lauantai 12. lokakuuta 2013

ERITYISTUETUT JA VÄLTTÄMÄTTÖMÄT LIITOT

Palaanpa aiheeseen, josta kirjoitin aikaisemmin vuonna 2008 eli monikulttuurisiin avioliittoihin. Kirjoitus on melko pitkälti kopio siitä vanhasta, johtuen varmaankin siitä, että kummassakin kirjoituksessa käsitellään tutkija Minna Säävälän avautumisista kyseisistä liitoista. Vuonna 2008 Säävälää jurppi viranomaisten kylmäkiskoisuus monikulttuurisia avioliittoja kohtaan. Viranomaiset kun joskus epäilevät, että onkohan tämä liitto järjestetty vain sen takia, että joku heppu pääsee Suomeen. Tuolloin Säävälä peräsi viranomaisten tukea monikulttuurisille liitoille.

Uudemmassa avautumisessaan Säävälä vastuuttaa liiton kestävyydestä avioliittoon menneitten ihmisten lähipiirin ja kaataa vastuun liiton mahdollisesta epäonnistumisesta lähipiirin nuivalle suhtautumiselle. Juttujen perusteella voi päätellä, että jos monikulttuurisessa liitossa on häikkää, syy on viranomaisten tai lähipiirin nuivan suhtautumisen. Se, onko suhteen peruspalikoissa jo alun perin, esimerkiksi huomattavista kulttuurieroista johtuen jotain häikkää ei ole ainakaan näissä jutuissa varsinainen pohtimisen aihe.

Tässä tuoreimmassa avautumisessa puhutaan vain suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten avioliitoista ja lähipiirin mahdollisesti nuivaa suhtautumista siihen. Ainakin tämän lehtijutun mukaan. Suomalaisen miehen ja ulkomaalaisen naisen avioliittoja ei käsitellä. En ole varma, voiko sitten Säävälän tai toimittajan mielestä niihin taas suhtautua nuivasti kaikessa rauhassa.

Yhtä kaikki, monikulttuuriset liitot ovat aika ajoin mediassa tapetilla nimenomaan positiivisessa mielessä. Niin iltapäivälehdissä kuin naistenlehdissä on mainostettu usein ihanan väreilevää ja erilaista monikulttuurista parisuhde-elämää. Mainostihan Anna-lehti aikanaan monikulttuurista tapahtumaa otsikolla ”Naisia tummissa rytmeissä”:

Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa kaikaa eksoottinen musiikki. African Music Night- bileissä kohtaavat Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle, se että tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi - ulkonäöstä, koosta ja iästä riippumatta.

Itse olen työni puolesta joutunut jatkuvasti katselemaan kolikon toista puolta. Pisti silmään, että kummassakaan Säävälän avautumisessa – tai ainakaan niistä kirjoitetuissa jutuissa – ei mainittu ollenkaan lapsia. Lapset ovat varsin hyvä mittari sille, onko liitto onnistunut vaiko ei. Ja työkokemukseni pohjalta voin todeta, että mikäli niin suomalainen nainen kuin suomalainen mies haluaa kymmenkertaistaa lapsensa mahdollisuuden joutua huostaanotetuksi ja sijoitettavaksi laitokseen, hänen kannattaa tehdä lapsi ulkomaalaisen puolison kanssa. Toteamukseni ei tuomitse ketään. Näin vain valitettavasti on. Näitä ns. puolikkaita on laitoksissa huomattavasti enemmän, kuin mitä heidän suhteellinen osuutensa väkiluvusta on. Ja on ollut koko urani ajan. Määrä vain kasvaa.

Se, että näistä monikulttuurisista liitoista syntyneitä lapsia sijoitetaan laitoksiin suhteessa huomattavasti enemmän kuin tavallisista suomalaisista perheistä, kertoo että joku ei vaan toimi. Mikä? Minulla ei ole mitään varmaa selitystä. Yksi syy voi tietysti olla juurettomuuden tunne. Olenko suomalainen? Olenko kansan x jäsen? Olenko puolikas? Olenko mitään? Joillekin nuorille se on ongelma, joillekin ei. Ihmisiä ei voi tietenkään käsitellä yhdessä nipussa ja jokainen henkilö on oma itsensä.

Joka tapauksessa näitä henkilöitä päätyy laitoksiin turhan taajaan ja jokainen sijoitus on epäonnistuminen ja inhimillinen murhenäytelmä. Aina voi nostaa esiin r-kortin ja syyttää suomalaista lastensuojelua siitä, että se kyttää niin ulkomaalaistaustaisia kuin näitä monikulttuurisia perheitä muita enemmän. Kollegani jalon sosiaalipiiperryksen alalta voivat tosin vahvistaa, että sitä nimenomaista r-korttia pelätään kuin ruttoa, ja sen takia ennemminkin odotellaan liian pitkään eikä tehdä mitään, vaikka tehdä ehkä pitäisikin. Varsinkin kun yksi laitossijoitus maksaa minimi 300€ vuorokaudessa eli tommonen 110.000€ vuodessa. Ihan vähällä tämmöisiä sijoituspäätöksiä ei tehdä.

Ja ongelma on ihan samanlainen, oli kyseessä suomalais-afrikkalainen liitto tai suomalais-venäläinen liitto. Kyse ei ole ihmisen ulkonäöstä, vaan siitä, että jotkut palat eivät vaan loksahda kohdalleen. Samoin ei väliä ole sillä, onko liiton suomalainen osapuoli nainen tai mies. Tässä kohdassa tietysti joku ihminen voi kommentoida, että minäpä olenkin naimisissa aivan ihanan ulkomaalaisen miehen/naisen kanssa ja touhu pelittää kuin junan vessa, joten Yrjön täytyy kirjoittaa silkkaa paskaa noin yleensäkin. Onnea teille ja menestystä elämäänne. Mutta se ei muuta yleistilannetta mihinkään.

Ihmisillä on oikeus valita puolisonsa. Ei siihen voi puuttua. Mutta en ymmärrä sitä, miksi monikulttuuriset liitot ovat jonkunlainen itseisarvo, joita täytyy hypettää ja suosia. Kun käytäntö täällä kentällä näyttää aivan toista. Ehkä ihmisiä kannattaisi (tutkijoittenkin) kannustaa harkitsemaan ensin ja toimimaan vasta sitten. Suomalaisillahan on vähäisemmissäkin asioissa ollut hyvä nyrkkisääntö että ennen kuin toimitaan, pysähdytään aloilleen, poltetaan paritkin perstupakit ja fundeerataan.

Tutkija Säävälälle, monelle muullekin tutkijalle ja ennen kaikkea hyvin monelle toimittajalle tuo nyrkkisääntö on vanhanaikainen. Ainakin tässä asiassa. Heillähän on oletusasetuksena että niin monikulttuurisuus yleensä ja sitä myötä monikulttuuriset liitot tuovat tähän maahan jotain hyvää, toivottavaa ja hyödyttävää. Ja ainakin tässä tapauksessa nimenomaan niin, että liiton suomalainen osapuoli on nainen ja ulkomaalainen osapuoli mies. Näin ollen näitä liittoja tulee tukea, niin lähipiirin kuin viranomaisten taholta. Asiaan liittyvistä haittapuolista selviää yksinkertaisesti niin, että niitä ei noteeraa. Tyhmempi ajattelee tietysti että jos joku asia on alunperinkin niin hyvä, niin mihin se erityistukea tarvitsee? Eikö tuo pysy pystyssä ja kukoista ihan omin päinkin?

Mutta kysehän ei olekaan siitä, mitä joku asia on käytännössä. Kyse on siitä, kuinka nämä ihmiset unelmoivat tämän asian olevan. Ja heidän unelmiensa mukaan meidän muittenkin tulee elää. Ja sitä myötä kantaa kollektiivista syyllisyyttä. Vaan sitähän meillä on kannettavanamme jo valmiiksi niin paljon, että eiköhän tuokin rikka rokkaan mahdu sekaan. 

37 kommenttia:

Castor kirjoitti...

Kyllä sitä erityistukea tarvitaan näemmä joka paikkaan ja rahareikiä keksitään, jotta säävälät saisivat ns. duunia. Niin kuin Ykä kirjoittikin, on niitä jollain tavalla onnistuneitakin liittoja, useimmiten kyllä varmaankin ei-islamilaisten kanssa solmittuja. Lapset niissä liitoissa, jotka epäonnistuvat, ovat tosi surkeassa tilanteessa, näin on varmaakin varmemmin silloin kun aviomies on rauhanuskonnon edustaja. Nyt tietenkin unohtamatta sen lisäämistä, että suomalainen mies on juoppo, syöppö, huoripukki ja vaimonsa ja lastensa pieksijä.

Vaimoni näitä erityistukia (ja muitakin tukia) kovasti ihmettelee kun kertoilen iltasatuja Suomesta. Näillä kiinalaisilla kun ei oikein mene perille se hyvinvointiyhteiskunta, jossa sitten voidaan pahoin. Täällä niitä tukia ei valtio jakele, ja sen vuoksi kiinalaisilla on aivan uskomattoman laaja ystäväverkosto. Se auttaa aina tarvittaessa, taloudellisesti ja henkisesti. Meillä on ennen minun aikaani Suomessakin saattanut olla tuollainen systeemi, ainakin pienillä paikkakunnilla, joissa ihmiset tunsivat toisensa. Nythän kukaan ei ainakaan kaupungeissa tiedä naapuristaan muuta kuin postilaatikossa olevan nimen.

Juu, sukulaiset, ympäristö ja lähipiiri nuo liitot rikkovat ymmärtämättömyyttään ja ajattelemattomuuttaan. Kun menin naimisiin ja oltiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen Suomessa, paras kaverini sanoi ihan vakavana minulle: "Mitähän perkelettä toi sun kunnollinen vaimos sussakin saatanassa näkee!" Kyllä on ollut kovaa kestää nuo ympäristön aiheuttamat paineet, suvaitsemattomuus ja vittuilu...

Castor kirjoitti...

Menee monologiksi, mutta sen verran lisään, kun tuosta saatanan monikulttuurista aina jaksetaan jauhaa: kiinalaisilla on kohtalaisen vanha kulttuuri, vaikkei sitä nyt välttämättä aina huomaakaan. Myös kiinalaisuus, kiinalainen identiteetti on vahva, voisin kertoa lukuisia esimerkkejä Yhdysvalloissa tai muualla Kiinan ulkopuolella syntyneistä "muunmaalaisista kiinalaisista" ja sittemmin tänne esimerkiksi töihin tulleista nuorista, joita automaattisesti pidetään kiinalaisina täällä etnisyytensä perusteella, vaikkeivät puhuisi sanaakaan kiinaa.

Meidän perheemme ei ole monikulttuurinen, meillä on kaksi kulttuuria ja kaksi identiteettiä, lapsia ei ole. Meillä on rouvalla kiinalainen ja minulla suomalainen kulttuuri ja rouvalla kiinalainen ja minulla suomalainen identiteetti. Kun ollaan Suomessa, ei tarvita "erityisruokavaliota", rouva syö kyllä läskisoosia tai grillimakkaraa, jos sitä kannetaan eteen. Minä syön Kiinassa sitä mitä on tarjolla, enkä anele ketään tuomaan ruisleipää tai salmiakkia, toki näitä otan iloisena vastaan jos joku tuo (kahvia olen pyytänyt tuomaan, kun se on niin saatanan kallista täällä ja olen pihi). Sen paremmin kulttuurit kuin identiteetitkään eivät ole pahemmin törmäilleet, kun kumpikaan ei pakota toista mihinkään. Voimme myös avoimesti nauraa niin suomalaisen kuin kiinalaisenkin yhteiskunnan omituisuuksille, koska meillä molemmilla on VAHVA IDENTITEETTI.

En minä tiedä, miksi tuon kirjoitin. Ilmeisesti siksi, että jos parisuhteessa ryhdytään alistamaan ja pakottamaan toista omaksumaan jotakin oman identtiteettinsä ja kultturinsa ulkopuolista, se suhde ei takuulla kestä.

Kumitonttu kirjoitti...

Lyhyesti vain muistutan tästä Suomenaron erinomaisesta lopputyöstä, jota käsittelin kirjoituksessani keväällä (Horny reindeer - sarvipäinen poro). Suomenarohan muistuttaa kirjoituksessaan, että nuoret mussepojat naivat sharialain mukaisen valeliiton hankkiakseen itselleen pysyvän oleskeluluvan länteen. Ehkä nämä höynäytetyt mammat eivät kykene huolehtimaan lapsen kasvatuksesta, en tiedä eikä juuri jaksa kiinnostaakaan.

Närpes varg kirjoitti...

Muistan hyvin tuon Yrjön jutussaan mainitseman naistenlehden jutun afrikkalaisista ilopojista ja suomalaisista rouvista. Jos se on sinulla tallella, julkaisepa se palstallasi kokonaan! Juttu itse asiassa kertoo, mistä tässä kaikessa on kyse.

Se, että niin monet suomalaisnaisten avioliitot epäonnistuvat rauhanuskontolaisten kanssa johtuu mielestäni siitä, että näitä naisia on petetty. Virallisen totuuden omistajat propagoivat jatkuvasti, tempoa vain nostaen, kuinka hedelmällistä ja ihanaa on yhdistää kaksi täysin erilaista kulttuuria avioliitossa. Naisjärjestöjen kuoro möykkää taustalla synkkää virttään suomalaismiesten pahuudesta, väkivaltaisuudesta ja juoppoudesta. Kun sitten aurinkorannalta löytyy Omar, joka ei ole eläissään viinaa maistanut ja on niin hellä, niin hellä, niin vot, se on siinä. Ja lapsi pitää tehdä heti kulttuuritekojen sinetiksi.

Naisiamme on petetty pahemman kerran. Heille on kerrottu vain yhtä totuutta, joka ei kestä arjen mylläkässä.
Kymmenet tuhannet naisemme ovat matkustaneet ulkomaille, Saksaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin jne ja löytäneet rakkautensa siellä. Käsitykseni mukaan he tietävät, mitä tekevät, ovat nähneet tulevan asuinmaansa hyvät ja huonot puolet. He eivät ota ensimmäistä Omaria vaan kolmannen tai neljännen Johnin tai Hansin. Yllättävän moni näistä liitoista kestää.

Suomalaisten miesten ja ulkomaan naisten liittoa varjostaa heti alusta saakka tuttavapiirin naisten äänekäs huoli siitä, että "miks toi Jaska tollasen huoran toi Venäjältä, ei sitä kiinnosta kun raha." Naisjärjestömme tätäkin mantraa ovat siskoihin iskostaneet. Jokainen thai-nainen tai venakko on potentaalinen prostituoitu.

Aika moni suomalais-venäläinen liitto näkyy päättyvän eroon. Yleensä, omien havaintojeni mukaan,syynä on vaimon suku, jota pitää tavata liian usein. Toisena syynä on ympäristön huorittelu, jota kaikki miehet eivät kestä.

Mutta hyvänä asiana voimme nähdä kaduillamme näiden liittojen tulokset, kuvankauniit venäläis-suomalaiset tytöt tai silmälasipäiset, iloiset thai-suomalaispojat, jotka antavat väriä harmaaseen syksyyn ja lisäävät luotamusta siihen, että jonakin päivänä näistäkin asioista voidaan puhua kiihkoilematta, syyttelemättä.

vieras kirjoitti...

Kiinassa on oma sisäinen monikulttuurisuus kun siellä on han-kiinalaisten lisäksi 55 kansallisuutta jotka Kiina tunnustaa virallisiksi kansallisuuksiksi.

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_ethnic_groups_in_China

Hanejakin on näköjään muutama alaryhmä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Han_Chinese

Ulkokiinalaisista suurin osa on kaiketi haneja.
http://en.wikipedia.org/wiki/Overseas_Chinese

Missä määrin Ykä on ollut tekemisissä noiden kansallisuuksien kanssa? Uiguurit ovat rauhanuskontolaisia, mikä tekee heistä epäilyttävä. Liekö niitä tällä hetkellä seikkailemassa esim. Syyriassa kapinallisryhmien joukoissa? Guantanamossa on vangittuna joitakin uiguureja. Joku vuosi sitten uiguurit rettelöivät mutta Kiina on näytti että se ei ala pokkuroimaan niitä. Ei siis mitään Ruotsin meininkiä...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Castorille, Kumikselle, Närpes Vargille ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Castor:

Sinä olet oikeastaan paras heppu kommentoimaan tätä kirjoitusta. Sinä kun elät ihan oikeasti siinä monikulttuurisessa eli niin kuin sanoit kaksikulttuurisessa suhteessa. Oletan, että Kiinassa ei ole olemassa yliopistollista puolestaloukkaantujien ammattikuntaa tässä asiassa.

Mitä työssäni näen, niin ns. rauhanuskonto sinänsä ei ole ongelma. Tässä asiassa. Vaan se, että kun erilaisista kulttuureista naimisiin menneet ja lapsia maailmaan laittaneet ihmiset eivät vaan saa hommaansa toimimaan ja seurauksena sitten mukulat päätyvät laitokseen Y. Perskeleen kouriin. Se ei ole koskaan hyvä. Tämä ongelma on olemassa, mutta sitä ei maassamme koskaan virallisesti puhuta. Kas kun se on unelman vastainen.

Aikanaan Suomessakin oli systeemi, josta kerroit. Ihmiset välittivät toisistaan.Muistan kun aikanaan asuin Oy Firma Ab:n kerrostaloissa 1960-1970 luvun vaihteessa, niin sielläkin se toimi. Jos nulikat tötöilivät, niin naapurit kävivät isälle kertomassa. Ja isä antoi tarvittaessa selkään. Kaupungeissa sitä ei enää ole. Täällä Huitsinnevadassa se vielä toimii. Kavereilta saa apua ja minä annan sitä kavereille. Hintaa ei lasketa eikä se ketään kiinnosta.

Terveisiä vaimollesi ja hyvää vointia teille muutenkin.

Vielä tuosta:

”Ilmeisesti siksi, että jos parisuhteessa ryhdytään alistamaan ja pakottamaan toista omaksumaan jotakin oman identtiteettinsä ja kultturinsa ulkopuolista, se suhde ei takuulla kestä.”

Tämä korostuu huomattavasti tapauksessa rauhanuskonnon mies vs. suomalainen nainen.

Kumis:

Noin yleensä ottaen kirjoituksesi asiasta oli hyvä. Muistan siltä ajalta kun Helsingissä asuin, niin siellä ei ollut mikään tavaton näky, että kadulla käveli suomalainen keski-ikäinen ylipainoinen nainen ja länsi-afrikkalainen tai arabimaista kotoisin oleva kymmenottelijan vartalolla varustettu nuori mies ja nainen työnteli lastenvaunuissa suklaapapua. Pyyteetöntä rakkautta ilman muuta.

Tuosta jutusta (jos nyt hieman alatyylille heitetään) pisti silmään tuo lause:

”Seksin suhteen turkkilaiset miehet edellyttivät vaimojensa pitävän huolta puutarhoistaan ja sheivaavan värkkinsä karvattomaksi. Yksi miehistä totesi melko suorasukaisesti alkavansa voida pahoin jos ajatteleekaan puolisonsa koko päivän pesemättä ollutta ja pikkuhousuissa muhinutta tussua.”

Ja siitä tulee mieleen se vanha suomalainen viisaus eli ”joka vitun valkkaa, se vähän nai”. Yleensäkään en ymmärrä tuota innostusta posliiniin. Aikuisella naisella kasvaa karvat sinne.

Närpes Varg:

Siitä jutusta näin aikanaan netissä skannatun version, mutta sitä ei enää ole. Mutta se teksti löytyy esim. tuosta linkistä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/vapaa-sana-f5/naisia-tummissa-rytmeissa-t39679.html

Olen hieman eri mieltä kanssasi. Naisiamme ei ole petetty. He pettävät lahjakkaasti itse itseään. Ja valitettavasti näitä kuvankauniita venäläis-suomalaisia tyttöjä ja iloisia thai-suomalaisia poikia päätyy minun kynsiini laitokseen. Joku on mennyt perseelleen.

Vieras:

Nyt täytyy sanoa, että olen pitkän urani aikana ollut tekemisissä täsmälleen kahden (2) kiinalaisen kanssa ja nekin tapaamiset olivat varsin lyhyitä. Joten en pysty valaisemaan tätä asiaa yhtään ollenkaan. Varmaankin Castor pystyisi kertomaan enemmän.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Jaa, täytyypä pistää tämä Hommaforumilta bongaamani monikulttuurinen pläjäys tännekin.

http://hommaforum.org/index.php?action=dlattach;topic=88462.0;attach=28913;image

Kari kirjoitti...

Tutkin näin lauantai-illan ratoksi Tilastokeskuksen väestötilastoja. Joo, olen tilastonörtti ja tylsä ihminen. Tämä nyt ei suoraan liity monikulttuurisiin liittoihin, mutta kertoo kyllä Suomen muuttuneen perusteellisesti 50 vuodessa.
Nimittäin vuosina 1950-60 syntyneistä lapsista 4,3 % äiti ei ollut avioliitossa. 1960-70 syntyneistä 4,7%, 1970-80 syntyneistä 9,8%, 1980-90 syntyneistä 17,8%, 1990-2000 syntyneistä 33,6% ja 2010 syntyneistä 41,1% äiti ei ollut avioliitossa. Muutos on valtava, ennen vuotta 1960 oli hyvin harvinaista, ettei äiti ollut avioliitossa, nyt hyvin tavallista. Tästä on keskusteltu julkisuudessa hyvin vähän. Tai en ole vain huomannut. Varmaan tämäkin tuo myös Yrjölle töitä?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Kari. Jep, nimenomaan tämä tuo (valitettavasti) minulle töitä.
Huomattavan suuri osa laitokseen huostaanotetuista mukuloista on yksinhuoltajaäitien lapsia. Jos niillä mukuloilla olisi ollut isä, ne eivät olisi koskaan laitokseen päätyneetkään.

Kari kirjoitti...

Oletko muuten seurannut Ulvilan murhajuttua? Siinähän tuli esille, että sijaisvanhemmat saavat liki 9.000 euroa kuussa kolmen lapsen hoidosta. Koko juttu on omituinen, mutta onko korvaukset sijaisvanhemmille todella tuota luokkaa?








Keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Ensin toki pitää sanoa, että itse tietysti olen naimisissa aivan ihanan ulkomaalaisen naisen kanssa ja touhu pelittää kuin junan vessa eli välillä vauhti on karmivan kova ja paskaa lentää raiteille.

Vaan sitä mun oikeasti piti pohtia olisiko niinkin, että iso osa noiden ihanien suomalais-ulkomaalaisten parien lapsista olisi huostassa vaikka se toinen puoliso olisi ihan mistä vaan? Tällä lähinnä yritän sanoa, että osalla ihmisistä (ja tällä tarkoitan niitä vanhempia) on aivan ihmeellinen kyky saattaa itsensä ongelmiin teki mitä teki.

Lähinnä siis fundeeraan yleisen elämänkokemuksen perusteella sitä porukkaa joka säntää tummiin rytmeihin siitä huolimatta, että päätyy itse rummuksi ja lopulta yksinhuoltajaksi.

Tietty sitten on niinkin, että jos katsellaan vaikka suomalais-amerikkalais-parien lasten huostaanottoja ei ehkä luku poikkeakaan merkittävästi ihan han-suomalaisten numeroista.

Itse toki tunnustan eläväni monikulttuurisessa perheessä, lapsetkin erottuu molemmissa maissa normiporukassa ihan ulkonäön perusteella. Eli toki olen sitä mieltä, että tällaisia liittoja pitää tukea ja suosia. Mun osuus mieluiten ihan käteisenä, kiitos!

Keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Karin kaivamat tilastot ovat varmastikin oikein, mutta ne koskavat vain avioliittoja. Suuri osa kun on nykyisin avoliitossa eikä meinaa koskaan edes naimisiin virallisesti mennä niin veikkaukseni onkin että suurin osa noista lapsista on syntynyt avoliitossa eli eivät ole siten yksinhuoltajaperheistä?

Anonyymi kirjoitti...

En ota muuten kantaa eri kulttuureista kotoisin olevien puolisoiden liittoihin ja niiden ennusteisiin, mutta eräs seikka on kylläkin tullut huomattua.

Nimittäin, mitä noihin kaksikulttuurisiin liittoihin (vast.) tulee, niin melko selvä kaksoisstandardihan tuossa suhtautumistavassa vallitsee; mikäli suomalaismuijalla on ulkkari puolisona (mieluummin tietysti vähintään jostain Välimeren hoodeilta), niin se on ilman muuta osoitus voimautumisesta, valtautumisesta, rohkeudesta, ennakkoluulottomuudesta, rajojen rikkomisesta...u name it. Ja ihqutus sen mukaista.

Vaan autahan armias, jos sitten han-suomalaisella miehellä sattuu olemaan ulkomaalaistaustainen nainen kumppanina, eipä tarvitse edes olla jostain Viroa kauempaa, niin suhtautumistapa on suunnilleen "no nyt se mulqvisti on tilannu ittelleen postista huoran!". Ja erityisen selvästi tuon ilmiön voi huomata ns. tiedostavaiston (ja eritoten naisten!) taholta.

Jännä juttu sinänsä, että tuolloin ei yleensä R-korttia vedetä esiin... Siis naisten nuivaa suhtautumista ulkomaalaisiin siskoihin ei yleensä koskaan arvostella, etenkään niillä tahoilla joilla yleensä louskutetaan suunnilleen kaikkea mikä liikkuu. Nimittäin, jos taasen erehtyisi arvostelemaan tai edes ihmettelemään suomipimujen heeboiluja ulkomaalaisten parissa, se R-kortti kyllä ilmestyisikin hihasta jo valoa nopeammin... ;) On se jännä juttu... Mutta tärkeäähän ei ole se mitä tehdään, vaan kuka on tekijä.

Joskus taannoin tuli myös lukaistua juttu (olikohan nyt Cityssä vai missä lie?) keski-ikäisten, no, sanotaanko nyt kauniisti, tuon parhaan markkina-arvoikänsä jo sivuuttaneiden, tanttojen lomamatkailusta Gambiaan. Kun toimittaja rohkeni ihmetellä, että millähän tavoin tuo itseään puolta nuoremman "toyboyn" kanssa (maksusta tapahtuva) pelehtiminen sitten eroaa vaikka jostakin sikaniskaäijien Thaimaahan suuntautuvista irstailulomista, oli vastaus kaikessa kauhistuneisuudessaan aika tragikoominen; "No mutta herranjestas sehän on IHAN.ERI.ASIA! Koska naisethan ovat herkempiä ja heillä on jutussa enemmän tunnetta pelissä!!!" (sic!);) Vaikka ihmekös tuo noin toisaalta, harvoinpa sitä ihminen kykeneekään sellaiseen mielikuvituksellisuuteen kuin juuri itseään pettäessään... ;)

Castor kirjoitti...

Minä en tiedä, mitä nimimerkki "vieras" yrittää sanoa...muita Kiinan hallituksen tunnustamia kansallisuuksia on toki tuo 55 kappaletta, mutta han-kiinalaisia on yli 1,2 miljardia kokonaisväestöstä, eli lähemmäs 92%. Kyllä tämä kulttuuriltaan on hyvin yhtenäinen maa, eikä siitä kulttuurista kannata hirveästi tehdä syrjähyppyjä, vrt. muslimi-uiguurit, joita on kymmenisen mljoonaa.

Ainoat puolestaloukkaantujat löytyvät kommunistipuolueesta silloin kun sitä arvostellaan. Ja kiinalaiset eivät siitä pitkästä kulttuuristaan huolimatta kestä kansakuntaansa kohdistuvaa arvostelua, jolloin sitten kaikki loukkaantuvat, enemmän tai vähemmän.

En tunne yhtään työtöntä ulkomaalaista, joka eläisi Kiinan runsaskätisillä sosiaaliavustuksilla, toki tänne tulee mm. pohjois-korealaisia, muta heidän osansa ei ole helppo, suurin osa palautetaan jos he eivät kykene häipymään Kiinasta. Muuten pakolaisia ei tähän maahan tule, eikä niitä oteta.

Kiinalaiset suvaitsevat aivan hyvin omanlaatuisen buddhisminsa, eivätkä näitä kommunistitkaan syrji. Anoppini oli melko tiukka buddhalainen.

Tiibet on aivan eri asia, mutta länsilehdistö kirjoittaa siitä vielä enemmän paskaa kuin kiinalainen. Lisäksi Dalai Laman entourageen on saatu kaiken maailman Hollywood-kaartia, jonka käsityskyky on useimmissa tapauksissa rajoittunut omien repliikkien edesjonkinlaiseen ymmärtämiseen.

Kun anopista oli puhe, niin minkälainen anagrammi saadaan sanoista mother-in-law?




WOMAN HITLER (minulla oli tosi mukava anoppi, kevyet mullat, jne.).

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Karille, Keski-ikäiselle Pikkupojalle, Anolle ja Castorille & kiitos kommenteistanne.

Kari: Korvaukset sijaisperheille ovat normaalisti huomattavasti pienempiä. Voi olla, että tässä tapauksessa on mukana jotain tapaukseen liittyvää erityisrahoitusta. Normaalisti sijaisperheen pitäminen ei ole todellakaan mitään kullan vuolemista.

Keski-ikäinen Pikkupoika:

Viesti 1: Suomalais-amerikkalaisista liitoista huostaanotettuja lapsia ei ole urani aikana tullut vastaan ensimmäistäkään, enkä ole niistä edes kuullut.

Viesti 2: Varmasti avoliitot sotkevat tuota tilastoa.

Ano: Puhut kyllä niin totta kun vaan voi olla. Yleensäkin jos mies käy vieraissa, hän on yksiselitteisesti sika. Kun nainen käy vieraissa hän tekee tutkimusmatkan itseensä ja laajentaa seksuaalista kokemuskenttäänsä.

Castor: Minullakin on hyvä tuuri, sillä tulen anoppini kanssa hyvin toimeen. Tuosta Kiinan jutusta en sinänsä kommentoi, kun enhän minä siitä mitään kysynytkään. No sen verran ehkä, että Tiibetin miehitys oli aika epiä, niin kuin nyt vieraitten maitten miehitykset yleensäkin epiä on. Muuten en Tiibetistäkään juuri tiedä, mitä se oli ennen ja mitä nyt.

Närpes varg kirjoitti...

Yrjö oli kanssani eri mieltä, enkä ihmettele. Hän puhuu huostaan otetuista lapsista alan ammattimiehenä, minä katselen asioita vain venäläisten ja thai-naisten suurena ihailijana. Omaa kokemusta tulee siitä, että lapseni asuvat ulkomailla vierasheimoisten puolisoina ja muussakin lähipiirissä on kovasti maastamuuttajia, myös jokunen maahan saapunut.
Paikallista ennätystä näissä hommissa pitää hallussaan tuttu rakennusmies, jolla on jo neljäs venäläinen vaimo menossa. Jaa-tämä viimeisin taitaa olla Ukrainasta. Hän asuu jopa täkäläisten mittapuiden mukaan "metsässä", eivätkä nuo suurkaupunkien kaunottaret pitkään hänen luonaan vanhene. Mutta kaveri ei anna periksi!
Ne kolme entistä ovat löytäneet uudet onnet ja juuri heidän lapsiaan olen tässä ihaillut. Ja nyt liitot tuntuvat kestävän. Harjoitus tekee mestarin.

Pitäisikö tässä huostaanottojutussakin noudattaa vanhaa poliisiohjetta: "Follow the money". Siis kuka hyötyy siitä, että yhä useampi lapsi otetaan huostaan, sijoitetaan, whatsoever? Se väite yhdeksän tonnin kk-maksuista pani kyllä kelloja kilkattamaan. Veronmaksajille touhu tulee julman kalliiksi, mutta jos riittävän moni hyötyy, asia häivytetään. Mikä on Ykän käsitys tästä asiasta? Onko "maahanmuuttoteollisuuden" rinnalle noussut sitä tukeva "huostaanottoteollisuus?" Minä en tiedä, kyselen vaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Närpes Varg. Minunkin mielestäni niin venäläiset kuin thaimaalaiset naiset ovat kauniita. Ihmetytti joskus rautaesiripun murtumisen jälkeen, kun oli tottunut neuvostoliittolaisiin naisurheiljoihin jotka kieltämättä muistuttivat lähinnä traktoria, että missä ihmeessä ne venäläiset olivat nuo kauniit kissat pitäneet piilossa.

Yksi sukulaismieheni on ollut naimisissa kolmen venäläisnaisen kanssa. Melko lyhyellä ajalla. Pelkään, että heppu on sotkenut omat asiansa sinne Venäjän suuntaan pahemman kerran.

Huostaanottoteollisuus? No ei nyt aivan. Sijaisperheet saavat maksimissaan kulukorvausten kanssa jotain 1.600 euroa kuussa per lapsi. Siis maksimissaan. Lastensuojelulaitoksia on olemassa kunnallisia, sitten valtion koulukoteja, säätiöitettyjä laitoksia ja sitten yksityisiä. Yksityiset pyrkivät voittoon, mitä minä en pidä mitenkään ihmeellisenä. Ei yksityisiä lääkäriasemiakaan pidetä moraalittomina. Itse asiassa monet yksityiset paikat toimivat paljon paremmin kuin julkishallinnolliset.

Mutta ongelma on siinä, että julkishallinnollistenkin laitosten tulee toimia nykyisin niin kuin liikelaitosten. Eli siellä ei ole kyse siitä, että annetaan apua tarvittaessa ja mahdollisimman hyvin. Siellä on pääasia se, että käyttöasteen tulee olla mahdollisimman korkea. Tilannetta voisi verrata siihen, että palokuntien rahoitus maksettaisiin vain sammutettujen tulipalojen mukaan.

Becker kirjoitti...

Aika mielenkiintoinen aihe sinällään.
Ruotsalaisten miesten keskuudessa on suomalainen nainen/ vaimo kovassa kurssissa, Siis sellainen joka on elänyt Suomessa ja saanut kasvatuksensa siellä. He ovat kovahermoisia ja heillä on tolkku ja kasvattaminen tallessa. Toisin kuin paikallisten hysteeristen feministien kanssa. Ja yleensä avioliitot kestävät. Ruotsalainen mies kas kun on taas sellainen kiltti feministi, niin mikäs sellaisen siipan kanssa ollessa.Usein myöskin ruotsalai-suomalaisten parien lapset ruotsalaistuvat ja tulevat samanlaisiksi puuteriperseiksi kuin kantaväestön pennut. Mutta eivät lähesulkoonkaan kaikki. Ja onhan toki elintaso naapurimaassakin korkeampi ja nykymenolla erot vaan lisääntyy.
Ruotsissa näkyy myös valtavasti thai-vaimoja. Tosin etupäässä ehkä alemman keskitulon perheissä, jossa mies ei nyt välttämättä elintasollaan pääse elvistelemään. Oli miten oli niin naapurimaassa saa kyllä ihan rauhassa kävellä kadulla ihan minkälaisen muijan kanssa kunhan se kulkee kahdella jalalla, eikä kuulu Sverigedemokraatteihn.

Hyvännäköisistä naisista puheen ollen niin kyllä virolaiset naiset ovat upeita. Siis virolaiset, ei niinkään viron venäläiset.

Ama kirjoitti...

Tervehdys!

Hieman pohdintoja asiasta ja asian sivusta. Minusta vaikuttaa surullisella tavalla, että miehet ja naiset ovat Suomessa jotenkin "hukassa" toisiltaan. Että Suomessa on suuri määrä ihmisiä - miehiä ja naisia, yleensä keski-ikäsiä ja eronneita - joilla on hirveä rakkauden nälkä, mutta jostain syystä kysyntä ei kohtaa. Ja sitten otetaan ulkomaalaisia puolisoita.

Yksi tekijä mikä ulkomaalaisissa varmaankin vetoaa, on intohimo, romanttisuus ja ylitsevuotavat rakkaudentunnustukset. Todellisuus on tietenkin usein toinen juttu, mutta tarve tuntea itsensä rakastetuksi on niin kova ettei mikään järkipuhe tehoa. Vaikka kaikki faktat lyötäisiin pöytään ja lähipiiristä löytyisi varoittavia esimerkkejä, jokainen näkee juuri oman suhteensa poikkeuksena. "Hän on erilainen kuin kaikki muut". Tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin.

Usein ulkomaalaisella kumppanilla on erilaiset motiivit kuin suomalaisella. Suurin osa suomalaisista sitten särkee sydämensä ja menettää rahansa. (Tarkoitan tässä yhteydessä maita, joiden välillä on iso elintaso- ja kulttuuriero, kuten turkkilaiset miehet tai thaimaalaiset naiset. Ounastelisin, että esim. suomalais-saksalaiset avioliitot ovat kutakuinkin yhtä kestäviä kuin suomalaisetkin.)

Surullisinta tietysti on jos suhteesta on jo siunaantunut lapsia siinä vaiheessa kun reaaliteetit iskevät kasvoille. Usein ulkomaalaisella puolisolla on motiivi avioitua ja "laittaa pulla uuniin" suht nopealla aikataululla suhteeseen sitouttamisen ja maassaoleskelunsa turvaamiseksi. Rakastumisen huumassa se voi tuntua hyvältä idealta.

Suomalaisilla on tapana toimia hitaasti lasten ja avioliiton kanssa, ja ulkomaalaisen nopea aikataulukin vain vahvistaa uskoa suhteeseen. "Tämä on varma merkki, että hän on sitoutunut ja haluaa olla kanssani loppuelämän! Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua niin paljon että haluaisi kanssani naimisiin ja lapsia, ainakaan näin nopeasti!"

Itse tuskin uskaltaisin hankkia lasta ulkomaalaisen kanssa. Vaikka tarkoitus on viettää loppuelämä saman kumppanin kanssa, aina on mahdollisuus että niin ei jostain syystä käy. Etenkin jos kumppani on EU-alueen ulkopuolelta, lasta on hyvin vaikea saada takaisin jos ex-kumppani onnistuu viemään sen rajan yli. Sekin on surullista jos toinen vanhemmista palaa kotimaahansa. Avioerosta huolimatta lapsi tarvitsee molempia vanhempia.

Ama kirjoitti...

@ Närpes varg

Jokainen thai-nainen tai venakko on potentaalinen prostituoitu.

Venäläisistä en oikein osaa sanoa, mutta ikävä kyllä thaimaalaisten kohdalla asia usein on juuri niin. Useimmiten länkkärin thai-puoliso on isaanilainen ex-baarityttö.

Eikä siinäkään (kai) periaatteessa mitään - tyttö haluaa elättäjän ja päästä pois baarista, mies haluaa parisuhteen ihanan thaitytön kanssa. Kyseessä on siis potentiaalinen win-win situation, mutta käytännössä ennuste on erittäin heikko. Useimmiten mies on suhteessa lypsylehmä, jota kupataan taloudellisesti ja emotionaalisesti niin kauan kuin pystytään. Kun kupattavaa ei enää ole, ruokinta lakkaa ja mies kylmästi lempataan.

Toinen ongelma thaimaalaisten kanssa on kulttuurien erilaisuus. Eroja on paljon, parisuhteen kannalta oleellisin lienee suhtautuminen rehellisyyteen. Suomalaiset arvostavat korkealle rehellisyyttä ja suoraa puhetta, Thaimaassa taas valkoisten (ja vähemmän valkoisten) valheiden kertominen on normaalia ja oletusarvoista.

Ns. "kunnolliset" thainaiset taas avioituvat mieluummin thaimiesten kanssa.

En nyt jatka aiheesta enempää, ellei jotakuta jostain syystä kiinnosta kuulla asiasta enempää. En sano ettei onnellisia suomi-thai liittoja voisi olla olemassa, mutta ennusteet eivät ole sen paremmat kuin suomi-turkki liitossakaan. Yhteinen kieli ja kulttuuritausta luo paremman pohjan yhteisymmärrykselle.

Närpes varg kirjoitti...

Hmmmm...
Ymmärsinkö oikein, Ykä, että lastensuojelulaitoksille on asetettu tavoitteet, joiden mukaan toimitaan. Siis että Köljän kunnan laitoksissa on vuosittain oltava x-määrä hoitopäiviä, tai laitos lakkautetaan. Käsky menee eteenpäin lastensuojeluviranomaisille ja he hoitavat kiintiöt täyteen. Tarvittaessa määräyksissä joustetaan. Kun ennen otettiin huostaan lapsi, jonka äiti joi kolme pulloa viinaa viikossa, nyt lapset viedään jo kolmesta keskikaljasta?
Väkisin tulee mieleen toveri Stalinin systeemit. Kun hän tarvitsi kanavatyömaalleen väkeä, pantiin KGB töihin ja pidätettiin tarvittava määrä tulevia kaivajia. Ja niin tuli kanava valmiiksi.

Närpes varg kirjoitti...

Hesarissa Jani Kaaro etsii itselleen vaikeuksia ja bannia toteamalla: "Perheettömyydellä on suuri huonontava vaikutus miesten terveyteen ja hyvinvointiin, ja kun miehet jäävät ilman perhettä, joistakin heistä tulee vaaratekijä myös meidän muiden terveydelle".

Kannattaa lukea koko kolumni. Mutta olisiko niin, että myös naiset kärsivät perheettömyydestä? Lisääkö yksinhuoltajuus vaaraa lapsille joutua pois kotoaan, jonkun toisen huostaan? Ykän kommenteista olen tällaista aavistavinani.

Jos näin on, eikö yhteiskunnan kannattaisi satsata voimavaroja siihen, että liitot pysyisivät kasassa? Ensimmäinen askel siihen suuntaan olisi lopettaa valtionapu kaikilta naisjärjestöiltä. Nehän opettavat, että vain yksin tai yhdessä toisen naisen kanssa naisen on hyvä. Ei se aina niin mene, minusta. Mutta olenkin hyvin vanhanaikainen ihminen.

Närpes varg kirjoitti...

Jmankikka! Hesarissa puhaltavat uudet tuulet. Tänään lehdessä kerrotaan, että Suomen Nicaraqualle kehitysapuna kylvämät puolisen miljardia euroa eivät ole auttaneet maata pätkääkään.
Mitäpä jos tuokin raha olisi pantu suomalaisen perhe-elämän laadun parantamiseen? Ykän työpaikka saattaisi olla katkolla, mutta fiksuna miehenä hän jo kouluttautuisi täyttä vauhtia perhe-elämäkoordinaattoriksi (vast.).

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Beckerille, Amalle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Becker: Mitenkä on ja kuinka sanoisit perstuntumalta sieltä Ruotsista, ovatko miehet siellä ihan oikeasti omaksuneet sen tietynlaisen feminismin ja alistuvan asenteen ihan persjuuria myöten, vai onko kyseessä pääosin näytteleminen? Tuumitaan, että se on pienemmän riesan tie eikä tarvitse kuunnella feminististä joukkorääkymistä. Meinaan (ei liity sinänsä itse aiheeseen) kun katselen vaikka ruotsalaisia jääkiekkoilijoita niin kovasti miehiä ne ovat ja pärjäävät tiukassa lajissa.

Ama:

Viesti 1: Ihan hyvin pohdittu, ei minulla paljon lisättävää. No se ehkä, että mitä lähempänä puolisoitten kulttuurit ovat toisiaan, sen paremmat edellytykset niillä on kestää. Ja sen voin sanoa, että kokemukseni mukaan suomalaiset ja venäläiset ovat loppujen lopuksi varsin kaukana toisistaan, vaikka äkkiseltään kovin suurta eroa ei luulisi olevan. Ainakin täältä laitoksesta katsottuna.

Viesti 2: Tähän en pysty juuri kommentoimaan, minulla ei ole niin paljon tietoa että osaisin analysoida kokonaisten maitten naisväestöä.

Närpes Varg:

Viesti 1: Mitähän tähän nyt vastaisi? No, kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että laitokset pääosin velvoitetaan ns. tienaamaan omat toimintakustannuksensa hoitovuorokausimaksuina ja silloin käyttöaste pitää tietysti olla mahdollisimman lähellä sataa. Mikä itsessään on totta kai satua ja suhinaa koska ei laitos mitään tienaa, vaan siinä siirretään toisten tienaamia verorahoja momentilta toiselle. Siinä mielessä taas ei, että sijoittavat sosiaalityöntekijät taas pyrkivät välttämään sijoituksia, johtuen juuri niitten kalleudesta. Sijoittavat sosiaalityöntekijät etsivät muuten mieluiten sijoituksiin sijaisperheitä, mutta harva perhe on halukas ottamaan suolarahoilla 15-vuotiasta häiriökäyttäytyvää ja valmiiksi päihdeongelmaista nuorta.

Tuon koko rahatouhun takanahan on se, että lastensuojelunkin määrärahat määritellään kunnan talouspuolella ja siellä katsotaan tietysti vain numeroita. Eli tylysti sanottuna siitä suunnasta katsottuna huostaanotetut nuoret ovat ihan samanlaista kappaletavaraa kuin harjateräs kaupungin varikolla.

Viesti 2: Ihan hyvä kirjoitus, tosin pitihän siinä Hesarin tyyliin upottaa sitä pelättyä nationalismia siihenkin. Mutta kyllä, yksinhuoltajuus ja varsinkin jos yksinhuoltajana on nainen lisää vaaraa lapsen huostaanottoon. En syyllistä ketään, mutta yh-äideillä ei vaan aina riitä paukut murrosikäisten nuorten kanssa. Ja kyllä, yhteiskunnan tulisi satsata voimavaroja juuri tuohon. Mutta sehän ei ole muodikasta ja siinä kyseenalaistettaisiin monta monta feminististä ideologiaa.

Viesti 3: Tuota kehitysapua ja sen hyötyä voisi tutkia enemmänkin. Minä luulen, että mulla alkais olla unelma-ammattina disponibiliteettiin joutuminen. Tai se kuuluisa uraputki. Ei vaan ikä vielä riitä.

Närpes varg kirjoitti...

@Ama:
"Yhteinen kieli ja kulttuuritausta luo paremman pohjan yhteisymmärrykselle".

Näinhän asia on, totta kai. Kukaan ei tätä kiistä. Siksi suomalaiset naiset näkyvät pärjäävän hyvin skandinaavisten, saksalaisten, hollantilaisten ja itävaltalaisten kanssa. Olen lukenut jonkin tutkimuksenkin tästä. Avioeroja sattuu, mutta ei enempää kuin kotimaistenkaan partnerien kanssa.

Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan nuo "Eurooppaan" lähteneet nuoret suomalaisnaiset ovat kansakunnan kermaa; kielitaitoisia, älykkäitä, koulutettuja, sosiaalisia, monet lisäksi kauniitakin. Kun katsoo vaikka Hampurissa katukuvaa, ei ihmettele, että Liisat ja Maijat käyvät hyvin kaupaksi.
Suomeen näitä muiden maiden huippupakkauksia tulee vain vähän, joten täkäläisten miesten on haettava vaimo itse ulkomailta tai turvauduttava postimyyntiin. Noissa kaupoissa ei tosiaan ole aina laatutakuuta.
Miksi Matit ja Pekat eivät sitten kelpaa Maijoille ja Liisoille? Monet heistä on peloteltu jo pienestä pitäen varomaan nimenomaan suomalaisia miehiä, koska he nyt vaan ovat juoppoja, väkivaltaisia, uskottomia jne. Tätä myyttiä ylläpitävät naiset, jotka kaipaavat nuoria naisia omaan sänkyynsä. Kuten Atlas Saarikoski kuulemma opetti rippikoulujen isoisia (naisia): "Vietelkää, vietelkää, vietelkää".

Nyt suomi on täynnä nelikymppisiä sinkkuja, jotka löytävät toisensa vain ruotsinlaivan viinanhuuruisissa hyteissä tai Lapin hiihtokeskusten vielä viinaisimmissa kelomökeissä. Hurma kuitenkin päättyy aamulla.

Tom Kärnä kirjoitti...

Tässä on kyllä kovasti tullut hyvää asiaa lukijakommenteissakin, joten en yritäkään kommentoida hienosti. Olen usein tuonut asiaa esille interwebissä, mutta tuon uudestaankin, että minun vanhempi pikkuveljeni on naimisissa kiinalaisen naisen kanssa ja nuorempi pikkuveli seurustelee kiinalaisen naisen kanssa.

vieras kirjoitti...

Vilnassa oli tosi näpsäkän näköisiä kinkkuja. Sinne olisi voinut jäädä majailemaan pitemäksi aikaa mikäli olisi löytänyt muijan jonka kanssa kokeilisi suhdetta. Hintataso tuntui halvalta eikä raha meinannut loppua jos on suomalaisen tasoiset palkat ja säästöt tilillä.

Ne muijat olivat huolitellusti ja sivistyneesti pukeutuneita. Ne eivät olleet verkkareissa eikä hippiasuissa eikä edes sortseissa vaikka oli kesäilmat.

Vilnassa on muutama merkittävä kieliryhmä joten kyseessä voi olla joko liettuankielinen, puolankielinen, venäjänkielinen, valkovenäjänkielinen vai ukrainankielinen. Ulkopuolinen ei varmaan tunnista jos ei ensin kuule puhetta.

Saksassa bordellin hutsu vaikutti nuivalta. Hän kertoi ettei hän suostu köyrimään neekreiden kanssa. Sitä en muista sanoiko hän samaa lähi-itäläisistä ja turkkilaisista. Hutsut saavat valita asiakkaansa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Närpes Vargille, Tom Kärnälle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne. Närpes Varg on varmaan oikeassa. Vieraan viestiin ei asiantuntemukseni riitä. Kärnän Tomille: urani aikana en ole tavannut ensimmäistäkään niin kiinalaista kuin kiinalais-suomalaista sijoitettua. Muualta päin Aasiasta on tullut vastaan niin kokonaisia kuin puolikkaitakin.

Jaska Brown kirjoitti...

Keski-ikäinen pikkupoika esitti hyvän pointin: Vaan sitä mun oikeasti piti pohtia olisiko niinkin, että iso osa noiden ihanien suomalais-ulkomaalaisten parien lapsista olisi huostassa vaikka se toinen puoliso olisi ihan mistä vaan? Tällä lähinnä yritän sanoa, että osalla ihmisistä (ja tällä tarkoitan niitä vanhempia) on aivan ihmeellinen kyky saattaa itsensä ongelmiin teki mitä teki.

Tässä on varmasti perää ja uskon minäkin, että kyseisten henkilöiden lapset olisivat normivirtasta todennäköisemmin sijoituksessa, vaikka puoliso olisi tullut valittua Suomesta. Toisaalta tämä kertoo aika paljon myös siitä, millaiset henkilöt näitä musulmaaneja puolisokseen huolivat.

Repesin muuten aika totaalisesti tuolle Castorin mother-in-law -> woman hitler -anagrammille. Täsmennän kuitenkin että olen pienen anopinpuoleisen alkutotuttelun jälkeen erinomaisesti toimeen anopin kanssa. Anopin tyttären kanssa on sitten joskus ollut vähän vaikeampaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jaska. En ole tehnyt urani aikana tilastollista tutkimusta mutta perstuntumalla sanoisin, että yleisin asiakkaani on ollut yksinhuoltajaäiti, jolla on 3 – 4 lasta ja kaikki eri miesten kanssa. En tee johtopäätöksiä. Jokainen tehköön ne keskenään.

Eli on ollut. On tietysti osittain vieläkin. Mutta tuo asiakaslinja on pikku hiljaa muuttumassa akateemiseen vakavaraiseen perheeseen, jossa lapselle on annettu kaikki, mutä hän pyytää (vaatii) eikä hänelle ole kertaakaan sanottu ei.

Becker kirjoitti...

Minun käsittääkseni se ruotsalaisen miehen (käytän hänestä nimitystä svenne) tilanne juontuu jo monen kymmenen vuoden päähän. Periaatteessahan sosiaalidemokratian idea Ruotsissa oli että vanhemmat synnyttävät ja ruokkivat pennun, mutta valtio kasvattaa. Siis todella sosialistinen kaava. Tasa-arvo, Janten laki, feminismi, konfliktien välttäminen ja 60-luvun lopulla Lundin yliopistosta liikkeelle lähtenyt kulttuurimarksisimi, joka on vieläkin voimissaan. Siitä sopasta riittää eineksiä vaikka mihin. Eräs ulkolainen tutkija jo vuosia sitten totesi, että ruotsalaiselta mieheltä puuttuu sellainen perinteinen luolamiesmäinen perheen puolustajan ote. Siis miehen,joka ottaa ohjat käsiinsä tiukan paikan tullen. Viikingeistä on ikäänkuin tullut small talkkia taitavia hinttareita.Tämä sivilisaation perusta eli kolme F.ää (Food, Fucking and Fighting) on naapurissa aika hävyksissä. Itse olen tuuminut, että Ruotsissa ei sukupuolta tunnista toisistaan kuin kopeloimalla. Lisätään tähän soppaan tuo kansankoti aate, jotta saadaan keitosta paksummaksi. Kun kaksi suomalaista keskustelee vaikka duunissa, niin jo siihen tulee svenne huolehtimaan, että mistä te riitelette.Puhumme suoraan ja äänekkäästi. Feminismin esille tulo joka paikassa. Kun demarit vihdoin viimein saivat tämän Metallista tulleen Löfvenin puheenjotajakseen, niin hänen ensimmänen puheensa alkoi: "Olen Feministi!"
Manligt, eli miehekkyys on Ruotsissa ilkkumasana. Kaikki miehekäs on barbaria, lapsellista ja poroporvarillista. Vuosikymmeniä jatkunut vittuilu on aiheuttanut sen, että siellä ei svenne uskalla avata turpaansa, jotta häntä ei syytetä rasistiksi tai sovinistiksi. Sitten kun ollaan jossain syvällä metsässä suomalaisen kanssa, niin sitten uskalletaan purkaa sydäntä ja kehua miten paljon fiksumpia me ollaaan feminismin ja maahanmuuton suhteen. Pateettista. Tämä on sattunut kohdalleni useasti.
Tästäpä syystä miltei jokainen ruotsalainen bimbo blondi, kuvittelee olevansa arvopyramiidissä ylimpänä.
Trenditietoisuus jota svenneissä suomalaisten muotitoimittajien mukaan on ei ole mitään muuta pahimman sortin laumasieluisuutta.
Tollanen normi svenne on tatuoitu, pienellä söötillä korvakorulla varustettu ja jonka byysit roikkuu niin että kalsarit näkyy. Kalsareiden kuminauhassa pitää lukea " Björn Borg", jotta asu on hyväksyttävä. Svennet ovat urheilukansaa. "Därbyt", niinkuin paikallisia liigoja futiksessa ja lätkässä kutsutaan ovat suosittuja. Suomessa voidaan vain unelmoida niin täysistä katsomoista kuin naapurissa on kun paikalliset pelaa futista tai lätkää. Ja kunnon katsomoväkivalta liittyy näihin älyllisiin tapahtumiin. Lätkää siellä osataan, mutta siihen se sitten jääkin pilleriä ja bändyä lukuunottamatta. Missään muualla maailmassa ei voida keksiä niin typerää peliä kuin sähly, siis bändy.Ruotsalaiset ovat niin kateellisia suomalaisten moottoriurheilumenestyksestä ettei asiasta edes puhuta. Onhan heillä sentään Zlatan. Tää nyt on vähän tällainen sekava esitys, mutta kai siitä nyt jotain otetta sai.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker ja kiitokset. Kyllä tuosta hyvinkin selvän sai. Pistää sääliksi. Kansakunta, joka kuohitsi miehensä.

Mietin vaan sitä, että suuri osa feministeistäkin on heteroja. Jos he ovat saaneet muokattua miehen sellaiseksi, ettei sitä enää tunnista mieheksi kuin sosiaaliturvatunnuksen parittomasta numerosta, niin kiinnostaako se mies enää naista ollenkaan?

Tietysti jos asiaa kysyy suomalaiselta ajatusten Tammerkoskelta Rosa Meriläiseltä niin hänhän totesi, että ainakin yliopistolla miehen kannattaa olla viimmosen päälle feministi. Pesääkin tulee ja paljon tuleekin.

Oma elämänkokemukseni pohjalta en ole tästä kyllä aivan varma. Edes yliopistolla.

Becker kirjoitti...

Ruotsalaisen naisen toivemies on kiltti ja hauska. Eihän se helppoa ole kun äijän pitää olla tiikeri sängyssä, gourmet kokki keittiössä ja miljoonääri lompakoltaan. Suomessa on jotenkin miehen ja naisen asema perheessä itsestään selvää, ei siitä yleensä tarvitse jauhaa. Johtuneeko sota-ajasta että kummankin asema on muodostunut sellaiseksi kuin se on, tasa arvoiseksi. Suomessa vain telaketjufeministit riehuvat ja vaativat oikeuksia. Ruotsissa tuosta asiasta lässytetään päivät pitkät. Sen verran fiksu se Assange on ettei tule Ruotsiin tuomittavaksi. Minä olen vakuuttunut, että hän saisi ns. feministisen tuomion.
Ruotsissa Pär Ström kirjoitti palstallaan kriittisesti muuan muassa isoveli valvoo aiheesta sekä feminismistä yhteiskunnassa.
Hän pitää myös esitelmiä, mutta lopetti feminismi aiheiset ulostulot, koska hän joutui jo ihan fyysisten uhkausten kohteeksi näiden feministien taholta. Häntä mm. häirittiin ja perhettä uhattiin. Arvaa mainitsiko PK-lehditö aiheesta?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Niin että naiset uhkaavat miehiä turpaanvedolla? Kyllä on maailma muuttunut. Tietysti heppu pystyisi puolustautumaan, mutta ajatellen tilannetta Ruotsissa feministeillä lienee jonkunlainen väkivallan oikeutus. Ei varmaankaan lehdet pahemmin kommentoineet, samoin kun eivät kommentoineet sitä tapettua ruotsidemokraatti-aktiivia. Sääliksi käy Ruotsia ja ruotsalaisia päivä päivältä enemmän.

vieras kirjoitti...

Feministit eivät kuitenkaan hauku rauhanuskontoa tunnustavia miehiä. Mikä mahtaa olla syynä? Pelkääkö feministit että tällöin rauhanuskontolaiset miehet vetäisivät heitä turpiin tai alkaisivat räjäytellä pommeja? Muutenkin rauhanuskontolaiset miehet ovat aihepiiri jota feministit välttävät. Onko siinä jokin identiteettikriisi tai kognitiivinen dissonanssi jos feministit alkaisivat kinnittää niihin huomiota?

Ehkä feministeille olisi hyväksi jos rauhanuskontolaiset miehet vetäisivät turpiin heitä. Vai onko niin että he tykkäävätkin heidän machoilustaan, rauhanuskonto on viimeisen päälle machoilu-uskonto-ideologia.

Tom Kärnä kirjoitti...

Monia feministejä varmaan vie biologia eikä se mitä he sanovat kannattavansa. He kaipaavat testosteronia tihkuvaa miestä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vieraalle ja Kärnän Tomille & kiitos kommenteistanne. Tuota kysymystä, jonka Vieras heitti olen pohtinut itsekin aika ajoin, enkä kerta kaikkiaan keksi mitään järkevää selitystä. Koko asia on jotenkin vaan loogisen häränpyllyn maailmanennätys.