tiistai 23. huhtikuuta 2019

MUSTAN PÖRSSIN MUSIKKA


Radanvarsikaupunki, entinen Reunansyrjän kunta, joskus tuonnempana…



Oltiin niin sanotuilla Pimeillä Mailla joissa julkinen infrastruktuuri ei ollut toiminut enää aikoihin. Sen vuoksi metsätietkin olivat pääosin varsin huonossa kunnossa. Erästä tietä paikalliset olivat kuitenkin pitäneet talkootöin kunnossa ajaen traktoreillaan soraa pahimpiin monttuihin ja tasoitelleet ne. Tietä käyttivät paikalliset salametsästäjät. Muitahan ei Suomessa enää ollutkaan sillä niin metsästys kuin aseitten hallussapito oli Liittovaltion Suomen maakunnassa kielletty jo aikaa sitten mutta eihän näillä selkosilla koskaan poliisikaan käynyt. Kukaan ei vahtinut, sillä näitä seutuja ei ollut olemassakaan. Mutta varsinaisesti nämä talkootyöt tällä kyseisellä tiellä oltiin tehty juuri sen ajoneuvon vuoksi joka ylitti parhaillaan maakunnan rajan ja siirtyi Reunansyrjän puolelle.

Kyseinen ajoneuvo oli metsätiellä etenevä kaksiosainen, aikanaan Ruotsin ylijäämävarastoista ostettu Bandvagn 206-telakuorma-auto joka pärjäsi maastossa kuin maastossa mutta auton kuljettaja kiitti silti mielessään talkooporukkaa joka oli tehnyt hänen ajonsa helpommaksi. Auttoivathan he tietysti siinä samalla itseäänkin. Täyteen lastattua Bandvagnia kuljettanut mies oli nimeltään Jevgeni Štšekotšihin mutta hänet oltiin suomalaisten keskuudessa jo aikoja sitten ristitty Jevgeni Peliverkkarinoviksi koska hänen varsinainen nimensä ei suomalaisen suuhun oikein asettunut.

Ajan myötä Jevgeni oli oppinut ajattelemaan itseään Peliverkkarinovina itsekin. Ainakin täällä Suomen puolella liikkuessaan. 58-vuotiaalla Jevgenillä oli omanlaisensa elämänhistoria. Hän oli kotoisin Itä-Karjalan Prääsästä, omasi jonkun verran karjalaisia sukujuuria vaikka venäläinen olikin ja näitten kaukaisten juuriensa kautta puhui sujuvaa suomea. Joskus nuorena miehenä hän oli ollut Venäjän erikoisjoukkojen Podrazdelenija spetsialnogo naznatšenijan – jota myös Spetsnaziksi kutsuttiin –  jäsen, yleten urallaan aina starshinaksi asti mikä vastasi suurinpiirtein suomalaista sotilasmestaria.

Siirryttyään sitten siviiliin hän alkoi toimia Itä-Karjalassa erään matkailufirman eräoppaana ja tutustunut sen myötä suomalaisiin, tajuten samalla sen tilanteen missä Suomi oli. Suomihan oli jaettu, tai oikeastaan itsestään jakautunut kolmeen eri alueeseen. Pimeisiin Maihin jotka elivät omavaraistaloudessaan täysin infrastruktuurin ulkopuolella sillä poikkeuksella että sen alueen työttömille asukkaille annettiin edelleenkin minimaalinen ja haja-asutusvähennetty peruspäiväraha. Ja sitten oli Valoisat Maat. Alue, jossa sähkö edelleen virtasi ja Liittovaltio piti absoluuttista valtaa. Kolmas alue oli tietenkin erityisoikeutetut autonomiset etniset erillisalueet mutta niitten kanssa Jevgeni ei halunnut olla missään tekemisissä. Eipä hän juuri Valoisillakaan Mailla liikkunut.

Jo varhaisessa vaiheessa Jevgeni huomasi että eristyksissä elävien Pimeitten Maitten ihmisten kanssa saattaisi tehdä bisnestä ja hän alkoi toiminnan jossa kysyntään vastattiin tarjonnalla. Toiminta oli laajentunut koko ajan sen myötä kun virallinen liittovaltio-Suomi oli siirtynyt aina askel kerrallaan syvemmälle pakkosyötettyyn utopiaan joka tosiasiassa oli dystopiaa.

Jevgeni oli vuosien myötä saanut bisneksensä pyörimään niin hyvin ettei hänen olisi sinänsä enää tarvinnut olla itse ”reppuryssänä” niin kuin suomalaiset sanoivat. Tai oikeastaan Pimeillä Mailla suomalaiset eivät enää sanoneet itseään suomalaisiksi vaan ”pimeän kansalaisiksi”. Mutta nämä keikat edelleenkin viehättivät Jevgeniä. Ne olivat kuin matkoja vanhaan villiin länteen. Rajamaille. Häntä inspiroi se yrittämisen henki mitä näissä ihmisissä oli. Ihmisissä, jotka virallinen koneisto oli jättänyt pitkälti oman onnensa nojaan. Sieltä löytyi lämpimiä, toisistaan välittäviä ihmisiä. Sieltä löytyi maa, jossa luottamukseen ja rehellisyyteen vastattiin luottamuksella ja rehellisyydellä. Siellä miehen sana piti.

Toisaalta sieltä löytyi myös maa, jossa kusettajat päätyivät nopeasti suohon. Nämä tsuhnat – jota nimeä Jevgeni ei koskaan käyttänyt – olivat varsin kaksijakoista porukkaa. Toisaalta ne olivat sellaisia leppoisia ja naurettavuuteen asti rehellisiä tsuhnia joille oltiin aikanaan naureskeltu jo tsaarin aikana Pietarin markkinoilla. Toisaalta näistä tsuhnista löytyi se julma ja järjestelmällinen tappaja mihin venäläiset olivat historiansa aikana joskus törmänneet. Sen tappajan oli järjestäytynyt yhteiskunta pitänyt tarpeettomana aisoissa mutta koska Pimeillä Mailla ei sellaista enää ollut, niin omassa yhteiskunnassaan noille suomalaisille ei tuottanut mitään ongelmaa panna korpilakia käytäntöön. Yhtä aikaa syyttäjänä, tuomarina ja pyövelinä. Sen sijaan rehellisyyteen vastattiin rehellisyydellä. Suomalaisia uskollisempia ystäviä sai tästä maailmasta hakea. Ja suomalaista pahempaa vihamiestä ei tästä maailmasta löytynyt.

Jevgenillä toimi Suomessa kaiken kaikkiaan kaksitoista Bankkua tai vastaavaa ajoneuvoa. Bankuilla ajettiin markkina-alueilla niin kuin täällä Reunansyrjässä ja ne lastattiin tukkuvarastoista. Tukkuvarastot taas täydennettiin suurilla rekka-autoilla jotka tulivat Venäjän puolelta. Jevgenin rekat käyttivät pääosin Lieksassa sijaitsevaa Inarin rajanylityspaikkaa. Resepti oli yksinkertainen ja toimiva. Virallisesti rajaa ei ylitetty ilman suomalaisten liittovaltiorajamiesten tarkastusta. Varsinaisella ylityspaikalla. Jota myös kameravalvottiin jatkuvasti.

Siksi alueelta löytyi myös ylimääräinen sivutie joka alkoi kolmesataa metriä Venäjän puolelta, ylitti rajan kolmesataa metriä varsinaisen ylityspaikan eteläpuolelta kiertäen Ylä-Korpilammen ja tuli sitten tielle 5223 muutama sata metriä Suomen puolella. Suomen puolella tien risteys oli naamioitu ja rekat ylittivät rajan sovitulla hetkellä jolloin suomalaiset rajamiehet purkivat naamioinnin ja vetivät kättä lippaan rekkojen lähtiessä syvemmälle Suomeen. Raja-asematkin sijaitsivat hyvin syrjässä ja ns. soveltava rajatoiminta toi mukavasti välttämättömiä lisätuloja paikallisille rajamiehille.



Venäjän puolella taas rajamiehet pitivät huolen että rajan ylittävissä rekoissa oli vain sovittuja tuotteita. Huumeita ei rajan yli laskettu ja jos joku sitä yritti ja asia venäläisten puolelta huomattiin, niin asiaan ei reagoitu vaan  yksinkertaisesti ilmoitettiin Pimeitten Maitten puolelle. Lopputuloksena oli aina lopullisesti kadonnut kuski sekä rekka jonka suomalaiset möivät sopuhintaan niille yrittäjille jotka pitäytyivät säännöissä. Sinänsä huumeitten välittäminen Suomen puolelle ei ollut muutenkaan tuottoisaa sillä Liittovaltio oli vapauttanut huumeet aina heroiiniin saakka ja toimi nyt itse Euroopan suurimpana huumekauppiaana. Pimeät Maat vain halusi pitää omat alueensa huumevapaina vyöhykkeinä eikä kaihtanut minkäänlaista väkivaltaa sitä valvoessaan.

Jevgeni Peliverkkarinovin Bankku alkoi saapua Reunansyrjän laitamille. Jevgeni piti Pimeitten Maitten ihmisistä muutenkin mutta täällä oli vielä jotenkin tavallistakin kovempi yrittämisen henki. Talojen katoilla näkyi muualtakin tuttuja aurinkopaneeleita ja talojen vieressä oli sekä häkäpönttöaggregaatteja että niin sanottuja jeesusaggregaatteja jotka toimivat millä tahansa palavalla mutta Reunansyrjässä oltiin saatu aikaiseksi myös pari kappaletta suurempaa, saksalaisiin piirustuksiin perustuvaa puuhakevoimalaa jotka antoivat virtaa koko kylän – entisen itsenäisen kunnan – keskustaan. Voimalat oli kyhätty kasaan sieltä täältä ostetuista, vaihdetuista ja varastetuista osista. Nyrkkipajaosaamista parhaimmillaan. Tarvittava puuaines tuotettiin talkoilla ja kansainvälisiltä metsäyhtiöiltä pahemmin lupaa kyselemättä.



Talo, johon Jevgeni oli suunnistamassa oli liian syrjässä että se olisi kuulunut kyseisen sähköverkon piiriin. Niinpä osoitteessa Härslaakintie 62, Reunansyrjä oli sekä aurinkopaneelit että jeesusaggregaatti tietysti normaalin halkovoiman lisäksi. Kyseisessä omakotitalossa asustelivat Eino ja Liisa Juvonen sekä Einon oppipoika Sami Aurimo. Eino ja Jevgeni olivat tehneet yhteistyötä jo kauan aikaa ja heidän intressinsä kohtasivat. Yhteistyö hyödytti molempia. Eino oli patruunoitten jälleenlataaja ja myyjä ja sen lisäksi hän tuotti ykkösluokan pontikkaa myyntiin.

Eino latasi ja möi itse lähinnä perinteisiä suomalaisia metsästyskaliiberin kiväärinpatruunoita joille salametsästämisestä huomattavan leivänlisän saavassa Reunansyrjässä oli käyttöä. Jevgeni puolestaan toi Einolle jälleenlataustarvikkeiden lisäksi jälleenmyytäväksi muita ampumatarvikkeita. Työnjako oli selvä. Jevgeni oli tukku, Eino oli myymälä. Ensimmäiseksi Jevgeni toi haulikonpanoksia, lähinnä puolalaisia Boareja. Sitten listalla oli pistoolinpatruunat ja niin sanotut kaikenvara-aseitten patruunat. Nämä kaikenvara-aseet olivat jotain, joka kertoi Pimeitten Maitten varautuvan muuhunkin kuin nykytilaan. Sen vuoksi Jevgenillä oli Bankussaan tälläkin kertaa tilattuna kaksi kappaletta PPS-43 Sudajev-konepistoolia. Pimeillä Mailla suosittiin näitä sinänsä ikivanhoja mutta edelleenkin toimivia alun perin jo Neuvostoliiton aikana valmistettuja aseita koska pimeillä markkinoilla ne olivat halvempia kuin Kalashnikovit joita niitäkin Reunansyrjästä muutama löytyi. Sudajevien mukana oli annos 7,62x25 Tokarev-patruunoita.



Lisäksi Jevgenillä oli mukanaan venäläistä pirtua. Se meni jälleenmyyntiin Radanvarsikaupungin ja Naakkamon tarpeisiin. Reunansyrjä pärjäsi Einon tuotteilla. Jevgenillä oli mukanaan Einolle myös muutama lavallinen Baltika-olutta mutta se oli vain lahja kollegalle. Olut ei ollut näissä oloissa Jevgenille tarpeeksi kustannustehokas tuote ja Eino teki itsekin suhteellisen hyvää olutta myyntiin. Bankun taempi komuutti oli sitten täynnä jotain jota Jevgeni ei olisi koskaan kuvitellut tuovansa Suomeen mutta jonka kysyntä oli viimeisen kahden vuoden aikana kasvanut räjähdysmäisesti. Lihaa. Tarkemmin sanottuna halpaa venäläistä tushonka-säilykettä.



Liittovaltio oli mennyt ilmastohysteriassaan sille tasolle että vaikka lihaa ei oltu varsinaisesti kielletty, niin sille oltiin lyöty niin kova ilmastoverotus että lihan hinta oli kymmenkertaistunut. Mikä puolestaan sai aikaiseksi sen että tavallisella kansalaisella jonka tulot olivat entisestään vähentyneet ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta ostaa lihaa. Päätöksen myötä suomalainen karjateollisuus oli kuollut kokonaan ja se vähä liha mitä virallisilla markinoilla oli, oli ulkomaista. Johon oli varaa lähinnä nomenklaturalla. Pimeillä Mailla karjaa pidettiin omaan käyttöön ja jonkun verran myyntiin. Sen, mikä oli mahdollista. Joka ei ollut paljoa. Lihan lisäksi Jevgenin kyydissä oli myös maitojauhetta ja kalasäilykkeitä mutta lihasäilyke oli kysytyin tuote.

Eino Juvonen oli kertonut Jevgenille että Reunansyrjässä ja muualla pimeillä mailla pidettiin parhansa mukaan huoli siitä että lapsilla on lihaa lautasella mutta esimerkiksi Radanvarsikaupungissa pelkkää kasvisruokaa syövillä koululaisilla esiintyi selvää aliravitsemusta. Kun köyhissä perheissä syötiin pelkkiä puuroja ja vellejä. Virallinen liittovaltio-Suomi kielsi aliravitsemuksen olemassaolon mutta Valoisten Maitten vanhemmat ostivat Tushonka-säilykettä – samoin kuin Viron puolelta tuotavaa Turisti-Einettä – Pimeitten Maitten ihmisiltä jotka möivät sitä kohtuulliseen hintaan. Voittoakin bisneksistä piti tietysti saada mutta kohtuullisen rajoissa. Sillä sekä myyjät että ostajat tuumivat että pakkohan lapset on saada ruokittua. Pakkosyötetty ideologia ja iskulauseet kun eivät vieneet nälkää vaikka hyvin syöneet ideologian pakkosyöttäjät niin kerta toisensa jälkeen väittivät ja omat vatsansa täynnä kuvittelivatkin.

Pimeitten Maitten ihmiset möivät tuotteitaan Valoisten Maitten ihmisille tietyin ajoin järjestetyillä markkinoilla. Markkinapaikka täälläpäin oli Naakkamosta Reunansyrjään päin päätieltä kääntyvän metsäautotien kääntöpaikka. Siellä myytiin sekä Jevgenin tuomia säilykkeitä ja maitojauhetta, venäläistä spriitä, tupakkaa ja paikallista kessua sekä jopa hieman tuoretta lihaa – lähinnä hirveä ja kaurista –  sekä maitoa. Kauppa käytiin dollareilla, josta oli tullut Suomenkin kakkosvaluutta puhtaasti sähköiseksi ja setelittömäksi muuttuneen euron rinnalla. Jotkut myyjät kelpuuttivat myös Japanin jenit. Markkinoitten aikana oli tietysti Naakkamossa kyttäysryhmä joka tarkkaili poliisin toimia ja varoittaisi mikäli poliisi olisi tulossa paikalle.

Sinänsä tarkkailu oli turhaa sillä poliisin järjestysosasto kuului nykyisin yksityistettynä kansainvälisen Corbeauforêt-pörssiyhtiön alaisuuteen eikä sillä ollut mitään mielenkiintoa häiritä raskaasti aseistettujen pimeän kansalaisten tekemisiä. Se keskittyi pitämään nopeusvalvontaa ja kävi aika ajoin käskystä saamassa selkäänsä etnisillä erityisalueilla. Sitä ei pimeän kansalaisten harmaa talous kiinnostanut vaikka liittovaltiovalta sitä vastaan kovasti saarnasikin. Pelkkää puhetta, totesivat yksityistetyt poliisit joitten perheitten ruokapöydästä löytyi myös varsin usein kavereitten avustuksella ostettua tushonkaa.

Jevgeni muisti kuinka hän oli joku aika takaperin istunut iltaa Einon luona ja olutta hörsiessään he olivat katsoneet suomalaista ”Suomen Tulli”-ohjelmaa. Siinä tulli käräytti Tallinnasta tulleen matkustajan jolla oli mukanaan parikymmentä purkkia virolaista säilykelihaa. Kärähtänyt matkustaja oli saanut useitten tuhansien eurojen ympäristösakot ja satakaksikymmentä tuntia yhdyskuntapalvelua.



Miehet olivat laskeskelleet että kyseinen sakko mitä todennäköisesti romahduttaisi tuon matkustajan talouden pysyvästi. Eino oli todennut katkeralla äänellä:

- Niin… perkele… aikanaan meillä oli tullissa huumekoirat. Nyt meillä on lihakoirat. Ja Suomessa ei ole enää kuin yksi huumediileri. Liittovaltio. Joka myy heroiinia supermarketeissa. No, täällä meillä päin huumekauppiaille annetaan vain ensimmäinen ja viimeinen varoitus yhtä aikaa haulikonpatilla takaraivoon… raaka resepti mutta toimiva… jos joku haluaa narkata niin muuttakoon Radanvarsikaupunkiin… tai vaikka vittu Helsinkiin… ei me sitä estetä…

Bandvagn saapui Eino Juvosen pihaan. Pihalla näkyi tuttuun tapaan muutama lammas ja kanoja. Paikalla oli Einon, Liisan ja Samin lisäksi kaksi miestä jotka molemmat näyttivät harmaantuneilta rock´n´roll-miehiltä. Nimenomaan moottoripyöräilevän hard rockin puolelta. Jevgeni puristi kaikkien käsiä. Suomalaiset eivät halailleet. Se ei kuulunut tapoihin. Toinen rock-miehistä oli Reunansyrjän lääkäri Jorma Öngman. Öngman kysyi kädenpuristuksen jälkeen lyhyesti:

- Saitko tarvittavan?

- Sain.

Jevgeni kävi Bankustaan sekä matkajääkaapin ja kuljetuslaatikon joissa oli Öngmanin tilaamia välttämättömiä lääkkeitä. Ne oltiin maksettu kolehdilla. Pimeät Maat eivät kuuluneet minkäänlaisen sairaala- eikä apteekkijärjestelmän piiriin eikä sairausvakuutuskorvaus koskenut niitä. Öngman kävi läpi tarvikkeet, nyökkäsi ja laittoi ne mönkijäänsä. Jevgeni antoi hänelle vielä kaksi rasiaa patruunoita:

- Kaupan päälle.

Öngmanin henkilökohtainen kaikenvara-ase oli harvinainen amerikkalainen M1-karbiini ja siihen oli hankalaa saada tarvittavia 7,62x33-patruunoita. Öngman kiitti, käynnisti mönkijänsä ja läksi kohti Reunansyrjän keskustassa sijaitsevaa entistä apteekkirakennusta jossa oli sekä hänen asuntonsa että paikallinen kenttäsairaala. Nyt puolestaan toinen toinen rock-miehistä eli Tuomas Högkö kysyi:

- Postia. Se on minun vuoro olla tällä kertaa polkevana Kustina.

- Johan toki.

Jevgeni antoi Högkölle laatikollisen ulkomaan postia. Posti oli peräisin ulkosuomalaisilta jotka olivat muuttaneet liittovaltiohirviötä karkuun Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Itä-Eurooppaan ja jopa Japaniin. He olivat paenneet. mutta eivät olleet unohtaneet läheisiään ja ystäviään ja siksi he pyrkivät auttamaan sen minkä voivat. Koska virallinen Liittovaltio-Suomi verotti tämän kaltaista postia ankarasti ja takavarikoi kaiken poliittisesti epäilyttävän niin postilähetykset kulkivat Petroskoin postin kautta reppuryssien mukana Pimeille Maille. Tässäkin lähetyksessä oli mukana niin dollareita, Suomessa ankarasti verotettuja makeisia, kumi- ja nahkasaappaita, työkaluja kuin myös erittäin tarpeellisia elektroniikan varaosia. Kirjeitä ja paketteja oli myös Valoisille Maille jonne ne paikallisten toimesta toimitettiin. Yksi paketti oli juuri Högkölle joka oli paikallinen sähkö- ja elektroniikan tuhattaituri. Paketin oli lähettänyt muuan Tuumailija Japanista. Högkö totesi:

- No voi perkeleittonen, näitä on kaivattukin. Nyt pääsee taas väsäämään.



Högkö löi postilaatikon omaan mönkijäänsä, käynnisti ja poistui postiljoonin velvollisuuksiinsa. Juvosen Eino puolestaan totesi:

- Eiköhän pureta kuorma? Aseet ja ampumatarvikkeet sisälle. Muut tuohon ulkorakennukseen. Niin kuin ennenkin. Kai sinä yöksi jäät? Pannaan sauna lämmitä ja otetaan muutama tuutinki.

- Totta hujassa jään.

Seuraavana päivänä Jevgenin Bandvagn käynnistyi ja kaasutti Juvosten talolta kohti tukkuvarastoa joka ehkä odotti jo uutta jakelua. Maakunnan rajan ylittäessään Jevgeni tuumi että näitten suomalaisten kanssa oli kyllä mukavaa käydä kauppaa. Rehellisesti ja luottamuksella. Jevgeni oli saanut mukaansa listan seuraavasta halutusta tarvike-erästä. Ja sen mukana etukäteen annetun määrän dollareita. Jevgeni pitäisi sanansa. Sillä hän tiesi, että jos hän pettäisi sen, hän joutuisi tutustumaan suomalaisen sijasta siihen pelättyyn tsuhnaan. Samalla hän ihmetteli sitä, miksi nuo suomalaiset olivat aikanaan äänestäneet maansa siihen tilaan että Pimeät Maat oli pakko perustaa. Ehkä heillä meni liian kauan liian hyvin? Ehkä he unohtivat jotain olennaista? Ehkä selitystä ei koskaan saataisi. Mutta Jevgeni ei miettinyt sitä sen pidempään vaan valmistautui uuteen jakelukierrokseen.

Rehellisesti ja luottamuksella.



Lämmin kiitos kommentoija Achtungille voimalaideasta ja kommentoija Tuumailijalle posti-ideasta.

Muita Pimeän Maitten kirjoituksia:




25 kommenttia:

Tuumailija kirjoitti...

On suuri kunnia olla innoittajana juuri sinulle, yhdelle Suomen merkittävimmälle blogistille. Tuosta kirjekuoresta olen todella otettu! Syvä kumarrukseni, Yrjö-san. Piirrätkö muuten noita kuvia itse vai onko sinulla haamutaiteilija?

Noin muuten toivon ettei tekstisi kaltaiseen jamaan koskaan jouduta. Jos jonain päivänä löydän itseni tilanteesta, jossa joudun todella lähettämään Högkölle pimeää postia Japanista, se tarkoittaa etteivät kansalliskonservatiivit onnistuneet pysäyttämään utopisteja ajoissa.

Hemuli kirjoitti...

Vesivoima olisi myös hyvä vaihtoehto... kaplan turbiinilla (eli veneen potkuri tai kaksikin samalla akselilla putkessa) + sähkömoottorilla saa ihmeitä aikaiseksi. Vaihtovirran taajuus ei ole vakio mutta vastukset kun ei välitä taajuudesta niin hellat ja patterit lämpenee kyllä. Jos intoa ja taitoa riittää niin noista kyllä tekee ihan oikean voimalaitoksenkin jolloin virran taajuuden saa vakioitua. Parin metrin putouskorkeudella ja siedettävällä virtauksellä pääsee jo kymmeniin kilowatteihin

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Kaplan_turbine

Helpompi tapa on vaikkapa avokanava + polkupyörän vanteesta tehty vesiratas + auton vanha laturi. Ei tuolla työkaluja käytetä mutta pieni jääkaappi ja lukuvalo kyllä toimii.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tuumailijalle ja Hemulille & kiitos kommenteistanne.

Tuumailija: Kiitos, kumarrus ja kohteliaita japaninkielisiä sanoja. Tokihan hyvää ideaa pitää hyödyntää. Noilla kuvilla tarkoitat varmaankin niitä kokonaan mustavalkoisia. Ne on tehty valokuvista kuvankäsittelyohjelmalla. En ole itse kummoinenkaan piirtäjä.

Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa mutta joku tuollainen mahdollisuus on olemassa. Oikeastaan päivä päivältä todennäköisempi. Sillä kansalliskonservatiivien valta on vielä pieni. Utopistit eivät suinkaan ole suurin ryhmä Suomessa mutta kun poliittiset broilerit eivät puolestaan uskalla vastustaa niitten typerimpiäkään ideoita niin pahaltahan tämä näyttää.

Hemuli: Voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Varsinkin vetisemmässä osassa Suomea missä jokia ja puroja riittää.

Krypta kirjoitti...

Hyvä tarina reunamailta. Näitä on aina ilo lukea.

Anonyymi kirjoitti...

Terevehdys Yrjö.
Pimeän maan jttuja lukiessa törmäsin muutamaan kantrimusiikin helmiin ja samalla löysin tämmöisenkin: Farm Aid tukikonserttien sarjan amerikkalaisten pientilallisten ahdinkoa helpottavan sarjan. Niitä on järjestetty vuodesta 1985 lähtien vuosittain eri puolilla jenkkilää. Alkoi siitä, että Etiopoan nälänhätttän kerättiin Live Aid konserteilla rahaa. Muuan Bob Dylan esitti, että pitää myös amerikkalaisia pientilallisia tukea, heitä jotka ovat tilansa menettämässä talousvaikeuksien takia. Esiintyjäkaarti on sieltä jenkkien kantrimusiikin huipulta, Arlo Gutrie, Ricky Nelson, Johnny Cash jne. Siitä tuli mieleen ajatus, että miksi ei meillä ole/järjestetä vastaavia, kerättiinhän meilläkin tuonne Etiopiaankin rahaa. Ja moneen muuhun hömppään tukikonsertteja pidetty/pidetään. Vaan kaipa se suomalainen viljelijä saa tulla toimeen miten taitaa tai kuolla pois, eihän se tuota kuin punaista lihaa ja maitoa, hyi hyi.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kryptalle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Krypta: Kiitokset. Näitä on mukava kirjoittaakin. Aihe on tietysti vähän synkkä.

Huru-ukko: Tuossa on kyllä kieltämättä ideaa. Suomessahan tuo ei tietysti onnistu kun sellaisella toiminnalla ei pääse pönkittämään tiedostavaa egoa.

Anonyymi kirjoitti...

Pimeyden varalle survival-henkistä aseasiaa:

Mitä yleisempi kaliberi, sitä helpompaa patruunahuolto vapailta markkinoilta. 7,62*53, 308, 7,62*39, 223, 12/75, 9mm Parabellum, 22 LR ovat suositeltavia. Yleisiä ja helposti hankittavia - näitä kun tehdään melkein joka maassa. Näitä Jevgeni toimittaa halvemmalla kuin outouksia.

38, 357 magnum, 7,63 Tokarev, 9,3 mm Makarov, 9*17 ja 6,35 ovat harvinaisempia mutta joissain mielessä hyödyllisiä. Revolverin patruunoita käyttävät myös vipulukkokiväärit - sopivat pienriista ja itsepuolustuskäyttöön. Ja kyllä ne riittävät peurallekin. Tähtipistooleita ja kovemmin ladattua tsekkipatruunaa käyttäviä pistooleita ei enää tehdä mutta niitä lie muuten tarjolla vapailla markkinoilla. 9,3 makarov on riittävä itsepuolustukseen ja ko. pistooli on hyvin kopioitu, esikuvansa (9mm Kurz)/ 7.65 PPK kelpasi Pontin Jaskallekin. Taskupistooliin, siis itsepuolustusaseeseen 6,36 on samantehoista 22 lr -patruunaa suositeltavampi, 22:n taskussa sulava luotivaha voi aiheuttaa ongelmia. Patruunat jumittaa lippaassa/syötössä, vaha turmelee nallin tms. ongelmaa tarjolla.

Pari mustaa hevosta: 45-70 ja 444 marlin. Kovaksi ladattuna nykyaikaiseen hylsyyn ja aseeseen riittävät norsujahtiin. Mustalla ruudilla & lyijyluodilla ovat piisanneet biisonille ja apassillekin, karhu, hirvi, peura, susi ja etninenkin kyllä tottelee ihan varmasti niitä.
Haulikossa muuten voi käyttää muutakin hyötykuormaa kuin hauleja, katepillarin laakerikuula sopii hyvin hirvijahtiin ja lasikuulat etnojahtiin. Joku teollinen värkki käytti juuri sopivia lasikuulia, bioreaktori, jauhinmylly tms. - sain näitä ammoin kokeiltavaksi ja 400+ m/s osuva lasikuula teki ballistiseen gelatiinin mielenkiintoisen vaikutuksen, tukka nousee vieläkin pystyyn...

22 tai 25 ilmakivääri muuten piisaa tarvittaessa pupulle, pyylle ja rastaalle hienosti. Etnisestäkin tulee entinen kunhan peränpitäjä osaa hommansa.

Marmorikuula ja puhallusputki tai ritsa sopii em. ilmapyssyn kohteisiin kans. Alumiininen sähköputki, teleskooppi-onkivavan pätkä tms. putki muuttuu askarrellen aseeksi.

Selvyyden vuoksi: mikä hyvänsä ase on parempi kuin ilman asetta, 7mm baby Nambu kahdella patruunalla ladattuna - tähän on tehty patruunoita viimeksi joskun -43 - on parempi kuin ei asetta ollenkaan. Mutta 9mm FN GP 35 joka syö nikottelematta ihan mitä vaan 9mm Parabellumia vaan on vielä parempi.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pyssymies ja kiitos rautaisannoksesta. Yksi kaliiberi mikä unohtui oli lintumiesten suosima .222. Mullakin on sen kaliiberin pyssy. Ja sitten tarttee lisätä jousipyssyt. En ole millään muotoa sen alan ekspertti mutta Amerikoissahan ne kaatavat niillä karhujakin. Paunat riittävät kyllä. Ja on niissä etu että saman nuolen voi käyttää useamminkin, toisin kuin tuliaseella.

Anonyymi kirjoitti...

... ja jouskarissa ei liioin tarvitse äänenvaimenninta, mikä on omanlaisensa etu sekin, tuo äänettömyys.

Blogistinimimerkillä taitaakin muuten olla nimpparit tänäpä, joten hyvää Yrjönpäivää sinnepäin! Eikös se ole myös jokin wanhan kansan vuodenkierron merkkipäivistä, jonka perusteella on arvioitu kevään etenemistä ja povailtu lähiviikkojen säitä?

No, tämä kevät on ainakin tähäksi saakka edennyt rivakasti ja tänään lienee ollut kevään lämpimin päivä tähän mennessä. Lumi ja jää alkaa jäädä vähemmistöön taas tälle erää...

-J.Edgar-

Anonyymi kirjoitti...

Weidsmannheil!

Kiitos kiitoksista.

222 ja 223 on lähellä toisiaan. Jos mettästys kielletään häviää 222 valmistuksesta euroopasta -> hinta noussee. 223 on sotapyssyn paukku, tarjolla jatkossakin ainakin vapailla markkinoilla. Ei 222-pyssyä jonkkaan tarvi nakata, sehän käy ja kukkuu kunhan patia piisaa. Mut uuden hankintaa mietittäessä kannattaa patruunan saatavuus pitää mielessä. Ja ameriikasta löytyy latausohjeita vaikka kuinka paljon jatkossakin. Horisonttina ei ole mulla 5 vuotta vaan 50 vuotta. Sotapyssyn rauhanaikana ladatut patruunat kun säilyy kauan. Toissavuonna kokeiltiin 1915 ladattuja punaliekkisiä valojuovia pystykorvalla. Tarkkoja olivat ja paloivat hienosti. Tsaarin aikana osattiin jotain oikein hyvin.

Tokarevin paukun suhteen kannattaa tietää, että tähtipistoolin ja konepistoolien piiput tehtiin kolmen linjan kiväärien piipuista, hylkypiipuista. Siis otettiin kunnollinen pätkä ja hukattiin epäkelpo. KP:n, RK:n tai kiväärin piipusta voi pesittämällä tokareville saada kätevästi vaikka haulikkoon sisäpiipun. Luotivalikoima on laaja, pistoolinluodista raskaaseen d-luotiin. Myös vaimentamatta vaimea kivääri syntyy ko. reseptillä.

Muuten sen katepillarin laakerikuulankin voi käyttää uudelleen. Löytyy usein suojanpuolelta, nahan alta. Isot pojat kertoi.

Jousista en minäkään kovasti tiedä, vaikuttavat fyysistä työtä vaativilta. Ainakin hollille hiipimiseen mettähommissa pitää panostaa vaan olis syytä luotiaseidenkin kanssa. Toisaalta kun nuoli osuu, ei tule haavakoita. Nuoli tappaa tai menee ohi. Muiden sekopäiden muassa tutuissa on jousimetsästäjiäkin.

Pimeinä aikoina itse lataamalla saa vaikka mitä - kunhan komponenttejä löytyy. Että sikäli tokarev, 7,62*39 ja 7.62*53 on etevä valikoima. Kuulat käy ristiin ja kaikille voi pesittää pulttilukon. Oravasta hirveen. Pystykorvan lukko ja kunnon hylsy kestää 4000 baaria - ja sillä saa hurjan tehon. Toisaalta pistolin hylsyyn raskas luoti ja ammutaan pitkästä piipusta - vaisuääninen pieriistan pyssy. Ja nuuka ruudin suhteen. Muuten .30 -.32 pyöreä hauli kelpaa kevytlataukseen ammukseksi - piisaa pupulle ja muille pienriistoille. Ja pahville.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys J.Edgarille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

J.Edgar: No perskeles, ihan unohdin. Kiitokset. Nykyisin Yrjön päivänä kai voi ennustaa onnetonta tulevaisuutta. Meilläkin lumet alkaa olla loppuun käsitelty vaikka välillä näytti että ei nää sula juhannukseenkaan.

Pyssymies: Kiitos lisäyksistä.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm silti jään miettimään että vaikeaa se on vallankumousta tehdä ilman raskaita aseita esim sinkoja korohoroja yms. Ennemmin tai myöhemmin kuvatunlaisessa tilanteessa joku kyllä opettelee valmistamaan aseita vaikka sitten itse. Insinööritiedettä aseet vaan on ei kummempia. Niin taitaa toi jeesus agregaatti olla ns stirling-kone. Yksi erityinen tuoteryhmä jolle kysyntää tuossa tilanteessa olisi on rakennustarvikkeet naulat ruuvit yms sekä voitelu aineet ja jyrsimen ja sorvin terät. Valoisilla mailla tuskin tuossa tilanteessa on K-rautaa.

T Labrotta

Anonyymi kirjoitti...

Ei saatana, "Härslaakintie 62". Ei meinannu tulla naurusta loppua.. vissiin jo väsyttää. Viikon paras.

t:jaakko66

QroquiusKad kirjoitti...

Ruandan kansanmurha 1994. Sadan päivän kuluessa murhattiin n. 800 000 ihmistä, useimmat erittäin raa'asti: työkaluina kun käytettiin enimmäkseen viidakkoveitsiä ja astaloita.

Eräässä tapauskertomuksessa, olikohan se ASE-Lehdessä, mainittiin erään epätoivoisen perheenisän maksaneen perheensä murhaajille heidän käyttämänsä ampumatarvikkeet, että hänen vaimonsa ja lapsensa ammuttaisiin siististi hengiltä survomisen sijaan.

Että kyllä sitä rumaa luokoa saa aikaan ilman ampuma-aseitakin, kun sille päälle oikein ruvetaan.
Uhrit sen sijaan olisivat olleet uskoakseni hyvin kiitollisia vaikkapa vain yksipiippuisista taitettavista haulikoista, jotka sivumennen sanoen ovat EU-direktiivin mukaan täysin lupavapaita, koska ne katsotaan Länsi-Euroopassa maataloustyökaluiksi.

Ainakin niiden pitäisi olla. Kotoiset virkakyöstimme taitavat tässä asiassa kylläkin uskaltaa olla eri mieltä Brysselin kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys,

hienoa huomata, että esittämäni saksalais-itävaltalainen puukaasuaggregaatti-lämpövoimala-konsepti on saanut sijansa Pimeillä Mailla. Tuommoisesta yksiköstä tulee muuten sähkön ohella "hukka"lämpöä sen verran, että voimalan läheisiin kohteisiin kannattaa vetää kauko/lähilämpöverkko. Mukaan lämpöä käyttämään sopisi oikein hyvin esim. kasvihuone, pimeiden kansalaisten pitämiseksi tomaateissa, salaateissa yms, ja virginialaisessa. Sähköntuotannon kannalta optimiratkaisu olisi, että puukaasuvoimala pyörisi talvikauden, ja kesäaikaan, kun lämmölle on vähemmän tarvetta, sähköntuotanto pohjaisi enempi aurinkopaneeleihin.

Kuvaamasi yhteisöt ja niiden verkostot muistuttavat jollakin modernilla tapaa muinaisia heimo- ja feodaaliyhteisöjä. Enkä tarkoita tätä kuvausta mitenkään "maalittavaksi", vaan ihmisluonnolle ominaiseksi tavaksi, kun ulkoinen laki ja järjestys eivät enää ohjaa saati suojaa väkeä. Ihminen on kumminkin sosiaalinen otus.

terv. Achtung

korpisoturi kirjoitti...

Nuo jousipyssyt ovat mielenkiintoisia. Äänettömyys voi olla joissakin tilanteissa suuri etu. Ja sitä osumatarkkuuta voi harjoitella, harjoitella ja harjoitella.

Hiiviskelyä, tarkkailua, kätkeytymistä ja toimintaa kuin siinä Syvä joki kirjassa, (James Dickey).

Anonyymi kirjoitti...

Mitään ottamatta pois ansiokkaalta kirjoitukselta...mutta kaikesta fiktiivisyydestään huolimatta en vain millään kykene nielemään tarinan asetelmaa. Valon maalaiset eivät ikipäivänä suostuisi jättämään pimeän maalaisia elämään omissa oloissaan kuten parhaaksi näkevät. Not in a million years. Koska sellaisia valon maalaiset nyt vain ovat. On siinä sellainen käytännön ongelmakin jonka varmasti viisaimmat valon maalaiset ymmärtäisivät, että pimeän maalaisten täydellinen kitkeminen on elinehto sellaiselle valtiolle kuin valon maa. Pimeän maa edustaa sellaista henkistä ilmapiiriä ja pioneerihenkeä jota on tarvittu kun on kiskottu vaikkapa Suomi sotien jälkeisestä köyhyydestä nykyiselle tasolle muutamassa lyhyessä vuosikymmenessä. Valon maa taas valheille rakennettua valtakuntaa kuten vaikkapa neuvostoliitto. Pimeän maalaiset pystyttäisivät rauhaan jätettyinä hyvin nopeasti kukoistavan nykyaikaisen yhteiskunnan samaan aikaan kuin valon valtakunnassa kaikki rappeutuisi toimimattomaksi. Kaikki kyvykkäät siirtyisivät vaivihkaa pimeille maille missä heillä olisi mahdollisuus hyödyntää työnsä hedelmät. Paskanjauhajat ja moraaliset iilimadot puolestaan menestyisivät valon mailla jos moisen tunkion kukkoa voi menestyväksi edes sanoa. Ei tuollainen valon maa kauaa pysy pystyssä paitsi väkipakolla...taisin reagoida turhan tosikkomaisesti blogi-isännän jälleen kerran ansiokkaaseen kirjoitukseen. :)

Vasarahammer kirjoitti...

Näistä pimeiden maiden tarinoista on tullut survivalistien suosikkeja, missä ei liene mitään pahaa.

Lisää ulottuvuuksia tarinaan voisi tulla esim. etnisten erityisalueiden ryöstöretkistä "pimeille maille". Ryöstöretkillä haettaisiin rahaa, tehtäisiin kidnappauksia ja luonnollisesti poltettaisiin rakennuksia.

Tämä luonnollisesti johtaisi "koston kierteeseen".

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Labrotalle, jaakko66:lle, Qroquius Kadille, Achtungille, korpisoturille, Anolle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.

Labrotta: Nuo aseet jotka mainittiin oli tarkoitettu lähinnä itsensä ja alueen puolustamiseen. Tietysti jos valtaa lähdettäisiin kaatamaan niin siinä toki tarvittaisiin raskaampaa tavaraa. Nuo mainitsemasi tarvikkeet olisivat kullanarvoisia ja työkoneissa, esmes just sorveissa olisivat halutuimpia sellaiset vanhat vehkeet joissa ei ole liikaa monimutkaista elektroniikkaa.

jaakko66: Kiitokset. Pyritään välttelemään härslaakeja.

Qroquius Kad: Joo, niinhän siellä Ruandassa toimittiin etnisen edistyksellisesti. Olen myös siinä käsityksessä että monessa maassa kyseiset haulikot ovat lupavapaita. Ja kodin puolustamisessa se yksipiippuinen on huomattavasti tyhjää parempi.

Achtung: Kiitos vielä vinkistä ja sait sinne Pimeille Maille aikaan myös kukoistavaa kasvihuoneviljelyä. Pysytään kessussa ja tomaateissa. Varmaankin noita Pimeitä Maita voi luonnehtia heimoyhteisön tapaiseksi. Joka tapauksessa sellainen yhteisö on olosuhteitten synnyttämä sekä pakottama ja siellä joudutaan keskittymään olennaiseen.

korpisoturi: Se jousiammunta on kyllä ihan oma taiteenlajinsa. Olen minäkin koetellut ja ei ole heleppua, sano.

Ano: Toki eri mieltä saa olla. Kyseessähän on asia jota ei ole tapahtunut. Se voi olla ei-tapahtunut hyvin monella eri tavalla.

Vasara: Tarinan kannalta käypä ulottuvuus sinänsä. Veikkaan tosin että etnoalueilla mietittäisiin pano-tuotoskustannusta ja todettaisiin että ei ehkä kannata. Jos viattoman näköisestä mökistä voidaan ampua kohti konepistoolilla pahemmin varoittelematta niin se ei ole varsinainen houkutin.

Becker kirjoitti...

Henk koht pidän pirusti näistä survival jutuista. Olen itsekkin oma apu paras apu henkinen ja mielelläni asuisin olosuhteissa joissa pystyy pärjäämään pitkälle ilman sen kummempia kunnallistekniikoita. Kaivot, aurinkopaneelit ja pienet tuuligeneraattorit sekä kunnon asekaappi. Pitää varautua sähkökatkoksiin, ensiavun puutteeseen ja palokunnan hitauteen. Näihin voi varautrua jo nykyolosuhteissa ja erityisesti Ruotsissa jossa yhteiskunnan toiminnat alkavat yskiä toden teolla ja rikollisuus senkuin rehoittaa. Omituista muuten että noin yleisesti ottaen naisväellä tuntuu tuo varautuminen poikkeustilanteisiin olevan täysin olemantonta. Edes käteistä pitäisi sen verran että pärjää jos kortit eivä toimi. Kunhan tv pelaa ja sieltä tuleva soopa on katsottavissa niin ei huolta huomisesta. Kesämökin keittioon ei passannut pistää sdammutuspeittoa kun se pussi oli niin ruman punainen. Vihdoin viimein löytyi sellainen hieman taiteellisempi versio joka kelpasi. Sanoin kyllä muijalle että kun tuli syttyy niin tuo punainen pussi on maailman kaunein esine.

Mainittakoon että Pyssymiehen blokaukset ovat tosi mielenkiintoisia ja opettavaisia. Kiitokset niistä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Varsin samalla lailla ajattelen noista asioista itsekin. Kun melko syrjässä asutaan. Meillä muuten rouva on ihan samanlainen survivalisti kuin minäkin. Se punainen peitto löytyy keittiöstä.

vieras kirjoitti...

Minun päässäni heräsi kysymys minkälainen tilanne on niissä Euroopan maissa jotka ovat päässeet karkuun liittovaltiosta tai jotka eivät ole olleetkaan EU:ssa? Entä Euroopan ulkopuolisissa maissa, kuten USA, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Japani, Israel...? Miten tarkkaan näiden maiden tiedusteluorganisaatiot ovat syynänneet Suomen tilanteen?

Minkälainen rajavalvonta näillä mailla on liittovaltiosta tulevien ja sinne menevien kanssa? Onko passintarkastus vai viisumipakko? Tällä tavoin jos tekee, silloin liittovaltio ei voi viedä rikastuksia ulkopuolelleen.

Ovatko nämä maat myöntäneet turvapaikkoja kansallismielisille suomalaisille tai muille liittovaltiosta paenneille? Tällä tavoin voisi vaikka muodostaa kansallismielisiä pakolaishallituksia. Tästä syystä veikkaan että liittovaltion suhteet sen ulkopuolella oleviin Euroopan maihin sekä tiettyihin Euroopan ulkopuolella oleviin maihin ovat huonot. Onko näiden maiden rajavartiolaitoksilla tai peräti asevoimilla korotettu valmius liittovaltion varalta?

Venäjän rooli mietityttää. Liittovaltion osavaltio-Suomi taitaa olla semmoinen ettei Venäjä halua hyökätä sinne eikä vallata eikä miehittää sitä. Alueen miehitys ja hallinta tarkoittaisi sitä että sen pitäisi neutraloida etniset erillisalueet voimakeinoin. Sillä olisi siihen tarvittava aseistus sekä kykyä ja päättäväisyyttä tehdä se milloin tahansa. Mutta viitsisikö se ottaa tuollaista ylimääräistä nakkihommaa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, vieras. Näihin kysymyksiin en osaa äkkiseltään vastata.

Unknown kirjoitti...

Löysin täysin sattumalta sivusi ja lämmin kiitos sinulle teksteistäsi! Tuli aivan käsittämättömän hyvä olo tästä tarinasta, vaikka pelottavasti vaikuttaa tulevaisuudesta.. toivon tähän tarinaan lisää jatkoa koska se kuitenkin luo toivoa paremmasta. Kiitos!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Unknown ja kiitos. Jatkosta en ole varma mutta voi olla että palaan aiheeseen vielä jossain vaiheessa.