Tätä blogini banaanoimis/palauttamisnäytelmää käydään itse asiassa jatkuvasti, myös suuremmissa poliittisissa piireissä. Näytelmässä korostuu aina vihervasemmistolaisen ja ei-vihervasemmistolaisen ero siinä, kuinka keskustellaan.
Ei-vihervasemmistolainen
sanoo: ”Olet mielestäni väärässä ja perustelen sen näin…”.
Vihervasemmistolainen
sanoo. Tai rääkyy: ”Ei noin saa sanoa! Tuo on rasismia, äärijotakin ja
naisvihaa!” Ja siihen ne perusteet sitten jäävätkin. Se ei keskustele. Se
haluaa hiljentää.
Hyvä
esimerkki – niistä monista – oli se, kun Teemu Keskisarja puhui faktaa Ylellä.
Ja siitähän alkoi joukkorääkyminen Sofia Virran johdolla.
Ei
Keskisarja loppujen lopuksi loukannut oikeastaan haittamaahanmuuttajia. Vaan
faktoja kertomalla hän loukkasi nimenomaan vihervasemmistolaisten egoa ja pyhää
epistolaa, joka on muuttunut jo dogmiksi, jonka arvostelu itsessään on jo
pyhäinhäväistys.
Koska
valtamediapuolue VMP on mahdollistanut sen, että vihervasemmistolla on
etuoikeus määritellä hyväksytty ajattelu. Olisi aika naiivia ajatella, että se
siitä vapaaehtoisesti luopuisi.
Muualla Euroopassa
kansallismieliset puolueet kasvattavat jatkuvasti suosiotaan. Täällä Suomessa
eletään vieläkin vihervasemmistolaisessa todellisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti