TURVALLISET NATSIT

Teemu Keskisarja piti väestönvaihtumista koskevan luennon Lahden kirjastossa. Ja luonnollisesti leikkipartisaanit elämysmatkailivat asian tiimoilta kirjaston ulkopuolella. Tosin – niin kuin kuvasta näkyy – ei paikalla ollut vallankumousta edeltävät kansan syvät rivit vaan vähiksi jäi:

Kyseisen pelleporukan rääkymistä voi halutessaan seurata tuosta:

Eli pelkkää hokemista ja rääkymistä. Asiasta tulee mieleeni se, mikä on tullut useasti. Eli Suomi on näille elämysmatkailijoille varsin täydellinen maa. Aikanaan partisaaneilla oli hengenlähtö lähellä mutta nämä leikkipartisaanit voivat ruokkia egoaan täysin turvallisesti.

Jaa kuinka? No, nehän jatkuvasti rääkyvät että natsit vittuun. Ja se on tosi turvallista. On helppoa ja riskitöntä toimia sellaista vastaan, jota tässä maassa ei edes ole. Mutta saahan siitä rääkymisestä mainion osallistumisen tunteen ja ehkäpä suoranaisia sankarifiiliksiä.

Sinänsä Suomessa olisi kyllä paljonkin sellaista porukkaa jolle natsiaatteet aina kansanmurhafantasioineen ei ole ollenkaan vierasta. Se vaan ei puhu suomea vaan on tuontitavaraa. Eivätkä nämä leikkipartisaanit niitä vastusta.

Siinä touhussa voisi tulla nenä kipeäksi. Tällaiselle tavalliselle käppäukolle tuo egon ruokkiminen herättää lähinnä äärimmäisen myötähäpeän.

JÄLLEEN YLEN MANNEKIINEJA

Yle ei millään kyllästy monikultturismin pakkosyöttöön. Nyt jonkinlaisena esimerkkinä / esikuvana on kaksi etnisesti edistyksellistä räppäriä.

Otsikko on taas komea: Jore ja Zpoppa lapsuudestaan Helsingin Malmilla: Äiti patisti ulos, vaikka siellä oli rasismia ja väkivaltaa

Ja kyseiset edistykselliset kertovat kovia totuuksia jotka Yle tietysti nielee:

Räppäriveljekset Jore ja Zpoppa osoittavat tasannetta Helsingin Malmin ostoskeskuksessa. Se tuo mieleen tapahtumat parinkymmenen vuoden takaa.

– Tuossa oli pari-kolmekymmentä skinheadia. Oli kova äijä, jos uskalsi kävellä ohi yksin, Zpoppa kertoo.

Asustelinpa tuollapäin silloin minäkin eikä niitä isoja skiniporukoita kyllä missään näkynyt. Sen sijaan jo tuohon aikaan etnisesti edistykselliset olivat valtaamassa paikkoja.

Jore eli Jordan Muyima, 27, ja Zpoppa eli Cigalo Lubuma, 29, kasvoivat lähiössä maahanmuuttajien lapsina. He kertovat, että elämä oli usein pelottavaa. Oli oltava varpaillaan, milloin tulee taas turpaan.

Tuo on kyllä ollut ja on aina enemmän suomalaisten nuorten ongelma. Etnisesti edistykselliset kas kun ovat tuoneet Suomeen sadistisen nöyryytysväkivallan.

Yle tunnustaa, että pojilla on ollut paljon pientä keppostelua:

Jore kertoo, että hänen ensimmäinen poliisijuttunsa oli se, kun hän 8-vuotiaana murtautui uimahalliin.

Nähtävästi Yle – taas kerran – haluaa että lukija tekee johtopäätöksiä ja häpeää rasismiaan. Minussa tuo ei herätä kuin jatkuvasti kasvavan kyllästymisen.

TYÖTTÖMYYSPERÄISTÄ MAAHANMUUTTOA

Nyt on sitten uutisoitu että Suomen työttömyyslukemat ovat nousseet EU:n suurimmiksi. Ollaan jossain ykkösiä. Torilla tavataan. Mutta mikä näitä lukemia nostaa? Siitä on – yllättäen – uutisoitu aika laajalti. Annetaan vaikkapa vanhemman tutkijan Sakari Lähdemäen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta kertoa:

Suomessa syntyneiden työttömyysaste oli 7,8 prosenttia kolmannella vuosineljänneksellä, mutta ulkomailla syntyneiden työttömyysaste kohosi 19,3 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että työttömyysasteen kohoamista selittää pitkälti maahanmuutto, sillä työn tarjonta on kasvanut sen kysyntää enempää.

Veikkaan kyllä että haittamaahanmuuton rasite yhteiskunnalle on vielä suurempi, sillä tuossahan ei ole mukana erilaiset tempputyöllistetyt.

Tästähän uutisoitiin jo viime vuoden puolella:

Ulkomaalaisten työttömien työnhakijoiden osuus ulkomaisesta työvoimasta oli heinäkuussa 27,7 prosenttia.

Niin minä kuin lukijakin päätyy helposti johtopäätökseen, että tuosta luvusta pääosa on Lähi-idästä ja Afrikasta tullutta porukkaa. Ne kun eivät edelleenkään pyri Suomeen töihin vaan pysyvälle elatukselle.

Siitä huolimatta niin vihervasemmisto, keskusta kuin kokoomuskin peräänkuuluttavat jatkuvasti työperäisen maahanmuuton perään. Ja saavat aikaan työttömyysperäistä maahanmuuttoa.

PRAVDA KAIPAA UTOPIAA

Helsingin Pravdan toimituspäällikkö kaipaa utopiaa ja otsikoi kaipuunsa ”Utopioiden puute on jo vaarallista”. Hän toteaa:

”Dystopioita arvatenkin riittää, mutta utopioista on pulaa. Ja minusta olisi ikävää elää maailmassa, jota hallitaan dystopialla.”

Niin olisi minustakin. Mutta kun katsoo historiaa, niin juuri ne utopiaa tarjoavat aatteet ovat saaneet aikaan ne pahimmat dystopiat. Erityisesti niitä löytyy sirppiin ja vasaraan uskovista ideologioista. Jotka tarvitsevat valtaan päästäkseen höynäytettäviä ihmisiä. Minkä kyseinen toimituspäällikkö tavallaan itsekin tunnustaa:

Ilmaisia busseja, lastenhoitoa ja halpoja vuokria lupaillut ”demokraattinen sosialisti” Zohran Mamdani nousi syksyllä New Yorkin pormestariksi. Haastatteluissa Mamdanin kannattajat kertoivat, että eivät oikeastaan usko lupausten toteutuvan, mutta äänestivät häntä silti. Tarjolla oli edes ideoita, vaikka sitten kalliita.

Itse asiassa koko Suomen vihervasemmisto on utopisteja. Kyseisen porukan pääosin aikaansaama katastrofaalinen maahanmuuttopolitiikkakin on utopian tuote. Kuvitelman siitä, että kaikki tänne tulevat muuttuvat hetkessä pohjoismaisiksi lällydemareiksi. Tietysti utopistisen ja feministisen vihervasemmiston rakastavalla ohjauksella.

Me emme tarvitse utopiaa. Me tarvitsemme realismia. Utopia on jotain, joka ei ole koskaan toteutunut ja joka ei koskaan toteudu, mutta sen tavoittelijat saavat aikaan sen dystopian.

SÄHKÖTERRORIA JA NAURETTAVUUTTA

Äärivasemmistolaiset egonrakentajat vauhdissa Saksassa. Siteeraan Pertti Rönkköä:

Vasemmistoradikaalit tunnustautuvat Berliinissä sähköverkkoon tehdyn massiivisen iskun tekijöiksi. Yli 45 000 taloutta, useita sairaaloita ja hoitokoteja ja yli 2000 yritystä ilman sähköä ja lämpöä.

Berliinissäkin oli ymmärtääkseni pakkaskeli ja siellä tuskin on puulämmitystä siihen malliin kuin Suomessa. Mutta leikkipartisaanit pääsivät ruokkimaan egoaan. Selityksenä oli ”Vallan katkaiseminen vallanpitäjiltä. Energian ahneudessa maapalloa ehdytetään, imetään kuivaksi, poltetaan, riehutaan, poltetaan maan tasalle, raiskataan ja tuhotaan.”

Vallanpitäjiä tuo isku ei heikennä. Sen sijaan tavalliset saksalaiset saivat siitä kärsiä.

Toivotaan, etteivät suomalaiset leikkipartisaanit saa tuosta inspiraatiota. Meinaten, vaikka ilmastonmuutos jo melkein kasvattaa Suomessa palmuja, niin nyt on kyllä ollut ongelmana perkeleelliset pakkaset.

Ja sitten etusivu uusiks! Breaking news! Sekä rasismia että kulttuurista apprpörröttämistä. Täällä kotoisassa Suomessamme. Mistä on kysymys? No tästä:

Fröbelin palikoita esittänyt MTV3-kanava pahoittelee tilannetta.

Osa katsojista hieraisi silmiään, kun kanavalla alkoi perjantaina (2.1.) varhaisaamussa ensimmäisen kauden kahdeksas ja viimeinen jakso Leikitään ja loikitaan. Jaksolla oli mittaa tunti ja 25 minuuttia ja se piti sisällään vuonna 1995 kuvattuja musiikkivideoita.

Jaksossa esitettiin Kaivan monttua -kappale, jossa yhtyeen jäsenet katsovat kameraan ja venyttävät silmiään samalla, kun kappaleessa lauletaan ”kuuluu ching chang chong, kuuluu ching chang chong”.

Jaksossa nähtiin myös Heikki ja Kaija -kappale, jonka aikana yhtyeen jäsenet ovat sonnustautuneet sulkapäähineisiin, maalanneet kasvonsa ja leikittelevät Amerikan alkuperäiskansoihin liitetyillä stereotypioilla.

Ja mitäs tästä kommentoitiin?

– Ilmeeni, kun katson lapsen kanssa Maikkarilta Fröbelin palikoita ja siellä venyteltiin silmiä, eräs katsoja nostaa esiin viestisovellus Jodelissa.

– En ymmärrä, miksi Maikkari ei poista näitä kyseenalaisia kappaleita, toinen pohtii.

– On vähän outoa päästää telkkariin tuollaista vuonna 2026, kolmas komppaa.

Ja luonnollisesti MTV3 osallistuu pakolliseen anteeksipyytelyyn:

Tarkennamme sisältöjen valvontaa näiltä osin. Olemme pahoillamme virheestä ja tarkennamme käytäntöjämme jatkossa vanhempien sisältöjen osalta.

Jutun julkaisun aikaan kyseinen jakso on poistettu MTV Katsomo -palvelusta.

Suomessa on luettu Orwellin varoitukset. Tosin niitä käytetään toimintamanuaalina. Ja todennäköisesti tässäkään ei ole ollut kysymyksessä kuin muutama tapaloukkaantuja. Mutta heidän halujensa mukaan toimitaan.

EPÄILYKSEN PIRU JA VAIKUTTAJA

Helsingissä, mukavassa ja tilavassa omistusasunnossaan istui vaikuttajayksilö olohuoneessaan, nautti hieman viskiä ja katsoi televisiosta soveliasta ajankohtaisohjelmaa. Hän oli miespuolinen pitkän linjan ammattipoliitikko. Hän oli demari, tosin hän saattoi olla myös kepulainen, tai ehkä kokoomuslainen. Samassa liigassahan ne kaikki pelasivat.

Ammattipoliitikkona hän poikkesi hieman puolueensa kirkkaammasta kärjestä. Kas kun hän osasi ajatella ja omasi aika ajoin jopa tiettyä realismia. Sen vuoksi hän ei koskaan pääsisi puolueensa ehdottomalle huipulle vaan pysyisi rivikansanedustajana, joka luonnollisesti rajoitti ajattelunsa vain korviensa väliin eikä koskaan tehnyt sitä julkisuudessa, vaan noudatti pakollista epistolaa.

Hän oli sinänsä kovettanut itsensä vallitsevaan todellisuuteen ja elänyt jonkinlaisessa mielenrauhassa. Ellei sitä joku päässyt häiritsemään. Ja siinähän se perkele sitten olikin:

Niin. Siinähän se oli. Kaikkien poliittisten broilereitten ikuinen kiusaaja. Vaikuttajayksillö oli oikeastaan kateellinen vihreille ja vasureille. Täysin ajattelukyvyttöminä ne olivat immuuneita tuolle Epäilyksen Pirulle. Joka rikkipöllähdyksen keskeltä sanoi pirullisen veikeällä äänellä:

- Mitäs jäbä? Menikös se sinunkin julkisesti niin kovasti mainostama monikulttuurisuus ihan putkeen? Puhu vaan vapaasti, ei täällä muita ole.

Vaikuttajayksilö huokaisi, otti huikan viskiä ja vastasi sitten:

- No eihän se mennyt, ei mennyt, niin.

- Olikos se monikulttuurisuus rikkaus? Niin kuin joka ainoassa avautumisessa olet sanonut.

- Olihan se… tavallaan… jollekin… ja on joka päivä enemmän… meneekös siihen nyt viisi miljardia joka vuosi…

- Mitenkäs se juttu että piti saada kansainvälistä väriä tylsän monikulttuuriseen Suomeen?

- Tulihan sitä… niin että pitele ja varjele… tosin se ei ollut mikään maailma kylässä vaan maailma syömässä ja paskomassa… Ja uusia, sadistisia rikollisuuden muotoja on kyllä saatu… yllin kyllin…

Epäilyksen Piru hymyili niin että hampaat kirskuivat ja kysyi:

- Vaan kuinkas sinä olet reagoinut siihen rikollisuuteen?

Vaikuttajayksilö ryki hieman virkayskää ja sanoi sitten:

- Tiedäthän sinä piru sen itsekin. Olen sanonut papukaijana että kyse on syrjäytymisestä joka johtuu suomalaisesta rakenteellisesta rasismista. Ja että yksittäistapauksia ei saa yleistää.

- Entäs se työperäinen maahanmuutto? Jota jaksat suitsuttaa joka välissä.

- No sitä on pakko suitsuttaa. Siitä on tullut dogmi. Jos ei suitsuta, on epäilyttävä.

- Miten ihmeessä sulla on pokka pitänyt kun olet noita kaikkia saarnannut?

- Vetelen lakkaa naamaani. Ja kyllä se pelko aseman menettämisestä pitää naaman näkkärillä. Tiedänhän toki että maahanmuuttopolitiikkamme on ollut itse aiheutettu katastrofi. Mutta olemme jo kauan eläneet maassa, jossa valhe on virallinen totuus ja totuus puolestaan tuomittavaa vihapuhetta.

- Aiot siis jatkossakin jatkaa samalla linjalla?

- Totta kai aion. Minä mikään sankari ole.

Epäilyksen Piru katseli vaikuttajayksilöä hetken aikaa, no, pirullisesti ja lausui sitten:

- No, ainakin sinä olet ollut rehellinen. Minulle. Joskaan et muille. Siispä minä annan sinulle lahjan.

- Minkälaisen lahjan?

- Huomaat sen kyllä. Viimeistään, kun katsot peiliin.

Epäilyksen Piru hävisi rikinkatkuiseen pilveen ja vaikuttajayksilö katsoi peiliin:

Jaahah, niinpä tietysti, tuumasi vaikuttajayksilö ja rupesi valmistelemaan avautumistaan siitä, että Vantaa, Helsinki ja Espoo olivat viihtyisiä ja ennen kaikkea turvallisia kaupunkeja. Ja sen asian kyseenalaistaminen oli tuomittavaa rasismia...

TUTTUA PROPAA JA GANDAA

Uutena vuonna Suomeenkin levisi muualla Euroopassa tuttu ilmiö eli etnisesti edistykselliset ampuivat raketteja ihmisiä kohti. Lisäksi lukijalle ei ole millään muotoa vieras kyseisten porukoitten suomalaisia kohtaan harjoittama sadistinen väkivalta.

Yleä ei moinen pahemmin häiritse, sillä se on lanseerannut – veronmaksajien rahoilla – jalkapallosarjan. Kuva kertoo siitä hyvin:

Eli kyseessä on etnisesti edistyksellisten jalkapalloturnaus missä ratkaistaan mikä on ”Suomen paras hoodi”. Kyseisessä ohjelmasarjassa on jopa muutama suomalainenkin. Mutta se kuvaa hyvin Ylen linjaa. Suomi on äärimmäisen monikulttuurinen ja monietninen. Tämä on uusi normaali. Tämä täytyy hyväksyä. Tätä täytyy pakkorakastaa.

Ja uuteen normaaliin kuuluu tietysti se, että rasismiskandaaleja etsitään täikammalla. Nyt myllyyn joutuu hiihtäjä Vilma Nissinen. Jaa miksikö? No siksi, että hän puhui totta. Ja asiaan liittyvä valehteleva jeesustelu on luonnollisesti myös alkanut.

Uusi normaali perustuu valheelle ja vain valheelle.