Sunday, May 30, 2010

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XII

1. Aina enemmän tuettua opetusta

Opetusministerimme Henna Virkkunen, siis tämän ”Minun mielestäni on merkittävä voimavara monille kouluille, että koulussa on maahanmuuttajaoppilaita. Koska tulevaisuuden maailma on globaali, on tärkeää että ihmiset kasvavat myös monikulttuurisuuteen. Käsittääkseni useat rehtorit näkevät tämän voimavarana.”-papukaijauksen ihan tosissaan lausunut henkilö on tällä kertaa huolissaan siitä, että lukioissa ei ole tarpeeksi maahanmuuttajia, ja maahanmuuttajat myös keskeyttävät lukion kantaväestöä useammin. Hän toteaa:

- Maahanmuuttajanuoria siirtyy lukiokoulutukseen vähän suhteessa suomen- ja ruotsinkielisiin oppilaisiin. Maahanmuuttajanuoret myös keskeyttävät lukion kantaväestöön kuuluvia useammin. Keskeisenä syynä ovat heidän puutteelliseksi kokemansa kielelliset valmiudet. Lukioon valmistavassa koulutuksessa voidaan tämä puute korjata.

Meitä ns. maahanmuuttokriittisiähän on moitittu siitä, että me niputamme maahanmuuttajat aina yhteen nippuun. Vaikkei se paikkansa pidäkään. Virkkuselta niputtaminen näyttää sujuvan myös varsin hyvin, sillä en oikein jaksa niellä sitä ajatusta, etteikö suomalaisissa lukioissa olisi myös vallan hyvin pärjääviä maahanmuuttajaryhmiä, jotka osaavat suomen kielen ja joilla on halu yrittää muutenkin. Ja jotka tulevat pärjäämään ja vielä ihan omilla ansioillaan. Virkkusen ongelmana on se, että on tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä, joita ei lukioon saada. Hänhän ei kerro, mitä ne ryhmät ovat, koska eihän sellaista saa ääneen sanoa. Mulla on tietysti oma käsitykseni siitä, mitä nämä ryhmät mahtaisivat olla, mutta kun sitä ei ministerikään kerran saa suustaan ulos pulautettua, niin miksipä sitten yksi Ykäkään.

Virkkusen ehdotuksen mukaan valmistava opetus kestäisi vuoden. Hän ei sano sitä, mistä rahoitus tähän tulee, joskin mulla on siitä melko hyvä aavistus, eikä hän sano myöskään sitä, miksi nimenomaan maahanmuuttajien saaminen lukioihin on itseisarvo.

Meinaten, tästähän on mediakin hehkuttanut, että suomalaisnuoret hakeutuvat entistä enemmän ammatilliseen koulutukseen. Pääosin nuoriso on fiksua, ja nuorison piirissä on varmaan hoksattu, että ei se tusinamaisterin paperi enää automaattista onnea tuokaan. Pikkupomon paikkoja julkishallintoon mahtuu vain so much, eikä akateemisen pätkätyöläisen elämä mitään herkun leipää ole. Ehkäpä nuorisossa on jopa tajuttu semmonen asia, että jos maassa on 10% isoja pomoja, 80% pikkupomoja ja loput 10% tekee työt, niin semmosella touhulla ei pitkälle pötkitä.

Tässä vaiheessa en vielä mieti sitä, miksi on itseisarvo saada lukioon paljon lisää maahanmuuttajia. Mietin enemminkin tuetun opetuksen ongelmia. Tuettu opetus on hieno asia, ja sen avulla esim. näkö- tai kuulovammaiset ja lukihäiriöiset ovat voineet suorittaa opiskelunsa menestyksekkäästi. Itse olen omalla työurallani tutustunut tuettuihin opetusmuotoihin hurumykke, ja ongelmana on se, että nuorta ei huvita. Tämä ongelma saattaa olla myös peruskoulua käyvällä maahanmuuttajanuorella. Kun ei huvita.

Tähän motivaation puutteen ongelmaan – oman näkemykseni mukaan varsin epäonnistuneena ratkaisuna – on kehitetty erilaisia pienopetusryhmiä, erityiskouluja, erityisluokkia ja kaiken sortin tukimuotoja. Virallisestihan nämä toimivat kuin junan vessa, mutta pitkäaikaisessa käytännön työssäni olen huomannut, että näillä tukimuodoilla lähinnä tehdään opiskelu rennommaksi, mukavammaksi ja ennen kaikkea helpommaksi. Mennään yli siitä, mistä aita on matalin. Tarkoituksena on saada nuorelle peruskoulun päästötodistus.

Painotan sanaa päästötodistus. En puhu peruskoulun oppimäärästä. Kun näistä erityistukimuodoista päästöspettarinsa saaneet nuoret hakevat sitten esim. ammattikouluun, tiedetään ammattikouluissa jo valmiiksi pudottaa päästötodistuksen keskiarvoa kahdella numerolla, jotta tiedetään osaamisen oikea taso. Erityistukimuodoista saadaan paljonkin opiskelijoita ammattikouluihin, mutta sitä ei hirveästi mainosteta, kuinka moni jatkaa vielä kuukauden jälkeen.

Sama ongelma on Virkkusen ehdotuksessa. Olisiko niin, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien nuoria ei pääasiallisesti huvita. Jos tarvittavaa kielitaitoa ei ole onnistuttu hankkimaan peruskoulun – siis yhdeksän vuotta – aikana, niin voisiko kyse olla motivaatiosta? Kuinka monelta maahanmuuttajanuorelta Virkkunen muuten on kysynyt, että onko sulla itse asiassa edes kiinnostusta mennä lukioon?

Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Jos ihmisellä on motivaatiota, hän opettelee kielen. Jos häntä ei huvita, hän ei sitä tee. Tukimuotojahan voi tietysti kehittää ja jatkaa aina eteenpäinkin (Valde maksaa), jos asiakseen halutaan maahanmuuttajamaistereita. Voidaan kehittää maahanmuuttajien kouluavustajasysteemi lukioon ja siitä yliopistoonkin. Miksei tohtoritasollekin. Voidaan myös höllentää kielivaatimuksia. Ja sitten vähemmistövaltuutettu pääsee nillittämään, kun yksityinen sektori ei palkkaa maistereita, jotka ovat tehneet gradunsa arabiaksi, somaliaksi tai dariksi.

Miksi sitten yleensä ottaen on itseisarvo saada maahanmuuttajanuoria lukioihin? Kun ylioppilaista on muutenkin ylitarjontaa. Ihan henkilökohtaisena mielipiteenäni näen, että virallinen koneistomme haluaa näkyviä onnistujia, jotta he voivat edelleenkin väittää, että kyllä me olimme oikeassa. Halutaan television uutislähetyksiin oikeanvärisiä ja suomea mukavasti murtaen puhuvia päivystäviä dosentteja, jotka tuumivat tuetun tutkintonsa suomalla arvovallalla että töitä saattaa Suomessa jatkossa olla enemmän, vaan saattaapi ottiatuota olla vähemmänkin.

Onko kukaan muuten kuullut, että päivystävistä dosenteista olisi ollut missään asiassa kenellekään mitään varsinaista hyötyä?

***

2. Hukassa

Harvinaisen koukuttavan Lost-sarjan viimeinen jakso esitettiin hiljattain Yhdysvalloissa. Lostin loppujaksosta en tässä kommentoi sen enempää, mutta tiedättekö, että Lost ei ole alkuperäinen idea. Se on itse asiassa spin off-sarja Suomessa jo parikymmentä vuotta jatkuneelle ja edelleen jatkuvalle Hukassa-sarjalle. Amerikkalaiset ostivat formaattiin oikeudet 2000-luvun alkupuolella ja tekivät siitä oman versionsa. Niin kuin Lostkin, niin Hukassa-sarja on sellainen, että siitä ei saa mitään tolkkua, jos tulee mukaan kesken sarjan. Se pitää katsoa alusta asti. Asiaa tuntemattomalle kirjoitan Hukassa-sarjasta lyhyen synopsiksen:

Sarjan alussa on sellainen paikka kuin Suomi. Suomi on melko syrjäinen maa, mutta se ei ole saari, vaikka välillä tuntuu siltä, sillä kaikki kaupankäynti Suomen ja muitten paikkojen välillä käydään meriteitse. Sarjan edetessä suomalaiset (siis se porukka, joka asuu paikassa nimeltä Suomi) tosin alkavat toivoa, että Suomi olisikin saari ja vähän v**un kaukana kaikesta, mutta se ei ole merkittävää juonen kannalta.

Suomen itäpuolella on laaja alue, nimeltä Rauhanvaltio. Rauhanvaltiossa asuu tovaritsheja. Rauhanvaltio ei esiinny sarjassa kuin sen pilottijaksossa. Rauhanvaltion alueella, tarkemmin sanoen kylässä nimeltä Moskova, elää myös semmoinen porukka, joka ei ole tovaritsheja, vaikka vähän niin kuin hengessä mukana olevatkin. He ovat kotoisin etelämpää, paikasta nimetä Sarvi. Sanotaan siis heitä vaikka sarvelaisiksi. Sarvelaiset ovat kavereita Rauhanvaltion kanssa ja he käyvät semmosta Lumumba-nimistä koulua, jossa heille opetetaan kaikenlaista mukavaa, mitä he tarvitsevat ollakseen sitten oman valtionsa tovaritsheja.

Sarvelaisilla ei ole huolta huomisesta, sillä heidän ylläpidostaan vastaa tovaritshien ylläpitämä Dharma-Vladivostok Initiative, joka toimittaa heille säilykkeitä, juomista, muroja, sipsejä, kelloja ja yleensäkin kaikenlaista kivaa ja mukavaa.

Pilottijaksossa käy sitten sillä viisiin, että tovaritshit tuumivat, että tää tovaritshina olo on kyllä loppujen lopuksi ihan /c:stä ja he porukalla tuumivat, että ollaanpa vaan jatkossa Vasileja niin kuin ennenkin. Kun tovaritshina oleminen loppuu kertakaikkiaan, niin he ilmoittavat sarvelaisille, että Dharma-Vladivostok Initiave ei enää kustanna teidän lööbimistä ja muutenkin voitte suksia helvattuun.

Moskovassa asuvilla sarvelaisilla tuli nyt ankara tenkkapoo. Sarveen ei huvittanut oikein palata, ja Dharma-Vladivostok Initiative ei enää ruokkinutkaan. Tässä vaiheessa sarjan mystiset elementit alkavat tulla esille. Suomessa oli eräs varsin nimekäs, mutta ihan pankrotin partaalla oleva hyväntekeväisyyspulaaki, joka hoksasi, että sarvelaisten ongelman kohdalla kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa ja kutsuivat sarvelaiset Suomeen. Mystistä on se, ettei valtionhallinto siinä vaiheessa todennut, että kutsukaa kuulkaa keskenänne, mutta mystisiä elementtejä hyvässä sarjassa tuleekin olla.

Samaan aikaan ilmenee, että Suomessa oli demlalaisiksi kutsuttu uskonnollis-poliittinen lahko, joka oli lähettänyt radiolla viimeiset 22 vuotta Rauhanvaltion suuntaan signaalia ”tilaa – Tiedonantaja – levitä – Tiedonantaja” osoittaakseen halunsa olla tovaritsheja. Kun tovaritshit eivät sitten koskaan Suomeen tulleetkaan ja rupesivat porukalla Vasileiksi, iski demlalaisiin samanaikainen joukkopsykoosi (kuinka ja miksi, se on taas sarjan mysteereitä) ja he alkoivat pitää sarvelaisia uusina tovaritsheina.

Sarjan pilottijakson loppuvaiheissa sarvelaisia tulee Suomeen sekä junalla idästä että laivalla etelästä. Etelässä oli paikka nimeltä Viro, jonka asukkaat olivat väkisin joutuneet olemaan tovaritsheja. Kun tämä pakko loppui, ei heitä huvittanut olla Vasilejakaan, vaan he olivat Kalevipoegeja, niin kuin joskus ennenkin. Viro ei esiinny sarjassa pilottijakson jälkeen ja saatujen tietojen mukaan siellä ollaan asiasta varsin tyytyväisiä.

Pilottijakso loppuu toimintakohtaukseen, jossa demlalainen papitarnoviisi seisoo laivasillalla poliisien ja sarvelaisten välissä ja huutaa mystistä koodia ”Repikää passinne! Repikää Passinne!” Jos kyseessä olisi ollut perhesarja, olisi jaksossa ollut onnellinen ja looginen loppu ja poliisit olisivat hilanneet ämmän välittömästi kauluksesta jorpakkoon, mutta kun scifistä on kyse, niin papitarnoviisi kaiken järjen vastaisesti onnistuu yrityksessään. Mieletön on käsikirjoituksen voima.

Seuraavassa jaksossa perustetaan Dharma-Vladivostok Initiativen tilalle Suomeen Demla Initiative joka antaa sarvelaisille, no, ihan kaikkea. Sarvelaiset saavat oikeuden olla Suomessa ihan niin kauan kuin huvittaa, koska he tulevat Vaarallisesta Paikasta. Ei sinne voi mennä, koska siellä käy hullusti. Sarvelaiset asettautuvat aloilleen mukaviin asuntoihinsa ja alkavat tilailla lomalippuja Sarveen. Katsojastakin alkaa tuntua siltä, että tässä ei ole kaikki ihan kohdallaan, tässä on nyt joku koukku. Tässä sarjan vaiheessa esiin tulee Päivystävä Demlalainen. Hänen henkilöllisyytensä vaihtuu usein, niin kuin esmes brittiläisen The Prisoner-sarjan Number Twon henkilöllisyys, mutta hän toteaa aina jakson päätteeksi mystisen lauseen ”Monikulttuurisuus on rikkaus” ja nauraa aivan hirveän rienaavaa naurua.

Jaksoissa 3 – 684 juonenrakenne kehittyy pikkuhiljaa. Sarvelaiset käyvät taloksi, Demla Initiative elättää ja sarvelaiset kiittävät suomalaisia sanomalla että olettepa te paskaa porukkaa. Päivystävä Demlalainen sanoo ”Monikulttuurisuus on rikkaus”. Suomeen leviää outo aivoihin vaikuttava virus, jonka tartuttamat ihmiset alkavat kirjoittaa mediaan taukoamatta että kyllä me suomalaiset ollaan sitten paskaa porukkaa. Sarvelaisten huomataan harrastavan rikollisuutta huomattavasti enemmän kuin kantaväestön, kehittävätpä he tietyissä rikollisuudenlajeissa kantaväestölle vierasta joukkuelajimuotoakin. Asiasta huomauttavia kantaväestön edustajina pidetään väkivaltaan yllyttävinä hulluina. Päivystävä Demlalainen sanoo ”Monikulttuurisuus on rikkaus”.

Jaksoissa 685 – 994 maahan alkaa saapua lisää sarvelaisia, jotka otetaan mielihyvällä vastaan, koska Sarvi on vaarallinen paikka, jossa käy hullusti. Hekin käyvät taloksi ja tilailevat lentolippuja takaisin Sarveen. Vaarallisen viruksen tartuttamat ihmiset kertovat lehdissä kuinka urhea, vaarallisesta paikasta poistunut sarvelaistyttö pistää jauhot suuhun kantaväestölle. Samassa jutussa kerrotaan tytön viettämästä ihanasta välivuodesta Sarvessa. Tässä vaiheessa kantaväestö alkaa jo kysellä, että onko asiassa loppujen lopuksi mitään järkeä, mutta asiasta vastaavat ministerit ja virkamiehet sanovat, etteivät nyt ehdi keskustella asiasta, koska heidän on mentävä salaiseen bunkkeriin syöttämään vanhalle tietokoneelle koodi 2-0-1-0-t-y-ö-v-o-i-m-a-p-u-l-a. Jos he eivät näin tee, niin valtava magneetti lojahtaa bunkkerissa päälle, kaikki yli 65-vuotiaat paskovat housuihinsa, eikä kukaan tule pyyhkimään. Päivystävä Demlalainen sanoo ”Monikulttuurisuus on rikkaus”.

Jakso 995 – tämä päivä: Sarvelaisten lisäksi Suomeen aletaan hilata porukkaa paikasta nimeltä Ihanmikätahansa. Demla Initiative kasvaa jatkuvasti ja alkaa muuttua valtioksi valtiossa. Myös Lostista tuttu musta savu ilmestyy kuvioihin. Toisin kuin Lostissa, se ei henkilöidy yhteen ihmiseen vaan se alkaa nousta kantaväestön korvista. Kevään 2010 jaksoissa savua on jo niin paljon, että se haittaa koko Euroopan lentoliikennettä. Meteorologit kautta maailman toteavat, että eihän Suomessa ole tulivuoria, mutta sieltä päin se savu näyttää kumminkin tulevan. Meteorologit päättävät, että vehkeet on varmasti kalibroitu väärin ja antavat kansainväliselle medialle näytettäväksi vanhaa videokuvaa Islannista. Päivystävä Demlalainen sanoo ”Monikulttuurisuus on rikkaus. Opetelkaa uimaan.” Sarvelaiset lomailevat Sarvessa ja suomalaiset päivittelevät sitä, kun yksi sarvelainen rikollinen on karkoitettu Sarveen, jossa on vaarallista. Päivystävä Demlalainen nauraa mielipuolista naurua.

Sarja jatkuu, eikä jää tauolle.

Tuossa siis synopsis noin pähkinänkuoressa. Silkkaa scifiähän tuo on, ei oikeassa elämässä tommosta voisi tapahtua. Sarja on saanut toistuvasti loistavaa arvostelumenestystä, mutta suuri yleisö ei jostain syystä ole oikein sarjasta innostunut. Sarjan tulevaisuus on kuitenkin turvattu, sillä sitä esitetään julkisrahoitteisilla kanavilla.

Amerikkalaiset siis ostivat oikeudet tähän formaattiin tossa 2000-luvun alkupuolella ja tekivät siitä oman versionsa. Amerikkalaiset tuumivat, että toi sarja on niin kertakaikkista utopiaa, että eihän se semmoisenaan mene rapakon takana läpi edes jazztupakkaa polttaneelle chigagolaiselle pasuunansoittajalle, mutta idea siitä, että pannaan kaikki päälaelleen ja väitetään, että ei tässä mitään outoa ole, on kiinnostava. Kunhan siitä karsitaan kaikki semmoiset epäuskottavuudet, mitä ei voi selittää edes Jumalalla, kosmoksella tai ufomiehillä.

9 comments:

Kumitonttu said...

Tää oli väkevä tarina!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Kumitonttu. Täytyy muistaa, että tarina on silkkaa scifiä, eikä sellaista tietenkään satu oikeassa maailmassa. Ei ainakaan Suomessa, koska meillähän on vastuunsa kantavat ja kansan parasta ajattelevat poliitikot ja virkamiehet.

Kullervo Kalervonpoika said...

Loistava!

Yrjöperskeles said...

Kiitos, Kullervo.

Lakeudenmies said...

Hyvää tekstiä yrjöltä.

Tuo lukion itseisoppiarvo on kokenut viimeisen vuosikymmenen aikana suuren romahduksen. Suurin osa suomalaisista opiskelijoista jotka käyvät lukion suuntautuvat teknisille aloille, ja siellä he ovat aivan yhtä pulassa kuin Burgundia puhuva suomenkielen kirjoituksissa.

Lukiohan on perusajatuksellisestikin jo yleis sivistävä koulutus, ja jos maahanmuuttajat, tai suomalaiset haluavat oikeasti pärjätä omillaan, eikä jonkun maksatettavina niin yleis sivistävä koulutus joka kestää 3 vuotta ei ole kauhean houkuttelevaa...


Hukassa.
Melko kaukaa haettua tavaraa. Mistä ihmeestä Yrjö on mennyt tuollaista kekesimään?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Lakeudenmiehelle ja kiitos hyvästä kommentista.

Mielikuvitus laukkasi mulla kieltämättä liikaa. Scifissä voi fysiikan lakeja taivuttaa, muttei ihan kokonaan unohtaa.

Jaska Brown said...

Aiheesta maahanmuuttajat ja lukiokoulutus ruohonjuuritasoa asiantunteva taho tiesi kertoa seuraavaa:

1. Melkoinen osa lukioon tulevista maahanmuuttajista menestyy hyvin. Hyviä arvosanoja eikä mitään pilipaliaineita vaan oppimäärä rankemman jälkeen, matemaattis-luonnontieteellinen suuntautuminen ja/tai ylimääräisiä kieliopintoja.
Näistä hyvin pärjäävistä muhkea enemmistö on naispuolisia, pojat ovat tässä joukossa harvinaisia. Vielä harvinaisempaa on, jos hyvin pärjäävä on ei-eurooppalaisesta kulttuuripiiristä lähtöisin.

2. Huonommin pärjäävistä opiskelijoista maahanmuuttajia on suhteettoman suuri osa. Huonommin pärjäävän indikaattoreita ovat heikot arvosanat, lukion käyminen neljässä vuodessa tai jättäminen kokonaan kesken. Tässä sakissa on länsi- ja itäeurooppalaisia suhteessa kyseisistä maista tuleviin lukiolaisiin saman verran kuin suomalaisia suhteessa suomalaissyntyisiin lukiolaisiin. Sen sijaan eteläeurooppalaisia on suhteessa määräänsä jonkin verran enemmän ja ei-eurooppalaisista lukiolaisista lähes kaikki kuuluvat tähän ryhmään.

3. Lähes kaikki ei-eurooppalaiset, erityisesti pakolaisina maahan tulleet ovat luokkakavereitaan pari vuotta vanhempia. Kun tähän lisätään se, että heiltä lukion käymiseen kuluu neljä vuotta paljon useammin kuin suomalaisilla, kestää heidän ryhtymisensä verovaroja kuluttavista niitä tuottaviksi kansalaisiksi pidempään.

4. Hyvin pärjääviin maahanmuuttajiin ei kulu resursseja sen enempää kuin suomalaisiinkaan ja he todellakin ovat rikkaus ryhmässä. Huonosti pärjääviin sen sijaan tykitetään. Lukioihin on palkattu erityisopettajia - siis ihan oikeasti, erityisopettajia lukioon! Näiden erityisopettajien resursseista melkoisen osan haukkaavat huonosti pärjäävät maahanmuuttajat, puhumattakaan tavallisten opettajien tukiopetustunneista. Eihän siinä mitään, jos olisi olemassa taikaseinä mistä rahaa tulisi, mutta käytännössä tämä on pois normaalien lukiolaisten koulutuksesta. Lopputulos on se, että opiskelijaryhmän koko hipoo neljääkymmentä, kun tuntikehystä on kulunut mamujen erityis- ja tukiopetukseen.

5. Äskeinen laskelma ei kata normaalia opetustilannetta, jonka kustannusten kuvaaminen on hankalaa, mutta otetaan esimerkki. Kuvitellaan luokka, jossa on 30 normaalia suomalaisopiskelijaa, kaksi hyvin ja kaksi huonosti pärjäävää mamua ja neljä huonosti pärjäävää suomalaista. Oppitunnin 45 minuutista noin 15 kuluu siihen, kun opettaja neuvoo niitä paria vastentahtoista mamua, toiset 15 minuuttia siihen kun autetaan neljää vastentahtoista suomalaista. Jäljelle jäävät 15 minuuttia on sitten käytettävissä 32 normaaliopiskelijalle (periaatteessa myös näille kuudelle muulle siinä samalla, mutta näillä on tapana piirrellä vihkoon muissa maailmoissa yhteisopetuksen aikana). Voi laskea, että suomalaisopiskelijoihin opettaja käyttää aikaansa 15/32*30 + 15 = 29,06 minuuttia, mamuihin 15/32*2 + 15 = 15,94 minuuttia. Selvää rasismia, koska suomalaisiin käytetään enemmän aikaa! Tosin henkeä kohti laskettuna opettaja käyttää suomalaisiin 29,06/34 = 0,85 minuuttia ja mamuihin 15,94/4 = 3,98 minuuttia eli yli nelinkertaisen panoksen. Ilman näitä mamuja voitaisiin olettaa, että heidän tilalleen tulisi kaksi huonosti ja kaksi hyvin pärjäävää suomalaista. Tällöin tilanne olisi se, että kuuteen huonosti pärjäävään suomalaiseen opettaja käyttäisi 20 minuuttia (äsken käytetty 15 minuuttia neljään ei kertaudu 1,5:llä, koska opetusta voi antaa useammalle heikolle samaan aikaan) ja 32:lle jäisi 25 minuuttia. Tarkoittaisi suomalaislukiolaisille henkeä kohti laskettuna 45/38 = 1,18 minuuttia eli noin 39 % kasvua opetusajassa!

Ceterum censeo. Virkkusen lukioasiantuntemus on kenties aavistuksen verran puutteellinen, häneltä kun jäi aikoinaan valkolakki saamatta.

Yrjöperskeles said...

Kiitos Jaskalle kattavasta kommentista. Oma työnihän rajoittuu peruskoulutasolle, ja kaikki nuoret kansallisuudesta riippumatta ovat ns. haastavia, joten kokemukset eivät ole suoraan verrannollisia, mutta en yhtään epäile, etteikö se juuri noin mene.

Milloinkahan nähdään ne ensimmäiset erityisopettajat yliopistossa?

Anonymous said...

"Sarvelaisten huomataan harrastavan rikollisuutta huomattavasti enemmän kuin kantaväestön, kehittävätpä he tietyissä rikollisuudenlajeissa kantaväestölle vierasta joukkuelajimuotoakin. "

Hah meinasin pissiä housuun :)
Hyvää tarinaa!