sunnuntai 9. toukokuuta 2010

KETTUUNTUNUT ESILOUKKAANTUJA

Kaikkihan me tiedämme, mikä kettu on. Sehän on se vikkeläliikkeinen peto, jolla on komea häntä. Aivan kaikki eivät välttämättä tiedä, että Kettu on myös sukunimi. Suomessa on tällä hetkellä väestörekisterikeskuksen mukaan 155 Kettua. Vielä harvempi (Hotelli Yrjöperskeleen respan henkilökunta mukaan luettuna) on hoksannut, että on olemassa myös kirjailija nimeltä Katja Kettu. Näyttää siltä, että Katja Kettu on päättänyt parantaa medianäkyvyyttään, ja näkyvyyttä parantaakseen hän on hakenut arvostettuun julkisen esiloukkaantujan tehtävään. Diplomityönään hän on kirjoittanut avautumisen Länsi-Uusimaahan (kiitos taas Roopelle mediavalppaudesta), ja täytyy todeta, että kyseessä on todella lahjakkuus esiloukkaantujan vaativalle saralle.

Julkisen esiloukkaantujan tehtävässähän on tärkeintä asenne ja tunne. Esiloukkaantujan tulee olla varma asemastaan mielipidevaikuttajana. Asia ei sinänsä ole niin tärkeä, vaan tunne. Asioitten perustelu ei ole välttämätöntä, sillä ne, jotka eivät osaa yhtyä esiloukkaantujan tunteeseen, ovat jo lähtökohtaisesti väärässä, eikä semmosille tarvitse mitään perustella.

Katja Kettu on oivaltanut tämän linjan. Hän kertoo, että häntä on pyydetty kirjoittamaan juttu Jussi Halla-ahosta. Hän ei kerro, kuka tai ketkä ovat pyytäneet, ja tämä on aivan oikein. Osaavalle esiloukkaantujalle riittää, että hän ilmoittaa asian. Varmasti on pyydetty. Muu onkin jo selittelyä.

Oikeaoppinen esiloukkaantuja valitsee hyökkäyksen kohteen oikein. Amatööri valitsisi iskunsa kohteeksi Hommaforumin, sillä sehän on olemassaoleva keskustelupalsta, ja sieltä varmaankin vaadittaisiin perusteita, ja tämä saattaisi saada aikaan noloja tilanteita. Sen sijaan Suomen Sisu on hyvä kohde, sillä Suomen Sisun keskustelupalsta lopetti toimintansa jo viime kesänä.

Erinomaisena esiloukkaantujanoviisina Katja Kettu kaivaa esiin nimimerkin ”Valkonen Voima” ja nimimerkin kirjoittaman lauseen ”Neekrit pois Somesta”. Tämä on mainio veto kahdestakin syystä. Ensinnäkin Kettu pääsee halveksimaan ja kokemaan voimakkaita tunteita. Kettua alussa melkein itkettää ja sitten myöhemmin jo ihan oikeasti itkettää. Toiseksi Kettu pääsee todistamaan jo tällä hetkellä merkittävän asemansa. Googlaamallahan ei Valkosta Voimaa lausuntoineen löydy ollenkaan, joten Valkonen Voima, ja mikseipä huomattava määrä Suomen Sisun aktiivijäseniä on ilmiselvästi ottanut yhteyttä Kettuun suoraan. Ja tämähän todistaa Ketun olevan, suhteellisesta tuntemattomuudestaan huolimatta merkittävä maahanmuuttopoliittiseen keskusteluun liittyvä mielipidevaikuttaja.

Tietysti joku rasisti saattaa ajatella, että Kettu on keksinyt itse tämän Valkosen Voiman, mutta oikeaoppinen esiloukkaantuja ei tästä välitä, vaan osaa katsoa älyrajoitteisia rasisteja sopivasti nenänpieltä pitkin alaspäin. Tähän saumaanhan Kettu osaa liittää sopivasti käymättömän peruskoulun ja lapsena kärsityn hellyyden puutteen. Nämä ovat hyviä opinnäytteitä, mutta tietty miinus tulee tällä kohdalla, sillä Kettu olisi voinut lisätä sopivasti suvaitsevaista predestinaatio-oppia, eli kun ihmisellä ei ole syntyjään tarpeeksi älyä ja varsinkaan tunneälyä, ei hän pysty hankkimaan itselleen sopivaa koulutustakaan, eikä hän voi myöskään ajatella asioista oikeaoppisesti. Näin ollen hän päätyy peruskoulua käymättömäksi rasistiksi.

Mutta tuo miinus on vain kauneuspilkku, sillä Katja petraa välittömästi. Hän nostaa itsensä taitavasti astetta itseään ylemmäksi, ja ilmoittaa tuomionaan, että kielitieteen tohtori Jussi Halla-aho hallitsee kieliopin ainakin auttavasti. Seuraavaksi hän ilmoittaa, että Halla-aho kykenee esittämään väitteidensä tueksi jos jonkinlaista faktaa ja tilastoa.

Ja nyt aletaan lähestyä jo mestariluokan suoritusta. Tässä vaiheessa ei missään nimessä pidä ryhtyä kinastelemaan faktoista ja tilastoista. Sekin saattaa aiheuttaa noloja tilanteita. Taitavasti Kettu myöntää Halla-ahon pitävän hallussaan faktoja, mutta tyrmää ne isommalla lekalla:

Suvaitsevaisuus on arvo.
Luonnollisesti tästä saadaan sellainen kuva, että totta kai esiloukkaantuja pystyisi milloin tahansa osoittamaan Halla-ahon väitteet vääriksi, muttei alennu siihen, sillä hän perustaa ajatusmaailmansa suuremmille arvoille, eikä alennu kinastelemaan heikompilahjaisten kanssa.

Tässä vaiheessa joku Homman saastuttama lukija saattaisi todeta, että pistäpäs tipu nyt perustellen muutama fakta vääräksi, mutta lukijan tulee muistaa, että ei Ketun kirjoitus ole meille tarkoitettu. Se on eräänlainen julkinen hakemus nykyistä merkittävämpään yhteiskunnalliseen asemaan, ja se toimii varsin hyvin sellaisena. Tätä koepaperia emme arvostele me, vaan ihan eri opettajat.

Tätä taustaa vasten Katja pärjää opinnäytteessään varsin mainiosti. Suvaitsevaisuus on arvo. Ihmiselämän arvoa ei käy tilastoilla mittaaminen. Ihmisarvoinen elämä on asia, josta puhuttaessa kuvaan astuu monenlaista ideologiaa (toi viimeisin oli tosi hyvä, tosta plussa). Katja tuntee. Katjaa itkettää. Ja Katja on aivan menestyksen kynnyksellä.

Katja jatkaa ammattilaisen ottein. Maahanmuuttokeskustelussahan on kovasti mainittu kysymys, että onko mitään järkeä raijata Suomeen laivalasteittain porukkaa Somaliasta ja Lähi-idästä. Katja kiertää miinan, ja iskee takaisin: ”Suomi-laivan upottajiksi on keksitty ghanalaiset ja filippiiniläiset siirtotyöläiset.” Hän ei puhu esim. somalialaisista, irakilaisista tai afganistanilaisista yhtään mitään. Hän tietää, että siitä, mistä ei voi puhua, täytyy vaieta. Jos siitä ei vaikene, siitä joutuu puhumaan.

Katja ymmärtää perusasiat, mitkä esiloukkaantujan tehtävässä tarvitaan. Rahasta puhuminen on rahvaanomaista. Fakta ei ole tärkeä, tunne on. Suomalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta puhuminen on itsekästä nationalismia. Kysymys siitä, mihin meillä on varaa, on rasismia. Katja tuntee. Katjaa itkettää.

Syvä tunne. Katkera kyynel. Siinä kaikki. A star is born. Katjasta tulee julkinen esiloukkaantuja. Hänet tullaan kutsumaan puhuvaksi pääksi Yleisradion ajankohtaisohjelmiin. Hänelle on luvassa palstatilaa Helsingin Sanomissa ja muissa yhteiskunnallisesti merkittävissä julkaisuissa kuten Me Naiset, Anna, Eeva ja Gloria. Ja siinä vaiheessahan kyseessä ei enää olekaan Katja Ketusta ja Katjan asiasta, vaan pelkästään Katja Ketusta.

Eräät ne vaan osaa.

13 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Katjan kirjoitus voisi olla satiiria, koska satiirihan on julkeaa ja mautonta. Mutta toisaalta, satiiri keskittyy toimijoihin eli todellisiin vallan käyttäjiin, kun taas pilkka on henkilökohtaista häpeäntuottamista ilman muita tarkoitusperiä. Eli kyllä tuo kirjoitus vaikuttaa ihan tyylipuhtaalta perinteiseltä herjaamiselta, jonka kohteena on Halla-aho. Lyömäaseena käytetään hänen kuviteltua aseenkantajaansa Valkonen voima. Valkosella voimalla näyttäisi olevan lukihärjö, mutta Katja Kettua hyvät tavat eivät tietenkään sido, vaan ihmisten puutteille saa ihan vapaasti nauraa.

Itseäni tökkäsi silmään tuo "suvaitsevaisuus on arvo" -väite. Yleensä arvolla tarkoitetaan hiukan virheellisesti itselle tärkeitä, arvokkaita asioita kuten perhe, työ ja terveys. Arvo on todellisuudessa kuitenkin se voima, johon yksilö nojaa tai josta hakee tukea silloin, kun elämälle arvokkaat asiat hajoavat tai häviävät.

Eli jos nyt vaikkapa Ykälle muija on tärkeä asia, niin muijan heittäessä lusikan nurkkaan, Ykä nojaa uskontoon tai jos ei ole uskonnollinen, hän ymmärtää kuoleman olevan osa luonnon kiertokulkua. Poismeno satuttaa ja suututtaa, mutta sen hyväksyy, koska omissa arvoissa on työkalu asian käsittelemiseksi. Joku on väittänyt Martin Luther Kingin ja Mahatma Gandhin arvon olleen pasifismi. Pasifistilla on kyky käsitellä itseensä kohdistunut pilkka tai väkivalta, kun taas tavallinen ihminen tappelisi vastaan.

Se arvojen määrittelystä. Sitten palataan tuohon Katja Ketun väitteeseen, että suvaitsevaisuus on arvo. Näin ajateltuna, se ei ainakaan ole suomalainen arvo, josta on ihan osuva määritelmä Wikipediassa:

Suomalaisiksi koetut arvot liittyvät talonpoikaisissa kyläyhteisöissä vallinneisiin yleisiin käsityksiin. Talonpoikaisista arvoista merkittävin on työ. Ihanteellinen suomalainen saavuttaa elämässä tärkeät asiat omalla työllään. Vallitseva työn arvostus pohjautuu vahvasti vuosisatojen yhteiskuntajärjestelmään, jossa talonpoikaissäädyn osa oli työnteko. Positiivinen omakuva rakentui kyvystä selvitä lähes missä tahansa olosuhteissa.

Eli jos on sitä mieltä, että suvaitsevaisuus on arvo, niin ei se ainakaan ole suomalainen arvo. Uteliaisuus herää, ja huulille nousee kysymys: Missä päin suvaitsevaisuus on arvo? Ja vastaus on annettu. Suvaitsevaisuus on uskoa. Se on uskoa siihen, että olemalla hiljaa näkemistään ongelmista tai kokemistaan vaaroista, ongelmat eivät ehkä häviä, mutta ne eivät kosketa itseään.

Kuten säädetty on, Suomessa on uskonnonvapaus. Se tarkoittaa, että minulla on oikeus olla uskomatta siihen, mihin Katja Kettu tai Ykä uskovat. Ja ihminen, joka ei usko samaan kuin muslimi, on vääräuskoinen. Ihminen joka ei usko samaan kuin kristitty, on pakana. Ihminen, joka ei usko samaan kuin katjaketut, on rasisti.

Kari Rydman kirjoitti...

Hyvä analyysi.

Anti Muhammed Cartoon Contest for Finn people kirjoitti...

Totta joka sana

http://muhammed-caricatures-allowed.blogspot.com/

... vaan miten edetään?

Seppo Lehto

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille ja voimia eloon. Kumitonttu muuten, voisit alkaa päivittää blogiasi. Lukijoita varmaan olisi. Muummuassa minä.

Janne kirjoitti...

Dat is awsum :)

Eli loistava kirjoitus :) Sai hymyn huulille heti aamusta :)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Jannelle, kiitos kommentista ja voimia eloon. Pitäähän sitä meikäläisen yrittää ymmärtää semmosenkin ihmisen motiiveja, joita ei ihan ensi näkemällä järkevinä pidä. Empatiaa ja semmosta.

Jani Alander kirjoitti...

Mahtaakohan palstalla tuollaista kirjoitusta olla? Ko. nimimerkki ei taatusti ollut vakiporukkaa eli tekstit olisi moderoitu, ja tuollainen kirjoitus ei olisi päässyt läpi edes kieliasun perusteella. Moderointitiimi sentään yritti ylläpitää tiettyä tasoa, seikka jonka itse tiedän siihen kuuluneena. Taitaapi toimittaja puhua sitä itseään.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Janille. Luulen, että olet oikeassa. Seurailin minäkin sitä palstaa varsin tiiviisti, ja ylläpito pelitti mielestäni hyvin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, joka laittoi kommenttinsa, jonka hylkäsin. Ihan suurin piirtein samoilla linjoilla ollaan monessa asiassa, mutta niitä kuoppaamisjuttuja minä en tässä blogissa julkaise, ja ymmärrät varmaan miksi.

Voimia eloon sinulle joka tapauksessa.

Lakeudenmies kirjoitti...

Loisto kirjoitus Ykältä.

Mielestäni tämä esiloukkaantujan arvonimi tulisi virallistaa sillä niin moni sillä julkista statustaan nostattaa ja jopa rahaa sillä ansaitsee.

Ja miksei esiloukkaantujaa voisi virallistaa, onhan meilla virallinen valvojakin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lakeudenmiehelle ja kiitos kommentista.

Kumitonttu kirjoitti...

Niinhän minä sitten tein. Katsotaan, mitä perästä kuuluu. Toivottavasti ei sitä ihteään...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle. Päivittelinpä siis linkkilistani.