AIVAN TAVALLINEN VIHAVIRTANEN

Viimeisen kuukauden aikana on käyty varsinaista suvaitsevaista hullunmyllyä niin mediassa kuin politiikassa, ja tähtäimeen on jälleen otettu nämä kuuluisat vihakirjoitukset, joista tosin – tuttuun ja taattuun tapaan – ei ääneen mainita kuin Olli Immosen facebook-kirjoitus ja jos sen lukisi (alik. Lahtista siteeraten) mies, jonka päätä ei olisi tällä koohotuksella sotkettu niin kyllä se ihmettelisi.

Joka tapauksessa hullunmyllyn tiimoilta on saatu aikaiseksi varsin legendaarisia avautumisia.

Eläkkeellä oleva lakitieteen professori Jukka Kemppinen päätti antaa krp:lle ip-osoitelistan bloginsa lukijoista.

Meidän kaikkien suuresti kunnioittama ja äärimmäisen ammattitaitoinen sisäministerimme Petteri Orpo päästi loihelausuman pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia, jolla häiskä saavuttaa eräänlaiset pohjat, sillä tässähän on kyseessä se, että kusetuksen kohteena oleva ei saa epäillä, että kusettaja pyrkii kusettamaan.

Kilpailu pohjimmaisen pohjakosketuksen saavuttamisesta on kovaa, ja siihen osallistuu demarien ensimmäinen toveri Antti Rinne, joka pläjäyttää perussuomalaisista on ollut kauhun paikka huomata, että puolueen suojissa kasvaa yhä voimakkaampi iskuryhmä, joka yllyttää syrjimään muualta tulleita suomalaisia. Koska Rinne tuskin tarkoittaa tällä esim. Ruotsista Suomeen palaavaa etnistä suomalaista, voi tehdä johtopäätöksen, että sosialidemokraattisen näkemyksen mukaan jokainen tänne rahtautunut on todellakin välittömästi suomalainen, samoin kuin ne Europpaan tuloa suunnittelevat, jotka eivät ole vielä aivan varmoja siitä, minkä maan elatusautomaatin piiriin he ehkä päätyvät. Tämä tietysti antaa termille ”pakolaisuus” varsin vinkeän merkityksen.

Avautumisista mainioin oli Kansan Uutisissa avautunut häiskä, joka keksi termin ”rasistiset ihmisperseet”, joka on täällä voiman pimeällä puolella otettu käyttöön naama hymyn tirrillä.

Yhtä kaikki, kaikissa avautumisissa vaaditaan vihakirjoituksen lopettamista ja vihakirjoittajien hiljentämistä. Sen sijaan sitä ei mietitä, miksi ns. vihakirjoituksia kirjoitetaan ja minkälaisia ihmisiä nämä ns. vihakirjoittajat eli rasistiset ihmisperseet ovat.

Olen pitänyt blogiani yli kahdeksan vuotta ja koko sen ajan on ns. Voiman Valoisalla Puolella puhuttu vihakirjoituksista ja vihakirjoittajista samaan tapaan kuin ns. vihakirjoittajien väitetään suhtautuvan maahanmuuttajiin. Eli niputtavan ne kaikki yhteen nippuun. Niin medialle kuin poliitikoille on ominaista, että vihakirjoituksista puhutaan jonkunlaisena mustana usvana, jota ei haluta määritellä muulloin kuin silloin, kun se sopii agendaan. Näin ollen parikymmentä kuulapäätä halutaan jatkuvasti esittää koko vastarinnan kasvoina, vaikkei vastapuoli koskaan ole edes ajatellut, keitä nämä ns. vihakirjoittajat (ja kirjoitusten vihakommentoijat) ovat ja miksi he mahdollisesti ovat sitä mieltä kuin mitä ovat.

Minähän olen ihminen, joka tulkitaan vihakirjoittajaksi. Olen ollut blogini aikana tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tulkitaan niin vihakirjoittajiksi kuin vihakommentoijiksi. Joitain olen tavannut ihan henkilökohtaiseksi, ja tapaamisissa olemme voineet todeta, että me olemme varsin huonoja vihakirjoittajia, sillä me emme ole oikein vihaisia. Tapaamiset ovat menneet aivan turhan leppoisissa merkeissä.

Kaiken kaikkiaan kokemusteni mukaan nämä kaikenlaiset ns. vihaajat ovat aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka yksinkertaisesti ovat alkaneet etsiä tietoa valtamedian ulkopuolelta ja hoksanneet, että heitähän on kusetettu. Sen vuoksi he kirjoittavat ja kommentoivat. Se, mikä tekee heidät esimerkiksi Antti Rinteelle ja häntä siteraavalle toimittajalle hyvin vieraiksi ihmisiksi on se, että heitä ei kiinnosta saada nimeään ja naamaansa julkisuuteen. Heitä kiinnostaa ainoastaan se asia, minkä he kirjoittavat ja mistä he haluavat saada keskustelua aikaiseksi. Sosiaalinen media on antanut heille sen mahdollisuuden.

Mitä vihakommentoijat ovat minulle kertoneet? Mitä he ovat kommentoineet? Ja mitä minä itse vihakirjoittajana ajattelen? Vuosien mittaan olen tullut siihen johtopäätökseen, että he ajattelevat yhteiskunnastamme niin kuin scifi-kirjailija Olaf Stapledon kirjoitti aikanaan. Hänen kirjassaan ”Viimeiset ja ensimmäiset” yhteiskunta oli saavuttanut huomattavan niin teknisen kuin taloudellisen tason, se palvoi jumalaansa Gordelpusta ja ainoa hyväksytty tapa palvoa sitä oli lentäminen kaikissa erilaisissa muodoissaan. Sillä tavoin ihminen pääsi mahdollisimman lähelle jumalaansa.

Ihmiskunta käytti kaiken taloudellisen voimansa järjestääkseen mahdollisimman suuria Gordelpusta palvovia lentonäytöksiä ja näitten lentonäytösten järjestäminen oli yhteiskunnan suurin ja tärkein tehtävä jonka merkitys meni yli kaiken muun. Löytyi ihmisiä, jotka pitivät tätä käsittämättömänä voimavarojen haaskaamisena, mutta heidät nähtiin vallitsevan yhteiskunnan toimesta jumalan vastustajina, joten heidät hiljennettiin ja heitä rankaistiin. Ja yhteiskunta jatkoi Gordelpusta palvovia massiivisia lentonäytöksiä kunnes kaikki voimavarat olivat loppu ja yhteiskunta ajautui kaaokseen.

Näkisin, että ne ihmiset, jotka lukevat tätä blogia ja kommentoivat tänne, samoin kuin muutkin ns. vihakirjoittajat joita tuosta blogin sivupalkista löytää, ovat niitä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat, kannattaako noita lentonäytöksiä Gordelpukselle tehdä. Sinänsä Stapledonin luoma maailma oli ehkä astetta fiksumpi, sillä siinä tehtiin lentonäytöksiä palvomaan jotakin, nykyisessä maailmassa ostetaan veronmaksajien rahoilla tuontikaaosta että palvottaisiin jotakin.

Niin poliittinen kuin virkamieseliitti ja tietenkin media miettii kovasti sitä, kuinka tavallisen vihavirtasen voisi hiljentää. He eivät mieti sitä, mikä synnytti tavallisen vihavirtasen. Ja jos he siihen kykenisivät, he saattaisivat hoksata, että tavallisen vihavirtasen synnyttivät he itse. Koska he eivät antaneet tavalliselle virtaselle muuta mahdollisuutta.