tiistai 26. toukokuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXXI


Eli otetaas pojat huurteiset



Tuolla hieman taempana kun poltettiin kartonkikaupalla Kekkoslovakian tupakkia niin sehän pistää suun kuivamaan. Samoin kesä alkaa pian – ainakin kalenterin mukaan –  lähestyä ja sekin tietysti janottaa joten on ehkä aika korkata huurteinen Kekkoslovakian malliin. Kyseinen malli ei tietysti suosituimmilta merkeiltään eroa hyvin paljoa nykyisenkään EU:n maakunta-Suomen mallista mutta kyllähän niitä niin menneitä kuin vielä juomattomia oluita kannattaa hieman muistella.

Muistelu – joka ei tietenkään ole läheskään täydellinen – ei perustu henkilökohtaisiin kokemuksiin sillä sattuneesta syystä muuan Ykä korkkasi ensimmäisen olutpullonsa vasta 1980-luvulle siirryttyä. Muistelmissa auttoi omalta osaltaan mainio Olutposti-julkaisu josta antoi vinkin blogikollega Vasarahammer. Kiitokset niin Olutpostille kuin Vasaralle.

Kekkoslovakiassahan oluen suhteen elettiin vielä hyvin tiiviisti lasipullon valta-aikaa. Tölkit olivat harvinaisempia ja kalliimpia. Hyvin suosittu olutmerkki oli ja on tietysti vieläkin Karjala jota kekkoslovakialaiset yrittivät vallata takaisin pullo kerrallaan. Valtausyritys jatkuu vielä tänäkin päivänä.



Karjalan menestyksestä (ei siis menetyksestä) on suurelta osin kiittäminen Neuvostoliiton Suomen suurlähettilästä Andrei Kovalevia joka vuonna 1968 julkisesti protestoi olutmerkin etiketissä olevaa Karjalan vaakunaa. Se kun meinasi revanssihenkeä ja muita ikäviä nationalistisia sanoja. Kari Suomalainen piirsi Kovalevin mussuttamisesta pilakuvan:



Tämän jälkeen Karjalan suosio lähti hurjaan nousuun ja olutta kutsuttiin jonkin aikaa nimellä ”Kovalevin Kova”.

Ilman itänaapurin tahatonta avustusta menestyi puolestaan Koff jonka silloisen mainoslauseen Kari Suomalainen nappasi muunneltuna tuohon yläpuolella olevaan Karjala-pilakuvaan. ”Sano vaan reilusti Koff”. Koffin kolmosen tuolloinen etiketti oli omasta mielestäni äärimmäisen tyylikäs:



Mainostihan Koffia myös enempi vasemmistolaisista teatteripiireistä tunnettu Kirsti Wallasvaara ja vielä Käpy Selän Alla-elokuvan ehkä tunnetuimman kohtauksen rooliasussaan:



Toki kekkoslovakialaiset myös ymmärsivät mainoslauseen mukaisesti että ei oo Lahden voittanutta:



Tunturipurojen raikkautta puolestaan tarjosi Lapin Kulta:



Silloin aikanaan saattoi mainostaa vain ykkösolutta. Liekö koskaan mitään niin vähän ostettua tuotetta mainostettu niin paljon? Nythän Lapin Kullan mainostaminen tunturipurojen raikkaudella olisi lähinnä vitsi sillä oluen tuotanto on siirretty jo aikaa sitten Torniosta Lahteen.

Kekkoslovakialaiselle – niin kuin myös nykysuomalaiselle –  maistui tietysti myös iisalmelainen Olvi jolle täytyy antaa kunniamaininta sillä se on se viimeinen itsenäinen suurempi suomalainen panimo:



Perinteisen Olvinsa lisäksi panimo toi markkinoille nykyisinkin suositun Sandelsin. Samalla lanseerattiin merkit Döbeln ja Cool:



Vain Sandels jäi elämään mikä allekirjoittanutta hieman ihmetyttää. Olisihan Döbeln-oluen lempinimi ”Tööpeli” jotenkin sopinut suomalaisen suuhun. Cool puolestaan hävisi hyvin nopeasti. Huomatkaa muuten tuossa mainoksessa että keppanan vahvuisissa oluissa on repäisykorkit ja nelosoluessa kruunukorkki.

Tuolloin 1970-luvulla kekkoslovakialaisille maistui myös Pyynikki-panimon Amiraali:



Tämäkin olut aiheutti hieman diplomaattista kädenvääntöä Suuren ja Mahtavan välillä, tosin jo Kekkoslovakian jälkeen 1980-luvulla. Eräässä Amiraali-etiketissä oli nimittäin japanilaisen amiraalin Heihachiro Togon kuva ja sen vuoksi olut sai suosiota myös Japanissa mikä ei Rauhanvaltiota puolestaan miellyttänyt. Kyseinen Togohan laivastoineen pisti venäläisiä erittäin pahasti käkättimeen Tsushiman salmen taistelussa vuonna 1905. Ilman uutta noottikriisiä tästäkin sentään selvittiin.

Nykyisin Karhu on Suomen suosituin olut mutta Kekkoslovakiassa se oli enempi paikallinen porilainen olutmerkki:



Nykyisin ei tietysti noita mainoksen perinteisiä viikatehommia ole enää aikoihin ollut. Porin olutta myytiin tietysti muitakin merkkejä ja on varsin harmittavaista ettei interwebin ihmeellisestä maailmasta löydy enää sitä Porin oluen tv-mainosta (pikku-Ykän ihan niitä ensimmäisiä muistoja) jossa miehet poksauttivat sormella ja huulella poks-äänen ja totesivat että ”Pojat! Poks! Porilaista!” Mahtaako kukaan muistaa kyseistä mainosta?

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa että Porin Matti ei ole olutmerkki vaan Kekkoslovakiassa ja myöhemminkin suosittu uunimalli:



Ja laitetaan tähän toinenkin välijuttu aiheenaan ”katoava kansanperinne” eli perinteinen pontikankeitto on Suomessa Kekkoslovakian ajoista vähentynyt, ettei suorastaan romahtanut:



On tehdas piilossa tuolla,
metsän laidalla turvesuolla,
siellä pontikka hiljalleen tippuu,
ja setelit painetaan nippuun…

Nykyisin kasvatellaan vaan sitä saatanan pilveä. Jos mennään Porista jonkun verran etelämpään ja pysytään edelleenkin silloisessa Turun ja Porin läänissä (mitä se alokas selittää, ettehän te voi olla kahdesta läänistä kotoisin yhtä aikaa!) niin päädytään tietysti Turkuun ja Kekkoslovakian aikaan ainakin siellä Turussa päin varsin suosittuun Aura-olueen:



Kekkoslovakialaisille tarjottiin myös hörsittäväksi Mustaa Hevosta:



Kyseistä olutta on myyty myöhemminkin eri muodoissa mutta tuolloin se oli vaaleaa lageria. Muistutetaan lukijoita (kekkoslovakialaiset kyllä muistavat) että keskiolut vapautui elintarvikekauppojen myyntiin vuonna 1969. Näinhän ei tapahtunut kaikkialla vaan ns. kuivia kuntia oli kaikkiaan noin yhdeksänkymmentä. Viimeinen kuivuudestaan luopunut oli pohjanmaalainen Luodon kunta vuonna 1995. Keskioluen vapauttamisen myötä markkinoille tuli paljon uusia, nyt jo hävinneitä merkkejä. Tässä muutama:

Seitsemän Veljestä:



Viapori:



Hakkapeliitta:



Ja Kippari:



Tämän lyhyen katsauksen myötä voidaan todeta että Kekkoslovakian puhtaasti kotimainen oluttarjonta oli tavalliselle ihmiselle varsin riittävä. Ulkomaalaisia oluita alkoi tulla elintarvikekauppoihin myyntiin muistaakseni vasta 1988 jolloin elettiin jo Koiviston Suomessa joka edelleenkin kuvitteli että Suuri ja Mahtava on Suuri ja Ikuinen. Ei mennyt kauaakaan kun huomattiin että asiaa nimeltä ikuinen ei välttämättä ole olemassakaan. Muuta kuin ehkä suomalaisen miehen pyhä perusvitutus. Ja nykyisinhän sitä pyhää perusvitutusta voi hetkeksi helpottaa maukkaalla oluella jota kekkoslovakialainen kansa ei vielä tuntenut. Ehkä Pertinlaakson Panimon ryppyilemättömän maukas Tsuhnan Kosto olisi aromillaan pelastanut Suomen niin taistolaisuudelta kuin YYA-Suomen pahimmilta ylilyönneiltä jotka hieman muunnettuna jatkuvat Suomessa vieläkin:



Jatketaan asenteellisen oluen merkeissä tätä kesän odotusta.

36 kommenttia:

Pate Pankavaarasta kirjoitti...

Lapin Kullan parasmainos oli tiskillä olut xmk ja Lapin Kulta + 10p. Minä lopetin lappalaisen juomisen samana päivänä kun tuotanto siirrettiin lantalaisten maille. Meillä meni paljon pieniä panimoita 1960-70 lukujen taitteessa. Kuka muistaa Ranin, Toppilan, Bockin... Lopulta hävisi amiraali ja lahden sininen sekä lahden erikoinen. Tyhmä kysymys kuka suomalainen hävittäjä-ässä liimasi lahtelaisen etikettäjä pudotusten merkiksi. Pieni vihje pudotusmäärät olivat kansainvälisesti kun ei oteta saksalaisia lukuun isot. Toinen vihje lensi ensiksi fokkerilla sitten brewsterilla ja lopuksi mersulla.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pate. Kaikenlaisia pienyrittäjiä tulee tässä suurten kauppaketjujen maassa aina tukea. Lapin Kullan kohdalla voi sanoa että siinä tapahtui brändiryöstö. Ja se hävittäjä-ässähän oli Eino Luukkanen. Kaikkiaan 56 pudotuksen mies:

https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/3i/8xy/9w8d/368655/1556501613.jpg

Toinen professori kirjoitti...

Olen joskus ollut vierailulla eräässä panimossa. Vieraille näytettiin panimon lahjaksi saamaa seismogrammia, jossa näkyi erään tietyn keskiyön kohdalla selvä "maanjäristys". Tämän syynä oli keskioluen vapautuminen. Keskiyöllä olutrekat nimittäin lähtivät liikkeelle viemään kauan kaivattua nektaria janoiselle kansalle

Reijo Koiras kirjoitti...

Pertinlaakson Panimo kiittää mainostilasta. Sain muuten aikoinaan inspiraation Tsuhnan Kosto-olutmerkkiin juurikin tuosta Karjala-Kovalev-episodista. Ajatuksena oli viedä revanssihenkeä vielä piirun verran pidemmälle.

Noista olutmerkeistä ei enää monikaan ollut kuvioissa siinä vaiheessa kun minä aloin kaljaa juomaan. Ensimmäiset humalani join 90-luvulla Ice Beer-oluella, jota ei sitäkään ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Luulenpa, ettei se markkinoilla kovin kauaa ollutkaan, kun aika harva tuota merkkiä enää edes muistaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Toiselle professorille ja Reijo Koiraalle & kiitos kommenteistanne.

Toinen professori: Kiitos jaetusta muistosta ja siitä tuli mieleen se Suomen kuuluisin lähtölaskenta eli 5-4-3-2-1-0. Varmaankin kaikki tietävät mikä se oli.

Reijo: ”Laadulla on tekijänsä” ja tekijät ansaitsevat mainostilansa aina. Ja tuossahan revanssihenki on viety todellakin jo astekaupalla pidemmälle. Ice Beerin muistan, ei ollut tosiaan kauaa markkinoilla. Johtuu varmaan siitä että se oli aika vetisen makuista.

Pate kirjoitti...

Hienoja muistoja. Isä vainaa tarjosi ensimmäisen oluen 18 v täytettyäni ja amiraalia oli. Siitä alkoikin eri merkkeihin tutustuminen. Ice Beer oli kyllä vettä. Nyt kun rillumavuodet ovat takana, niin laatu on korvannut määrän. Pienpanimoita tukien.

Juha R kirjoitti...

Mukavia muistoja nuoruudesta. Edelleenkin saunan jälkeen olut maistuu, mutta vanhemmiten on muuten tullut siirryttyä viinipuolelle. Olut kuulemma lihottaa, ja sen takia välttelen sen juomista, välillä huonolla menestyksellä. Tuosta Karjala-oluesta sen verran, että aikanaan suunniteltiin niiden etiketin miekkojen korvaamista sirpillä ja vasaralla. Tuotteen nimikin oli valmiina: Orjalan Kalut.

Krypta kirjoitti...

Mukavia muistoja. Lapin Kulta oli suosikkini pitkään, mutta sitten sen maulle tapahtui jotain ja sen jälkeen sitä en ole ostanut. Alkoihin tuli ulkomaiset oluet jo kahdeksankymmenluvun alussa ja suosikkini oli Becks sekä vaaleana, että tummana. Vatsa ei enää oluita juuri siedä eli olen siirtynyt viinipuolelle, tosin itse valmistaen, niin tietää mitä saa.

Anonyymi kirjoitti...

Lapin Kultaa saanee taas, ainakin on tulossa. Torniolaiset rupeavat sitä tekemään alkuperäisellä reseptillä. Heinolassa vaikutti aikoinaan Wihurinkoski, teki melkoista kuraa. Piti olla kilpailija Mallasjuomalle, vaan ei se pärjännyt. Tarina noilta ajoilta kertoo, että sattui kaupalle yhtä aikaa wihurinkosken ja malskin kuskeja niin malskin kuskit siinä maistelivat wihurilaista. No wihurilaiset siinä ettei töissä, ja varsinkaan autolla liikkeellä ollessa saa alkoholipitoista juoda, siihen malskin miehet, että ykköskaljaa saa. Eli melkoista kuraa se wihurinkosken kalja. Mie sain viime kesänä tasavuosilahjaksi kuuden eri pienpanimon oluita velipojalta, kas kun niitä on melkoinen liuta Tampereen suunnalla ja ympäristössä. Oli mieluinen lahja:)
Huru-ukko
PS. Harmittaa kun se mun Tsuhnan Kosto viritys ei ottanut tulta alleen:( Ei ollut sillä kertaa ajatellulla kumppaniyrityksellä rahkeita aikomukseen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Unknownille, Juha R:lle, Kryptalle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.

Unknown: Minulle isäukko tarjosi 18-vuotiaana lasillisen Nicolana-katkeroa. En ole ihan varma mutta muistelisin että ensimmäinen ostamani olut oli Lahden Sininen.

Juha R: Olut maistuu edelleen kun en kärsi närästyksestä. Viiniä tulee otettua vain aika ajoin rouvan kanssa kotiruokaillessa. Ja Orjalan Kalut muistan minäkin.

Krypta: Vanhemmittaan aika moni tuttavanikin on siirtynyt tuohon viinin puolelle. Viiniä tuli joskus aikanaan kokeilumielessä tehtyä pari satsia. Tavaksi se ei tullut. Jos ajat heikkenevät niin tarttee varmaan opetella uudestaan.

Huru-ukko: Tuohan oli mukava tuo Lapin Kullan uutinen. Wihurinkoski on minulle ihan uusi (tai siis hyvin vanha) tuttavuus. Ja eletään toivossa että Tsuhnan Kosto on jossain vaiheessa jokaisessa kaupassa myyty olut.

Historix kirjoitti...

Mukavia olutmuisteloita kaikilla. Itse kun pidän Pils tyypin oluista, niin joskus 1990-luvulla tuli juotua Pirkanmaan Uuden Panomon, eli Pupin, mainion maukasta Pilsiä. Sitä sai sekä 3 että 4 vahvuisena, mutta ilmeisesti sen menekki ei riitänyt kun olut ja sen panimo häipyivät markkinoilta. Toinen kerrassaan rikasarominen Pils oli Lahden Sininen. Etiketissä komeili ritarihaarniskan kypärä. Tämäkin olut vain katosi jonnekin hämärään. Kunnes sitten sen nimi herätettiin 2000-luvulla henkiin jonkun 3,5%-kevyt oluen varjolla. Tosiaan, uusi Sininen on vain nimikaima vanhaan kunnon Pilsiin, maku kaukana alkuperäisestä. Tuontioluiden saapuminen toi saataville sen ehdan ja ensimmäisen Pilsin, eli Urquellin. Hintaa oli, mutta myös maun muhkeutta. Kun Tsekki vapautui itäblokista, niin Urquellin maku hieman muuttui. Myöhemmin luin, että olivat panimolla yksityistämisen yhteydessä vaihtaneet oluen säilytys- ja kypsytysastiat tammisista teräksisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Lahden Sinisestä muistui mieleenyksi toinenkin malskin kadonnut samaan aikaan vaikuttanut olut eli Tuoppi. Muistaakseni se wihurinkoski tuli juurikin keppanan vapautuksen myötä markkinoille. Urquel on tuttu ja sit tuolta keskemmältä euvostoliittoa Beks, ne nyt tuli mieleen.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

kekkosslovakian oluet jäi vähälle huomiolle. Olut ei maistunut, nuorena ei vaan uponnut. Lonkero oli mieluisampaa. Viinit ja karpalomehu votkalla maustettuna kans. Kas, oluen olisi tarvinnut olla tosi kylmää. Myöhemmin, manusstaniassa kyllä olut alkoi maistua. Tutuissa oli kyllä pussikaljottelijoitakin, ihmettelin ja ihmettelen vieläkin makuaan. Lämmintä kaljaa, hyi saatana.

Sysmän sahti, kylmänä, kelpasi. Mainio juoma mutta syytä olla tekijämiehen tekemää ja valmista. Aikaa vahvaa on se nektari välillä. Hupaisa juttu oli hieman keskentekoisen sahdin voimasta kompuroineen ja märän pierun päästäneen sukulaismiehen krapulan seuraaminen. Epic failure nuorisokielellä.

Yksi tuttavani kertoi tutkimuksesta, konjakki ei maistu kenellekään alle 35 vuotiaalle. No, mulle kelpasi 25 vuotiaasta alkaen ja hiljalleen totuin olueenkin. Alkaen tummista oluista, irlantilainen juokseva mämmi - Guinnes - pysyi suosikkinani pitkään. Samansorttista mutta miedompaa oli Cheers tms. kotimainen keppana. Pilsnereihin vei vasta Urku-Elli. Ulukomailla, UK & USA, tuli myös Ale tutuksi, hyvää, ei säily - eli eipä pahemmin pulloteta kunnollista.Sittemin keliakia vei oluet juomista pois.

Kekkosslovakiasta mieleen, muiden tilaamina ja juomina, jäi "Orin polut" ja puijon tornissa tilattu "Valmist Gust" - raumalaista sukulaismiestä huvitti tuo Raninin olut kovasti. Rehellinen reklaami. "Tähti - jano lähti". Pyynikin panimo oli muuten hieman vanhanaikainen ja siksi käyminen karkasi välillä käsistä, tuli V veroluokan olutta. "Pyynikih Helmi" taas oli persoonallista limua - kirjoitettu niinkuin pitää lausua valmistuspaikkakunnallaan.

Tuontioluista mieleen jäi myöhemmin Budweiser, kruunukorkki oli oikeasti kierrekorkki. Sen sai paljain käsin auki, niin että näytti ihan karskilta karjulta. Ameriikan konennuksella sitten opin arvoituksen: Whats common whit Budweiser and making love in canoe? - Both are fucking near water. Ja mistä erottaa budweiserin ja vesijohtoveden? Vesi on tummempaa ja aromikkaampaa.

Oluen tilalla kesäisin nykyään menee aika usein Cava, kuivaa ja tanniinista rosee cavaa voi kipata pihvin ja makkaran kyytipojaksi grillaillessa. Mallasjuomista whiskey kelpaa myös.

Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Historixille, Huru-ukolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Historix: Minä olen itse ollut aina lager-miehiä. Se Pilsner Urquell taisi olla ensimmäinen ulkomaalainen olut jota joskus 1980-luvun lopulla maistoin. Mitenkäs minä sen maun silloin arvostelinkaan… se oli että ”vähän outo mutta ihan jees”.

Huru-ukko: Tuopista on jonkunlainen harmaa muistikuva. Nykyisinhän sillä nimellä myydään kotikaljauutetta.

Pyssymies: Makumme eivät täysin kohtaa mutta tuo oli mukava historian pläjäys. Kiitos siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Joo se malskin tuoppi oli tummempaa ku sininen, ja taisi olla vähemmän menekkiä ku valmistus loppui ennen sinistä. Sysmän sahti, siis sellanen valmis josta ei tullut ruikkupaskaa vei jalat alta, vaan järki kyllä pelas. Aikanaan työkaveri nauraa käkätti töissä pitkään, kun tarjos mulle äiteen tekemää sahtia. Sano oleen hupaisaa seurattavaa kun pysäkille yritin. Kävi sitten mut saattamassa kadun yli, kas kun miehestä ei ollut yksin niin pitkälle matkalle.
Joku kertoi että PUP mansessa olis lopettanut, vaan kyllä mie sain viime kesänä sen tekemää olutta lahjuspaketissa. Oli kai siinä melko omituisiakin oluita, appelsinia ja mitä lie. Ei kyllä mun makuun sopivia, vaan eikö sitä sanota että ei oo lahjahevosen suuhun katsominen:)
Huru-ukko

QroquiusKad kirjoitti...

Tuota kanta-aliupseerivitsiä olisi voinut panna vielä vähän paremmaksi, kun alokas olisi ilmoittanut olevansa kotoisin Turun ja Porin läänin Lapista, lyhyesti Lappi TL. Tähän vääpeli olisi mouhonnut ettei kukaan voi olla kotoisin kolmesta läänistä yhtaikaa!

No, se vitsi on ajat sitten siirtynyt sattuneesta syystä historiaan, kuten niin lukuisat pienpanimot. Mainittu Wihurinkoski osoitti kiitettävää luovuutta olutmerkeillään "Kosken kohinaa" ja "Vaalea viikinki", mutta jos ne olivat kerran vetisiä, joutivat kai mennäkin.
Mutta tuo kekseliäs luovuus tuotemerkeissä voisi oikeastaan palata.

Hieman täytyy ihmetellä miksi Rauhanvaltio veti herneen nenään Togo-Amiraalista:
eihän se hänen johdollaan upotetu laivasto ollut Voittamaton Itämeren Punalippuinen, vaan tsaarinvaltakunnan vastaava. Olisi luullut, että kommunistien mielestä se oli hyvä juttu nopeuttaen tsaarinvallan romahdusta.

Mutta kuten olen muutamankin kerran todennut, venäläiset eivät ole kuten me. He ovat e-r-i-l-a-i-s-i-a.

Ekku kirjoitti...

Minulta jäi nuorena tuo "pussikalja" - vaihe kokonaan pois ja en sitten vanhempanakaan ole oikein päässyt oluen makuun. Näyttää kyllä siltä, että siihenkin voi opetella. Mieluummin juon kuivaa siideriä, mutta valikoima siinä on aika rajallinen. Oluttahan on nykyisin joka lähtöön. Viskit ja konjakit jätän mieluusti muille, kuten sen taskulämpimän kossunkin.
Vielä kun oppisi kahvia juomaan, niin sitä menisi ihan tavallisesta kansalaisesta.

Kalevi Nissila kirjoitti...

Rouvan kanssa on jo vuosikymmeniä juotu vain saunaoluet, muualla viiniä. Pääasiassa se on ollut Karjalan olutta, nykyään Sandelsia. Hollantilaiseen Heineken lager olueeseen tutustuin työn yhteydessä 70-luvun alussa. Olin Aalgorg'n satamassa rahtialuksella tutkimassa radiohäirötä aiheuttavaa dieselgeneraattorin magnetointiyksikköä. Homma eteni työajan ulkopuolelle. Alus oli lähdössä Grönlantiin seuraavana aamuna aikataulun mukaan, joten valmista piti tulla jo ennen lähtöä. Yllätyksekseni paikallinen kaveri toi minulle korillisen Heineken-olutta, jotta homma sujuisi mukavammin sähkölaitteiden (!) parissa. Hengissä selvittiin ja alus pääsi liikkeelle aikataulussa :)

Perttu Ahonen kirjoitti...

Tuli viime kesänä +30 helteillä kierreltyä Tšekin maata ja sen maailmanperintökohteita yhtenä niistä Pilsen ja Uruguelin panimo. Hieno paikka ja suosittelen. Aika mahtavat ovat ne lähes kymmenen kilometrin maanalaiset käytävät, joissa olutta kypsytetään ja on sanottava, että kyllä 33-päivää tammitynnyrissä kypsynyt "raaka" Uruguel on varsin pehmeää ja maukasta. Ja kuten aina, olut on parasta paikan päällä, varsinkin kun käytetään paikallista humalaa, siinä paikallinen ilmasto tuoksumaailmoineen pääsee oikeuteensa oluen kanssa ja siksi moni olut maistuu ihan erilaiselta eri maissa = kyse on maakohtaisen tuoksumaailman ja käytetyn ohran ja humalan kokonaisuudesta.
Suomessakin ainakin yksi panimo käyttää yhdessä tuotteessa suomalaista humalaa ja se on oikein maukas olut (en mainosta) kysykää ja vaatikaa pienpanimoilta suomalaisella/suomessa kasvatetulla humalalla maustettuja oluita - mausta sen huomaa.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi nykysuomalaiset pelkäävät sanaa “panna”?
Näyttää etteivät uskalla panna kuin kaljaa.
Kirjoittavat pistää, laittaa, puikata, pylkyttää mutta eivät koskaan pane. Onko heitä pieksetty suomentunnilla vai mikä siinä on?

Terv.
— Tinahattu —

Anonyymi kirjoitti...

Jopas oli monen moista janon sammuttajaa joista en ollut kuullutkaan, kaikkee sitä oppii kun vanhaksi elää. Hakkapeliittaa kyllä ostaisin jos olisi saatavilla, ihan merkin vuoksi. Ja nuo mainokset on ollut hienoja aikoinaan, onko nykyään edes olut mainoksia? Olutta on,minä tarjoan! Paras tv mainos minkä muistan. T. Oloneuvos

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Ice Beer, oliko se jotain Pohjois-Norjalaista?
Vai Napapiirin pohjoispuolelta?

Kerran kaverin usuttamana tilasin Janoisessa Lohessa. En toiste.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=ardglr9MVVQ


Tuota jos miettii, niin ympärileikkauksen kova kriminalisointi olisi ihan paikallaan. Kaikille yhtä ihana.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle Qroquius Kadille, Ekulle, Kalevi Nissilälle, Perttu Ahoselle, Tinahatulle, Oloneuvokselle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Nyt on pakko tunnustaa että en ole muistaakseni maistanut sahtia koskaan. Ja minä pitäydyn ihan tavallisissa oluissa.

Qroquius Kad: Joo, venäläiset ovat erilaisia. Ja olihan Neuvostoliittokin oikeastaan vaan Venäjä & valloitetut siirtomaat joten kai se närkästys meni samaan jatkumoon.

Ekku: En ole siiderimiehiä mutta olen jotenkin siinä käsityksessä että sillä puolella sen imelän siiderin tarjonta on ylikorostunut.

Kalevi: Heinekenistä muistan että join sitä aikanaan Ruotsinlaivalla ennen kun sitä myytiin maissa ja totesin että onpa hyvä olut. Sitten kun sitä myytiin maissa niin se maistui laakista huonommalle. Olisko ollut niin että sitä tehtiin lisenssillä Suomessa ja jotenkin eri reseptillä?

Perttu: Tuo on ollut epäilemättä miellyttävä kokemus. Ja kehuvat Tshekkiä muutenkin mukavaksi maaksi.

Tinahattu: Jaa, kaipa se johtuu sen sanan kaksoismerkityksestä. Vaikka eihän se tosiaankaan pelkkää hässimistä tarkoita.

Oloneuvos: Nykyisin mainostajilla on varmaankin se ongelma että mainokset on tehtävä niin, etteivät ne vaan millään muotoa loukkaa ketään.

VNV: Ice Beer oli mielestäni Lapin Kullan tuotteita. Norjassa myydään sitä Arctic Beeriä mikä on suht vetokelpoista.

Ano: Whitney Houston vs. ympärileikkaus? Nyt meni multa pointti vähän ohi.

Anonyymi kirjoitti...

Heihachiro Togo, 64 Togo, kuulostaa ainakin käännettynä oudolta. miksi ipanalle on annettu nimeksi 64?

Kah, 64:n isukki oli 64 vuotias kun laittoi ipanan alkuun. Ja oli aika otettu iltatähdestään. Ja ilmeisestä mieskunnotaan.

Amiraali Togo sitten esitti osaa loppunäytöksessä Keystone Kops goes war, eiku Venäjän itämeren laivasto sekoilee urakalla.

Tai The Russian 2nd Pacific Squadron - Voyage of the Damned.

Alla linkit, noin tyhmää juonta ei olisi kukaan voinut keksiä. Koko matka vetisen hautaan asti silkkaa sekoilua ja torveilua. Ryssimistä.

https://www.youtube.com/watch?v=9Mdi_Fh9_Ag
https://www.youtube.com/watch?v=BXpj6nK5ylo

Muuan myöhempi amiraali Yamato oli nuorena upseerina Tsusiman salmen kahakassa mukana, menetti yhden sormen. Sai jatkaa uraansa laivastossa. Venäjän keisarikunnan tuho alkoi Tsusimasta. Merkittävä mies tämä Togo Heihachiro. Ja nuori upseerinsa oli myöhemmin tuhota USA:n. Yksi hyökkäysaalto, suunniteltu aalto, lisää Pearl Harboriin ja se olis ollu siinä. Toisin kävi.

Pyssymies

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Yrjö! Itselleni on jäänyt mieleen 90-luvulta tv-mainos -rallatuksista sellaiset olutmerkit kuin Rakuuna ja Husaari. Muistaako kukaan? Eivät kai nekään kovin pitkäikäisiä merkkejä olleet. Itse pidän Lahden Sinisestä, jota on jo muutaman vuoden saanut III-oluena puolen litran tölkeissä. Hiljattain markkinoille markettiin tuli lakiuudistuksen myötä myös Lahden Erikoinen IV-olut, jota myös maistelin, mutta se ei itselläni niin suurta suosiota saanut. Liekö syynä sitten makutottumattomuus IV-oluisiin, mene ja tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Olin itse Alkossa myyjänä 90-luvun alkupuolella. Armeijasta päästyä ja yliopistoon mentyä huomasin Ylkkärissä jutun, jonka mukaan Alko oli sillä hetkellä isoin opiskelijoiden työllistäjä.

Ainakin Maurinkadun edesmenneellä olutpuolella 90% nelosoluen myynnistä oli Lapparia. Vanhempi kärppä arveli sen johtuvan siitä, että joskusmuinoin se oli ollut 10 penniä kalliimpaa ja täten siis hienompaa kuin muut. Joten nyt kun kaikki maksoivat saman verran, oli kuin olisi alennusta saanut.

Tiedä häntä. Mutta dominointi oli käsittämätöntä. Loppu koostui sitten oikeastaan Koffista.

Tölkit oli verotettu niin kalliiksi, että niitä meni pari 24:n pakkausta kesässä.

Kyseessä oli tiskialko ja mainostaminen tapahtui siten, että kasattiin torni mainostettavaa siihen hollille sen näköisesti, että sitä oltiin viemässä johonkin.

Alko ei näet myynyt alkoholia tietenkään, vaan piti kaupan. Vissi ero.

Kerran saatiin vahingossa Newcastle Brown alea joku 6 laatikkoa ja toiveikkaasta promootiosta huolimatta menivät melkein kaikki vanhaksi.

Viinapuolella kävi kruunuhakalaisia merkkimiehiä, kuten Harri Holkeri joka ovelta jo väliin reteästi huusi tarvitsevansa äkkiä sitä "Kato Mutakuonoa" (Cato Negro). Those were the days.

Matti kirjoitti...

Koffin portteria ei le mainittu. Itse en sitä juonut mutta janoisempi kaverini imaisi tuopin A-olutta ja portterin sekoitettuna siinä missä minä yhden lonkeron.

Olutta maistoin ensi kertaa neljävuotiaana isän saunakaljapullosta, mutta silloin en mausta pitänyt. Nuorena miehenä meni lonkeroa, mutta 25-vuotiaana alkoi olut taas maistua. Nyt vanhempana kihti rajoittaa taas oluen juomista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Ano1:lle, Ano2:lle ja Matille & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos lisätiedosta ja linkeistä. Nuo ovat aina mielenkiintoisia. Mitä Pearl Harboriin tulee niin veikkaan kyllä että vaikka operaatio olisi onnistunut täydellisesti niin pitkässä juoksussa Japani ei silti olisi mahtanut Yhdysvaltojen taloudelliselle ja teolliselle ylivoimalle mitään.

Ano1: Nuo nimet ovat jossain muistilohkossa mutta en muista että olenko maistanut. Aikanaan, vielä 1980-luvulla muuten kapakoissa juotiin lähes pelkästään nelosolutta. Siirtyminen keppanaan alkoi sitten 1990-luvulla.

Ano2: Kiitos jaetuista muistoista. Se tiskialkohan oli paikka jonka kynnyksen yli tultiin aina varovaisesti ettei vain kompastuttaisi. Se olisi tiennyt ostosten siirtymistä päivällä.

Matti: Joo, portteri olisi voinut olla mukana mutta toisaalta sitä myytiin vain Alkoissa.

Anonyymi kirjoitti...

Pearl Harborin öljytankkinen tuho olisi sekoittanut jenkkilaivaston logistiikan. Toki USA:n länsirannikolla olisi ollut vastaavia ja panamassa. Mutta, mutta meren väärällä reunalla. Aatun operaatio Paukenschlag ja tyynenmeren muuttuminen japanin mereksi olisi ollut isku rooseveltin sotapolitiikalle. Kumpaa vastaan pitäisi ensin sotia, kannattaisiko kansa sotaa vai pitäisikö kokeilla sopimista. Kuinka paljon olisi varaa tukea brittejä ja neuvostoliittoa.

Mitäs jos U-Bootit pääsee tyynelle merelle? Japanin laivasto amuskelee kaliforniaa. Japanin koneet pommittaa kaliforniaa.Haluaako kansa tukea siitomaaisäntää ja kommunisteja? - Ei USA olisi ulkoa sortunut vaan sisältä. Ehkä.

Newcastle Brown ale oli muuten valjuihin pilsnereihin verrattuna nektaria. Ja valjua Real Aaleen verrattuna. Myöhempänä aikana siis, ei kekkosen aikaan.

Pyssymies

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Amiraaliahan tosiaan sai jonkin aikaa japanilaisista kapakoista, tosin tietysti tänne tuotiin vain sitä Togon kuvalla varustettua pulloa ja nimikin oli ainakin baarimikkojen mielestä Togo-beer. Juuri kun näytti siltä, että sitä alkaa menemään oikein kunnolla valmistus lopetettiin.

Omasta mielestäni ei vahinko ollut kauhean suuri, se kun oli ylivoimaisesti Suomen paskimman makuista olutta. Mutta harmihan se oli että jäi sitten ne jenit saamatta Suomeen.

Anonyymi kirjoitti...

Heh, näihin oluthuuruisiin kommentteihin pitää heittää oma lusikkansa soppaan. Nyrkkisääntönä, vihreässä lasipullossa ovat parhaimmat oluet, Heineken, Tuborg, Carlsberg ja Budejovicky Budvar (tshekkiläinen Budweiser, se ameriikkalainen versio on täyttä kuraa). Meksikon puolelta pitää mainita Corona-olut, mikä on saanut ehkä kyseenalaistakin kunniaa tämän maailmaa riivaaman pandemian taholta, mutta silti olen sitä ostellut janooni.

Ei muuta kuin Corona-pullon kaulaan sitruunaviipale, niin olut saa uusia ulottuvuuksia! Saman voi toki tehdä myös Sol-oluella.

"Päheimmät" laivakännit sain aikoinaan Carlsbergin 8%:sta "elefanttikaljasta", sitä kun joi teininä 6-packin (0,33 dl tölkkejä) niin seuraavana päivänä tiesi juoneensa. Been there done that, enkä suosittele nuorisolle :-)


- Soomepois Eestist -

PLZI kirjoitti...

Mä kun oon tällänen vastarannan kiiski ni tuun tänne urputtaan siitä kuinka suomalainen olut on kautta aikojen ollu hirvittävässä alennustilassa. En minä sillä ettäkö ne suomalaiset lagerit mitään umpipaskaa olis, mutta kun ne on kaikki aivan samanlaisia vaaleita laagereita.

80-luvulla - kun allekirjoittanut sai viinamäen hommiin ryhtyä - oli valikoima kaupassa just sitä itteään. Lager, lager, lager, samanlainen lager, perustylsää pissiä eri etiketillä joka puolella. Enkä mä niistä sitte koskaan oikein tykänny, pakon edessä lähinnä tuli humalahakuisesti juotua.

Tää on niitä harvoja asioita joista EU:n myötä on tullu iloinen asia - koska Belgia on EU:ssa. Se on hieno maa. Ne on melko varmasti kokeillu tehdä olutta aivan kaikesta. Epäilen että vuosisatojen aikana on mm. testattu kuolleen lehmän heittäminen hiivan kanssa kaivoon ja sahanpurusta ja puun nilasta lähtien ihan kaikki. Sitte kun on se satatuhatta varianttia käyty läpi on se joku muutama tuhat (!) enää siinä maassa jäljellä. Ja ne on kaikki aivan helvetin hyviä, hauskoja ja erilaisia olusia. Ensi kerran ku sortu massapanimon Duvel:iin (joka lähinnä on siis ale, mutta noin markkinointi/myyntimielessä tyyliin meidän Karhun samanlainen yleisvastinkalja) niin paluuta ei ollu. Ja sitte ne trappistit, red alet, trippelit ja quadruppelit ja ja ja. Hieno, hieno maa, hienoja ihmisiä.

Notta siis tuota se mitä piti sanomani on se että vaikka se Karhu jossain kesäpäivänä ihan janojuomana syleksimäti meneekin, en kyllä kaipaa kekkoslovakian samaa-kuraa-eri-purkissa -tasapääkaljalandiaan. Mut tää nyt onkin vaan mun mielipide.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, keski-ikäiselle pikkupojalle, Soomepoisille Eestist ja PLZI:lle & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Väittäisin, että jenkit olisivat yksinkertaisesti rakentaneet laivastonsa ja ilmavoimansa uusiksi. Sota olisi toki pitkittynyt useammalla vuodella.

keski-ikäinen pikkupoika: Muistan maistaneeni joskus Amiraalia ja ei se minusta hassumpaa ollut. Makuasioitahan nämä.

Soomepois: Noista vihrepulloisista olen minäkin tykännyt. Kyseinen kasivottinen taas oli minun makuuni kitkerää.

PLZI: Koska kyseessä on makuasiat niin niissähän jokainen on omalla kohdallaan oikeassa.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiinnosta, missä kohtaa Maurinkadun Alkon olutpuoli sijaitsi? Oliko se erillisessä liiketilassa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Tähän en pysty kyllä vastaamaan.