KEVYITÄ KESÄVINKKEJÄ VIRKAKONEISTOLLE

Tällä hetkellähän eletään loma-aikaa, ja Suomi on pääosin kiinni. Näin ollen on myös selvää, että uutistarjonta on tavallista hiljaisempaa ja siksi myös blogirintamalla yleisen kommentoinnin tarve on normaalia vähäisempi. Siksi tämä heinäkuu on hyvä hetki hieman pysähtyä ja miettiä omia, kuluneen vuoden aikana tehtyjä – kieltämättä varsin suuria – blogisyntejä ja ehkäpä niitten hyvittämistä.

Tosiasiahan on, että hotellin respasta käsin on varsin ankarasti ja useaan otteeseen tullut arvostelluksi varsinkin julkista sektoria, ja kieltämättä tämä aika ajoin hieman nolottaa. Sillä pakkohan se on myöntää, että julkinen sektori on erilaisilla verotus-, määräys- ja säädöstoimillaan pyrkinyt pyyteettömästi meidän kaikkien yhteiseen hyvään. Tässä tapauksessa meillä kaikilla tarkoitetaan lähes koko maailmaa, poislukien suomalaiset, mutta hittoakos yhdestä epämuodikkaasta kansansirpaleesta. Ja pakkohan on tunnustaa, että eipä tässä ole tykönänsä ihan vähään aikaan tullut ajateltua, että kuinkas esmes ne Kongon lubat, zandet ja ngalet pärjäävät. Onneksi julkishallintomme muistaa heitäkin, joten on ymmärrettävää, ettei se ehdi tärkeässä työssään välttämättä muistaa suomalaisia. Kansansirpaletta muitten muassa. Onneksi se sentään muistaa kantaväestöä ainakin maksajan osassaan, joten kyllähän mekin tavallaan edes jonkunlaisen huomion kohteena ollaan.

Tästä päästäänkin maksamiseen, eli jollain tavalla meikäläisenkin tulisi aika ajoin pyrkiä korvaamaan kovasti ilkeämielisiä kirjoituksia. Tämänkertaisena katumusharjoituksena ajattelin auttaa valtiota hieman tuon autoveron kanssa. Se kun on mielestäni tällä hetkellä hieman hakoteillä. Ymmärrän toki, että kansalaiselta, erityisesti haja-asutusalueella asuvalta sellaiselta pyritään nyhtämään autostaan aina vain lisää, mutta miksi ihmeessä sitä suunnitellaan tällaisen hankalan ja kumminkin teknisesti kierrettävän gps-järjestelmän kautta? Miksi ihmeessä ei pyrittäisi absoluttisiin ja teknisesti ohittamattomiin ratkaisuihin? Eli read my lips: viranomaispäätöksiin.

Tähän tarkoitukseen sopiva järjestelmähän meillä on jo olemassa, ja sehän on luonnollisesti ampuma-aselaki ja sen tulkinnan kautta mahdollisimman vaikeaksi tehty ampuma-aseen hankkimislupamenettely. Ei muuta kuin siirretään se autokantaakin koskevaksi. Varainsiirtoverostakin saadaan mukaan oma, mukava mausteensa. Ihme, että tätä ei olla koskaan sen vakavammin ajateltu. Esittämääni uudistukseen on myös vahvat perusteet

Auto- ja ajoneuvokauppahan on kokonaisuudessaan yhtä suurta anarkiaa, johon pitäisi saada joku roti ja vähän äkkiä sittenkin. Joku jätkän räähkähän voi ostaa saman vuorokauden aikana halutessaan vaikka täysperävanurekan, katepillarin, kolme henkilöautoa, kaksi pakettiautoa, moottoripyörän ja vielä pari mopoa siihen päälle. Valtio vaatii kyllä rekisteröinnin, vakuutukset ja sen sellaiset, mutta kysyikös se jätkä virkamieskoneistolta lupaa ostoksilleen? Ei kysynyt niin. Tässähän on selvä epäkohta. Puhutaan tuhansien, kymmenienkin tuhansien arvoisesta hankinnasta ynnä varainsiirrosta ja se voidaan tehdä ilman minkäänlaista viranomaishyväksyntää. Eihän se semmonen käy päinsä.

Ei aseitakaan saa ostaa ilman viranomaisen lupaa, ja autoja voidaan pitää ihmisille aivan yhtä vaarallisina, ellei vaarallisempinakin kuin aseita. Katsokaapa piruuttanne liikenneonnettomuustilastoja. Sen lisäksi autot ovat ympäristönsuojelullisessa mielessä globaalisti vielä suomalaisten yksityishenkilöiden hallussa olevia aseita huomattavasti vaarallisempia, sillä onhan selvää, että suomalaisen haja-asutuksen halkojen polton ja paskahuussien lisäksi suomalainen yksityisautoilu on se globaalissa mitassa ratkaiseva tekijä, joka hävittää sukupuuttoon niin jääkarhut, gnu-antiloopit kuin vesinokkaeläimetkin ja sen lisäksi se hukuttaa Amsterdamin ja muut mielenkiintoiset kaupungit veden alle.

Tästä on tultava loppu. Autojen hankkiminen on saatava lupa- ja virkamiesharkinnan alaisiksi. Ei niitä noin vain voi ostella. Asiassa olisi sekin hyvä puoli, että nykyistä aselakia ja sen käytäntöjä voidaan jatkossa perustella vain pieneksi harjoitukseksi suurempaa urakkaa varten, eikä siis siinä ollutkaan kyse siitä, että hienohelmaiset nirppanokat halusivat kiellettäväksi jotakin ihan sillä perusteella kun eivät itse asiasta tykänneet eivätkä siitä mitään ymmärtäneet.

Vaan kuinka ajoneuvonhankkimislupajärjestelmä sitten saatetaan voimaan ja missä muodossa?

Ehdotan viisiosaista, osittain aselakiin pohjautuvaa hankkimis- ja käyttölupajärjestelmää:

1. Yksityiskäyttöön tarkoitetun ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

2. Yksityiskäyttöön tarkoitetun erityisen vaarallisen ja/tai haitallisen ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

3. Ammattikäyttöön tarkoitetun ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

4. Takautuva ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

5. Julkisen liikenteen obligatorinen tukimaksu

Tarkastellaan näitä sitten kohta kohdalta:

1. Yksityiskäyttöön tarkoitetun ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

1.1. Kyseisessä luvassa tarkoitetaan tavallisia henkilöautoja, siis sedan, farmari- ja hatchback-malleja. Kyseisen luvan voi myöntää ajokortin omistavalle henkilölle pysyvänä lupana, mikäli hän joutuu käyttämään autoaan todistetusti työpaikalle kulkemiseen. Tällöin hakijan on selvästi osoitettava, että hän ei voi suorittaa työmatkaansa julkista liikennettä käyttäen. Kyseisen luvan voi myös myöntää henkilölle, esim. eläkeläiselle, joka ei tarvitse autoa työssä kulkemiseen, mutta jolla on lähimpään kauppaan vähintään kymmenen kilometrin matka. Sitä lyhyemmän matkan voidaan katsoa voitavan suoritettavan esim. polkupyörällä ja pyöräpotkurilla.

Tämä lupa voidaan siis myöntää pysyvänä. Hankintalupa maksaa hankkimisprosessin ensimmäisessä vaiheessa 1.000 € per ajoneuvo, ja sillä saadaan lupa ajoneuvon ostamiseen. Ajoneuvon hankkimisen jälkeen ajoneuvon omistajan on käytävä näyttämässä ajoneuvoa asiaankuuluvalle viranomaiselle, jotta viranomainen voi varmistaa ajoneuvon olevan kyseisen luvan mukainen.

Kun viranomainen on vahvistanut ajoneuvon olevan myönnetyn luvan mukainen, seuraa hankkimisprosessin toinen vaihe, jossa ajoneuvon omistaja maksaa valtiolle 4% ostetun auton kauppahinnasta. Esimerkiksi 15.000 € maksavan ajoneuvon kohdalla toisen vaiheen maksuosuus on 600 € eli luvan kokonaiskustannus 1.600 €.

1.2. Mikäli ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupaa hankkivalla henkilöllä ei ole kohdassa 1.1. mainittuja perusteita ajoneuvon käytölle, hän voi hakea määräaikaista hankkimis- ja käyttölupaa. Lupa myönnetään aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan, ja sitä hakiessa henkilön tulee perustella se, mihin hän autoa tulisi käyttämään, esim. harrastustarkoituksiin tai mahdollisen avioeron ja puolison toiselle paikkakunnalle muuttamisesta johtuvaan lasten kuljetustarkoituksiin. Kahden vuoden lupa maksaa 500 € ja sen jatkamista harkitaan asiasta päättävän viranomaisen kanssa aina kahden vuoden välein. Uusitut luvat ovat halvempia, ne maksavat vain 475 € per lupakausi. Luonnollisesti väliaikaisenkin luvan haltija maksaa valtiolle 4% auton kauppahinnasta.

Mikäli asiasta päättävä viranomainen päätyy siihen ratkaisuun, että ajoneuvon väliaikaiselle käyttöluvalle ei ole enää jatkoperustetta, niin silloin lupa raukeaa, ja valtio lunastaa auton itselleen summalla, joka vastaa 20 prosenttia auton sen hetkisestä arviohinnasta.

Asiasta päättävä viranomainen voi päätyä myös siihen ratkaisuun, mitä on jonkun verran sovellettu ampuma-asepuolella (henkilö saa luvan ostaa patruunoita, mutta joutuu käyttämään ampumaseuran asetta) eli lupaa hakeva henkilölle myönnetään tilapäisrajoitteislupa, jolloin hän on oikeutettu ostamaan polttoainetta, renkaita sekä huoltopalveluja, mutta väliaikaiseen käyttöönsä hän ei saa ostaa omaa autoa, vaan on ainoastaan oikeutettu vuokraamaan ajoneuvon valtion ajoneuvovuokraamosta (VAVU). Tämä lupa myönnetään kahdeksi vuodeksi, sen hinta on 250 € ja VAVUlta vuokraamaansa autoa tilapäisrajotteisluvan omaava henkilö voi vuokrata normaalein leasing-hinnoin.

Autokantaansa VAVU tulee luonnollisesti kartuttamaan rauenneitten tilapäislupien myötä. Alkuvaiheessa VAVU voi hankkia autokalustoa Intiasta, esim. Tata Nano-malli voi tulla kysymykseen.

2. Yksityiskäyttöön tarkoitetun erityisen vaarallisen ja/tai haitallisen ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

Tämän lupahankintamenettelyn piiriin kuuluvat umpi- ja avolavapakettiautot, maastoautot sekä moottoripyörät.

2.1. Umpi- ja avolavapakettiautot sekä maastoautot määritellään erityisen vaarallisiksi ja/tai haitallisiksi ajoneuvoiksi, sillä niillä on mahdollisuus tuoda Suomeen Virosta alkoholia yli hyväksyttyjen määrien. Näille ajoneuvoille voidaan myöntää alkuun ainoastaan kahden vuoden määräaikaisia käyttölupia. Mikäli henkilö on saanut kolme kaksivuotista lupaa peräkkäin, eikä ole syyllistynyt alkoholin luvattomaan maahantuontiin, voidaan hänelle jatkossa myöntää viiden vuoden mittainen käyttölupa.

Kaksivuotisten lupien hinnat ovat 600 € (ensimmäinen lupa), 575 € (seuraavat kaksivuotiset luvat) ja 1.500 € (viisivuotinen lupa). Luvan hyväksymisen jälkeen väliaikaisen luvan haltija maksaa valtiolle auton myyntihinnasta 8% ostetun auton kauppahinnasta. Tämä maksu maksetaan tosin vain ensimmäisen kaksivuotisen luvan yhteydessä. Mikäli lupa viranomaisen päätöksellä raukeaa, noudatetaan kohdassa 1.2 mainittuja menettelytapoja.

2.2. Koska moottoripyörä luokitellaan puhtaasti huvikäyttöön luokitelluksi ajoneuvoksi (poikkeuksena surmanajajat, mutta he kuuluvat kohtaan 3.) myönnetään tätä käyttölupaa hakeville henkilöille automaattisesti ensimmäisenä lupana  pelkkä tilapäisrajoitteislupa, jolloin hän on oikeutettu ostamaan polttoainetta, renkaita sekä huoltopalveluja, mutta väliaikaiseen käyttöönsä hän ei saa ostaa omaa moottoripyörää, vaan on oikeutettu vuokraamaan moottoripyörän valtion ajoneuvovuokraamosta. VAVU voi hankkia tähän tarkoitukseen kohtuuhintaisia venäläisiä Ural-moottoripyöriä. Moottoripyörää koskevan kaksivuotisen tilapäisrajoitteisluvan hinta on 350 €.

Mikäli kahden vuoden koeajan jälkeen hakija katsotaan oikeutetuksi hankkia oma moottoripyörä, siihen myönnetään aina kahden vuoden lupa kerrallaan. Luvan hinta on 750 € ja lisäksi moottoripyörän ostajan tulee maksaa valtiolle kertakorvauksena 16% hankitun moottoripyörän hinnasta.

3. Ammattikäyttöön tarkoitetun ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

Tässä tapauksessa hotellin respassa tunnustetaan, että ei riitä niin ammattitaito, ilkeys kuin asennekaan. Ammattikäyttöön liittyvä autoiluhan liittyy suoraan yritystoimintaan, joka virallisen Suomen näkövinkkelistä on silkkaa ryöstökapitalismia eli siis vähintäänkin kyseenalaista ja jopa suoranaisen vahingollista, joten ammattiautoilua koskevia lupakäytäntöjä miettimään täytyy perustaa sopiva työryhmä, sanotaanko parikymmenhenkinen ja sen jäsenillä tulee olla tehtävään soveltuvat sopivat ominaisuudet:

- koulutusvaatimuksena yhteiskunnallisten aineitten ylempi korkeakoulutus

- on asunut vähintään viimeiset kymmenen vuotta Helsingissä raitiovaunureittien välittömässä läheisyydessä

- ei omista ammattiajokorttia

- ei omista ajokorttia yleensäkään

- ei ole koskaan ollut päivääkään yksityisellä sektorilla töissä

- suvussa ei ole ollut vähintään kolmeen sukupolveen ensimmäistäkään yrittäjää

Näillä ominaisuuksilla varustettu työryhmä pystyy varmasti löytämään parhaiten ammattiautoilun vaatimuksiin vastaavat ratkaisut. Tämä ns. asiaan liittyvän käänteisen voimavarakäytännön hyviä puoliahan on aikaisemmin todistanut Pekka Saurin aselautakunta, jossa aseitten päälle ymmärsi pelkästään yksi henkilö, ja tuloksethan olivatkin ainakin lautakuntaa kovasti tyydyttävät ja muistahan ei niin suurta lukua olekaan.

4. Takautuva ajoneuvon hankkimis- ja käyttölupa

Kohdissa 1 – 3 mainitut ajoneuvon hankkimis- ja käyttöluvat koskevat 1.1.2015 jälkeen hankittuja uusia ja käytettyjä ajoneuvoja. Sitä ennen ostettujen ajoneuvojen omistajille myönnetään erillisestä anomuksesta ajoneuvokohtainen takautuva käyttölupa. Luvan hinta on auton iästä ja kunnosta riippuen 200 – 900 euroa.

Takautuva käyttölupa koskee vain jo käytössä olevia ajoneuvoja eikä sitä voi siirtää toiseen ajoneuvoon.

5. Julkisen liikenteen obligatorinen tukimaksu

Koska ajoneuvon käyttöluvan omistavilla henkilöillä on halutessaan oikeus käyttää julkista liikennettä, peritään heiltä vuosittainen sadan euron arvoinen julkisen liikenteen tukimaksu. Mikäli henkilö luopuu käyttöluvastaan ja ajoneuvostaan, ei maksua jatkossa peritä. Kuitenkin, mikäli henkilö luopuu ajoneuvostaan kesken tukimaksukauden, ei kesken jäänyttä kautta hänelle hyvitetä rahallisesti.

Kiistattomat edut

Vuonna 2013 Suomessa rekisteröitiin 117.751 uutta autoa ja käytettyjä autoja myytiin 550.000 – 600.000 kappaletta. Hankinta- ja käyttöluvan kohdallahan ei mitenkään eritellä uusia ja käytettyjä autoja, vaan hankkimis- ja käyttölupamenettely on samanlainen molemmissa. Näin ollen luvun voi pyöristää seitsemäänsataan tuhanteen. Jokainen ymmärtää, minkälaisen rahasumman valtio tällä tienaa. Ja Herra nähköön, sillä on sille rahalle myös käyttöä. Julkisen sektorin jatkuvaan kasvattamiseen tarvitaan aina vaan enemmän riikintaalereita. Se ei ole kuulkaa persaukisten hommaa se.

Lisäksi kyseisessä menettelytavassa eivät valittajat voi vedota siihen, että verorasitus kasvaa. Kyseessähän ei ole vero, vaan täysin vapaaehtoinen toiminta. Autoa kun ei ole pakko hankkia. Aivan samoin kuin ei asettakaan.

Asiasta päättävä viranomainen

Sinänsä on selvää, että poliisiviranomaisilla on jo aselain soveltamisen myötä erinomaista käytännön kokemusta lupamenettelyyn liittyvästä tavallisten lainkuuliaisten ihmisten joutavasta, hyödyttömästä ja tarpeettomasta kiusaamisesta mutta poliisin resurssit eivät kertakaikkiaan tähän uudistukseen riitä. Heillähän on kuitenkin suoritettavanaan yhteiskuntarauhan ja ihmisten turvallisuuden kannalta ensiarvoisia tehtäviä kuten esimerkiksi sen pähkäily, että mahtaakohan 55-vuotias Lötjönen, jolla on entisestään kuusi pitkää asetta ja kaksi pistoolia muuttua kouluammuskelevaksi psykopaatiksi jos hänelle myönnetään lupa pienoisrevolverin hankintaan.

On siis perustettava uusi viranomainen tätä lupakäytäntöä varten. Se voitaisiin tietysti perustaa Trafin alaisuuteen, mutta miksi perustaa alaosasto, jos voi kerralla perustaa kokonaan uuden viraston. Uuden viraston nimenä voisi olla Ajoneuvojen hankinta- ja käyttölupavirasto eli ÄHKY.  Trafissa on noin viisisataa työntekijää ja kun ottaa huomioon, että ÄHKY:n toimintaan kuuluu jokaisen lupahakemuksen kohdalla välttämätön henkilökohtainen arviointityö, voidaan olettaa, että tämä uusi virasto työllistää hyvin nopeasti n. 3000 – 4000 viranhaltijaa, ja tämähän taas osaltaan lisää bruttokansantuotetta ja sitä kautta meidän kaikkien hyvinvointia.

Loppulitviikki

Ehdottamalleni lupamenettelylle on ollut jo pitkään huutava tarve. Sitä vaativat sekä ympäristölliset että yleiset taloudelliset syyt. Suomalaisten kannettavakseen ottamaa yleismaailmallista hyvinvointimissiota ei kustanneta millään pikkuhiluilla, eikä tätä missiota voida keskenkään jättää, kun se kerran on aloitettu. Lisäksi on todettava, että lupamenettelyn mukanaan tuomaa henkistä pääomaa ja hyvää mieltä ei voida laskea rahalla. Niin kuin ympäristöministerimme Ville Niinistökin hiljattain totesi, on suomalaisten toimia käytetty maailmalla laajasti esimerkkinä. Ei ole epäilystäkään, etteikö kyseinen lupamenettely herättäisi maailmalla suurta huomiota ja laajaa mielenkiintoa. Ja mielenkiinnon myötä on mahdollisuus siihen, että nimenomaan Suomelle tarjotaan aina vain uusia ja vaativampia, meidän kaikkien globaalista hyvää lisääviä humanitaarisia tehtäviä, jotka tietysti otamme riemumielin hoitaaksemme.

Lisäksi on mainittava, että kyseisen menettelyn myötä virkakoneisto lisää yleistä turvallisuutta ja estää anarkian leviämisen. Niin sanotut kansallismieliset väittävät, että etnisesti edistyksellisistä suunnista tullut humanitaarinen maahanmuutto aiheuttaa anarkiaa ja käyttää esimerkkinä esimerkiksi Ruotsin tilannetta.

Väite on kestämätön. Suomeen tulleista humanitaarisista maahanmuuttajista joka ainoa on tullut virkamieskäsittelyn läpi. Siis täysin virallisissa ja hyväksytyissä puitteissa. Asia on siis aivan kunnossa. Sen sijaan kantasuomalaiset saavat syntyä tähän maahan ilman minkäänlaista viranomaisvalvontaa. Tämä jos mikä on anarkiaa. Tämän ehdotetun lupamenettelyn myötä halutaan muistuttaa kansalaisille, että todellinen vapaus ei ole vapaus johonkin. Todellinen vapaus on vapaus jostakin. Vapaus henkilökohtaisesta päätöksenteosta. Vapaus henkilökohtaisesta vastuusta. Vapaus henkilökohtaisesta mielipiteestä. Vapaus henkilökohtaisista valinnoista. Vapaus henkilökohtaisesta omaisuuden hallinnasta. Suomen kansalaiset ovat ehkä maailman vapaimpia ihmisiä. Ja heidän vapautensa turvana on ahkera ja vastuuntuntoinen virkakoneisto.

Hotellin respa toivottaa erittäin hyviä kesälomia virkamiehille, neuvotteleville virkamiehille, saneleville virkamiehille, kysyville virkamiehille, vastaaville virkamiehille, vaikeneville virkamiehille sekä erityisesti asiantuntija- ja erityisasiantuntijatehtävissä oleville virkamiehille. Teitä tarvitaan, sillä me tavalliset ihmiset emme varmaankaan osaisi edes hengittää ilman teidän ohjeistustanne. Ottakaa arskaa, ottakaa olutta, käykää paljon saunassa, rentoutukaa, mutta tulkaa takaisin heti elokuussa. Meillä on jo kova ikävä teitä.