maanantai 21. heinäkuuta 2014

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LII

Heinäkuuhan on tunnetusti varsin hiljaista aikaa uutisoinnin osalta, ainakin näin kotimaamme kohdalla. Näyttää vielä siltä, että yhdenkään perussuomalaisen varavaltuutetun kalakaverin serkkupoikakaan ei ole kirjoitellut facebookiin rumia, joten silloinhan tiedostavan median täytyy kaivaa vanha ja hyväksi havaittu resepti eli alkaa julistaa sitä, kuinka suomalaiset ovat kertakaikkiaan törppöjä noin yleensä ottaen ja kokonaisena kansana. Poislukien tietysti median edustajat, sillä hehän ovat luonnollisesti fiksuja ja filmaattisia ihmisiä.

Suomalaisten ja suomalaisuuden jatkuva mollaaminen käy kieltämättä ajan myötä vähän hermon päälle, sillä loppujen lopuksi suomalaiset ovat kumminkin pohjoisessa ja raaka-ainevaroiltaan vähäisessä maassa elävä kansa, joka on ns. tolkun meiningillä saanut yhteiskuntansa pelittämään varsin hyvin. Jopa niin hyvin, että sillä on varaa elättää ihmisiä joitten ainoa toimenkuva on selittää julkisuudessa kuinka tyhmiä törppöjä hänet elättävä väki on. Ja tällä selittämisellä selittäjä saa itselleen automaattisesti intellektuellin aseman, mikä kieltämättä tuntuu vähän epäreilulta ja pistää myös miettimään, että onko tuollaiseen jatkuvaan kansalliseen itsensäruoskimiseen todellakaan tarvetta.

Tuorein suomalaisskandaali, joka asiasta tehden tuli lehteen laitettaman on se, että eräs amerikkalaisperhe otti ja muutti pois Suomesta. Uutista ei sinänsä voi pitää kovin suurena, mutta kun kyseisen perheen taholta todettiin, että emme voi muistaa lämmöllä maata, missä ihmiset eivät tervehdi toisiaan, niin uutinenhan siitä silloin tulee, ilman muuta. Asiasta kirjoitti Helsingin Sanomiin eräs Timo Niukkanen ja jatkouutisointia harrasti sitten Ilta-Sanomat joka pläjäyttikin asian julki oikein komealla otsikolla eli ”Mielipidekirjoitus leviää: suomalaisten outo maneeri ajoi amerikkalaisperheen pois maasta” ja tästähän saa äkkiseltään mielikuvan, että kyseessähän on huomattavan suuri ja laaja painostus, jolla pyrittiin ajamaan amerikkalaisperhe Suomesta huuthelvattuun.


Todellisuus sinänsä ei ollut aivan niin raflaava, vaan ”amerikkalaiset kertoivat, että heidän kerrostalossaan asui ihmisiä, jotka eivät tervehtineet heitä kertaakaan kolmen vuoden aikana.” Ja tähän suomalainen puolestaloukkaantuja sitten totesi, että asia ei johdu heidän ulkomaalaisuudestaan, vaan suomalaiset ovat yhtä tylyjä toisilleen.

Mikä on sitten tylyyttä? Suomessa on ainakin yksi oikein toimiva sanonta ja se kuuluu ”älä tyrkytä tapojasi”. Suomalaiset eivät tosiaankaan pahemmin tervehdi ventovieraita. Se mielletään täällä enempi kohteliaisuudeksi kuin tylyydeksi. Annetaan ihmisille rauha, eikä pyritä tarpeettomasti iholle höpöttämään jotain joutavaa small talkia. Se on meidän tapamme. Muualla on toisenlaisia tapoja. Jos suomalainen menee ulkomaille ja toteaa, että minä en halua elää teidän tapojenne mukaan vaan teidän tulisi elää minun tapojeni mukaan, toteaisi tämä puolestaloukkaantuja Niukkanen tukenaan laaja toimittajakunta että kylläpä on öykkärimäistä käytöstä.

Kun sen sijaan ulkomaalainen tyrkyttää omia tapojaan suomalaisille, niin niitä öykkäreitä ovat edelleenkin suomalaiset. Eikä syntilista tähän lopu. Sen lisäksi, että suomalaiset ovat small talkia taitamattomia öykkäreitä, he ovat myös törppöjä, jotka hukkuvat useammin kuin maahanmuuttajat. Tämän todistaa meille eräs meidän (tai ainakin joidenkin) suosikkiulkkari Roman Schatz joka kirjoittaa asiasta Ilta-Sanomiin avautumisen, jossa hän toteaa myös, että saksalaisilla on neljä kertaa pienempi riski hukkua kuin suomalaisilla.

Jonkunlaisia maahanmuuttoa puolustavia johtopäätöksiä kai tästäkin tulisi tehdä, mutta jotenkin epäselväksi jää että mitä. Tietysti voi todeta, että Saksan pinta-alasta on sisävesiä 2,4% ja Suomen taas 10,2%, mutta jonkunlaista suomalaisten typeryyttä tämän täytyy kumminkin heijastaa. Olisiko ehkä ryhdyttävä kansalliseen ryhtiliikkeeseen ja lahjoitettava kesämökit maahanmuuttajille?

Henkilökohtaisena veikkauksena uskon, että köyhän uutisheinäkuun aikana joku tiedostava toimittaja hoksaa tehdä jutun suomalaisten typeryydestä silläkin alueella, että ne viime aikoina ovat saaneet tavallista enemmän salamaniskuja. Voi olla, että asiasta avautuu nimenomainen Roman Schatz, mutta sehän hänelle sallitaan, sillä hänhän on täällä Suomessa ammattiulkomaalaisena, jonka kuuluukin tylyttää suomalaisia. Saksassa hän olisi vain kansalainen Schatz, jolloin hän joutuisi hankkimaan leipänsä perinteisemmillä tavoilla.

Yleensähän me elämme maailmassa, jossa tiedostavan totuuden mukaan ei mitään ihmisrotuja olekaan ja termien ”rodullinen erityispiirre” tai ”kansallinen erityispiirre” käyttäminen on silkkaa zyklon-b:tä, mutta tässäkin todellisuudessa löytyy poikkeus eli suomalaisten erityispiirteitten, nimenomaan huonojen sellaisten julkituominen on täysin hyväksyttävää sekä suorastaan suositeltavaa ja normaalisti tuomittava yleistäminen kuuluu tässä tapauksessa tietysti kuvioon.

Jatkakaamme helteistä heinäkuuta ja odottakaamme artikkelisarjaa siitä, kuinka törpöt suomalaiset kiihdyttävät ilmastonmuutosta lämmittämällä jatkuvasti niitä mökkisaunojaan, vaikka kerrostalossa tehty nopea suihkupesu riittäisi aivan hyvin.

18 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

"Mutta dzei-dzei - mihin katosi monikulttuurisuus?"

Siis tilanne on nyt sellainen, että Helsingin Totuus haastatteli sunnuntaina joitian ravintola-asiakkaita mm. Hard Rock Cafessa, jossa 1/3 työntekijöistä on mamuja eivätkä ilmeisesti valtaosin puhu suomea. Jotain siihen suuntaan ravintolapäällikkö, itsekin mamu, kehaisi. Noh, Pravdan haastattelema nuoripari paljasti moukkamaisuutensa todeten, että "Hesa on ihanan kansainvälinen paikka, kun ravintolassa palvellaan englanniksi"...

Minä nyt vaan ihmettelen, että mihin hävisi se monikulttuurisuuden ihailu ja kaipaus? Se ei näemmä ole monikulttuurisuutta, että Suomessa palvellaan suomeksi ja New Yorkissa englanniksi. Se että pieni viiden miljoonan asukkaan suomalainen kulttuuri katoaa maan pinnalta, ei siis heikennä monikulttuurisuuden määrää maapallolla, niinkö?

Jos amerikkalaisperhe haluaa tervehtiä ihmisiä porraskäytävässä, niin kyllä minä takaisin moikkaisin, koska käytöstavat. Kuten nuorena ensimmäisessä työpaikassani opin, niin huonosti käyttäytyvistä lapsista tulee huonosti käyttäytyviä aikuisia. Suomalainen on siitä hyvä ja reilu, että jos sitä ei huvita tervehtiä, niin se ei tervehdi. Monessa muussa maassa annettaisiin poskisuudelmat ja sitten selän takana haukuttaisiin ja juoruttaisiin. Suomalaisen kanssa ei tarvi pohtia, että mitä se minusta ajattelee. Se näkyy.

Pantalone kirjoitti...

Meillä täällä impivaarassa tosiaan on varsin vanhakantainen tapakulttuuri. Pyritään käyttäytymään arvokkaasti ja rauhallisesti. Onko se sitten joku huonokin asia? Jostain lukaisin sosiaalisista kuplista: Välimerenmaissa ihmiset seisovat toisiinsa nähden n.puolen metrin etäisyydellä. Meillä kohtelias etäisyys on puolitoista metriä. So not. Who cares. Seisotte helvetin ulkomaalaiset tappituntumalla sitten kotimaissanne, täällä ollaan siivolla!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle ja Pantalonelle & kiitos kommenteistanne.

Kumis: Tästä kyseisestä nuorestaparista voi todeta sen yleisen ilmiön, että pottunokkaisuutta haukkumalla ja muuta ylistämällä hekin ovat omasta mielestään niinqu tavallaan pariisilaisia tai manhattanilaisia. Vaikka eivät he kumminkaan mitään muuta ole kuin pottunokkia, jotka häpeävät olevansa pottunokkia, joten perskärpäsvertaus tulee kieltämättä mieleen. Ja onko se niin hienoa olla pariisilainen tai manhattilainen. Leipäähän nekin syövät.

Pantalone: Juuri näin. Jos joku ventovieras tulee meikäläisen iholle puolen metrin päähän, minä miellän oloni epämiellyttäväksi. Jossain muualla on toisin, mutta jos kerran kulttuureita tulee kunnioittaa läpi maailman, niin miksei suomalaista kulttuuria voi kunnioittaa?

Jaassu kirjoitti...

Olen kyllä huomannut hieman vastaavaa asuessani hesassa, minulle oli siellä aina hieman vaikeaa kun ihmiset eivät useinkaan katso silmiin tai ylipäänsä katso tai tervehdi.

Nyt kun muutin takaisin tänne vanhalle kotikunnalle(Anjala, hesarin kuukausiliitteen mukaan suomen paras kesäpaikka ilmojen puolesta) huomaan eron, täällä poppoo katsoo silmiin useammin kun tulevat kävellen tai muuten vastaan, ja tuntemattomatkin morjestavat.

Tuntuu mukavammalta näin.
Elämän tahti on rauhallisempaa ja ihmiset tuntuvat olevan suhteellisen tyytyväisiä.

Täällä vielä näkee sellaista perinteistä suomalaista käyttäytymistä josta huomaa suuremman luottamuksen kanssaihmisiin, varkauksia, ilkivaltaa ja muita ikäviä juttuja on vähän vaikka työttömyyttä onkin jonkin verran, mutta on vähemmän myös sellaisia asioita jota ahdistavat ihmisiä suuremmissa kaupungeissa.

Kuntamme ei ole onneksi monikulttuurinen, ja toivottavasti ei sellaiseksi muodostukkaan.

Aika hassua että olin työttömänä kaksi vuotta, ja en ollut lähettänyt hakemuksia noin 8 kuukauteen, sitten lähetin yhden paikkakunnan yhteen pikku IT-firmaan ja samantien värvättiin.

Ei ollut psykologisia testejä eikä muuta älyttömyyttä jota hesassa on joka paikka täynnä, vähän juteltiin ja siinä se. Hesassa tuntuu olevan paljon vaikeampaa ja työläämpää löytää töitä varsinkin tällainen 50 täyttävä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Jaassu. Minulle henkilökohtaisesti ei ollut Helsingissä asuessani mitenkään vaikeaa, että samassa kerrostalossa asuvat ihmiset eivät kehittäneet keskenään mitään smalla talkia. Samalla arpapelillähän siihen kanakoppiin kaikki muuttivat. Täällä Huitsinnevadassa tilanne on toinen, kun ihmisiä on vähän ja melkein kaikki tuntevat toisensa.

Täälläkään ei olla monikulttuurisia ja se oli yksi niitä suurimpia syitä, miksi me lähdettiin Helsingistä karkuun. Toinen oli tietysti Helsingissä oleva aivan käsittämätön asumisen kalleus.

Anonyymi kirjoitti...

Sen 20 eri paikkakunnalla Suomessa asuneena on ollut helppoa tarkkailla suomalaisia "heimoittain" sekä alueellisesti.

Niistä kenestä ei tykätä, niitä ei tervehditä (pl. sota-armeija jossa tervehtiminen on palvelusvelvollisuus).

Hlökoht. tervehdin, mutta mikäli se muuttuu yksipuoliseksi niin osaan sen minäkin lopettaa. Vähemmän käsi väsyy eli ei ole pois minulta sekään.

Asioidessani kaupassa, kirjastossa, julkisessa liikennevälineessä jne. en ole kokenut koskaan hävettäväksi tervehtiä asioinnin alussa sekä huikata ostosten/matkan lopuksi "kiitti, hei!" Ei maksa mitään ja onpa jopa joskus kantanut hedelmää paremman palvelun muodossa.

Kohteliaisuus on myötäsyntyistä ja hyvin paljon siihen vaikuttaa kasvuympäristö. Kohtele muita kuten haluaisir itseäsi kohdeltavan.

Etenkin pk-seudulla kanssa-asiakkaat sekä -matkustajat katsoivat minua kuin kummajaista, osa suorastaan peloissaan (hullu se on!) ja on ollut ikävää huomata tuon kaupunkien tavan (tavattomuuden) leviävän myöskin maakuntiin ja maaseudulle.

Vuan mie en hellitä, että terves!

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Helsinkiläiset taitavat olla ihan oma rotunsa. Sen näki hyvin taas kun viime viikolla kävimme siellä autokaupoilla ja myyjän takapuoli ei edes tuolista irronnut. Tampereella saimme ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua ja kaupat tuli. Mutta erittäin hyvää lomaa ja kesää sinulle, jatka kirjoittelua entiseen malliin! Blogiasi on nautinnollista lukea, vaikka aamukahvi meinaa monesti nauraessa mennä laulupuolelle!

Anonyymi kirjoitti...

"Yleensähän me elämme maailmassa, jossa tiedostavan totuuden mukaan ei mitään ihmisrotuja olekaan ja termien ”rodullinen erityispiirre” tai ”kansallinen erityispiirre” käyttäminen on silkkaa zyklon-b:tä, mutta tässäkin todellisuudessa löytyy poikkeus eli suomalaisten erityispiirteitten, nimenomaan huonojen sellaisten julkituominen on täysin hyväksyttävää sekä suorastaan suositeltavaa ja normaalisti tuomittava yleistäminen kuuluu tässä tapauksessa tietysti kuvioon."

Juu näin. Silloin, jos suomalaisista ja suomalaisuudesta haluttaisiin sanoa kautta tuoda esiin jotakin myönteistä, vaikka vaatimattomampaakin, kuuluu oikeaoppisen tokaista siihen, ettei mitään suomalaisuutta ole edes olemassakaan, se on vaan semmoista topeliaanisten satusetien impiwaaralaista fiktiota. Mutta annas olla kun vaikka Matti pieksää Mervin tms. vastaavaa törmäilyä, niin eiköhän vaan ole heti joku tiedostaja selittämässä kuinka patologisen paskaa porukkaa tällä Suomeksi nimetyllä maakaistaleella asustaakaan. Ja kuinka kaikki täällä havaittava negatiivinen on automaattista seurausta suomalaisten geneettisistä erityispiirteistä, u know. Mutta kerrankos sitä kaksinaismoralismia näkee, kun sillä vaan voi omaa agendaansa edistää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: No tietysti käytöstavat kuuluvat asiaan. Minäkin, vaikka alan olla ikämies automaattisesti teitittelen selkeästi vanhempia henkilöitä jos en heitä etukäteen tunne.

Ano1: Kiitos kannustuksesta. Tietysti Helsinki on jo sen verran iso, että sieltä löytyy monenlaisia kokemuksia. Onhan siellä kyllä paljon ihan järkeviä ja asiallisia ihmisiä.

Ano2: Kyllä. Ja täytyy myös panna merkille, että tiedostavaisto suhtautuu yleensä amerikkalaisiinkin varsin nuivasti, mutta jos heidän avullaan voi soimata suomalaisia, niin silloin hekin kelpaavat.

Närpes varg (heh, heh) kirjoitti...

Tehdäänpä ajatuskoe. Mennään New Yorkin Madison Avenuelle ja aletaan tervehtiä kaikkia vastaantulijoita. Hello, how are you, hieno ilma, eix vaan, hello sinne ja hello tänne ja sinäkin likanaama siellä, hello vaan sunkin heiluvilles! Sitten luikuportaita metroon ja sama peli jatkuu. Vastaan tulevissa portaissa mököttäviä ihmisiä tervehditään äänekkäästi ja kättä heiluttaen. Metrossa tietysti tervehditään koko vaunu ja tuppaudutaan halailemaan kauniita naisia. Ranskattarien näköisiä poskisuudellaan, että mäiske käy.
Saako ennustaa? Kiitos. Seuraavalla asemalla odottelisi pari yrmyn näköistä paskalakkia, jotka panisivat iloiselle tervehtijälle raudat ja veisivät Tri. Möllerin klinikalle, jossa hoidetaan äkillisiä tapauksia.
Klinikalta päästyä sitten suoraan "New Yorkerin" toimitukseen valittamaan, kuinka nuivasti täällä suhtaudutaan iloiseen tervehtijään. On nuo amerikkalaiset synkkää porukkaa, saatana ja pollarit aivan huumorintajuttomia. Luullaan vielä hulluksi, jos on iloinen!
Mahtaisiko tapauksesta tulla päivän pääjuttua, kuten meillä Pravdassa? Valistuneita arveluja otetaan vastaan Ykän respassa yötä päivää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Närpes Varg. Jotenkin luulen, että sarjatervehtijä saisi turpaansa jo metron rappusissa ennen kuin ensimmäinenkään sheriffi ehtisi paikalle. Vielä mielenkiintoisempi tämä kokeilu olisi tietysti, jos se tehtäisiin Harlemissa.

New York Times tuskin reagoisi kumpaankaan sarjatervehdyskokeiluun eikä nostaisi esille kansallista itsehäpeää.

Anonyymi kirjoitti...

Hälsingin Totuus on siitä kumma lehti, että vaikka se leviää koko maahan niin se kirjoittaa aivan kuin Suomi loppuisi Kehä Ykkösen kohdalle ja sen jälkeen tulisi joku sivistämisen kohteena oleva siirtomaa-alue, joka ei kuulu Suomeen. Niin tässäkin.

Kyllähän Suomessa osaataan tervehtiä, vaikka Helsingissä ei kyseistä taitoa osattaisikaan.

Noin kaikenkaikkiaan tässä on kuitenkin käynyt niin että sokeakin Pravda on löytänyt jyvän. Suomalaisten tervehtimiskulttuurissa nimittäin on jättiläismäisiä puutteita. Moni ei tajua että tervehtiminen on peruskohteliaisuutta joka ei velvoita lähempään tuttavuuden tekoon. Naapurin tervehtiminen ei tarkoita että "hei, haluan sinusta joko terapeutin itselleni tai ryhtyä sinun terapeutiksesi". Se tarkoittaa että "hei, näen että et ole esine tai eläin vaan ihminen".

Noin pääsääntöisesti naapurien ja etäistenkin tuttujen tervehtimättömyys on sikamaista ja tervehdykseen vastaamattomuus aivan törkeän sikamaista.

Tervehtimiskulttuurin tervehtyminen ei kuitenkaan lähde siitä että Hyysäri koittaa opettaa meitä monikulttuurisiksi vaan siitä että jätetään turha epäluuloisuus ja kyräily pois. Kiitetään, tervehditään, toivotetaan, vastataan toivotuksiin…

Ja kunnollisessa tervehtimiskulttuurissa on myös eräs erittäin tärkeä ulottuvuus. Sen avulla on helpompi jakaa ihmiset kahtia: elinpiirin ihmiset ja muut näihin vertautuvat "omiin" kuuluvat ja sitten toisaalta ne, joihin voi olla ihan aiheellistakin kohdistaa sitä epäluuloa ja kyräilyä.

Tästähän esim. keskieurooppalaisessa tervehtimiskulttuurissa on aika pitkälle kyse. Tiheästi asutulla maaseudulla, pikkukaupungeissa ja isojen kaupunkien eri kaupunginosissa on iät ja ajat kierrellyt kaikenmaailman liikkuvaa elämäntaparikollista ja muuta omaisuudelle ja turvallisuudelle riskin muodostavaa sakilaista. Tervehtimällä on luotu yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja yhteistä tietoa/ymmärrystä, joka on auttanut suojaamaan omia ja omaisuutta muilta.

Kun yhteisö koko ajan tietää ja tunnustelee, että keitä siihen kuuluu, niin se tietää myös, että ketkä ovat ulkopuolisia ja siis potentiaalisia riskitekijöitä. Kun vaihdetaan muutama sana säistä, niin kuullaan miten toinen puhuu: millä asenteella, korostuksella ja myös mistä se puhuu. "Mistä talosta oot? Kenellä kylässä? Mitäs teet elannoksesi? Millä liikut?" Noilla ystävällisesti esitetyillä kysymyksillä ei ole niinkään osoitettu yhteisöllistä kiinnostusta toiseen vaan selvitettyä, että onko joku torjuttava ulkopuolinen vai asiallisesti alueelle kuuluva henkilö.

Nuivien ei pidä sortua unohtamaan lähiyhteisöllisyyden nuivaa ulottuvuutta pelkästään siksi että tärähtäneistö ei ole sitä koskaan tajunnut.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Ihan tottahan tuo. Hyvä tuore esimerkki tästä toimivasta lähiyhteisöllisyydestä tulee Kuusankosken Voikkaalta:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288717517411.html?pos=ok-kmt

Hyvin toimittu jätkiltä. Lätsää päästä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, KKi. Samanlaisia kokemuksia minullakin on vuonojen maasta, enkä ole tuntenut siellä oloani mitenkään vaivautuneeksi. Sitähän me emme loppujen lopuksi tiedä, mitä tuo amerikkalainen heppu edes loppulaskussa sanoi. Sen taas tiedämme, että tiedostava henkilö ei jätä minkäänlaista tilaisuutta käyttämättä että pääsee haukkumaan suomalaisia.

Schatz on (niin kuin Jussikin totesi) jo pitkään ollut ns. ammattiulkomaalainen. Samoin kuin oli tämä Abu-hanna ja usko huviksesi, niin ei mene pitkään kun se marssii taas tänne takaisin. Ja joku suojatyöpaikkahan sille heti väsätään.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, ei epäilystäkään, etteikö apuraha-Hanna tasuttaisi takaisin heti kun hoksaa, ettei hänellä tulppaanimaassa olekaan mahdollisuutta Virallisen Ulkomaalaisen tärkeään virkaan. Kas kun alavassa valtakunnassa apuhannoja piisaa ihan kaupankassoiksi asti. Voisihan pian käydä niin ikävästi, että Hanna reppana joutuisi elättämään itsensä oikein työllä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Luulen, että hän saa vieläkin jonkunlaista avustusta Suomesta. Kun hän meinaan on julistanut ja elänyt julistuksensa mukaan, ettei aio opetella sanaakaan hollantia, niin ei taida siellä päin irrota hommia edes kaupankassana.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hienosta ja avartavasta blogista. En tervehdi tuntemattomia täällä Vantaalla kun se ei nyt vain ole tapana. Onhan sitä toki poikkeuksia pidemmän päälle, mutta ei minulla tai vastapuolella ole mitään velvoitteita toista kohtaan. Tuli ennen vietettyä jonkin verran aikaa Etelä-Afrikassa, niin siellä tuntemattomia varten otettiin mukaan ladattu ase. En siis näkisi Suomea niin paskana paikkana kuin jotkut yrittävät. Meillä on hieno maa, josta moni turistikin tykkää. Mekin voisimme tykätä Suomesta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano, ja kiitos kannustuksesta. Olen kuullut Etelä-Afrikasta juuri tuommoista. Täällä ei tarvita asetta kadulla kulkiessa. Minä tykkään Suomesta. Ne, jotka eivät, tykkäävät kai lähinnä itsestään ja käyttävät Suomen ja suomalaisten mollaamista oman egonsa ruokana.