sunnuntai 28. syyskuuta 2008

SYVÄPUHDASTA YHTEISÖLLISYYTTÄ

Kauhajoen järkyttävän tapahtuman seurauksena on suomalaisen poliittisen eliitin tiukin kärki ryhtynyt peräänkuuluttamaan kansalaisilta yhteisöllisyyttä. Mitä he sitten tällä yhteisöllisyydellä tarkoittavat, on allekirjoittaneelle jäänyt vielä epäselväksi. Jos kyse on siitä elämäntyylistä, johon itsekin nöösipoikana totuin, niin mikäs siinä.

Vaan enpä usko. Eihän tämmöistä asiaa voi tyhmän kansan mietittäväksi antaa. Näin ollen uskon, että asian tiimoilta pian laitetaan pystyyn sivistynyt työryhmä, jonka jäsenenä on paljon tohtoreita, maistereita ja psykologeja. Ehkäpä mukaan otetaan myös tiettyjen vähemmistöryhmien edustajia, koska heillähän on yhteisöllisyys tunnetusti hanskassa ja meillä on heiltä paljon oppimista siitä, kuinka asiat selvitetään puhumalla. Lopulta työryhmä pykää kasaan 386-sivuisen muistion, jonka tekeminen kaikkiaan maksaa kaksmiljoonaa montasataaviiskytkuustuhatta euroa.
Mikäli valtiovalta sattuisi vahingossa ajattelemaan, että pyörää ei tartte välttämättä keksiä uudestaan, niin annanpa pienen, mutta toimivan esimerkin siitä, kuinka se vanhakantainen yhteisöllisyys toimi käytännössä. Saa kopioida ihan rauhassa.

Yhteisöllisyys M/1971 toiminnassa, esimerkki:

*

Lötjönen kulkee pitkin tietä. Hän huomaa, että Kutvosen nuorempi poika heittää kivellä vieressä sijaitsevan Pöntisen talon ikkunan rikki. Koska Pöntinen ei ole paikalla, hän nappaa kersaa korvasta kiinni, ja kuskaa pojan kotiinsa ynnä kertoo tapahtuneesta. Isä-Kutvonen kiittää Lötjöstä tarkkaavaisuudesta ja antaa huligaanin uraa suunnittelevaa poikaansa selkään.

Sen jälkeen hän kuskaa pojan Pöntisille, ja korvaa ikkunan sekä sanoo, että tossapa sulle Pöntinen on nyt ilmainen renki täksi päiväksi. Pöntinen ymmärtää asian ytimen, ja mukula saa luvan tarttua talikkoon ja viettää seuraavat kahdeksan tuntia biolannoitteen siirtohommissa. Tämän jälkeen urakka jatkuu kotona, sillä Isä-Kutvonen vie sällin seuraavana päivänä liiterille ja pistää nulikan töihin. Pojallahan on mainiosti aikaa reippaaseen ja pitkäaikaiseen sahaamis – pilkkomis – pinoamisoperaatioon, koska Isä-Kutvonen ilmoittaa, että pojalla on kyläjuoksut loppu hamaan tulevaisuuteen ja Isä-Kutvonen on sentään vielä maailman tolppa Kutvosen torpassa.

Kutvonen junior, joka on sinänsä ihan tervejärkinen nuori mies, toteaa itsekseen, että eipä tää häröilijän elämä mitään herkun leipää ole, ja päättää jättää niin Pöntisen kuin muittenkin ikkunat jatkossa rauhaan. Aikuisena hänestä tulee menestyvä rakennusmestari.

*

Näinhän se menee. Tai meni ainakin joskus. Syväpuhtaaksi pestyssä sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa moisen tapahtumaketjun seurauksena olisivat sekä Lötjönen, Kutvonen että Pöntinen leivättömän pöydän ääressä. Syytteinä olisi ainakin lievä pahoinpitely, pahoinpitely, vapaudenriisto, pakotus ja lapsityövoiman hyväksikäyttö.

Kutvonen junior taas kuskattaisiin hienotittelisten ammattiauttajien tykö, jossa hänelle opetettaisiin, että on olemassa ilkeä, häntä painostava ja ahdistusta aiheuttava ryhmittymä, johon kuuluvat joku ihminen / jotkut ihmiset / joku tuntematon voima / jotkut tuntemattomat voimat / Pöntisen ikkuna / Pöntisen ikkunasta irvistelevä tuntematon voima joka on kerta kaikkiaan pakottanut hänet heittelemään kiviä. Kutvonen juniorin pää menee tossa ryöpytyksessä hiukan sekaisin, mutta se hänelle jää päähän, että hänhän saa perseillä ihan mitä huvittaa ja syy on aina jonkun toisen.

Lienee siis selvää että Yhteisöllisyys M/1971 ei tule uudestaan käyttöön, vaan jo aikaisemmin mainitun arvovaltaisen työryhmän suositusten mukaan otetaan käyttöön Yhteisöllisyys M/2009. Koska tavallinen kansa (joka elättää arvovaltaisen työryhmän) on pohjimmiltaan tietysti tyhmää, ei uutta yhteisöllisyyttä voida saada aikaiseksi ilman viranomaisia. Näin ollen perustetaan kuntiin uusi yhteisöllisyyssihteerin vakanssi. Kaupunkeihin taas perustetaan kerrassaan yhteisöllisyystoiminnanjohtajan vakanssi. Häntä avustavat yhteisöllisyyssihteerit, joita palkataan aina yksi kymmentä tuhatta kaupunkilaista kohti.

Kellään ei ole itse asiassa pirunkaan aavistusta, että mikä näitten uusien virkamiesten tehtävänkuva oikein on. Mutta normaalia julkishallinnollista luonnonvalintaa tuntien veikkaan, että heistä tulee Kerrostalokyttääjien virallisempi muoto. Ja valtiovalta voi sanoa, että turha mutista, etteikö mitään oo tehty.

Viranomaisia varmaan palkataan kouluihinkin lisää, kuraattoreita ja psykologeja. Kataisen Jykkehän sanoi, että rahasta se ei oo kiinni tällä kertaa. Mutta niin kuin aikaisemminkin kirjoitin, eivät koulun viranomaiset mahda tälläkään hetkellä perseileville psykopaatinaluille yhtään mitään. Jos voimattomien virkamiesten jatkoksi palkataan pari voimatonta virkamiestä lisää, niin mikä on vastaava hyöty? Paljonko on kahdeksan kertaa nolla plus nolla plus nolla? En tietenkään tarkoita sitä, että halveksuisin opettajia. Heillä kun vaan ei ole valtuuksia muuhun kuin puhumiseen, ja se ei kaikille vaan kerta kaikkiaan riitä.

Ehkä kannattaisi sittenkin miettiä Yhteisöllisyyttä M/1971?

PS. Kirjoitin asiasta aikaisemminkin, Jokelan tapauksen jälkeen, mutta edelleenkin ällöttää se tapa, millä televisiossa suhtauduttiin asiaan. Ruutuun hankittiin puhumaan ja sottailemaan toinen toistansa viisaampia psykologeja, maistereita ja tohtoreita ja he sitten analysoivat sitä, miten pirun kivaa on esittää fiksua telkkarissa eiku siis sitä, mistähän tämä nyt mahtoi johtua. Sitten vielä juontajat kysyvät, että kuinkas vanhemmat jossain ihan muualla kuin Kauhajoella nyt voivat kertoa tästä asiasta lapsilleen. Ja meitäviisaammathan pitivät mielellään luentoja aiheesta. Ihan kuin tavalliset ihmiset olisivat aivan idiootteja.

PS 2. Eli vielä rautalangasta. 1960 – 1970-luvun vaihteessa meillä ei ollut minkäänlaista nuoriso-ongelmaa. Sitten joku / jotkut fiksut keksivät apinoida meille DDR:läisen peruskoulun ja samalla romahduttaa opettajien arvovallan. No sitten tuli se nuoriso-ongelma. Sitten viisaat keksivät, että löysennetään rajoja entisestään, ehkäpä se sillä korjaantuu. Ja nuoriso-ongelma vaan otti ja paheni, jolloin keksittiin että löysätään rajoja vielä entisestään jne jne jne…
Näille aloitteleville psykopaateille tämä systeemihän käy vallan hyvin.

11 kommenttia:

Habahoo kirjoitti...

Minun mielestä meidän pitäisi saada ehdottomasti "Yhteisöllisyysministeriö". Sinne olisi sitten kiva palkata kaikki maailman sekunda humanistit selittämään viisaita ja neuvomaan tyhmiä veronmaksajia.

Vasarahammer kirjoitti...

Eipä sitä tuon paremmin voi sanoa, että yhteisöllisyys ei synny komiteamietinnöistä eikä byrokraattisen järjestelmän kautta.

weekendsoldier kirjoitti...

Olipas hyvin kuvattu tämä yhteisöllisyys M/1971. On tainnut Yrjöperskeles itse saada kokea sitä käytännyssä:)

Ei sen puoleen, omasta kokemuksesta minäkin sen tunnistin ja täytyy sanoa että hyvin se toimi.

Kun tuli penskana tehtyä jotain tyhmää/tuhmaa, välitön palaute koivuniemenherran muodossa, tai vahingon korvaaminen työllä/viikkorahoista kyllä palautti ruotuun.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille. Niin kuin Weekendsoldier arvelikin, on myös allekirjoittaneella ns. perstuntuma asiaan. Ei tullu traumoja, enkä tarvinnu terapeuttia.

Pasi Turunen kirjoitti...

Passaako lainata kokonaisuudessaan lähdemerkinnän muistaen? On sewwerta timangista tekstiä että kelpaisi.

Vaihdossa linkkivinkki:
http://irc-galleria.net/blog.php?nick=Breini&beid=20244217

Yrjöperskeles kirjoitti...

Lainaa toki. Breinin kirjoitukset ovat minullekin tuttuja. Järkevä ja asiallinen mies.

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän nyt Yrjö hauku väärää puuta liittäessään kurin puutteen siihen että ihmisestä tulee totaalisesti kilahtanut psykopaatti joka vihaa maailmaa niin paljon että antaa mielihyvin oman henkensä kunhan vain saa satutettua jotakuta. Se voi tietysti johtaa muihin ongelmiin kuten ilkivaltaan ja koulukiusaukseen, mutta joukkomurhiin? Tuskinpa.

Auvinen ja Saari molemmat tiesivät satavarmasti etteivät selviäisi elävänä tempustaan. Kumpikin ampui itsensä heti kun poliisit tulivat paikalle. Onko se sellaisen ihmisen toimintaa joka luulee selviävänsä nuhteilla ja parilla vuodella ehdollista?

Jokelassa/Kauhajoessa on kyse jostain ihan muusta. Jokin sai nämä ihmiset, jotka seitkytluvulla olisivat luultavasti vain hirttäneet itsensä, vihaamaan niin vitusti että päättivät laajentaa itsemurhansa koskemaan muitakin. Yleinen teoria tuntuu olevan, että vanhoina hyvinä aikoina ihmiset tukivat toisiaan (en tiedä onko tässä perää) kun taas nyt kaikki opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan muita ihmisiä kilpakumppaneina ellei suorastaan vihollisina, ja tästä on kysymys kun teeveessä jauhetaan yhteisöllisyydestä. Oli miten oli, kuri ei auta mitään sellaista ihmistä vastaan joka on valmis kuolemaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Suleville kommentista ja pahoittelut siitä, että kommenttisi julkaisu venyi. Olin nimittäin viikon mökillä ilman moderneja viestintälaitteita. Itse asiassa häivyn vielä lähipäivinä pohjoiseen valtion maille mettästelemään, joten kommentointi on taas jonkun aikaa jumissa.

Vaan itse kommenttiin:

Sulevi kirjoittaa asiaa. Ei yhteisöllisyys M/1971 välttämättä vaikuta tapauksiin Auvinen / Saari yhtään mitään. Vaan jos luet jutun uudestaan, huomaat, että ei siinä heistä mitään kirjoitetakaan, vaan siitä, että jonkun poliitikon julkilausumalla ei aikanaan tuhottua yhteisöllisyyttä saada takaisin. Ja vielä vähemmän yläpuolelta päätetyillä viranomaispäätöksillä.

Ja totaalinen kurin puute kyllä hyvin helposti kasvattaa nuorista ihmisistä itseään täynnä olevia avuttomia paskoja, jotka kuvittelevat, että he voivat tehdä mitä lystäävät.

Auvinen / Saari-osastoon ei kirjoitus sinänsä puuttunut. Sulevi sai väärän kuvan. Mutta jos lukija saa väärän kuvan, voi syy olla epäselvässä kirjoittajassa. Täytyy jatkossa skarpata vielä lisää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Niin juu, tuon unohdin vielä kommentoida:

"Auvinen ja Saari molemmat tiesivät satavarmasti etteivät selviäisi elävänä tempustaan."

Eihän toi pidä paikkaansa. Kuvitteletko, että poliisi olisi teloittanut jätkät, jos he olisivat heittäneet aseen pois ja nostaneet kätensä ylös?

Anonyymi kirjoitti...

En toki, tässä maassa ainakaan. Tarkoitin enemmänkin että kumpikin oli päättänyt etukäteen listivänsä myös itsensä, päätellen ainakin Auvisen mahtipontisesta "testamentista", molempien pullisteluvideoista ym. kukkoilusta ja siitä kiireestä mikä molemmilla tuntui olevan sovittaa kuula kalloonsa.

Saattoi itse asiassa olla että Auvinen todella uskoi tulevansa heti ammutuksi ellei ehdi itse ensin, ihmisillä tuppaa olemaan TV-sarjoista perittyjä käsityksiä virkavallasta. Mutta Saaren luulisi jo tienneen miten homma toimii.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Suleville kommentista. Tommonen "Suicide by cop"-systeemi ei Suomessa kyllä onnistu, mutta vaikea minun on sanoa, etteikö joku Auvinen siihen uskonut. Suomen poliisilla tulikuri on kyllä erittäin kova. Itse kattelen televisiota hyvin vähän, joten en osaa sanoa, kuinka paljon jenkkipoliisisarjat vaikuttavat nuoriin.

Joka tapauksessa, niinkuin aikaisemminkin kirjoitin, juttuni ei käsitellyt näitä kahta valopäätä, vaan sen perusidean voisi kiteyttää siihen viimeiseen kappaleeseen eli: "Eli vielä rautalangasta. 1960 – 1970-luvun vaihteessa meillä ei ollut minkäänlaista nuoriso-ongelmaa. Sitten joku / jotkut fiksut keksivät apinoida meille DDR:läisen peruskoulun ja samalla romahduttaa opettajien arvovallan. No sitten tuli se nuoriso-ongelma. Sitten viisaat keksivät, että löysennetään rajoja entisestään, ehkäpä se sillä korjaantuu. Ja nuoriso-ongelma vaan otti ja paheni, jolloin keksittiin että löysätään rajoja vielä entisestään jne jne jne…"

Sitä en tiedä, oletko samaa mieltä tosta kanssani, mutta heitä toki kommenttia jatkossakin. Ei näytetä olevan asiasta aina samaa mieltä, mutta se kuuluisa keskusteluyhteys pelaa.

Tosin nyt se katkeaa muutamaksi päiväksi, sillä häivyn vajaaksi viikoksi valtion maille metsästämään, enkä ota mukaani mitään tietokoneen tyyppistä vehjettä. Kännykkäkin on ikivanha.

Voimia eloon Suleville tv Ykä.