JOTAIN IHAN MUUTA LXV

Koska tässä lähestytään pääsiäistä jolloin kaikki menee hieman tavallista hitaammin ja ehkä jopa rauhallisemminkin niin jatketaanpa mainoskatsausta Suomesta joka lokakuussa 1961 noottikriisin myötä muuttui Kekkoslovakian Kaljuntasavallaksi. Siirrymme vuoteen 1961…

Siihen maailmanaikaan eivät mukulatkaan joutuneet vielä elämään nykyisessä ylisuojellussa, ylisanalysoidussa ja ylilässytetyssä yhteiskunnassa. Poijjaan kossit saattoivat sählätä kaikessa rauhassa ja jos reissussa rähjääntyi niin apuun ei hälytetty ”asiantuntijoita” kertomaan pyssypelien henkisestä vaarallisuudesta. Mäntysuopa riitti oikein hyvin.

Suomalaista traktorivoimaa oli toki tarjolla Kekkoslovakiassakin. Myös telaketjuilla:

Ja tokihan Kekkoslovakiassakin pantiin palamaan voimasavuke Boston. Yes, Sir:

Toi jätkän tiiraileva katsehan ylittäisi nykyisin seksuaalisen ahdistelun rajan. Tiedä vaikka rosiksessa nähtäisiin. Ja koska tämä on sekä viha- että toksisen maskuliininen blogi niin täytyyhän historian hämärästä etsiä lisää perinteisiä naista sortavia sukupuolimalleja:

Ja eiköhän tähän väliin laiteta vanikan päälle maittavia Karjakunnan makkaroita:

Tuossahan mainostetaan myös maksamakkaraa ja siitä tulee mieleeni kysymys. Joskus 1970 – 1980-luvun vaihteessa tykkäsin kovasti sellaisesta pötkömaksamakkarasta jossa oli sellainen valkopunakeltainen tuubi. Mutta en pirullakaan muista sen nimeä. Mahtaisiko joku muistaa? Leivän päälle kannatti siihen aikaan (miksei nykyisinkin) laittaa rehellistä voita, sillä noihin aikoihin törmättiin margariiniskandaaliin. Joku vielä muistaa lauseen ”ennen pantiin kissat multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan”.

Kesäkissaani heitteille jättänyt en, minä muistojen joukkoon jo talletin sen. Kesäkissani Ähtävän Muoviin mä möin, margariinina sitten sen syksyllä söin.

Eli homman nimihän oli se, että suomalaiset margariininvalmistajat olivat käyttäneet margariinin raaka-aineena eläinten, jopa kissojen raatoja ja teurasjätettä. Siihen aikaan ongelmana olivat myös suomalaisen karjatalouden voivuoret joita Hotelli Yrjöperskeles nykyisinkin kansalaisvastuullisena pienentää sillä meillä resepti kuin resepti alkaa lauseella ”otetaan nyrkillinen voita”.

Tuohon maailmanaikaan suomalainen infrastruktuuri oli suomalaisissa käsissä ja kruununjalokivet myymättä:

Ja laitetaanpas sitten taas toksisen maskuliinisuuden mukaisia perhe- ja sukupuolirooleja:

Ja eiköhän oteta välillä huurteiset. Huomatkaa muuten kuinka silloiset pullot olivat riittoisia. Puoli pulloa kaadettu ja stobe on jo täynnä:

Näitä aikoja myös autosäännöstely alkoi purkautua ja mossevolgapobeda-linjan lisäksi myyntiin tuli länsiautoja. Niin kuin tämä Austin:

Sekä erilaiset Fordit. Erityisesti Anglia viehättää meikäläisen silmää:

Vakuutuksia on tietysti mainostettu maailman sivu mutta veikkaan että mainoksessa näkyvää masiinaa ei joskus 2000-luvulla syntynyt välttämättä tunnista. Ja tuohon aikaanhan ainakin kaukopuheluita välittivät vielä sentraali-Santrat:

Tuolloin hätänumero muuten oli – ja oli vuoteen 1993 saakka – nykyisen sijasta 000. Ja mainostetaanpa taas katoavaa kansanperinnettä eli piipunpolttoa:

”Ensin lapsen sormilla, sitten naisen kädellä ja viimeksi miehen peukalolla”. Allekirjoittanut muistaa lauseen itsekin, tosin Kilta-pussista. Sinänsä tuo lause on sekin nykykäsityksen mukaan naista halveeraavaa sillä se väittää miehen olevan naista fyysisesti voimakkaampi. Sehän ei pidä paikkansa ja sen ovat todistaneet lukemattomat elokuvat ja tv-sarjat joissa naiset pistävät jätkiä kuokkaan ihan mennen tullen.

Tuolloinhan muuten Suomessa harjoitti lentomatkustusta vielä Karhumäki-Airways:

Ja sitten onkin aika laittaa jalkaan kunnon kumisaappaat. Tietysti nokialaiset:

Joku voi todeta että vanhan jätkän muistojen kultaamista mutta väitän silti että vielä 1980-luvun loppupuolella ostetut kumisaappaat kestivät parikymmentä vuotta ja nykyiset menee hajalle parissa vuodessa. Kai sen kumin koostumusta on muutettu ”turvallisempaan” suuntaan. Silikoniltahan ne nykyisin lähinnä tuntuvat. Itse olen siirtynyt jo aikaa sitten nahkasaappaisiin. Ja annetaanpa sitten puheenvuoro Tauno Palolle:

Ettäs sen tiedätte. Tosin jos Taunolle oltaisiin tarjottu Tsuhnan Kostoa niin luulen että Koff olisi jäänyt väliin.

Ja vaikka länsiautoja alkoi tulla markkinoille niin tokihan Suomessa myytiin myös harppisaksalaisia varttikilon purkkeja:

Tosin jostain syystä sen kapitalistisen Länsi-Saksan Mersu oli useamman haaveena.:

Tuo mainoksessa näkyvä – varsin kohtelias – hatunnosto on muuten varmaankin jäänyt käytöstavoista jo täysin unholaan. No, varsinkin nuoriso liikkuu nykyisin paljaspäin talvellakin. Oli pakkanen mikä hyvänsä.

Voimasavuke Bostonin kanssa vahvojen savukkeitten rintamalla kilpaili tietenkin Nortti:

Miehet jotka yskivät sen tietävät. Nortti on täyttä tupakkaa.

Ja siihen maailmanaikaan Suomen Punainen Risti oli ihan oikeasti tarpeellinen järjestö eikä mikään NGO-liivijengi:

Yllätyksekseni huomasin että Fazerin Geisha-suklaata on myyty jo 1960-luvun alussa:

1960-luvun alussa käytiin sitten yksi suomalaisista kirjasodista ja sen sai aikaan Paavo Rintalan kirja Sissiluutnantti:

Kyseisestä kirjasta Mikko Niskanen ohjasi uransa parhaan elokuvan. Ja siirrytään pankkimainontaan. Nykyisissä pankkimainoksissa olisi vaikeaa kuvitella näkevänsä 40-vuotiasta valkoista heteromiestä suussansa piippu ja kourassansa haulikko:

Pannaanpas niiden vanhojen, konservatiivisten arvojen kunniaksi palamaan voimasavuke Boston. Aina on aikaa sen verran:

Ja niin kuin aikaisemmin erillisessä postauksessa kirjoitin, tuohon aikaan myös japsiautot aloittivat maihinnousunsa Suomeen. Ensimmäisenä Luupää:

Esitelläänpäs sitten tuon ajan täysin virusvarma kotitietokone  jonka kirjoitusohjelma ei jumittanut koskaan:

Ja sitten siirrytäänkin tämän postauksen viimeiseen kuvaan jossa kiteytyy se ero, mikä vallitsi vuoden 1965 ja vuoden 2019 välillä:

Eli:

- Vuonna 1965 lapset uskoivat Joulupukkiin ja tiesivät, että hän asuu Korvatunturilla.

- Vuonna 2019 vihervasemmistolaiset aikuiset uskovat Joulupukkiin vaikkeivät tiedä, että missä sellainen asustelee ja mistä hän loputtomat lahjansa tuo.

No niin, ollaan joulukuussa 1965. Muuan tuore kekkoslovakialainen kansalainen eli pikku-Ykäkin kerkesi jo matkan varrella syntyä. Tosin kyseisen kekkoslovakialaisen yhteiskunnallinen mielenkiinto seikkaili vielä tuolloin lähinnä tissin ja elpymisen välillä. Ne olivat varmaan mukavia aikoja, noin henkilökohtaisesti. Harmi kun niitä ei vaan muista.