Thursday, October 1, 2009

SUKUPUOLETTOMUUTTA VIRANOMAISPÄÄTÖKSELLÄ

Hotelli Yrjöperskeleen respassa törmättiin uutiseen, jonka mukaan opetusministeri Henna Virkkunen on asettanut työryhmän, joka pyrkii vähentämään kouluissa sukupuolten välistä eroa opetuksen keinoin. Tämmöisiä työryhmiähän asetetaan aina aika ajoin, ja kai niitä täytyy asettaakin, koska tiettyjen feministipiirien mielestä naista sorretaan edelleenkin maassamme niin maan perusteellisesti. Jos työryhmiä ei aseteta, tulee heille herkästi henkinen pipi, ja sitähän me emme halua.

Kommentointi asiasta on esmes Helsingin Sanomissa ollut varsin kyistä, eikä se tietysti ihme olekaan. Voihan asiasta helposti saada semmoisen kuvan, että ennen pitkää kouluihin palkataan jonkunlaiset tasa-arvokuraattorit (luonnollisesti naispuoliset), jotka vahtivat poliittisen upseerin valtuuksilla sitä, että pojista koulutetaan kilttejä tyttöjä ja tytöistä vaan tyttöjä.

En olisi asiasta kovin huolissani. Työryhmiä ja mietintöjä riittää. Ne julkaisevat tutkimustensa tulokset ja sen jälkeen perustetaan lisää työryhmiä. Kyseessä on jonkinlainen ikiliikkuja. Ja vaikka lukija voisi kuvitella aikaisempien kirjoitusteni perusteella, että tunnen inhoa akateemista väkeä kohtaan, ei se ihan pidä paikkaansa. Kyseenalaistan vain akateemiset suojatyöpaikat.

Näin ollen uskon, että se työryhmä, joka asetetaan tutkimaan tätä asiaa, on kumminkin varustettu ihan toimivilla aivoilla. Kyllähän he hoksaavat, että pojat ja tytöt ovat hiukkasen erilaisia, eikä tämä asia tule viranomaispäätöksellä mihinkään muuttumaan. Lisäksi he ovat varsin tietoisia, että Suomessa on eräs kasvava vähemmistöryhmä, joka ei välttämättä ajattele tasa-arvosta ollenkaan samalla lailla kuin suomalainen yhteiskunta. Lisäksi vähemmistöryhmä on varsin herkkä vetämään herneet nenäänsä, ja vielä herkempi on heitä puolustava ammattiloukkaantujien ammattikunta. Työryhmä törmää myös siihen paradoksiin, että näissä ammattiloukkaantujissa on niitä samoja ihmisiä, jotka vaativat kouluihin sukupuolettomuutta. Tee siinä sitten mietintöä. Uraitsemurha häämöttää, eikä kovin kaukana häämötäkään. Kuinka toimia?

Eihän siinä mitään, työryhmä keittää vahvat kahvit, käärii hihat, sylkäisee kämmeniin ja pistää puuppageneraattorin turbovaihteelle. Toukokuun 2010 lopussa työryhmä luovuttaa tilaajalle työnsä, joka sisältää kuusisataa sivua retoromaniaa sekä power point-esityksen, jossa on paljon ympyröitä, neliöitä, kolmioita, kysymysmerkkejä, viivoja ja nuolia sekä käsi kädessä olevia hahmoja joista puuttuu normaalit (housut-hame / sininen-punainen) tunnisteet, joten hahmojen sukupuolta ei erota. Tämä oivallus miellyttää tilaajaa suuresti.

Lisäksi työryhmä on kehittänyt tarpeellisia uudissanoja, jotka antavat työlle tieteellistä katu-uskottavuutta. Näitä ovat mm. varhaiskaksoisroolilähtöinen, peruspositiivinen sukupuolinegaatio, yliheterospekulatiivinen, femikorostava skenaariovoimautus, ja masaldisoitu hilipantippa. Valitettavasti kolmivaihevaihtovirtakilowattituntimittari on jo keksitty, joten sitä työryhmä ei voi käyttää, vaikka se muuten varsin komea sana onkin.

Pähkinänkuoressa työryhmän tulos tiivistetään yhteen lauseeseen: ”opettajan on tunnettava vastuunsa, ettei hän aja lasta väkisin sellaiseen rooliin, joka on hänelle vieras.” Lause sisältää lievähkön piikin tilaavaa tahoa kohtaan. Tilaava taho ei huomaa piikkiä.

Johtopäätöksissä selviää työryhmän varsinainen idea. Se alkaa lauseella ”tätä tutkimusta tulee käyttää pohjamateriaalina…”.

Jatkossa perustetaan viisi työryhmää. Ensimmäinen pohtii sukupuoliroolien poistamista suomalaisissa kouluissa. Toinen pohtii sitä, kuinka ensimmäisen työryhmän työ vesitetään niin, että se ei koske erästä vähemmistöä. Kolmas työryhmä sisältää erikoisasiantuntijoita, joka koordinoi kahden ensimmäisen työryhmän työtä ja yrittää löytää perusteita koko helahoidolle. Neljäs työryhmä tutkii, voiko pyöreään reikään tunkea neliskulmaista palikkaa hajottamatta molempia. Viides työryhmä etsii syyllisiä, joitten niskaan voi kikkareet heittää, mikäli työryhmien 1 – 4 toiminta aiheuttaa henkisen pipin jossain suunnassa.

Eikä siinä mitään. Pitäähän ihmisillä töitä olla, ja työhenkilö on palkkansa ansainnut. Antoisaa alkanutta lokakuuta kaikille.

*

Lisäys samana iltana:

Tossa saunassa käydessäni tuumailin, että tähän juttuunhan sopisi eräs videopläjäys menneiltä ajoilta, jotka ovat vielä vahvasti keskuudessamme. Olkaapa hyvät, vuorossa Kristiina Halkola ja kappale Sinun Lapsesi vuodelta 1969.

Ittelle tosta tulee mieleen, että vaikka eräs raato kuolikin vuonna 1991, niin löyhkä lilluu maisemissa edelleenkin. Musiikillisista makuasioista on tietysti ihan turha kiistellä, mutta ittelle jää kappaleesta suuhun se tuttu maku, jonka tapaa viskinhöyryisen illan jälkeisenä aamuna. Huuhdellaanpas maku pois: laulu- ja soitinyhtye Rush esittää kappaleen Limelight.

10 comments:

Kullervo Kalervonpoika said...

Ansiokas kirjoitus taas kerran - sano.

Tähän voisi heittää kysymyksen siitä, missä on sitten se sukupuoluettomuus kun käsiin jää AS-potilas?

Taitaa olla aika hiljaista?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Kullervolle. Tarkoititko tolla AS:llä Asperger-syndroomaa?

Dr. Doctor said...

http://palanutsulake.blogspot.com/2007/09/runotorstai-lapsi.html

-Tuliko terve lapsi ?

-Väliäkö tuolla kunhan on poika tai tyttö !

Yrjöperskeles said...

Tervehdys The Doctorille, kiitos viestistä ja runosta & voimia eloon. Luoja taivaissa meitä aikakoneelta varjelkoon.

Kullervo Kalervonpoika said...

"Tervehdys Kullervolle. Tarkoititko tolla AS:llä Asperger-syndroomaa?"

Tuli vain esimerkkinä mieleen. Kun on kyse ns.yleisesti hyväksytyistä asioista, niin sukupuolueettomuus paistaa kaikkialla kuin kKekkosen klani.

Kun on kyse vaikeista asioista, tyttöjen tasa-arvoinen luokittelu ja hoito jää (ilmeisesti saman tasa-arvokäsitteen pohjalta) lukemieni tutkimusten valossa ns. herran haltuun.

Yrjöperskeles said...

Okke. Meikä häipyy nyt muutamaksi päiväksi korpeen, tod näk netin ulottumattomiin.

Anonymous said...

Quottaan YP:ttä itseään:

"Ja vaikka lukija voisi kuvitella aikaisempien kirjoitusteni perusteella, että tunnen inhoa akateemista väkeä kohtaan, ei se ihan pidä paikkaansa. Kyseenalaistan vain akateemiset suojatyöpaikat."

Kieltämättä tällainen ajatus yleisestä akateemisvitutuksesta on herännyt. Sen verran useasti olet tähän koulutustasopointtiisi palannut. Minulla nuo maisterinpaperit on (ja kirkonkylillä olen niitä Konsta Pylkkäsen tapaan näytellyt). Töitä teen ja töistä maksetaan julkisen sektorin piikistä. Samaa työtä tehdään myös yksityispuolella. Siellä maksetaan paremmin. Akateemiset hommat ovat suurimmalta osin ihan järkeenkäypiä ja perusteltavia jobeja: opettamista, maanpuolustusta, hallintoa, lääketieteellistä hoitoa ja erilaista tutkimusta. Jos sinä tykkäät suojatyöpaikoista kirjoitella (niitäkin on), älä vedä siihen saostuskaivoosi enemmistöä arkipäivän asioiden sujumisesta vastaavista akateemisista. Me nimittäin olemme enimmäkseen ihan tolkun väkeä ja kanssasi hyvin samanmielisiä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys äkäiselle akateemiselle anonyymille ja kiitos kommentista. Mehän ollaan monesta asiasta ihan samaa mieltä. Opetuksesta, maanpuolustuksesta ja lääketieteestä ajatellaan samoin. Sen sijaan hallinnossa ja tutkimuksen puolella suojatyöpaikkoja löytyy kyllä. Läheskään kaikkea akateemista väkeä en mollaa. Enkä edes suojatyöpaikkalaisia, kyllähän heidn heidänkin jostain leipänsä pitää repiä.

Idea on siis moittia sitä, että maassamme koulutetaan aivan liikaa erilaisia valtiotieteen jne. maistereita, joille ei mitään käyttöä keksi, mutta joille täytyy jotain tekemistä etsiä. Tämä pitäisi kyllä tulla ilmi teksteistäni.

Pahoittelen, jos kirjoitukseni ovat pahoittaneet mielesi. Mutta jokainen kirjoittaa tyylillään, enkä minä rupea uutta keksimään yhden ihmisen mieliksi. Ehkä sinun ei sitten kannata lukea tätä blogia. Vaan voimia eloon joka tapauksessa.

Anonymous said...

Yrskä hei, älä nyt oo niin kauhean katkera meitä akateemisia kohtaan vaikka itselläsi jäikin joskus luvut kesken.

Reippaasti vaan maisterinarvoa hankkimaan niin ei tarvii tuntea enää alemmuutta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anonyymille ja kiitos kommentista. Tää oli sen verran mainio kommentti, että pakkohan tää oli julkaista. Sen verran kattavasti pistit kaikki juttuni nurin, että en voi tuntea muuta kuin suurta häpeää omasta puolestani. Sovitaanko, että käyn vielä kertaalleen kaljalla, sen jälkeen laitan myllynkiven kaulaan ja hyppään kaivoon? Minkäs minä fiksummilleni mahdan. Jos vielä itse kerran tolle tasolle pääsis.