torstai 7. elokuuta 2014

UUSVETERAANIEN RATIKKAREISSU

Tapahtumapaikka: Kolmosen ratikka, Helsinki

Tapahtuma-aika: Joskus lähitulevaisuudessa


Kolmosen ratikka eteni iloisesti kolkuttaen pitkin Viipurinkatua. Elettiin elokuuta, ja ilma oli vielä kesäisen kaunis. Vaikka oltiin alkuiltapäivässä, eivätkä tavalliset suomalaiset olleet vielä kotimatkalla töistään oli raitiovaunu sattumoisin aivan täynnä. Raitiovaunun keskiosassa olevan tyhjän kohdan takana, kuskin puolella istui neljä nuorta helsinkiläisnaista.

Heidän nimensä olivat Irrukka Läyräinen, Niinenna Lävistykselä, Silja Rastamala sekä Miljaressukka Vastahanka. He olivat kaikki toisen vuosikurssin opiskelijoita Helsingin Yliopiston yleisnillittävän feministisen marttyyrius-, sorto- ja päälaelleenselittämisen tiedekunnassa. He olivat keskenään oikein, oikein hyviä ystäviä. Heillä oli kaikilla rinnassaan tiedostavissa piireissä muotiintullut rintamerkki, jossa luki ”Kieltäydy aseista – turvaa rauha!”. Merkissä oli keskeltä katkaistu rynnäkkökivääri. Nuoret opiskelijatytöt eivät oikein aseita tunteneet, mutta heille oltiin selitetty, että tämä pirstottu rynkky oli nimenomaan putkiperäinen suomalainen RK-62. Puutukkinen tai taittoperäinen muuten melkein samannäköinen AK-47 taas oli sortovaltaa vastaan käytettävä ase.

Opiskelijaneitosten vieressä, käytävän kulkusuuntaan nähden oikealla puolella istui kaksi vanhaa suomalaista miestä. He olivat nimeltään Ilmari Rääkkinen, iältään 70 vuotta sekä Teppo Jytevä, 72 vuotta. He olivat olleet iät ja ajat työkavereita VR:n Pasilan konepajalla ja pitivät tiivistä yhteyttä vielä eläkkeelle siirryttyään. Heillä oli tiedossaan muutama mukava päivä, sillä myös heidän vanha työkaverinsa Ulf Tökman oli ottanut yhteyttä ja ehdottanut taas kertaalleen muutaman päivän venereissua.

Reissusta oli tullut miehille vuosittainen perinne. Tökman asui eläkkeelle siirryttyään Porvoossa ja omisti veneen, joka sinänsä oli varsin pieni ja vaatimaton, mutta kyllä siinä kolme vähään tyytyvää eläkeläistä vietti muutaman päivän aivan mukavasti. Veneellä he liikkuisivat ympäri Porvoon saaristoa rauhalliseen tahtiin, aika ajoin pysähdellen, kalastellen sekä luovaa joutenoloa harjoittaen ja iltaisin he menisivät laituriin Killingholmenin saareen, jossa oli myös mahdollisuus saunoa ja ottaa muutama tuutinki. Rauhalliseen tahtiin tietenkin, kun vesillä kerran oltiin. Ja mitäpä tässä vanhat miehet muutenkaan riekkumaan.

Raitiovaunu pysähtyi Brahenkentän viereiselle pysäkille ja sisään asui kaksi melko nuorta miestä. He olivat somalitaustainen Mohamed, iältään 23 vuotta ja arabitaustainen Abdelkader, puolestaan 25-vuotias. Heillä molemmilla oli rintapielessään uussotaveteraanin rintamerkki, jonka Rakkauden Ministeriö oli myöntänyt heille yksityisoma-aloitteisesta rintamapalveluksesta Syyriassa ja Irakissa. Merkissä oli reunoilla laakeriseppele, sen keskellä maapallo ja sen edessä rauhankyyhky sekä teksti ”Kärsimys on yhteinen”.

Merkin suunnitellut taiteilija Annimälvämä Naamana-Nenänä oli selittänyt suunnittelukilpailun voittanutta merkkiään näin: ”Merkillä haluan osoittaa, että aito ja empaattinen tuntemus muita kansoja kohtaan auttaa meitä suomalaisiakin löytämään itsestämme ne paremmat, jalommat ja suvaitsevammat piirteet, jotka valitettavan usein ovat jääneet kansallismielisen, jopa militaristisen ajattelutavan ja  menneitten sotien, ja nimenomaan suomalaisten sotimien menneitten sotien ihannoinnin alle. On äärimmäisen edistyksellistä, että tätä merkkiä ei myönnetä suomalaisille sotilaille, jotka ovat olleet ulkomaanpalveluksessa, sillä heidät voi rinnastaa kasvottomaan koneistoon kuuluviksi aatteettomiksi palkkasotureiksi. Sen sijaan ulkomailla käytyihin taisteluihin vapaaehtoisesti osallistuneet uussuomalaiset ovat aito esimerkki vapaaehtoisesta hädänalaisen auttamisen tahdosta, ja he voivat toimia esimerkkinä meille itsekkäille vanhasuomalaisille. Kärsimys on yhteinen! Vastuu on yhteinen!”

Mohamed ja Abdelkader kaivoivat povitaskustaan uussotaveteraanikortit, jotka oikeuttaisivat heidät matkustamaan puolella hinnalla, mutta etnistaustainen ratikkakuski vaan huitaisi kädellään taaksepäin ja totesi että inshallaapa vaan hyvinniin, veljet. Tämän kyydin kustantaa HKL. Mohamed ja Abdelkader kiittivät, huomasivat, ettei raitiovaunussa ollut vapaata istumapaikkaa ja näin ollen kävelivät raitiovaunun keskiosassa olevaan tyhjään kohtaan, jäivät seisomaan siihen ja hymyilivät kauniisti neljälle suomalaiselle naiselle, jotka katsoivat heitä selvästi kiinnostuneena ja ihastellenkin. Kaverukset tajusivat, että naiset tuijottivat heidän rintapielessään olevia uussotaveteraanimerkkejä. Jutun juurta alkoi löytyä nopeasti.

Viereisellä penkkirivillä istuvat Ilmari ja Teppo olivat jutustelleet keskenään tulevasta venereissusta eivätkä olleet kiinnittäneet huomiota muihin matkustajiin. He kuulivat taustalta jotain rääkymistä ja havahtuivat huomaamaan, että rääkyminen taisi jollain tavalla liittyä heihin. He huomasivat vasemmalla puolellaan istuvat neljä naista, joitten naamassa näytti olevan lävistettynä enemmän rautaa kuin heillä aikanaan työkalupakissa konepajalla. Jostain syystä kaikki naiset näyttivät tuijottavan heitä kuin vihan kostajat ja rastatukkainen nainen huusi heille:

- Eikö teillä äijän räähkillä ole sen vertaa häpyä, että älyäisitte luovuttaa istumapaikat sotaveteraaneille! Harvinaisen röyhkeitä jätkiä!

Ilmarilla ja Tepolla meni hetken aikaa, ennen kuin koko tilanne hahmottui aivojen kovalevyllä, mutta sitten he hoksasivat näitten naisten tarkoittavan noita kahta ulkomaalaista miestä, joilla oli se uusi ihmeprenikka rintapielessä. Miehet itsessään eivät olleet kyllä mitenkään vihaisen näköisiä. Teppo sanoi naisille:

- Niin tuota nuo ulkomaanpojathan ovat kyllä ihan salskeita ja hyväkuntoisia nuoria miehiä ja me taas ollaan rikkiselkäisiä vanhoja ukkoja, eivätkä ne kyllä tulleet meiltä paikkaa edes pummaamaan. Niin että jos te haluatte heille istumapaikat, niin eikös neideistä pari voisi nuoremmuuttaan nousta?

Ja tämä, sinänsä perusteltu ja kohtelias pyyntö saikin sitten aikaan sen, että naapuripenkillä itsehillinnän grafiittisauvat pettivät ja reaktori lähti hyvää vauhtia sulamaan:

- VITUN VANHA RASISTINEN PASKA! Ensiksi ollaan rasisteja eikä hyväksytä sotaveteraaneiksi muita kuin jotain vitun ikivanhoja aikaa sitten haudattuja ukkoja eikä tietenkään missään nimessä muita kuin etnisiä suomalaisia ja sitten ruvetaan vielä ihan pokkana sovinistiseksi seksistiseksi siaksi ja aletaan komentelemaan vastakkaista sukupuolta ihan kuin teillä vanhoilla lerppamunilla jotain  käskyvaltaa meihin olisi!

- Siis miten te ilkeätte käyttää ihmisistä termiä ”ne”! Ihan kuin he olisivat eläimiä! Te niitä eläimiä olette, vitun rasistiset siat!

- Miten teillä on pokkaa mennä halveksimaan sodasta kärsineitä ihmisiä, vaikka he eivät ole tehneet teille mitään pahaa! Eikä noilla teidän läskimahoilla olis paljon aihetta lähteä arvostelemaan puutetta kärsineitä ihmisiä! Saatanan läskihomopaskat!

- Vitun rasistiset homot!

- Vitun sovinistiset paskat!

- Saatanan persupaskajuntit!

- Vittu… siis ihan… siis voi vitun vitun vittu!

- Tommoset pitäis ampua, saatana!

- Painukaa helvettiin täältä, rasistit!

- Siis mä nii-iin kirjotan tästä Helsingin Sanomiin!

Ratikka sattui juuri pysähtymään pysäkille ja Ilmari sekä Teppo tuumivat keskenään, että joskohan seuraavalla ratikalla reissaaminen olisi rauhallisempaa. Porvoon bussiin ehtisi vielä hyvin. Heidän poistuessaan ovesta pysäkille perästä kuului taivaankorkea itsensä hysteriaan kiihdyttäneitten tiedostavien naisten älämölö sekä älypuhelinten kameranräpsähdykset. Ratikka jatkoi matkaansa ja vanhat työkaverit miettivät keskenään, että mitähän helevettiä tuossa oikein tapahtui. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa ilmestyisi mielipidekirjoitus:

Vastenmielistä rasismia kolmosen ratikassa

Luulisi, että sodasta kärsineitten ihmisten ei tarvitsisi enää täällä Suomessa liikkua pelon vallassa. Mutta jälleen kerran törmäsimme järkyttävään esimerkkiin suomalaisesta järjettömästä ja perusteettomasta rasismista. Kaksi vanhaa suomalaista miestä käyttäytyi äärimmäisen törkeästi kahta uussotaveteraania kohtaan. Koska olemme luonteeltamme hyvätapaisia ihmisiä, emme ilkeä toistaa sitä kielenkäyttöä, jota tilanteessa esiintyi. Koimme velvollisuudeksemme puuttua tähän törkeään käytökseen, eivätkä rasistit kestäneet sitä, että heille selkeän sanallisesti osoitettiin se sikamaisuus, mihin he syyllistyivät, joten he häipyivät paikalta.

Kauheinta asiassa oli se, että miehet olivat täysin selvinpäin. Aikaisemmin tällaista käytöstä on nähty lähinnä humalaisten taholla, mutta tämä oli täysin tietoista ja suunniteltua rasismia. Häpeämme suomalaisuuttamme. Oheisessa kuvassa näkyvät raitiovaunusta poistuvat rasistit. Valitettavasti emme ehtineet saada kuvaa heidän kasvoistaan, sillä he häipyvät raukkamaisesti anteeksi pyytämättä.

Ihmisyyden puolesta toimineena, ihmisyyden puutteesta järkyttyneenä.

Helsingin Yliopiston yleisnillittävän feministisen marttyyrius-, sorto- ja päälaelleenselittämisen opiskelijat:

Irrukka Läyräinen
Niinenna Lävistykselä
Silja Rastamala
Miljaressukka Vastahanka

Ja meidäthän löytää muuten seuraavissa kunnallisvaaleissa joko vihreitten tai vasemmistoliiton listoilta.

…mutta nythän elettiin vielä edellistä päivää ja kolmosen ratikka jatkoi Ilmarilla ja Tepolla keventyneenä matkaansa. Tunnelma alkoi palautua lentävän kalakukon helsinkiläisvastineessa normaaliksi ja Mohamed ja Abdelkader istuivat vanhoilta suomalaismiehiltä vapautuneille paikoille. Tiesiväthän he toki, ettei rähinän aiheuttajana olleet suinkaan nuo raitiovaunusta poistuneet miehet, mutta he huomasivat myös, että näillä opiskelijaneidoilla oli heitä kohtaan selkeästi muutakin kuin vain yhteiskunnallista mielenkiintoa ja pelimies ymmärsi kyllä, milloin kannatti katsoa asioita läpi sormen.

Itse asiassa kunnon turpakäräjistä lisäkiihotusta saaneet opiskelijaneidot erittivät estrogeenia jo siinä määrin, että sitä alkoi kaasuuntua kattoon heidän yläpuolellensa, tukkien kasaantuessaan vaunun ilmastointilaitteen ja sitä kautta aiheuttaen kahden tunnin päästä kiusallisen oikosulun, jonka seurauksena vaunu jouduttiin hinaamaan varikolle korjattavaksi.

- Nyt kun näin tavattiin ja rasistitkin saatiin voitokkaasti karkoitettua, niin olisi kiva jatkaa juttelemista muuallakin kuin tässä ratikassa. Onkos teillä kahdella mitään kiireempää?

- No mehän jatkettaisiin tapaamista oikein mielellämme, mutta meidän täytyy ensin käydä Sanomatalossa. Helsingin Sanomien toimittaja meinaa tehdä meistä jutun Kuukausiliitteeseen. Mutta ei se haastattelu kestä kuin ehkä tunnin ja sitten se kyllä kävisi.

- Ai kun kiva! Mitenkäs, tiedättekö te meidän osakunnan ravintolan Aitoproletaarin? Jos tavattais siellä tossa neljän ja viiden välillä?

- Joo, tiedetään me. Ja aika käy hyvin.

- Mitenkäs teillä se alkoholin käyttö?

- Ei se haittaa, kun on katto pään päällä. Allah ei silloin näe.

- Ai kun hienoo. Eikä teidän tarvitse rahasta huolehtia. Edistyksellisille sotasankareille löytyy taatusti tuopin tarjoajia.

Kaverukset astuivat leveästi hymyillen pois ratikasta. Ratikkaan jääneen neljän oikein, oikein hyvän ystävyksen kesken alkoi välittömästi tietty mustasukkaissähkövärinä, joka oli tuttua naarasihmisille silloin, kun paloja oli vähemmän kuin nappaajia.

Sanomatalon ovella kaveruksia odottikin jo ansioitunut kansantoimittaja Violetta Pärrä. Hän saattoi miehet toimistoonsa, pyysi istumaan, tarjosi virvokkeita ja alkoi puhua:

- Nythän on niin, että Helsingin Sanomat on ensisijaisesti valistaja ja opettaja, ei varsinaisesti tiedottaja. Se asettaa teitä koskevan juttuni tiettyihin kehyksiin, joissa haluan haastattelun juonta kuljettaa. Olen luonnollisesti tehnyt juttua varten tarvittavaa taustatutkimusta, ja saanut tietooni sen, että teitä kovasti kaipaillaan siellä Syyrian ja Irakin puolella. Puhuvat sotarikoksista. Siviilien ampumisesta. Selvää on, että tätä asiaa ei teitä koskevassa jutussa voi mainita, sillä minä en suurin surminkaan julkaise sellaista, mikä voisi lisätä rasismia.

Mohamed ja Abdelkader totesivat yhteen ääneen että tämä sopii kyllä heille ja rasismia ei todellakaan kannata edistää, varsinkin kun on puhe valtamediasta. Kansantoimittaja Pärrä jatkoi:

- Ajattelin jutun niin sanotun punaisen langan olevan sellaisen, että siinä keskitytään Suomessa kohtaamaanne niin avoimeen kuin rakenteelliseen rasismiin, jonka vuoksi teille tehtiin kertakaikkiaan aivan mahdottomaksi löytää paikkaanne suomalaisesta yhteiskunnasta. Jutussa voitaisiin tehdä johtopäätös, että koska te kuitenkin haluatte omistaa elämänne työlle ja ihmisten auttamiselle, läksitte sinne, missä teidän apu kelpaa eli uskonveljienne luokse.

Molemmat kaverukset totesivat, että tämä voisi olla hyvä linja jutussa, ja kyllähän sitä rasismia tuli koettua monin erilaisin tavoin. Osa oli sellaisia rasismin muotoja, että niitä ei sillä ns. ensimmäisellä kierroksella osannut oikein tajutakaan, mutta onneksi posttraumaattisessa stressireaktiossa auttaneet lukuisat psykologit olivat opettaneet heitä havaitsemaan sitä, mitä ei silloin tullut havaittua. Kansantoimittaja Pärrä meni asiassa eteenpäin:

- No sitten ajattelin, että ei kauheasti keskitytä siihen, mitä te kaksi teitte siellä taistelualueella. Sen sijaan voitaisiin käsitellä sitä, kun rähinä eskaloitui ja sen seurauksena ISIS – ainakin toistaiseksi – hävisi sodan. Ennenkaikkea haluaisin saada teiltä tietoa siitä, minkälaisia tuhoja varsinkin siviiliväestölle aiheuttivat niin Israelin kuin Yhdysvaltain ilmavoimat.

Mohamed ja Abdelkader sanoivat siihen, että raakuuksia voidaan kertoa roppakaupalla, ja jos ei raakuudet toimittajalle riitä, niin pyritään muistamaan vielä nekin, jotka ollaan ehkä unohdettu. Ja sitten he kysyivät, että kai tästä haastattelusta kuitenkin maksetaan.

- Voi, toki. Normaalisti emme maksa haastattelupalkkioita, mutta poikkeuksia voidaan tehdä ja suomalaiset uussotaveteraanit kuuluvat niihin poikkeuksiin. Eiköhän aloiteta haastattelu?

Haastattelu kesti noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen kansantoimittaja Pärrällä oli vielä yksi kysymys:

- Kävisikö teille sitten se, että valokuvaaja ottaa teistä, sanokaamme vaikka ylihuomenna kuvia Hietaniemen hautausmaalla. Ajattelin, että otettaisiin teistä kuvat Mannerheimin hautamuistomerkin luona ja kuvatekstiksi laitettaisiin että ”Menneisyys on kuollut ja haudattu. Siinä on turha enää piehtaroida. Uusi, erilainen Suomi elää.”

Tähän kaverukset totesivat, että sopiihan se heille, mutta mitähän siitä lukijat mahtavat ajatella. Suomalaisille kun nuo käydyt sodat tuppaavat olemaan vielä melko tärkeitä.

- Voi kuulkaa, se on ihan se ja sama mitä lukijat miettivät. Kahteen vuoteen ei ole enää ollut tarvetta miettiä. Sen jälkeen kun tuli se Yle-verosta mallia ottanut Edistyksellinen Lehdistövero, me ollaan saatu kirjoittaa just ihan mitä me lystätään. Ja uskokaa huviksenne pojat, me kyllä lystätäänkin.

Haastattelun päätyttyä Mohamed ja Abdelkader kävelivät ulos ja rupattelivat keskenään:

- No niin, seuraavaksi sitten duunaamaan niitä suomalaisia opiskelijanaisia.

- Joo, sankarin täytyy tehdä, mitä sankarin täytyy tehdä. Mutta juodaan nyt kumminkin ensiksi rahat niiltä ja niitten kavereilta. Sitä minä olen kyllä ihmetellyt, että kuinka ihmeen typeriä nää suomalaiset niin sanotut tiedostavat ihmiset oikein on. Vaikka kuinka porsastelis, niin nää on lääpällään silti. Saakohan niitä millään suuttumaan?

- Sitä minäkin olen kyllä ihmetellyt. Onko ne noin typeriä jo syntyjään, vai käykö ne sitä varten jonkun kurssin? Vaan meillehän se tietysti sopii. En tiedä ymmärrätkö tätä, mutta minusta nämä pohjoismaat ovat meidän kansoillemme tavallaan semmonen uusi Amerikka.

- Ymmärränhän minä toki. Kun on tarpeeksi röyhkeä, niin tää on tuhansien mahdollisuuksien maa.

- Kyllä Allahu on todellakin akbar.

30 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei se ole peilin vika jos naama on vino, sanotaan. Ja kun nämä Ykän jutut toimivat usein hyvänä peilinä tämän päivän Suomen ja suomalaisuuden suhteen niin tulee mieleen että jotainhan sille naaman vinoudelle pitää tehdä.

Äänestäminen on tietenkin hyvä juttu. Ja kahvipöytäkeskustelut. Ja someäännähtely. Ja erilaisille vaikuttajille sähköpostaaminen - kunhan se on maltillista, tarkkaan mietittyä ja rakentavaa. Ja netin keskustelupalstoilla turiseminen. Ja median uutiskommenttiosoilla jutustaminen. Ja sopivien puolueiden ja ehdokkaiden taustatukeminen. Ja lompakolla äänestäminen. Ja omien oikeuksien puolustaminen - joskin taistelunsa pitää valita viisaasti ja ajoittaa oikein. Ja…

Jos vaikuttaa montaa eri kautta niin omaa moninkertaisen vaikutusvallan. Erityisesti rahaan liittyvä vaikuttaminen on yllättävän tehokasta ja toisinaan nopeaakin.

Jumalan siunausta kaikille jotka vaikuttavat enemmän kuin yhden ihmisen edestä. Ja samoin myös niille jotka vaikuttavat edes yhden ihmisen edestä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano, ja kiitos kommentistasi. Joku voi toki tuumia, että ei tuollaista koskaan tapahdu. Minä itse kysyn, että mitä valtapuolueet ovat tehneet, että näin ei tapahtuisi? Eivät mitään. Ei ole esitetty ensimmäistäkään julkista lausuntoa siitä, että oltaisiin ehkä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehty jotain väärin. Näin ollen siis jatketaan hyväksi havaitulla, tai ainakin sellaiseksi itse uskotulla linjalla ja väitetään, että linja on viisas, ihan sillä perusteella, ettei menetettäisi omia kasvoja.

Jos siellä Syyriassa riekkuneet heput palaavat Suomeen ja Syyriasta esitetään pyyntö lähettää ne tuomittavaksi sotarikoksista, niin niitäpä ei lähetetä. Koska he ovat siellä hengenvaarassa. Ja koska Suomesta ei voida poistaa tyyppejä, jos ne eivät itse halua poistua.

Tiedostavilta vihervasemmistolaisilta opiskelijaneitosilta taas voi odottaa ihan mitä hyvänsä. Heihin nähden ne aikanaan Bay City Rollersia tai Dingoa fanittaneet typsyt vaikuttavat järkeviltä ja asiallisilta nuorilta naisilta. He kun aikanaan kasvoivat aikuisiksi.

Kumitonttu kirjoitti...

Tapahtuma-aika: Joskus lähitulevaisuudessa

Siis elääkö Yrjö jossain menneisyydessä, koska tämä tarinahan on nykyisyyttä? Rasisteja heitellään ratikoista, eduskunnassa kysellään jihadistien terveydenhuollon järjestämistä, Helsingin Lasitalo aktiivisesti manipuloi todellisuutta mieleisekseen, mediajulkisuuteen nostetaan umaya-abu-hannoja ja niin päin pois.

Tulevaisuuden ennustaminen on sen verran työlästä että en siihen ryhdy. Perusoptimistina kuitenkin uskon, että romahduksesta syntyy aina jotain uutta ja parempaa. Ihmiskunta voi ottaa tilapäisiä taka-askelia, mutta pidemmällä tähtäimellä aina mennään eteenpäin.

vieras kirjoitti...

Noille teinin tasolle jääneille voisi sanoa että "mee kotiin kasvamaan".

Mahtaisivatko noi kakarat uskaltaa lähteä noiden kollien seuraksi niille sotatoimialueille joissa he osallistuvat uskonveljiensä auttamiseen?Taistelujen välissä on taukoja jolloin tarvitaan viihdettä. He saattaisivat ehkä tarjoutua mukaan sotimaan mutta onko ISIS niin kahjo että ottaisi heitä riesakseen viikkoa pidemmäksi. Ei heistä olisi ainakaan sotimaan. Jos miespuoliset hipit eivät tarkenisi niin eivät nuohippitytöt pärjäisi esim. iipojen naisia vastaan.

Ykä voisi kysellä Punikilta, Saariselta ja Sinisalolta mikä on heidän arvio noista valtiotieteellisen teineistä. Sinisalolta voisi kysyä olivatko hänen aikanaan taistolaiset kulttuurikommunistit just tuollaisia? Punikilta voisi kysyä olisivatko he kyenneet olemaan punakaartissa edes selustassa apulaisina.

Närpes varg, grrrr.... kirjoitti...

Nythän on niin, että Suomessa on melko kattava verkko laitoksia, joissa on hoidettu ja hoidetaan sotaveteraaneja aina uurnaan asti. Oma isänikin saattohoidettiin sellaisessa. Veteraanien vähetessä on hoitoa saamaan otettu myös veteraanien vaimot, joka on hieno asia. Entäs kun hekin kaikki ovat kuolleet?
Olen kuullut ehdotettavan, että suomalaiset, vanhenevat rauhanturvaajat saisivat niissä ilmaisen hoidon. Heitä on kuitenkin siksi vähän, että jostain olisi saatava nuorempia sotaveteraaneja. No, lopun arvaattekin.
Rasistijahti alkaa tosiaan olla Yrjön kertomalla tasolla.Vähänkin pitempi katse pankkiautomaatin luona notkuvaan rikastajaan saattaa saada jonkun pahoittamaan mielensä ja ottamaan kännykkäkameran esiin. Olkaa varovaisia, veljet, olkaa varovaisia, ettette löydä itseänne Pasilan poliisivankilasta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle, Vieraalle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.

Kumis: No joo, pääosin nykypäiväähän tämä jo oli. Tulevaisuutta on se, että jossain vaiheessa näitä sankareita alkaa vääjäämättä valua takaisin Suomeen. Viimeistään siinä vaiheessa jos (toivottavasti kun) alkavat saamaan siellä selkäänsä. Ja kun systeemi on tehty sellaiseksi, ettei niitä poiskaan pysty heittämään, niin sitten täytyy alkaa selittämään heidän toimiaan syväpuhtaiksi.

Pakkohan tässä on perusoptimismiisi yrittää yhtyä. Muuten jää pelkkä epätoivo. Ideana itselläni on se, että Suomessa vielä voitaisiin selvitä ilman romahdusta. Ruotsin tilanne on taas sellainen, että siellä ei enää selvitä kuin ampumalla.

Vieras: Tämmösiä pilakuvahahmojahan nää typsyt olivat, mutta reaalimaailmassa heille löytyy kyllä vastikkeensa. Eipä kai noista oikeasti rähisemään ole, kun ei ole työn tekijäksikään. Elävät päiväkodissa koko ikänsä. Päiväkodin nimi vaan vaihtuu lukiosta yliopistoon ja sieltä virkauraan. Kaipa nuo ovat jonkunlaista liian kehittyneen yhteiskunnan valitettavan väistämätöntä lopputuotetta.

Närpes Varg: Noista hoitolaitosten ja veteraanijärjestöjen mahdollisesta uusiokäytöstä kirjoitti mainio Jaska Brown noin vuosi sitten varsin hurjan skenaarion:

http://jaskanpauhantaa.blogspot.fi/2013/08/pro-patria.html

Meillä täällä Huitsinnevadan Örnätjärvellä ei muuten tuijotella rumasti pankkiautomaatilla. Pankki teki rasisminvastaisen toimenpiteen ja köijäsi automaatin huuthelvettiin jo aikaa sitten. Tuumasivat vissiin, että me ollaan liian köyhiä.

Anonyymi kirjoitti...

Vitalis Ykä!
rytmihäiriö ja astmakohtahtaus, vaikka ikää ei vielä neljääkymmentäkään.
Mannerheimin muistomerkin kohdalla meinas mennä iltakalja vika kurkkuun.

Hitto,sun on laitettava joku varoitus näihin teksteihin,vaikka että sisältää esim. Ahdistusta lisäävää ja paniikkikohtausta aiheuttavaa tekstiä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano, ja pahoittelut rytmihäiriöstä. Toisaalta laajemmassa mitassa lääkintöhallitus eli nykyinen THL voisi antaa yleisvaroituksen tyyliin ”ympäröivä todellisuus voi aiheuttaa ahdistusta, paniikkikohtauksia ja vähintäänkin ankaraa vitutusta”.

Becker kirjoitti...

No mutta tämähän on jo arkipäivää Rotsissa. Vaihdetaan vaan ratikka Tunnelbanan siniseen linjaan joka menee Rinkebyhyn (Linja tunnetaan myös paikallisesti "Orient Expressinä"), muutetaan ämmien nimet, noh ei välttämättä, sillä Ruotsissa asuu paljon perusteellisesti integroituneita suomalaisperäisiä bimboja. Uusveteraanien nimet saa olla silleen, ja miksei suomalaisten tosiveteraanien myös. Asuuhan heitä vielä Ruotsissa.Niin ja leheti olisi tietty Aftonbladet, tai Aftonlögnen tai Aftonhuran, miksi sitä nyt kutsutaan. On muuten aviisi joka ei kelpaa edes perseen pyyhkimiseen, sillä se on jo täys paskaa.....

Hokkus Pokkus, ja näin saatiin tarinasta ihan todentuntuinen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Onhan se kyllä totta, että se, mistä Suomessa vielä kirjoitellaan dystopioita, on Ruotsissa ihan normaalisettiä. Sääliksi käy. Vaan mitenkä on siellä päin, onkos sinne jo palaillut näitä ”ruotsalaisia” taistelijoita? Ovatko ne esiintyneet julkisuudessa ja jos näin on, niin kuinka yhteiskunta ja media on heihin suhtautunut?

Anonyymi kirjoitti...

Olin viime joulukuussa Ruandassa ja Burundissa. Paikalliset kertoivat, että hutujen ja tutsien tappaminen oli myös suuri ryöstöretki. Tapettujen kaikki omaisuus varastettiin. Kun tappaminen loppui, rikastuneiden sotasankareiden oli vaikeaa elää kotiseudullaan. Siksi he tallettivat rahansa ulkomaille ja lähtivät turvapaikan hakijoiksi Eurooppaan. Siellä on vieläkin ranskalaisen naisen johtama järjestö, joka myy turvapaikkaan tarvittavia papereita 5000 dollarilla.

Tällainen sotasankari oli myös ruandalainen pappi, joka sai tuomionsa Suomessa. Häntähän paapottiin Suomessa mennen tullen. Varmaan vieläkään kaikki eivät usko häntä tappajaksi. Ruandalaiset kokivat loukkauksena sen, ettei häntä palautettu kotiinsa tuomittavaksi. Se on yhdenlaista rasismia, uskotaan että afrikkalainen on niin onneton, ettei osaa edes oikeutta antaa. Ruandassa tuomittiin näitä tappajia ja tuomiot olivat linjassa Suomen antaman tuomion kanssa. Paitsi että Suomessa pääsee ennenaikaisesti vapaaksi.

Kysyin myös, mistä tiesivät kenet pitää tappaa. Ovathan nämä heimot naineet historiassa paljon ristiin. Toisella heimolla nenä ja sormet olivat pitemmät. Kehon rakenne oli rotevampi. En nyt muista kumpi oli kumpi. Sama kai se on Syyrian sodassakin. Ei kai se näy päältä kumpi on shiia, kumpi sunni.

Pauli Vahtera

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Pauli, ja kiitos kommentistasi. En epäile tuota yhtään. Mediamme ei vaan liene tästä asiasta kiinnostunut, kun se ei vastaa sen itsensä luomaa mielikuvaa. Ja muistelen, että kun se Ruandan teurastus oli menossa, ei siitä Suomessa uutisoitu kuin murto-osa siihen verrattuna, mitä esimerkiksi nyt tuossa Gazan rähinässä. Ruandan rähinässä kun ei ollut oikeanlaisia syyllistettäviä.

Mitenkähän paljon se ruandalaispapin oikeudenkäynti muuten suomalaisille maksoikaan?

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisiköhän ruveta raapustamaan Tuntematonta uudelleen, "abdullahRokka istuu kafe`Ursulassa ja toteaa mielessään. Kuhan tuon suurensaatanan penikkalauma on jätskikioskin kohalla niin mie laukasen"

Kai tähänkin touhuun vielä järki palaa, ainakin haluan uskoa niin.

Omasta puolestani on aivan yhdentekevää lähteekö suomesta jäppisiä sotimaan mutta ei ole yhdentekevää tulevatko he takaisin.

T. aNo

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, aNo. Sehän tässä on mielenkiintoista, että jos / kun niitä tulee takaisin, mitä tekee valtiovalta? Pistääkö pään pensaaseen ja tuumii, että ne ovat Suomen kansalaisia, joten heillä on kaikki oikeus käydä halutessaan islamilaisilla murhaseuramatkoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Juupa juu, sano joku viisas mies aikoinaan...

Nyt tuolla alkaa jo ISISin lähtölaskenta kun uutisten mukaan n. 40 000 epämuslimia olisivat piiritettyinä vuorella, jossa ei ole minkäänlaista ruoan tai veden kaltaista. Jos ja kun paikalliset viranomaiset antavat avunpyyntöä ns. Isoille Pojille, niin sitten alkaa tapahtua.

Ja itse asiassa alkaa tapahtua jo nyt: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201408080160011_ul.shtml

Eli jos nuo murhaelämysmatkailijat eivät saa reikiä nahkoihinsa, niin pakoonhan ne luikkivat kuin aropuput. Ja minnekäs niiden tie vie muualle kuin turvalliiseen maahan jossa on vielä kohtis hyvä terveydenhuolto?

Ja mitä tulee vihervasemmiston aivopieruihin näiden tyyppien veteraaniohtelusta ja terveydenhuollosta yms. niin kysytäänpä pari asiaa:

1) Taistelivatko ne elämysmatkailijat Suomen valtion puolesta?

2) Taistelivatko ne edellämainitut demokratian ja sivistyksen puolesta?

Jos vastaus on molempiin kieltävä, niin tyyppejä pitäisi kohdella palkkasotureina tai sotarikollisina. Molemmilla kun on sivistysvaltioissa vankeutta ellei jopa kuolemantuomio niskassaan...

Br,
--Madri

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Madri. Toivotaan, että jenkit pommittavat ne huuthemmettiin, ettei meillekään tulisi paluuelämysmatkailijoita.

Vastaukset hyviin kysymyksiisi:

1. Ei

2. Ei

Tietysti voisi olla kaikille fiksumpaa, että nää tyypit jäisivät syyrialaisten ja irakilaisten käsiin, niin ne hoitaisivat asian meidän puolestamme vallan kuntoon. Siellä on vissiin hampaan kolossa jonkun verran selvittämättömiä asioita.

Becker kirjoitti...

Tuo Ruotsin media on ollut hissun kissun tästä solttuaiheesta. Viranomaiset ovat varmaan selvillä tilantesta, mutta pitävät matalaa profiilia, sillä kaikkinainen musulmaanien arvostelu on rasisimia, ja rasistiksi kutsumista kunnon svenne pelkää kuin taivaan putoamista.

Viherpunaliikekin on asiasta ollut hiljaa, mutta odotettavissa on, että kun ensimmäiset taistelijat saapuvat laatikkoon pakattuna paluupostissa, niin Arlandan kentällä on kuninkaan vetämä sotilasosasto soittokuntineen ja kunniavartioineen kantamassa menehtynyttä Muhammedia maansurun vallitessa hautaan.

Aika sen näyttää.

Ruotsalaista hysteriaa kuvaa hyvin tsunamin tapahtumat. Ensin oli "päättävissä" elimissä täysi kaaos, sillä ruotsissahan kukaan ei päätä mistään mitään eikä ota vastuuta , vaan asiasta tehtiin paikalliseen tyyliin "möte" eli neuvottelu tai tarkemmin kokoontuminen.
Kun tilanne sitten pikku hiljaa selvisi, niin vainajia lähdettiin noutamaan Hercules koneilla, jotka joutuivat tekemään tukun välilaskuja, sillä sitä ei ole tarkoitettu mannerten välisiin lentoihin. Sitten kun vainajat saatiin Arlandaan, niin tilanne vaikutti jotenkin absurdilta, sillä vainajat otettiin vastaan täysin sotilaallisin kunnia menoin. Haluamatta mitenkään väheksyä tragediaa, niin eiväthän he olleet mitään taistelussa kaatuneita sankarivainajia, vaan tsunamissa menehtyneitä turisteja. Hysteeriset ruotsalaiset toimivat siten kun ovat aina toimineet.
Suomalainen tapa vastanottaa vainajat oli koruton, mutta arvokkaan kaunis.

Tuosta homoilusta vielä sen verran että aikoinaan minua ärsytti se ruotsalaisten jatkuva homoiksi kutsuminen, mutta on tässä kai piru vie alettava uskomaan että nämä HBT-asiat ovat oikein Ruotsin valtionuskonto.

Täällä kun heteromies somasti sipsuttaa muijansa perässä, niin poikkevat painelevat kadulla ylväästi rinta rottingilla.

Närpes varg, grrrr.... kirjoitti...

Kauan se kestikin, monta viikkoa, ennen kuin Hesarin pyhät tutkivat journalistit löysivät uuden selvän kytköksen Halla-Ahon ja Breivikin välillä. Halla-Aho, tuo suuri saatana, on kirjoittanut jollekin Gates of Vienna-sivuille, joita pidetään vasta-jihadistisina. Voiko siis mahdollisesti kauheempaa enää maailmassa olla? Tässä pätkä hesarin uutisesta:

"Gates of Vienna -sivustolla on Halla-ahon mukaan julkaistu kaksi hänen kirjoitustaan englanniksi käännettynä. Toinen artikkeleista käsittelee Suomen aselainsäädäntöä, toinen maahanmuuttajien rikollisuutta Suomessa.

Internetin blogisivuista koostuva vasta-jihad (Counter Jihad) nousi suuren yleisön tietoisuuteen, kun selvisi, että Norjassa joukkomurhasta epäilty Anders Behring Breivik oli koostanut ideologiansa kyseisen verkoston blogeista."

Eikö tosiaan löydy keinoa saada Jussi pois Brysselistä ja hänen saamansa äänetkin pitäisi mitätöidä. Meillä on poliitikko, joka vastustaa Jihadia, Pyhää Sotaa! Kyllä taas moni alaleuka väpättää.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Kun katselee päivitysraporttejasi Ruotsista, ei todellakaan enää tarvitse tosi-tv:tä. Uskon kuitenkin, kaikesta huolimatta, että Ruotsista vieläkin tarvittaessa löytyy miehiä, jos niitä tarvitaan. Ja aikanaan siellä kyllä tarvitaan.

Minä muistan myös ne ruotsalaiset tsunamivainajat. Vähän meni minunkin mielestäni överiksi. Vaan entä jos ”svenne” menee ja kaatuu Syyriassa? Näinköhän käydään hänetkin hakemassa Herculesilla ja tuodaan ”kotiin” Ruotsin lippuun peitettynä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Närpes Vargille. Näköjään oltiin laitettu kommentit samoilla kellonlyömillä. Yritys saada Jussi pois vähän joka paikasta on kyllä kova. Toivottanemme porukalla hänelle voimia. Niin muuten, sekä minun, Vasaran että Tapio Tuurin blogit ovat olleet jo kauan Jussin linkkilistalla, joten ollaanhan mekin varmaan myyty Breivikille ainakin patruunoita. Hyi meitä.

vieras kirjoitti...

Pitäisi esittää sodan osapuolille toivomus että kun noita seikkailijoita kuolee paikan päällä niin ne haudataan myös siellä paikan päällä...tai siis paikan alle. Hautaamisen suorittaisivat joko taistelutoverit tai vaikka viholliset. Siellä voi olla sukulaisiakin jotka voisivat hoitaa hautaamisen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Vieras. Kannatetaan. Muslimeilla taisi olla kyllä muutenkin aika tiukka aikataulu vainajan hautaamiseen. En nyt muista, monessako päivässä se piti tehdä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös Ink Visitorille ja kiitos sähköpostista ja linkeistä.

korpisoturi kirjoitti...

Kuole tai taistele.

Siinä vaihtoehto tulevaisuudelle. Nämä röyhkeät, agressiiviset toisenpolven mamut ei anna vaihtoehtoa. Nyt kun kävelelet somaliröykimystä vastaan, niin älä vaan katso päin, sillä sieltä leimuaa vihaa joka sattaa purkautua väkivallaksi.

Vaiko alistua omassa maassaan? Siinäpä kysymys suomalaisille??

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Korpisoturi. Kun tieksi valitaan alistuminen, niin sehän ei lopu koskaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys myös A.T:lle ja kiitos sähköpostista sekä linkistä. Laitetaanpa tähänkin.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ympäristö/petoryhmän-vetäjä-erotettiin-vihapuheen-vuoksi-1.67717

Hyviä jahteja myös sinnepäin. Minä en lähtenyt kyyhkyjahdin aloitukseen. Meillä kyyhky ei ole vielä parveentunut ollenkaan. Pyörii vaan keskenään metsissä.

Becker kirjoitti...

Taas on joku erotettu vihapuheen vuoksi.
On se vaan hyvä että sitä on eläkkeellä.

Saisin nykymenon mukaisesti vaihtaa duunia vähän väliä.

Täällä kun asuu, niin sitä saattaa joutua vaihtamaan maata vihapuheen vuoksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker. Mulla tätä työn iestä kestää vielä toistakymmentä vuotta. Mitenkähän jaksaa? Saitko sähköpostin? Laitoin päivitetyn kuvan.

Becker kirjoitti...

Joo sain kiitoksia, katsotaas nyt joko toimii.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Läpi tuli ja onnistui:

http://mctsuhna.blogspot.fi/2014/08/tsuhna-mc-absurdistan.html