MASIINAKOLHOOSI

Reunansyrjä, Radanvarsimaakunta, kesäkuu, lähitulevaisuudessa…

Eräässä reunansyrjäläisessä omakotitalossa – niin kuin itse asiassa kaikissa suomalaisissa omakotitaloissa samaan aikaan – odoteltiin virastovierasta joka tuli, vaikkei pyydetty ja joka ei kysynyt vaan vastasi vaikkei oltu kysytty. Odottelivatpa oman rauhallisen talonsa pihallaan myös vähän päälle kuusikymppiset Vannes Vohvelo sekä hänen puolisonsa Velma. Hekin olivat saaneet Radanvarsikaupungin ympäristöalistusbyroosta selkeän viestin:

RADANVARSIKAUPUNKI TOIMII HIILIJALANJÄLJEN PIENENTÄMISEKSI

Radanvarsikaupunki noudattaa ilmastovastuullista velvollisuuttaan ja rajoittaa huomattavasti yksityistalouksien turhien kodin- ja pihanhuoltotarvikkeiden yksityisomistamista. Tilalle tarjotaan kunnallisia yhteislainauspisteitä joista omakotitaloasujat voivat lainata tarpeeseensa erilaisia tarvikkeita.

Näin ollen seuraavan kuukauden aikana Radanvarsikaupungin ympäristökärsäntyöntäjät tulevat tarpeellisen huoltohenkilökunnan avustamana takavarikoimaan kaikki polttoainekäyttöiset ruohonleikkurit, ruohotrimmerit, moottorisahat, pensasleikkurit ja muut siihen toimintaan liittyvät koneet.

Koneet siirretään kunnallisiin lainauspisteisiin joista niitä voi lainata tarvittaessa. Lisäksi – mikäli asuinkunnalla on omistuksessaan enemmän kuin yksi auto – takavarikoidaan ylimääräiset autot ja siirretään myös yleiseen lainauspisteeseen. Osa autoista lahjoitetaan suoraan kehitysavuksi Afrikkaan.

Reunansyrjän alueella lainauspisteenä toimii käytöstä poistettu Reunansyrjän koulu ja tavaroitten takavarikoijana toimii ympäristökärsäntyöntäjä ja yhteiskuntatanhuamisen maisteri Dominetta Alisteinen. Radanvarsikaupunki edellyttää saumatonta ja hyvähenkistä yhteistyötä ympäristökärsäntyöntäjien kanssa.

Muistakaa, että meidän kaikkien tulee kantaa vastuumme maailman ilmastosta!

No, pitäähän sitä karsäntyöntäjien ja muiden vihreässä syntymähumalassa elävien saada kerta toisensa jälkeen hyvä, tiedostava ja kyykyttävä mieli, totesi Vohveloitten pariskunta ja valmistautui Dominetta Alisteisen kutsumattomaan ja ei-toivottuun vierailuun. Alisteinen saapui Vohveloitten pihalle sähköautollaan parkkeeraten juuri istutettujen pioneitten päälle. Huoltomiehet pakettiautollaan parkkeerasivat huolellisemmin. Normaalien esittäytymis- ja vallanosoittamisrituaalien jälkeen Vannes ei malttanut olla kysymättä:

- Te kunnalliskommuunat sitten ette enää pahemmin välitä ihmisten oikeudesta yksityisomistukseen? Eikös tämä masiinakolhoosiin siirtyminen ole pakkososialismia?

Ympäristökärsäntyöntäjä Dominetta Alisteinen katsoi Vannesta niin kuin, no, Tampereen yliopiston tuote katselee maalaista raappahousuäijää ja vastasi:

- Ei. Emme välitä. Kun te ette itse älyä toimia ilmastovastuullisesti. Ja on muutenkin selvää että kapitalistinen järjestelmä ei ole, ei voi olla vastaus maailman ilmastokysymyksiin.

- Hjuu… ja sittenhän vaikkapa Venezuelassa onkin ilmastoasiat mallillaan. Kun persaukisilla ei ole varaa kuluttaa kuin sukkiaan. Joissa niissäkin on reikä. Mutta kuinkas me voimme sitten lainata näitä meiltä takavarikoituja masiinoita siitä kunnallisesta kolhoosista?

- Yksinkertaista. Teette verkossa hakemuksen siitä, mitä laitetta tarvitsette. Hakemus käsitellään Radanvarsikaupungin ympäristöalistusbyroossa, sen tarve arvioidaan ja mikäli se nähdään tarpeelliseksi niin sieltä lähetetään teille kuitti, jolla saatte laitteen vuorokaudeksi haltuunne kohtuullista korvausta vastaan. Katsokaas, hallintokulut maksavat.

- Ja epäilemättä juuri ne. Kuinkas kauan tämä käsittely sitten kestää?

- Kahdesta kolmeen viikkoa. Suunnitelman mukaan. Tosin nyt ei olla vielä palkattu sopivaa yliopistollisesti koulutettua henkilökuntaa hakemusten käsittelyyn. Toiminta alkaa näillä näkymin tämän vuoden lokakuussa.

- No niinhän mä vähän arvelinkin. Jumala siunakkoon byrokratiaa. Erityisesti ympäristöbyrokratiaa. Vaan jokos käydään tähän laillistettuun ryöstämiseen?

- Minä käyttäisin siitä kyllä eri nimeä mutta käydään vaan.

Vannes kävi työhön tuimaan protestoimatta ja jopa hieman hymyillen. Homman ideahan oli siinä että virkakoneisto oli niin täynnä itseään että kun se vaati saumatonta yhteistyötä niin se luonnollisesti oletti sitä saavansa. Samoin se odotti sataprosenttista rehellisyyttä. Siksipä se ei tutkinut mitä ihmisten ulkorakennuksissa mahtoi majailla. Eikä ympäristökärsäntyöntäjien asiaan liittyvä tekninen osaaminen ollut edes teoreettista. Olipahan vain oikeus ja halu komennella. Vannes alkoi tuoda vaadittuja varusteita ja huoltomiehet siirsivät tavaroita autoon kirjaten samalla kolhoosiin menevät masiinat ylös.

- Homeliten moottorisaha, melkein priima.

Ulkorakennuksesta löytyi kyllä priima Stihlin moottorisaha. Kyseisen Homeliten puolestaan oli tuhonnut eräs mökkivieras – ammatiltaan varatuomari – joka oli lainannut sahaa ja tankannut sen täyteen nelitahtibensaa. Se oli kerännyt ruostetta jo viitisen vuotta.

- Stigan ruohonleikkuri. Melkein mynttikunnossa sekin.

Huoltomiehet huomasivat että melkein mynttikuntoisesta masiinasta puuttui eräitäkin oleellisia osua mm. kaasutin, käynnistysnaru ja bensatankki mutta kunnollisina kunnan miehinä he eivät puuttuneet yksityiskohtiin.

- McCulloghin ruohotrimmeri, pikkusen pintavikoja.

Huoltomiehet huomasivat että pintavika tarkoitti sitä että trimmerissä oli kyllä moottori tallella mutta varsinainen siimaosa oli hävinnyt jonnekin samoin kuin puolet masiinan varresta. Mitäs pienistä, kirjataan ylös.

Käyttökelvottoman, mutta vähintäänkin kuranttina kuitatun romun luovutussessio jatkui ja lopulta Vannes totesi:

- No tuon vanhan Civicimmehän me nyt sitten ilmastovastuun nimessä luovutamme. Vaan niin kuin etukäteen ilmoitin, niin huoltomiesten pitää hinata se masiinakolhoosiin. Siinä kun on pientä moottorivikaa. Mitenkäs muuten, arvon kärsäntyöntäjä, aiottekos te ulottaa tuon ilmastovastuun myös näihin paikallisiin maanviljelijöihimme? Ja panna niiden maatalouskoneet kolhoosiin? Traktorit, leikkuupuimurit ja sen semmoset?

- Sitä on suunniteltu mutta reaktio on ollut käsittämättömän vihamielinen. Enkä ymmärrä miksi. Eihän niin kalliita koneita tarvitse suinkaan olla jokaisessa maatalossa kun ne voitaisiin aivan hyvin kierrättää.

- Joo, ja miksei tehtäisi päätös että kun käytössä on yhdet vermeet niin maanviljelijä A tekee elonkorjuun huhtikuussa, B toukokuussa ja niin poispäin. Viimeisenä arpavuorossa ollut tekee sitten elonkorjuun joulukuussa.

Huoltomiehet hymähtelivät mutta Dominetta Alisteinen totesi:

- En minä ymmärrä, mitä naureskelemista tässä on. Nämä ovat globaalisti vakavia asioita. No, mutta te pärjäätte tästä eteenpäin itsekin. Viekää se auto lainauskolhoosiin ja tulkaa sitten perässäni seuraavaan ilmastovastuutettavaan omakotitaloon.

Ympäristökärsäntyöntäjä poistui paikalta selvästi närkästyneenä siitä että hänen tärkeää työtään ei arvostettu. Huoltomiehet kysäisivät:

- Minkälainen se pieni moottorivika tuossa autossa on?

- Myin siitä koko moottorin männäviikolla yhdelle jopparille. Se oli vielä suht kunnossa. Muuten tuo roju on täysin läpimätä.

Toinen huoltomiehistä totesi:

- Jaa, no merkitään että Civic mallia 89, pikkusen pintaviallinen, tarttee pikaista öljynvaihtoa. Vaan tiedäkkös, tuttavamme Valtosen Veke on vahtimestarina ja varastomiehenä siinä Reunansyrjän lainauskolhoosissa. Ja se on kertonut että sen ilmastovastuullisempaa tavaraa kuin mitä siellä on ei tässä maailmassa ole olemassakaan. Kas kun niistä sinne köijätyistä koneista ei käynnisty ensimmäinenkään. Ei vaikka haettais paikalle poppamies ja noitarumpu. Niin että ei tule sen puoleen pahemmin niin pienhiukkasia kuin hiilidioksidiakaan.

Toinen totesi puolestaan:

- Joo, ja ihmiset ovat käyttäneet mielikuvitustakin. Vekellä on siinä masiinakolhoosissa kunniapaikalla kahvinkeitin johon on kiinnitetty sprinklerinsuutin ja se on kirjattu nimikkeellä ”leijuvan dieselklapikoneen turbomöyrimönesteitten esilämmitin”.

- Vaan mitäs me tässä niistä. Me vaan tehdään mitä käsketään eikä ajatella. Niin että meidän kohdalla tuo ilmastovastuulliseen sosialismiin siirtyminen on jo täydellisesti onnistunut. Me ollaan niin kuin ne Neuvosto-Viron lossittomat lossimiehet. Onneksi vaan työajalla. Onhan meilläkin meinaan omakotitalot. Ja onhan se tavallaan hienoa että me ollaan tekemässä Reunansyrjän historian ensimmäistä sisäkaatopaikkaa jonne ihmiset voivat kuskauttaa rojunsa maksamatta penniäkään.

Kehitys kehittyy, varsinkin se ilmastovastuullinen kehitys, totesi Vannes Vohvelo, kävi ulkorakennuksesta ruohonleikkurin, lörötti sen tankin täyteen ysikasia, tarkisti öljyt, pumppasi vähän bensaa kaasuttimeen, veti masiinan käyntiin ja alkoi tutun putputuksen säestämänä leikata nurmikkoa. Kun hän oli saanut urakkansa valmiiksi hän pysähtyi kuuntelemaan. Kaikki naapuruston koirat kävivät ajatustenvaihtoa kuonobookissa. Aivan niin kuin ne olisivat porukalla nauraneet paskaista naurua. Epäilemättä meille ihmisille.

No, koirathan olivat tunnetusti viisaita eläimiä.

Kiitos inspiraatiosta Krista Mikkoselle ja kaikille niille ihmisille joilla on ilmastovastuullisia oivalluksia.