torstai 21. syyskuuta 2017

M1

Radanvarsikaupunki, joskus lähitulevaisuudessa


42-vuotias Artturi Huumonen istui käsirautoihin kahlittuna kahden poliisin vartioimana ja ajatteli elävänsä elämänsä hirveintä päivää. Huone, jossa hän istui oli jonkunlainen neuvotteluhuone ja paikka oli Radanvarsikaupungin sairaala. Kyseinen päivä oli alkanut aivan normaalisti. Artturi, aviomies ja kahden lapsen isä oli saapunut työpaikalleen Radanvarren Työ- ja Taonta ky:hyn jossa hän oli toiminut työnjohtajana viimeiset seitsemän vuotta. Asemansa vakiinnuttaneella yrityksellä oli mukavasti tilauksia joten työpaikan ilmapiiri oli hyvä ja firman omistajaakin kutsuttiin yleensä läpitte reiluksi mieheksi.

Artturi oli keskustellut työporukan kanssa erääseen uuteen tilaukseen liittyvistä käytännön ongelmista kun tiloihin oli saapunut kaksi virkapukuista poliisia. Toinen heistä oli Artturin vanha tuttava, samassa metsästysseurassa jäsenenä oleva vanhempi konstaapeli Lohikoski. Artturi arvasi kyllä mistä oli kysymys, tosin hän oli odottanut asian tiimoilta lähinnä puhelinsoittoa. Hänhän oli ollut monta vuotta ollut kansallismielinen aktiivi facebookissa, toiminut omalla nimellään ja saanut erittäin paljon seuraajia, joskin varmaankin myös vihamiehiä. Tai vihahenkilöitä ne kai nykyisin olivat.

Artturi oli keskustellut toimintansa jatkamisesta vaimonsa kanssa ja vaimo oli ollut sitä mieltä että Artturin kannattaisi jatkaa. Vaimo oli yhtä lailla tympääntynyt vallitsevaan olotilaan ja toisaalta heillä oli turvatut työpaikat. Artturin firman omistaja oli sanonut, että frank anna palaa vaan. Sinä kirjoitat siellä asiaa. Vaikka ne jotain tuomiojäynää sulle kehittelisivätkin, niin ei se ehdollista kummempaa voi olla ja sulle on työpaikka täällä aina turvattu. Minua kun ei kaiken perkeleen takkutukat määräile. Minä palkkaan kenet haluan. Artturin vaimolla Leenalla tilanne oli suurinpiirtein samanlainen sillä hän työskenteli keittäjänä yksityisessä ja suht mukavasti pärjäävässä työmaaruokalassa.

Olihan Artturi tietoinen siitä, että kritiikki haluttiin valtiovallan taholta uuden ja ajanmukaistetun tiedustelulain myötä vaientaa, joten hän ei ollut yllättynyt kun poliisit tulivat juuri hänen luokseen. Kysäisi hän kumminkin:

- Päivääpä vaan konstaapeleille. Voidaankos me olla avuksi?

Lohikoski katsoi Artturia selvästi vaivaantuneena ja vastasi:

- Sinun pitäisi Artturi lähteä meidän mukaamme. Just nyt ja välittömästi.

- Jaa… ja minkäs ihmeen takia?

- Tuota… se selvitetään sinulle kyllä. Ja jos käännyt ympäri ja laitat kätesi selän taakse. Minun täytyy laittaa sulle raudat.

- Raudat? Minkä helvetin takia? Tulenhan minä muutenkin. Vai näytänkö minä jotenkin riehuvalta?

Nuorempi poliiseista otti silloin esille pippurikaasusumuttimen. Lohikoski puolestaan sanoi että käännys nyt Artturi tai sitten me tehdään se väkisin. Artturi huomasi yllätyksekseen, että Lohikoskihan pelkäsi. Mitä helvettiä hän oikein pelkäsi? Mistä helvetistä tässä oli kysymys? Ei kai johonkin luojanhylkäämään vihakirjoitusesitutkintaan rautoja ja kaasuja tarvittu? Joka tapauksessa hän ymmärsi että poliisit olivat tosissaan ja teki työtä käskettyä. Poliisit löivät hänet rautoihin, taluttivat hänet ulos teollisuushallista työporukan vihaisten ja ihmettelevien huutojen saattamana ja pihalla tilanne muuttui vielä olennaisesti. Poliisiauton lisäksi pihalla oli ambulanssi ja kaksi valkotakkista. Nuorempi poliiseista sanoi kireällä äänellä:

- Mennääs sitten tuohon ambulanssiin. Käyt siellä sitten selällesi ja me kahlitaan sut paareihin kiinni. Muista, että me ajetaan ambulanssin perässä koko matka sairaalaan.

- Mitä ihmettä me siellä sairaalassa? Minä luulin, että tässä ollaan menossa poliisiasemalle. Jos minä olen kipeä niin osaan minä itsekin mennä lääkärille. Mitä touhua tää on?

Lohikoski puolestaan vastasi sovinnollisemmalla äänellä:

- Se selvitetään sulle siellä sairaalassa. Menes nyt Artturi ihan sovinnolla. Meille on annettu sinuun nähden sen verran selkeät määräykset, että on parempi totella. Se on sulle paljon pienemmän riesan tie.

Artturi oli saanut aikanaan armeijan harjoituksessa maistiaisia kyynelkaasusta ja hän tiesi muutenkin ettei poliisi jaa tällaisissa tilanteissa kuin hopeamitaleita joten hän päätti totella ilman sen suurempia mielenilmauksia. Poliisit kahlitsivat hänet ambulanssin paareihin, siirtyivät omaan partioautoonsa, ovet suljettiin ja ambulanssi läksi liikkeelle. Artturi yritti kysellä ambulanssimiehiltä saadakseen edes jonkunlaista tolkkua tilanteeseen mutta nekin olivat suuttomia ja sanattomia. Ambulanssi ajoi Radanvarsikaupungin sairaalan sisäänkäynnin eteen jossa poliisit irrottivat hänet paareista mutta pitivät edelleen muuten raudoitettuna ja kuljettivat hänet ambulanssimiesten opastamana siihen huoneeseen missä hän nyt istui ja ennen kaikkea ihmetteli. Poliisit jäivät vartioksi. Ambulanssimiehet poistuivat sanoen lähtiessään:

- Me jäädään sit tohon ulkopuolelle odottamaan.

Jotenkin se kuulosti niin pahaenteiseltä. Sitten ovi aukeni uudestaan ja sisälle tuli neljä henkilöä. Pitkälle kaljuuntunut noin viisikymppinen mies jonka Artturi tunnisti takkinsa puolesta lääkäriksi, noin nelikymppinen tympeäilmeinen ja kuivakkaan näköinen nainen, jonka olemus suorastaan huusi ”sosiaalitantta”, noin kolmekymppinen jakkupuvussa oleva tummatukkainen nainen jonka olemus puolestaan tihkui valtaa ja itsevarmuutta sekä myös noin kolmekymppinen mies, joka oli puvussaan jonkunlainen neutraalin, ajatuksettoman ja mielipiteettömän virkamiehen arkkityyppi. Kolmekymppinen valtaa säteilevä nainen alkoi puhua:

- Olen sisäministeriön erityistarkastaja Anniperttiina Ilmivalta ja olen saanut tehtäväkseni tämän tilaisuuden valvomisen. Osallistujina ovat osaston ylilääkäri Hannes Kiuramo, Radanvarsikaupungin sosiaalijohtaja Annikki Kurki-Kaikkonen sekä avustajani Henrik Bakellit. Tilaisuudessa päätetään potilas Artturi Huumosen epävakaan mielentilan vaatimista toimenpiteistä. Ylilääkäri Kiuramo, olkaa hyvä.

Kaljuuntunut mies pyyhki hikeä otsaltaan, kohensi sarvisankaisia silmälasejaan ja alkoi vaivaantuneen näköisenä lukea suoraan paperista:

- Kun olen nyt määrättynä tutustunut Artturi Huumosen facebook-tuotantoon viimeisen kahden vuoden ajalta ja keskustellut asiasta kollegoitteni kanssa olen päätynyt siihen valitettavaan johtopäätökseen, että Huumosen persoonallisuus kärsii vakavista ja vaarallisista häiriöistä. Hänen maailmankuvansa pohjautuu kyseenalaistamattomia globaalisia ihmisoikeuksia kohtaan suuntautuvaan vihaan ja sen vihan jatkuvaan julkituomiseen ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Viha kohdistuu siis ihmisiin, eläviin ihmisiin jotka ovat hakemassa Suomesta turvaa ahdingolleen. Sinänsä paikkansa pitäviin mutta humanistisessa mielessä vastenmielisiin ja tuomittaviin faktoihin turvaten hän on ruokkinut tätä vihantunnettaan ja hänen tuotannossaan aistii selvän väkivallan ja alistamisen halun joka selkeästi etsii purkautumiskohdettaan sekä ennen kaikkea etsii kanavaa levittää sitä toisille, ehkä vielä epävakaammille muttei välttämättä niin sanavalmiille yksilöille. Väkivallan halu ja ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen on ihmisluonnon vastaista ja sen suuntaaminen kohti tiettyjä ihmisryhmiä osoittaa sen, ettei kyseessä ole sinänsä häiriö hahmotuskyvyssä ja yleinen henkisen pahoinvoinnin osoittaminen, vaan oire syvemmästä häiriötilasta.

- Lisäksi on huomattavissa että koska Huumosen facebook-tilillä on huomattava seuraajamäärä ja Huumonen keskustelee kommentoijien kanssa ahkerasti voidaan päätyä siihen johtopäätökseen, että hän kärsii myös jonkun asteisesta suuruuskuvitelmasta jota myös Napoleon-kompleksiksi on kutsuttu. Totean lausunnossani, että vaikka Huumonen ei ole millään tavoin psykoottinen eikä hänen mielentilan häiriötään olla varsinaisesti lääketieteellisesti luokiteltu, niin hän on hyvin lähellä breivikiläisen tuhosyndroomatilan puhkeamista ja sitä myötä kiistatta vaarallinen ympäristölleen. Näin ollen – ja uusien tulkintaohjeistuksien mukaan – minulla ei valitettavasti ole muuta mahdollisuutta kuin toimittaa Artturi Huumonen M1-lausunnolla tarkempaan mielentilan tutkimukseen joka suoritetaan Kellokosken sairaalan uudella yhteiskuntapsykiatrian osastolla.

Anniperttiina Ilmivalta hymyili työstään nauttivan ihmisen autuasta hymyä ja sanoi sitten:

- Kiitos, ylilääkäri Kiuramo. Siirrän puheenvuoron sosiaalijohtaja Kurki-Kaikkoselle:

Sosiaalitantan näköinen nainen joka oli osoittautunut ylisosiaalitantaksi aloitti oman puheenvuoron huomattavasti ylilääkäriä varmemmalla sävyllä. Artturi muisti, että kyseinen nainenhan oli ollut vihreitten ehdokkaana kunnallisvaaleissa ja päässyt valtuuston varajäseneksi.

- Pohjautuen ylilääkäri Kiuramon M1-lausuntoon totean puolestani, että koska Artturi Huumonen on todettu ihmisille vaaralliseksi ja varsinkin koska hänellä itsellään on lapsia, niin olen pakotettu suorittamaan Uuden Aikuissuojelulain 4§:n mukaisen kiireellisen aikuishuostaanoton. Huumoselle nimitetään sosiaalitoimiston puolesta virkaholhooja, joka ryhtyy suorittamaan tehtäväänsä siinä vaiheessa kun, tai jos hän pääsee pois psykiatrisesta hoidosta. Kiireellinen aikuishuostaanotto kestää kolmekymmentä vuorokautta ja se voidaan tarvittaessa muuttaa lain 5§:n mukaiseksi toistaiseksi jatkuvaksi huostaanotoksi. Mikäli Huumosen psykiatrinen hoito jatkuu yli kolmekymmentä vuorokautta astuu 5§:n mukainen toistaiseksi voimassa oleva huostaanotto voimaan välittömästi ja sen jatkumista käsitellään kuuden kuukauden välein tapahtuvassa asiantuntijapalaverissa. Huumosen lasten tilannetta tullaan käsittelemään erillisessä moniammatillisessa asiantuntijapalaverissa.

Tässä vaiheessa Artturi oli jo niin pyörällä päästään, ettei osannut muuta kuin tuijottaa lausuntoaan monotonisella äänellä lukevaa naista ja haukkoa ilmaa kuin kuivalla maalla oleva kala. Sitten hän sai sentään suunsa auki:

- Siis eihän tää voi olla totta… oletteko te nyt ihan tosissanne… ette kai te ny tervettä miestä… kai te nyt tiedätte että ei minussa mitään vikaa ole? Ei kai me nyt sentään olla jossain helvetin Neuvostoliitossa? Ja siis helvetti, jos tää näin vakavaa kerran on, niin voin minä poistaa ne kirjoitukset!

Selvästi tilannetta johtava Anniperttiina Ilmivalta käveli suorastaan sensuellein askelin Artturin eteen, kumartui hieman ja kuiskasi hymyillen:

- Kuules kultaseni… ei se enää auta… sinua tarvitaan juuri näin… saat olla yhtenä esimerkkinä… sinä olet yksi niistä, joille arpa lankesi… paska säkä… ja juu, ei tämä ole Neuvostoliitto. Tämä on Euroopan Liittovaltio. Joka hoitaa asiansa fiksummin kuin sen epäonnistunut esi-isä. Liittovaltio ei epäonnistu.

Sitten hän vaihtoi hymynsä tylyyn absoluuttisen esimiehen ilmeeseen ja nyökkäsi poliiseille. Toinen heistä avasi oven ja ambulanssimiehet tulivat työnnettävien paarien kanssa huoneeseen. He laittoivat poliisien kanssa Artturin lepositeisiin. Toinen miehistä kohotti Artturia hieman ylöspäin ja toinen laittoi hänen huulilleen muovimukin jossa oli jotain nestettä.

- Ajomatka on pitkä ja tylsä eikä sinua voi laskea irti ennen Kellokoskea. Niin että nielases tuo. Menee matka vähän mukavammin.

Artturi näki että nuorempi poliiseista piti taas kättä kaasusuihkeella ja päätti nielaista nesteen mukisematta.

- Mitä toi sitten oli?

- Nelkyt milliä Diapamia mikstuurana. Olo muuttuu ihan varmasti rennoksi hetken kuluttua.

Sitten ambulanssimies puhui vuorostaan Anniperttiina Ilmivallalle:

- Tuo annos pitää kaverin kyllä taatusti rauhallisena Kellokoskelle saakka. Niin että ei me sitä poliisipartiota kyllä saattajaksi tarvita.

Ilmivalta katsoi ambulanssimiestä kuin matoa ja vastasi:

- En muista,  että olisin perunut antamani käskyn. Enkä myöskään muista kysyneeni mielipidettänne. Viekää mies pois. Poliisit mukananne. Perille saakka.

Ambulanssimiehet kuskasivat Artturin pois ja poliisit lähtivät mukaan. Kaikki miehistä olivat sen näköisiä että poistuivat samasta huoneesta kyseisen virkanaisen seurasta oikein mielellään. Sosiaalijohtaja Annikki Kurki-Kaikkonen poistui samalla ovenavauksella todeten Ilmivallalle:

- Niin meillähän on kohta se toinen tapaaminen siellä sosiaaliviraston puolella.

- Kyllä. Me tulemme sinne, mutta vaihdamme ensin pari sanaa tämän ylilääkärin kanssa.

Kurki-Kaikkonen poistui ja Ilmivalta kääntyi ylilääkäriä päin samalla kun avustaja Bakellit istui tuolillaan ilmeettömänä. Niin kuin hän oli ollut koko tilaisuuden ajan. Ilmivalta katseli lääkäriä hieman pää kallellaan ja hymyili samanlaista hymyä kuin oli hymyillyt Artturille.

- Kuulkaas, Kiuramo. Tuo teidän lausuntonne kyllä niin sanotusti hoiti homman himaan tai tässä tapauksessa hullujenhuoneelle mutta olin aistivinani kyllä melkoista passiivisen vastarinnan tuntua.

Osaston ylilääkäri Kiuramo ryki hieman virkayskää, pyyhki jälleen hikeä otsaltaan ja vastasi:

- Tiedän kyllä minulle annetun ehdottoman määräyksen. Ja tiedän myös, että uuden lain mukaan tuo äsken kirjoittamani M1-lausunto on vedenpitävä. Mutta lääkärietiikkaani vastaan tämä sotii. Eihän miehessä ollut mitään vikaa. Aivan täydellä järjellä oleva tyyppihän tuo oli. Ei millään muotoa mielisairas. Eikä myöskään vaarallinen. Noita tyyppejä on joskus kutsuttu termillä toisinajattelija. Sellaisessa yhteiskunnassa, jollaiseksi en Suomen haluaisi koskaan muuttuvan.

- Kuulkaas, Kiuramo. Niin mielenterveys kuin vaarallisuus on määriteltävissä oleva asia. Ja tällä kertaa sen määrittelemme me. Mies on järjestelmän vastustaja ja sitä myötä hullu. Kaikki muu on tarpeetonta retoriikkaa. Ja mitä tulee siihen mainitsemaanne yhteiskuntaan niin mehän jo elämme sellaisessa. Te joko toimitte sen mukana ja noudatatte määräyksiä tai sitä vastaan ja kärsitte seuraukset.

- Mutta miksi juuri minut pakotettiin antamaan tuo lausunto? Tiedän kyllä tästäkin sairaalasta lääkäreitä jotka olisivat riemurinnoin passittaneet tuon kaverin suljetulle. Ne kun ovat vannouneita monikultturisteja.

Ilmivalta istahti Kiuramon työpöydän kulmalle, kohensi hamettaan ja laittoi kätensä Kiuramon hartialle.

- Olettekos te Kiuramo koskaan lukenut Väinö Linnan kirjaa Täällä Pohjantähden Alla?

- Hä? Olen. Mutta mitä se tähän liittyy?

- Siinä oli kuulkaa eräs kohtaus. Jossa Kivivuoren Otto ja Leppäsen Preeti pakotettiin hautaamaan teloitetut punavangit. Valkoiset ajattelivat, että siinä oli heille tarpeeksi rangaistusta ja samalla pelotetta. Tässä asiassa toimittiin teidän kanssanne vähän samoin. Me olemme nimittäin seuranneet teidänkin facebook-historiaanne.

- Siellä ei ole taatusti mitään, mitä voisi tulkita laittomaksi.

-  Ei ole niin. Mutta ei ole mitään muutakaan. Te ette ole antaneet ensimmäistäkään tykkäystä teitä edistyksellisempien ystävienne ja työtovereittenne teitä edistyksellisemmille ajatuksille. Ette ensimmäistäkään. Ja te ette ole myöskään allekirjoittanut Suomen Lääkäriliiton vihapuheen vastaista adressia. Se saattaa teidät epäilyttävään valoon. Tässä toimittiin teidän kanssanne niin kuin Oton ja Preetin kanssa toimittiin. Voitte mieltää tämän hieman rangaistukseksi ja hieman pelotteeksi. Ennen kaikkea muistutukseksi. Ottakaapas jatkossa hieman edistyksellisempi asenne elämäänne. Emmehän me voi sallia sitä, että kansalaisten terveydenhoidosta vastaavat idologisesti epäilyttävät ihmiset.

- Mutta… on vaan ennenkuulumatonta että sisäministeriö sekaantuu terveydenhoidon asioihin. Aina ihmisten diagnosointia myöten.

- Ei, ylilääkäri Kiuramo. Ei se ole ennenkuulumatonta. Se on tehokasta. Jatkakaapas töitänne. Me siirrymme tämän avustajani kanssa tuonne sosiaaliviraston puolelle. Meillä on ihmisyksilö Artturi Huumosen elämän totaalinen tuhoaminen vielä hieman kesken.

Hieman myöhemmin Ilmivalta ja Bakellit astuivat sosiaalivirastossa sosiaalijohtaja  Annikki Kurki-Kaikkosen työhuoneeseen jossa oli myös itkevä nainen sekä seinän vierellä ilmeettömänä seisova vartija. Ilmivalta avasi tilaisuuden siihen sopimattomalla pirteällä äänellä:

- Jaahah, hienoa, rouva Huumonen onkin jo saapunut paikalle. Pääsemme aloittamaan. Jospas sosiaalijohtaja kävisi vielä tilanteen läpi.

- Tilannehan on varsin selvä. Artturi Huumonen on passitettu pakkohoitoon niistä perustelluista syistä jotka olen Leena Huumoselle jo kertonutkin. On myös perustellusti oletettavaa että Leena Huumonen on ollut tietoinen niistä syistä joitten perusteella hänen miehensä on passitettu pakkohoitoon ja myös hyväksynyt miehensä toiminnan. On selvää, että tällaisessa vihan saastuttamassa kodissa eläminen vaarantaa heidän lastensa terveen kasvun ja kehityksen joten olen pakotettu lastensuojelulain 38§:n nojalla tekemään Minna ja Mikko Huumosta koskevan kiireellisen huostaanottopäätöksen. Heidät siirretään tilapäisesti Radanvarren Sijaishuoltokeskukseen kunnes heille löydetään sopiva…

Tässä vaiheessa Leena räjähti ja vartija muutti sfinksimäisen olemuksensa valmiustilaan.

- Ei jumalauta! Miten te ilkeätte? Tiedätte hyvin ettei meidän lapsilla ole mitään hätää. Ja tuo, mitä olette tehneet Artturille… eikö teillä ole mitään häpyä? Minna ja Mikko tarvitsevat isäänsä.

Anniperttiina siirtyi lähemmäksi Leenaa, katsoi häntä ilmeellä ja sanoi äänellä joka oli yhdistelmä vallasta juopunutta ihmistä ja puhdasta sadismia:

- Isäänsä he eivät enää näe. Eivät ainakaan ennen kuin ovat täysi-ikäisiä. Mutta heillä on mahdollisuus pysyä sinun luonasi.

- Jaa sinäkö sen päätätkin eikä tuo nimensä mukainen pitkäkaula tuossa pöytänsä takana?

- Minä. Nimenomaan minä. Minä olen se, jolla on lastesi elämä tällä hetkellä takataskussaan. Saat lapset itsellesi ja huostaanotto jää tekemättä. Kun luet tuon antamani tekstin videolle. Ilmoitat siinä laittavasi avioeroprosessin vireille, irtisanoudut muutenkin kaikista miehesi ajatuksista ja ilmoitat olevasi ketakaikkisen järkyttynyt siitä minkälaisen pedon kanssa olet tietämättäsi elänyt.

Anniperttiina ojensi Leenalle aanelosen jota hän ryhtyi tavaamaan. Ensiksi ihmetellen ja sitten silmät pyöreinä.

- Ei helvetti… enhän minä tällaista… täähän on paskaa ja valetta joka ristuksen tavu. Täähän tekee Artturista jonkun… jonkun… no perkele demonin…

Anniperttiina vastasi Leenalle äänellä jota saattaisi kuvailla täydellisen armottomuuden ja empatian puutteen valumuottina:

- Joko luet. Tai sitten lapsesi otetaan huostaan ja minä pidän huolen, että heillä on sinuun nähden sekä tapaamiskielto että pysyvä yhteydenkieltorajoitus aina siihen saakka kunnes he täyttävät kahdeksantoista. Siihen on vanhemman kohdalla kuusi ja nuoremman kohdalla kahdeksan vuotta aikaa. Lisäksi meillä on tietysti hallussamme Artturin tietokone. Jos et suostu, niin sieltä löytyy yllättäen lapsipornoa, saatananpalvontaa sekä pomminrakennusohjeita. Ja lisäksi muuten kun olet lukenut tuon, niin julkaiset äänitteen omalla youtube-sivullasi. Se tehdään välittömästi äänityksen valmistuttua tässä toimistossa. Se on Leena joko tai. Ja se on nyt ja tässä. Sinä valitset. Ja teet valintasi nyt.

Anniperttiinan avustaja Henrik Bakellit oli samaan aikaan pystyttänyt kuvaustelineen, johon laittoi älykännykkänsä suunnaten sen Leenaan. Hän osoitti sormella ensin kännykkää, sitten Leenaa ja nosti sitten peukalonsa pystyyn. Leena pyyhki silmänsä, käänsi katseensa paperiin ja alkoi lukea…

*

Tuntia myöhemmin, ravintola Hypokratos, Radanvarsikaupunki

Anniperttiina Ilmivalta ja Henrik Bakellit nauttivat raskaan viha-ajattelun vastaisen työpäivänsä jälkeistä ansaittua ateriaansa. Anniperttiinan annos oli linssikeittoa, punajuuritofusalaattia sekä härkäpapunugetteja ja tulista jogurttikastiketta. Ruokajuomana hänellä oli portugalilaista Symington Altano Organic-luomuviiniä. Bakellit näytti syövän naudanpihviä ja lankkuperunoita sekä juovan olutta. Pikkuisen, eikä ihan pikkuisenkaan liian konservatiivinen ruokamaku tuolla avustajalla oli. Meat is murder ja sen tulisi sisäministeriön erityistarkastajan avustajankin ymmärtää. Samalla kun Anniperttiina nautti annostaan, hän selaili älypuhelintaan.

- No niin, Henrik. Operaatio on täydellisen onnistunut. Se on tehty tänään kahtatoista viha-ajattelijaa kohtaan kahdellatoista eri paikkakunnalla. Joka ainoa tällä hetkellä joko on jo, tai on menossa kohti Kellokosken sairaalan yhteiskuntapsykiatrista osastoa. Ja siellä ne pysyvät. Asiasta tulee julkinen, se vuodetaan verkkoon ja johan se tuon Leena Huumosen ja muitten vaimojen videoitten myötä se sinne menikin. Me vaan annetaan asialle pikkuisen boostia. Ylihuomenna eräs Yleisradion nuori toimittaja Millukka Rääpimö tekee asiasta jutun otsakkeella ”Vaaralliset vihapsykootikot keskuudessamme”.

Henrik Bakellit otti hörpyn olutta ja kysyi sitten:

- Eikö kannattaisi antaa juttu jonkun kokeneemman toimittajan julkaistavaksi?

- Minä pidän tuon Millukan asenteesta. Se on tarpeeksi agressiivinen. Uskovainen, etten sanoisi. Mitään kyseenalaistamaton. Haluan antaa hänen uralleen nostetta. Hän on nouseva tähti.

- Mutta saako hän tarpeeksi hyvän jutun aikaiseksi?

- Todennäköisesti ei. Siksi minä kirjoitin sen jutun itse ja hän julkaisee sen omissa nimissään.

Bakellit jäysti hetken aikaa pihvinpalaa suussaan ja kysyi sitten:

- Mutta ammuttiinko tässä kuitenkin kärpästä tykillä? Meinaan, eihän tuo Artturi Huumonen eivätkä ne muutkaan aikuishuostaanotetut ja pakkolähetteellä suljetulle kuskatut tyypit ole mitään todellisia mielisairaita. He eivät vaan hyväksy vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta. Ymmärrän kyllä, että viha-ajattelua kohtaan täytyy kehittää tiettyä pelotetta, sehän on selvä,  mutta tässä kuitenkin tuhottiin kahdentoista ihmisen elämä ja heistä kahdeksan oli perheellisiä. Eikö tavallinen syyte ja tuomio olisi riittänyt?

- Tavallinen syyte ja tavallinen tuomio? Jotain helvetin sakkoa ja ehdollista? Nyt laki antaa meille keinon iskeä oikeusjärjestelmän ulkopuolelta ja hiljentää vaaratekijän pystvästi, tehokkaasti ja myös julkisesti. Nuo kaksitoista tapausta leviävät parhaillaan sosiaalisessa mediassa ja saavat muiltakin paskat housuun. Koska me emme saa internettiä kuitenkaan suljettua, niin tuota pelotetta tarvitaan ehdottomasti.

- Mutta olivatko nuo ihmiset todella vaaratekijöitä?

Anniperttiina otti kulauksen luomuviinistään ja alkoi opettaa:

- Sinä et näytä tajuavan. Täytynee selittää rautalangasta. Ymmärrätkö, mitä nuo kaksitoista ihmistä edustavat?

- Viha-ajattelijoita.

- Ei. Vaan he ovat oikeita vaaratekijöitä. He edustavat niitä ihmisiä, niitä suomalaisia jotka rakensivat Suomea jonnekin 1990-luvun alkuun saakka. Jos käytän vertausta, niin näitten ihmisten ajattelun yksikkönä oli ajattelun metrinen järjestelmä. Looginen ja selkeä mutta mielikuvitukseton järjestelmä joka ei antanut mahdollisuutta toisenlaiseen ajatteluun. Sitten, joskus 1990-luvun alusta alkaen meidän kaltaisemme ihmiset otimme pikku hiljaa vallan. Miksikö? Siksi, että meillä oli siihen mahdollisuus. Me otimme käyttöön toisenlaiset ajattelun mittayksiköt. Ne eivät pohjautuneet mihinkään mitattaviin yksiköihin vaan toiveisiin, tunteisiin, mielikuviin, haluihin ja kieltämättä myös substanssia vailla olevien ihmisten pätemisen tarpeeseen joka näitten mittayksiköitten myötä on saatu oikein mukavasti tyydytettyä. Joskus 2010-luvun alussa yhteiskunnalliset ajatusten uudet mittayksiköt oltiin saatettu Suomen, ja lähes koko Euroopan ainoiksi hyväksytyiksi mittayksiköiksi.

Anniperttiinan suuta kuivasi tyhmempää opettaessa ja hän otti taas kulauksen viiniä.

- Nämä ihmiset haluavat, että Suomi palaisi jälleen siihen ajattelun metriseen järjestelmään. Ja internetin kautta heillä on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Entäs jos he onnistuvat? Silloin meidän mittayksikköjämme käyttävät niin tienviitat kuin työstökoneet muuttuvat tarpeettomiksi. Ne hylätään ja korvataan uusilla. Ymmärrät kyllä, että tarkoitan näillä tienviitoilla ja työstökoneilla ihmisiä, jotka elävät tämän järjestelmän varassa ja sen eduista nauttien. Tämän järjestelmän jonka me, ja edeltäjämme ovat saaneet aikaiseksi joskus 1990-luvun alusta saakka. Jos noitten ihmisten –  joista kaksitoista vietiin tänään poliittisella diagnoosilla suljetulle osastolle todennäköisesti loppuelämäkseen – vaatimukset toteutuvat ja mittayksiköt vaihtuvat, niin silloinhan niin tienviitat kuin työstökoneet vaihdetaan ja me olemme silloin tarpeettomia. Työttömiä. Mittayksikkömme todetaan mielettömiksi. Menetämme vallan, enkä itse valehtele siitä että ilman toisiin kohdistuvaa valtaa minä itse en tuntisi olevani kokonainen ihminen. Lopulta saatamme päätyä oikeuteen. Sillä sen ajatusten metrisen järjestelmän pohjalta me olemme  rikollisia. Siksi nuo ihmiset pitää tuhota. Siksi nuo perheet pitää tuhota. Siksi, että sillä luodaan pelote. Tarpeeksi vahva pelote. Joku ehdollinen tuomio ei ole sellainen. Ihminen täytyy tuhota kokonaan. Että me pysyisimme vallassa. Että yhteiskunta tottelisi omiamme ajatusten mittayksiköitä.

Henrik Bakellit katsoi Anniperttiinaa ja sanoi:

- Ymmärrän nyt.

Ja minä luulen, ettet ymmärrä tarpeeksi hyvin, tuumi Anniperttiina viimeistellessään maittavaa vegaaniruoka-annostaan. Jos olisit tajunnut, et olisi edes kysynyt. Samalla hän teki mielessään päätöksen Henri Bakellitin urakehityksestä. Bakellit oli ollut Anniperttiinan avustajana mutta samalla myös tarkkailtavana sen varalta olisiko hänestä jatkossa vaativampiin tehtäviin. Tämän keikan jälkeen Henrik palaisi takaisin rivitason viharikostutkijaksi ja pysyisi siinä tehtävässä. Hänessä ei ollut sitä, mitä vaadittiin. Niillä korkeamman tason virkahenkilöillä, jotka pitivät yllä utopistista ajatusten mittayksikköjärjestelmää ei pitänyt olla tippaakaan empatian tunnetta niin kuin tuolla Henrikillä näytti olevan. Heillä piti olla tappamisen, tuhoamisen, alistamisen ja kertakaikkisen nöyryyttämisen meininki.

*

Kellokosken sairaalan yhteiskuntapsykiatrinen osasto.

Artturi havahtui unestaan. Annettu troppi oli ollut voimakasta ja hän oli nukahtanut melkein heti kun ambulanssi oli lähtenyt liikkeelle. Hän yritti nousta ja huomasi olevansa edelleen lepositeissä. Hänen vieressään näytti olevan jääkaappi-pakastimen kokoinen valkotakkinen hoitaja joka huomasi Artturin heräämisen.

- Jaa… heppu palailee tähän maailmaan… tehdääs pieni orientoitumistesti… monta sormea… kiitos, entäs nyt… joo, mikä pelikortti tää on… aivan oikein, entäs tää… juu, mikäs oli sun nimi ja henkilötunnus… hienoa, odotas hetki…

Hoitaja otti yhteyden radiolla jonnekin ja hetken kuluttua huoneeseen tuli kolme muuta, vähintään yhtä isoa hoitajaa. Artturi kysyi:

- Missä minä olen?

- Eristyshuoneessa. Kellokosken sairaalan yhteiskuntapsykiatrisella osastolla. Me siirretään sut nyt noista paareista tuohon pyörätuoliin ja laitetaan sut lepareihin siinäkin. Ymmärrät varmaan, että on suhteellisen turhaa panna hanttiin.

- Ymmärrän varmaan.

Artturi siirtyi alistuneesti pyörätuoliin, antoi sitoa itsensä lepositeisiin ja sen jälkeen hoitaja alkoi kuljettaa häntä eristyshuoneesta pois.

- Mihin te minua viette?

- Me mennään morjestamaan osaston ylilääkäriä.

Matka ei kestänyt pitkään ja uudessa huoneessa Artturi näki edessään lääkärin, noin viisikymppisen kaljuuntuvan silmälasipäisen miehen joka oikeastaan muistutti aika paljon sitä lääkäriä joka oli lähettänyt M1-lähetteellään hänet tänne. Erona oli se, ettei hän hionnut eikä ollut tippaakaan epävarman oloinen. Hän näytti selvästi olevan tilanteen herra.

- No kas, uusi potilaamme on saapunut. Teitä on tullut tänään jo useampikin. On suuri ilo, että olette saapuneet tänne meidän hoidettavaksemme. Minä olen tämän osaston ylilääkäri Josef Menkeinen.

- Älkää jauhako paskaa. Kuinka kauan minun täytyy lusia täällä?

Ylilääkäri Menkeinen katsoi Artturia hieman ihmetellen ja vastasi sitten:

- Lusia? Luuletteko te että te olette istumassa täällä jotain ajallisesti määriteltyä tuomiota? Hyvä mies, tehän olette sairas. Ja te olette täällä sen vuoksi että me parannamme teidät.

- Mitä tarkoitat parantamisella? Enhän minä mikään hullu ole.

- No tietenkin minä tarkoitan parantamisella sitä, että te alatte aidosti uskoa monikultturistiseen federalistiseen ideologiaan. Ja uskoa niin aidosti, että saatte minutkin vakuuttuneeksi uskostanne. Mikä ei muuten tule olemaan helppoa. Parannuttuanne te tuomitsette julkisesti kaikki ajatukset, mitä olette sairautenne oireena julkaissut facebookissa. Kaikki ajatukset. Joka ainoan. Uskoen kääntymykseenne. Aidosti. Niin kuin varmaan ymmärrätte, meillä on edessämme pitkä tie. Paranemisenne tulee kestämään kauan. Mutta minä ja henkilökuntamme olemme tukenanne joka askeleella.

- Mutta tiedänhän minä sen verran itsekin, ettei M1-lähete kestä kuin…

- Jaa M1? Älkää siitä huolehtiko. Teitä varten tehtiin täällä M3-lähetteet valmiiksi jo ennen kuin se Kiuramo teki omansa. Ja sitä M3:sta jatketaan niin pitkään kuin tarvitaan. Your ass is mine, niin kuin amerikkalainen sanoisi.

- Koska saan nähdä lapseni ja vaimoni?

- Teillä ei ole enää lapsia eikä vaimoa. Te olette yhteiskunnallinen uhka. Potilas, joka saattaa sairastua breivikiläiseen tuhosyndroomatilaan. Ainoa asia, johon teidän tulee keskittyä, on paranemisenne. Ja paranemisenne alkuun te tarvitsette muutaman orientoitumispäivän. Hoitajat!

Hoitajat kuljettivat Artturin takaisin eristyshuoneeseen, siirsivät hänet vuoteeseen ja laittoivat lepositeisiin. Yksi heistä veti Artturin housut kinttuun, asensi katetrin ja sanoi leppoisella äänellä:

- Vähänhän se taisi kirpaista joo, mutta kun tää kestää kumminkin muutaman päivän niin mukavampihan se on olla näin kuin kusilammikossa.

Toinen hoitajista pisti tippaletkun kanyylin Artturin kämmenselkään ja totesi yhtä leppoisella äänellä:

- Annetaan vähän evästä. Ei tuu nälkä tässä ootellessa.

Kolmas hoitajista otti laukusta injektioruiskun ja löi sen Artturin hauikseen.

- Mitä tuo oli?

- Lääkettähän se. Kohta tulee parempi olo. Paljon parempi. Älä huoli, minä olen tässä vahdissa koko ajan.

Artturin ajatukset alkoivat muuttua sekaviksi. Asiat, hahmot, ihmiset, muistot ja taju omasta itsestäkin tuntui muuttuvan irrallisiksi palasiksi jotka alkoivat valua kohti edessä odottavaa koskea. Ennen kuin hänen minuutensa upposi tuohon koskeen hän ehti muistella sitä hetkeä samana päivänä jolloin hän oli käsiraudoissa Radanvarsikaupungissa ja ajatellut elävänsä elämänsä pahinta päivää. Tajunnan edetessä aina lähemmäs sitä sekavuuden koskea hän tajusi olleensa väärässä ja tilanne oli vielä paljon pahempi.

Siellä Radanvarsikaupungissa hän oli tainnut elää loppuelämänsä parasta päivää…



Lukijalle: Kirjoituksen idea pohjaa tähän uutiseen. Mielestäni se antaa mahdollisuuden sekä tulkinta- että mielivaltaan. Ideassa lähestytään vanhaa Neuvostoliittoa. Sitä kuuluisaa poliittista tahtoa kyseiseen skenaarioon varmasti löytyy.

45 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kylmäävä visio, Ykä, mutta valitettavan realistinen. Aiemmin blogisi kommenteissa on todettu yhteiskuntatieteiden, oikeustieteen, teologian sekä humanististen tieteiden äidin filosofian degeneroituneen tasolle, joka ei oikein mahdu aikanaan käymäni "tieteenfilosofian ja tieteellisen tutkimuksen perusteet" -opintojakson antamaan formuun. Aiemminkin irvailemasi psykologiahan on sekin humanistinen eli ihmistiede. Ja lääketieteen puolelle luettava psykiatria on puolestaan varsin tiukasti sidoksissa psykologiaan. En pidä ollenkaan mahdottomana, että psykiatrikunta kääntyisi kirjoittelemaan poliittisesti oikeaoppisia diagnooseja. Eiväthän lääkärit ole pyhimyksiä, vaan raadollisia ihmisiä siinä kuin muutkin. On tästä esimerkkejä reaalisosialismin piiristä - niin kansainvälisen kuin sen kansallisenkin version sosialismeista.

Kylmäävä visio on myös arvostamallani, aikanaan Anders Behrin Breivikin oppi-isäksi väärin leimatulla kirjoittajalla Fjordmanilla. Fjordman antoi hiljattain sähköpostihaastattelun nuoremmalle australialaiselle Counterjihad-bloggarille Anglojewille: https://www.theapricity.com/forum/showthread.php?219300-Anglojew-s-Interview-With-The-Great-Counter-Jihadist-Norwegian-Blogger-Fjordman
F. ei usko Länsi-Euroopan yhteiskuntien pysyvän kasassa enää pitkään, vaan anarkian kautta barbarismin ja islamilaisen alistuksen, eurooppalaisten dhimmistatuksen olevan ihan ovella. Hän kuitenkin uskoo Euroopan sivilisaation vielä kokoavan voimansa ja vapauttavan itsensä, mutta tähän menee aikaa. Siksi hän pitää tärkeänä säilöä eurooppalaisen sivistyksen suuntaviivoja ja arvoja - ettei niille käy niin kuin aikansa maailman mahtavimmalle Aleksandrian kirjastolle kävi (oma vertaus). Uuden sivistyksen siemenet on F:n mielestä kylvettävä nyt.

Selvää järkeä maailman johtajille tarjoili kumminkin Donald Trump puheessaan YK:n yleiskokoukselle: https://www.whitehouse.gov/the-press-office/2017/09/19/remarks-president-trump-72nd-session-united-nations-general-assembly
Äijähän pelaa täysillä suurpolitiikkaa uusille raiteille, reaalipoliitikkona tietysti varoen loukkaamasta Saudien, Egyptin ja Turkin johtoa - toivottavasti hänellä on riittävän vahvat peukaloruuvit pitääkseen nämä kurissa. Ja toivottavasti hän kestää oman liberaalimedian, antifanttien, BLM:n, demokraatti-vasurien sekä oman puolueensa opportunistien hyökkäykset pysyäkseen Valkoisessa Talossa.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Timo Haaran tapaus. Juttu kuuden vuoden takaa!

Timo Haara Turun vankimielisairaalassa - yhteydenpitoa rajoitetaan

https://www.tusky.fi/uutiset/184-timo-haara-turun-vankimielisairaalassa-yhteydenpitoa-rajoitetaan

Sama meininki...

t. Johan

Anonyymi kirjoitti...

Ja seuraus tuosta toteutuessaan sen julkisuuteen pääsyn jälkeen onkin sitten välitön kapina. Suurin osa tämän maan ns. tuottavista kansalaisista kun on vielä siinä yhdeksänkymmentäluvun alun moodissa ja jos totuuden puhujia aletaan kerätä hullujenhuoneelle pelotteeksi muille, ainoat jotka todella saavat opetella varomaan pimeitä kujia ovat sen toiminnan aikaansaavat. Seuraavat vaalit ovat ratkaisevat, jos tiedätkyllämikä puolue :) ei saa selvää enemmistöä tai sen saatuaan eristetään muiden toimesta niinkuin Ruotsissa alkaa toivo ja usko parlamentarismin keinoihin olla menetetty ja jälki sangen ikävää monellakin tasolla sen jälkeen. Tätäkin blogia seuraa varmasti sen verran moni sylttytehtaalta, että kehoitan miettimään moniko kansalaisiaan sortava järjestelmä on jäänyt pystyyn ja miten sen romahtaissa on moraalittomasti toimineille käynyt. Joskus ennen lauloivat, että 'kenen joukoissa seisot'..siinä on jotain mietittävä nykyaikaankin..eiköpä vain olenkin?
-A. Parska-

Anonyymi kirjoitti...

Nää sun jutut tarttis saada kirjana.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Tuo hoitoonohjausideointi ei ole tuulesta temmattu, uskokaa tai älkää. Nimim.: Alalla työskennelleenä, tosin hardwarepuolella.

Ambulanssikyydityksen sormienlaskusta tuli mieleen nyrkkeilyhistorian yksi suurista, bosnianherzegovinankanadalaisen George Chuvalon myöhemmässä haastattelussa kertomansa episodi matsistaan afrikanamerikkalaista vastustajaa vastaan. Knockdownin jälkeen eivät Chuvalon valot olleet oikein kirkkaina. Keähätuomarin arvuutellessa sormiensa lukumäärää, Chuvalo vastasi: montako kertaa aan arvata?

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

"Mittayksikkömme todetaan mielettömiksi. Menetämme vallan, enkä itse valehtele siitä että ilman toisiin kohdistuvaa valtaa minä itse en tuntisi olevani kokonainen ihminen. Lopulta saatamme päätyä oikeuteen."

Liika vaivaa, tuo oikeuteen päätyminen siis. ;)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Johanille, A.Parskalle, Anolle, Veijo Hoikalle ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Jep, meillä on Neuvostoajalta muistissa se aika jolloin yhteiskunta ts. poliittinen koneisto määritteli oikean ja väärän lisäksi myös terveen ja sairaan. EU ei ole vielä siinä, mutta ei se myöskään jarruttele vauhtiaan sitä kohti. Fjordman on oikeassa ja tällä menestyksellä hänen skenaarionsa pysäyttämisellä on enemmän kuin kiire. Kannatan Trumpin madonlukuja YK:ta kohtaan. Se alkaa olla turha organisaatio ja sitä kuvaa ehkä parhaiten, että sen ihmisoikeusneuvoston jäsenenä on Saudi-Arabia.

Johan: En muista henk koht tapausta. En myöskään kannata kannabisyhdistystä mutta ei aktiivitoiminta siinä kyllä suinkaan ole mikään mielisairaalaan sulkemisen peruste.

A. Parska: Minä vaan luulen, että sen välittömän kapinan kynnystä ei ylitettäisi vielä tuolloinkaan. Suomalaisen pinnan venymiskyky on käsittämätön. Mutta hyvä huomautus sinulta se, että kansalaisiaan sortavat järjestelmät tuppaavat romahtamaan. Ennemmin tai myöhemmin.

Ano: Kiitokset. Mutta tästä on puhuttu ennenkin. Ei näitä tähän maailmanaikaan kukaan julkaise. Onneksi on tämä nettivaihtoehto.

Veijo: Ei ole niin. Tämän tyyppistä on jo. Ei tietenkään näin härskinä.

VNV: En kiistä sitä, etteikö tuollainen ajattelu yleistyisi. Ja noita toisilla mittayksiköillä ajattelevia ihmisiä on niin poliitinen kuin virkakoneistomme samoin kuin media täynnä.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Ypen maininta YK:n touhuista on merkittävä. Sormituntumalla YK:n puolueettomuus on pahasti vinksallaan, esim. tuo Saudien ihmisoikeusneuvoston jäsenyys. Myös palestiinalaisten "oikeuksien" tukeminen ja Israelin syyttely, komentelu kansainvaeltajien vastaanottamiseksi jne. ovat perseilyä, joka on jo syönyt YK:n arvovallan lähes nolliin. En ole nähnyt kriittistä kirjoitusta Ylimmän Kansaintuomitsijaiston touhuista. Olisiko jollakulla linkkiä?

Anonyymi kirjoitti...

Karmea tarina, jota ei pitäisi missään tapauksessa lukea juuri ennen nukkumaanmenoa! Vähemmästäkin näkee painajaisia.

Mutta oletteko huomanneet, että vuoden -18 (tuo vuosiluku saa aikaan ikäviä mielleyhtymiä) budjetissa on myönnetty poliisin toimintaan lisää rahaa? Ilo loppuu tosin lyhyeen, kun lisäraha on tarkoitettu vihapuheen kitkemiseen ja muuhun joutavanpäiväiseen askarteluun samaan aikaan kun monilla paikkakunnilla on niin huono miehitys, että jos jotakin sattuu, poliisit ovat taatusti liian myöhään paikalla. Eiköhän tavallisia kansalaisia kyttäämään määrättyjä tervejärkisiä poliiseja ota aika tavalla kupoliin tuo DDR:stä kopioitu systeemi, mutta turpa kiinni, kun on perhe ja se asuntolaina... Päättäjien mielestä (he kaiken takana kuitenkin ovat kuten nainen Matin ja Tepon kappaleessa) taitaa pään irti nirhaaminen vääräuskoiselta olevan pienempi paha kuin elintasohiippareitten pikaisen kotimatkan toivominen. Orpo, Sipilä ja Soini voivat kaikessa rauhassa istua ministeriauton takapenkillä panssarilasien takana, kehua hallituksen toimia turvallisuuden lisäämisessä ja opettaa kansaa olemaan pelkäämättä.

Rouva Ano

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Näin se valitettavasti tulee käymään. Eikä siitä saada edes kapinaa aikaan sillä homma alkaa pienemmästi kuin sitä sammakkoa keitettäessä.

Eli ensin vihakirjoittajille syytteitä ja tutkintaa ja niiden mukana sitten heti ekaksi otetaan metsästysaseet poliisille talteen. Eikä niitä saa takaisin ennen kuin juttu on puitu hoviin asti, jos edes silloin.

Jos ei homma tepsi niin pikku hiljaa ruuvia kiristetään. Loppujen lopuksi jäädään miettimään, että vastaan olisi pitänyt laittaa, mutta koska?

Unknown kirjoitti...

Vähän vedän sivuraiteelle koko keskustelua. Suomalainen valtamedia ei pidä Katalonian tulevaa äänestystä millään lailla merkityksellisenä. Eivätkä federalistien tissiä imevät mediat kerro mitään nykyhallinnon reaktiosta. Mikä olisi riittävän ruma nimi federalisteille? Nyt meni taas käämi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Veijo Hoikalle, Rouva Anolle ja Keski-ikäiselle pikkupojalle & kiitos kommenteistanne.

Veijo: Minä muuten näkisin että näitten ”palestiinalaisten” (tietoisesti lainausmerkeissä, arabejahan ne ovat) tukeminen on alkanut jo aikanaan silloin kun vaikutti Suuri ja Mahtava. Palestiinalaiset olivat jo silloin tiedostavaa muotia. Aivan sama asia vaikuttaa nykyisinkin. Vaikka terrorismi on jossain Gazassa elinkeino. Mutta siitä saa aikaan mukavaa alaleuan väpätystä koska se on muotia. Nimenomaan muotia. Jo niin kuin kuuden päivän sodan aikana oli.

Rouva Ano: Tavallisia poliiseja varmaan vituttaa. Mutta heitä ei palkata lisää. Muistelen, että Itä-Uudenmaan 18 uutta palkattua poliisia olivat kaikki viharikostutkijoita. En löytänyt linkkiä tähän saumaan. Mainitsemiesi politiikkojen isänmaa ei ole Suomi vaan EU, poislukien ehkä Timo Soini, jonka isänmaa on Timo Soini.

Keski-ikäinen pikkupoika: Käsittääkseni se sammakon hidas kiehuminen on urbaanilegenda mutta vertauksena tähän tilanteeseen se sopii enemmän kuin hyvin.

Unknown: Itse näen asian niin, että jos Katalonia haluaa itsenäistyä, sillä on oikeus itsenäistyä. Espanjahan ei ole muutenkaan niin kiinteä valtio kuin esmes Suomi. Mitäs alueita niitä siellä olikaan… Kastilia (vallanpitäjä), Katalonia, Andalusia, Galicia ja Baskimaa?

Anonyymi kirjoitti...

Tästä Ykän bloggauksesta tulee mieleen elokuva Yksi lensi yli käenpesän, siinähän McMurphylle (Jack Nicholson) tehtiin lobotomia "asenneongelmien" takia. Hänen tupakaverinsa (mykkää teeskennellyt intiaani) sitten tukehdutti McMurphyn tyynyllä, koska hän ei voinut katsella aikaisemmin elävänä & räiskyvänä tuntemaansa henkilöä zombiena. Tappotyöt tehtyänsä mies nosti juoma-altaan sijoiltansa, heitti sen ikkunasta läpi ja karkasi koko laitoksesta.

Neuvostoliitossahan nämä toisinajattelijat tosiaankin passitettiin mielisairaalaan 60-80-luvuilla, kun ei sitä gulag-järjestelmää enää kehdattu ylläpitää siinä mittakaavassa kuin Stalinin aikoina. Mm. Andrei Saharov, vetypommin keksijä ja myöhemmin rauhanaktivisti, karkotettiin maansisäisesti Gorkiin (nyk. Nižni Novgorod). Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto v. 1975 mutta "jostain tietyistä syistä" johtuen hän ei päässyt sitä henkilökohtaisesti hakemaan. Toinen tunnettu oli Alexandr Solženitsyn, joka karkoitettiin v. 1974 aina länteen asti, hän asettui Sveitsiin ja sieltä sitten USA:han. Mies tosin palasi 90-luvulla Venäjälle, jossa hän oleskeli kuolemaansa asti. Hän ihme kyllä koki luonnollisen kuoleman v. 2008 synnyinmaassansa.

OT:na, Aamulehti ottaa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit - sillä lailla, meni sitten tämäkin aviisi boikottiin. Mitäs kaikkea kivaa näistä voisi vääntää; lakimies => lakihenkilö, lautamies => lautahenkilö, päämies => päähenkilö? Tai pyykkipoika => pyykkihenkilö, ilotyttö => ilohenkilö, rattopoika => rattohenkilö? Listaa voisi vissiin jatkaa loputtomiin. Kuka viisas se sanoikin joskus "se joka hallitsee kieltä, hallitsee myös mieltä" tai jotain sinnepäin?

OT2: Nyrkit viuhuvat kun transgender-aktivistit ottivat yhteen feministien kanssa. Kuten kommentoija Adam Rivera nasevasti toteaakin "Kun kaksi mielisairautta eivät voi elää yhdessä, sitten pitää nahistella loppuun asti" ja Michael Stuart vastasi hänelle hyvin Highlander-leffaa siteeraten "There can only be one"...


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Soomepois Eestist.

Muistan siitä leffasta:

”Wanna bubble gum… thanks… Juicy Fruit… you can talk… you bet…”. Se, mitä Neuvostoliitossa toteutettiin on meilläkin aivan mahdollista. Solženitsynhan oli muuten äärimmäinen slavofiili vaikka neuvostovaltaa vastustikin.

OT 1: Nykypäivän ilmiöitä. Mihin asti tuossa päästään? Mikä on raja? Kielletäänkö jossain vaiheessa vauvan sanomista tyttö- tai poikavauvaksi? Todennäköisesti, jos asialle ei lyödä stoppia.

OT 2: Häh hää… antaapa tättähäärien tapella keskenään. Ostetaan me poppareita ja katsellaan sivusta. Painakaa päälle, tytöt. Tai henkilöt. Tai jotain,.

Anonyymi kirjoitti...

Hui saateri taas! Anniperttiina tulee kohta uniin, enkä puhu nyt teini-iän miellyttävistä unista.

Tuli luettua myös tuo Kalevan juttu ja samankaltainen skenaario nousi mieleen. Kynä ei meikä läisellä niin pysy kourassa, joten jätetään niistä kirjoittaminen niille, jotka sen taitavat.
Yksi lensi yli käenpesän tuli myös toki mieleen, niinkuin yllä jo mainittiinkin.

Eipä siinä, taas loistava kirjoitus!

-Herännyt

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Herännyt. Kiitokset. Joo, Anniperttiina nousee urallaan aina vain ylemmäksi. Aiemminhan hän oli vain viharikostutkija.

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2016/09/paiva-vihatutkijan-elamasta.html

Qroquius Kad kirjoitti...

Randle Patrick McMurphy oli tosiaan paikallaan mainita tämän bloggauksen yhteydessä: häntähän ei kuvattu millään tavalla psykoottiseksi, vaan vain jollain tapaa häiriintyneeksi. Itse asiassahan hänhän oli hankkiutunut mielisairaalaan välttääkseen pakkotyön, johon hänet on tuomittu, luullen pääsevänsä vähemmällä.

Niin luulee moni muukin. Aina kun uutisoidaan jonkun tulleen ymmärrystä vailla todettuna sijoitetuksi vankeustuomion sijasta oikeuspsykiatriseen pakkohoitoon, alkaa vänkytys kuinka taas roisto "päästettiin helpommalla".

Nämä mälisijät kun eivät vähääkään käsitä, mitä se M1:llä lainsuojattomaksi julistaminen pitää sisällään. Vnakilassa kun olisi valtavan paljon enemmän vapauksia ja oikeuksia, jotka hulluksijulistetulta voidaan riistää yhdellä kynänpiirrolla, ja se tapahtuu täysin lain kirjaimen ja hengen mukaisesti jo nyt. Ja siitä huolimatta vaaditaan menettelyä vielä helpotettavaksi!

Niinpä McMurphykin sai havaita mielisairaalan kurinpidon olevan aivan eri luokkaa kuin työleirin. Asiasta vastasi psykopaattisen narsistinen ylihoitaja Ratched, joka voi tehdä kirjaimellisesti mitä haluaa. Ja hän halusi hallita; omata täydellistä valtaa vailla vastuita ja velvollisuuksia. Mikä parasta, häntä ei kukaan ollut edes vaatimassa tilille mistään, koska hänhän oli ammattiauttaja, joka teki parhaansa auttaakseen avun tarpeessa olijoita!

Eli kuten C.S. Lewis on asian tiimoilta pohtinut:

"If we must have a tyrant a robber baron is far better than an inquisitor. The baron's cruelty may sometimes sleep, his cupidity at some point be sated, and since he dimly knows he is doing wrong he may possibly repent. But the inquisitor who mistakes his own cruelty and lust of power and fear for he voice of Heaven will torment us infinitely because he torments us with the approval of his own conscience and his better impulses appear to him as temptations."

Toisin sanoen julminta tyranniaa on se, joka alustetaan: "Me haluamme vain auttaa! Me teemme tämän kaiken vain sinun omaksi parhaaksesi!", koska uhriaan tämän omaksi parhaaksi tyrannisoiva ei koskaan lopeta tehdessään kaiken hyvällä omallatunnolla.

Ja sitä meille nyt halutaan alkaa tarjoilla. - En kyllä ymmärrä, miksi nykymenettelyä pitäisi jotenkin helpottaa. Eihän nykyäänkään tarvita kuin yksi arvauskeskuslekuri, joka päättää eteensä saapuneen kansalaisen olevan psykoottinen ja käskee poliisit viemään tämän hullujenhuoneeseen arvioitavaksi. Kansalaisen kadottua ovesta miekkataksiin hän soittaa vastaanottavaan päähän:

"Terve, mitäs sinne? Olis mulla ihan asiaakin; lähetin sinne just taas yhden tapauksen, jolle sopii antaa havaintoesitys miten todellista valtaa käytellään. Joten sinähän kirjaat sen sinne sisään vaikeasti psykoottisena ja pidät siellä..jaa, jutellaan siitä lisää ensi viikonloppuna kun mennään taas pelaamaan golfia? Hyvä juttu, nähdään kerholla!"

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Kyllä. Avun antamisen nimissä voidaan mahdollistaa mielivalta. Ja se avun antaja voi todellakin kuvitella auttavansa, ei harjoittavansa mielivaltaa. Tärkeintä on tietenkin se, että määritteleekö yhteiskunnan poliittinen järjestelmä sen, mitä apu on. Sitä kohti ollaan pikku hiljaa meilläkin menossa. Itänaapurissa siihen aikanaan päästiin.

Lemminkäinen kirjoitti...

Diktatuurinen vallanpito onnistuu vain sokeasti käskyjä tottelevien lakeijoiden avulla. Kun EU-liittovaltio on runnottu läpi, niin tuhannet nettipoliisit kartoittavat kaikki väärinajattelijat ja paikalliset poliisit tulevat ja kiikuttavat väärinajattelijat suljetulle osastolle, koska kaikki väärinajattelijat ovat hulluja, uuden lain mukaan. Jos väärinajattelijat yrittävät pullikoida ja jupista vastaan, niin hallitukselle kuuliaiset hauvelit niittävät jupisijat kasvattamaan horsmaa. Ykä, juttusi on karmaiseva ja täysin mahdollista lähitulevaisuudessa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Lemminkäinen. Joo, eihän se muuten toimi. Lienee vain niin, että likimain me kaikki olemme vielä niitä käskyjä toteuttavia lakeijoita. Ikävä kyllä. Koska emmehän me pane hanttiin. Edes äänestämällä.

Lemminkäinen kirjoitti...

Ykä, ongelmana diktatuurisessa valtiossa (EU, P-Korea jne.) ei ole poliitikot, sypokologit, Anniperttiina Ilmivallat tai muut kahjot, vaan nimenomaan näiden kahjojen valtaa tukevat lakeijat. Ja että näin jatkuu ja jatkuu ja .. niin se johtuu kansallisesta yleisestä tyhmyydestä ja pelosta esivaltaa kohtaan. Pelko kansan selkärankaan on hakattu vuosisatojen kuluessa Jumalan piiskoilla, kunkkujen ja keisareiden lakipykälillä ja aatelin sapeleilla. Kun äänestämme takinkääntäjiä ja muuta huuhaaporukkaa kerta kerran jälkeen, niin voimme katsoa itseämme peilistä ja sanoa että: No, mitä idiootille kuuluu. Meidän pitäisi äänestää idiotismi pois itsestämme ensin, lol.

Antti kirjoitti...

Nämä tulevaisuusfiktiot ovat kirjallisista ansioistaan huolimatta alkaneet mietityttää. Yhtäältä ne tuntuvat ei-tarpeeksi-mahdottomilta tulevaisuudenkuvilta. Toisaalta olen miettinyt, missä vaiheessa voidaan puhua poliittisen vastustajan demonisoimisesta, esittämisestä epäinhimillisenä äärimmäiseen julmuuteen kykenevänä koneistona, jota vastaan kaikki toimenpiteet ovat sallittuja..

Vaikka kyse fiktiivisistä tarinoista onkin, jossakin vaiheessa pelottaa muuttuu itse samanlaiseksi kuin kuviteltu vihollinen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lemminkäiselle ja Antille & kiitos kommenteistanne.

Lemminkäinen: Totta joo. Tosin äänestäjien puolesta voi sanoa, että joskus 1980-luvun loppupuolelta vuoden 2017 kesän saakka ei loppujen lopuksi ole ollut edes tarjolla minkäänlaista tosiasiallista vaihtoehtoa.

Antti: Jos on olemassa ideologiaan – ja utopistiseen sellaiseen – perustuva yhteiskuntajärjestelmä joka mieltää asemansa millään tavalla uhatuksi, se pystyy kyllä äärimmäiseen julmuuteen. Ja tulee muistaa, että minä en ole vaatinut ketään ammuttavaksi, vangittavaksi enkä myöskään hullujenhuoneelle heitettäväksi.

Becker kirjoitti...

Huh, oli kyllä kylmää kyytiä, mutta täysin mahdollinen skenario joka on jo nähty aikoinaan Neuvostoliitossa, Itä-Saksassa, Romaniassa ja tämän päivän Pohjois-Koreassa.
Jos nykymeininki jatkuu, niin joku pehmoversio aiheesta voi Suomessa olla hyvinkin mahdollista tyyliin Ruotsi.

Anonyymi kirjoitti...

Okei, yök. Kerrassaan kuvottava ja aivan liian mahdollinen, jopa todennäköinen tulevaisuudenkuva. Täytyy todeta, että hieman saman suuntaisia ajatuksia tuli kun tuon samaisen uutisen luin.
Stoorista nousee semmoinen ajatus väkisinkin pintaan, että kun aseistetut rikollisorganisaation jäsenet tulevat ja väkivallalla uhaten ovat laittamassa rautoja ranteisiin, niin ehkäpä siinä vaiheessa pitäisi olla valmiiksi mietittynä vaihtoehto B - mikä se sitten onkin…
Kiitos kaikista hyvistä kirjoituksista joita ei ole syystä tai toisesta päässyt kommentoimaan.
T. Riku Raunioilla

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille ja Rikulle Raunioilla & kiitos kommenteistanne. Nämä tulevaisuudenkuvat ovat myös menneisyydenkuvia ja tällaista on jo tapahtunut. Mikään ei estä, etteikö sitä tapahtuisi taas uudestaan. Vallitseva yhteiskuntamme ei toimi tuota tulevaisuudenkuvaa vastaan, vaan enemminkin sen puolesta.

Ukkeli kirjoitti...

Tuo on aivan mahdollista, onhan meillä Pohjois-Korea jo nyt. Tosin siellä on sama ongelma kuin DDR:llä eli talouden ja tekniikan kehitys vääjäämättä hidastuu, kun tuottavin porukka siirtyy leireille tai loikkaa ulkomaille. Pikku hiljaa jäädään yhä enemmän vapaasta maailmasta ja Kiinasta jälkeen. Lopulta rahat loppuvat ja ajattelu alkaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ukkeli. Viimeistään siinä vaiheessa kun rahat loppuvat, alkaa ajattelu. Valitettavasti siihen asti sen täytynee mennä. Tätä ajattelua kun on jo tarjottu.

Anonyymi kirjoitti...

http://nra.fi/paasihteerin-ajatuksia-10/

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Mikä valta häiriintyneillä psykiatreilla/lääkäreillä on jo nyt käyttää M1 oman sairaan mielensä jatkeena!

Alaikäisillähänä on laittomat pakkohuostaanotot mainio väline päästä vanhempiin käsiksi. Tunnen eräänkin, jolle näin kävi ja lääkärien kokouksessa oli porukan ainoa selväjärkinen lääkäri näyttänyt vanhemmille käsimerkillä, että soittaa, niin etteivät muuta huomanneet merkkiä. Soitti ja totesi, ettei lapsessa ole mitään vikaa. Olivat yrittäneet saada pakkohoitoon. No taustoista ei sen enempää, mutta tämä taitaa olla arkipäivää. Samoin kävi eräälle toiselle, aikuiselle, M1 tuli napsahtaen, kun korotti ääntään vastaanotolla hakiessaan kipuihinsa apua. Kivun hoitohan on Suomessa kokonaan jätetty hoitamatta, mikä mainio tapa kiduttaa asiakkait. Osa lääkäreistä kyllä yrittää. No ei siitäkään sen enempää, ehkä joskus.

Mistä löytyy syyt, perustelut tälle uudelle aikuisten pakkohoitojutulle? Vihapuhekyttäilyynkö voisi liittyä oikeasti? En kyllä keksi äkkiseltään muutakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaisessa dystopiassa toivoisi, että vastaavassa pidätystilanteessa mahdollisimman moni tekisi vastarintaa kuten Rokka uhkasi: "Senko vaa muistatta jot mie en kuole niinku koira. Minnuu ei ammuta sillee, siin kuoloo muutama ukko ensittäi. Paina mieleheis!"

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Kiitos linkistä. Asiaahan siinä puhuttiin.

Ano1: Niin, mikä on syy siihen, että pakkohoidon kynnystä halutaan laskea? Pakkohoito on niin rankka toimenpide, että sen perusteet tulee olla hyvin tarkasti määriteltyjä. Nyt ollaan menossa tulkinta- ja sitä myötä mielivaltaan. Tuossa kivun hoitamisessa Suomessa on kyllä käsittääkseni aivan viime vuosina menty eteenpäin ja korkea aika onkin.

Ano2: Varsinkin jos ihminen mieltää, ettei ole mitään toivoa eikä mahdollisuutta, niin silloin voi käydä noin.

Qroquius Kad kirjoitti...

Siinäpä tulikin hyvä neuvo M1:llä paiskattavalle: alkaa uhota että minua ette tapakaan, vaan minä tapan teidät. Se auttaakin asiaa todella paljon; sen kuultuaanhan lääkärit ja poliisit perääntyvät kauhun valtaamina saman tien ja pakkolähete perutaan?

Aikuisen ihmisen luulisi käsittävän, ettei tuossa tilanteessa uhoamalla tee muuta kuin pahentaa omaa tilaansa. Kuten jo bloggauksessa mainittiin, ei poliisille jaeta virkatehtävien voimankäytössä hopeamitaleja. Kyllä se on kansalainen, joka toiseksi jää; kysymys on vain ja ainoastaan, missä kunnossa. Ei se kansalainen muutenkaan ketään paljain käsin tapa, toisin kuin hänen katsomiensa amerikkalaisten elokuvien sankarihahmot. Ei Bruce Williskään ole tosielämässä koskaan ketään tappanut aseella eikä ilman.

Ennen kaikkea uhoamaan ryhtymällä ainoastaan todistaa M1:n tulevan tosi tarpeeseen: potilashan osoittaa konkreettisesti omalla käytöksellään olevansa psykoosissa, joka vaatii välitöntä pitkäkestoisen hoidon aloittamista. Hyvää matkaa vain seuraaviksi vuosiksi valkotakkisten hellään huomaan lepositeissä ja neurolepteissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Totta joo, sinänsä. Mutta entäs jos kyseessä olisi sen ns. kahdentoista ensimmäisen jälkeinen heppu joka tietäisi mitä tuleman pitää ja tietäisi myös ettei toivoa ole?

Qroquius Kad kirjoitti...

Ainahan voi toki tehdä taunopasaset ja vetää viimeisen kuulan omaan päähänsä. Se edellyttää kuitenkin sitä, että todellakin tietää mitä on tulossa ja milloin, ja ennen kaikkea on kotonaan odottamassa sitä asianmukaisesti varustautuneena.

Jos tullaan hakemaan työmaalta kuten bloggauksen onnetonta, puhumattakaan siitä että rutiinikäynti terveyskeskuksessa muuttuu yhtäkkiä mielivaltaiseksi vapaudenriistoksi kuten Juha Kurviselle kävi, ei realistisia mahdollisuuksia ole pahempaan kuin häviöön päättyvään vapaaotteluun ilman sääntöjä.

Onhan vielä kolmaskin mahdollisuus, eli hankkia pistooli/revolveri ja kantaa sitä aina mukanaan ylläpitäen jatkuvaa valmiutta sen määrätietoiseen käyttämiseen lähettääkseen mahdollisimman monta hyökkääjää tästä maailmasta ja lähteäkseen viimeisellä luodilla heidän peräänsä.

Melkeinpä suosittelisin sitä kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. Minulla ei: en voi saada minkäänlaista aselupaa, eikä minulla ole mitään käsitystä, mistä ja miten voisin saada laitttoman mutkan. Ja ei, en osaa sellaista tehdä, vaikka se kuulemma niin mahdottoman helppoa joidenkin mielestä onkin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. No joo, suurinpiirtein noin tuo menee. Tavallisella ihmisellä on hyvin vähän keinoja toimia virkavaltaa vastaan. Ainakin nykypäivänä. Ja juu, ne erään nimeltä mainitsemattoman kommentoijan omat luennot itse tehdyistä aseista olivat lähinnä kehua siitä, että hän tietää ainakin teoriassa jotain, jota me muut emme. Tauno Pasanen muuten elää vieläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei toisinajattelijoiden kimppuun käyminen viranomaisten mielivallalla kuulu vain Neuvostoliiton toimintatapoihin.

Ruotsissahan huostaanotettiin aikoinaan Aleksanteri-poika, kun suomalainen äiti kehtasi arvostella kansankotia. Ensimmäinen karkumatka päättyi siihen kun ruotsalaisviranomaiset ilman mitään valtuuksia kaappasivat hänet Suomesta mukaansa, suomalaisen hoitohenkilökunnan katsellessa vierestä! Viiden vuoden sijaisperheessä olon ja kaltoinkohtelun jälkeen agenttioperaatiolla poika saatiin lopulta turvaan.

https://sheferijm.blogspot.com/2017/09/eva-aminoff-lapsen-parhaaksi.html

Tämä oli joskus 80-luvulla ja voi hyvin toistua, siltä näyttää päivä päivältä enemmän. Kuten Qroquius Kad hyvin kirjoitti tämä on auttamisen varjolla tapahtuvaa tyranniaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja kiitos linkistäsi. Tämä oli minulle uutta. Täytyy katsoa, löydänkö tuon kirjan.

Anonyymi kirjoitti...

Qroquius Kad voi olla teuraslammas.
Minä en.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Tuskin hänkään on. Ihan järkimies. Etsitään toisistamme yhteisiä puolia. Niitä on kuitenkin enemmän kuin eroja.

Qroquius Kad kirjoitti...

En itseäni ihan teuraslampaana pidä. Juttu nyt vaan on niin, kuten yllä mainitsin, että erinäisistä syistä en voi saada ainakaan toistaiseksi aselupaa. Laitonta asettakaan en osaa hommata, koska tuttavapiiriini ei lukeudu rikollisia eikä heidän tuttaviaan.

Minulla on siis vain tämä keho, jota olen 14-vuotiaasta parhaani mukaan yrittänyt rakentaa. Ennätyksiksi jäivät toistakymmentä vuotta sitten saavutetut 160 kg penkiltä ja 230 kg mastavedossa, nykyään menee vain 120 kg penkiltä ja 180 mavessa.

En siis voi kehollani tehdä lääkärin käskystä vastaani asettuvaa poliisipartiota muuta kuin varmaan tappioon päättyvän ilman sääntöjä käydyn vapaaottelun. Metsästäjäntutkinnon suoritin teinipoikana ja olen siitä lähtien suorittanut riistanhoitomaksun uskollisesti, vaikka metsästäminen jäikin viime vuosituhannelle.

Olen silti edelleen kohtuu hyvä kivääriampuja, ainakin radalla. Reserviläiskirjeenkin sain, joskaan siinä ei jostain ihmeen syystä oltu osoitettu sodanajan sijoitusta ylipäällikkö Koiviston aikaan intin suorittaneelle reservin jääkärille.

Tämän verran minulla on meriittejä tosielämän koitoksiin. Anonyymillä on ehkä enemmän. Hyvä hänelle, jos näin on. En tiedä, pärjäisikö hän tositilanteessa paremmin kuin minä. Parasta olisi, ettei jouduttaisi kokeilemaan?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Ymmärrän Anon suuttumuksen vallitsevaa tilaa kohtaan, mutta turha siitä on sinua syyttää. Onhan meinaan niin, että poliiseilla on aina tykki vyöllä ja tavallisella ihmisellä taas ei ja siinä ei sitten auta se, vaikka kuinka paljon rautaa saa nostettua. Sinä muuten nostat enemmän kuin minä.

Voisin todeta että olemme ikävän lähellä sitä tilannetta että ”it´s too late to work within the system and it´s too early to shoot the bastards”.

Minä sain myös silloin sen reserviläiskirjeen. Reservissä, ei sijoitusta. Nyt yli viisikymppisenä en taida olla edes reservissä. Tuosta metsästäjätutkinnosta tuli mieleen, että valtion mailla voi käydä metsällä. Sen myötä voi hakea aselupia. Kannattaa aloittaa haulikosta. Tuossa noita alueita:

http://www.eraluvat.fi/metsastys.html

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei tämä metsästys- ja aselupajuttu ole sinänsä maan- eikä aseenomistuksesta kiinni: isävainaalta perityistä metsämaista vanha äitimuorimme sai puolet sekä minä ja velipoika perheineen neljännekset.

Meillä on siis ikiomia metsästysmaita, joilla emme kumpikaan ole tällä vuosituhannella saaneet aikaiseksi käydä. Velipoika sai luvat isävainaan aseisiin, joilla olimme rinnakkaisluvilla teinipoikina isän kanssa käyneet vesi- ja maalinnunpyynnissä. Minä en niihin olisi enää saanut, koska aseluvan terveydentilan tarkastuksessa olisi kysytty liian monta kertaa miksi aselupaa hakee henkilö, joka käyttää jatkuvasti lääkitystä joka kertoo ettei hän ole oikein aurinkoinen?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Okke. Toivottavasti pääset vielä joskus metsälle. Niin kuin itsekin tiedät, niin se touhu on paljon muutakin kuin pelkkää ampumista.

Ironmistress kirjoitti...

Työstökone yhdistettynä yläjyrsimeen ja pylväsporaan on maailman vaarallisin ase.

Ja sellaisen saa mistä tahansa Bil-Helvetestä, Motonetistä tai IKH:sta.