ANTERO LÄRVÄNEN JA MIES ETNISTANISTA

Puhelin: brdlbrdlbrdlnokiatunetaijotainvastaavaa.

- Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin toimituksessa Lärvänen.

- No morjens, Antero, tällä soittelee Magnus Hönt Helsingin Sanomista.

- Höntin Magnus, tervepä vaan terve! Mitäs mies puuhailee? Sinusta ei ole aikoihin kuulunut, näin yksityiselämän puolella.

- No ei höntimmin, tuttuun ja turvalliseen tyyliinhän minulla. Palkka juoksee ja tasaiseen tahtiinhan täällä sitä vihreetä piiperrellään.

- Niin, meidän lehtien toimintaperiaatteet ovat kieltämättä hieman toisistaan eroavat.

- Onhan ne niin juu. Vaan siitä minä sinulle soittelenkin. Minulla kun olis sulle valmis haastattelu tarjolla. Sattuneesta syystä minä en voi sitä itse käyttää.

- Vai niin on päässyt käymään. No, kerropa lisää.

- Kas kun minä haastattelin rastaavan päätoimittajan käskystä Etnistanista tullutta maahanmuuttajaa Hläshäl äl-äl Khnääkkiä.

- Ja tarkoituksena oli varmaan hänen välityksellään ladella roppakaupalla ryönää pottunokkien päälle.

- No ryönääpä hyvinkin. Mutta se systeemihän meni aivan käteen.

- No, mikäs siinä maksoi. Kyllähän etnisesti edistyksellisistä suunnista osataan ryönää syytää, ainakin jos toimittaja antaa pienen alkutuuppauksen.Vähän niin kuin ryypyn kylmälle koneelle.

- No tässä koneessa oli sitten vissiinkin automaattiryyppy, mutta kone kävi ihan toisinpäin kuin oli tarkoitus. Tuo äl-äl Khnääk oli nimittäin huomattavan järkevä ja asiallinen mies, joka on nyt ollut vuoden täällä ja opetellut suomenkieltä ihan urakalla. Ja kun minä kyselin häneltä perinteiset epistolat hänen kohtaamastaan avoimesta-, piilo- ja rakenteellisesta rasismista, niin heppuhan suorastaan hermostui.

- Täähän rupee käymään mielenkiintoiseksi. Jatka ihmeessä.

- No heppuhan totesi, että ei hänellä ole kanttia ruveta haukkumaan suomalaisia. Hän totesi itse tulevansa äärimmäisestä maailman perslävestä, jossa uskonnolla itsensä sekoittaneet höyrypäät ampuvat ihmisiä, jos sattuvat olemaan hyvällä tuulella ja leikkaavat niiltä päät irti tai hautaavat elävältä mikäli ovat vähän huonommalla tuulella. Eikä siinä ole kysymys mistään luonnonvoimasta, jolle ei voi mitään, vaan ihan vittumaisesta kansanluonteesta. Hän totesi että yleensäkään ei niihin maihin saa edes alkeellista rotia muuten kuin ankaran diktaattorin rautasaappaan alla. Siihen nähden suomalaiset ovat äärimmäisen järkeviä, asiallisia ja rauhallisia ihmisiä, jotka osaavat tehdä ihan ihmisen näköisen yhteiskunnan. Ei siinä haittaa, jos joku katsookin vähän erinäköistä ihmistä hiukkasen pitempään. Kun voi kuitenkin olla varma, että se katsoja ei ala sohia pyssyllä päin naamaa.

- No mutta jätkähän puhuu järkeviä.

- Aivan. Ja ihan liian järkeviä Helsingin Sanomille. Kun se totesi vielä, että aikoo ihan tosissaan alkaa opetella suomalaiseksi. Kieltä ja tapoja myöten. Ja sanoi vielä, että ei kai hän asiakseen halua tuoda oman maansa tapojen aikaansaamaa sekasortoa maahan, joka hänet hyvää hyvyyttään elättää. Ja totesi, että Suomessa ei kaikki taida tajuta, kuinka hyvä systeemi täällä loppujen lopuksi on. Ei sitä ole tarvis muuttaa. Eikä varsinkaan hävetä. Ja jos jonkunlaista tympiintymistä kantaväestöllä onkin, niin se johtuu kyllä siitä, että jotkut suomalaiset yksilöt ovat nostaneet maahanmuuttajat, ja nimenomaan Etnistanista saapuneet sellaiset arvostelemattomaan puolijumalan asemaan. Kai siinä rauhallinenkin ihminen aikaa myötä hermostuu. Kun ventovieraita pitäisi kunnioittaa viranomaispäätöksellä. Eihän sitä muuallakaan maailmassa kaveriksi käskemällä ruveta.

- Jätkähän on tosiaankin asialinjalla. Oliko siinä haastattelussa vielä muuta?

- Olihan toki. Kun kaveri asuu vastaanottokeskuksessa ja ei suostu valittamaan oloistaan vaikka pitäisi. Kun onhan siellä sentään katto pään päällä, pehmeä punkka jossa nukkua, sapuskaa sen minkä syödä jaksaa ja vielä televisio ja tietokonekin. Ainoa asia, mikä heppua siellä tympi oli se, että häntä nolotti kaiken ilmaisuus. Niinpä hän kyseli sitten, että voisikos hän vaikka hakata halkoja vastaanottokeskuksen rantasaunaan. Mutta sekin meni vähän pieleen.

- No mikä siinä pieleen meni. Löikö heppu kirveellä jalkaansa?

- No eihän toki. Ihan hyvä se niissä halkohommissa oli. Mutta sen vastaanottokeskuksen johtajatar oikein ihastui ideasta ja hankki paikalle puolenkymmentä toimittajaa tekemään juttua miehestä, joka hakkaa halkoja. Vähän niin kuin joku vuosi tehtiin isoja juttuja siitä, kun vastaanottokeskuksessa häiskät lapioivat lunta kadulla.

- Ja anskumä arvaan, otsikkoihin oltiin suunniteltu ylistäviä juttuja työteliäistä maahanmuuttajista, joita ilman me ei tulla toimeen.

- No sitäpä justiin. Ja se oli hermostunut ja sanonut, että ettekö te helevetin hiistakat ymmärrä, että ei tää mikään karnevaali ole. Tässähän vaan yksi heppu hakkaa halkoja.  Mitään juttua ette kyllä tee. Ja mammat oli olleet naama armeijan harmaalla karvalakilla ja mutisseet mennessään jotain kiittämättömyydestä. Kun maahanmuuttaja ei osaa edes uhriutua kunnolla.

- Joo, minä muuten muistan tuon lumenluontiepisodin. Kyllä siitä muuten irvailtiinkiin. Ei siitä lumenluonnista vaan siitä suunnattomasta ihastelusta. Mitenkäs se haastattelu sitten jatkui?

- Niin no, eihän sitä voinut enää siinä vaiheessa haastatteluna pitää. Kun tiesinhän minä, että jos minä vien tommosen haastattelun rastaavalle päätoimittajalle, niin potkuthan minä saan ns. alta vällein. Niin että me sitten enää vaan rupateltiin. Kaveri meinaa satsata edelleenkin kovasti niin suomen kielen kuin suomalaisten tapojen opetteluun. Ja etsiä sitten töitä. Yksityiseltä sektorilta. Heppu kertoi, että hänhän saisi vaikka heti häntä varten räätälöidyn julkisen suojatyöpaikan, mutta ei hän sellaiseen halua.

- Ja noista räätälöidyistä suojatyöpaikoista eli ns. positiivisesta erityiskohtelusta heppu sanoi jotain, joka pisti minut oikeasti tuumimaan. Kun hän meinaan sanoi, että Etnistanissa on aina ollut  korruptoitunut systeemi, jossa omia sukulaisia ja muitakin tuttuja suositaan törkeästi muitten kustannuksella. Ja hän kysyi, että mitenkäs tämä Suomeen adoptoitu positiivinen erityiskohtelu mukamas eroaa etnistanilaisesta systeemistä? Siinä ei suosita sukulaisia, vaan törkeän oikealta ohi ajamisen peruste on etninen tausta. Mutta yhtä kaikki siinä kiilataan. Ja se järjestelmä on kehitetty etnistanilaisten vuoksi. Eli suomalaiset ovat omaksumassa sitä samaa paskaa, mitä tää heppu lähti karkuun. Ja se kyllä pisti miettimään. Kun tottahan se meinaan puhuu. Ei siitä mihinkään pääse. Vaan mitenkä on? Otatko tämän jutun julkaistavaksi?

- No otanhan toki. Pistä sähköpostilla tulemaan. Laitetaanko juttu kumminkin sinun nimiisi?

- No ei Herra nähköön laiteta. Johan ne minut seipääseen silloin istuttaa.

- Laitetaan minun nimiini sitten. Mutta mutta, minä laittelen sulle sähköpostilla Huitsinnevadan Sumuntiivistämön yhteystiedot. Siellä tarvitaan miehiä pakkauspuolelle. Minä voin rimpuuttaa vielä itsekin firmaan ja kertoa miehen taustoista ja ennen kaikkea asenteesta. Hepulle homma voisi sopia ihan hyvin, sillä siellä tehdään töitä eikä lehtijuttuja työn tekemisestä. Ja suomalaisia tapoja voidaan tyypille opettaa vaikkapa Lälläveden saunassa. Mutta kuules, Magnus. Eikö sua ala pikku hiljaa jurppia tuo Hesarin meininki? Meillä nimittäin lähtee Huitsinnevadan paikallisradiosta yksi toimittaja eläkkeelle ja homma saattaisi sopia sulle.

- Niin no… tota noin… onhan tää huoraamista, en minä sitä kiellä. Mutta kun perhe viihtyy Helsingissä. Ja näin meidän kesken on pakko sanoa, että tää huoraaminen on ehtinyt ottaa minua jo tukasta kiinni. Kun se on niin helppoa. On valmis sabluuna, minkä mukaan tehdä. Ei tartte edes ajatella, ja palkka juoksee mukavasti. Jos minä tulisin sinne, niin silloin minun pitäisi opetella uudestaan toimittajan työ. Ja etsiä se kauan sitten kadonnut ammattietiikka. Ja suurin ongelma olisi varmaan se, että minä en taitaisi pystyä katsomaan silmiin heppuja, jotka ovat koko ajan olleet oikeita toimittajia propagandan suoltajien sijasta. Sen verran minullakin on vielä moraalia, että ymmärrän edes hävetä.

- Ehkä sinun sitten kannattaa pysyä siellä Hesarissa. Kun kyky hävetä on siellä muuttunut katoavaksi kansanperinteeksi. Mutta laittele juttu tulemaan, niin se julkaistaan kyllä täällä. Ja voimia eloon elämän taistoissa.

- Kiitos. Sitä samaa sulle.

Puhelin: blip.