Kirjoitan vaihteeksi hieman omasta
alastani eli lastensuojelusta. Siitä on tullut kirjoitettua viime vuosina hyvin
vähän. Pääsyynä on ollut se, ettei huvita. Tämä taas johtuu siitä että oma
ammattialani on sellainen että siihen liittyvät huhut, uskomukset ja
kaikenlaiset urbaanilegendat puhutaan julkisuudessa aivan varmoina tosiasioina.
Ehkä enemmän kuin millään muulla ammattialalla. Jos seuraa tuota kommentointia
niin saa helposti käsityksen että alani on täynnä sadistisia psykopaatteja. Sellaista
ei oikein jaksa. Alani työntekijän on myös hyvin vaikeaa puolustautua julkisesti
sillä häntä sitoo salassapitovelvollisuus. Tiettyjä asioita ei vaan voi
huudella turuilla ja toreilla.
Tuli kuitenkin luettua uutinen
Muhoksesta. Joka on sijaishuoltolaitos niin kuin omakin laitokseni. Siellähän
käydään käräjiä erästä nuorta vastaan joka suunnitteli väkivaltaista
hatkareissua tarkoituksena samalla vakavasti pahoinpidellä vuorossa oleva
työntekijä. Ehkä muistatte sen, että vuonna 2015 samantyyppisessä tilanteessa samassa
laitoksessa murhattiin yövuorolainen. Uutisessa mainitut asiat ovat alallani
tuttuja. Aivan liian tuttuja. Väkivalta
ja väkivallan uhka on jokapäiväistä. Tämän lisäksi lastensuojelulaki ja ennen
kaikkea sen tulkinta vievät pikku hiljaa laitoksilta viimeisetkin
rajoittamismahdollisuudet jonka jälkeen paikat ovat käytännössä anarkiassa.
Jolloin niistä ei ole enää mitään hyötyä kenellekään.
Asiakaskunta on vuosien saatossa
muuttunut eikä lastensuojelulaitosten resurssit pysty enää vastaamaan
muuttuneeseen tilanteeseen. Vaikka niitä vaaditaankin niin tekemään. Sekä
päihde- että mielenterveysongelmaisten nuorten määrä lisääntyy jatkuvasti ja
tulee muistaa että lastensuojelulaitokset ovat sijaishuoltopaikkoja, eivät
päihdekatkoja eivätkä mielenterveysyksiköitä. Ja nykypäivänä laitoksia vaaditaan
olemaan molempia. Ilman tarvittavia resursseja ja valtuuksia. Sen myötä tilanne
laitoksissa on sellainen että ne kaikkein ongelmallisimmat nuoret sitovat
kaiken henkilökunnan voimavaran ja ne nuoret jotka voisivat oikeasti hyötyä
sijoituksestaan jäävät sitten – olosuhteitten pakosta – huomiotta. Ihminen kun
ei vieläkään repeä kahteen paikkaan yhtä aikaa.
Kyseiset nuoret ovat vaarallisia niin
itselleen kuin muillekin. Heitä pallotellaan laitosten ja mielisairaaloitten
välillä ja siitä vallitsee yhteisymmärrys että he eivät oikein kuulu kumpaakaan
paikkaan. Tilanne ei hyödytä ketään ja kaikkein vähiten noita kyseisiä nuoria.
Tarvittaisiin sellaisia välimallin sijoituspaikkoja jotka olisivat erikoistuneet
sekä psykiatriseen hoitoon että päihdehoitoon ja jossa olisi tarvittavat
resurssit. Hieman samaan malliin kuin Nokian EVA-yksikkö joka sekin on vain
pysäyttävä, ei pitkäaikaisyksikkö.
Mutta tällaisia yksikköjä ei ole. Syynä
on tietysti raha. Tuon tyyppiset laitokset olisivat erittäin kalliita ja niin
kuin lukijakin tietää ei valtiovaltamme ole hirvittävän kiinnostunut
suorittavan tason ongelmista ja sillä on muutenkin muita prioriteetteja. Siksi
tilanne jatkuu samanlaisena ja alani ihmisten täytyy tottua siihen tilanteeseen
että jatkuva väkivallan uhka yksinkertaisesti kuuluu toimenkuvaan eikä heillä
ole mitään valtuuksia toimia sitä vastaan. Samalla kun alan ylempi toimistotaso
keskittyy sen kulissin ylläpitämiseen että alalla on kaikki hyvin eikä mitään
ongelmia ole.
Jos joku blogin nuoremmista lukijoista
on suunnitellut uraa lastensuojelussa niin kehotan miettimään hyvin tarkkaan
muita vaihtoehtoja. Helpommallakin leipänsä repii.
Nokian
EVA:n metallinpaljastin.
40 kommenttia:
Surullista. Toivon niin työntekijöiden että lasten ja nuorten osalta, että asiaan saadaan pian muutos, vaikka ymmärränkin, ettei tuo muutoksen aikaansaaminen ole ollut tämän - eikä niin aiempienkaan - hallituksen prioriteettina. Lähinnä annettu tilanteen siis varmaankin vain huonontua...
Itselläni olisi joitakin ajatuksia tuonkin asian tiimoilta, joita olen päässäni pyöritellyt, mutten ole niistä kertonut, koska olen katsonut, että aika ei ole vielä kypsä. Tuntien samalla tavallaan syyllisyyttä, etten pysty kaikkia noita avun tarpeessa olevia lapsia ja nuoria auttamaan.
Pyrin auttamaan siten, kuin tilanteeni kulloinkin siihen antaa mahdollisuuden. Tuon sanottuani, toistan, että tahtoisin auttaa enemmän ja uskon, että ajatuksissani olisi yhteiskunnalle kenties annettavaa. Muutoksen mahdollistuminen vaatisi, että Suomeen saadaan hallitus, joka on aidosti kiinnostunut lapsista, nuorista ja ehjistä perheistä, sillä perhe on yksikkönä jokaisessa kansakunnassa tärkein instituutio/yksikkö.
Nyt maahantunkeutumisteollisuuden aikana rahaa ja intoa löytyy kyllä kaiken maailman perheiden yhdistämiselle Suomeen, jossa hallituksen yksi prioriteeteistä samaan aikaan on rikkoa ja turmella mahdollisimman moni kantasuomalainen perhe. Tällainen toiminta on mielestäni katsottava yhdeksi vakavimmista rikoksista, joihin poliitikko ja viranomainen voi syyllistyä.
Moraali ja vastuu toinen toisistamme tulisi palauttaa takaisin tähän maahamme. "Kaveria ei jätetä" -mentaliteettia tarvitaan jälleen ahkeraan ja aitoon käyttöön.
Omiakin läheisiäni on ollut töissä lastensuojelussa, ja siksi on tullut allergistuttua lätinälle sossutantoista - se on kova paikka hakea lapsia perheistä turvaan ja siihen ei sossutanttalätisijällä olisi itsellä eväitä.
Toisaalta tekee pahaa itse katsoa, miten vähillä tai olemattomilla eväillä lapsia tehdään. Oli järkytys nähdä äiti, jonka kahteen alakoululaiseen hänellä ei ole mitään otetta, nähdä taas työntävän vauvaa vaunuissa. Noh, tämä tapaus sentään pystyy pitämään lastensa primääritarpeista huolta - toki verorahoilla.
Muuten olen sitä mieltä, että selvästi kohdistetun syytöksen viranomaista kohtaan pitäisi kumota vaitiolovelvollisuus. Olisi yhteiskunnallisestikin tärkeää katsoa, mitä on oikeasti tapahtunut. Mediassa on aika moni aivan täysi roisto kyennyt esittämään itsensä uhrina, koska viranomaiset eivät voi puolustautua, eikä toimittajalla ole ollut kykyä tai halua tavoittaa totuutta.
-Valtsu-
Viimeisimmän Muhoksen tapauksen uutisoinnista pisti silmääni muuan seikka. Sanomalehdet nimittäin välttivät erityisen huolellisesti käyttämästä näissä uutisissa nimeä Pohjola-koti; tosin taisin sen jossakin jutussa aivan lopussa huomata. Varmaan tällekin on syynsä. Viime vuonna Pohjola-koti on joutunut ankaran kritiikin kohteeksi ja sen toimintaa on pidetty suorastaan rikollisena. Jos lukijat tajuaisivat, kuinka hengenvaarallista Pohjola-kodissa työskentely on, he saattaisivat suhtautua vähän ymmärtäväisemmin havaittuihin epäkohtiin. Yksi Pohjola-kodin työntekijä surmattiin pari vuotta sitten, ja viime vuonna paljastui toinen tapposuunnitelma.
Toinen professori
Mitäpä tähän voisi lisätä, paitsi „Voimia sekä jaksamista“.
Arvokasta työtä teet Ykä! Voimia työssä jaksamiseen.
Joillain sukulaisilla on ollut joitakin alakouluikäisiä esim. viikonloppuhoidossa ja jokunen kaltoin kohdeltu lapsi on myös adoptoitu lähipiirissä. Kurjia taustoja niillä, mutta ihmeesti lapset kuitenkin pääsevät taas elämän syrjästä kiinni, kun pääsevät normaaleihin perheisiin.
Yksi tuttu on juuri aloittanut lastensuojelualalla. Hän puhui, että aika monilla teini-ikäisillä on joku lääkitys päällä ja sen takia ottavat mielellään sairaanhoitajiksi kouluttautuneita työntekijöiksi.
Juha Kivelälle: Perheenydistämistä kannatti ja jopa toivoi Arvohoitaja (ks. Ryppy ja reikä) eli ex persidentti tavja. Sen taas tyrmäsi täällä ikänsä asunut kurdinainen. Eli minun mielestä jos uskonto on perseestä on ko uskontoa kannattavienkin toiminta ja tavat sieltä. Ja syvältä arvelee Huru-ukko
Tervehdys Juha Kivelälle, Valtsulle, Toiselle professorille, Juhalle, Löylyniemelle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteista ja kannustuksesta. Kivelän Juhan kommenttiin voi todeta että valitettavan suuri osa huostaanotetuista ja sijoitetuista nuorista on nimenomaan yksinhuoltajaäitien lapsia. Toinen professori mainitsi Pohjolakotiin liittyvät tutkimukset. Henk koht veikkaan että kyseessä on olleet aivan normaalit rajoittamis- ja kiinnipitotilanteet.
Useimmiten hyväksikäyttötapauksissakin hyväksikäytetty tyttö tai poika tullee useimmiten juuri rikkinäisistä perheistä, sekä erityisesti saattaa olla niin, että yksinhuoltajaäitien parista. Tällä en syyllistä yksinhuoltajaäitejä, mutta isän puuttuessa ja perhemallin ollessa "vajaa", on aina helpompi, että lapsi tulee hyväksikäytetyksi. Psykologit ja psykiatrit tietänevät tästä enemmän? Syy ei ole yksinhuoltajaäidin, eikä missään nimessä myöskään hyväksikäytetyn tytön tai pojan, vaan hyväksikäyttäjä on kyllä se, jonka suunnasta syyllistä on etsittävä, vaikka Oulun poliisi-sedät muuta väittäisivät!
Yleisellä tasolla kysyn, että kuinka alas Suomen Poliisi ja Poliisihallitus aikoo nyt vajota? - Tavallisesta huopatossun tallaajasta ja kuluttajasta on nimittäin jo alkanut vaikuttaa siltä, että on menty kyllä jo pohjien ja jään läpi, että hujahti. Suomessa kun eletään, niin ei voi olla varma, etteikö jotain vielä entisestään idioottimaisempaa tai typerämpää kommenttia saane kenties vielä viranomaisten suusta kuulla...
Edit edelliseen.. "vajaa" oli erittäin kömpelö ja huono sanavalinta, joka olisi pitänyt korvata sanalla roolimallin puuttuessa. Pahoitteluni.
Tervehdys, Juha. Sanavalinnasta huolimatta viesti meni kyllä perille ja pitää paikkansa. Toimiva ja normaali ydinperhe on kuitenkin lapselle ja nuorelle se turvallisin kasvuympäristö. Mutta hyväksikäyttöön lopullinen syyllinen on tietenkin hyväksikäyttäjä. Poliisihallinnon toimintaa seurailen itsekin. Lienee niin, että kun on koneiston jäsen ei koneiston toimintaa uskalla kyseenalaistaa. Samahan se on minunkin kohdalla. Olen koneiston jäsen enkä uskalla puhua kuin nimimerkillä.
Totalitarismissa ei kehity muu kuin ruoka paskaksi. On karmeaa että jos jo(i)llakin on ideoita kehittää jotakin, niin idean esilletuomisesta saa menolipun (kuvaannollisen sellaisen) Siperiaan. Pelotteet ja ryhmäkuri pitää tehokkaasti turvat kiinni, koska jos aukaisee turpansa vain silloin kun työntää leipää sinne, niin silloin tietää että saman voi tehdä seuraavanakin päivänä. Ykä, olet oikeassa että ei kannata ruveta yksin hillumaan. Päivä kerrallaan ja kuten tiedetään niin ainoa mikä on pysyvää on muutos, vaikka se joskus aikaa viekin. Tsemppiä.
Tervehdys, Lemminkäinen ja kiitokset. Päivä kerrallaan.
Arvostan kovasti työtäsi, Ykä, seurasin kollegoidesi työtä läheltä kolmisen vuotta. Taannoinen uutisointi lastensuojelun ja huostaanoton puutteista osoitti, että ihmiset, jotka olivat siitä huolestuneita ja pöyristyneitä, eivät tunteneet riittävästi kenttää, arkea ja olosuhteita. Varmasti joitakin todellisia laiminlyöntejä ja puutteita on, mutta sanoisin että pitkälti on kyse resursseista ja toiminnasta, jota pyöritetään aivan äärirajoilla.
On valitettavaa, että niin monet lapset ja nuoret ovat rikki ja sekaisin. Osassa tapauksia on kyse huonoista olosuhteista, osassa aivokemiasta ja osassa molemmista sekä tietenkin nuoruudesta kaikkien ongelmien puhkeamisaikana.
Se mitä itse näin kertoi siitä, että monissa laitoksissa on kaikesta hyvästä työstä huolimatta kasvamassa tuleva syrjäytyneiden ja rikollisten joukko. Monien kohdalla seuraava sijoituskohde on luultavasti vankila tai muu laitos, elleivät nuoret itse kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään. Monille tämä on valitettavaa kyllä liian suuri haaste.
Voimia tärkeään työhösi!
Täytyy nostaa hattua Ykälle ja vaikkapa vaimolle, joka hoitaa psyykesairaita ihmisiä työkseen. Tuo väkivallanuhka duunissa mikä on kuitenkin varsinaisen väkivaltakoneiston ulkopuolella olevaa työtä on minulle käsittämätöntä. En varmasti pystyisi tekemään Ykän hommia päivääkään.
Lastensuojelupuolesta en tiedä mitään mutta vaimo oli joskus lasten psykiatrisella töissä ja ei halua takaisin. Ovat kuulemma paljon arvaamattomampia ja väkivaltaisempia kuin aikuiset.
Noihin kun sotketaan mukaan huumeet, viina ja itsetuhoisuus niin siinäpä sitä soppaa onkin ihan riittävästi.
Ei kaikissa tapauksissa vanhempiakaan voi eikä saa syyttää mutta tuntuu näppituntumalla siltä, että varsinkin nuorten ongelmat ovat vain lisääntyneet. Ennen oli avainlapsia, nykyisin kännykkälapsia.
Kaikista seuloista huolimatta nämä näkyy poikien kohdalla viimeistään kutsunnoissa tai pahimmassa tapauksessa vasta kun pojat tulevat inttiin.
Aikoinaan huomasi ongelmien lisääntymisen siinä kun parin vuoden komppanianpäällikköpestin aikana joutui laittamaan kundeja kotiin milloin psykoosin tai muun psyykeongelman vuoksi.
Ehkä yksi pysäyttävimpiä oli kun laitoin lääkärinlausunnon perusteella junnun e-luokkaan syynä parantumaton haimatulehdus.
Jututin silloin 20v junnua (nyt jo varmasti vainaa) ja hän meinasi saman tien lähteä dokaamaan.
Mistähän se mahtaa johtua, että lapset ja nuoret voi niin huonosti tänä päivänä? Meillä on niin paljon kehuttu päivähoito ja varhaiskasvatus, maailmallakin ylistetty peruskoulu ja siitä huolimatta kouluissakin esiintyy aivan järkyttävää kiusaamista ja jopa väkivaltaa.
En tunne lastensuojelualaa yhtään, joten jätän spekuleeraamisen väliin ja sanomalla ainoastaan sen, että lämmin äidin tai isän syli, kuunteleminen ja välittäminen ovat siellä kotona ne parhaat metodit. En myöskään tiedä, montako työvuotta sinulla, Ykä, on vielä edessä, mutta toivon, ettet turhautumisen takia lyö hanskoja tiskiin ennen aikojaan. Sinunlaisia tervejärkisiä miehiä varmasti tarvitaan ja olen varma, että sinun ansiostasi maailma on monelle lapselle tai nuorelle parempi paikka.
Rouva Ano
Rouva Anolle:
Kasvatus on ulkoistettu. Kyllähän kakaroista saadaan psykoja jos halutaan. Nykyisin on vaan pakko takoa rautaa kun se on kuumaa.
Aikoinaan oli ihan sama. Lastentarhasta mentiin systerin kanssa kotiin ja tein pannulla makkaramakaroonia. Olin 6:n ikäinen, systeri 4. Ei se mikään ongelma ollut.
Systeristä pidin aina huolen.
Nyt aikuisisässä kerran on sisko pyytänyt apua väkivaltaisen naapurin suhteen.
Ei ole enää ongelmaa.
Eihän kiusaamisessa mitään uutta ole, kakarat hakevat paikkaansa kuten aikuisetkin. Kakarat tekevät sen vaan brutaalimmin.
Ihan turhaa nillityämistä koko touhu. Näin on aina ollut ja aina tulee olemaan.
Pitää tapella olemassa olostaan, nämä lähtee jo ihan kakaroista.
Hyväksykää tai alistukaa, näin se vaan menee.
Nimimerkki - 70 luvun finnjävel.
Väitän olevani oikeassa.
Tervehdys Vesa Haapalalle, joppos 123:lle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne. Nykytilanteeseen on varmasti monta syytä mutta yksi on kyllä se että kun aikanaan kuria löystytettiin ja koko sana kiellettiin niin ongelmat kasvoivat. Ja mitä enemmän ne kasvavat, sen enemmän niitä rajoja höllätään. Mitä kiusaamiseen tulee niin siinä on se ilkeä piirre että se tuppaa tapahtumaan isommalla porukalla yhtä vastaan ja silloin se puolustautuminenkin on hankalaa. Tietysti ne, jotka pystyvät puolustautumaan saavat olla alun perinkin rauhassa.
Yrjöperskeles kirjoitti:
" Kivelän Juhan kommenttiin voi todeta että valitettavan suuri osa huostaanotetuista ja sijoitetuista nuorista on nimenomaan yksinhuoltajaäitien lapsia."
Ja samantapaista sanoi Juha Kiveläkin vastausviestissään.
Voisikohan tähän kuitenkin todeta, että yksinhuoltajaäitejäkin on erilaisia. Äiti voi nimittäin olla yksinhuoltaja kolmesta aivan oleellisesti erilaisesta syystä:
1. Lapset ovat syntyneet aviottomina.
2. Lapsen vanhemmat olivat naimisissa, mutta ovat myöhemmin eronneet.
3. Lasten isä on kuollut ja äiti on jäänyt leskeksi.
Vastaavista kolmesta syystä voi tietysti olla yksinhuoltajaisiäkin, mutta tapauksissa 1 ja 2 lapset kuitenkin jäävät todennäköisemmin äidille.
Olisin valmis väittämään, tuntemieni tapaustenkin perusteella, että näistä kolmesta tapauksesta viimeksi mainitussa lapsilla esiintyy vähiten mielenterveydellisiä ongelmia. Voisiko johtua siitä, että silloin lapsikin tajuaa, että asiasta ei (useimmissa tapauksissa) voida syyttää ketään, ei ainakaan leskeksi jäänyttä äitiä. Isän (tai äidin) menetys on kyllä ollut suuri onnettomuus, mutta ei kenenkään tahallisesti aiheuttama. Siinä on kestämistä, mutta ilmeisesti se on sittenkin helpompi kestää kuin jos lapsi joutuisi toteamaan vanhempiensa riitautuvan keskenään pahan kerran.
Sen sijaan avioerotapauksissa lapsi on ennen lopullista eroa todennäköisesti kauankin joutunut kuulemaan vanhempiensa riitelyä ja kuinka he ovat syyttäneet toisiaan milloin mistäkin. Ja jos avioton lapsi (jonka vanhemmat eivät myöhemminkään ole menneet naimisiin eivätkä edes avoliittoon) ylipäänsä tuntee isänsä, hänkin todennäköisesti on joutunut toteamaan vanhempiensa riitelevän keskenään.
Silloin kun -75 mentiin Ruotsiin niin joutui aina laumaa vastaan. En hirveästi välittänyt. Annoin turpiin ja sain turpiin. Pikkuhiljaa porukka tajusi, että en ole helppo maali ja tulee nokka kipeäksi. Ei ollut päivää etten aluksi tullut himaan nokka veressä. Mutta oli niillä muillakin. Ikinä en antanut tuumaakaan periksi ja yhtenä päivänä tämä porukka tuli ojentamaan mulle kätensä.
Olin varma, että taas mennään mutta ei. Ne halusi olla kavereita. Olin silloin 12v ja paikka oli Västerås, valby, ala--aste.
Tervehdys Anolle ja joppos 123:lle & kiitos kommenteistanne.
Ano: Pitkälti noin. Omalle alalleni päädytään pääosin kohdista 1 ja 2. Joskus kyllä myös kolmosesta.
joppos 123: Epäilemättä toimiva systeemi. Kaikki eivät vaan siihen pysty.
Kiusaamisen suhteen on vaan niin, että pitää ottaa muutama kolhu vastaan sen loppuakseen. Saman olen omille junnuille opettanut ja siinä sivussa nyrkkeilyn ja katutappelijan taidot. Saman opetti mulle faijavainaa aikoinaan.
On noi pojat itsestään huolta pitäneet ja kertaakaan eivät ole olleet vailla apuja.
Systeri aikoinaan oli mutta sitä en olekkaan kouluttanut.
,heh.
Se vaan on pakko pystyä jos meinataan pärjätä. Matut ovat sen verran koulutettuja jo kotona,että on vaan pakko opettaa omat lapset samaan. Jos sitä ei tehdä niin perseelleen menee.
Velvoitankin tällä käskyllä jokaisen Suomalaisen opettamaan lapsilleen ja lapsenlapsilleen tappelun taidot. Ei hirveän kristillistä mutta välttämätöntä.
Muutoin noi matut oikeasti jyrää meidät. Ne on opetettu tappelemaan ja alistamaan.
Perusjutut, etummainen, takimmainen.
Kysymys on siitä miten junnunsa kasvattaa. Itse olen jokaisen poikani opettanut nyrkkeilemään ja se on antanut niille ihan hyvät eväät maailmaan. Tietääkseni vain yksi junnuista on joutunut sitä taitoa käyttämään aikuisiällä.
Itse taas sitäkin useammin, ammatinvalintakysymys.
Onneksi yksikään junnuista ei ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt samoille jäljille.
Kummipoika on lähtenyt ja siinä on ihan riittävästi opetettavaa. 20v kundi on kuolematon omasta mielestään.
Tervehdys, joppos 123. Maailma on aika ajoin varsin paska paikka ja annos kovuutta on tarpeen. Mitä tulee tuohon tuontitavaraan niin kun katsoo maatamme heidän silmin niin sehän näyttää alistujien maalta aina johtoa myöten. Ja se ei tiedä hyvää.
Ykän kommentti 19. tammikuuta 2019 klo 7.11 on todellisinta totta! Vielä tuohon päälle voisi mainita sen, että alistuneen maan (Suomi) alistuneet johtajat (Suomen hallitus ja kansanedustajat, poislukien Perussuomalaiset) vaativat Suomen Kansaa aktiivisilla toimilla alistumaan (sic!) ja tarvittaessa väkivalta- ja oikeuslaitosta (sic!) siihen apuna käyttäen!
Johtopäätös on selvä: elämme Suomessa TOTALITARISMISSA! Ja se tosiaan ei ole hyvä!
Joppoksen kommenttien ja kertomiensa omakohtaisten kokemusten jälkeen ymmärsin, ettei pitäisi osallistua keskusteluun, jonka aiheesta ei tarpeeksi ymmärrä. Tämä oli hyvä muistutus.
Vaikka itse jäin leskeksi alle nelikymppisenä kolmen alaikäisen lapsen kanssa, luultavasti sain pojat pidettyä pois pahanteosta kannustamalla jatkamaan urheiluharrastuksia isänsä viitoittamalla tiellä. Ehkä asia on niin kuin Anonyymi 22.47 tässä edellä kirjoitti. Onneksi poliisia tai sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisia ei koskaan tarvittu.
Rouva Ano
Tervehdys Juha Kivelälle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.
Juha: Ja nythän elämme sellaisessa tilanteessa jossa niin valtakoneiston edustajat kuin ns. tosiuskovaiset yrittävät ihan tosissaan selittää vakavaa rikollisuutta merkityksettömäksi. Jos tämmöinen tilanne oltaisiin kerrottu ihmisille 30 vuotta sitten niin sitä oltaisiin pidetty huonona scifinä.
Rouva Ano: Minun mielestäni tämmöisiin keskusteluihin voi osallistua kuka hyvänsä ja koska kyse on ihmisistä niin ei sellaista yleispätevää totuutta ole olemassakaan. Tulee myös muistaa, että oma kosketuspintani asiaan on kymmenien vuosien aikana työni vuoksi vääristynyt sillä enhän minä ole Rouva Anojen kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä. Kun ei ole ollut mitään tarvetta.
Käsittääkseni vastuun opettaminen on yksi kasvatuksen kulmakivistä. Yritän, näin vaarina, opettaa nuorimmille lapsenlapsille ymmärrystä vastuusta. Tässä muutama viikko sitten tuli oiva tilaisuus siihen. Syötiin suklaata ja siinä keskusteltiin että kuinka paljon suklaata voi syödä ilman että vatsa reagoi siihen ja minä sanoin että on tasan teidän vastuulla kuinka paljon syötte. Jos vaari tuo vaikka 100 suklaakartonkia, niin teidän on opittava itse kuinka paljon sielu sietää ja vatsa vetää suklaata, ilman että tarvitsee alkaa voivottelemaan, on jämtti niin. Vanhin näistä nuorimmista ymmärsi mitä vaari tarkoitti. Kun vastuun ottamista aletaan opettamaan hyvin nuorena niin se on osa identiteetissä sitten vanhempana. Vanhin nuorimmista on alkanut olemaan vaarin luona kerran viikossa muutaman tunnin, koska hän tykkää vaarista ja totta helvetissä hän tykkää vaarista koska hän saa pelata tietokonepelejä vaarin luona, lol. Opetan myös että pelit ovat fantasioita ja jos tätä ei ymmärrä niin ei kannata pelata ollenkaan, henkisen terveyden kannalta katsottuna. Ykä, olen tainnut kertoakin että olen raitis holisti ja siten tiedän tasan tarkkaan mitä väärinkäyttö tarkoittaa. Nykyään taitaa suurin osa olla sekakäyttäjiä ja sekakäyttäjät ovat vähintään tuplasti ongelmallisempia mitä holistit ovat.
Morjens.
Itse aloitin työnteon lasten ja nuorten kanssa syksyllä 1990 ja olen kolmen lapsen isä, joten jonkinmoinen kokemus lasten ja nuorten maailmasta on.
On tullut nähtyä kaikki se mitä voi sanoa suomalaisen yhteiskunnan, kansakunnan ja kulttuurin alasajoksi.
Se, mikä minua eniten ihmetyttää lasten ja nuorten kohdalla on, että lapsia ja nuoria uhriutetaan heidän omasta käytöksestään, tämä sama toki näkyy myös haitallisen maahanmuuttopolitiikan luomassa ongelmavyyhdissä.
Jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omasta käytöksestään ja omista teoistaan, eikä syyllinen löydy muualta kuin peilistä - elämä on valintoja.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja jokaisen on syytä alkaa ajattelemaan omien valintojensa syy/seuraus suhdetta.
Vakka kantensa valitsee on vanha suomalainen sanonta ja näin se on lasten ja nuorten kanssa siinä, minkälainen seura, vertais ja ystäväpiiri heille muodostuu.
Toki vanhemmat voivat vaikuttaa asiaan, mutta valinnan ystäväpiiristään tekee lopulta lapsi/nuori itse.
Käytännössä halki poikki pinoon yleistämällä lapsella/nuorella on kolme vaihtoehtoa ystäväpiiriinsä valinnassa.
1. Hyvä ja kannustava ystäväpiiri, jossa on terve toinen toisiaan sparraava ja hyvää tavoitteleva henki. Nämä lapset ja nuoret todennäköisesti pärjäävät ja menestyvät elämässään hyvin.
2. Neutraali ystäväpiiri, johon kuuluu monenlaista sukankuluttajaa ja niin hyvä ystäviä, kuin huonojakin, kuitenkin niin, että tasapaino yleensä säilyy. Kuitenkin tästä ryhmästä on mahdollisuus päästä myös oikein hyvään ystäväpiiriin, mutta voi pudota myös huonoille teille.
3. Huono ystäväpiiri. Huonoon ystäväpiiriin kuuluva ei välttämättä itse oivalla, että kuuluu huonoon porukkaan, sillä siihen vaikuttaa vahvasti hyväksytyksi tuleminen ja se, että huomaa kuuluvansa omaan vertaisryhmään. Harva lapsi ja nuori omaa sellaisen itsetunnon, että kykenisi arvioimaan eron hyvän, neutraalin ja huonon ystäväpiirin eron, huonokin ystäväpiiri saattaa tuntua oikein hyvältä, vallankin, jos ei ole oikein kokemuksen kautta tullutta vertailupohjaa.
Joka tapauksessa on niin, että huono ystäväpiiri myös sparraa ja tukee - huonoissa valinnoissa, esim. kannustaa perseilemään ja häiriökäytökseen, sekä lyömään läskiksi vaikkapa ammattikoulutuksen ja työelämän. Huonosta ystäväpiiristä toki pääsee eroon, mutta se vaatii taas oikeita valintoja ja sitä peiliin katsomista ja kysymystä: Mitä minä olen itse valmis tekemään se hyväksi, että minulla ja muilla olisi asiat paremmin ja mitä se paremmin oikein tarkoittaa.
Kun näissäkin kommenteissa on maahanmuuttoa sivuttu ja tämän päivän iltalehdessä oli jonkun toimittajan kirjoitus, jossa hän kehui poliisin viestintää Oulun tapahtumista, niin enpä malta olla laittamatta tähän jostakin netistä löytynyttä rinnastusta siihen, jos palokunta hoitaisi tulipaloja kuten poliisi raiskauksia (sain tämän tyttäreltäni):
- Anteeksi, palosetämies, mutta taloni on tulessa.
- Talot ovat ennenkin olleet tulessa.
- Niin, mutta se siis palaa tuossa silmiemme edessä juuri nyt. Eikö palon voisi sammuttaa?
- Emme sammuta, koska sammutustoimet ilmaisisivat, että jossakin palaa, emmekä halua levittää sellaista kuvaa, että talot palaisivat.
Lietsoisi vain paniikkia.
- Mutta kyllähän taloja palaa...
- Tämä on yksittäistapaus.
- Onko se syy olla sammuttamatta meneillään olevaa paloa?
- Maailma muuttuu. Emme voi palata ajassa takaisin. Meidän on vain elettävä tämän kanssa.
- Mitä sitten aiotte tehdä?
- Järjestämme kursseja paloturvallisuudesta.
- Voihan perseen perse. Siis nyt! Mitä te nyt teette?
- Tuomitsemme talojen palamisen ja vannomme tekevämme asialle jotain.
- Hei katsohan! Naapurit tulevat vesisankoineen sammuttamaan, päästä läpi!
- En todella. Sammutus kuuluu vain palokunnalle, emmekä kaipaa satunnaisten kohdallaosujien apua.
- Siellä se roihuaa, perkele...
- No olisihan se ihme, jos ei noin paljon palavaa materiaalia sisältävä talo syttyisi tuleen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Rouva Ano
Laitanpa lusikkani soppaan minäkin, vaikka näiden Ykän hmm..asiakkaiden kaltaisista tapauksista en paljon tiedäkään.
Minulla on semmoinen kutka, että rikkinäiset perheet ym. elämässä hortoilu korreloivat ihmisten lähimpien kontaktien kanssa. Kuten vanhaan aikaan sanottiin: "huono seura eksytti hänet". Kun olin ihan pikkukläppi, ihmisten paikallisyhteisöt olivat täyttä todellisuutta. Meidän maalaiskylällä käytiin kyläilemässä tai isommissa tupailloissa harva se ilta. Luulen, että naapurusto muodosti kaupunkimaissakin samanlaista yhteisöllisyyttä. Paikalliset yhteisöthän ovat läpileikkaus koko väestön ajatustavoista, arvoista, toimintatavoista. Ihmiset olivat siis oikeassa kontaktissa kaikenlaisiin toisiin ihmisiin, ja heillä oli mahdollisuus ottaa esimerkkiä onnellisemmilta vaikuttavien piirteistä. Ihmisen komformismi toimi usein ylöspäin vetävänä voimana, minkä ansiosta tuo laumapiirre genetiikkaamme alunperin onkin säilöytynyt.
Nykyään, viestinnän ja liikenteen tultua ylimaallisen helpoiksi, jokainen valitsee lähipiirinsä itse. Niinpä esim. perheensä särkemistä hautova mies tai nainen hakee ajatuksilleen tuen kaltaisiltaan; näin nuo ajatukset saavat maksimaalisen kaikupohjan. On helppo välttää toiseen suuntaan osoittavia malleja, epäilyä oman asiansa oikeutuksesta. Tämä pätee niin lapsiin, nuoriin kuin meihin vanhempiin, aina suuria ikäluokkia myöten.
Muistan ajan, jolloin "tavallisuus" oli hyve. Tästä tunnettiin tasan kaksi poikkeusta. Joko oli epätavallisen laiska tai epärehellinen ihminen, tai oli poikkeuksellisen lahjakas jossakin, jolloin "epänormaalit" tavat ikään kuin katsottiin sormien läpi, jos lakia ei suorastaan rikottu. Nykymaailmassa tavallisuus on häpeällistä. Tavallisenkin ihmisen normi olisi olla jotakin erityistä, jota on ilmaistava ja toteutettava jotenkin eksentrisesti. Vaikkapa "löytämällä itsensä", rakastamalla lapsensa väärällä tavoin pilalle, tai jotenkin muuten.
Kansalaisten yhteiskunnallis-moraalinen kompassi on siis jotenkin deaktivoitu. Tämä on tapahtunut sen max. 10% _oikeasti_ eksentrisen osan ehdoilla - osan, johon useimmat meistä haluaisimme tämän uuden normituksen myötä kuulua. Moraalin pirstomisesta ei itse asiassa kenellekään ole varsinaista hyötyä: Tuolle oikeasti eksentriselle fraktiolle heidän poikkeavan moraalinsa toteuttamisella ei ole enää arvoa - eiväthän he enää joudu näkemään vaivaa, taistelemaan, valintojensa puolesta. 80% tavisfraktiolle yhteisöllinen kompassi olisi hyvin tarpeellinen, ja sen puuttuminen aiheuttaa tarpeetonta paskaa yhteiskunnan mikrorakenteissa. Ja moraalisesti hukassa olevan "alimman" 10% tapauksessa kysymys on yhteiskunnallisen vahingon laajenemisen rajoittamisesta; uskottavasta viestistä heidän lähipiirilleen.
Terv. Achtung
Asperger, ADHD, autismi jne. Kun tällaisia kuvioita on mukana huumeiden/alkoholin käytössä, niin ei ole ihmekään jos "potilaat" ovat väkivaltaisia tai käyttäytyvät miten sattuu ja huomioon on otettava myös fyysiset aivovauriot, johtuen huumeista/alkoholista. Tavallaan ei ole "potilaiden" oma vika että he ovat miten ovat kuten ei myöskään idioottimaisuus ole osalla päättäjistä heidän oma vikansa, he ovat idiootteja koska he ovat syntyneet sellaisiksi.
Tervehdys Lemminkäiselle, Perttu Ahoselle, Rouva Anolle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne. Tulee muistaa, että en ole asiassa erityisasiantuntija Parantainen enkä sellaista edes esitä. Mutta teillä on asiaan ihan hyviä näkemyksiä.
Lemminkäinen: Isovanhempien seurahan on aina toivottavaa. Ja noita puhtaita alkoholisteja on hyvin vähän, ainakin asiakaskunnassani. Sekakäyttäjiä liki kaikki. Yleensäkin huumeet ovat alan pahin ongelma. Sekä kysyntä että tarjonta lisääntyy. Huumeitten käytölle voi selittää montakin syytä mutta joka tapauksessa ne itsessään ovat se varmistus jolla pannaan elämä kuitti.
Perttu: Hyviä huomioita. Alan – ja vähän koko yhteiskunnan – ongelma todella on että ihmistä ei opeteta kantamaan vastuuta teoistaan. Syy tuppaa löytymään aina jostain muualta kuin itsestään. Ihminen kun ei ole tahdoton ajopuu vaan tekee ihan tietoisia valintoja. Ja tuo kolmosryhmä on suuri ongelma. Erityisesti nykyisin. Huostaanotto ja sijoitus tehdään usein juuri siksi että erotetaan nuori itselleen vahingollisesta porukasta. Mutta kun nykyisen lakimiesnäkemyksen mukaan yhteydenpidon rajoittamiset ovat ihmisoikeuksien vastaisia niin homma ei käytännössä toimi. Ja näillä nykyisillä viestintävälineillä hatkaan hankkiutuminen on äärimmäisen helppoa.
Rouva Ano: Tuo kyllä osui ja upotti. Oikein mukavaa viikonloppua sinullekin.
Achtung: Erittäin hyviä huomioita nuokin. Tulee muuten muistuttaa että tällaisten asioitten fundeeraamista ei missään nimessä saa jättää ns. ammattilaisille. Tavallinen lautamiesjärki riittää pitkälle ja uskallan jopa väittää että varsinkin ns. toimistoammattilaiset eivät ole osa ratkaisua vaan osa ongelmaa.
Kiitokset joppos 123:lle viestistä. Ymmärsin sen yksityisviestiksi. Ja olen joo pitkälti samaa mieltä.
Jenna Lepomäen tapauksen ja muutaman muunkin yhteydessä olen miettinyt, kuinka paljon lastensuojelun piirissä on tosiasiallisesti paatuneita taparikollisia?
Muhoksen Pohjolakoti on mainittu valtamediassakin loppusijoituspaikaksi, johon sijoitetaan erityisen vaikeat tapaukset:
ne, joiden kanssa ei ole pärjätty muissa laitoksissa.
Edelleen mainitun Pohjolakodin väitetyt kauhiat väkivaltarikokset olisivat olleet nuorisovankilassa tavanomaista voimankäyttöä, josta ei olisi tullut sen kumempaa numeroa.
Niinpä siis:
kuinka paljon lastensuojelun nykyiset ongelmat vähenisivät, jos rikosoikeudellinen vastuuikäraja pudotettaisiin 12 vuoteen nykyisestä, vuonna 1889 säädetystä?
Sen ajan olosuhteissa oli ymmärrettävissä, ettei 14-vuotias ehkä todellakaan voinut käsittää jonkin teon olevan rikollinen:
ihmisiähän esim. kuoli kuin kärpäsiä tauteihin, joita nykyään ei edes ymmärretä tappaviksi, koska ne paranevat pian penisilliinikuurilla.
Mutta jos nykypäivän 12-vuotias ei ymmärrä kriminalisoidun teon olevan rikollinen, hän on jonkinasteisesti kehitysvammainen ja kuuluu sen alan huollon piiriin.
Mielenterveyslainsäädännössäkin olisi rukattavaa, jos kerran tilanne on niin, ettei psykoottisesti oireilevaa lasta/teiniä voida lähettää M1:llä lasten-/nuorisopsykiatrian osastolle, koska jokin muotoseikka puuttuu. - Vaan turhapa sellaista on toivoa, kun kerran edellisvuonna saimme kuulla, että lakiahan ollaankin rukkaamassa:
nimittäin helpottamaan aikuisten pakkolähettämistä tahdonvastaiseen mielenterveyshoitoon!
Vaan mitäpä ajattelet:
helpottuisiko työtaakkasi, jos juridinen vastuuikäräja olisi vaikka vain 12 vuotta?
Alle 18 v kriminaaleille olisi sitten oma vankilansa, jossa olisi erilliset osastot 12-13 -vuotiaille, 14-15 -vuotiaille ja 16-17 -vuotiaille, poikien ja tyttöjen osastot luonnollisesti erikseen.
QK sanoi: "...[h]elpottamaan aikuisten pakkolähettämistä tahdonvastaiseen mielenterveyshoitoon". Vaan eipä taida käytännössä toimia, vaikka säädösteitse olisikin tehty helpommaksi, sillä jo yksistään ministerikunnastamme - kansanedustuslaitoksesta nyt puhumattakaan - olisi lukuisia kansalaisten onneksi suljetulla osastolla, mikäli tuo siis toimisi!
Mutta Juha K, eihän yksikään ministerikunnastamme ole lähelläkään valtakunnanoikeutta, vaikka suurimmalla osalla olisi rahkeet melkoiseen syytenippuun?
Koska valtakunnansyyttäjä ei heille sellaisia kirjoita, miksi siis kukaan lääkäri kirjoittaisi heille nyt M-ykkösiä?
Asiat olisivat toki toisin, jos me suomalaiset heräisimme poliittisesta horroksestamme ja äänestäisimme Halla-ahon Perussuomalaisille unkarilaisjytkyn. Ei se sen vaikeampaa olisi?
Mutta mehän emme tee niin, ja siksi niitä M-ykkösiä kirjoittelevat ensi vaalikaudella lääkärit eri ihmisille ja eri perustein, kuin lain kirjain ja henki oikeastaan edelyttävät.
Tervehdys Qroquius Kadille ja Juha Kivelälle & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: Ensinnäkin taparikollisista voin sanoa että kyllä, niitä on paljon. Mitä tulee rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentamiseen niin kyllä minä sen hyväksyisin. Alle 15-vuotiaat tietävät hyvin että voivat käyttää ikäänsä hyväkseen ja toimivat täysin tietoisesti. Mutta tämä on vasta asian toinen puoli. Toinen puoli on ns. lastensuojelun oikeussateenvarjo eli tuomioistuimet antavat sijoitetuille nuorille ehdollista ehdollisen perään. Tämä siksi että tuomioistuimet katsovat että nämä nuoret ovat jo laitoksessa ts. toimenpiteitten kohteena. Sitten jossain vaiheessa joku tuomari katsoo että nyt tuli sitten kaverilla piikki täyteen, ynnää luvut ja mäjäyttää kolme vuotta ehdotonta. Ehdottamasi vankilamallin lisäksi myös tämän käytännön tulisi muuttua. Nyt laitokset todellakin toimivat myös nuorisovankiloina eikä niitten resurssit siihen riitä. Mitä tulee M1-lähetteeseen niin kyllä tavallinen lääkäri voi sen tehdä ja kyseinen nuori viedään psykan puolelle. Jutun pointti on siinä että se lähete ei yleensä sitten aiheuta mitään, eli esim. tutkimusjaksoa vaan kyseinen nuori palaa laitokseen bumerangina. Tässäkin asiassa vedotaan – ja perustellusti – resursseihin. Nuorisopsykan paikat eivät vaan riitä.
Juha Kivelä & Qroquius Kad: Oikeastaan tässä puhuttiin jo ns. yhteiskunnallisesta mielenterveydestä eli juuri siitä mitä itäblokissa harrastettiin. En kaipaa sellaista vaan rikosoikeudellista vastuuta ja sitähän ei tule ilman sitä unkarilaisjytkyä.
Lähetä kommentti