Mennään ajassa taas kertaalleen taaksepäin aina Kekkoslovakiankin taakse. Ja koska purjehduskautta hieman vielä jäljellä on – ainakin kuvittelen niin – niin käydään hieman läpi niitä merivoimien aluksia joita Suomella oli käytössä kakkosrähinän aikaan. Katsaus on kieltämättä vajaa, siinä vain esitellään aihetta hieman. Kas jos Suomella oli varsin kirjava kalusto maa- ja ilmavoimissa niin kyllä se oli sitä merivoimissakin.
Luonnollisesti ensimmäisenä voi esitellä ne kaksi kuuluisaa
panssarilaivaa eli Ilmarinen ja Väinämöinen:
Uppoama:
3.900 tonnia
Pituus:
93 metriä
Aseistus:
4 × Bofors 254 mm
8 × Bofors 105 mm
4 × Vickers 40 mm
2 × Madsen 20 mm
Näistähän on vaikeaa sanoa että mihin alusluokkaan ne
loppujen lopuksi kuuluivat mutta virallinen termi lienee rannikkopanssarilaiva (coastal
defence ship). Alusten käyttö sodassa jäi varsin vähäiseksi ja Ilmarinenhan
upposi ajettuaan miinaan. Kyseisiä aluksia pidetään Suomen puolustusvoimien
yhtenä suurimmista hutihankinnoista ja näin jälkeenpäin se on tietysti totta.
Alusten hinnalla oltaisiin saatu paljon esim hävittäjälentokoneita tai
panssarintorjunta-aseistusta. Toisaalta kyseisiä aluksia ei koskaan päästy
käyttämään siihen tarkoitukseen mihin ne oli suunniteltu eli jonkinlaiseksi
Ahvenanmaan liikkuvaksi rannikkotykistöksi.
Talvisodassa merisotatoimia ei juuri ollut koska
Suomenlahti oli ensimmäisen sotakuukauden jälkeen täysin jäässä.
Jatkosodassakaan varsin suuria meritaisteluja ei käyty ja merisodan painopiste
oli kummassakin sodassa miinoittamisessa sekä sukellusveneverkoissa jolla
neuvostolaivasto saatiin aika pitkälle saarrettua Suomenlahden pohjukkaan.
Tietysti saksalaisten avustuksella. Jos katsotaan hieman miinalaivoja niin
esitellään miinalaiva Riilahti:
Uppouma:
310 tonnia
Pituus:
50 metriä
Aseistus:
1 x 75 mm tykki
1 x Bofors 40 mm
2
x Madsen 20 mm tykki
3
miinakiskoparia ja noin 100 miinaa
Alus – jonka sisaralus oli Ruotsinsalmi – toimi
miinoitus- ja miinanraivaustehtävissä jatkosodassa ja lisäksi se osallistui
meritaisteluun vihollisen laivastoa ja ilmavoimia vastaan Somerin taistelussa
vuonna 1942. Alus upposi myöhemmin vihollisen torpedoveneen osumasta.
Esitellään myös miinalaiva Louhi:
Uppoama:
640 tonnia
Pituus:
50 metriä
Aseistus:
2
× 75 mm tykkiä
2
× 40 mm tykkiä
150
miinaa
Louhi auttoi talvisodan aikana Pohjanlahden sulkevan
miinoitteen tekemisessä. Miinoitteessa tuhoutui ainakin yksi vihollisen
sukellusvene. Jatkosodassa Louhi toimi lähinnä sukellusveneiden emälaivana ja kauppa-alusten
saattotehtävissä. Louhi tuhoutui Lapin sodan aikana todennäköisesti saksalaisen
sukellusveneen ampumaan torpedoon.
Miinalaivoja oli toki muitakin, samoin kuin
miinanraivaajia lukuisa määrä. Niistä hyvin suuresta osasta ei löydy edes
valokuvia. Esitellään nyt kuitenkin miinanraivaaja Ahven:
Uppouma:
17 tonnia
Pituus:
17,2 metriä
Aseistus:
Yksi konekivääri. Myöhemmin 20-millinen tykki
Ahven-luokkaa oli kaikkiaan viisi alusta. Muitakin
alustyyppejä oli kuten alun perin merisuojeluskunnille kuuluva SM-luokka.
Miinanraivaajia.
Luokka tuntematon.
Miinanraivausta
vuonna 1941. Ei mitenkään houkuttelevaa hommaa.
Merivoimilla oli käytössään myös tykkiveneitä. Osa
vielä talvisodan aikana palvelleista oli Venäjän laivastolta perittyjä kuten
tämä Golub-luokan Hämeenmaa:
Uppouma:
400 tonnia
Pituus:
52 metriä
Aseistus:
2
× 102 mm tykki
1
× 40 mm ilmatorjuntatykki
1
× 20 mm ilmatorjuntatykki
3
× konekivääriä
12
miinaa
Alus osallistui Somerin taisteluun vuonna 1942 ja
kärsi vahinkoja vihollisen ilmavoimien hyökkäyksessä. Hämeenmaalla oli
sisaralus Uusimaa joka upotti vihollisen partioveneen Bengtskärissä ja
osallistui sekä Somerin että Viipurinlahden taisteluihin joissa se kärsi pahoja
vaurioita.
Mainitaan myös käytössä olleet ns. aputykkiveneet
joista esitellään Aunus:
Ja olihan Suomella muutama sukellusvenekin. Ensiksi Vetehis-luokka,
johon kuuluivat Vetehinen, Vesihiisi ja Iku-Turso:
Uppouma:
493
t (pinnalla), 716 t (sukellus)
Pituus
63,5 m
Leveys
6,2 m
Syväys
3,6 m
Aseistus:
4
× 530 mm torpedoputkea, joihin 6 torpedoa
1
× Bofors 76 mm
20
× miina
Kyseiset alustyypit osallistuivat miinoitustehtäviin
joissa tuhottiin viisi vihollisalusta sekä tiettyihin taistelutehtäviin joissa
upotettiin kolme vihollisen sukellusvenettä. Pienempi venetyyppi oli Vesikko:
Uppouma:
250
t (pinnalla)
298
t (sukellus)
Pituus
40,9 m
Leveys
4,1 m
Syväys
5,0 m
Aseistus:
3
× 535 mm torpedoputkea
1
× 20 mm ilmatorjuntatykki
1
× 12,7 mm ilmatorjuntakonekivääri
Vesikko upotti yhden neuvostoliittolaisen
kauppalaivan. Sitten oli vielä pienempi Saukko:
Uppouma:
99 t
Pituus:
32,95 m
Leveys:
3,2 m
Syväys:
3,22 m
Aseistus:
12,7
mm konekivääri
Torpedot:
2 × 450 mm
Miinat:
9 × 80kg
Kyseinen sukellusvene oli alun perin suunniteltu
käytettäväksi Laatokalla mutta se jäi toteuttamatta. Aluksen käyttö sodassa oli
varsin vähäistä.
Suomella oli myös käytössään varsin suuri määrä sekä
moottoritorpedo- että vartioveneitä mutta tyydyn laittamaan niistä vain pari
kuvaa. Moottoritorpedovene Jyske:
Ja vartiomoottorivene 11:
Ja siinähän heitä taas tällä kertaa. Palailen
varmaankin historian hämärään tästä synkästä nykypäivästä jatkossakin,
29 kommenttia:
Sangen turhia olivat nuo SuVe:tkin. Enemmän upotuksia aikaansaatiin lentokalustolla!
Se oli englantilais-suuntauksen aiheuttama ratkaisu satsata laivastoon.
Ranskalaisilta sitten apinoitiin linnoittaminen.
Näitä ylimmän johdon asiantuntijoita ja erikoisneuvojia (konsultteja) ramppasi täällä saksalaisten jälkeen niin briteistä kuin Ranskastakin.
Sitäkän harva tietää, että annoimme briteille Kannakselta satama- ja lentotukikohtia Vapaussodan jälkeen. Näistä he iskivät mm Kronstadiin. Meillä tällainen unohdettiin, kuten myös se, että britit pakottivat vastaanottamaan ja armahtamaan Muurmannin alueelle vetäytyneen ja siellä toimineen Muurmannin legioonan omaisineen. Osalla oli voimassaoleva kuolemantuomio vuoden 1918 toimistaan. Täysi armahdus.
Eräs gruusialainen viiksiniekka ei tätäkään unohtanut, ja palasi sittemmin asiaan...
-Tvälups-
Purjehduskauden tässä vaiheessa vaihdetaan lakinpäällinen valkoisesta mariininsiniseen/mustaan. Käsky karvalakki-kauteen siirtymisestä annetaan erikseen.
-Tvälups-
Täytyy kädet kainaloita myöten ristissä toivoa, ettei joku ala toistelemaan mantraa panssarilaivoista hukkahankintana. Väännetään rautalangasta. Jos niinä vuosina, joina panssarilaivat rahoitettiin ja rakennettiin, olisi ostettu sen aikaisia (vm. 1930) lentokoneita ja pst-aseita, niin näitten käyttöarvo talvisodassa olisi ollut luokkaa mitätön. Siinä ei auta edes pirtupänikän voimaannuttamana väittää muuta.
Hyvin asiantuntevasti kirjoitettu. Historiantutkija?
Hei kaikki ja Ykälle kiitos tutun tasokkaasta jutusta.
Reposaaren edustalla upposi torpedovene S2 ja noin 50 hukkui. Laivasto oli muutenkin täynnä venäläisiä romuja joten kehitettiin Laivasto-ohjelma. Poliittiset päättäjät toimivat silloisissa oloissa parhaan saatavissa olevan tiedon varassa.
Suomenlahti piti sulkea Viron kanssa ja panssarilaivat olivat demilitarisoidun Ahvenanmaan puolustukseen. Kyllä sukellusvene on jonkinlainen pelote.
Tilanteet muuttuivat.
Panssarilaivoista kiinnostuneille voin suositella merenkulkuneuvos Tauno Niklanderin kirjaa "Meidän panssarilaivamme". Siinä on mielenkiintoisia kuvauksia mm. tulenjohdon mekaanisesta tietokoneesta, jolla laskettiin ampumasuunta ja koro päätykistölle, sekä dieselsähköisestä pääkoneistosta, joka oli ensimmäinen laatuaan Suomessa - ja joka toimi proof of conceptina myöhemmille jäänmurtajille.
Panssarilaivat olivat ensisijaisesti liikkuvia rannikkotykistölinnakkeita - Suomella ei ollut varaa rakentaa linnakkeita joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, ja ne oli helppoa siirtää saaristoväylää pitkin sinne, missä niitä tarvittiin. Ne siis eivät olleet taistelulaivoja. Panssarilaivat muodostivat rannikkolaivaston puolustuksellisen osan ja sukellusveneet hyökkäyksellisen.
Silloin, kun Laivastolaki kirjoitettiin torpedovene S2:n tragedian myötä, Ilmavoimat oli pelkkä tykistöupseerien lentokerho. Ja kuinka ollakaan, vuonna 1925 tehtiin Ilmavoimien kaikkien aikojen surkein hankinta - Koolhoven FK.31
"Kolho" osuu juuri panssarilaivojen ja sukellusveneiden kanssa samaan ajankohtaan, ja se oli niin epäonnistunut hankinta, että se aiheutti ns. ison haloon ilmavoimissa. Iso joukko ylempiä upseereita sai kenkää, ja uusi komentaja - Jarl Lundqvist, joka tuli ilmatorjuntatykistöstä - pani tuulemaan, ja hän nosti Erik Magnussonin ja Richard Lorentzin päättäviin asemiin. On juuri tämän kolmikon ansiota, että Ilmavoimista tuli ennen 2MS aikaa maailmanluokan osaaja.
Panssarilaivoihin ja sukellusveneisiin käytetty raha oli korvamerkitty Laivastolle. Sillä ei siis ollut lupaa ostaa lisää Koolhoveneita. Tauno Niklander myös käsittelee, mitä muuta samalla rahasummalla olisi Laivastolle saatu, ja hän mainitsee, että samalla rahasummalla olisi saatu kuusi korvettia tai kolme hävittäjää. Niklanderin mukaan panssarilaivat + sukellusveneet olivat most bang for the buck Laivaston kannalta.
Myöskään 1927 ei tiedetty, että tulevan sodan nimi olisi Talvisota. Jos se olisi ollut Kevätsota, Kesäsota tai Syyssota, niin Laivasto olisi ollut olennaisessa osassa Suomen etelärannikon turvaamisessa.
Trilissu on sinällään oikeassa, ei vuoden 30 koneilla olisi tehnyt mitään talvisodassa, mutta jo kuusi seitsemän vuotta myöhemmin ostetuilla olisi tehnyt. Fokker 21:ten ja Blenheimien kaupat tehtiin suunnilleen tuolloin. Niitä olisi ollut sitten niillä terässaariin hassatuilla rahoilla saatu melkolailla enemmän. Ja ehkä olisi voitu jakaa miehille muutakin kuin kivääri ja kokardi, varustus mallia Cajander. Mutta niinhän se on, sodassa maksetaan säästäminen verellä. Kaipa se veri oli sitten halvempaa vaihtokurssiltaan.
Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Trilisserille, Anolle, 29051453:lle, Antifilatelistille ja Thorvald Eskilinpojalle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne.
Noin yleensä voi todeta että jälkiviisaus on se viisauksista imelin. Tulevaa on vaikeaa ennustaa ja sitä se oli myös vuonna 1930.
Tosi on että LeLv 6:n pommittajat tuhosivat vihollisen sukellusveneitä syvyyspommeilla.
Tämä ei sinänsä kuulu kirjoituksen aiheeseen mutta mitä olette mieltä noista merivoimien uusista korvettihankinnoista?
Suomen puolustusbudjetti oli 30-luvulla laman jälkeen 4-5% bkt:sta, siis suurempi kuin esim Isolla-Britannialla. Kauhean paljon ei sen ajan tiedon mukaan olisi tuota voitu lisätä, kristallipalloa kun ei kenelläkään ollut ja yhteiskunta ei nyt vain toimi niin, että kaikki voimavarat menevät katastofin, siis sodan, torjuntaan.
Laivahankinnat olivat kai osaltaan yritystukea, haluttiin telakoille työtä ja kehitystyötä. Jälkikäteen talvisodassa laivojen teräs olisi varmaan hyödyttänyt enemmän tykkeinä ja kranaatteina, mutta kukaan ei tiennyt laivoja tilatessa talvisodan syttymisestä.
Veljemme Joppos oli joitain aikoja sitten vahvasti korvettien kannalla, joten komppaan näkemystään.
Suomen sukellusveneiden hyötyihin en osaa ottaa kantaa, mutta niihin liittyy mielenkiintoinen historiallinen sivujuonne:
ne olivat osa Saksan merivoimien salaista sukellusveneiden palauttamiseen tähtäävää pitkän aikavälin projektia, joka aloitettiin Weimarin tasavallassa jo vuonna 1925.
"Vetehinen" ja "Vesihiisi" osallistuivat projektiin sallimalla Reichsmarinen upseerin Hans Schottky ja sekalaisen joukon aktiivi- ja evp.- upseereita, siviili-insinöörejä ja virkamiehiä hankkia kokemuksia näiden testauksesta kesällä 1930:
https://uboat.net/men/training/preparations.htm
Eivätkö kommunistit tiedä tätä, vai miksi ne eivät tästäkin huuda päät aatteen värisinä?
Onhan se nyt wallan kauhiaa, että Suomi antoi Nazi-Saxalle niiden U-Bootit!!
Thorvald: Ne rahat oli korvamerkitty Laivastolle. Niitä siis ei voinut käyttää lentokoneiden eikä kenttätykkien hankintaan. Siksi tuo jossittelu on turhaa - jos haluamme jossitella, niin paljon parempi kysymys on että mitä muuta Laivasto olisi tuolla rahalla saanut?
Koolhoven-farssi tuli lopultakin suhteellisen halvaksi historiallisesti, ja merkitsi että Ilmavoimat alettiin ottaa vakavasti. Mietitäänpä, jos koko rahalla olisi hankittu Koolhoveneita?
Terässaarten tärkein merisotilaallinen merkitys oli fleet in being. Ne siis jo pelkällä olemassaolollaan ehkäisivät maihinnousun ja enemmät merioperaatiot Suomenlahdella. Neuvostoliitto otti ne vakavasti - Väinämöisen jahtaamiseen oli assignoitu kokonainen pommituslentorykmentti - joka siis oli poissa muusta pommituslentotoiminnasta.
Mitä taas korvetteihin tulee, niin ne ovat johdonmukainen jatke NATO-jäsenyydelle. Korvetit ovat avomerialuksia, kun taas pienemmät ohjusveneet ovat nykypäivän panssarilaivoja - niissä on ylisuuri aseistus kokoonsa nähden ja ne kykenevät hyvin käyttämään saaristoa suojanaan. Korvetit puolestaan käyvät mainiosti suto-tehtäviin ja kauppa-alusten suojaamiseen - Suomi kuitenkin on riippuvainen merenkulusta ja merikaupasta.
Tervehdys klovalle, Qroquius Kadille ja Antifilatelistille & kiitos kommenteistanne.
klova: Se tulevaisuuden ennustaminen on tosiaan vaikeaa. Nykyisinkin. Hyvä esimerkki tuo Ukraina. Senhän piti olla muutaman päivän kestävä murskaava teknosota mutta toisin kävi.
Qroquius Kad: Heh heh, taisitpa antaa Oula Silvennoiselle aiheen taas uuteen hätkähdyttävään tutkimukseen.
Antifilatelisti: Kiitos lisäyksistä. Suomihan tosiaan muutti laivastostrategiaansa maihinnousuhyökkäyksen torjumisesta kauppalaivaston suojelemiseen. Hyvä tietysti olisi jos kumpaankin varauduttaisiin.
Kuten kirjoitit, talvisodassa ei juuri käyty meritaisteluja, koska Suomenlahti jäätyi, mutta vasta noin kuukauden kuluttua sodan alkamisesta.
Mutta silloin kun sota alkoi, meri oli vielä sulana.
Ja muuan Venäjälle paennut kommunistihan julisti, että puna-armeija pystyttää piankin punaisen lipun presidentinlinnan katolle "työtätekevän kansan riemuksi ja kansanvihollisten kauhuksi."
(Itse asiassa, jos se olisi onnistunut, se olisi tapahtunut työtätekevän kansankin kauhuksi.)
Niin neukut ilmeisesti kuitenkin aikoivat tehdä.
Maateitse, Kannaksen kautta, he eivät kuitenkaan päässeet kuin vähän matkaa eteenpäin.
Mutta voisi kuvitella, että niin kauan kuin meri oli sulana (niin kuin se ilmeisesti oli vielä noin kuukauden sodan alkamisen jälkeenkin), meritse heidän olisi ollut helppokin päästä aika lähelle Helsinkiä.
Mikä heidät pysäytti?
Miksi eivät he sotalaivoineen päässeet aina presidentinlinnan edessä olevaan Linnanaltaaseen sakka, josta käsin heidän oli ollut helppo toteuttaa tuokin edellä mainittu toiveensa?
Suomen panssarilaivatko heidät pysäyttivät, vai Isosaaressa ja muilla ulkosaarilla olleet järeät tykit?
Jos vastaus on viimeksi mainittu, sopii kysyä, tekivätkö puolustusvoimat sittenkään viisaasti, kun he muutama vuosi sitten myivät Isosaaren, Vallisaaren ja koko joukon muita Helsingin edustan saaria kaupungille virkistysalueiksi.
Sopivathan ne kyllä hyvin sellaisiksikin. Mutta olisiko puolustusvoimilla niille sittenkin vielä tärkeämpää käyttöä vielä nykyäänkin, jos Putin (tai joku hänen samanmielinen seuraajansa) kohdistaa seuraavan "erikoisoperaationsa" Suomeen?
Näin toisen puolustushaaran evp. edustajana ja hirtoriaa, laivastonkin, melkoisesti lukeneena pitää kyllä sanoa että Suomen laivasto oli koko viime sodan ajan yhtä tyhjän kanssa. Sen saavutukset miinoitusta ja miinanraivausta lukuunottamatta eivät olleet lähelläkään balanssia siihen investoitujen resurssien kanssa. Rannikkotykistö, kiinteä ja liikkuva, huolehti niistä asioista jotka merivoimien kuviteltiin hoitavan. Suurin hyöty panssarilaivoista oli Pansion satamassa auttamassa Turun ilmatorjuntaa. Valitettava ja ikävä tosiasia. Jota tietenkään ei tiedetty 30-luvulla kun investoinneista päätettiin. Mutta niitä investointeja arvosteltiin rajusti myös aikanaan niiden parissa joilla pysyi laskutikku kädessä. Mutta toisella taholla oli päätetty että meillä tuli olla uljaita laivoja, hintaan mihin hyvänsä, ja kuten EU:hun liittymisen yhteydessäkin, tätä ennalta päätettyä asiaa propagoitiin niin lehdissä kuin radiossa sekä etenkin elokuvissa ja tehtiin propagandafilmejä laivastosta. No, tehtiin sitten ilmavoimistakin, mutta se oli erilainen, sitä. ei voitu käyttää kaluston propagointiin.
Tervehdys Anolle ja Thorvald Eskilinpojalle & kiitos näistä lisäyksistänne. Itse en ole näitten merivoimien asiantuntija millään tavalla.
Anolle tuosta linnakesaarien myynnistä: kaikki sota on muuttunut ohjusten ja sensoreiden kehittyessä pakostakin liikkuvaksi. Tuliyksiköitä ei voi sitoa tiettyyn paikkaan kiinteästi, koska niitä on siellä liki mahdotonta puolustaa. Kaikki mikä ei liiku heti toimittuaan, voidaan tuhota ja tuhotaan. Sen on meille opettanut viimeistään Ukraina. Mutta tämä oli toki tiedossa meillä jo ennen sitä. Rannikkopuolustus perustuu nyt ohjuksiin, joiden lavetit pidetään suojassa ja piilossa, ja sensoritkin käynnistetään vasta kun oletetaan voitavan ampua samantien. Heti ammunnan jälkeen kamat kasaan ja uuteen paikkaan piiloon. Samaa tekee tykistökin maalla, muistattehan Moukarit, ja Nemo kranaatinheitinvaunut, ampuvat liikkeestä. Muuten vastatoimet pääsevät puremaan ja kalustosta tulee kertakäyttöistä. Tuli ja liike, se pätee nykyään kaikkeen, niin meri kuin ilma kuin rannikkopuolustukseen sekä maasotaan. Siksi niitä linnakesaaria ei ollut mitään järkeä pitää, aika ajoi niistä ohi. Palvelivat uskollisesti ja hyvin ja pitkään. Toivottavasti niitä museoidaan riittävän hyvin jälkipolville.
Tervehdys Thorvald Eskilinpojalle ja kiitos lisäyksestäsi.
Suomi on kokoisekseen valtioksi erittäin vahva sotilaallisesti.
Monet yrittävät sanoa että olemme saaneet olla rauhassa silkasta venäläisten hyväntahtoisuuden ansiosta.
Siis että halutessaan he nitistlisivät meidät mennen tullen.
Jos tuo olisi totta niin tuo todellakin olisi jo aikapäiciä sitten tapahtunut.
Mutta kun he eivät moiseen pysty. Jo's yrittävät niin täältä pesee!
Ano
Antifilatelisti: "Iso joukko ylempiä upseereita sai kenkää, ja uusi komentaja - Jarl Lundqvist, joka tuli ilmatorjuntatykistöstä - pani tuulemaan, ja hän nosti Erik Magnussonin ja Richard Lorentzin päättäviin asemiin. On juuri tämän kolmikon ansiota, että Ilmavoimista tuli ennen 2MS aikaa maailmanluokan osaaja."
Käsittääkseni Lunkka tuli kenttätykistöstä eikä hänen ansiokseen voi nyt hirveästi ainakaan hävittjien menestyksestä laskea, voisi sanoa että Lorenz ja Magnussen onnistuivat tehtävässä käsittämättömän hyvin Lunkasta huolimatta. Varsinkin Lorenz oli Lunkan kanssa jatkuvasti tukkanuottasilla eikä aina edes yrittänyt salata tätä.
-Jussi-
Samat harhamaalilaitteet ja (aktiivisuoja)asejärjestelmät, mitkä on asennettu sotalaivoihin voidaan asentaa myös niille linnakkeille saariin tai konteissa kauppa-aluksiin. Mutta se söisi upseerinvirkoja laivastosta, joten niin ei tehdä.
Hyvin on isojakin sota-aluksia upotettu nyt käytävässä itäsodassa, ja vastaavasti kiinteät linnakkeet sekä linnoituslaitteet ovat nousseet uudelleen arvoonsa...
Kauppalaivojen suojaus on tärkeää mutta noiden korvettien hankintaa ohjasi saadut (nolot) kokemukset Somalian merirosvo-operaatiosta. Samoin kuin "peniskateus" siitä, että merivartioston vartiolaiva Turva oli puolet suurempi kuin merivoimien lippulaiva Pohjanmaa.
Onhan se tosin komiaa kun mahdollisen sotatilanteen sattuessa merivoimat evakuoi itsensä Atlantille ja tukikohdakseen Englannin tai Espanjan satamat...
Rannikko-ohjuksilla voidaan sulkea koko Suomenlahti ja asettaa Königsberg, korjaan, Kaliningrad sellaiseen saartoon ettei sieltä lähdetä merille kuin soutuveneellä.
Ja jälleen itäsota on opettanut, että wanha ilmatorjunta-ohjuskin käy moneksi...
Siihen päälle raketit, liitopommit, droonit, lennokit yms lentohärväkkeet !
-Tvälups-
Ano "Jussi": Mertarantaa lainata "Voi taivas mitä sieltä tulee!". Nuo tarinat Lunkan huonoudesta ja Lorentzin nerokkuudesta ovat täyttää roskaa, jota Magnussonin tökkimänä Joppe Karhunen ja hänen perässähiihtäjänsä ovat levittäneet ruton lailla. Lorentzin oma pamfletti "Iskuja ilmaan" on paikoitellen aivan puhdasta fantasiaa (esimerkiksi ehdotus Fokkerista Allison-moottorilla) ja silti jotkut fanaatikot pitävät kyseistä pamflettia Jumalan sanana. Markku Iskaniuksen on kirjoittanut 2-osaisen elämäkerran Lunkasta (ainoa tieteellisesti pätevä Ilmavoimien henkilön elämäkerta; kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän hagiografioita), ja siitä avautuu täysin uusi näkemys verrattuna karhustuksiin. Lunkka teki kaiken mahdollisen Ilmavoimien eteen. Esimerkiksi 1930-luvun lopun englantilaispainotus hankinnoissa oli valtioneuvoston määräys kauppa tasapainon takia ja Saksan harjoittaman kauppasikailun takia. Ja jos taas Mannerheimin pään mukaan olisi menty, olisi hankittu täysi paska Ju 86. Jne. Mutta MARRRRRSSSSKI on tabu, johon ei everstiklikki (Lorentz et al) uskaltanut koskea.
Vaan Jatkosodan aikana Lunkka astui -skaan suosimalla jo vanhentuneita ranskalaiskoneita (Morane-Saulnier) Saksan sotasaalisvarastoista. Samaan aikaan heiltä olisi voinut ostaa Messerschmittejä, kuten muut Saksan liittolaiset tekivät mutta anglo-frankkofiili Lunkka ei moisia halunnut.
Ilmavoimien konekanta oli suoraan sanottuna katastrofaalinen niin Talvisodassa kuin Jatkosodan asemasotavaiheessa. Hyökkäysvaiheessa tilanne oli hyvä, johtuen Talvisodan aikana ostetuista koneista, jotka saapuivat pääosin maahamme vasta Välirauhan astuttua voimaan. Välirauha antoi aikaa kouluttaa niille niin lentäjät kuin mekaanikotkin. Samoin Luftwaffen suurvoitot operaatio Barbarossan alkukuukausina poisti suurimman paineen ilmarintamaltamme.
Jo vuonna 1942 eli asemasotavaiheessa alkoi osoittautua kuinka tappiot sekä konekannan kuluneisuus söivät ilma-aseemme tehoa viikko viikolta!
Pommituslentueissa saattoi olla pahimmillaan yhden-kahden pommikoneen toimintavalmius, hävittäjälaivueet olivat kuluneilla koneillaan helisemässä puna-ilmavoimien kanssa ja tiedustelulentueet pörräsivät Frans Kalleillaan alusta loppuun saakka... Päävastuun tästä tilanteesta kantaa ilmavoimien komentaja eli Lundqvist.
Ja sitten Lunkkiksen toiminta puolustusvoimien komentajana, ryntäys Suomi-Neuvostoliitto Seuran jäseneksi ja saman jyrkkä kehoittaminen muulle henkilökunnalle samaan aikaan muita, sodan aikana menestyneempiä, kenraaleja sekä upseereita laitoksesta puhdistaen...
-Tvälups-
Eikä muuten kannata unohtaa kuinka Lundqvistkin oli ns douhetismin pauloissa: tulevaisuuden sodat ratkaistaan pommikoneilla, taivaalta viholliskaupungit alta tuhoten...
Saksalaisvastainen anglo-frankofilia yhdistettynä douhetismiin, siinäpä lentäjätaustan puuttumisen lisäksi ehken Lunkan suurin vika. Eikä se ilmatorjunnan tilakaan hurraita kestänyt vaikka herra ilmailuvoimiin ilmatorjuntatykistön puolelta tulikin; kenttätykistöä alun perin edustaen.
-Tvälups-
Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle, Jussille, Antifilatelistille, Taisteluvälineupseerille ja Trilisserille & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Koska itselläni ei tieto riitä, niin en ota esille tulleisiin asioihin kantaa.
Jarl Lundqvistista vielä: Lundqvistin suurin ansio oli siinä, että hän tiesi puutteensa ja antoi siksi Magnussonille ja Lorentzille suhteellisen vapaat kädet.
Tämä on sattumoisin asia, joka on sotilasasioissa vähemmän puhuttu asia. Eli että esimiehen ego ei nouse alaisen pätevyyden edelle, vaan esimies sallii alaisensa tehdä parhaansa. Ja sekä Magnusson että Lorentz myös tekivät. Egomaanisempi kenraali olisi pannut alaisilleen kapuloita rattaisiin ja sabotoinut heitä - tämä on sotavaltiossa niin nähty asia.
Messerschmittejä olisi voitu ostaa, jos Saksa olisi myynyt. Vasta 1943 Saksa suostui myymään Mersuja, ja niitä ostettiinkin sitten laivueellinen. Sitä ennen piti tyytyä siihen, mitä maailmanmarkkinoilta sai, ja ainoa myyjä oli Saksa, joka suostui myymään vain sotasaaliskalustoaan. Siksi Suomi hankki Moraneja ja Sussuja.
Tottakai Lundqvistin ja alaisten välillä oli kitkaakin. Sitä on aina, ja sitä oli huomattavasti vähemmän kuin mitä olisi voinut olla. Ja mitä Joppe Karhuseen tulee, niin kukaan ei kiistä hänen ansioitaan sotilaana (hänellä oli MHR), mutta kirjailijana hän menee kyllä jo fiktion puolelle, ja monet hänen kirjoistaan ovat vähemmän objektiivisia kuin soisi.
Sitten taas jossittelun puolelle: olivatko Blenheimit virhehankinta? Ja jos olivat, mitä olisi hankittu tilalle? Ruotsi hankki Ju 86:ia, ja se osoittautui sudeksi. Myös FR:n vastaehdokas Heinkel He 112 oli susi - sen moottori oli epäluotettava ja alitehoinen (Jukka Raunio, Lentäjän näkökulma). Muistetaan, että sekä FR:ään että BL:ään saatiin valmistuslisenssi, joka puolueettomalle maalle oli kullanarvoinen asia. Olisiko vaihtoehtoihin saatu?
Frans-Kallet olivat korvausjonossa 1944. Sieltä oli tulossa Myrsky, joka oli kelvollinen tiedustelukoneeksi, ja Moranet päivitettiin Mörkö-Moraneiksi. Mikä ei ollut lainkaan huono saavutus. Kaikki, jotka haluavat moittia Lundqvistia ja siinä sivussa Magnussonia ja Lorentzia: mitä olisi niillä resursseilla voitu tehdä toisin?
Aika tarkkaan tänään tuli täyteen 4 vuotta korvettien tilaamisesta. Tilaamisen jälkeen kävi ilmi, ettei tilaukselle ole toteuttaja, eikö oikeastaan edes piirustuksia koko paateille. Viimeinen ajankohtainen uutinen aiheesta on viime keväältä ja siinä arvioida, että rakentaminen saattaa alkaa nyt syksyllä. Vehkeet vaan on, samalla tavoin kuin panssarilaivat, ihan liian isoja meidän rannikkoväylille. Järkevämpi kokoluokka olisi nykyaseilla jossain miinalaivojen ja ohjusveneiden kieppeillä. Jos nähdään maanpuolustukselle tärkeäksi, että sotakoneilla pelastetaan Välimerellä Euroopan rikastuttajia uppoavasta paateista, niin noillahan se onnistuu. Saadaan varmaan tosi-tv sarja kaupan päälle.
Vielä sen verran, että alkujaan korvettihankkeen hinta oli luokka 1,45 mrd €. Luulenpa, että aseistettuna ja toimivina, hinta kannattaa kertoa perinteisellä 3,14:llä. No voihan se hinta tuurilla jäädä alle Uniperin tai koronapaketin.
Tervehdys Antifilatelistille ja Anolle & kiitos lisäyksistä.
Lähetä kommentti