Siirrytään taas hetkeksi masentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Minähän tein aikanaan postauksen suomalaisista perinneruuista. Käydään nyt puolestaan hieman läpi sitä mitä oli hyvin usein tavallisen kekkoslovakialaisen arkipöydässä. Onhan varmaan niin että monissa suomalaisissa kodeissa nämä ovat varsin tuttua evästä nykyisinkin. Eivät kaikki ole sentään valmisruokaan siirtyneet. Aika moni kylläkin. Eikä Kekkoslovakiassa osattu edes kuvitella jotain Foodoraa. Tosin kaupoissa oli silloin vielä lähetyspojat jotka toivat ostokset kotiin kun niitä puhelimella tilattiin. Tämä lista pohjautuu omiin muistoihini joten monessa huushollissa se olisi varmaan erilainen.
Mutta mikä oli se kekkoslovakialaisen ykköseväs? No
sehän oli kuoriperunat ja ruskea kastike. Nykyisestä netistä ei oikein
taho löytää noita yhdessä joten laitetaan ne erikseen. Kuoriperunat:
Ja ruskea kastike:
Ja sehän oli itse tehtyä eikä Knorrin paketista. Välillä
sitten sentään hifisteltiin eli tarjolla oli ruskeaa makkarakastiketta tai
ruskeaa jauhelihakastiketta. Perskeleillä oli ehkä normihuushollia enemmän
riistalihakastiketta sekä riistalihaa yleensäkin. Ja aika usein itse tehtyjä
ahvenista jauhettuja kalapullia. Ja sitä myöten tietysti kalakeittoa.
Ja mitäs sen evään kyytipoikana sitten syötiin? No
tietenkin ruisleipää. Joku ranskanpulla tuli paljon myöhemmin vaikka
olihan sitäkin jo myynnissä:
Ruisleivän päälle laitettiin ylähuulen lisäksi voita,
tosin jopa Perskeleille ne kasvisrasvat olivat tehneet maihinnousunsa. Mitäs me
oikein pantiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa?
Sapuskalla leivän päälle ei sitten laitettu mitään
muuta mutta muina aikoina saatettiin laittaa makkaraa joka oli luonnollisesti
lauantaimakkaraa:
Sehän ostettiin aina pötkönä tosin halutessaan kaupan
lihatiski siivutti sen. Hieman myöhemmin tuli sitten Gotler, sitten Balkan ja
Metvursti. Mutta lauantai oli se ykkönen. Ja pötkömakkara on muuten edelleenkin
laadultaan parempaa kuin valmiiksi siivutettu.
Totta kai jo tuolloin oli makaroonilaatikko
löytänyt tiensä kekkoslovakialaisten pöytään ja sehän oli pikku-Ykänkin suurta
herkkua. Mutta yhtä lailla yleistä oli perunalaatikko ja sen versio silakkalaatikko:
Armeijassahan tuo tunnettiin nimellä piikkilankaeste
ja nykyisinkin suosittu hernekeitto oli puolestaan ainakin lataa ja
varmista sekä haulipanos. Mistä tulee mieleen kysymys. Kysymyksen pohjaksi voi
sanoa että minä ja isä-Perskeles tuossa joku aika sitten pulistiin saunassa
Tsuhnan Kostot kourassa niitä näitä ja todettiin että kummankin inttiaikana se
torstai oli aina hernesoppa & pannaripäivä. Ja se kysymys: vieläkö PV:ssä
noudatetaan tätä perinnettä vai onko ”kehitys” tullut sinnekin? Kasvisruokaahan
sinne on jo tuputettu minkä seurauksena kasvisruokailupäivinä pizzeria tekee
hyvää tiliä. Mitä tämä kuva havainnollistaa hyvin:
Jos keitoista puhutaan niin makkarakeitto oli
tietysti arkiruokaa:
Ja kun makkarasta oli puhe niin tulee tietysti mainita
makkarakupit:
Kyseinen kuva ei ole Kekkoslovakian ajalta koska ei
silloin mistään Fetajuustosta tiedettu mitään. Ja esitellään sitten kaksi varsin
samanmuotoista evästä jotka olivat yleisiä kekkoslovakialaisissa pöydissä.
Ensiksi tietysti veriletut:
Niitähän tehtiin tietysti omistakin tarpeista mutta
kun löytyi tuo vanha mainoskuva niin laitetaanpa se tähän. Ja esitellään sitten
kesämökkiherkku kesäpihvit joihin Ykä kyllä tutustui vasta
Kekkoslovakian jälkeen:
Eli reseptihän oli yksinkertainen. Avataan
sikanautapurkki molemmista päistä. Työnnetään jööti ulos. Viillellään nötkötti
noin 1½ - 2 sentin siivuiksi, käytetään kananmunassa ja korppujauhossa ja
paistetaan pannulla. Sen ajan nötkötti kas kun oli täyttä evästä. Nykyisestä
bulkkinötkötistä jos yrittää tehdä kesäpihvejä niin saa tulokseksi rasvavellin.
Siirrytään puhtaalle vellipuolelle ja muistellaan
silloin varsin yleistä makaroonivelliä:
Tätähän tehtiin yleensä tähteiksi jääneista
makarylleistä ja kyllä sitä äyskäröi ääntä kohti ihan mielellään. Kekkoslovakian
roskikseen laitettiin roskia. Ei ruokaa. Ja toinen, ehkä nykyisin myös harvinainen
velli oli sammakonkutu eli helmivelli:
Tätä perunasuurimoista tehtyä velliä on ainakin
allekirjoittanut syönyt monta kertaa. Varmaan moni lukijakin. Seuraavaa ruokaa
ei Perskeleillä itse asiassa syöty kuin vasta 1980-luvulla mutta nykyisin se on
koko lailla hävinnyt eli kokonainen broileri:
Nykyisinhän tuota börleriä myydään lähinnä valmiiksi
paketoituina fileinä tai suikaleina mutta kyllähän tuo kokonainenkin on ihan maittavaa
evästä. Vaan siirrytäänpä sitten kouluun. Allekirjoittanuthan on sen verran vanha
että aloitti kansakoulussa josta muistan että sapuska oli äärimmäisen hyvää ja
maittavaa. Sitten kun siirryttiin peruskouluun niin lähes koko keittiöhenkilökunta
vaihtui ja sapuska muuttui totaalisen laitosruuaksi. Se ravintoympyrä taisi
alkaa jyllätä silloin. Esitellään vielä muutamia omia inhokkejani. Ensimmäisenä
maksalaatikko:
Tämä on sinänsä omituista sillä en pidä mistään
maksaruuista mutta sen sijaan maksamakkarasta pidän. Erityisesti pidin silloin
aikanaan olleesta maksamakkarasta jossa oli sellainen punavalkokeltainen kuori
mutta en kehno vieköön muista, että minkä nimistä se oli. Ei sitä enää
myynnissä ainakaan ole. Ainakaan niillä kuorilla. Sitten täytyy mainita
tietenkin kanaviillokki:
Itse asiasssa tuohan on ihan pisteltävää sapuskaa
mutta jotenkin se koulukeittiö onnistui tekemään siitä liimamaisen hyhmän. Ja
jos liimamaisesta puhutaan niin ilman muuta täytyy mainita tilliliha:
Se kun ei vaan kerta kaikkiaan kolahtanut ja
tillilihapäivinä tuli syötyä paljon näkkileipää. Tosin tarjolla niihin ei ollut
kuin se yksi voi/margariininappi per kärsä ja jota sitten yritti levittää
mahdollisimman laajalle. Tietysti täytyy todeta, että yhden inhokki on toisen
herkku ja makuasioista on jokseenkin turha kiistellä.
Täytyy vielä mainita pari äärimmäistä suosikkiani
silloin Kekkoslovakian ajoilta. Olen monesti kehunut silloisten snagareitten
lihapiirakoita enkä todellakaan syyttä mutta kotonahan tehtiin aika ajoin
äärihyvää peltilihapiirakkaa:
Ja toinen äärisuosikki oli tietysti saunamakkara:
Sitä kun ei suinkaan ollut tarjolla joka päivä vaan
kerran viikossa kun asuttiin Oy Firma Ab:n asunnossa ja oli saunavuoro. Asian
kruunasi vanhempien ostama sitruunasooda.
Olen jo aikaisemminkin joskus maininnut että
suomalainen ruokakulttuuri voidaan jakaa neljään vaiheeseen:
1. Nälkä on aina vieraanamme
2. Nälkä on joskus vieraanamme
3. Nälkä ei ole enää vieraanamme
4. Hifistely
Sanoisin, että Kekkoslovakiassa elettiin mukavasti
vaihetta kolme. Tosin sitä nelosvaihettakin alettiin jo kokeilemaan. Leikkeleitä
tuli lisää, hedelmiä tuli lisää, tulipa popcornia ja pizzaakin joskin
Perskeleillä sitä tehtiin vain kotona ihan omilla resepteillä joskus ihan
1970-luvun loppupuolella. Ja se kuuluisa Saarioisten roiskeläppäkin ehti
tulla myyntiin ihan siinä Kekkoslovakian loppuhetkillä vuonna 1981:
Pienelle kekkoslovakialaiselle sitä äärimmäistä
hifistelyä olivat Puf-hunajamurot joita – silloin kun niitä ostettiin – mätti
ääntä kohti antaumuksella. Valitettavasti kyseisestä muropaketista ei löydy
netistä kuvaa ollenkaan. Mikä on sinänsä ymmärrettävää. Ei silloin ollut
digikameroita vaan tavallisia filmikameroita joissa oli suurinpiirtein 24 kuvaa
per rulla ja tottahan silloin mietittiin että mihin sitä filmiä polttaa. Ja
muropaketit eivät olleet niitä. Niin kuin eivät ruoka-annokset muutenkaan.
No, tässähän sitä Kekkoslovakiaa oli taas tällä erää.
56 kommenttia:
Niinpä oli taas ruokamatka kuin olisi astunut suoraan 1960/-70 -luvun vaihteen meidän ruokapöytään!
Aivan samoja ruokia oli äitini tarjoilemassa reseptivalikoimissa, pl. nuo "kesä-" eli nötköttipihvit. En muista niitä koskaan syöneeni.
Kansakouluruuasta inhokki oli tuo liisterimäinen kanaviilokki ja kunnon läskinen tilliliha.
Penskana kitisin ruokapöydässä kun aina oli perunaa ja jotain. Ei ollut tuolloin vaihtoehtona riisiä. Nyt noita kunnon tuppipottuja arvostaa hyvänä perusruokana.
Makkarakupeissa oli meillä paistettu kananmuna päällä. Kalaruokaan lisänä taisi olla silakka-/ahvenpihvit. Tuota helmivelliä kaipaan joskus. Kokonainen broileri tuli sunnuntaiksi ruokapöytäämme joskus vasta 1970 -luvun lopulla.
Kiitos äiti, kunnon ruuista ja että jaksoit aikanasi aina meille kokata vähistä aineksista maittavaa ruokaa. <3
heppa
Kyllä itsellä on ainakin ala-asteelta hyvät muistot koulun muonista. Ehkä se johtui siitä että ensimmäiset 6 luokkaa tuli käytyä 30 oppilaan koulussa, jossa oli oma keittiö ja keittäjä. Tilliliha, tomaattiuunikala ja kaalilaatikko olivat itselle ne inhokit.
Vähän tarkempi
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=10587
Tuo hernesoppa keiteltiin itse, oikein painekattilassa, ja sehän olikin jännä laite. Niin, toki sitä syötiin puurojakin, kuten ruis-puolukka- ja riisipuuroa. Jäljelle jääneestä riisipuurosta sai erinomaisen maukkaita paistoksia pannulla. Mainitsisin vielä tuon jälkiruokapuolen: Itse (tietysti) poimituista marjoista keitetyt kiisselit, ja kaikkien lasten erityinen suosikki, köyhät ritarit.
Moi Ykä, maksalaatikko ei ollut minunkaan suosikkini, mutta kyllä sitä jotenkin söi. VAROITUS,SEURAAVA EI HERKILLE. Kansakoulussa olen vierestä nähnyt kuinka eräs oppilas söi maksalaatikkonsa, oksensi sen ja söi uudelleen. Silloin koulussa tiedettiin mitä kuri on. Silti, ihminen joka valittaa kouluruuasta ei ole milloinkaan mennyt nälkäisenä nukkumaan.
On ajat muuttuneet paremmiksi, mutta lapsena elettiin keskiluokan perheenä, oli kotiapulainen(sai toimia kuten yritys, ei tupla verotusta, oma huone hänellä)
--oli kaitafilmikamerakin, filmi oli julmetun kallista ja hankala kokonaisuus muutenkin.
-kaneli oli 60 luvulla kaupassa kuulemma jotain parempaa lajia, tuoksu ja maku!
-kotona tehty vaniljajäätelö kesämökillä, ei muuten ollut kevytkermaa.
Kommentin kirjoitus on muuttunut hankalaksi, omat asetukset?
"Mitäs me oikein pantiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa?"
Häh? Mitä sä meinaat? Ettei ollut Floraa?
Ei ollut ennen kuin 1970-luvun alussa. Yksi vastaus tuohon mainoksen tunnettuun kysymykseen voisi kuitenkin olla: Suvikultaa. Sitäkin leivän päälle oli pantu joskus kymmenkunta vuotta aikaisemmin, vieläpä saman firman, Paasivaaran valmistamana. Ja mistäs se tulikaan niin surullisen kuuluisaksi?
Tuttuja pöperöitä osa, mutta jotkut olivat vieraita. Makkarakupit oli täysin tuntematon minun lapsuudessani, helmivelliä olen muistaakseni joskus syönyt.
Koska vietin lapsuuteni ja osan nuoruudestakin Lapissa, menyyllä oli usein myös käristystä. Se oli ja oikeastaan vieläkin on synonyymi poronkäristykselle. Riistaa syötiin aika harvoin, koska isä ei metsästänyt. Toisinaan eno toi äidille laitettavaksi jäniksen tai teeren ja sitten syötiin sitä. Varsinkin teeri maistui pikku-maallikolle.
Leipä tarkoitti nimenomaan ruisleipää. Ranskanleipää syötiin mansikkahillon kanssa, jos ei ollut pullaa tarjolla. Se toinen ahnaasti syöty leipätyyppi oli sitten ohrarieska, jonka päälle laitettiin punaista Edam -juustoa, jota myös pallojuustoksi sanottiin.
Söin/syön mielelläni melkein kaikkea, mutta verimakkaraa en pysty nielemään, tulee saman tien ylös, mutta muut veriruuat (lätyt, palttu ja rössypotut) kyllä maistui/maistuu.
Lapsena minä ja suunnilleen kaikki lapset inhosivat läskiä, poronlihastakin piti kuu isän ottaa pois. Läskin arvo paljastui sitten, kun joku talvipäivä tulin nälissäni ja kylmissäni kotiin ja äiti oli tehnyt läskisoosia. Maistoin ja pian jo ahmin koko lautasellisen. Tulipa maha täyteen eikä palellut enää!
maallikko
Joo, silloin Kekkoslovakian aikana + Manumaan alkuaikoina kouluruuan kyljessä oli standardina näkkileipä.
Pehmeää leipää taisi olla poikkeustapauksissa / tai korkeintaan kerran viikossa.
Nykyisin näkkileipä taitaa olla kadonnut kouluista. Mistä lie johtunee.
Gourmet-elämyksistä sen verran, että Saarioisten (rusinainen) maksalaatikko uppoaa yhä kylmänä.
Sama ei toiminut Roiskeläpällä tuolloinkaan. :D
Kyllä nuo ruuat on kovin tuttuja tämmöiselle 1976 syntyneelle myös.
Äidin kanssa tuossa yksi päivä puhuttiin, että aika harva ruoka tuoksuu niin herkulliselta, kuin kunnollinen, pannulla kärjistetty sianlihakastike eli läskisoosi.
Veikkaan, että jos jollakin lounas paikalla, etenkin sellaisella missä käy raksaduunareita, olisi tuo listalla, niin kyllä tekisi kauppansa.
Kovin ovat tuttuja ruokia minullekin. Maksalaatikkoa olen opetellut tekemään vanhoilla päivillä itse. Väittäisin, että jopa parempaa kuin se "äitien" tekemä eli Saariosen vastaava. Makkarakupit tehtiin siitä berliinin makkarasta, siitä joka oli sellainen paksu jööti.
Kouluruokana oli hyvinkin usein ruispuolukkapuuroa, pitihän kaikkien tuoda syksyllä ainakin litra puolukoita kouluun. Hyi yäk, usein puuro oli puoliraakaa, joskus pohjaanpalanuttta. Itse piti leivät ottaa mukan ja maitopullo. Toinen inhokki oli se tillilihaksi sanottu liisteri, seassa joitakin rustoja ja jänteitä ja mitä lie epämääräistä "teurasjätettä".
Tuo ostosten kotiinkuskaus toi minulle aikanaan työpaikankin, kun olin eräällä paikkakunnan silloiseen aikaan suurimpien K-kauppiaiden myymäläketjussa ns. pakettiraketti. Meitä taisi parhaimmillaan olla peräti neljä siinä hommassa. Minulla oli keskustan myymälät ja tarpeen tullen muitakin. Enimmäkseen vakioasiakkaita.
Nykyinen ruokakomento on suurin osa itsetehtyä, hyvin harvoin edes puolivalmisteita tulee käytettyä. Saapa ainakin sellaista mikä itselle maistuu. Ja muuan "nuoriherrakin", tyttären poika on aina innoissaan kun kuulee, että lähdetään käymään ukin herkkupatojen äärellä:)
Huru-ukko
Nykyisin, kun katsoo 70-luvun ruokavaliota, ei taatusti tule sitä ikävä. Lauantaimakkara, joka oli mukamas jotakin herkkua, on todellisuudessa kelnvotonta ruokaa, jossa liha ei kunnolla näy edes tuoteselosteessa.
Koulussa yleisin ruokalaji ainakin ala-asteella oli kastike ja perunat. Siitä ei jäänyt mitään kulinaarisia muistoja. Siinä oli yleensä lihanpaloja ruskeassa kastikkeessa.
Kotona saattoi viikonoppuisin saada porsaankyljyksiä, jotka edustivat parasta, jota 70-luvulla kasvanut saattoi saada.
Yksi kouluruuan aliarvostettuja herkkuja oli minestronekeitto. Sen suosio kuitenkin laimeni, kun jotkut oppilaat löysivät keitosta matoja. Tämän episodin jälkeen minestronekeitto ei koskaan enää noussut yhtä suosituksi.
Käytännössä kaikki esitetyt sapuskat ovat tuttuja. Itse kyllä tykkäsin koulussa tarjotusta tillilihasta ja kanaviillokista ( vissiin oli jo silloin jotain vikaa päässä).
Meille tarjoiltiin silloin niin kotona kuin koulussa myös perunavelliä ja kylkeen lihistä. Sekin oli hyvää.
Makaroonivelli ei paljon nälkää edes siirtänyt, sama koski kesäkeittoa.
Hernaria pannukakkuineen tarjoillaan edelleen intissä jokainen torstai eli perinne on säilynyt.
Itse teen nykyisin hernarin ihan itse. Soppalihana käytän possun uunilihaa jonka siivoan ja paloittelen. Luu tottakai messiin.
Maksalaatikkokin putoaa edelleen. Ainostaan aikoinaan RUK:ssa tarjoiltiin syömäkelvotonta maksalaatikkoa. Se lilli jossain mäskissä ja haisi ihan kuselle.
Silakkalaatikkokin ihan ok. " poikalyseon" versio siitä oli pelkkää ladottua silakkaa uusissa. Jostain löysivät aina ne helvetin isot silakat jotka vetivät rutikuiviksi. Ei jatkoon. Meidän nimi kyseiselle " herkulle oli " joukkohauta".
Ekku vetikin tuossa ässän hihastaan eli läskisoosin. Sitäkin tulee edelleen tehtyä. Kaupasta löytyy kyllä siankylkeä,ei savustettua. Ruskistamisen jälkeen sekaan vaan mausteita ja sipulia niin johan rokkaa.
Oli vielä hetki sitten halpa arkimättö mutta hintojen nousun myöstä ei ole enää.
Minun köyhässä lapsuudessani Lapissa ruoka oli aina sitä yhtä ja samaa: poroa, lohikalaa, riekkoa ja jälkiruuaksi hilloja.
Noin minulla on ollut tapana työmailla kertoa, mutta siinä on hyvin paljon perää. Poroa syötiin paljon, me pojat kalastimme varmaan satoja kiloja kesäisin ja usein lohikalaa. Hillaa kerättiin ja syötiin paljon, kuten mustikoita ja puolukkaa myös. Kouluunkin piti viedä syksyllä aina tietty litramäärä puolukkaa ja mustikkaa. Ne olivat hyviä aikoja siinä nyt jo kadonneessa Impivaarassa.
Kanaviillokkihan oli hyvää, tilliliha ei. Kansakoulussa oli hyvät ruuat, koska Äiti oli keittäjävahtimestari ja osasi kyllä laittaa maittavat ruoat. Muutkin oppilaat ovat jälkeenpäin kiitelleet. Mieliruokia olivat makkarakeitto, makaronilaatikko, kalakeitto sei-kalasta. Silloin sai maidon koulusta, mutta leivät piti tuoda itse. Yksi kaveri ei pystynyt juomaan maitoa ja opettaja pakotti sen juomaan. Varasi aina sokeripaloja kyytipojaksi. Oppilaita koulussa oli vähimmillään alle 20. Tuota hyvää lauantaimakkaraa ei enää saa mistään. Saarioinenkin lopetti valmistuksen, mikä oli lähinnä sitä vanhaa makua. Ei taida kaupasta enää löytyä sitä halpaa valtavan paksua Kyrön-makkaraa? Ei se niin hyvää ollut, mutta metsässä nuotiolla maistui.
Valmisruokaa oli jo tuolloin, esihistoriassa: esim. Saarioisten lihamakaronilaatikko (Lihaa edustivat harmaat pilkut tuossa vaaleassa massassa, ei ollut al dente) Kotikokki hernekeitto on kaikille tuttu, ehkä myös lihapullasäilykkeet.
Totta kyllä, tuo perunat ja kastike lienee arkisuudessaan sitä ehtaa 70-lukua.
Juhlahetkistä sen verran, että me ipanat saatiin pannukakkua ja hilloa, kun vanhemmat sen sijaan istuivat kynttiläiltapalalle sinihomejuustoineen, viinirypäleineen ja voileipäkekseineen ja pullo oli ehtaa erkin pikakivääriä...
Jaan kirjoittajan kanssa inhon maksaruokiin, ainoastaan maksamakkara upposi lapsena - nykyisin ei tarvitse sitäkään ostaa. Mietiskelin, olisiko maksamakkara värikkäässä pötkössä ollut Marschanin tuote. Toinen kadonnut tuottaja on Enigheten, joka valmisti niitä pieniä maustettuja tuorejuustoja. Valio taisi ostaa firman jämät ja otti juustot omaan repertuaariinsa, mutteivät ne enää vastaa muistikuvia. Ehkäpä aika kultaa muistot.
Itse tulee edelleen tehtyä liha-, kala- ja kasvispasteijoita. Kaupasta saa valmista voitaikinaa, joka ohjelman mukaan kelpaa Jamie Oliverillekin, yhtä laiska kokki on kuin meikä. No ei, kuten Jamie totesi, samaa voita ja jauhoja se kaupan taikinakin on. Mutta nimenomaan voitaikina. Vinkkinä voin kertoa, että kaupan pakkasesta löytyy viiden kappaleen voitaikinapaketteja, ja kun taikinapalasen kaulii tuplasti isommaksi, niin saa näppärästi "oikean" kokoisia annoksia. Tietysti annoskoko riippuu fyllin määrästä, mutta sitä ei ole täällä säästelty.
Oma koulunkäynti alkoi myös siihen aikaan kun kouluissa oli omat keittiöt ja ruoka upposi. Yläasteelle siirtyessäni olikin jo siirrytty keskuskeittiöihin ja taisin selvitä ne kolme vuotta näkkärillä. Myöhemmin onnistuin vielä löytämään oppilaitoksen, jossa ekana vuonna oli oma keittiö, sitten se ulkoistettiin Sodexolle. Arvatkaapa, tippuiko laatu.
Noin yleisesti sanoisin jutussa mainituista safkoista saatavan hyviä jos ei vieläkin parempia, mutta kaikki riippuu raaka-aineista. Nyrkki voita kattilaan ja...
Nuorena minulle maistui sen ajan mikrouunissa, Toyota Corollan moottorin päällä lämmitetty tarjousmaksalaatikko.
Ennen pantiin kissa multaan, nyt se pannaan Suvikultaan.
Kaikkia jutussa mainittuja on tullut syötyä, toisia hyvällä ruokahalulla, toisia väkisin nälkäänsä. Kouluruuista ehdoton inhokki tilliliha ja pakkimaksa eli kengänpohjat ruskea soosi ja kumiset yllätys perunat. Paikallinen siankasvattaja ja perunanviljelijä toimitti pottuja kouluun, aivan silkkaa roskaa täynnä mustia sattumia, sitten sama äijä kävi hakemassa ruosteisella dynalla ruokajätteet sioilleen appeeksi, varmaan hyvä soppari, pottuja ainakin saivat syödä.
Meidän torilla käy lihakauppa auto jossa myydään hevosenliha-lenkkimakkaraa. Sitä pyydetään sanomalla ihhahhaa.
Tervehdys hepalle, Ano1:lle, Jannelle, Olavi Koskelalle, 29051453:lle, Heikille, Ano2:lle, maallikolle, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Ekulle, Huru-ukolle, Vasarahammerille, Joppos123:lle, Nils-Aslakille, Kalle Pelttarille, Tapio Suhoselle, Zonesille, Ano3:lle, Mito Islamille ja Ano4:lle & kiitos kommenteistanne, lisäyksistänne ja jaetuista muistoista. Joitain huomioita:
- Tuon kummempaa Puf-kuvaa minäkään en löytänyt. Eikä asiaan liittyvää mainosta löydy netistä.
- Mitä pienempi keittiö, sen paremmat ruuat.
- Köyhät ritarit unohdin. Niitä oli meilläkin joskus.
- Koulussa oli tosiaan sitä pakkosyöttämistä jota en itse hyväksy. Jollekin kun vaan joku sapuska ei kerta kaikkiaan uppoa.
- Suvikullan arvoituksen Mito Islam jo ratkaisikin. Olihan kovasti huhua & epäilystä siitä että mitä siihen margariiniin oli laitettu. Ennen pantiin kissat multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan.
- Maksalaatikosta. Tällä videolla asia otetaan enemmän kuin tosissaan. Älkää syökö The Ilkan maksalaatikkoa:
https://www.youtube.com/watch?v=GpXj_edHRhI
- Hienoa että sotavaltio pitää hernesoppaperinteestä kiinni.
- Hevosenliha kaikissa muodoissa on mainiota evästä.
- Ja niin muuten, kahvihan oli tietysti pannukahvia vielä pitkälle 1980-luvulle.
Kuoriperunoita oli melkein joka päivä, mutta niiden kanssa oli yleensä jotain muuta kuin ruskeaa kastiketta sattumilla.
Kalakeittoa syötiin paljon, koska isävainaa jaksoi jatkaa kalastusta rakkaimpana harrastuksenaan elämänsä loppuun silloinkin, kun oikein mikään muu ei enää jaksanut kiinnostaa.
Käristys oli poroa, riista oli sorsaa.
Ruisleivän päälle alettiin laittaa margariinia sen jääkaappinotkeuden johdosta, voita oli silti kauan huoneenlämmössä pienessä kipossa.
Lauantaimakkaran resepti on tainnut muuttua tässä välillä;
Syötyäni sitä viimeksi 1980-luvulla sitä tuli pitkähkön tauon jälkeen vastaan viime vuosikymmenellä ja minusta se oli parempaa kuin tuolloinen.
Makaronilaatikkoa ei ollut koskaan kotona, isävainaa jostain syystä inhosi sitä enkä itsekään jostain syystä pitänyt siitä koulussa, nykyään pidän vaikka harvemmin syön.
Maksalaatikosta ja maksasta yleensä en pitänyt edes puolustuskyvyttömänä vauvana;
kuulemma irvistelin ja syljeskelin kun minulle yritettiin syöttää Maksa-Pilttiä.
Sodankylässä ei ollut siellä vaikuttaessani silakkalaatikkoa, mutta silakkakeittoa joka ei ollut oikein hyvää.
Hernekeittohan on kasvisruokaa, kun jätetään liha pois kyydistä.
Pannarikin menee lakto-ovo -sellaisena.
Verilätyt ovat hyviä kuten makaronivellikin, helmivelliä ei ole koskaan tullut eteen;
onneksi ei myöskään kanaviillokkia eikä tillilihaa.
Tai mistä minä tiedän, ehkä olisivatkin hyviä?
Kokonaisessa röilerissä on kotkon paras osa, eli nahka!
Roiskeläppä on hyvin huono pizza, mutta muuten hyvä eväs nautittuna kahtia taitettuna voileivänomaisesti.
Joppos 123. Ei sinulla varmaankaan ollut vikaa päässsä vaikka tykkäsit kanaviillokista ja tillilihasta koulussa. Teillä oli vain hyvä keittäjä/kokki tekijänä ja hyvät aineet mistä tehdä.
Olen kysyeisiä ruokia itsekin tehnyt ja ne ovat aivan eri kuin ne normikoulupöperöt. Ne pitää vain tehdä kunnon aineista eikä mistään teurasjätteestä kuten monessa laitoskeittiössä tehdään.
Huru-ukko
Kairassa vedetään edelleen pannukahvia. Kun on ihan huitsinnevadassa niin ei sieltä mokkamasteria löydy.
Aikoinaan ohje oli.
"Vettä yli puolenpannun, mujuja noin 17v tytön tissin verran"
Antaa hautua ja kiehahtaa. Sekoita, antaa laskeutua ja lopuksi kopauta kylkeen. Jos on lunta niin laita pieni nokare päälle ennen kopautusta.
Näin nämä ennen meni.
Mainio kattaus menneiden kouluvuosien tarjonnasta. Omat inhokkini koulussa olivat veriletut ja maksalaatikko. Molemmat siksi, että kotona oli saanut kunnollista kotona tehtyä ja koulun tarjonta tuntui lähinnä vittuilulta.
Muutama vuosi sitten pohdimme vaimon kanssa vanhoja epäonnistuneita kouluruokia ja päädyimme kokeilemaan kanaviillokkia ja tillilihaa niillä resepteillä, joita nykyisin on käytettävissä. Ihan Ok syötävää tuli kummastakin, mutta ei edelleenkään asiaa
”normaalille” ruokalistalle. Kanaa vaan ei nykyään tahdo löytyä mistään - pelkkää broileria, liekö vielä tarjolla hallissa tai etnisissä lihakaupoissa. Vähän sama juttu kuin politiikassa - ennen näytettiin mistä kana pissii, mutta nykyisin on vaan poliittisia broilereita.
Surupuku
Tervehdys Qroquius Kadille, Huru-ukolle, Joppos 123:lle ja Surupuvulle & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: Kiitos jaetuista muistoista. Niin lauantaimakkaran kuin HK:n sinisen resepti on kyllä muuttunut eikä parempaan suuntaan. Samoin kuin kaupan sika-nautasäilykkeiden jotka ovat nykyisin koko lailla kuraa. Börleristä olen täysin samaa mieltä. Se nahka on paras osa. Ja roiskeläppä menettelee jos siihen silpaisee vaikka puolikkaan lenkkiä päälle.
Huru-ukko: Jep. Kokin osaaminen ja raaka-aineet ratkaisevat. Ja yleinen sääntö edelleenkin on että mitä pienempi keittiö, sen paremmat pöperöt.
Joppos123: En tiedä onko asia korvien välissä vai muistoissa vai missä mutta kyllähän se pannukahvi on parempaa. Erityisesti tulilla tehtynä.
Surupuku: Erillisissä lihakaupoissa on sinänsä vieläkin varsin hyvä tarjonta. Ja poliittinen broilerihan ei ole syötävää. Se syö sinun ruokasi.
Täällä on alkanut noita "koronakissoja" nuhjaamaan nurkissa. Eli niitä joita jengi otti kun pelotti.
Nyt ne ovat vapaalla ja vituttaa kun ne kusee nurkkiin.
Ei oikein pysty ampumaankaan niitä kun tulee sanomista.
Pitäs kyllä ampua tai jotain tehdä.
Koko kortteeri haisee ihan kissan kuselle.
On mulla yksi keino mutta se on aika brutaali.
Jauhettua lasia safkan sekaan niin alkaa kissit loppumaan. Ei myrkkyä vaan pestyä jauhettua lasia.
En tähän vielä lähde. Katsotaan josko omistajia kiinnoistaisi omat kissat.
Jos ei niin katellaan.
Lasihommalla hävitettiin kissat vekaralta joskus vuonna kivi ja sakset. Ne levitti matoja sun muuta lapsiin kun paskoivat hiekkalaatikoille.
En siis missään tapauksessa ole kissavihamielinen mutta vituttaa niiden omistajat jotka eivät välitä mistään mitään.
Vapaalla olevat kissat tappavat ihan kaiken mitä tulee vastaan. Vähän kuin supi.
Me ammutaan kun ollaan väijyssä supien lisäksi kaikki kissat, supina, vahingossa.
Kun on pimeää ja koko on sama niin eihän sitä voi tietää.
Metsäkanalintujen suurin uhka on supikoirat, kissat ja vihreät.
Supi ja kissat tekevät sen luonnostaan kun löytävät pesän.
Vihreät taas ideoligan mukaisesti fiilikseltä.
Niiden luontokokemus on kun ne istuu kirvanpaskasateessa keskellä espaa ja se haisee pahalle.
Se muuten haisee.
Takut ja muut hörhöt ovat ihan täpinöissään.
Se on noiden käsitys luonnosta. Ei niistä muuhun ole.
Täällä on siis alkanut noita nurkkiin kuseskiloita näkynymään. Vaikkapa äsken ja en tykkää.
Nyt meni ihan OT.
Ykä oli jo katsonut tuon Somaslompolon. On aikalailla kerran elämässä. Ei mulla eläkeläisenä tämän vuoden jälkeen ole enää varaa lähteä tollaisiin.
Nyt tehdään kun vielä pystyy ja ei tartte jälkikäteen selitellä.
Vaimon vien vielä sen jälkeen Balille, tai tarkemmin Gili saarille. Kaikki kolme kolutaan.
Sitten onkin säästöt syöty.
Entäs sitten.
On eletty.
Ikinä ei tiedä koska se noutaja tulee.
Minä jos kuka sen tiedän.
Ennen sitä kuitenkin 15.5 kaurispukkimetsälle.
Kypros kutsuu sen jälkeen ja kuinkas sattuikaan keskimmäinen poika on siellä samaan aikaan perheineen.
Se poika aina vittuilee mulle kuinka pitää lähteä maailman ääriin tavatakseen isän. On siinä vähän perääkin. Kerran tavattiin Thaimaan Koh Shangilla.
Nyt on vähän spessureissu kun on kääpiökin mukana.
Odotan.
Kypros on ennen näitä muita keikkoja.
Joppos, minä karkoitin kissat talon nurkista ostamalla suuren pullon etikkaa ja löräyttämällä sitä nurkkiin joihin kissat kusivat. Vinkin sain Pihtiputaan mummolta.
Juttu herätti muistoja. Osin iloisia, mutta osin valitettaviakin.
Lauantaimakkarasta muistan, että se oli vähän kalliimpaa siivutettuna. Mutta äiti osti sen aina siivuina siksi, että oli aivan oikein päätellyt sen kuluvan ohuina siivuina hitaammin. Oli jännää katsella kun lihatiskillä myyjä siivutti pötkön koneella.
Kesäpihvit olivat minulle vieraita kunnes Yrjö ansiokkaasti tutustutti niihin joitakin vuosia sitten. Pitihän niitä kokeilla ja totesin ne maanmainioksi syötäväksi, myös lapset tykästyivät. Vastoin Yrjön näkemystä totean että myös nykypäivän nötkötistä tulee erinomaista. Juju on siinä että tekee pihveistä ohjeessa mainittuja selvästi ohuempia, 400 gramman purkista tulee toistakymmentä siivua (yleensä kuluu kolme purkillista) ja paistaa ne melko rapeiksi. Olen kokeillut erilaisilla versioilla ja yllättävää kyllä, kaikkein rasvaisimmasta eli sikanaudasta tulee parempaa kuin pelkästä naudasta, joka korppuuntuu tai ei kypsy kunnolla, mikäli ei osu juuri täsmälleen oikein.
Kokonaisia broilereita saa ainakin paikallisen marketin tiskiltä edelleen ja ne ovat mitä maukkaimpia, mutta ongelma on siinä että niitä ei yleensä ole sopivaa määrää eli joko jää hienoinen nälkä tai sitten jää tähteitä jotka eivät oikein enää uudelleen lämmitettyinä maistu.
Maksaruuista olen täsmälleen samalla kannalla: en pidä niistä, mutta maksamakkara on namia. Hauska juttu asiaan liittuen: nuorena ja hölmönä opiskelijana vonkasin yhtä opiskelijatyttöä, joka oli muuten vegetaristi mutta maksamakkara-addikti – saattoi vetäistä pötkön kerralla suuhunsa (siis maksamakkarapötkön…).
Kanaviillokista ja tillilihasta on kouluruokina samat kokemukset. Kanaviillokista oltiin varmoja että joka kolmas viipale oli oikeasti vanhaa kesärengasta. Ei sentään talvirengasta, koska nastaa ei kukaan koskaan löytänyt. Entäs ne koulun kumiperunat, jotka tunnettiin myös nimellä Kinder-perunat, koska joskus perunaa halkaistessa sen sisältä löytyi pikkurillinpään kokoinen musta yllätys. Mutta kaikki kunnia kouluruuille, kyllä niillä nälän tulo siirtyi muutamalla tunnilla ja olivat noin pääsääntöisesti ihan hyviä ja aina vähintäänkin ravitsevia.
Mihinkä huitsinnevadaan lie kommenttini lentänyt, kun ei näy...?
Ei jaksa uudestaankaan kirjoittaa.
Sihtileipä ja punakuorinen edam-pallo!
Nyky-edam onkin mautonta moskaa.
Jälkiruokana eli leivonnaisena runsaudensarvi!
Kuohkea voisarvi, jonka sisällä kermakreemia ja boysen-hilloa.
Mutsi leipoi kotona viikoittain:
Lanttukukot, karjalanpiirakat, sultsinat, vatruskat, voisilmäpullat ja korvapuustit...
-Tvälups-
Niin oli tuttu ruokalista 60-luvun puolivälissä syntyneelle, että hetken mietin, oletkohan käynyt meillä syömässä...
Kanaviilokki riisillä oli hyvää vaikka luokkakaverit eivät pitäneet.
Mutta kalapuikot! En pitänyt tuolloin, enkä edelleenkään!
Otapas Joppos yhteyttä paikalliseen eläinsuojelu-yhdistykseen; käyvät loukuttamassa irtolaiset kiinni ja kun omistaja maksaa hoito- ja palautusmaksun, loppuu vapaana juoksentelu siihen.
-Tvälups-
80 luvulla oli se tilliliha. Hyi hemmetti. Muistan nykypäivänäkin, kun puoli lautasta söin ja oksennus. Siis yläasteella. Perunatkin oli kumia. Sen jälkeen aina kun oli tillilihaa, söimme poikien kanssa näkkärikisaa. Mutta veri/pinaatti letut, ne maistuivat. Saatikka mustamakkara. Sehän meni silloin niin, että kun melkein kaikki pojat pelas lätkää tapparan junnuissa, se musta kuului asiaan. Ilveksestä ei puhuttu mitään. Oli niitäkin pettureita joukossa. Mikä se ilves on? Juoksentelee pitkin metsiä. Kuten kannattajansa.
Tervehdys Joppos123:lle, Anolle, Jaska Brownille, Terho Hämeenkorvelle, Taisteluvälineupseerille, Mikalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista.
- Kissinkarkoitusneuvoja tässä jo jaettiinkin. Täälläpäin ei kissoista ole ollut harmia. Onhan kyllä totta että varsinkin villiintynyt kissa on melkoinen peto.
- Joppos123:lle edelleenkin hyviä reissuja ja kiitos yksityisviesteistä.
- Jaska: Kokeile riistasäilykkeellä. Tulee vielä makiampaa.
- Terho: Outoa. En ole koskaan hylännyt sinulta yhtään kommenttia. Liekö blogger temppuillut?
Tässä linkki liffistä ja puffista. Meillä sai joskus liffiä. Taisi hunajapaahdettu puf olla kalliimpaa. Lif oli kauratyynyjä. https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=10436
Tervehdys, Ano. Kiitos linkistä. Pankaapa merkille kauheita sukupuolirooleja. Tuossahan mainostetaan pojille leikkiautoratoja ja tytöille nukkekoteja.
Kissa on vahinkoeläin, jonka saa tietyin ehdoin tappaa.
Lokit ovat vahinkoeläimiä, joita ei saa jostain syystä tappaa, vaikka niistä on ihmisille enemmän riesaa kuin kissoista.
Eivätkä ne ainakaan ole sukupuuttoon kuolemassa;
kirrrkuminen on jo alkanut ja jatkuu alati pahenevasti syksyyn asti.
Lentopommituksia saa väistellä.
Miltähän lokkiviillokki maistuisi?
Sopiiko tänne lauantain viihdepostaukset?
Kannattaisiko persujen värvätä nämä mukaan hallitusneuvotteluihin, avustajiksi ja asiantuntijoiksi? https://twitter.com/TheFunTweets2/status/1654574589379264514
Tervehdys Qroquius Kadille ja vieraalle & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: Luulen, ettei maistuisi kovin hyvälle. Kas eläin maistuu sille, mitä se syö.
vieras: Ainahan viihdettä voi lähettää.
Pulu taitaa olla yhtä pahaa kuin lokki, jos pulusta aikoisi tehdä paistia.
Minkälaista fasaanin liha on? Onko Ykä tai blogin kommentoijat syöneet fasaania?
Sekin kiinnostaisi tietää minkälaista on valkoposkihanhen liha. Jos sen metsästys sallittaisiin, siitä saisi varmaan tehtyä hyvät paistit.
Kala-kallen lihasäilykkeet muuten pesee normimarketin hyllystä löytyvät nötkötit 100-0. Niistä olen itse kesäpihvejä tehnyt
En jaksa muuten kommentoida, mutta jo lopetettu kasvisroiskeläppä oli läppien aatelia. Sitä pystyi tuunaamaan ja siitä sai jopa maistuvan. Tuote lopetettiin ilmeisesti siinä olevan juuston takia ja korvattiin vegaanisella läpällä, joka nyt vain ei ollut lähelläkään edeltäjäänsä.
Tervehdys vieraalle, Doomipeikolle ja veriselle pierulle & kiitos kommenteistanne.
vieras: Kaupunkipulusta en osaa sanoa mutta sepelkyyhkyn liha on yksi parhaista riistalihoista. Valkoposkihanhea en ole maistanut. Lihaa siinä ainakin olisi yllin kyllin. Fasaanin liha on erittäin hyvää.
Doomipeikko: Kiitos vinkistä.
verinen pieru: Ei pysty sanomaan, kun en ole maistanut. Vegaanista läppää en aio maistaakaan.
Lif ja Puf oli epäilemättä tarkoitettu kilpailijoiksi amerikkalaisen Kellogg's -yhtiön maissihiutaleille ja riisimuroille, jotka 1960-luvulla nopeasti tulivat Suomessakin suosituiksi. Mutta muistaako joku vielä, mikä firma noita Lif- ja Puf-muroja valmisti? Olivatko ne kotimaisia vai kenties Ruotsista? Niistä ei tainnut tulla kovin pitkäikäistä menestystuotetta - kuten tuosta linkitetystä kilpailun julisteesta ilmenee, ainakin vuonna 1965 niitä jo myytiin, mutta myytiinkö enää 1970-luvun puolella?
Tuttuja ruokia lapsuudesta lähes kaikki. Yrjön muistelema maksamakkara taisi olla Marsalkan maksamakkaraa. Meillä kotona ei tehty makkarakuppeja, vaan makkarapihvejä. Kahden lauantaimakkarra siivun väliin laitettiin Emmental-juustoa ja paistettiin pannulla. Teen nykyäänkin joskus harvakseltaan noita. Lauantaimakkaran valinta on se haasteellisin homma, mutta parhaan paistopinnan saa sellaisella laadulla, jossa on broitsua seassa.
Tilliliha ja kumiperunat olivat peruskoulun vakioruokaa 70 -luvulla.
Mutta kuten Lammio sanoi;"Jos ruoka ei kelpaa, niin sitä ei ole pakko syödä. Se ei ole velvollisuus".:)
Näillä mentiin.
Kokki Kolmonen suositteli grillattua kyytä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/22/kesakeittio-grillattua-kyyta
Muutama muukin piti kovasti Marsalkan maksamakkarasta:
https://www.adressit.com/marsalkan_maksamakkara_takaisin
Vaikuttaisi olleen savolainen paikallistuote vailla laajempaa levikkiä:
https://keskustelu.jatkoaika.com/threads/kadonneet-elintarvikkeet.23101/page-17
Kaippa valkoposkihanhi hanhien tapaan on suht rasvainen ja kun villi lintu on, niin rasva on hieman haastavan makuista.
Itse en inhonnut kouluaikoina kuin kesäkeittoa, se oli ilmeisesti jostain merkillisestä syystä tehty maitojauheeseen, koska liemi maistui ällöttävälle. Niin ällöttävälle etten vieläkään viitsi kesäkeittoa syödä.
Tervehdys KLS:lle, SUPA-UKOLLE, Anolle, Qroquius Kadille ja klovalle & kiitos kommenteistanne.
KLS: En tiedä, mikä firma niitä teki mutta muistaakseni Puf-muroja oli myynnissä ainakin vielä 1980-luvulla.
SUPA-UKKO & Qroquius Kad: Ei ollut Marsalkan maksamakkaraa vaikka sekin oli ihan hyvää.
Ano: Kehno. Tuo Vanamon ja Kolmosen Patakakkonen olisi ansainnut tulla mainituksi postauksessa.
klova: Joo, valkoposkihanhi on villieläin ja siinä on eppäilemättä riistan maku joka tottumattomalle voi olla hieman liian voimakasta.
Lähetä kommentti