SADISTIEN TAIVAS

Valtamediassa on taas pähkäilty että mistähän se johtuu se nuorisorikollisuuden lisääntyminen ja raaistuminen. Aihettahan – niin kuin ennenkin – kierretään kuin kissa kuumaa puuroa eikä uskalleta kunnolla nostaa sitä kissaa pöydälle vaikka asianlaita tiedetään oikein hyvin.

Siihen asiaan liittyen sain hiljattain eräältä Anolta (kiitokset) linkin Ylen juttuun jossa kerrotaan tavallisesta suomalaisesta pojasta jonka elämästä sadistiset paskat ovat tehneet helvettiä. Jutussa puhutaan kiusaajista joka on aivan liian lievä ilmaus toiseen ihmiseen kohdistuvasta sadistisesta terrorista. Juttu ei kerro, ovatko nuo sadistit suomalaisia vaiko etnisesti edistyksellisiä mutta tapahtuman sijainti (Itä-Helsinki) pistää epäilemään niitä etnisiä.

Mutta sekään ei ole postaukseni pääpointti. Vaan se on lause, joka mainitaan kyseisessä Ylen jutussa:

Jostakin syystä koulussa käydyt kasvatuskeskustelut eivät tehonneet kiusaajiin.

Jep. Niin koulu- kuin sosiaalijärjestelmämme uskoo vieläkin näihin kasvatuskeskusteluihin tai ainakin pitää niitä yllä säilyttääkseen jonkinlaiset kulissit siitä että asialle mukamas tehtäisiin jotakin.

Tosiasia kun on että niin suomalaiset kuin etnisesti edistykselliset sadistit nauravat paskaisen naurun näille keskusteluille. Eivät he voi huonosti eivätkä kaipaa apua, vaikka järjestelmämme niin vakuuttaakin. He voivat aivan helvetin hyvin koska he voivat täysin rauhassa toteuttaa sadistisia mielihalujaan ilman että heille seuraa siitä mitään.

Monesti tässä vaiheessa huudetaan kysymys että entäs lastensuojelu? No, niin kuin olen ennenkin todennut, se ei tee mitään, koska se ei saa enää tehdä mitään. Lastensuojelulaitokset – kiitos lakimiesten juristeriikan – ovat riisuttu nollavaltuuksille ja monessa laitoksessa nuoret itse asiassa pitävät valtaa. Monissa niissä ei pystytä puuttumaan edes huumeiden käyttämiseen.

Tällaiset sadistiset paskat eivät usko mitään keskusteluja. Ne uskovat ainoastaan voimaa, äärimmäistä kuria ja kovia rangaistuksia. Ja tämä maa on riisuttu niistä täysin. Maa, jossa edelleenkin ihmetellään että miksi puhe ei auta tyyppeihin joihin puhe ei auta. Olen ollut näissä kuvioissa hyvin kauan ja väitän kokemuksesta että järjestelmämme suojelee juuri niitä sadisteja eikä heidän uhrejaan.