Monday, August 11, 2014

ANTERO LÄRVÄNEN JA MIES ETNISTANISTA

Puhelin: brdlbrdlbrdlnokiatunetaijotainvastaavaa.

- Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin toimituksessa Lärvänen.

- No morjens, Antero, tällä soittelee Magnus Hönt Helsingin Sanomista.

- Höntin Magnus, tervepä vaan terve! Mitäs mies puuhailee? Sinusta ei ole aikoihin kuulunut, näin yksityiselämän puolella.

- No ei höntimmin, tuttuun ja turvalliseen tyyliinhän minulla. Palkka juoksee ja tasaiseen tahtiinhan täällä sitä vihreetä piiperrellään.

- Niin, meidän lehtien toimintaperiaatteet ovat kieltämättä hieman toisistaan eroavat.

- Onhan ne niin juu. Vaan siitä minä sinulle soittelenkin. Minulla kun olis sulle valmis haastattelu tarjolla. Sattuneesta syystä minä en voi sitä itse käyttää.

- Vai niin on päässyt käymään. No, kerropa lisää.

- Kas kun minä haastattelin rastaavan päätoimittajan käskystä Etnistanista tullutta maahanmuuttajaa Hläshäl äl-äl Khnääkkiä.

- Ja tarkoituksena oli varmaan hänen välityksellään ladella roppakaupalla ryönää pottunokkien päälle.

- No ryönääpä hyvinkin. Mutta se systeemihän meni aivan käteen.

- No, mikäs siinä maksoi. Kyllähän etnisesti edistyksellisistä suunnista osataan ryönää syytää, ainakin jos toimittaja antaa pienen alkutuuppauksen.Vähän niin kuin ryypyn kylmälle koneelle.

- No tässä koneessa oli sitten vissiinkin automaattiryyppy, mutta kone kävi ihan toisinpäin kuin oli tarkoitus. Tuo äl-äl Khnääk oli nimittäin huomattavan järkevä ja asiallinen mies, joka on nyt ollut vuoden täällä ja opetellut suomenkieltä ihan urakalla. Ja kun minä kyselin häneltä perinteiset epistolat hänen kohtaamastaan avoimesta-, piilo- ja rakenteellisesta rasismista, niin heppuhan suorastaan hermostui.

- Täähän rupee käymään mielenkiintoiseksi. Jatka ihmeessä.

- No heppuhan totesi, että ei hänellä ole kanttia ruveta haukkumaan suomalaisia. Hän totesi itse tulevansa äärimmäisestä maailman perslävestä, jossa uskonnolla itsensä sekoittaneet höyrypäät ampuvat ihmisiä, jos sattuvat olemaan hyvällä tuulella ja leikkaavat niiltä päät irti tai hautaavat elävältä mikäli ovat vähän huonommalla tuulella. Eikä siinä ole kysymys mistään luonnonvoimasta, jolle ei voi mitään, vaan ihan vittumaisesta kansanluonteesta. Hän totesi että yleensäkään ei niihin maihin saa edes alkeellista rotia muuten kuin ankaran diktaattorin rautasaappaan alla. Siihen nähden suomalaiset ovat äärimmäisen järkeviä, asiallisia ja rauhallisia ihmisiä, jotka osaavat tehdä ihan ihmisen näköisen yhteiskunnan. Ei siinä haittaa, jos joku katsookin vähän erinäköistä ihmistä hiukkasen pitempään. Kun voi kuitenkin olla varma, että se katsoja ei ala sohia pyssyllä päin naamaa.

- No mutta jätkähän puhuu järkeviä.

- Aivan. Ja ihan liian järkeviä Helsingin Sanomille. Kun se totesi vielä, että aikoo ihan tosissaan alkaa opetella suomalaiseksi. Kieltä ja tapoja myöten. Ja sanoi vielä, että ei kai hän asiakseen halua tuoda oman maansa tapojen aikaansaamaa sekasortoa maahan, joka hänet hyvää hyvyyttään elättää. Ja totesi, että Suomessa ei kaikki taida tajuta, kuinka hyvä systeemi täällä loppujen lopuksi on. Ei sitä ole tarvis muuttaa. Eikä varsinkaan hävetä. Ja jos jonkunlaista tympiintymistä kantaväestöllä onkin, niin se johtuu kyllä siitä, että jotkut suomalaiset yksilöt ovat nostaneet maahanmuuttajat, ja nimenomaan Etnistanista saapuneet sellaiset arvostelemattomaan puolijumalan asemaan. Kai siinä rauhallinenkin ihminen aikaa myötä hermostuu. Kun ventovieraita pitäisi kunnioittaa viranomaispäätöksellä. Eihän sitä muuallakaan maailmassa kaveriksi käskemällä ruveta.

- Jätkähän on tosiaankin asialinjalla. Oliko siinä haastattelussa vielä muuta?

- Olihan toki. Kun kaveri asuu vastaanottokeskuksessa ja ei suostu valittamaan oloistaan vaikka pitäisi. Kun onhan siellä sentään katto pään päällä, pehmeä punkka jossa nukkua, sapuskaa sen minkä syödä jaksaa ja vielä televisio ja tietokonekin. Ainoa asia, mikä heppua siellä tympi oli se, että häntä nolotti kaiken ilmaisuus. Niinpä hän kyseli sitten, että voisikos hän vaikka hakata halkoja vastaanottokeskuksen rantasaunaan. Mutta sekin meni vähän pieleen.

- No mikä siinä pieleen meni. Löikö heppu kirveellä jalkaansa?

- No eihän toki. Ihan hyvä se niissä halkohommissa oli. Mutta sen vastaanottokeskuksen johtajatar oikein ihastui ideasta ja hankki paikalle puolenkymmentä toimittajaa tekemään juttua miehestä, joka hakkaa halkoja. Vähän niin kuin joku vuosi tehtiin isoja juttuja siitä, kun vastaanottokeskuksessa häiskät lapioivat lunta kadulla.

- Ja anskumä arvaan, otsikkoihin oltiin suunniteltu ylistäviä juttuja työteliäistä maahanmuuttajista, joita ilman me ei tulla toimeen.

- No sitäpä justiin. Ja se oli hermostunut ja sanonut, että ettekö te helevetin hiistakat ymmärrä, että ei tää mikään karnevaali ole. Tässähän vaan yksi heppu hakkaa halkoja.  Mitään juttua ette kyllä tee. Ja mammat oli olleet naama armeijan harmaalla karvalakilla ja mutisseet mennessään jotain kiittämättömyydestä. Kun maahanmuuttaja ei osaa edes uhriutua kunnolla.

- Joo, minä muuten muistan tuon lumenluontiepisodin. Kyllä siitä muuten irvailtiinkiin. Ei siitä lumenluonnista vaan siitä suunnattomasta ihastelusta. Mitenkäs se haastattelu sitten jatkui?

- Niin no, eihän sitä voinut enää siinä vaiheessa haastatteluna pitää. Kun tiesinhän minä, että jos minä vien tommosen haastattelun rastaavalle päätoimittajalle, niin potkuthan minä saan ns. alta vällein. Niin että me sitten enää vaan rupateltiin. Kaveri meinaa satsata edelleenkin kovasti niin suomen kielen kuin suomalaisten tapojen opetteluun. Ja etsiä sitten töitä. Yksityiseltä sektorilta. Heppu kertoi, että hänhän saisi vaikka heti häntä varten räätälöidyn julkisen suojatyöpaikan, mutta ei hän sellaiseen halua.

- Ja noista räätälöidyistä suojatyöpaikoista eli ns. positiivisesta erityiskohtelusta heppu sanoi jotain, joka pisti minut oikeasti tuumimaan. Kun hän meinaan sanoi, että Etnistanissa on aina ollut  korruptoitunut systeemi, jossa omia sukulaisia ja muitakin tuttuja suositaan törkeästi muitten kustannuksella. Ja hän kysyi, että mitenkäs tämä Suomeen adoptoitu positiivinen erityiskohtelu mukamas eroaa etnistanilaisesta systeemistä? Siinä ei suosita sukulaisia, vaan törkeän oikealta ohi ajamisen peruste on etninen tausta. Mutta yhtä kaikki siinä kiilataan. Ja se järjestelmä on kehitetty etnistanilaisten vuoksi. Eli suomalaiset ovat omaksumassa sitä samaa paskaa, mitä tää heppu lähti karkuun. Ja se kyllä pisti miettimään. Kun tottahan se meinaan puhuu. Ei siitä mihinkään pääse. Vaan mitenkä on? Otatko tämän jutun julkaistavaksi?

- No otanhan toki. Pistä sähköpostilla tulemaan. Laitetaanko juttu kumminkin sinun nimiisi?

- No ei Herra nähköön laiteta. Johan ne minut seipääseen silloin istuttaa.

- Laitetaan minun nimiini sitten. Mutta mutta, minä laittelen sulle sähköpostilla Huitsinnevadan Sumuntiivistämön yhteystiedot. Siellä tarvitaan miehiä pakkauspuolelle. Minä voin rimpuuttaa vielä itsekin firmaan ja kertoa miehen taustoista ja ennen kaikkea asenteesta. Hepulle homma voisi sopia ihan hyvin, sillä siellä tehdään töitä eikä lehtijuttuja työn tekemisestä. Ja suomalaisia tapoja voidaan tyypille opettaa vaikkapa Lälläveden saunassa. Mutta kuules, Magnus. Eikö sua ala pikku hiljaa jurppia tuo Hesarin meininki? Meillä nimittäin lähtee Huitsinnevadan paikallisradiosta yksi toimittaja eläkkeelle ja homma saattaisi sopia sulle.

- Niin no… tota noin… onhan tää huoraamista, en minä sitä kiellä. Mutta kun perhe viihtyy Helsingissä. Ja näin meidän kesken on pakko sanoa, että tää huoraaminen on ehtinyt ottaa minua jo tukasta kiinni. Kun se on niin helppoa. On valmis sabluuna, minkä mukaan tehdä. Ei tartte edes ajatella, ja palkka juoksee mukavasti. Jos minä tulisin sinne, niin silloin minun pitäisi opetella uudestaan toimittajan työ. Ja etsiä se kauan sitten kadonnut ammattietiikka. Ja suurin ongelma olisi varmaan se, että minä en taitaisi pystyä katsomaan silmiin heppuja, jotka ovat koko ajan olleet oikeita toimittajia propagandan suoltajien sijasta. Sen verran minullakin on vielä moraalia, että ymmärrän edes hävetä.

- Ehkä sinun sitten kannattaa pysyä siellä Hesarissa. Kun kyky hävetä on siellä muuttunut katoavaksi kansanperinteeksi. Mutta laittele juttu tulemaan, niin se julkaistaan kyllä täällä. Ja voimia eloon elämän taistoissa.

- Kiitos. Sitä samaa sulle.

Puhelin: blip.



10 comments:

Närpes varg said...

(Syvä huokaus, jota seuraa toinen syvä huokaus)Näitä järkiintyneitä etnistanilaisia olen tavannut muutaman ja jotakuinkin samoin he puhuvat kuin Ykänkin luomus. Mutta kun on päässyt Hesariin huoramaan, ei poispääsyä ole. Palkka ja muut edut ovat sitä luokkaa, että sitä ihan mielellään kertoo, kuinka hyvin etnistaniassa kohdellaan kaikkia vanhuksia, mutta täällä on maan tapa makuuttaa kaikkia mummoja märissä vaipoissa ja vielä vittuilla kaikille heille, jos ei eläkkeestä heru viinarahaa kaikille peräkammarin pojille.

Anonymous said...

Blip blip°


Joillain suvaitsevais-tärähtäväis-spedestiikkaistuneilla on varmaan lapsuudesta asti sellainen sisäistetty oletus että "jos se on Suomesta niin sen on pakko olla pielessä".

Pikkutyttöinä sitä katsottiin töllöstä liirumlaarumia ja mietittiin että kylläpäs noi ulkomaalaiset lastenohjelmat ovat sitten vauhdikkaita. Kakkosen iltasatukin alkoi aina niin että jolla ihmehärvelillä tuli tsekkiläinen Lenin-setä ja taikoi lasten elämän satuja täyteen.

Sitten tuli Suosikki ja siitä sai lukea miten muu maailma meni popissa ja rokissa jossain ihan eri sfääreissä kuin muutaman vuoden viiveellä perässä valuva Suomi ja vielä muutaman vuoden muuta Suomea perässä valuva Takahikiä. Ja ah se kaukainen maailma oli niin ihana. Ja kaukainen.

Sitten soitettiin pianolla Imaginea ja Woman is the nigger of the worldiä ja koettiin maailmantuskaa. Ja jos äiti koitti puhua todellisuudentajunsa menettäneelle tyttärelle tolkkua niin tyttö soitti pianolla kostoksi "sometimes I feel like the motherless child".

Ja sitten tiedostavaistoaktiivisuutta, feminatseilua, amnestointia, "rauhan"liikettä ja "rankkaa meininkiä" teinivuosina, tiedostavaismeiningillä kansanopistoon kunnes Yhteiskuntataiteellinen tiedekunta otti narsistisesti häiriintyneen höpsäkkeen hellään huomaansa. Ja siellä sitten opittiin lisää siitä miten Suomi on paha ja rasistinen siirtomaa (se orjalaivojen terva, nääs) jossa ei ole mitään hyvää joten kansa joutaa vaihtoon.

Ja tasan ikinä ei opita mitään mikä vaatisi peiliin katsomista, omien virheiden myöntämistä tai edes sen harkitsemista että olisi ollut joskus väärässä.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Närpes Vargille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Närpes Varg: Vaikka minua varmasti monet arkkirasistina pitävätkin, niin olen ollut tekemisissä useamman etnisen ryhmän kanssa kuin tod näk 99,99% suomalaisista ja yllättävän hyvin on juttuun tultu. Ja siellä on myös miehiä (ja myös naisia) Etnistanista. Ei kylläkään paljon, se täytyy tunnustaa. Propaganda puree myös heihin ja kun jalustalle on nostettu, niin mukavahan siellä on olla.

Ano: Aikaisempaan juttuuni kommentoi tuoreeltaan eräs mummo ja nyt tähän juttuuni selkeästi nainen. Täytyy nostaa tämä tapetille, koska veikkaan että suurin osa lukijoistani ja varsinkin kommentoijista on miehiä. Naiskommentoijia on tosi harvassa.

Se Lenin-setä taisi olla itäsaksalaisten nukkumatti, joka tuli kaikila mahdollisilla härveleillä heittämään unihiekkaa lasten silmiin, että nukutti oikein mukavasti.

Noin yleensäkin taisit kertoa sellaisen omassanikin ikäluokassa yleisen kehityskertomuksen. Näitä on nähty. Ja paljon onkin. Ne ovat nyt viisikymppisiä vaikuttajayksilöitä.

Sopiiko kysyä, että menitkö itse yhteiskuntataiteelliseen tiedekuntaan ja järkiinnyit myöhemmin, vai valitsitko jonkun oikean ammatin?

Anonymous said...

Ykä…

Tuo Blip blip -kuvaus ei ollut omakohtainen muussa mielessä kuin siinä että olen nähnyt jokusen tuommoisen kehityskaaren ja yhden vielä tosi, tosi läheltä. Ja en ole nainen.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano. No nythän minulle sattui hupsis. Pahoittelen.

Becker said...

Noh onhan meillä sentään Ulla Appelsin, joka pitää toivoa yllä, että ehkä joku muukin rohkea journalisti joskus uskaltaa mennä vastavirtaan.

"Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan, " eikös joku viisas näin ole sanonut.

Ostin pari vuotta sitten poikkeuksellisesti kummankin iltapäivälehden Juhannusnumerot,
ihan vaan tutkiakseni mitä aviisit pitävät sisällään. Massiivisten lehtinippujen paras anti oli säätiedoitukset ja muutama sarjakuva. No olihan siellä toki jotain muutakin kiinnostavaa, mutta 80% lehtien sisällöstä oli aivokuolleille tarkoitettua viihdykettä.
Ei ihme että kansa ei tiedä mistään yhtään mitään. No sainpahan sytykkeitä saunalle.

Jospa esim. EU:sta kirjoitettaisiin kriittisesti ja kansantajuisest, niin että sen pöntömpikin ymmärtää, niin luulen että porukka olisi pirun verran kriittisempi tuota massiivista kusetusta kohtaan.

Whistleblowerin, eli pilliin puhaltajan(totuudenkertojan) asema ei koskaan ole helppo, ei ainakaan mediassa.

Onko meillä esim tutkivaa journalismia MOT:n lisäksi. Sitä oli ennen, mutta entä nyt.45 minuuttia oli ylilyönteineenkin erinomainen ohjelma. Kuka sen lopetti? Ettei vaan Maikkarin omistava ruotsalainen punavihertävä juutalainen Bonnier.
Hän julkaisee mm. Expresseniä ja avustaa kommunistista EXPO liikettä Ruotsissa.
Tutkiva journalismi ei passaa hännystelevän median kanssa samaan seuraan.
Oletteko muuten huomanneet kuinka mielellään TV 3:n uutisissa puhutaan äärioikeistosta, vaikkei sellaisen olemassaolosta joissain yhteyksissä ole edes varmuutta.

Bonnierin ote omista lehdistään on niin läpinäkyvän PK:ta, joten kyllä se härmässäkin huomataaan.

Becker said...

Seksistä puheen ollen. En tiedä onko tosi, muuta tarina on herkullinen.

Saudiarabialainen sheikki löydettiin kuolleean autonsa viereltä aavikolla. Hän oli sitonut aasin autonnsa, jättänyt kalsarit kabiiniin ja yrittänyt saada seksiä aasilta ts.raiskata. Seksin sijaan oli tullut muutama potku, joista jotkut olivat olleet kuollettavia. Paikallinen poliisi oli löytänyt kumppanukset seuraava päivänä, toisen tosin hengettömänä.

http://www.exponerat.net/asna-undgick-valdtakt-i-saudiarabien/

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Becker. Ehkä paras esimerkki median tason romahduksesta on Kullervo Kalervonpojan bongaama toimittaja Anneli Sundbergin tekemä kirjoitus, joka on – toden totta – julkaistu Helsingin Sanomissa vuonna 1990. Nykyisin tuollaisesta kirjoituksesta saisi välittömät potkut:

http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2009/07/23/eras-toteutunut-profetia/

Ulla Appelsinille toivotan voimia eloon. Niitä hän varmasti tarvitsee. Tuossa toisessa jutussa oli muuten myös mukana internetin hakulista ja se oli, no, paljon puhuva.

Becker said...

Jumaliste. Tuo Sundbergin kirjoitus olisi jaettava jokaiseen talouteen.

Tuollaista kaukonäköisyyttä ja rohkeutta ei nykyjään ainakaan aviiseissa, tapaa.Pitäisikö
suorastaan puhua profetiasta.

Taisi muuten olla niitä aikoja kun Hesaria vielä pystyi aamukaffeen kera lukemaan.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Becker. Joo, nainen oli oraakkeli. Nykyisinhän niin Helsingin Sanomia kuin meille tulevaa Maakuntalehteä tilataan ainoastaan juuri aamukaffeen takia. Kun sen kanssa on mukava lukea jotain, joka rapisee.