Sunday, August 16, 2015

VANHAT MIEHET JA HÄMÄRÄN MÖKKI


Elettiin elokuuta vuotta 2037. Hömpstadin rautatieaseman eteen kurvasi ikivanha vuoden 1969-mallinen Volvo Amazon. Autosta nousi ulos harmaantunut, mutta vielä hyväryhtinen 72-vuotias mies. Päällään maastohousut ja nahkatakki. Rokkimiehiä, vieläkin. Hänen pitkä, harmaantuva tukkansa roikkui puolessa selässä poninhännällä. Hänet tunnettiin Huitsinnevadassa nimeltä Vesku. Hänen Amazoninsa oli museorekisterissä, eikä hän muuten olisi sitä saanutkaan pitää itsellään, sillä hän asui kaksistaan vaimonsa Vilman kanssa Huitsinnevadan Örnätjärvellä ja vuonna 2020 säädetyn lain mukaan ei yksinäisellä haja-asutusalueella asuvalla pariskunnalla saanut olla kahta autoa. Vaikka molemmat kävisivät töissä. Liian suuri hiilijalanjälki. Ilman museorekisteriä valtio olisi vienyt Amazonin välittömästi pois. Heidän varsinainen menopelinsähän oli Nissanin nelivetoinen pickup, jolle hoitamattomilla teillä oli käyttöä. Tielaitos ei ollut viimeiseen viiteentoista vuoteen nakannut paskaakaan haja-asutusalueitten tiestöstä ja ne oli viranomaispäätöksellä muutettu kaikki yksityisteiksi, joitten kunnossapitoon ei valtio eivätkä kunnat enää myöntäneet rahapenniä. Veskukin oli ollut osaltaan mukana välttämättömiksi tulleissa tietalkoissa, mutta hän oli säilyttänyt Amazonin erikoistilanteita varten.

Ja nyt oli kyseessä erikoistilanne. Hänen vanha kaverinsa Make oli tulossa junalla tänne Hömpstadin asemalle ja siitä taas Veskun sekä hänen vaimonsa Vilman luokse Huitsinnevadan Örnätjärvelle. Vesku oli tuntenut Maken jo 1980-luvulta alkaen, jolloin he olivat olleet opiskelemassa yhdessä samassa oppilaitoksessa. Ystävyys oli kestänyt näihin päiviin asti. He olivat opiskelleet sosiaalikasvattajaksi ja menneet valmistuttuaan molemmat työhön Helsinkiin. Siellä he olivat valinneet eri tien. Vesku siirtyi laitokseen suorittavalle tasolle ja Make päätti parin tympeän osastovuoden jälkeen jatkaa yliopistossa. Osaston arki oli liian rajua ja kuluttavaa, mutta opintojen myötä hänestä tuli aikanaan sosiaalialan toimistoportaassa suuri nimi. Yksi Helsingin kaupungin sosiaalijohtajista. Sosiaalineuvoksen arvonkin hän oli saanut hieman ennen eläkkeelle jäämistään. Olipa hänelle itsenäisyyspäivänä, tai mitä rippeitä siitä oli jäljellä, myönnetty kunniamerkkejäkin.

Eläkkeelle jääminen oli Makella tapahtunut viisi vuotta aikaisemmin kuin Veskulla. Vesku, viisitoista vuotta aina vain enemmän anarkiaan kääntyvää sosiaalisektoria kahlattuaan ja aina vain monikulttuurisempaan ja sitä myötä kaoottisempaan Helsinkiin vaimonsa Vilman kanssa kyllästyttyään teki toisen ratkaisun. Hän lopetti hommansa sosiaalialalla ja siirtyi takaisin Pinnanmaalle, josta hän oli kotoisin. Hän aloitti uuden työnsä varastomiehenä Örnätjärven tämpsteriittilouhoksella. Hänen vaimonsa pääsi myyjäksi sekä LVI-tarvikkeita että urheiluvälineitä myyvään Lälläveden Letku & Lämä Oy:hyn.

Virallinen Suomihan oli jatkuvan julkisen velan kasvaessa miettinyt kovasti bruton ja neton välisiä ongelmia. Sitten se keksi idean, eli ne ihmiset, jotka tekivät töitä varsinaisina nettoveronmaksajina, joutuivat tekemään töitä aina seitsemäänkymmeneen ikävuoteen saakka. Sen sijaan ne, virastoissa, tutkijoina ja muussa tarpeettomassa projekti- ja suojatyössä niin sanotusti työskentelevät päästettiin eläkkeelle kuusikymppisinä. Se oli valtiolle sinänsä paljon halvempaa, koska täysin tarpeettomiahan nämä ihmiset olivat. Ei tarvinnut maksaa täyttä palkkaa, eikä suojatyöautomaattia oikein osattu purkaakaan, sillä silloin oltaisiin tunnustettu, että siinä oli jotain vikaa alunperinkin. Make, jota Vesku odotteli saapuvaksi, oli ollut johtavassa asemassa, joten hän oli jäänyt eläkkeelle 65-vuotiaana ja oli elänyt hyvätuloisen eläkeläisen elämää jo seitsemän vuotta. Vesku oli nauttinut huomattavasti pienempää eläkettä vasta kaksi vuotta, vaikka olikin samanikäinen kuin Make.

Vaikka Vesku ja Make olivat ihmisinä varsin erilaisina, niin joku yhteisissä opiskeluajoissa oli yhdistänyt heitä, ja ystävyys oli jatkunut vuosikymmeniä. Siihen oli sisältynyt metsästystä, kalastusta, Lapin vaellusta sekä tietenkin perinteistä saunomista ja ryyppäämistä. Nyt Make oli lähettänyt Veskulle sähköpostin, joka alkoi sanoilla:

- Otetaanko reissu vielä kerran? Mulla on aika vähissä.

Kun Vesku oli lukenut viestin loppuun, hän oli sen jälkeen välittömästi soittanut Makelle, sanoen, että koska tahansa vaan haluat. Eläkeläisillähän kun asia ei ota aikatauluista kiinni. Ja nyt hän odotti Makea, joka saapui Hömpstadin asemalle. Juna pysähtyi ja Make astui ulos vaunusta. Hänellä oli kädessään matkalaukku, selässään reppu ja konduktööri ojensi hänelle asepussin, jossa oli hänen Tikka-haulikkonsa. Aseen kuljettamiseen vaadittu lupa oli maksanut kolme kertaa enemmän kuin varsinainen matka Helsingistä Hömpstadiin. Vesku käveli Maken luo ja kätteli häntä.



Miehet eivät turhia halailleet. Eikä miesten kesken myöskään kovin kummoisia korulauseita tarvittu, joten Vesku siirtyi itse asiaan:

- Niin että syöpä?

Make vastasi:

- Joo. Ja paha. Levinnyt kaikkialle kroppaan. Minulla on ehkä puoli vuotta jäljellä. Ja voi olla, että parin kuukauden päästä olen jo morfiinipumpussa. Sillä en suostu hoitoihin. Sen perusteella, mitä joidenkin tuttavien kohdalla olen katsonut, en ole varma siitä, onko syöpä pahempi kuin itse hoito. Kiitos, että suostuit tähän. Haluan vielä kerran heittää jätkien reissun. Metsään minusta ei ole enää kulkemaan, mutta jos sorsalle sentään pystyisin. Vesku vastasi tähän, että totta helevetissä ja eiköhän heitetä tämä perinteiseen malliin.


Perinteiseen malliin Vesku lisäsi sen uutuuden, että vei Maken Amazonillaan ensimmäisenä vuosi sitten perustettuun Örnätjärven Sumppi-baariin. Miehet tilasivat siellä kahvit ja karjalanpiirakat munavoilla. Make ihmetteli:

- Mitenkäs se tämmönen baari jaksaa pysyä pystyssä täällä syrjäseudulla?

Vesku vastasi pyyhkien munavoin rippeitä suupielistään:

- Eihän se firmana pärjäisikään. Tämä on Örnätjärven kyläyhdistyksen talkoilla pitämä paikka. Kaikki työntekijät ovat vapaaehtoisia, minä ja Vilmakin ollaan täällä aika ajoin yleismies jantusina ja näitä tiloja käytetään myös Örnätjärven kylätoimikunnan ja vesiosuuskunnan kokouspaikkoina. Hotelli Yrjöperskeles tukee myös tätä kuppilaa piirakoilla, leivoksilla ja sen semmosella.

- Niin vieläkös ne Ykä ja Ylva jatkavat sitä hotellin pitoa? Nehän ovat  jo yli seitsemänkymppisiä hekin?

- Joo, vielähän ne. Minähän olen Ykän kanssa säännöllisesti tekemisissä, kun naapurikin vielä olen ja Ykä on todennut, että tää ei ole enää bisnestä, vaan elämäntapa.

Miehet palauttivat astiansa Sumppi-baarin tiskille, kiittivät ja siirtyivät Veskun Amazoniin, jossa Vesku aukaisi autoradion. Luonnollisesti Huitsinnevadan paikallisradion, jossa kuului ”Troikka-show”. Showta pitivät eläkkeelle jääneitten  Antero Lärväsen, Hösse Kikkisen ja Pertta Järvelän pojat Anssi Lärvänen, Jösse Kikkinen ja Pentti Järvelä. Miehet soittivat radiossa poskeaan isiensä malliin ja ehkä vähän enemmänkin ja panivat sen jälkeen soimaan Urmas Läättä & Roskan Pamauttajat-yhtyeen musiikkia. Make totesi:

- Kehno, kun tätä asemaa ei kuulu siellä Helsingissä. Sitä on aina kaivannut. Tää on tiedätkö täysin blokattu siellä.

- Niin no, se Helsinkihän on sitä Reuna-Suomea… se on aina ollut kehityksestä jäljessä…

- Ja se Reuna-Suomihan se vei teiltä nämä yleiset tietkin. Eikö siinä ole pirunmoinen homma pitää nämä kunnossa ja talvisin aurattuna?

- No niinhän se perkele vei… ja onhan siinä joo… vaan toisaalta me voidaan sitten aika pitkälle määritellä, kuka näillä ajelee ja kuka ei.

Veskun ja Vilman koti sijaitsi Hotelli Yrjöperskeleen naapurissa. Make kävi tervehtimässä Vilmaa ja sen jälkeen pihalla tarhassa olevaa harmaata pystykorvaa Äksyä. Veskulla oli täällä asuessaan ollut aina harmaa pystykorva, ja sen nimi oli aina alkanut ä:llä. Make vei Äksylle tuliaisiksi tuomansa kuivatun siankorvan:

- Mitäs Äksy… ollaanko kavereita…



Ja olihan Äksy Maken kaveri, varsinkin kun kaveri toi mukavia tuliaisia. Äksy jäi tyytyväisenä järsimään siankorvaansa ja Make katseli Veskun ja Vilman tonttia. Täälläpäin maata ei nurmikkoa tarvinnut paljoa leikata, sillä ylimääräistä haja-asutusveroa maksavat talot olivat muuttaneet manttaalinsa hyötykäyttöön. Tämäkin tontti oli lähinnä perunapenkkiä ja kaalimaata. Lisäksi Vesku ja Vilma kasvattivat mausteita eli lipstikkaa ja kynteliä. Niitä meni myyntiinkin. Ilman kuittia tietenkin. Valtio ja etenkin verottaja eivät olleet täällä kovin hyvässä huudossa. Se kun verotti nykyisin halotkin. Jos halkoja ei ollut ostettu verovelvolliselta myyjältä, kävi verotarkastaja tekemässä arvion halkojen kuutiomäärästä ja verotti sen mukaan. Oli ne itse ropsimetsästä hakattuja tai ei. Sähköt tänne tulivat, mutta sähkökatkokset saattoivat kestää päiviäkin. Niinpä Veskulla ja Vilmallakin oli talonsa katolla lukuisia aurinkokennoja.

- Ja vielä piiloliiteri sivummalla, mistä verotarkastaja ei tiedä. On tää tuon valtion kanssa yhtä perkelettä. Ennen vei suomalaiset perheensä piilopirttiin, kun ryssä tuli. Nyt viedään klapit piiloliiteriin, kun suomalainen tulee.

Näin totesi Vesku, huomaten mitä Make ajatteli ja jatkoi.

- Mutta on näillä selkosilla sentään rauhallista. Ihmiset ovat luotettavaa ja tolkullista väkeä eikä kaupunkien leikkipartisaanit ole aikoihin tulleet tänne riekkumaan. Ovat oppineet, että meillä on vielä soissa tilaa. Täällä ei hipit hillu eikä anarkistit askartele. Niitä uussuomalaisia ei ole näkynyt ollenkaan. Pelkäävät varmaankin niitä lihansyöjähirviä… vaan eiköhän lähdetä käymään hotellilla ja painutaan sitten Lällävedelle?

Miehet lähtivät naapuritontilla sijaitsevaan Hotelli Yrjöperskeleeseen syömään perinteiset koppavoituit ja joivat päälle lällänlierut. Sen jälkeen olikin aika lähteä Lällävedelle. Auto oli vaihtunut Volvo Amazonista Nissanin nelivetoon joka eteni huonokuntoisia teitä pitkin Lälläveden rantaan, missä he siirsivät kamppeensa veneeseen. Vesku totesi että vedä narusta, nauti kesästä, osta Evinrude, nykäisi moottorin käyntiin ja ajoi parin kilometrin matkan saarelle, missä hänen vanha ja sähkötön mökkinsä sijaitsi. Vesku oli pitänyt sen sähköttömänä tarkoituksella. Vesku halusi vaimonsa kanssa elää täällä sitä lapsuutensa 1970-lukua, mitä he lämmöllä muistivat. Ja tämä sopi Makellekin, joka oli sulkenut älypuhelimensa tai mikä hiton pilvitietoetäpääte se nykyisin olikaan jo saapuessaan Hömpstadin asemalle. Miesten saapuessa mökille kello oli jo melko paljon, joten Vesku laittoi mökillä olevaan lieteen tulen, keitti kahvit ja miehet söivät kahvin kanssa näkkivoileipää, jonka päällä oli Lälläveden Läski & Leivonnaisen mainiota kopukkametvurstia. Aamulla lähdettäisiin sorsalle.



Vesku sammutti valopetroolilampun ja miehet heittivät pitkälleen laverille. Järven rauhalliset äänet toivat unen nopeasti, ja hyvin nukutun yön jälkeen miehet nauttivat aamukahvista ja metvurstivoileivästä. Sen jälkeen oli aika lähteä järvelle. Vesku ajoi veneensä tietylle Lälläveden lahdelle, jossa sorsia tiedettiin aina olevan, puoliksi kaislikon suojaan. Sorsapassiin asettuneet miehet totesivat, että vaikka niin aika kuin maailma muuttuu, niin joku on pysyvää ja niitä ovat nuo härpätinräpättimet. Härpätinräpättimillä Vesku ja Make tarkoittivat ympärillä lentäviä pääskysiä, jotka silmäkulmassa vilahtaessaan hätkäyttivät pyssy kädessä vaanivaa metsästäjää. Oliko se sorsa siellä? Mutta härpätinräpätinhän se vain taas kertaalleen oli. Mutta lensihän kytispaikan yli sorsiakin, Baikal puhui, Tikka takoi ja muutamaa tuntia myöhemmin veneen pohjalle oli päätynyt neljä komeaa heinäsorsaa. Oli aika pitää taukoa. Vesku ajoi veneensä saareen, johon miehet tekivät nuotion ja keittivät kahvin. Kahvin kanssa syötiin tulimakkarat.

Päivä kului, ja miehet ampuivat vielä pari heinäsorsaa. Sitten oli aika mennä mökille. Kun miehet olivat saapuneet paikalle edellisenä iltana, Vesku oli laittanut päälle mökissä olevan nestekaasujääkaapin, joka viilentäisi oluet seuraavan illan saunomista varten. Jo huonokuntoinen Make istahti ja puhalsi hetkisen, Vesku puolestaan suolisti ammutut sorsat ja vei ne maakellariin riippumaan. Vesku näki, että Maken kunto ei ollut enää kovinkaan hyvä. Make pyyteli anteeksi aikaansaamattomuuttaan, mutta Vesku totesi, että paskankos väliä sillä kavereitten kesken on. Kyllä nää hommat saadaan suttaantumaan joka tapauksessa. Vanhoina äijinäkin. Ja hommiin, jotka piti saada suttaantumaan kuului seuraavana aseitten puhdistus, jossa miehillä oli tällä kertaa jonkinlaista hiljaista hartautta. Piippujen putsaus ei tuntunut riittävän, vaan molemmat irrottivat aseittensa etutukit, purkivat haulikot ja jynssäsivät sekä öljysivät ne perin pohjin. Se vain tuntui jotenkin oikealta. Lopulta he kasasivat aseensa ja kuulivat tutut loksahdukset. Make katseli asettaan haikeana. Hän oli varmaankin ampunut tänään elämänsä viimeiset laukaukset.



Miehet veivät aseet mökkiin sisälle, Vesku sytytti lieteen tulen ja laittoi kiehumaan höystön, missä oli lihalientä, pikamakaroonia ja Lälläveden Läski & Leivonnaisen mainiota säilykelihaa, mikä muistutti miehiä lapsuutensa 1970-luvusta. Silloin nötkötti oli nötköttiä muuallakin Suomessa, mutta täällä se oli vieläkin sitä aitoa ja oikeaa. Tätä yksinkertaista höystöä oltiin syöty yhdessä monet kerrat. Niin Lällävedellä kuin Lapin tuntureillakin. Keitto kiehui nopeasti ja samalla Vesku laittoi saunan lämpiämään. Miehet lusikoivat sapuskan suuhunsa, tietysti näkkivoileivällä höystettynä ja siirtyivät sen jälkeen saunaan. Kiuas suhisi, näreiset halot rätisivät, oluttölkit nirskahtelivat ja tauolla miehet ottivat Koskenkorvaa puolukkamehulla. Kun parit löylyt oltiin otettu ja juomia nautittu, Make alkoi puhua siitä, mistä Vesku arvasi hänen jälleen kerran puhuvan.

Samalla hän kaivoi repustaan vanhan ja erittäin kalliin viskipullon, jonka hän oli saanut silloin, kun oli saanut itselleen sosiaalineuvoksen arvonimen. Miesten viereen lennähti hakkuupölkylle varpunen. Se katseli miehiä pää kallellaan. Se ei oikein hahmottanut ihmisiä kunnolla, mutta se jotenkin vaistosi sen, milloin ihmiset olivat hyvällä tuulella ja milloin vakavalla. Ja kun se katseli tuota miestä, joka löi viskipullon pohjan kyynärpäätään vasten, nirskaisi korkin auki  ja kaatoi mukit, se saattoi ajatella, että nyt nuo ihmiset olivat vakavalla tuulella. Se erotti kyllä ihmisten äänensävyt ja tajusi niitten merkityksen. Joka tapauksessa varpunen tiesi, että tämän mökin ihmiset eivät sitä koskaan häiritsisi. Ne eivät olleet sitä sorttia. Kunhan katselisivat sitä hiljakseen hymyillen. Make kopsautti lasit yhteen Veskun kanssa ja alkoi puhua:

- Minä olen sanonut tämän monta kertaa ennenkin. Mutta se olisi pitänyt sanoa jo paljon aikaisemmin. Sinä olet ollut koko ajan oikeassa. Ja minä olen ollut huora. Minun oli kauan aikaa vaikea uskoa sitä, mistä sinä olet jo aikaa puhunut ja sitten kirjoittanutkin, mutta olenhan minä tajunnut sen kaiken. Ja tajusin sen koko ajan. Jotenkin minä vaan olin niin järjestelmän mies. Jos järjestelmää arvosteltiin, minä otin sen henkilökohtaisesti. Aivan niin kuin minua ihmisenä, työntekijänä ja ennen kaikkea tittelinhaltijana oltaisiin suoraan arvosteltu. Minä otin sen itseeni. Minä hahmotin itseni sekä elämäni työn ja tittelin kautta. Ja tajusin, että kun ne riisutaan pois, ei paljoa jäljelle jää.

Make tarkoitti sitä, että Vesku oli Huitsinnevadaan muutettuaan alkanut niin sanotuksi vihakirjoittajaksi ja piti yllä varsin seurattua Varastomies-blogia. Hän oli tehnyt jo vuosia yhteistyötä hotellia pitävän Perskeleen Ykän kanssa ja molemmat kirjoittivat nykyisin Homma-viikkolehteen. Make jatkoi:

- Minä tiedän sen kaiken. Näinhän minä mitä tapahtui, vaikka valehtelin itselleni koko ajan. Minä olin yksi niistä, jotka saivat tilanteen niin huonoksi kuin mitä se nyt on.  Mutta minä ajattelin, että noudatin järjestelmän käskyjä ja ohjeistuksia, eikä järjestelmä voinut olla väärässä. Eihän ilman järjestelmää olisi mitään. Helvetti, minusta olisi tullut hyvä keskitysleirin johtaja. Nekinhän vaan noudattivat määräyksiä. Nyt sen uskallan tunnustaa. Ja aion tunnustaa sen julkisestikin.

Vesku otti huikan Maken tarjoamasta viskistä ja mietti maatansa. Suomessa ei sitten, vaikka 2010-luvulla niin kuviteltiin tai ainakin kovasti toivottiin, ollut tapahtunut mitään muutosta positiivisempaan suuntaan. Linjansa 2020-luvun alussa huomattavan kansallismieliseksi muuttanut perussuomalaiset sai vaaleissa noin 40% äänistä. Mutta sillä ei ollut merkitystä, sillä Suomi oli muuttunut kaksipuoluejärjestelmäksi. Muut niin sanotut vanhan vallan puolueet olivat yhdistyneet Maltilliseksi Vasemmistokokoomuslaiseksi Ympäristöpuolueeksi, joka muodosti joka vaalien jälkeen hallituksen yksinään. MVkY piti edelleenkin mediaa hallussaan. Mitään ei ollut saatu muutettua. Kaikki oli jatkunut niin kuin ennenkin. Malli otettiin läntisestä naapurista ja lahjakkaasti otettiinkin.

Näin ollen Suomi vuonna 2037 oli aika lailla samanlainen kuin Ruotsi vuonna 2015. Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa. Lahdessa ja Kuopiossa oli laajoja alueita, joihin suomalaisilla ei ollut asiaa. Ja niitä oli vuosi vuodelta enemmän. Aseellinen väkivalta alueilla oli jatkuvaa. Vähintään kerran viikossa tapettiin joku kantasuomalainen vain siksi, että hän oli suomalainen. Media ei ollut muuttanut asennettaan. Se saarnasi rasismia vastaan ja monikulttuurin puolesta ja etsi menestystarinoita aina vain kasvavien tulijamäärien joukosta. Tosin yleensä huonolla menestyksellä, mutta sitten se yksinkertaisesti keksi niitä. Valtion talous alkoi olla romahduspisteessä ja parinkymmenen suurimman asutuskeskuksen ulkopuolinen Suomi sai elää käytännössä omillaan. Varsinkin kun haja-asutusalue oli kieltäytynyt perustamasta yhtään enempää vastaanottokeskuksia.

Tämä ei estänyt ruotsalaiseen tapaan feminismin pääideologiakseen ottanutta hallitusta jatkamasta linjallaan. Ruotsi taas oli jo puhtaassa anarkiassa, josta suomalainen media ei uutisoinut kuin urheilutuloksia ja viihdeuutisia, joissa esiteltiin tummanaamaisia räppäreitä jotka meuhkasivat kohtaamastaan sorrosta. Ruotsidemokraatit oltiin kielletty, ja puoluelakia muutettu niin, että uutta puoluetta ei saanut perustaa ilman oikeusministeriön lupaa. Ja sitä oli turha kysellä. Make kaatoi uudet viskit jatkoi:

- Minä olisin… minä ihan oikeasti olisin silloin halunnut… avata suuni… ainakin jossain vaiheessa… mutta en uskaltanut… ja sitten tuli se laki…

Make tarkoitti vuonna 2023 voimaan tullutta virkahenkilön jääviyslakia. Silloin jokainen niin valtiolla kuin kunnalla oleva virka-, toimi- tai määräaikaissuhteessa oleva työntekijä joutui allekirjoittamaan pysyvän virkamiessitoutumisen, jonka mukaan hän ei saanut niin omalla nimellään kuin nimimerkillä arvostella julkishallinnon toimintaa. Erityisen raskauttavana pidettiin maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja julkishallinnon henkilörakenteen arvostelemista ja sitoumuksessa luki, että se koskee virkahenkilöä myös silloin, jos hän on eläkkeellä tai siirtynyt muuten pois virastaan. Olihan julkishallinto silloin itsekin tajunnut, että sen riveissä oli valtava määrä akateemisia ihmisiä, joitten palkkaamista saattoi mieltää ylisuureksi sosiaaliturvaksi, mutta julkishallinto ei halunnut tunnustaa virheitään. Ja koska eduskuntaan valittiin sellaisia edustajia, jotka eivät myöskään halunneet tunnustaa virheitään, tilanne jatkui samanlaisena. Virkamiessitoutumisen rikkominen oli välittömän syytteen paikka ja maassa oltiin jaettu asian tiimoilta jopa ehdottomia vankeustuomioita. Tällä tavoin myös tehokkaasti estettiin monikulttuuripainajaisen arvostelu koko virkakoneistossa.



Make jatkoi:

- Niin että en minä perkele pystynyt! Ja jotenkin… se elämäkin meni niin kuin meni. Minulle ura oli tärkein. Sen tuoma arvostus ja egon kohotus, joka tässä vaiheessa elämää tuntuu pelkästään naurettavalta. En minä ymmärrä, että mitä helvettiä minä sillä huoraamisella aikaan sain. Arvonimen ja pari mitalia. Loppujen lopuksi olin vain osa niistä ihmisistä, jotka synnyttivät hirviön. Tiesin joka päivä toimivani tervettä järkeä vastaan, mutta puhuin silti sitä, mitä minulta vaadittin. Minulla ei ollut elämää. Minulla oli vain ura. Se perhekin jäi hankkimatta. Mitä nyt panin niitä viraston akkoja. Söin kuormasta ja se oli helppoa. Sinä Vesku olet vaimosi kanssa minulle ainoa, joka muistuttaa minulle perhettä.

Make kaatoi uudet viskit laseihin ja sanoi:

- Mutta nyt se muuttuu. Minäkin olen perustanut blogin. Omalla nimelläni. Omalla naamallani. Omalla henkilötunnuksellani. Minulla on koneellani kaikki, mitä olen kerännyt pitkällä urallani. Julkaisen sen kaiken. Ja siinä ihmiset huomaavat, että niin sanottu harkinnanvarainen sosiaaliturva ei ole mitään urbaanilegendaa. Positiivinen syrjintä ei ole paskapuhetta. Systeemi ei toimi ihmisiä, vaan itseään varten. Väestörakenteen muutos tehtiin tietoisesti. Siksi että jotkut idiootit sitä typeryyttään halusivat ja monet muut menivät mukaan, koska eivät uskaltaneet vastustaa. On ihan sama, vaikka minut asetetaan syytteeseen. On ihan sama, vaikka joudun vankilaan. Enhän minä elä muutenkaan kuin muutaman kuukauden.

Vesku mietti omaa aikaansa virkamiehenä ja tuumi, että olisiko hänkään silloin uskaltanut aukaista suunsa. Edes nimimerkillä. Hän totesi, että eiköhän mennä vielä löylyyn ja kävi nestekaasujääkaapista molemmille kylmän oluen. Miehet skoolasivat tölkeillään, ja Vesku totesi:

- Mihin tahansa ratkaisuun päädyt, niin kavereita ollaan hautaan asti ja siitä pidemmällekin. Jos teet tuon, mitä sanoit, niin media kuin virkakoneisto kusee haudallesi. Mutta minä en.



Miehet huuhtelivat itsensä yksinkertaisen lautamökin saunassa ja menivät laverille nukkumaan. Aamulla Vesku heräsi, viritteli tulet lieteen ja ajatteli keitellä aamukahvit. Hän huomasi, että Make ei ollut reagoinut, vaikka hän oli pitänyt melkoista kolinaa. Itse asiassa Maken hiljaisuus säikäytti hänet. Hän meni katsomaan Makea, koetti hänen otsaansa ja pulssiaan ja tajusi, että Make ei enää heräisi. Vesku tuumasi, että kun Makelta oli kiireet loppuneet. niin hän ehtisi hyvin keitellä aamukahvitkin. Hän peitti huovalla Maken ruumiin,  joi kahvit, sen jälkeen siirsi Maken ruumiin veneeseen ja käynnisti moottorin.

Päästyään venerantaan hän soitti viranomaisille. Hänelle kerrottiin, että mikäli mies on kerran varmasti kuollut, niin virka-autoa ei lähetetä paikalle. Vesku voisi toki tilata sen, mutta haja-asutusalueelle lähetetty auto maksaisi viisisataa euroa. Tapana oli nykyisin, että haja-asutusalueelta tuotiin ruumiit keskuspaikoille omin neuvoin. Vesku kirosi ja tuumi, että ei hän kaveriaan tuohon pick-upin lavallekaan viitsi jättää. Tiesihän hän sen, että vaikka Maken pää paukkuu huonolla tiellä ajaessa lavaa vasten, ei se tee hänelle enää kipeää. Mutta ei se tuntunut silti sopivalta. Vesku päätti soittaa Ykälle ja kertoi tilanteen. Ykä ymmärsi yskän ja sanoi olevansa puolessa tunnissa paikalla. Ykä saapui venepaikalle vanhalla uskollisella hotellin UAZin pakettiautolla. Hän oli ottanut mukaansa vanhat sotilaspaarit, jotka oli kiinnittänyt auton lattiaan. Miehet laittoivat Maken ruumiin paareille, sitoivat sen kiinni, laittoivat tyynyn Maken pään alle, peittivät Maken vielä pressulla ja ajoivat sen jälkeen peräkkäin hotellille. Siellä Vesku hyppäsi UAZin kyytiin ja hiljainen seurue ajoi Hömpstadin aluesairaalaan. Myös Ykä tunsi Maken hyvin ja ajatteli varmaan, että heidänkin vuoro on pian, ja heidän mukanaan kuolee tietty pala mennyttä maailmaa. Eikä se uusi maailma niin viehättänyt. Vesku puolestaan ajatteli, että niin vain jäi Makelta se manifesti tekemättä. Viikatemies ehti ensin.



Pari viikkoa myöhemmin Veskun luokse tuli Huitsinnevadan Vähänvälityksen asiamies. Hänellä oli mukanaan Maken testamentti. Make oli testamentannut kaiken omaisuutensa Örnätjärven kylätoimikunnalle, tarkoituksenaan auttaa virallisen Suomen kovasti vihaaman haja-asutusalueen toimintaa. Vesku luki testamentin tarkasti, nyökkäsi ja sanoi sitten asiamiehelle, että pistä miehen Kalliossa sijaitseva kaksio myyntiin ja me mennään tuossa tuonnempana porukalla käymään asunnon niin kalusto kuin kirjasto läpi. Siitä voi olla hyötyä Örnätjärven koululle. Toimitaan Maken tahdon mukaan. Asiamies totesi, että näin tapahtuu, kaivoi sen jälkeen laukustaan paksun kirjekuoren ja sanoi:

- Tässä lukee, että tämä on vain sinulle.

Vesku aukaisi kirjeen. Päällimmäisenä oli käsin kirjoitettu lappu:

- Hyvä ystäväni Vesku. Olin päättänyt puhua tästä asiasta kanssasi, kun viimeisen kerran tapaisimme. Olin ajatellut kertoa sinulle blogistani ja kaikesta, mitä haluan sinä kertoa. Tässä vaiheessa olen sen varmaan sinulle kertonutkin. Jätin tämän viestin testamenttiini. Ihan sen varalta, jos minulta itseltäni ei kuitenkaan löytyisi siihen rohkeutta. Viestissäni näet blogini osoitteen, salasanat ja ne tiedostot, jotka halusin julkaista. Jos minusta ei ollut olemaan miestä elämäni aikana, niin ehkä pystyn siihen kuolemani jälkeen. Viestissäni olevat tiedostot ja tunnisteet vahvistavat sen, että nämä kirjoitukset olen tehnyt nimenomaan minä, etkä sinä minun nimissäni. Ole ystävällinen ja julkaise nämä. Olen kirjoittanut ja antanut tämän viestin lakimiehelleni päivää ennen kuin lähden sinun luoksesi sorsastamaan Lällävedelle.

Vesku kävi läpi sen, mitä Make halusi julkaista ja vihelsi. Hyvin pitkä kirjoitussarja alkoi otsikolla ”Olin yksi syyllisistä” Sitten hän meni Maken antamaan osoitteeseen, laittoi kaiken materiaalin julkaisuun, luki Maken kirjeen vielä kerran ja painoi enteriä. Sen jälkeen hän lähetti linkin mahdollisimman moneen osoitteeseen, että sana leviäisi. Ensimmäisenä sen julkaisi Homma-viikkolehden nettisivu. Todennäköisesti julkaisusta nousisi helvetinmoinen meteli. Vesku oli tehnyt Makelle sen toiseksi viimeisen palveluksensa. Vielä oli aika sen viimeisen. Asiamies oli tuonut muutakin tullessaan.

Seuraavana päivänä Vesku ajoi veneellään Lälläveden syvimmälle kohdalle. Hän oli yksin. Hän pysäytti veneensä, otti lakin päästään ja kaivoi repustaan esille Maken tuhkauurnan. Hän teki kaiken niin kuin Make oli viimeisessä toiveessaan pyytänyt. Ensiksi hän otti äyskärillä vettä uurnaan, että tuhka kastui. Sen jälkeen hän laittoi uurnan vedenpinnan alle, painoi sen syvemmälle ja lopulta laski sen irti. Make halusi tuhkansa päätyvän Lälläveden pohjaan, eikä jäävän pinnalle kellumaan. Sitten Vesku otti tuhkauurnan kannen, sitoi siihen narulla mukanaan tuomansa kukkakimpun ja pudotti senkin veteen. Se meni Maken kaverina.

Tämän jälkeen Vesku katseli hetken aikaa hiljaa ympärilleen, käynnisti veneensä moottorin ja ajoi hiljaa pois. Veneen nostattamat aallot asettuivat nopeasti ja pian täysin tyyni Lällävesi suojasi erään miehen viimeistä lepopaikkaa. 



28 comments:

Anonymous said...

No mutta Perskeles Yrjö!!
Tätä kohti mennään ellei riittävän moni päättäjä herää ajoissa. Naapurissa ollaan jo tuon tuhon tiellä matkalla jo liian pitkällä. Esim. Ikean puukotuksen uhrit ovat ruotsalaisten mielestä itse syyllisiä siihen, että heidät puukotettiin. Asyylin vonkaajien nukkuma- ja notkuntapaikkaan tehtiin pommiuhkaus??, niin jopa riennettiin porukalla rakkauspommittamaan kyseistä majapaikkaa ja pyytämään anteeksi notkujilta. Ei suinkaan notkujan uhreilta.
Hyi helvetti sanoopi Huru-ukko.

Kumitonttu said...

Kumma juttu, että itse tajusin tänä viikonloppuna ekaa kertaa tuon saman asian - poliittinen tie on kuljettu loppuun. Suomen suunnan muuttaminen parlamentaarisin keinoin ei enää ole mahdollista. Vasemmistoanarkia on jo ottanut käyttöönsä suoran katuväkivallan ja nyt myös kansallismielinen vasemmisto Jyväskylässä. Nähtäväksi jää, ryhtyykö kansallismielinen oikeisto toteuttamaan modernin ajan jääkäriliikettä ja nousee vastustamaan Brysselin miehitystä.

Tapasin viikonloppuna viiskymppisiä helsinkiläisiä pariskuntia eräässä juhlassa. Osallistujat olivat pääasiassa amerikkalaisten tietotekniikkayritysten suomalaisia asiantuntijoita. Kaikki pelköäsivät Putinia ja kuvailivat Olli Immosen rasistista ja impivaaralaista käsitystä maahanmuuttajista. Minuahan ei varsinaisesti tarvinnut yllyttää kuvailemaan omia näkemyksiäni. Kyllä siinä loppuillasta varsinkin seurueen naispuoleiset ymmärsivät mistä islamisaatiossa on kyse. Miehetkin alkoivat taipua, kun laskeskeltiin laittoman maahanmutton kustannuksia. Yksi totesi loppuillasta hiukan enempi humaltuneena, että "näin hän on jo vuosia ajatellut, mutta ei ole ollut ketään, kenelle tämän olisi aiemmin uskaltanut sanoa ääneen".

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Huru-ukolle ja Kumitontulle & kiitos kommenteistanne. Niin kuin tuossa Kumiksen blogiin hetki sitten kommentoin, niin näen, että meidän tavallisten ihmisten ainoa mahdollisuus on jatkaa turvan rääpimistä täällä internetissä ja levittää tietoa mahdollisimman paljon. Se johtuu siitä, että vallankäyttäjä tässä maassa on media. Ja media kumartaa monikulttuuriuskonnon suuntaan. Poliittinen eliitti ei pelkää sitä, mitä mieltä äänestäjä on. Se pelkää sitä, mitä mieltä media on. Se pelkää sitä, että median höhläämä porukka järjestää uudet viidentoistatuhannen ihmisen ”spontaanit” bailut ja sitten heidän täytyy selittää jälleen medialle.

Mutta tässä on se mahdollisuus. Suuret mediatalot kärsivät koko ajan enemmän persnettoa. Tavallisen ihmisen kannattaa lukea vaihtoehtomediaa. Kommentoida. Rääpiä turpaansa. Erota Erkosta. Jossain vaiheessa sen täytyy alkaa näkyä. Jos valtamedia saadaan ajan myötä pankrottiin, on aika ehkä uuden.

Kumitonttu said...

Poliittinen eliitti ei pelkää sitä, mitä mieltä äänestäjä on. Se pelkää sitä, mitä mieltä media on.

Tää on aivan totta. Pari vuotta sitten keskustelin erään pitkän linjan journaistin kanssa, ja hän totesi että poliitikot pelkäävät toimittajia, ja sen takia he puhuvat ympäripyöreitä, etteivät toimittajat saisi mistään otetta. Sitten tulee O Immonen Oulusta ja antaa erkkarilla teipatun KOHO:n suoraan toimittajien käteen. Arvaahan sen, mitä ne sillä mailalla tekevät.

Noissa juhlissa oli semmoinen johtavassa aemassa työskentelevä mukava, ikäiseni, lapseton uranaaras. Hän kertoi suunnittelevansa muuttoa Yhdysvaltoihin hommiin. Kyselin kiinnostuneena lisää. Hän sanoi pelkäävänsä Putinia ja olevansa varma, että tämä hyökkää Suomeen. Kommentoin omia näkemyksiäni ja sitä, miksi itse pidän sitä vaihtoehtoa erittäin epätodennäköisenä. Nainen vaan höpötti NATO:sta ja kaikkea sitä, mitä voimme lukea Hesarista joka päivä.

Ykä on siinä oikeassa, että nämä kiireiset uraihmiset hankkivat tietonsa pitkälti Hesarista ja Ylestä. Kun niitä "tietoja" sitten yhdessä tarkastellaan, he näyttävät kykenevän muuttamaan ajatuksiaan fiksuina yksilöinä. Mutta heillä ei yksinkertaisesti ole ollut edes tietoa siitä, mitä blogeissa kirjoitellaan. Some on heille Feisbuuk ja Suomi24.

Anonymous said...

http://murphyssoninlaw.blogspot.fi/2015/08/tata-on-oikea-islam.html:

Lainaus Karin kommentista KT:n blogista:

"Suomessa ei ole yhtään puoluetta joka todella ymmärtäisi kansakuntaa kohdanneen hyökkäyksen laajuuden ja vakavuuden, vaan kaikilla on suuri yteisymmärrys siitä, että mitään ei ole tapahtunut, tai jos onkin, niin puolustuksesta on pidättäydyttävä ja pyrittävä ymmärtämään hyökkääjän mahdollisesti oikeutettuja motiiveja."

Itse olen tolkuttanut ja tolkutan vastakin tätä: nyt nähtävä siirtolaisinvaasio Välimeren ylitse ei eroa mitenkään Raatteen tien "turisteista" vuodelta 1939-40.
Näillä tulijoilla ei ole valloittajan ulkoisia tunnusmerkkejä (ase+kokardi) kuten puna-armeijalaisilla oli, mutta yhtäkaikki he tuovat mukanaan yhteiskuntajärjestyksen jonka tehtävänä on syrjäyttää länsimainen elämäntapamme.

-Tvälups-

Anonymous said...

Hitto miten osaat sanoiksi pukea "tavallisen rahvaan" tunnot nykymenosta ja siitä,mihin se johtaa.Vallanlinnake kyykyttää etenkin työssäkäyvää ja veronsa ja velvollisuutensa hoitavaa kantasuomalaista noin 100-0.Sen sijaan seinästä ihmerahaa nostavia,niin maahantuotuja,kuin omasta kansasta nousseita oman pesän likaajia, nuollaan Vallanlinnakkeen vasalleiksi ja kunniakansalaisiksi.Uusi termi tuolle vihervasemmiston paremmalle terrorille näkyy olevan "punk-henkinen".Liikenne seis vaan ilman mitään ennakkoilmoitusta,niin mitä tekee poliisi?Ohjaa laillisen liikenteen muualle,ja protestin sisään jääneistä osa ei päässyt mihinkään.Kenen puolella poliisi nykyään on?Käytännössä suojelivat lain rikkojia ja veronmaksajille jäynää tekeviä hampuuseja.
Ollaan hyvässä vauhdissa Ykän kuvailemaa tulevaisuutta kohti,mutta tapahtuuko se jopa vielä nopeammin,kuin uskomme?
Toivottavasti itse voi tehdä kuten tuo kaima Ykän tarinassa,ja ajoissa pääsee suurimman paskatsunamin alta pois.Ei haittaa huonot tietkään,pysyypähän eliitti poissa.
T:Vesku

Anonymous said...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015081620186944_uu.shtml

"suomalainen juttu"

Mahtoiko bussikuskikin olla "sieltä jostakin","surmasta" pidätetty ainakin oli

Anonymous said...

Tervehdys Yrjö!

Vaikuttaa näköjään siltä, että noi 200 kansanedustajaa ovat Brysselin talutusnuorassa, ihan sama ketä sinne äänestää ja vaalilupauksien ei ole niin väliä. He tanssivat "isojen poikien" pillien mukaan ja pulinat pois. Sitten päivän uutisvirrasta osui tällaista silmiini (FB:n Estofennia sivu):

Kirkkonummelle majoitettiin satakunta turvapaikanhakijaa. Tämä taasen johti siihen, että k.o. hostellissa eläneille virolaisille työläisille kävi näin; Soomes töötavad eestlased pagulastega hädas - mehed visati tubadest välja.

Lyhyesti sanottuna, pakolaiset viettivät 1. yönsä k.o. hostellin urheilusalissa ja sitten osat vaihtuivat. Osa virolaisista työmiehistä joutuivat antamaan huoneensa pakolaisille, ja heidät taasen majoitettiin siihen urheilusaliin, sekä heidän tavaransa koottiin siellä oleviin laatikkoihin. Osalle sentään vielä löytyi huone, mutta luulenpa että he vaihtavat maisemaa.

Ironiseksi asian tekee se, että noi virolaiset olivat maksaneet huoneiden elokuun vuokran etukäteen, ja sitten kävi näin. Hulluksi menee. Tätä kirjoittaessa en löytänyt Suomen mediasta tähän liittyvää uutista, ehkä sitten huomenna.

- Soomepois Eestist -

Anonymous said...

Ano, onko tuosta tappajakuskin viritteissävytteisyydestä jotain todisteita vai onko kyse vain huhuista?

Sinällään epäilin sen suuntaista itsekin, koska normaalisti ei kuolemaan johtaneen kolarin syyllistä vangita, vaan hänet lasketaan kuulustelujen jälkeen vapaalle odottamaan oikeuskäsittelyä. Nythän hänet vangittiin oikeuden päätöksellä.

Becker said...

Olipas hyytävä tulevaisuuden näkymä, mutta samalla pirun kaunis tarina kaveruudesta ja kaverin lähdöstä rajan taa.

Sä saat ton Huitsinnevadan tuntumaan niin todelliselta, sellaiselta jonne tekisi mieli muuttaa, kun alkaa saamaan tarpeekseen tästä mielipuolien rakentamasta kaaaoksesta.
Kesälomareissuilla on joskus tullut ajatelleksi, että jospa sitä sittenkinn vaihtaisi maisemaa sinne missä asuu vielä täyspäisiä ihmisiä. Saas ny nähdä.

Toi Kirkkonummen keissi on todella mielenkiintoinen. Tatuoituja riskissä kunnossa olevia miehiä ja etupäässä vain miehiä. Tuntuu kuin jonkun vankilan vankiosasto olisi piruuttaan lähetetty suomalaisten kiusaksi. Toivottavasti olen väärässä, mutta pelkään pahinta. Salamyhkäinen siirto-operaatio ja yhtä salamyhkäinen viranomaisten toiminta. Paljonko lysti maksaa veronmaksajille.

Miltähän mahtaa tuntua leipäjonoissa seisovilta, kotona sairasta puolisoaan hoitavalta, alle minimirajan elävältä ja muilta syrjäytetyiltä suomalaisilta kun mamuja paapotaan enemmän kuin kantaväkeä. Malli otettu suoraan Ruotsista, mutta Brysselin päätöksellä. Mietityttää vain, josko sitä ensi vaaleissa enään viitsii vaivautua.

Lakeudenmies said...

Tervehdys Ykälle ja kiitos kauniista tulevasta ajankuvasta.

Surullista tosin on se että juurikin tuohon suuntaan tuntuu asiat olevan menossa. Haja-asutusalueet pakkotyhjennetään, ja tyhjennyksen välttäneet ihmiset jätetään oman onnensa nojaan, toki heitä verotetaan kyllä hyvin rankasti, ihan periaatteesta. Tyhmyyshän se on mistä sakotetaan, ja tyhmyyden määrittelee mediaan mielipide.

Jäin miettimään tämän kommenttiosioiden myötä sitä että vaikka Suomi nykyisin näyttäytyy Euroopan liittovaltion jäsenenä, ei todellinen valtakoneisto ole poliitiikassa laisinkaan. Mikäli tarkastelee ilmiöitä joita poliittisessa temmellyskentässämme tapahtuu tulee äkkiä selväksi se että varsinaista valtaa pitää media, mutta sen vallankäytölle ei sinänsä ole mitään etukäteis suunnitelmaa. Hallituksilla on teesit, hallitusohjelmat, puoluelinjaukset ja ennenkaikkea aluerajojemme ulkopuolelta tuleva ohjaus. Mutta millä perusteella ohjataan mediaa?

Poliitikot pelkäävät toimittajia, väärin ei saa lausua, mutta jos joku toinen lausuu väärin on oltava valmis antamaan lausunto välittömästi tätä vastaan. Selväksi on tullut median haluavan eroon perussuomalaista, ja luoda globaalin hyväksyvän utopian. Tässä kohtaanmielestäni nouseekin esiin se kaikkein oleellisin seikka: media on aidosti globaalia, media voi olla aidosti avoin ja valmis vastaanottamaan kaikkia kulttuureita, mutta se onkin median tarkoitus. Tuomitsematta ketään, nostamatta ketään eriarvoiseen asemaan median tulisi tuoda olohuoneeseemme koko maailma, mutta poliittiset päätökset tuotetaan aina alueellisesti ja tiettyjä intressejä silmälläpitäen. Sillä hetkellä kun globaalin katsantokannan omaava toimielin ottaa tehtäväkseen paikallisen valistus ja inkvisiitiotoimet niin mitä mahdollisuutta enää jää?

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Kumitontulle, Taisteluvälineupseerille, Veskulle, Ano1:lle, Soomepoisille Eestist, Ano2:lle, Beckerille ja Lakeudenmiehelle & kiitos kommenteistanne.

Kumis: Joo, tässä on pakko päätyä siihen johtopäätökseen, että esim. maamme pääministeri Juha Sipilä pelkää jotain Tampereen yliopistosta valmistunutta toimittajatypsyä ja rakentaa toimintansa sen varaan, ettei typsy kirjoita skandaalia. Eli sillä typsyllä on enemmän valtaa kuin pääministerillä. Kyseinen nainen, josta kerroit on jonkunlainen prototyyppi, ja hyvä sellainen jos halutaan varoittaa ihmisiä siitä, että kannattaako hankkia tietonsa vain Hesarista. Ja tämä blogirintamamme on todellakin vielä varsin pieni, se kannattaa muistaa. Mutta vuosien varrella se on kuitenkin kasvanut ja miksei kasvaisi jatkossakin, joten ei kannata lopettaa suun pieksämistä.

Taisteluvälineupseeri: Kumikselle kommentoimaani viitaten: olen hieman eri mieltä. Puolueissamme löytyy varmasti paljonkin väkeä, jotka ymmärtävät invaasion vaaran. Mutta hekään eivät uskalla aukaista suutaan, sillä media on määritellyt sen, mikä on Hyvä Ihminen™ ja sille on myös (jostain käsittämättömästä syystä) annettu oikeus määritellä, kuka sellainen puolestaan ei ole. Ja jos puhuu asiassa niitä ikäviä faktoja, muuttuukin heti paariaksi. Sinänsä tilanne on tavallaan karmeampi kuin Raatteen tiellä, sillä nämä miehittäjät suorastaan kutsutaan maahamme.

Vesku: Kiitokset. Luin tuosta ”mielenilmaisusta” itsekin. Olisin suonut poliisille samaa ajattelutapaa kuin kirjoituksessani, eli olisivat voineet todeta, että täällä ei hipit hillu eikä anarkistit askartele ja tuupanneet kaasua liimatilhille. Nykyisellä, lähinnä näitten leikkipartisaanien elämysmatkailua suojelevalla toiminnallaan poliisi hyvin onnistuneesti rapauttaa omaa arvostustaan tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Ano1 & Ano2: Minulla ei ole tarpeeksi tietoa tästä tapauksesta että osaisin kommentoida enempää.

Soomepois Eestist ja Becker: Tuosta Kirkkonummen tapauksesta tulee väkisinkin mieleen, että eikös se ole miehittäjä, joka yleensä toimii tuolla tavalla?

Beckerille vielä erikseen: Kiitokset. Huitsinnevada on eräänlainen henkinen pakopaikka ja jos se miellyttää muitakin samalla tavalla, olen todella otettu.

Lakeudenmies: Kiitokset. Näissä kirjoituksissa myös haja-asutusalueitten ihmiset ovat mielessä. Ja se rauhallinen tapa elää, mitä siellä on, ja mikä halutaan siirtää kaupunkiin tuijottamaan vastapäisen kerrostalon seinää. Mutta tuo oli hyvä, mitä mediasta tuumit. Minusta kun vaikuttaa siltä, että medialla ei ole varsinaista ohjelmaa, vaan sen toiminta perustuu puhtaasti tunteitten muotoilemaan utopiantavoitteluun. Ja se tuota utopiaa tavoitellessaan on valmis käyttämään aseenaan puhdasta valehtelua. Ja tällä porukalla on oikeasti suurempi valta kuin Suomen pääministerillä.

Yrjöperskeles said...

Ja laitetaanpa vielä sähköpostin kautta saamani facebook-juttu siitä, kun (moni)kulttuuri saapui Kirkkonummelle.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1478677812451324&set=a.1376757335976706.1073741828.100009273572779&type=1

Anonymous said...

Läheisellä ihmisellä on ollut viime vuosina kaksi syöpää. Toinen niistä imusolmukesyöpä ja toinen eräs pahempi ja harvinaisempi. Takana on yksi sytostaattisarja. Pakko sanoa että hoito oli aika raju. Potilas oli aika lähellä kuolemaa useamman kerran. Yhden kerran joku TAYSIN keuhko-osaston ulkomaalaistaustainen lääkäri oli jopa ihmetellyt että miksi kyseistä henkilöä hoidetaan kun se kuolee kuitenkin. Teki sen ihmettelynsä tietenkin ylipainehappimaskissa elämästään taistelevan potilaan kuullen. Vaikea tietää että miksi. Liekö jotain sadismia vai mitä?

Potilas selvisi, mutta paljon muuttui.

Nyt sama henkilö asuu kotonaan ja päässä on omat hiukset. Terveyskeskuksen nuori lääkärinplanttu pitää jatkuvia lääkearpajaisia. Eli kun syöpälääkärit määräävät jotain, niin terveyskeskuksen toope menee sitten ominpäin muuttelemaan lääkityksiä milloin mihinkin suuntaan. Näiden lääkearpajaisten seurauksena henkilö on menettänyt kykynsä liikkua ulkona edes rollaattorin avulla. Talutettuna onnistuu joskus jotenkin.

Ja kun meillä on tässä vanha ihminen, joka ei kykene liikkumaan itse edes rollaattorilla, niin on luonnollista että invaparkkeeraamiseen oikeuttavaa lupaa ei tietenkään voida uusia. Kysehän ei ole vammaisuudesta vaan sairauden ja vanhuuden tuhoisasta yhdistelmästä. Niinpä aina kun kuskaan häntä, niin väärinkäytän umpeen mennyttä invaparkkeerauslupaa ja toivon että jos sattuu paikalle polliisi, niin polliisi käyttää enemmän järkeä kuin ohjekirjaa.

Oon kyllä ehdottanut kyseiselle henkilölle, että vaihtaisi omalääkärin johonkuhun aivoilla ja ammattitaidolla varustettuun tapaukseen, mutta ei kuulemma jaksa lähteä sellaiseen ruljanssiin. Liian vaikeaa, liian voimille käyvää, liian stressaavaa.

Kyseinen henkilö asui aikanaan pitkään sellaisella paikkakunnalla jossa kunnan vedenotto on nykäisty aika lähelle vanhan sahan maaperäpäästöjä. Vähän on sellainen näppituntuma että sen kunnan senaikaisten asukkaiden parissa syövät ovat vähän tavanomaista muodikaampi asia. Kloorifenoliyhdisteistä kun iso osa on aika pahoja karsinogeenejä.

Kunnan teknisen henkilöstön ammattitaidottomat ja asennevammaiset umpiluupäät eivät aikanaan meinanneet millään ottaa koko vesiasiaa tutkittavaksi. Syynä oli se, että asiaa esille tuonut henkilö oli nainen.

Olisi aika mielenkiintoista tietää että kuinka moni ihminen olisi säilyttänyt henkensä ja terveytensä jos kunnan tekninen henkilöstö olisi ollut tehtäviensä tasalla - tai edes näköetäisyydellä niistä. Tai jos sahan laittomista päästöistä tienneet olisivat kertoneet niistä ääneen ennen kuin päästöjen vierestä ruvettiin ottamaan kunnan juomavesi. Kyseinen saha on kai joskus ollut kunnan suurin työnantaja, joten asiasta tienneitä lienee ollut satoja. Kyse on kuitenkin kunnasta jonka asukkaista noin 50% on juoruakkoja ja näistä juoruakoista noin 80% edustaa nimellisesti miessukupuolta.

Kari said...

Yrjö: "Minusta kun vaikuttaa siltä, että medialla ei ole varsinaista ohjelmaa, vaan sen toiminta perustuu puhtaasti tunteitten muotoilemaan utopiantavoitteluun. Ja se tuota utopiaa tavoitellessaan on valmis käyttämään aseenaan puhdasta valehtelua. Ja tällä porukalla on oikeasti suurempi valta kuin Suomen pääministerillä."

Olen liikuttavan samaa mieltä. Median tehtävä on nimenomaan välittää valheita.
Realistina en kuitenkaan osaa panna nykypuolueisiin paljoa mediaa suurempaa toivoa.
Kyllä mediassakin joku sokea kana aina välillä jyvän löytää.


Itse paljon Lällävettäkin kauempana Ultima Thulessa maailmaa tarkkailevana (Jäämeri loiskii tuossa kymmenen metrin päässä ikkunan alla) koen, että Ykän proosa on hyvin osuvaa sivullisen sielun maisemakuvausta.


Anonymous said...

Kiitos Ykä,

Olipa niin kaunis ja samalla niin hemmetin pelottava tarina.
Pahalta tuntui todella tuo tulevaisuuden kuva, ja se oli ollut tarkoituskin.
Mutta samalla kirjoitit hyvin auki sen, että tämän kaiken tulevan paskan yläpuolella on aina se oikea inhimillisyys olemassa, kuitenkin.

Tämä kirjoitus sai nyt aikaan jotain omassa päätöksissäni.
Jotain periaateratkaisuja on tehtävä nyt.

Olen näitä aivan vastaavia asioita pohtinut jo monta vuotta.
Alkaa tuntua siltä, että tämän jatkuvan hulluuden vuoksi on tehtävä tiettyjä päätöksiä, misää ja miten haluaa loppuelämänsä viettää ja olla.

Amen.



Yrjöperskeles said...

Tervehdys Ano1:lle, Karille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ano1: Tämä kyseinen syöpäasia ja sen hoidot ovat minullekin henkilökohtaisen elämäni aikana tulleet vastaan ja siksi pistin ”Makelle” nuo sanat suuhun. Siitä on sinänsä pitkä aika ja varmaan hoidot ovat kehittyneetkin. Kertomasi terveyskeskusarpominen taas lisääntyy, ja joska yhteiskuntamme priorisoi jatkuvasti ja aina enemmän muualle kuin kansalaisiinsa, se lisääntyy jatkossakin. Kertomasia maaperäjuttuja löytyy varmaan useastakin kunnasta.

Kari: Saatan palata tuohon media-asiaan seuraavassa postauksessani. Pitäisi saada aikaiseksi taas, että kävisi sen Jäämeren rannalla. Itse en muuten miellä kuvaavani sivullisen sielua, vaan aivan tavallisen ihmisen sielua, koska olen aivan tavallinen ihminen itsekin.

Ano2: Suuret kiitokset. Olen otettu. Ja todellakin, jos menetämme inhimillisyytemme, auttamisen ja toistemme tukemisen, niin mitä meillä on enää jäljellä? Mitä tulisi enää säilyttää, ja mitä tulisi puolustaa? Toivottavasti löydät oman Huitsinnevadasi ja voit asua siellä rauhassa

Kari said...

Tavallisena maaseudun ihmisenä löydän itseni helposti noista Veskun ja Masan maisemista.
Ovathan hekin ulkopuolella kaupunkileirien kampusten valonloisteen.

vieras said...

Makella ei ollut montaa kuukautta jäljellä mutta tuo Veskun mökille kuoleminen tuli kesken kaiken. Harmitti kun noita sorsia ei ehditty paistaa ja syödä, ja sopivas viiniä juoden. Vaikka Ykän hotellin keittiössä paistettuna ja ruokasalissa nautittuna. Makelta jäi tuo kokematta viimeisen kerran vaikka se taisi viimeinen toivomus ennen kuin kuolee.

Hyvä että Maken blogi saatiin avattua edes postuumisti. Kuolleita ei voi syyttää eikä tuomita.

vieras said...

Saavuin eilen tänne perikunnan huvilalle. Keskiviikkona lähdetään takaisin. Ehkä Ykä muistaa kuvat jonka lähetin. Ei ole ihan hornan tuutissa kun Kajaani on 10 kilsan päässä ja kunnanraja lähellä, just vähän Sotkamon puolella. Silti on tuntu kuin olisi jossain hevonperseessä. Naapurissa ja lähistöllä on maatiloja ja muita mökkejä.

Anonymous said...

Hajatelmia tekstistä nousseina:


Suomessa työllä ja identiteetillä on liian vahva kytkös. Jos kysyt ihmiseltä, että millainen ihminen hän on, niin hän alkaa kertoa mitä tekee työkseen tai mitä opiskelee. Jos sitten tarkennat ettei sua se puoli kiinnosta vaan ihminen työn tai opiskelun takana, niin järkyttyvät ressukat. Liian ainutlaatuinen ja shokeeraava kokemus ajatella omaa minuuttaan muuna kuin oman alan osana.

Osa siitä, että työttömyys on monelle ylipääsemätön paikka liittynee juuri tuohon. Kun ei ole ehjää ja kokonaista minäkokemusta työroolin ulkopuolella, niin työttömäksi jääminen on vähän sellainen hukkapalaiseksi palapeliksi jäämisen kokemus. Kuva ei enää näy, vaikka sen pitäisi olla ihan tuttu.

Ajatus Homma-viikkolehdestä on hyvä. Nettilehtenä moinen olisi loistava.

Media kyllä vaihtaa linjaansa. Jonkinlaista muutosta on jo tullut. Rikosuutisissa voidaan mainita tuntomerkit jopa silloin kun tekijä ei ole pottunokka. Ulkomaisista monikulttuuri- ja islamongelmista kerrotaan edes jotain. Media on vähän pakkoraossa. Jos haluaa säilyttää yleisönsä, niin ei voi kusta yleisön muroihin enää sen jälkeen kun yleisö on alkanut huomaamaan sen muroihin kusemisen ja valittamaan siitä. Ihan erityisesti sitä muroihin kusemista ei voi tehdä niin että seisoo sepalus auki aamukahvipöydässä ja lorottaa mudoille, kusee silmään ja potkii ravat syliin. Median tilanne alkaa päivä päivältä olla lähempänä sitä tilannetta joka on hepreankielisellä medialla Israelissa. Pitää valita yleisönsä ja jos valitsee väärin niin sitä ei juurikaan anneta anteeksi - millään aikajänteellä.

Mitä on mitali? Koreassa narussa keikkuva kolikko, jolla ei ole ostovoimaa?

Kumitonttu said...

Kalle Isokallio kirjoittaa blogissaan:

Tämä maa ei lamasta nouse, ellei media ryhdy vaatimaan poliitikoilta totuuden puhumista. Tosin toimittajien pitäisi vaivautua ottamaan selville faktat, jotta osaisivat vaatia.

Ja kuten yllä on moneen otteeseen todettu, nämä eivät tue tapahtumaan. Mitä tehdä? Kyllä tässä oikeasti alkaa mennä sormi suuhun rannetta myöten.

Anonymous said...

Turisin tuossa tekstivälitteisesti erään harvinaisen fiksun mediaa edustavan henkilön kanssa. Ja yllätyin.

(Jääköön pysyvästi kertomatta että kenestä on kyse.)

Kun oli nuivallistosta puhe, niin hän(kin) tuntui olettavan että on puhutaan henkilöistä joiden kyky argumentoida samalta tasolta kukkahattuuston kanssa on vähän puutteellinen.

Koitin kyllä selittää että kyllähän tuossa asiassa saattaa todellakin olla kognitiivisessa mielessä varsin asymmetrisestä tilanteesta, mutta että kannattaa pysähtyä miettimään että miten päin se asymmetria oikein vallitsee.

Yrjöperskeles said...

Tervendys Karille, Vieraalle, Ano1:lle, Kumitontulle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Kari: Täytyy tässä välissä tietenkin mainita, että kyllähän esim. Helsingissä suurin osa ihmisiä on ihan järkevää ja asiallista porukkaa ja se, joka tykkää asua kaupungissa saa toki sen tehdä. Samalla me landepaukut ja peltopellet voimme tosin esittää hartaan pyynnön, että antakaa meidän puolestamme elää täällä.

Vieras: Oikein antoisaa reissua. Muistan kyllä kuvat ja maisemat. Tosiasiahan on, että ei meillä Suomessa juuri sellaista metropolia olekaan, etteikö sen lähellä umpimetsää olisi. Ja hyvä niin.

Ano1: Mitä kerrot työstä ja identiteetistä on vallan totta. Tulisi muistaa, että kun tohtori Toropainen on poissa työpaikaltaan hän on silloin pelkästään Toropainen. Ja kun työpaikalta poistutaan, ei silloin enää tittelit ja käskyvaltasuhteet vaikuta, vaan ollaan samalla viivalla kaikki. Näiltä tittelinkipeiltä jää vaan helposti se varsinainen elämä hankkimatta.

Mitä tulee tuohon mediaan, niin toivon, että juuri sinä olet oikeassa. Sillä itse en jaa optimismiasi. Nuo mainitsemasi esimerkit ovat totta, mutta mielestäni median linja on mennyt vaan entistä härskimmäksi. Case Immonen oli hyvä esimerkki. Hitto vie, media tekee jopa jutun jostain Jypin pelipaidasta, mikäli joku törppö näkee siinä natsiviittauksia:

http://www.iltalehti.fi/smliiga/2015081720191428_sm.shtml

” Mitä on mitali? Koreassa narussa keikkuva kolikko, jolla ei ole ostovoimaa?”

Jep. Ja siinä vaiheessa kun ns. työarvostuksella saa ostettua tankkiin bensaa, se alkaa kiinnostamaan minua.

Kumis: Ja asiaahan Isokallio tuossa toteaa. Näkisin, että omalta osaltamme ei auta kuin jatkaa posken soittamista ja sitä kautta murentaa median arvostusta entisestään. Poliitikkoihin emme pysty vaikuttamaan.

Ano2: Varmaankin se tiedonvälitys menisi kyseisen henkilön mielestä oikealla tavalla niin, että hän opettaa ja me kuunetelemme ja nyökyttelemme päitämme.

Anonymous said...

Becker kirjoitti: "Tatuoituja riskissä kunnossa olevia miehiä ja etupäässä vain miehiä. Tuntuu kuin jonkun vankilan vankiosasto olisi piruuttaan lähetetty suomalaisten kiusaksi."

Nyt kun katselin ko. porukkaa tuli mieleen, että siinä olisi jonkinlainen joukko-osasto. Ovat sennäköisiä, että on vain vedetty siviilit päälle.

http://mvlehti.net/2015/08/17/kirkkonummen-raportti-nr2/



acc

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, acc. Ja kun kattelee porukan älypuhelimia, niin ”joukko-osaston” viestintävälineistö on kyllä varsin kunnossa.

Becker said...

Ymmärtääkseni juuri tämäntyyppisen "pakolaistulvan" estämiseksi kansa on äänestänyt Timo Soinin johtamaa puoluetta. Kumisen selkärangan omaava ja Prysselin kristallikruunujen häikäisemä Petteri Orpo käyttäytyy ylimielisesti sekä tavalla jonka ei pitäisi enään kuulu tämänpäivän Suomeen. Asiaa ei tietenkään helpota kun liikutaan samoissa piireissä opportunistisen ja multikultia puolustavan Stubbin kera.

Nyt alkaa persuilla olla kohtalon hetket edessä, sillä edessä on selvästi ongelmia.
Kuinkahan monta kertaa Soinin kappa vielä kääntyy, sillä joka käännöksellä persuilta häviää kannatusta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Becker. Olet oikeassa. Ja persujen kannattaa panna mietintämyssy päähän. Tosin kannatan – nimenomaan tässä tilanteessa – että persut jatkavat hallituksessa. Perusteenani on se, että jos persut korvataan vasureilla ja vihreillä, niin ne haluavat yksinkertaisesti kostaa ja muuttaa touhun vielä tuplasti älyttömämmäksi. Ihan vaan persuille vittuillakseen ja voittoaan riekkuakseen. Seurauksia miettimättä. Soinin varaan en sinänsä ole koskaan laskenutkaan mitään.