Saturday, April 19, 2008

ROHKEA TAITEELLINEN TEKO

Taiteilija Rosa Liksom on tehnyt näyttelyn, jossa burkha-asuiset naiset liikkuvat suomalaisissa maisemissa. Liksom itse sanoo, että kyseessä ei ole poliittinen taide, eikä touhu herätä suurempia intohimoja. Samassa haastattelussa sitten Liksom kuitenkin sanoo, että islam on länsimaissa niin demonisoitu, että hän halusi kesyttää burkhan. Liksom sanoo myös, että hän haluaa avata keskustelun.

Niin että oliko kyseessä poliittinen taideteos vaiko ei? Yksi lysti. Kyseessä on ainakin tämä nykyajan ilmiö eli huomiotaide, jossa taideteoksesta kehkeytyvä älämölö on tärkeämpää kuin teos itse (vrt. eräs Lillqvist). Nythän sitten tietyt tahot närkästyvät teoksesta ja vetävät herneet nenäänsä. Ja sitten taiteilija närkästyy ja vetää herneet nenäänsä kun hänen teoksestaan on närkästytty ja vedetty herneet nenään. Ja kulturaattoriosasto saa jatkuvasti tuhansia pieniä ja kehuu sitä, että Liksom on tehnyt Rohkean Taiteellisen Teon. Luonnollisesti Helsingin Pravda jo pisti Liksomin näyttelyn kulttuurisivujensa ykkösuutiseksi. Kun tämähän ilman muuta tuulettaa suomalaista ajattelua. Ja avaa sitä keskustelua.

Liksom haluaa avata keskustelua siitä, ”jos naiskuvan ääripäät ovat burka tai puolialastomana esiintyminen, kenties kummallakin ääripäällä on samanlainen oikeus olla olemassa”. Vaan ainoa porukka, joka tästä keskustelua käy, on suomalainen kulttuurieliitti ja jotkut naistutkijat. Siinä sitten suomalaiset tiedostavat naiset lätisevät suu vaahdossa toisten suomalaisten tiedostavien naisten kanssa ja päätyvät yllättäen johtopäätökseen että kyseessä on taas patriarkaalisen länsimaisen kulttuurin naiseen kohdistama sorto. Taas on löydetty ja lekoilla paukuteltu rikki suomalaisen yhteiskunnan salattuja tabuja.

Vaan keskustelun sisällöllä ja johtopäätöksillä ei ole merkitystä. Ainoa merkitys koko projektissa on Rosa Liksomilla. Hän on tehnyt Rohkean Taiteellisen Teon. Hän on Avannut Keskustelua. Hän on Kesyttänyt Burkhan.

Ja mitä hän sitten oikeastaan on tehnyt? Kuvannut naisia säkit päällään ympäri suomalaisia maisemia. Ja saanut siihen kulumaan lähes puolitoista vuotta. Kyllä näitä säkkipäisiä naisia näkee Helsingissäkin. Mitä ihmeellisen uutta tuossa sitten oli?

Eli onko Liksom tehnyt Rohkean Taiteellisen Teon? Onko hän Kesyttänyt Burkhan?
No ei. Jos hän olisi halunnut tehdä rohkean taiteellisen teon ja avata oikeasti keskustelua, hän olisi voinut tehdä taideprojektinsa yhdessä esim. jonkun saudi-arabialaisen tai afganistanilaisen naistaiteilijan kanssa. Ajatuksella, että kulttuuri on vuorovaikutusta. Me kerromme teille meistä, te kerrotte meille teistä. Me opimme toisiltamme. Ensimmäisessä osiossa, joka oltaisiin kuvattu Suomessa olisi näitä säkkipäisiä naisia suomalaisissa maisemissa. Ja seuraava kuvateksti:

Jos kissa näkee lihapalan vartioimattomana, kissa syö lihan. Ei siitä voi syyttää kissaa, vaan häntä, joka lihapalan omistaa. Burkha suojaa naista.

Ja toinen osio kuvattaisiin sitten vaikka Afganistanissa, jossa kuvattaisiin perinteisissä maisemissa uimapukuihin puettuja afgaaninaisia. Seuraavalla kuvatekstillä:

Meillä ei ole tapana pitää naista lihanpalana eikä irtaimena omaisuutena. Näemme, ettei paljaan reiden näkeminen ole mikään oikeutus mennä porukalla kanki sojossa raiskaamaan. Ihmistavat ja toisen hengen kunnioitus suojaavat naista.

Tästä saattaisi syntyä keskusteluakin. Muuallakin kuin kulturaattoripiireissä. Vaan jotenkin luulen, että taideprojektin tekniselle toteuttamiselle saattaisi syntyä hienoisia teknisiä esteitä tuolla Afganistanin päässä.

Taiteenhan tulee herättää ihmisessä ajatuksia. Siinä mielessä Liksom kieltämättä onnistuu, että kun katselen noita säkkipääkuvia, niin mieleeni tulee ajatus. Eli haluanko tämän olevan pala suomalaista tulevaisuuden kulttuurimaisemaa? En halua niin, mutta ajatus oli kieltämättä päässä jo ennen Liksomin teosta.

Allekirjoittanut ajattelee, että noitten burkhien alla on siellä Afganistanissa ihan eläviä ja tuntevia ihmisiä. Liksomille burkhat ovat taideteokseen sopivia vieraannuttavia elementtejä jotka natsaavat vielä väriltään sopivasti Suomen lippuun. Länsimaista kulturointia länsimaisille kulturaattoreille.
Täällä Suomessa on niin helppoa tehdä Rohkeita Taiteellisia Tekoja ja sitten lätistä niistä turvallisesti, omassa tutussa kulttuurivaikuttajien porukassa. Siinä porukassa, jota varten nämä teokset on yleensä tehtykin.
Muut sitten nakkaavatkin asialle pitkät paskat. Niin tavalliset suomalaiset Eskot ja Ellit, samoin kuin eteläisempien seutujen partajehut. Mitenkähän lie, aiheuttaakohan tämä taideteos esim. imaamipiireissä keskustelua tyyliin ”tartteiskohan meidän pojat porukalla miettiä sitä burkhapakkoa vielä kertaalleen?”.

PS. Tossa Liksomin haastatteluissa muistettiin tietenkin mainita näistä meidän lestadiolaisistamme ja heidän huiveistaan. Lestadiolaista on suvaitsevaispiireissä puhuttu ennenkin ja mainittu heidän tummaa ja peittävää vaatetustaan, jotenkin puolustuksena tolle burkhameiningille. ”Kyllä suomalainenkin pistää naisensa säkkiin”. Ykä on ittekin alun perin sen verran pohjoisesta, että tuntee lestadiolaisia. Heidän tapansa ovat hiukka erilaiset kuin meillä, mutta ihan työssäkäyvää tolkun väkeä ne minun nähdäkseni olivat. Ei siitä sinänsä sen enempää.

Vaan palataanpas siihen vaatetukseen. Pidetäänpä oletusasetuksena sitä, että lestadiolaisnaiset pukeutuvat aina mustiin ja verhoavat päänsä aina mustalla huivilla. Vaan ei hutkita, vaan tutkitaan ensin. Katsotaanpa kuvia lestadiolaisten suviseuroilta. Mikä kuvista puuttuu? Missä Jallu luuraa? Mausteena kuvasarjassa on se, että joukossa on yksi kuva, joka ei ole lestadiolaisten suviseuroilta, vaan jostain muusta. Saattaa olla kyllä vaikeaa erottaa. Kun lestadiolaisethan ovat semmosta verhottua, tummanpuhuvaa väestöä:


Semmosta synkähköä ja tummanpuhuvaa meininkiähän se. En ole kyllä kuullut sitäkään, että lestadiolaisjengit mellakoivat maailmalla ja polttavat kaupunginosia. Tarttee varmaan tilata Hotelli Yrjöperskeleen respaan uusia lehtiä.

5 comments:

Habahoo said...

Kiitos. Tuo kuvasarja nauratti ihan aidosti,ainakin yksi niistä.

Oletko muuten huomannut että tämä homomarskitaiteilija on nykyään vähän väliä toosassa. Marisevalla äänellään hän on selventämässä ihan mitä vaan. Tämä Liksom varmaan pudottaa hänet ja jatkaa selventämistä. Suomi nousuun.

Kertoja said...

Juu kyllä Helsingin Sanomat puuttuu vakavalla ilmeellä taiteeseen ja julkaisee kantaaottavasta taiteesta laajoja artikkeleita.

Jotenkin kuitenkin mieleeni tulee sellainen aavistus, että Hesari ottaa kantaa silleen niinku valikoivasti. Hesari ei edes pienessä artikkelissa maininnut, että Helsingin käräjäoikeus tämän vuoden alussa määräsi runokirjani Syitä ja seurauksia poltettavaksi http://www.geocities.com/petri_peltonen/

Runokirjani ei siten ole tämän maan korkeimman kulttuuritahon, Helsingin Sanomien, mielestä mitenkään kantaaottava ja keskustelua herättävä, sillä silloinhan toki maan kulttuuriauktoriteetti ja keskustelunherättäjä, Helsingin Sanomat, olisi siitä jotain maininnut.

Vasarahammer said...

Lestadiolaisten päävihollinen on aina ollut viina ja sen aiheuttama tapainturmelus. Samanlaista patologista suhtautumista naisten seksuaalisuuteen kuin puhdasoppisessa islamissa ei kyseisestä lahkosta löydä, vaikka heidän norminsa ovatkin muuhun kantaväestöön verrattuna erilaisia.

Ykäkin näköjään keskittyy taideaiheisiin. Itse kirjoitin viimeksi musikaalista, jossa oikeasti käsitellään ajankohtaista asiaa mutta jonka markkinointi ei ollut yhtä tehokasta kuin Lindqvistin homomarskin.

Näyttää siltä, että taideteosten tehokas markkinointi edellyttää pääsyä pois kulttuurisivuilta, joiden lukijakunta on varsin valikoitua.

Anonymous said...

Ehkä lestat on sekoitettu körtteihin?

Yrjöperskeles said...

Kiitokset kommentoijille. Taide ei Ykää sinänsä juuri kiinnosta, mutta ns. tiedostavien taiteilijoitten kuuheltamisesta tulee aina kommentoitua.

Lestadiolaisia on muuten saatettu oikeastikin sotkea körttiläisiin, mutta en tiedä, liekö körttiläisilläkään enää mitenkään tavallisesta poikkeava vaatetus.