ERÄÄSTÄ PROTOTYYPISTÄ

Palataanpa vielä edellisessä kirjoituksessani mainittuun ruotsalaiseen kirjailijaan Katarina von Bredowiin. Hänhän on nimittäin eräänlainen lihaksi muuttunut karikatyyrihahmo, ja ainakin hotellin respan näkökulmasta hän edustaa ajatusmaailmallaan jonkunlaista tiedostavan ihmisen prototyyppiä. Kannattaa siis kuunnella hieman hänen tuoretta avautumistaan, jonka Rähmis on meille julkaissut, kiitos Rähmikselle.

Tämä prototyyppihahmohan otti ja muutti pieneen Hjortsberga-nimiseen kylään. Ja viihtyi kovasti. Miksei olisi viihtynyt, kun ihmisetkin olivat mukavia. Niin kuin prototyyppimme myöntää itsekin:

Olen viihtynyt kauhean hyvin Hjortsbergassa. Olen tuntenut oloni kotoisaksi ja olin ajatellut jäädä tänne. Minut on otettu niin hyvin vastaan. Kaikki ovat olleet niin kilttejä ja toivottaneet minut tervetulleeksi.

Ja sittenhän niin prototyyppimme kuin muu kylä olisi voinut elää onnellisina everafter. Mutta sitten Ruotsiin tulikin vaalit. Ruotsidemokraatit saivat varsin mukavan voiton, ja Hjortsbergastakin peräti joka neljäs äänesti ruotsidemokraatteja. Prototyyppimme ei kerro, että ilmapiiri kylässä olisi muuttunut millään muotoa ikävämmäksi, mutta hänelle vaalitulos oli niin kuin olisi ruutattu Lasolia suoneen, joten hän totesi:

Tämä on kamalaa, en halua enää asua täällä. En voi nukkua öitäni turvassa.

Jos hänen yörauhaansa olisi oikeasti häiritty, olisi hän sen toki ilmoittanut, eli tiedostava demonimylly alkoi jauhaa prototyyppimme pääkopassa, minkä tietysti seuraavistakin kommenteista huomaa:

Kukaan ei ole sanonut minulle äänestäneensä heitä. Koulun syysmarkkinoillakin kaikki olivat niin mukavia, mutta nyt mietin, josko kaikki oli vain teeskentelyä.

Tämä on epämukavaa. Mikä vaanii kulissin takana, keitä he oikeastaan ovat?

Eikä prototyyppimme ymmärrä, että hehän ovat ihan niitä samoja mukavia ihmisiä, jotka vaan eivät jaa prototyypin utopistista maailmankuvaa. Utopistisen maailmankuvan huomaa prototyyppimme tästä kommentista:

Kyllähän meillä on varaa auttaa apua tarvitsevia. Me voimme uhrata niin paljon enemmän toisten auttamiseksi.

Tämän tyyppiselle ihmiselle on tietysti aivan turha lähteä edes ratakiskosta vääntämään sitä, että jonkun on kakku ensiksi leivottava, ennen kuin joku toinen sen voi jakaa. Yleensäkään taloudelliset realiteetit eivät tämän tyyppistä ihmistä juuri hetkauta, eikä tässä tapauksessa siihen ole tietty tarvettakaan, koska mamma muuttaa puolisonsa omistamaan kiinteistöön muualle. Harvallako ihmisellä Ruotsissakaan on varaa muuttaa poliittisista syistä toiselle paikkakunnalle ilman että tarttee ottaa hemmetinmoista pankkilainaa?

Prototyyppimme utopistisesta ajattelusta kertovat myös nämä lauseet:

Hjortsbergasta ei löydy mitään syytä ruotsidemokraattien äänestämiselle. Ruotsidemokraatteja äänestävät ovat useimmin matalasti koulutettuja laitapuolen kulkijoita, jotka ovat syrjäytyneet.

Tuon voin ymmärtää, mutta Hjortsbergassa asuu hyvin koulutettuja ja hyvin toimeentulevia. Ei täällä kenelläkään ole mitään hätää.

Eli prototyyppimme mukaan koulutetun ja hyvin toimeentulevan ns. tolkun ihmisen on ilman muuta omaksuttava tiedostava ajatusmaailma. Muuten todellisuudessa on reikä.

Yhtä kaikki, tämän prototyyppimme avautumisen myötä saamme vihdoinkin hieman valaistusta siihen, minkälaista se niin sanottu vihaposti on:

Kun Katarina von Bredow avautui muuttoaikeistaan Facebookissa esille tulleesta syystä, on hän saanut runsaasti epämiellyttävää palautetta. Osa on ollut suorastaan vihapostia.

”Olen saanut viestejä ja kommentteja, joissa on sanottu: ’senkun muutat, emme me sinua tänne halua’. Tämä on niin surkeaa. Tulen surulliseksi ja epämiellyttävällä tavalla liikuttuneeksi näistä reaktioista.

Eli ihminen haukkuu ensin toiset ihmiset, ja kun palautteena ei tulekaan kollektiivista anteeksipyyntöä omasta olemassaolosta, niin kyseessä on vihaposti. Ja jos tuo senkun muutat, emme me sinua tänne halua oli se kommenteista rankin, niin vihapostin kynnys on sitten todella matala.

Valitettavasti näitten vonbredowien utopioitten mukaan Ruotsi elää. Niin kuin Suomikin, joskaan ei aivan yhtä sairaassa mittakaavassa. Todellisuus taas ei tunne utopiaa, ja siitähän kertookin tuorein uutinen Helsingistä, missä useamman kymmentä tyyppiä sisältävä etnisesti edistyksellinen jengi on suorittanut 70 pahoinpitelyä. Erityisen ansiokasta näitten tyyppien mielestä on ollut se, jos hakattu on ollut erityisen heikko tai arka. Jokainen tietysti näkee kunnian omalla tavallaan.

Mutta epäilemättä suomalaisten vonbredowien thinktankeissa mietitään parasta aikaa näihin tapauksiin liittyen sitä, että mitä me suomalaiset olemme tehneet väärin.

Loppulitviikki: Mitä siis tarvitaan, että saadaan aikaan oikein hyvä tiedostava ihminen? No, ylimielisyyttä, ylenkatsetta, omiin kuvitelmiin pohjautuvia ennakkoluuloja, elitismiä ja kun siihen lisätään mausteeksi vielä putkinäköisyyttä ja totaalista taloudellista hällävälismiä, alkaakin meillä olla jo melko täydellinen yksilö käsissä.