JOTAIN IHAN MUUTA LXX

Vallitsevassa, varsin masentavassa ja aina vain pahemmaksi muuttuvassa yhteiskunnallisessa ilmastonmuutoksessa tavalliselle kansalaiselle syötetään ilmastohysterian lisäksi jatkuvasti propagandaa jonka perusteella hänen tulisi hävetä suomalaisuuttaan jota toisaalta ei koskaan ole ollut olemassakaan. Tässä hiljattain mikäs muu kuin verorahoitteinen Yle lisäsi (niitten olemattomien) suomalaisten syntilistalle jälleen historiallista kolonialistista velkaa. Onpa tuotu 1700-luvulla maahan sokeriruokoa Karibian orjasaarelta, onpa suomalaisissa ruukeissa tehty orjien kahlerautaa ja vieläpä on juotu pikkusormi pystyssä kiinalaista teetä kiinalaisista posliinimukeista silkkinen aamutakki päällä. How dare we? Ja hei, eipä nyt mussuteta siellä taustalla kymmenistätuhansista suomalaisista orjista vaan kärsitään oikeaoppista tiedostavaa ja etnisesti edistyksellistä mielipahaa.

Kuuliainen ja valtamediaa uskova hallintoalamainen tietysti tuonkin etnisen epistolan luettuaan ymmärtää repiä ihokkaansa, ripotella tuhkaa päällensä ja suorittaa vaadittavat katumusharjoitukset. Koska itse olen puolestaan tällainen viha-ajatteleva käppäukko ja setämies niin enhän minä ressukka typeryyttäni ja itsekkyyttäni hoksaa tuollaista tehdä vaan kirjoittelenpa häpeämättömästi Jotain Ihan Muuta ja jatkan autokavalkaadia. Tämä poikkeaa normaalista autokaanonista sen verran että läheskään näitä kaikkia esiteltäviä kärryjä ei olla tuotu Suomeen eikä itselläni ole kokemusta kuin yhdestä.

Mutta se sallittakoon koska esittelyssä ovat niinkin lutuset kärryt kuin kääpiöautot. Kääpiöauton määritelmä wikipedian mukaan:

Kääpiöauto on yleensä moottoripyöräksi rekisteröity kolmi- tai nelipyöräinen ajoneuvo, jonka suurin suosio koettiin toisen maailmansodan jälkeen 1950- ja 1960-luvulla. Kääpiöautoihin mahtuu tyypillisesti yksi, kaksi tai kolme aikuista henkilöä. Nykyään valmistetaan joitain kääpiöautoja, kuten Smartia.

Koska tässä blogissa on kirjoitettu eräitäkin vaihtoehtoisia ankkatarinoita niin ehkäpä aloitamme kääpiöautojen esittelyn sillä autolla jonka väitetään olevan Aku Ankan auton esikuva. Eli American Bantam:

Suomeen näitä akuautoja on tuotu kaikkiaan neljätoista kappaletta joista avomalleja kaksi. Tässä akuautossahan on mukavan pyöreät muodot joten laitetaanpa seuraavaksi esille tyylikästä saksalaista kulmikkuutta. Vuorossa AWS Shopper. AWS tulee sanoista Automobilwerk Walter Schätzle. Piru vie, että toi saksan kielikin on niin mukavan kulmikasta:

Auton 290-kuutioinen kone kehitti 15 hv:n tehon, huippunopeus oli 90 km/h ja runkorakenne oli teräsputkea ja peltiä. Kun muuten auton väriä katsoo niin tässähän olisi vetokelpoinen postinjakeluauto ainakin suurkaupunkeihin. Kun itse asiassa koko auto näyttää vähän postilaatikolta. Pyöreämpiä saksalaisia muotoja tarjosi puolestaan Champion Automobilwerke GmbH:n valmistama Champion:

Kyseinen auto näyttää varsin urheilulliselta ja siinä olikin peräti 250-kuutioinen moottori jolla auto liikkui 60 km/h:n huippunopeudella ts. virittämätön mopo ei olisi Championille pärjännyt. Sinänsä huhun mukaan aikanaan Honda Monkey-mopoja tuunailtiin aikanaan kulkemaan jopa sataaneljääkymppiä mikä ei mopon runkoa ajatellen ollut ehkä kovin terveellistä. Vaan siirrytäänpä sitten kaukaiseen itään. Jos lukija mieltää haluavansa itselleen auton joka muistuttaa erehdyttävästi liikkuvaa WC-pönttöä niin valinta on silloin ilman muuta japanilainen Fuji Cabin:

Tässä sympaattisessa voimanpesässä on 121,7-kuution moottori joka kehittää tehoa 5,5 kaakkia ja siinä ei ole starttimoottoria vaan se polkaistaan käyntiin niin kuin moottoripyörä. Palataan takaisin Eurooppaan ja esitellään saksalainen Glas Goggomobil:

Tätä kääpiöautoa tuotiin Suomeenkin yli 2.000 kappaletta.  Max 392 kuution kone kehitti tehoa 15 hevosvoimaa ja huippunopeuskin oli peräti 105 km/h. Pysytään Saksassa (nyt siis puhutaan koko aika Länsi-Saksasta) ja esitellään Gutbrod Superior:

Kääpiöautoksi tämä olikin varsin superior sillä olihan siinä peräti 663-kuutioinen kone joka kehitti max 30 pollea joka liikutti autoa 105 km/h huippunopeudella. Suomeen näitä tuotiin noin 30 kappaletta. Pysytään Saksassa ja huolimatta seuraavan auton nimestä kyseessä ei ole pommikone vaan ihka aito kääpiöauto eli Heinkel Kabine:

Voiko auto enää tämän sympaattisemmaksi tulla? Erityisen tyylikäs on tuo auton edestä aukeava ovi. Sympaattisuutta lisää vielä se, jos vertaa autoa Heinkelin aikaisempiin tuotteisiin joista esitellään vaikkapa Heinkel He-111 jota käytettiin aivan toisenlaisiin ja vähemmän sympaattisiin tehtäviin:

Myös toinen saksalainen lentokoneenvalmistaja eli Messerschmitt joutui kakkosrähinän jälkeen etsimään itselleen rauhanomaisempia tuotteita ja sellainenhan oli Messerschmitt KR eli Kabinenroller:

Kyseinen Mese on ainoa tässä jutussa esitelty kääpiöauto johon allekirjoittanut on törmännyt silloin aikanaan nöösipoikana Kekkoslovakiassa. 191-kuutioinen kone antoi tehoa 9,7 kaakkia joka takasi 88 km/h huippunopeuden. Vaihteita oli neljä eteen mutta ei yhtään taakse ts. kone piti käynnistää väärinpäin että peruuttaminen onnistui. Älkää kysykö minulta kuinka se tapahtuu. Mutta sen voin sanoa, että onhan tuo Mese harvinaisen tyylikäs auto. Tai jotakin. Sitä ei tiedetä, onko tuon kääpiömersun kuskeista kukaan saavuttanut legendan asemaa mutta sen vähän isomman mersun kuskeista sen saavutti moni, ehkä kuuluisimpana suomalaisena kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, lentomestari Ilmari Juutilainen 94:llä vahvistetulla ilmavoitolla joista Mersulla 56:

Kunnia niille joille kunnia kuuluu ja takaisin maan pinnalle. Siirrymme Iso-Britanniaan ja pienelle Man-saarelle mikä tietysti kääpiöautojen kohdalla sopiikin. Esittelemme maailman pienimmän ja lyhyimmän sarjavalmisteisen automallin nimeltään Peel P50:

Siis hei, voisiko enää parempaa nuoren miehen pilluralliautoa ollakaan? Joku tietysti voi esittää tähän väitteeseeni reklamaation mutta minä puhuinkin pillurallista enkä pillumagneetista. Ja luuleeko joku että sillä pillurallilla koskaan oikeasti iholle asti päästiin? Tämän koppakuoriaisen kohdalla voi aina esittää tekosyyn että tulijoita olis kyllä ollut mutta kun ne piru vie eivät mahtuneet kyytiin. Tämän voimanpesän liikkeen takasi suoran ykkösen ruhjova voima eli 49 kuutiota jolla irtosi tehoa 4,5 kaakkia. Nopeutta masiina kehitti 61 km/h ja nykyisin näistä alkuperäisistä koppiaisista maksetaan tommoset 150.000 – 300.000 euroa eli jos jollakin löytyy tommonen ladosta niin kannattaa laittaa myyntiin.

Siirrytäänpä sitten Ranskaan ja esitellään Rovin D2:

Auto ei ole varsinaisesti kylmien kelien auto sillä katon lisäksi siitä puuttuu myös ovet. Eli tällä kannatti kruisailla lähinnä Rivieran kesässä tjmv. Mutta jotain mukavan akuankkamaistahan tässäkin on. Siirrytään takaisin Saksan puolelle ja esitellään Spatz:

Kyseinen auto ei ollut sinänsä varsin käyttäjäystävällinen. Autowiki kertoo:

Moottori oli sijoitettu taka-akselin etupuolelle istuimen taakse. Moottorin ilmajäähdytys oli kuitenkin epäonnistunut ja useimmat 1500 autosta paloivat tulipaloissa. Auto oli arka tulipaloille, koska moottoritilaan sijoitettu bensatankki ja muovikorin ympäröimä ilmajäähdytteinen moottori olivat tuhoisa yhdistelmä moottorin kuumetessa liikaa.

Vaan tekiväthän kääpiöautoja tuolloin aikanaan suomalaisetkin. Tai ainakin suunnittelivat. Tuloksena oli Wihuri Oy:n valmistama Wiima:

Wiimassa oli 300-kuutioinen kone joka kehitti tehoa 15 suomenhevosta ja sen kyytiin mahtui kaksi henkilöä. Wihuri Oy kuitenkin huomasi että Wiiman tuotantokustannukset nousivat lähelle kuplavolkkaria joten autosta ei tehty kuin prototyyppi. Palataanpa sitten tyylikkääseen kulmikkuuteen ja esitellään italialaisen Casalinan valmistama Willam Sulky:

Tässäkin autossa oli pelkkä 49,5-kuutioinen moponmoottori. Vaan olishan siinä sinänsä ihan tyylikäs kaupungin kauppakassi. Ruma kuin fan mutta niinhän on bulldoggikin ja on se silti ihan lutunen. Siirrytäänpä sitten takaisin saksankieliseen maailmaan ja esitellään Zündapp Janus:

Kyseinen auto on siitä mielenkiintoinen että siinä ei ole ovia sivussa vaan sekä edessä että takana ja se on nelipaikkainen. Etupenkillä matkustavat katsovat eteenpäin ja takapenkillä puolestaan taaksepäin. Eli takapenkkiä ei saata mainostaa matkapahoinvoinnista kärsiville. Mahtoiko auton nimi tulla tuon penkkiratkaisun takia? Eikös se Janus ollut se kaksikasvoinen jumala?

Ja lopuksi tullaan sitten ehkä suurimpaan henkilökohtaiseen suosikkiini joka on tshekkoslovakialainen Velorex:

Jo auton nimikin kuulostaa päänsärkylääkkeeltä. Tästä kun ei tiedä että onko kyseessä auto, teltta vaiko ehkä moottoroitu reppu. Tässä härpätinräpättimessä oli kuitenkin Jawan valmistama kaksipyttyinen 344-kuutioinen moottori josta lähti tehoa 17 hevosvoimaa. Tässäkään autossa ei ollut pakkia vaan peruutettaessa moottori piti käynnistää nurinpäin. Suomeen ei kyseistä autoa olla koskaan varsinaisesti tuotu mutta suomalaiset autoharrastajat ovat tuoneet niitä tänne muutaman omin päin. Onhan meinaan se – varsin paikkansa pitävä – sanonta että jos maailmassa on jotain autoa vain kaksi kappaletta niin toinen niistä löytyy Suomesta.

Käydäänpä vielä lopuksi kaksipyöräisten maailmassa ja esitellään erityisesti ranskalaisten aikanaan suosima Velosolex:

Tämä ei siis ole oikeastaan mopo vaan polkupyörä jonka eturenkaassa on kiinni pieni apumoottori jossa ei ole vaihteita eikä kaasua voi säätää vaan se on joko on tai off. Näitä on maailmalla myyty kaikkiaan noin seitsemän miljoonaa kappaletta mutta Suomessa se ei käynyt kaupaksi ja maahantuoja möi erän poistohintaan.

Oikeastaan tässähän tämä oli tällä kertaa. Olis varsin mukavaa hankkia itselleen tuollainen kääpiöauto vaikka sellaiseen sunnuntaiautoiluun. Niissä kun on nykyisiin autoihin verrattuna se oikea ilme. Mikä mahtaisi näistä esitetyistä olla lukijan suosikki? Oma suosikki olisi varmaankin tuo Velorex. Tai sitten Messerschmitt. Siinä on sentään umpikoppa. Vaan miten lie lämmityksen laita? Toisaalta se Heinkelkin on autoksi äärimmäisen lutunen.

Monesta hyvästä on vaikee valita.