tiistai 3. huhtikuuta 2018

JOTAIN IHAN MUUTA LI


No niin joo. Tämä kirjoitus ei koske Li Anderssonia millään muotoa. Mutta kun julkaisin aikanaan samalla roomalaisella järjestysnumerolla Kaljupäisiä Uutishavaintoja niin minulta kysyttiin että missäs se Li luuraa joten tämä asiahan hoidetaan tässä kerralla pois kuleksimasta.


Kirjoituksen varsinainen aihe on pikku-Ykä ja scifi Kekkoslovakiassa. Tosin ystävämme Li saattaisi käydä myös scifi-hahmoksi sillä jos hänen utopiansa toteutuisivat sataprosenttisesti niin voisimme elää scifissä. Tosin siellä dystopian puolella. Mutta silloin kun Kekkoslovakia oli voimissaan niin Listä ei ollut tietoakaan joten jätämme hänet jatkossa rauhaan.

Scifihän oli silloin aikanaan pienelle ja kieltämättä varsin ylivilkkaalla mielikuvituksella varustetulle pojalle aivan loistava löytö. Sehän mahdollistaa matkailun omassa päässä jonnekin kauas, ajan, paikan, tieteen ja varsinkin fysiikan lakien ulkopuolelle. Joskus 1970-luvulla scifitarjonta oli peräti vähäistä ja jokainen tarjottu tuotos oli juhlahetki, mitä nykyisen älykännykkä kädessä kulkevan nuoren on ehkä vaikeaa tajuta. Onhan hänellä mahdollisuus saada sen masiinansa kautta unlimited everything, niin kuin se Saunalahden mainos sanoo.

Pitäydyn tässä kirjoituksessa - muutamia poikkeuksia lukuunottamatta - lähinnä tv- ja elokuvatarjonnassa ja keskityn pääosin Kekkoslovakiaan. Sillä silloin scifiä ei ollut tarjolla muuta kuin, no, mitä oli tarjolla. Eikä se ollut kovin paljon. Ei ollut edes VHS-kasetteja eikä DVD-levyjä laajakaistoista puhumattakaan. Tarjonta oli vähäistä joten kaikki mahdollinen tuli seurattua. Niin kuin tietysti myös ne TV2:n tajoamat Kuukauden Westernit joita porukalla sanottiin kuukauden vestnereiksi.

Mutta itse asiaan. Ensimmäinen varsinaisesti scifiin kuuluva tv-sarja johon pikku-Ykä törmäsi ja joka myös kolahti kybällä oli vuonna 1973 lyhyen aikaa esitetty nukkeanimaatio Myrskylinnut eli Thunderbirds.



Kyseisessä sarjassa pääosassa oli jonnekin tulevaisuuteen sijoittuva pelastuspartio (kuka tai mikä sen toiminnan kustansi jäi hieman epäselväksi ja eipähän tuota silloin tullut pahemmin ajateltuakaan) joka suoritti monenlaisia huimia tehtäviä ja jolla oli sekä pysyvä avaruusasema, avaruusaluksia, ilmakehäalus ja vedenalainenkin alus. Vaikka sarja oli nukketeatteria ja muistuttaa nykyajan näkövinkkelistä ehkä lähinnä itäsaksalaista Nukkumatti-animaatiota, niin vuoden 1973 kekkoslovakialaiselle pojanmöllille tuotanto oli sitä ehdottomasti kuuminta hottia. Tulee muistaa, että siinä vaiheessa Suomessa tarjolla oli Yle 1 ja Yle 2 ja siinä välissä hieman Mainostelevision ohjelmaa joten tarjonnan suhteen ei kannattanut pahemmin nirsoilla. Joka tapauksessa pikkuskideille Myrskylinnut oli rautaa.

Suurinpiirtein samoihin aikoihin pyöri TV2:lla jonkun aikaa se alkuperäinen Star Trek josta tuli sitten myöhemmin Scifin suurimpia brändejä.



Mutta pikku-Ykältä tämä sarja meni pääosin ohitse. Oliko niin, että sarja oli kuitenkin vielä liian korkealentoinen alle kymmenvuotiaalle räkänokalle? Vai vaikuttiko siihen se, että TV2 esitti ne kahdeksan jaksoa täysin randomissa järjestyksessä ilman mitään logiikkaa? Vai oliko pikkupojalla vaan jotain muuta luovaa pahantekoa silloin suunnitteilla? Epäilyksen Piru tietää vaan ei kerro. Näin jälkeenpäin voi sinänsä niin Star Trekistä kuin muistakin sen ajan scifi-pläjäyksistä todeta että sarjojen perusteella tulevaisuuden vaatemuoti on kovasti 1970-lukua. Mutta pikku-Ykää ei se millään tavoin haitannut sillä hän eli itsekin kyseistä vuosikymmentä, kulki leveälahkeisissa farkuissa jotka helposti jäivät fillarin kettinkien väliin ja katseli ajan hengen mukaan myös neuvostoliittolaista elokuvatarjontaa. Itse asiassa kyseiset filmit olivat (ainakin pikku-Ykän muistovinkkelistä) vallan mainioita mutta muistiin ei niistä nimeltään ole jäänyt muu kuin nuorten scifi-leffa Moskova-Kassiopeia.



Leffa kolahti ihan kybällä. Varsinkin siksi että se tuli katsottua naapureitten upouudesta väritelevisiosta. Ne kun eivät olleet siihen aikaan vielä kovin yleisiä. Samasta naapureitten väritelkkarista tuli katsottua myös Montrealin 10.000:n metrin finaali ja unohtumattomana jäi mieleen se kuinka viimeisen kierroksen alkaessa Lasse katsoi Carlos Lopezia joka oli enää ainoa häiskä joka oli pysynyt hänen mukanaan ja Lassen ilme kertoi että nyt Lasse lähtee ja sinä vaan perästä kattelet. Ja Lopez jäi ns. niin kuin tikku paskaan. Oliko pähee ja häpeämättömän suomalaisnationalistinen tunne silloin hei, oliko?



Lasse lähti niin että perävalot vaan näky

Viidentonnin juoksu sitten jäi katsomatta vaan se kuunneltiin Oy Firma Ab:n mökillä matkaradiosta ja sekin oli kyllä omalla tavallaan huikea kokemus. Takassa rätisi tuli ja selostaja huusi että Lasse voittaa!

Mutta jos palataan kyseiseen neuvostoelokuvaan niin iso-Ykä on tarkoituksella kieltäytynyt etsimästä elokuvan kopiota. Voi nimittäin olla että filmin uudelleen katselu olisi lievää suurempi pettymys. Jotkut muistot kannattaa jättää elämään niitä uudelleen tönkimättä. Mutta sen isokin Ykä muistaa että leffassa esiintyi MacGyver. Meinaan neuvosto-MacGyver eli Erikoistehtävien Suorittaja:



Kyseinen häiskä nimittäin soitti leffassa tupakkiaskilla ja lankapuhelimella videokaukopuhelun (tosin ilman ääntä) Moskovasta Kassiopeiaan ja se muuten olisi jäänyt varsinaiselta MacGyveriltakin tekemättä. Pikku-Ykä jatkoi sen vähän scifitarjonnan parissa mitä Kekkoslovakiassa tarjottiin ja olihan tarjolla sitten useampiakin tv-sarjoja. Alkuun kaksi Näkymätöntä Miestä:



Ensimmäinen Kekkoslovakiassa esitetty Näkymätön Mies oli brittiläinen ja siinä näkymätön mies oli kehittänyt itselleen muovisen/kumisen/jotain keinoihon jonka avulla hän saattoi olla näkyvä. Se toinen sarja puolestaan oli amerikkalainen ja siinä pääosaa esittänyt Ben Murphy napsautti itsensä näkymättömäksi digitaalikellollaan (ne olivat silloin uusinta uutta) ja älkää takertuko yksityiskohtiin kysymällä että miten se oli mahdollista.



Ja sitten oli Kuuden Miljoonan Dollarin Mies. Siinä onnettomudessa pahoin vammautunut ja Lee Majorsin näyttelemä astronautti rakennettiin jonkunlaiseksi kyborgiksi josta tuli niin kova jätkä että pitele ja varjele.



Huomattavaa on, että kaikki nuo mainitut kolme sarjaa olivat loppujen lopuksi aivan tavallisia rikossarjoja joissa oli vaan taustalla nuo scifi-elementit. Mutta se ei estänyt sitä että joka ristuksen jakso tuli taatusti katsottua. Mutta ehkä kaikkein huikein scifityyppinen tv-sarja tuolloin oli norjalainen Professori Drövelin Salaisuudet.



Siitä voidaan tietysti keskustella että oliko sarja scifiä ensinkään vaan oliko se yksinkertaisesti kieli totaalisesti poskessa tehty pläjäys. Mutta se kolahti ja – piru vie – saattaisi kolahtaa vieläkin jos sen saisi jostain katsottavaksi.

Scifiä oli hieman tarjolla myös sarjakuvalehdissä, erityisesti sekä Zoom- ja NonStop lehdessä olleessa ranskalaisessa varsin mainiossa Valerian-sarjakuvassa. Tämähän on mainittu jo aikaisemmin mutta toistetaan eli avaruusetsivä Valerianin kumppani Laureline oli epäilemättä sen ajan nörttien (vaikka termiä ei vissiin ollut silloin vielä keksittykään) äärimmäinen seksisymboli.



Jonkunlaista sarjakuvascifiä tarjosi myös Avaruuden Korkeajännitys joka jäi tosin vähemmälle varsinaisten Korkkareitten lukemisen kanssa. Tämmöinen hahmo kuin Jet-Ace Logan siellä kuitenkin seikkaili:



Näissä sarjoissa oli mukana myös Rick Random, josta Virtanen-yhtye teki silloin biisinkin:


No joo, täytyy tunnustaa, että toi biisi on aika paska. Sinänsä tuolla Moog Konttisen pumpulla oli ihan hauskojakin kappaleita.

Ja sittenpä päästään elokuviin. Siis ihan leffassa esitettyihin. Nyhtänköljässä ikärajoista pidettiin kiinni ja nulikat eivät päässeet katsomaan lapsilta kiellettyjä mutta kun se kaksitoista vuotta tuli täyteen niin tarjolla oli kaksi kappaletta 1970-luvun klassikkoja. Ja ensimmäinenhän oli tietysti Kolmannen Asteen Yhteys:



Kyseinen leffahan oli muutenkin loistava ja se oli ensimmäinen kerta kun pikku-Ykä pääsi näkemään jotain suurella rahalla tehtyä scifituotantoa joten efektit olivat sitten tietysti sen mukaiset ja pistivät pienen pojan pään pyörälle. Näin isona Ykänä puolestaan voi todeta että leffa on edelleenkin mainio mutta se on juoneltaan niin hitaasti etenevä että näinköhän yksikään suurempi amerikkalainen elokuvayhtiö olisi enää valmis rahoittamaan sitä? Vai jäisikö se jonkun pikkustudion tuotannoksi?

Se toinen 1970-luvun klassikko oli tietysti Tähtien Sota.



Tätä ei tarvinne hirveästi esitellä? Pikku-Ykästä isoksi Ykäksi kasvanut nykyisin varsin iso pojannulikka katsoi ne alkuperäiset kolme Tähtien Sotaa ja nautti suunnattomasti. Sitten tuli katsottua ne kolme seuraavaa – jo aikamiehenä – ja niistä tuli todettua että ihan ok mutta ei niin hyviä. Sitten kun kyseisen brändin omistusoikeudet siirtyivät Disneylle niin tuli puolestaan todettua että pakollista etnistä ja sukupuolista diversiteettiä on näemmä tarjolla eikä leffa muutenkaan kolahda joten ei niistä sen enempää. Ei pal kiinnosta.

Muistaakseni vuonna 1979 tuli nähtyä se yksi scifin kulmakivistä eli Nyhtänköljässä uusintana esitetty Avaruusseikkailu 2001:


Niin pikku-Ykän kuin ehkä isonkin Ykän mielestä leffan juoni eteni liian hitaasti vaikka hitaita hämäläisiä tässä itsekin ollaan. Ja se leffan loppu puolestaan oli aivan liian LSD:tä. Tosin vasta iso-Ykä oppi mitä on LSD. Mutta pikku-Ykä marssi leffan loputtua elokuvateatterista ulos ja tuumi että WTF?

Palataanpa sen ajan tieteissarjoihin. Pikku-Ykän ikäisille nulikoille 1970-luvun yksi kovimmista jutuista oli tietysti Avaruusasema Alfa


Sarjan ideahan oli se, että kuussa oli avaruusasema ja itse kuu jonkun mystisen ydinräjähdyksen myötä siirtyi pois radaltaan, lähti vaeltelemaan sinnetänne ja avaruusasema henkilökuntineen tietysti sen mukana siirtyen kaikenlaisiin seikkailuihin ympäri laajaa galaksia. Silloin jopa pikku-Ykä ihmetteli että pirunmoista haipakkata se kuu paineli kun se siirtyi joka jaksossa aina eri aurinkokuntaan vaikka niihin on ihan tolkuton matka valonkin nopeudella mutta hittoakos näihin yksityiskohtiin takertumaan. Ei takertunut Ykäkään kun sarja kumminkin miellytti scifinälkäistä pientä poikaa. Vasta kun kirjoitin tätä juttua ja kaivelin taustoja huomasin wikipediasta sellaisen asian jota en silloin tiennyt, eli:

Sarja esitettiin Suomessa MTV:llä vuosina 1976 (ensimmäinen tuotantokausi) ja 1978 (toinen tuotantokausi). Molemmilla esityskerroilla sarjan esittäminen Suomessa lopetettiin kesken television ohjelmaneuvoston vaatimuksesta. Muun muassa Suomen lastentarhanopettajat esittivät lopettamista sillä perusteella, että sarja aiheutti lapsissa voimakkaita kauhureaktioita.

Ylireagoiminen osattiin silloinkin. Minkäänlaisia kauhureaktioita ei kyllä tullut pikku-Ykälle eikä kavereillekaan vaan sarjasta tykättiin yhdellätoista mutta toisaalta noina samoina vuosina kiellettiin Sex Pistolsinkin esiintyminen Suomessa. Silloin meitä suojeltiin kuvitellultakin järkytykseltä virallisen koneiston toimesta. Nykyisin meitä suojellaan realismilta. No, kai sekin järkyttää. Ainakin joitakin.

Mennäänpä välillä kirjoihin. Meinaten, pikku-Ykä ei lukenut 1970-luvulla juuri mitään scifi-kirjoja mutta vuonna 1979 tuli erään luokkakaverin vinkistä törmättyä sellaiseen. Eli Arto Paasilinnan kirjaan Operaatio Finlandia:



Kyseinen kirja oltiin kirjoitettu vuonna 1972 ja se käsitteli Ruotsin ja Suomen välistä sotaa vuonna 1977. Lukija voi tietysti – varsin perustellusti – kysyä että mitäs scifiä tämä sitten oikein on? Mutta tulee muistaa, että iso-Ykä tykkää sekä tulevaisuusfiktioista että vaihtoehtohistoriasta. Onhan näitä tullut itsekin väsäiltyä. Kun kirja julkaistiin, se oli tulevaisuusfiktiota ja kun Ykä taas luki sen se oli silloin jo vaihtoehtohistoriaa. Valittaen on pakko sanoa, että kirja ei ole oikein kestänyt aikaa. Ja sen luoman tulevaisuusfiktion voi sanoa menneen hieman ja jopa hieman enemmänkin reisille. Meinaan, kirjassa Ruotsi oli fasismia lähestyvä maa joka sortaa vähemmistöjään. Nykyinen Ruotsihan on fasismia lähestyvä maa joka sortaa kantaväestöään. Niin kuin tietysti nykyinen Suomikin. Mutta vuonna 1979 kirja kolahti Ykälle ihan kunnolla.

Varsinaisesti Ykä rupesi lukemaan scifi-kirjoja vasta 1980-luvulla joten se on oma tarinansa mutta mainitaan muutama kirja joka on kolahtanut:

- Arkadi & Boris Strugatski: Stalker

- Stanislaw Lem: Solaris

- Stanislaw Lem: Futurologinen Kongressi

- Ursula K. Le Guin: Osattomien Planeetta

- Frank Herbert: Dyyni

- Brian Aldiss: Helliconia-Trilogia

- Robert A. Heinlein: Kuu On Julma

- Whitley Strieber & James Kunetka: War Day

- Stephen King: Tukikohta

- David Brin: Tähtisumu Täyttyy

Iso-Ykähän on blogissaan harrastanut sellaista ruohonjuuritason scifikirjoittamista mutta varsinaista ns. oikeaa scifiä on tullut väsättyä vain yksi ainoa kirjoitus eli Hyökkäys Avaruudesta. Sehän tuli kirjoitettua siksi, kun scifileffoissa ja sarjoissa on jo pitkään ollut muotia se idea että noin tuhat vuotta tekniikaltaan maan ihmisiä edellä olevat ulkoavaruuden hättiäiset hyökkäävät Maahan ja saavat säännöllisesti kuokkaansa rynkyillä ja sinkoilla aseistautuneilta ihmisiltä. Oma tarinani kertoi asian oikean laidan ts. ne jyrää meitin eli turpaan tulee että tukka taipuu.



Ja siirrytään sitten kirjoista takaisin kekkoslovakialaiseen televisiotarjontaan. Kun Kekkoslovakiassa siirryttiin 1980-luvulle, niin tarjolla oli scifisarja joka totta kai kolahti eli Taisteluplaneetta Galactica. Ja mikä ettei kolahtanut kun Perskeleilläkin oli silloin jo väritelevisio. Voi juku:



Kyseisessä sarjassa kaukaisen ihmisrodun (ei siis maapallon) ihmiset kulkivat avaruuslaivastolla karkuun paeten heidän planeettansa tuhonneita cyloneita jotka olivat siis koneita. Sarja kolahti silloin mutta jos sarjaa katsoisi nykyisin niin se vaikuttaisi epäilemättä varsin kököltä mutta sen myötä siirrytään hetkeksi ison-Ykän ajatuksiin. Iso-Ykä nimittäin tykkää scifistä vieläkin mutta katselee sitä nykyisin melko vähän sillä nykyinen scifi tuppaa usein vituttamaan.

Jaa miksikö?

No, otetaan esimerkiksi kyseisestä Taisteluplaneetta Galacticasta (Battlestar Galactica) 2000-luvulla tehty uusintaversio mikä sinänsä on itsessään ihan loistava sarja ja paljon parempi kuin se alkuperäinen. Mutta. Mikä siinä mättää? No se, että sarjan näyttelijöistä ja varsinkin niistä ns. kovista jätkistä on (vähintään) puolet naisia. Naisia, jotka mättävät miehiä turpaan mennen tullen. Iso-Ykä on omassa elämässään – joka ei ole scifiä –  tottunut siihen tosiasiaan että kun rähinä alkaa niin naiset väistyvät takavasemmalle ja miesten pitää hoitaa homma vaikka ei niin suuresti huvittaisikaan. Se on todellisuutta. Minkä ihmeen vuoksi nuo scifi- ja muutkin systeemit on ollut pakko tuupata täyteen noita supernaisia joista jokainen tietää että niitä ei ole olemassakaan? Kuka niitä oikeasti haluaa? Ovatko ne todella noille sarjoille ja elokuville välttämättömiä? Onko niille ihan oikea markkinarako? Mihin kysyntään se vastaa? Tuo totaalisesti kuvitellun naisenergian pakkosyöttö alkaa ihan oikeasti tympiä ja siksi isolla Ykälläkin suuresti rakastamansa scifin katselu on viime aikoina vähentynyt.

Siirrytään sitten takaisin nykyisestä pakkosyötetystä girlpowerista Kekkosen aikaan ja silloin esitettiin vielä melko mainio englantilainen scifi-sarja nimeltään Triffidien Kapina. Sen ideana oli kaksi erillistä asiaa eli maan ilmakehässä ollut valoilmiö joka teki suurimman osan ihmisistä sokeiksi ja sitten triffidit eli kävelevät kasvit jotka olivat ihmisille ihan pirun vaarallisia.


Silloin jo 16-vuotias Ykä tuumaili että sarja oli pirun hyvä ja epäilemättä se olisi sellainen nykyisinkin katsottuna. Mielenkiintoinen juoni, tarpeeksi tapahtumia mutta ei kuitenkaan sellaista amerikkalaistyyppistä yliräiskettä jota oli taas sarjan uusintaversiossa vuonna 2009.

Tehdään vielä syrjä- eli aikahyppy Koiviston ajan Suomeen ja muistellaan sarjaa Safiiri ja Teräs, jossa kaksi aikaulottuvuuksien välissä toimivaa agenttia korjaili ajassa tapahtuneita vääristymiä. Sarjaa tuli katsottua suurella mielenkiinnolla silloin (johtuen lähinnä tarjonnan vähäisyydestä) ja se kuuluu siihen osastoon jota ei välttämättä jaksaisi katsoa uudestaan eikä ehkä edes halua


Mainittavaa on, että sarjassa naispääosaa esitti Joanna Lumley, joka tuli myöhemmin suomalaisillekin tutuksi Todella Upeeta-sarjan megahutsuna. Tosin sekin sarja taitaa mennä nykyisin pahasti retron puolelle.



Mutta nyt tarinassamme on siirrytty jo Koiviston aikaan ja silloinhan mukaan tulivat myös VHS-nauhurit joilloin kaikenlaisen scifin löytäminen muuttui huomattavasti helpommaksi. Joittenkin kavereitten kotiin oli tullut noita videonauhureita ja Nyhtänköljän Videovuokraamo tarjosi viiden markan vuorokausihinnalla mainiota Ö-luokan scifiä samoin kuin kauhua ja pojat pani porukalla pennit jonoon ja nautti nykyajasta. Scifin saaminen helpottui olennaisesti. Joten lopetan muistelmani tähän. Tai ainakin melkein. Mikä oli se scifi-sarja joka on kolahtanut Ykälle kaikkein eniten? No, sehän on Babylon 5.



Kyseinen sarja ei oikeastaan ole scifi-sarja vaan Shakespeare-tyyppistä juonittelua ulkoavaruudessa. Tietysti senkin sarjan ongelmana oli nuo naiskiintiöroolit. Ja tämän lisäksi täytyy mainostaa jo 1960-luvulla esitettyä brittiläistä The Prisoner-sarjaa.



Sarja ei myöskään oikeastaan ole scifi-sarja vaan ”mistä v***sta oikein on kysymys”-sarja. Jos vain saatte tuon sarjan jostain käsiinne, niin kannattaa ehdottomasti katsoa. Mutta tässä olikin sitten kekkoslovakialainen scifi-katsaus. Kauhuleffat puolestaan jäivät käsittelemättä mutta mainostetaanpa vielä tällä hetkellä joka ristuksen tuutissa pyörivää psykologista kauhuelokuvaa jota ei todellakaan suositella herkkähermoisille ja jota ihmiset joutuvat katsomaan vaikkei huvittaisikaan:



That´s all folks. Tällä kertaa.

40 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa helpottavaa, että alkukuvan aiheuttaman peljästyksen jälkeen tarinasi kertoikin todella ihan jotakin muuta..

Samantapaisia scifi-kokemuksia mullakin. Joskaan Myrskylinnut ei mulle ihan kolisseet - kenties johtuen animaatioformaatin samanlaisuudesta Harppi-Saksan Nukkumattiin, ja tshekkiläisiin nukkeanimaatioihin, joita pikku-kekkonen tarjoili auliisti.

Muistiini on myös jäänyt neukkufilmatisointi Solariksesta. Meni siinä vaiheessa hiukan yli hilseen, mutta jätti onneksi oven auki kirjan lukemiselle sitten myöhemmin. Sarjakuvien osalta scifi-kokemukseni ovat vähän varhemmalta ajalta: mamman vintillä oli kokonaisia vuosikertoja 60-luvun Viikko-sanomia, joista pystyin lukemaan yhtenäisiä tarinoita sarjakuvasta Flash Gordon, jossa saman niminen kaveri seikkaili pitkin Linnunrataa konnia vastaan taistellen. Varsin nuorena luin myös kaikki käsiini saamani Burroughsin Mars-sarjan kirjat (kuten tietysti Tarzanitkin). Ja Jules Vernen reipashenkiset pre-scifi -fantasiat.

Kolmannen asteen yhteyttä en päässyt tuoreeltaan näkemään. Tuohon aikaanhan niitä ufohörhöjä oli meillä Suomessakin ihan julkisuuteenkin asti - ja meidän paikkakunnallamme joku epävakaa teinipoika oli ufo-sekopäisyydessään jopa surmannut itsensä. Vanhempani siis kaiketi katsoivat tuon lajin viljelyn olevan vähemmän terveellistä juniorinsa psyykelle? Mutta Tähtien Sodan pääsin katsomaan, ja oli se vaikuttava kokemus. Ja on se, alkuperäinen, (nykynuoriso puhuu nelososasta) vieläkin.

Kirjallisuuden puolelta minä sittemmin ahmin kaikki Asimovit mitä kirjastosta löytyi. Säätiö- ja Robotti-sarjat tietenkin. Vaikutuksen tekivät myös Itse jumalat sekä Yö saapuu. Näitä siis luin enimmäkseen 80-luvulla. Erittäin viiston vaikutuksen teki 80-90-lukujen taitteessa suht. tuoreeltaan lukemani Dan Simmonsin Hyperion. Hyvä scifi voi syvemmältä luonteeltaan olla seikkailutarina tai dekkari, tai yhteisöllinen kertomus, tai yhden ihmisen mieltä koskeva kertomus, tai kaikkia näitä. Tarina on vaan irrotettu tuntemastamme todellisuudesta kirjailijan määrittämään. Realistisesta poikkeavat puitteet antavat mahdollisuuden keskittyä itse ihmisten - tai ihmisen kaltaisten olentojen (kuten Robottisarjassa tai Itse jumalissa) - tarinaan.

Terv. Achtung

KKi kirjoitti...

Joop joo.

Katsoin muuten Baylon vitosen uuestaan. Tuli habnkkittua koko teos DVD boksina. Oihan sekin nykyään jo hiukan kökön makuinen.

Ilemisesti et sitten Dr. Who faneja ollut? No, vähiimpä ne minultakin jäivät.

Nuorten poikain laulu- ja soitinorkesteri Iron Maiden on muuten tehnyt piisin ton Prisoner:n pohjalta, jos oikein muistan.

Disneyn Black Hole oli kansa olevinaan hieno leffa. Ja olihan noita yhteiskunnallisesti kantaa ottavia scifejä.

Vasarahammer kirjoitti...

Elokuvissa ja tv-sarjoissa 160-senttiset naiset pistävät turpaan kaksi metrisiä kaappeja tuosta vain, koska osaavat jotakin tsingtsong-taistelulajia.

Toiseksi nykypäivänä jonkun päähenkilöistä on yksinkertaisesti pakko edustaa LGBT-vähemmistöä. Tämän vähemmistön edustajan parisuhdeongelmia käsitellään väsyksiin asti.

1970- ja 1980-luvulla mustan väestön edustaja oli yleensä valkoihoisen päähenkilön paras kaveri. Nykyisin mustan väestön edustaja on lähes poikkeuksetta auktoriteettiasemassa suhteessa valkoiseen päähenkilöön.

Näin se maailma muuttuu tv:ssä ja elokuvissa.

WhiteHunter kirjoitti...

Kuten tunnettua on, olen lähes saman ikäinen kuin Ykä.
Samoja sarjoja ollaan näköjään katseltu. Minä kulutin myös paljon kirjaston kirjoja. Siellä oli eräs ystävällinen kirjaston täti joka sitten kaivoi minulle erilaisia kirjoja scifistä kun siitä olin kiinnostunut.
Yksi klassikko jäi Ykältä mainitsematta, Apinoiden planeetta (vuoden 1968 elokuva sekä tv-sarja).

Milloinkas käsitellään sarjakuvat. Ahmed Ahne, Asterix & Obelix, Lucky Luke. Kaikki ne nöösipoikana tuli luettua.
Harmittaa, sillä minulla hävisi maailman turuille ja toreille lähes kaikki Corto Maltese/Hugo Pratt sarjakuvat. Minkäs teet, ne oli ja meni.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, KKi:lle, Vasarahammerille ja WhiteHunterille & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Juu, ystävämme Li oli vain kiintiö-Li. Solariksen näin ja luin sitten 1980-luvulla ja se oli ihan ok. Sen sijaan sen mainion Stalker-kirjan filmatisointi ei minusta onnistunut. Tekeeköhän Hollywood siitäkin uuden version? Meinaan siitä Solariksesta se sen joskus 2000-luvun alkupuolella teki. Silloin 1970-luvulla nuo ufo- yms. jutut (Uri Geller, anyone) olivat kovasti muotia ja silloin ilmestyi lehtikin nimeltä Ufoaika. Asimoveja tuli luettua myös ja sen Hyperionin luin sitten aikuisiällä ja se oli kieltämättä ihan hyvä kirja. Scifiähän tosiaan on sekä kovaa että pehmeää että jopa ottiatuotaa.

KKi: Minun käsittääkseni sitä Dr. Whota ei silloin Kekkoslovakiassa ollut televisiossa. Sitä on tullut sitten myöhemmin. Yhtään täyttä jaksoa en ole siitä nähnyt. Se on vaan mennyt ohi.

Vasara: Joo, näin on. Nykyisin elokuvan ”onnistuminen” määritellään sen mukaan että siinä on sopivasti kiintiöedustajia. Ei sen mukaan että oliko se leffa hyvä. Osuva suht tuore esimerkki oli tämä Dunkirk-sotaelokuva josta metelöitiin kun siinä ei ollut etnisesti edistyksellisiä näyttelijöitä.

WhiteHunter: Joo, tuo Apinoiden planeetta kyllä unohtui. Sitäkin tuli seurattua. Sarjakuvia minä käsittelin vuonna 2015:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2015/08/jotain-ihan-muuta-xxxii.html

Mutta ne sarjakuva-albumit jäivät siinä tosiaan hieman vähälle.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Kansakouluaikaan katsottiin tätä (muukalaisilla oli jäykkä pikkusormi ja kun ne kuoli, haihtuivat): https://en.wikipedia.org/wiki/The_Invaders

Trilisser kirjoitti...

Mikä kökköä Babylon 5:ssä? Teknisesti se voi toki olla, siinähän jaksobudjetit olivat luokkaa 1/3 verrattuna saman ajan Star Trekkiin. Ja siihen aikaan tehostepuoli oli kallista.

Kissamies kirjoitti...

Tämä on sen verran lähellä sydäntä oleva aihe, että juttua riittää varmaan enemmänkin. 70-luvun scifi on jotenkin äärettömän kiehtovaa, varsinkin Tähtien Sotaa edeltävien elokuvien. Ei pelkästään se yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja usein masentavat loput vaan myös se visuaalinen ilme. Tähtien Sodan jälkeen useimmat alkoivat kopioida sitä ja se uniikkius katosi jossain määrin. Tosin vielä mielestäni Disneyn Musta Aukko (1979) on vielä ihastuttavan 70-lukulainen. Itse olen liian nuori näkemään tuon ajan elokuvia niiden ilmestyessä niin että muistaisin niistä jotain, joten olen nähnyt ne joko 80-90-luvulla telkkarista tai sitten ne ovat aikuisiän arkeologisia tutkimuksia. Kumminkin ei voi kieltää, että rakkaudellani tuon ajan scifin estetiikkaan lienee joku nostalgiaulottuvuus.

Yksi "guilty pleasureni" Zardozin lisäksi on Pimeä tähti, John Carpenterin opiskelijafilmi, joka laajennettiin kokonaiseksi elokuvaksi. Elokuvassa on myös Dan O'Bannon, joka kirjoitti mm. Alienin kärikirjoituksen. Nassikkana tuumin että jatko-osa Aliens on kovin leffa ikinä, mutta nykyään pidän enemmän ykkösestä, vaikka Cameronin avaruus-Vietnam edelleen hyvä onkin.

Alkuperäinen Galactica oli pikkunassikkana timantinkova juttu, mutta sitten vähän vanhempana löysin Tähtien Sodan ja aloin pitää BSG:tä lapsellisena ja heikkolaatuisena kopiona. Aikuisena kun katsoin muutaman jakson uuden sarjan jälkeen ja eihän se niin huono ollutkaan. Vain saman kuvamateriaalin kierrättäminen avaruustaisteluissa vähän häiritsee. Toinen lapsuuden hieno scifipläjäys on ranskalais-japanilainen piirretty Olipa kerran avaruus (Il était une fois... l'Espace). Tämä löytyy nykyään Netflixistä ja voi todeta sen kestäneen ajan hammasta hyvin. Joku voisi vain remasteroida rakeisen kuvan ja tehdä dubbauksen, joka ottaa huomioon yleisöstä suuren osan muodostavat keski-ikäiset aikuiset. Ranskalainenkin ääniraita riittäisi, kun alkuperäinen suomalainen dubbaus ylsi vain sarjan puoliväliin. Sitten tuli ranskaa teksityksillä. Laatua Ranskasta, kuten Valerian.

Sitten yksi oli Tripodien Aika. Ajattelin että onpa hieno brittisarjaksi kun en tiennyt Doctor Whosta tai Blake's 7:sta mitään. Kirjankin tietysti luin. Harmi että kolmoskausi jäi tekemättä kun päättivät BBC:ssä alkaa säästämään. Triffidit muistan myös mutta lähinnä vain siksi koska tuttavaperheen tytär pelkäsi niitä mielestäni kohtuuttomasti. Doctor Whosta muistan kun äitini luki ääneen kirjasta jossa oli joku "Tohtori Kuka" joka tappeli armeijan kanssa jotain autoneja vastaan. Jälkeenpäin tiedän että kyseessä on varmaan kirjaversio klassisen Whon tarinasta "Spearhead from Space" vuodelta 1970. Kolmannen Tohtorin, John Pertween debyytti. Pitkän aikaan en tiennyt tyypistä muuta, että se on joku äijä jolla on puhelinkopin muotoinen aikakone. Sarjan 40-vuotispäivänä näin jonkun animaation josta opin enemmän, mutta kun uusi Doctor Who alkoi näkyä Suomessa vuonna 2007, innostuin siitä kovasti. Ekassa jaksossa oli autonit ja tuumin että vaikuttaapa tutulta. Uusi Who on aina ollut jonkin verran edistyksellinen, mutta se pysyi siedettävänä ennen paria viimeistä kautta. Tulevaa kautta povataan vielä pahemmaksi. Tekivät päähenkilöstä naisen. Ei sinällään paha idea, mutta nykyisen asenteen tuntieen kiertävät varmaan feminisminappulat yhteentoista. No kumminkin olen nyt katsonut ainakin yhden jakson jokaisen eri näyttelijän Doctor Whota ja siinä on paljon 60-80 lukujen scifiä.

Kissamies kirjoitti...

Piti jakaa kahteen osaan, koska muuten olisi ollut liian pitkä linkeille

Tuo Safiiri ja Teräs kuulostaa etäisesti tutulta. Olisikohan tuo ollut se sarja, josta äitini väitti että sen näyttäminen lopetettiin kesken kun joku opetusministeri tai vastaava sai siitä sydänkohtauksen? 80-luvulla moraalipaniikki kohdistui etenkin noihin vuokrattaviin videokasetteihin. Juuri katsoin YouTubesta kun joku ylianalysoi Predatorista kohtaa jossa Dillon (se musta CIA-tyyppi) kuolee, ja tuumin että kun itse näin sen kohtauksen, se oli saksittu tunnistamattomaksi. Hieno elokuva sekin. Sellaisia ei nykyään saada aikaiseksi, vaikka remake on tehty ja jatko-osakin on taas tulossa.

Tähtien Sota ansaitsee oman kappaleensa. Ensikosketukseni oli eräs sarjakuva, jonka isäni toi divarista. Jaksoin olla jo sen perusteella hyvin innostunut, vaikka tuon tarinan juoni oli kaukana leffoista ja taide Carmine Infantinon omaperäistä kulmikkuutta tosin Terry Austinin viimesitelyn kaunistamana. Uuden Toivon näin ensimmäisen kerran videolta, Jedin Paluun jopa elokuvateatterissa Italiassa ja sitten Imperiumin Vastaiskun taas videolta. Innostus kesti jonnekin vuoteen 87 tai 88, jolloin Marvelin sarjakuvalehti loppui, ja se oli loppua kohden huono muutenkin. Sitten oli Star Trek-vaihe joitakin vuosia. Se sai alkunsa kun Kolmoskanava näytti koko alkuperäisen sarjan ja loppui kun The Next Generation oli mielestäni huono ja löysin Star Wars-kirjat. Näiden kirjojen myötä Tähtien Sota-fanitus jatkui siihen asti kun Disney osti sen ja kirjat loppuivat. Nykyään Tähtien Sota on enemmän tai vähemmän kuollut, ja välillä osallistun sosiaalisen median "terapiaryhmiin" keskustelemaan, kuinka kamalasti Disney on onnistunut sen tuhoamaan. Kumminkin sentään ovat päästäneet yhden vanhan hyvän kirjailijan kirjoittamaan parasta hahmoaan tähän uuteen universumiin ja se oli ihan OK: http://starwars.wikia.com/wiki/Thrawn_(novel)

Babylon 5 oli todella hieno sarja kun se tuli, mutta jotenkin en jaksanut olla kovin pitkään innostunut siitä kun se oli ohi. Farscapesta jaksoin olla innostunut jälkeenpäinkin. Ehkä ensimmäinen jatkui turhan pitkään ja jälkimmäinen loppui liian aikaisin. Jäi kaipaamaan lisää. Se muuten otti paljon vaikutteita mainiosta brittiläisestä 70-80 luvun taitteen sarjasta Blake's 7 ja myöntää sen. Sitten oli Lost, joka oli aluksi niin perkeleen kiehtova, mutta lopulta pettymys, koska J.J. Abrams ei ollut etukäteen miettinyt, mitä niissä hänen juonellisissa mysteerilaatikoissaan on sisällä. Lähinnä mainitsen tämän, koska hän sitten myöhemmin meni pilaamaan Star Trekin ja Star Warsinkin uusintaversiollaan.

Kirjojakin on tullut luettua liian paljon mainittavaksi, mutta sieltä varhaisilta ajoilta voisi mainita nuo Burroughsin Mars-kirjat. Tuli alkuun luettua niitä kaverin innostuksen takia. Ne kirjat olivat sen verran kuluneita, että ne eivät olleet kirjastossa yleisön puolella, vaan ne piti hakea kirjastotädin kanssa varastosta. Se oli jotenkin hienompaa. Mahtavia kirjoja silloin, mutta kun olen niitä koettanut lukea aikuisena niin ne olivat turhan yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Useimmat Tarzanit lienevät samanlaisia, paitsi ehkä se ensimmäinen.

Anonyymi kirjoitti...

Kas perhana, Apinoiden planeettaa en minäkään muistanut, vaikka sen vaikutus meihin silloin vielä tuleviin nuiviin saattoi olla käänteentekevä?

Ufohypetys lähenteli 70-luvulla uskonnollista fanatismia. Sen varaanhan David Bowiekin loi Ziggy Stardust -alter egonsa.

Tuon ajan ufokertomuksiin liittyi myös uusi narratiivi hyväntahtoisista alieneista: Ziggy edusti tätä, niin myös Kolmannen asteen yhteys ja E.T. Reaganin ja Thatcherin aikakaudella scifikin palasi takaisin naiivin sinisilmäisestä muukalaiskuvasta. Kavalkadistasi jäi mainitsematta legendaarinen V.

Lukemani Asimovin kirjat kertovat lähes aina ihmisistä, ihmisten ja robottien suhteista, ihmmisen asuttamasta Linnunradasta. Mieleen jääneenä poikkeuksena Itse jumalat kertoo toisessa, hiipuvassa maailmankaikkeudessa asuvasta älyllisistä ja tuntevista, omalla laillaan varsin inhimillisistä olennoista, jotka sattuman oikusta onnistuvat pumppaamaan universumiinsa lisää energiaa meiltä. Mikä taas uhkaa meidän maailmankaikkeuttamme. Siinä tarkkaillaan paitsi ihmisten myös noiden olentojen motiiveja, keskinäisiä kinasteluja - ja sattuman oikkuja. Universumit ovat vain tuon energiavirran kautta kontaktissa toisiinsa, mutta molemmin puolin hoksataan toisessakin päässä olevan älyllistä elämää. Miten tähän sitten reagoidaan, on se juttu. Hieno kertomus.

Terv. Achtung

Apoliteia kirjoitti...

Suuri isopäinen kiitos Ykälle tästä katsauksesta! Olen itse mietiskellyt juuri tätä että millainen oli scifin tarjonta Kekkoslovakiassa - sitä kun haluaisi ysärillä syntyneenä hiukan kulttuuripuolellakin hahmottaa, millainen se se omien vanhempien lapsuus/nuoruusaika on oikein ollut. Nämä Jotain ihan muuta -kirjoitukset ovat olleet hyvä tuki, kiitos niistä! Sainpa tässä muutaman tärpinkin nimikkeisiin, joita en ole ennestään tuntenut.

Kysyisin sivukysymyksen, sillä oletan että ko. aiheelle ei ihan kokonaisen kirjoituksen aineita riitä: nimittäin, millainen oli fantasiagenren tarjonta tänä samana aikana? Entä millainen mielikuva (jos mitään) lajista vallitsi Pikku-Ykän maailmassa? Kysyn tätä lähinnä siksi, että isoäitini mainitsi lukeneensa Tarun sormusten herrasta suomennoksen tuoreeltaan joskus seiskytluvulla, mikä tuli minulle yllätyksenä.

Esko kirjoitti...

Babylon 5 oli kyllä mahtava sarja. Harmi vaan kun se sitten yht'äkkiä hyytyi kesken tuotantojakson ja jäi vähän niinku kesken. Ainakin trailerit antoivat ymmärtää, että muutakin mielenkiintoista juonenkäännettä olisi tulossa. Sitä ennen tietty tuli katottua Star Trekin uusimmat sarjat, joissa Jean Luc Picardin charmi ja sivistyneisyys loisti ja vei koko sarjaa eteenpäin omalla voimallaan. Isä aikoinaan kutsui sarjaa taivasreeksi, joka oli ihan hauska suomenkielinen nimitys hyvälle sarjalle.

Hemuli kirjoitti...

Itselle on kolahtanut yli kaiken Star Trek next generation ja Babylon 5. Babylon on suhteellisen tuorre sarja, Suomessa esittämisestä ei ole kuin 20 vuotta...

Ja tietysti tähtien sodat vaikka New Hopen kohdalla olinkin vasta kutina isä ukon munissa mutta heti miten ala-asteella kun kaveri sai VHS nauhurin niin nuo tuli katsottua moneen kertaa (Ninja elokuvien välissä).
Episodit 1-3 on täyttä kuraa mutta itse olen jossakin määrin tykännyt Disneyn tekemistä leffoista.




Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys buurille johannesbuurista, Trilisserille, Kissamiehelle, Achtungille, Apoliteialle, Eskolle ja Hemulille & kiitos kommenteistanne.

buuri: Olin – kehno vie – liian nuori ja tuo meni minulta ohi. Olis varmaankin kolahtanut.

Trilisser: Babylon viitosta on tietysti turha verrata nykyajan tekniikkaan. Omalla kohdallani katsoin sitä pienestä väri-tv:stä ja kyllä efektit kolahtivat silloin täysin.

Kissamies: Kiitos erittäin kattavasta lisätiedon pläjäyksestä. Muutamia omia huomioita:

- Niistä masentavista sen ajan elokuvista jotka jätin pois koska tutustuin molempiin myöhemmin voi mainita Kukkia Algernonille ja Soylent Green.

- Pimeän Tähden näin myös joskus myöhemmin ja sehän oli niitä hitaasti eteneviä elokuvia joita nykyisin tuskin julkaistaisiin. Ihan katsottava pätkä se sinänsä oli.

- Olipa kerran avaruus on jäänyt katsomatta mutta kyseisen systeemin ensimmäinen eli Olipa kerran ihminen oli vallan mainio. En ottanut sitä tähän mukaan kun se oli kuitenkin puhtaasti historiaa. Sen uuden Valerian-leffan olen nähnyt ja totesin että ihan ok, mutta jotkut asiat toimivat paremmin sarjakuvina enkä oikein tunnistanut leffasta niitten sarjiksien Valeriania ja Laurelinea. Voi olla että muistikin jo pätkii.

- Tripodien aika oli mainio mutta kun se tuli vasta 1984 niin sitä ei oikein voinut sanoa enää Kekkoslovakian ajaksi. Se toimi kyllä hyvin niin kirjana kuin sarjana. Dr Who on siis jäänyt minulta tyystin väliin ja jos feministiboostausta on tarjolla niin jääpä jatkossakin. Tiedän toki että sarjalla on kova kulttimaine ja hardcore-fanien on taatusti vaikeaa niellä Dr. Who hameessa.

- Safiiria ja Terästä löydät kyllä youtubesta. Se on voinut siihen maailman aikaan ollakin pelottava, ainakin pienemmille lapsille. Niin Predator kuin moni muu leffa pilkottiin joskus 1980-luvun loppupuolella niin torsoiksi että ei niitä jaksanut katsoa. Siihen liittyi se, että VHS:t piti leikata K16-kelpoisiksi.

- Star Trekin spin off sarjasta Deep Space Nine voi muuten sanoa, että se on oikeastaan täsmälleen sama sarja kuin Babylon 5, eli B5 on kyllä myös kopioinut sitä. Tosin se DS9 samoin kuin yleensä Star Trek-saaga ei ole sillä lailla kolissut. Disneyn Star Warsia olen nähnyt sen yhden ja se minulle riitti.

Achtung: Joo, tiedä hänessä kuinka paljon saatiin vaikutteita Apinoitten Planeetasta. Ja sen leffan pääosan esittäjän Charlton Hestonin loppukaneetista ”you blow up the damn thing, I damn you to hell!”. David Bowien musiikki ei muuten minulle ole koskaan kolahtanut. Minusta hän ei ollut muusikko, hän oli hahmo. Tuo V tuli myös selkeästi Kekkoslovakian jälkeen. Siitähän tehtiin hiljattain uusintaversio mutta se jäi kahteen kauteen. Oliko se Itse Jumalat sellainen kirja jossa ei ollut kahta vaan (siis ihan oikeasti) kolme sukupuolta jotka tietyssä kehityksen vaiheessa yhdistyivät ja muuttuivat yhdeksi henkilöksi?

Apoliteia: Kiitos sinullekin. Mutta valitettavasti en pysty auttamaan tässä fantasia-asiassa. Luin Sormusten Herran vuonna 1981 ja sen jälkeen Tolkienin muun tuotannon. Ainoa fantasiajuttu mitä olen lukenut sen jälkeen on Ursula K. LeGuinin Maameren Tarinat ja siihen se sitten minulla on jäänyt. Toivotaan jos joku kommentoija voisi antaa osviittaa.

Esko: Voi olla, että nyt ymmärsin kommentin väärin mutta eihän B5 kesken loppunut vaan siitä tehtiin juuri suunnitellut viisi tuotantokautta. Tarkoitatko B5:n spin-offia Crusade? Se nimittäin jäi sitten kyllä tosi pahasti kesken.

Hemuli: Tuo VHS-nauhurihan kaiken kaikkiaan muutti elokuvien katselun muutenkin. Ei oltu enää Yleisradion varassa.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, olin liian nuori katselemaan tuota Myrskylintuja tai Avaruusasema Alfaa, mutta se alkuperäinen Taisteluplaneetta Galactica ns. räjäytti pankin. Sen jälkeen tuli innolla katseltua sitä Star Trekin Next Generationia ja Babylon 5:ttä, kuten Hemuli tuossa edellä jo totesikin.

Eikös jossain Galactican jaksoissa lähetetty heidän tiedemies ajassa taaksepäin 40-luvulle auttamaan saksmanneja heidän V1- ja V2-kokeilujen avittamisessa, jotta ihmiskunta voisi joskus tulevaisuudessa olla heille liittolainen taistelussa Cyloneita vastaan?

Babylon 5 sarjasta tosin eniten kolahti se kuvankaunis komentaja Ivanova, taidan olla heikkona noihin pitkähiuksisiin naisiin :-)?

Toi Avaruuden korkeajännitys ei tainnut lyödä läpi, koska se ilmestyi vain yhden vuoden? Jos siis muistini pelittää oikein, tuli luettua muiden "korkkareiden" ohella.

Lievänä OT:nä, tosielämässä sodissa on ollut myös naisia mukana, aina etulinjasta lähtien. Kaverin linkkivinkkinä ironisella otteella tehty Badass of the Week-saitti, jossa on esitelty myös muutamat naiset. Anna Jegorova tuli tunnetuksi Shturmovik "maatalouskoneen" pilottina. Jouduttuaan saksalaisten sotavangiksi hypättyään vaurioituneesta koneesta, hän joutui vapauduttuaan NKVD:n kuulusteltavaksi epäiltynä maanpetoksesta, huhhuh. Kas siinä CCCP:n "kiitokset" hyvästä sotilaspalveluksesta ilmojen sankarittarelle! Artikkelissa oleva Onnenpyörä-meemi "haluatko ostaa vokaalin" on tosi pähee! Heh, mitähän siinä mahtaisi lukea?

Tuolta löytyy myös HS:n mainitsema tarkka-ampuja Ljudmila Pavlitshenko sekä muutama muu sankaritar, kuten:

Lydia Livtjak, myös "Stalingradin valkoisena ruusuna" tunnettu hävittäjäpilotti.
Serbialainen Milunka Savic ensimmäisen maailmansodan puolelta, joka lienee eniten kunniamerkkejä saanut naissoturi.
Tankisti Marija Oktjabrskaja, hänen T-34:nsä lempinimi olikin osuvasti "Боевая подруга" - bojevaja podruga - taisteleva tyttöystävä.

Kas siinä kaikille nyky-feministeille hieman esimerkkiä/purtavaa, noi naiset eivät tainneet valittaa mistään pikkuseikoista, kuten jos miesten mukaan nimetyt kadut ovat pidempiä kuin naisten vastaavat!? Toki, naisten kohtalo sotavankina lienee ollut tosi karua.

E.m. saitilta löytyvät myös Simo Häyhä & Lauri Törni. Ehkä tämä on sitä isänmaallista yltiönationalismia, mikä pitää kitkeä pois meistä suomalaisista "for good" [sarkasmi]?


- Soomepois Eestist -

Unknown kirjoitti...

Muistan vielä kun näin tähtien sodan ensimmäisen kerran. En ollut vielä oikein päässyt scifi genreen kiinni elokuvina, tv ohjelmina enkä kirjoina. Oli uudenvuoden aatto, aikuiset kännäsivät ja lapsille oli järjestetty elokuva. Katsoin putkeen kolme kertaa saman illan aikana, löysin itseni. Sitten tulikin rallikylän pieni kirjasto pengottua läpi. Tämä kyllä oli jo paljon Urkin jälkeen. Mukava kuulla että on muitakin nyrjähtäneitä ihmisiä. Dyyni oli seuraava käännekohta. Elämää mullistava jopa. Valerian on liian harvalle tuttu, kiitos Valerianin tähtien sodan visuaalinen maailma oli mitä oli. Täytyy kyllä tunnustaa elokuvien olevan itselleni lähinnä haaleita kopioita kirjoista...

Anonyymi kirjoitti...

Minuun teki suuren vaikutuksen Arthur C. Clarken tuotanto kirjoina ja Avaruusseikkailu 2001 elokuvan näin sen ensimmäisen kerran joskus 1980-luvulla ja se oli menoa. Pikkukapungin sci-fi hyllyt tuli luettua läpi ja kirjastontädeille tuli kirjotettua lukuisia kaukolainapyyntöjä, joiden saapumista sitten odottelin suurella jännityksellä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Unknownille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

Soomepois: Toki naisia on ollut sodissa mutta tää nykyinen pakkofeminiininen linja on ensinnäkin naurettavaa ja toiseksi se on tylsää. Koska se ei ole totta. Minä tykkään scifistä mutta senkin täytyy mennä tietyn järjen rajoissa. Commander Susan Ivanova eli Claudia Christian oli kyllä varsin hot joten annanpa sinulle tässä myöhästyneen pääsiäismunan:

https://xhamster.com/photos/gallery/claudia-christian-playboy-2660971

Unknown: Kyllähän meitä nyrjähtäneitä on. Dyyni oli tosi hyvä kirjasarja mutta niin David Lynchin versio siitä samoin kuin se seuraava eivät minusta oikein onnistuneet. Kirjat olivat parempia. Tähtien Sodan Millenium Falcon-alus on muuten ottanut varsin huomattavasti vaikutteita Valerianin aluksesta.

Ano: Mulle kolahti enemmän sitten se seuraava 2010. Sekä kirjana että leffana. Pikkukaupungin kirjastot tuli silloin 1980-luvulla itselläkin plärättyä tarkkaan.

Kahden vuoden karkoitus kirjoitti...

Ehtoota

Tulee jo melkein lähimuistin puolelle. Minulta meni aikanaan yksi tenttikausi sivu suun, kun sain käsiini tv-sarja Fireflyn. Sarja minua sangen suuresti viihdytti, ja kovasti sydämelleni kävi, ettei sitä tehty kuin yksi tuotantokausi.

Täältä tähän

t. Brysselin Bobrikov

Trilisser kirjoitti...

Yrjö taisi vinkata B5:n kopioineen DS9:ää. Ei välttämättä. Näet Babylon 5:n luoja ja käsikirjoittaja J. M. Straczynski kertoi fanifoorumilla, että hän tarjosi alunperin B5-ideaa Star Trekkiä tuottaneelle yhtiölle, mutta idea kaatui. Ja sitten ilmestyikin DS9.

Olin ja olen B5-fani myös, mutta minusta sarjassa pääongelmana oli se, että siinä ihmiskunta ei ollut kehittynyt muuta kuin teknisesti. Star Trekissähän taas ihmiskunta on kehittynyt vallankumouksellisesti eli Picardia lainaten "pursuit of material wealth is no longer the driving force behind mankind". Toinen B5:n ongelma oli se, että sen Interstellat Alliancen rakenne oli apinoitu suoraan USAn mallin mukaan.

Tuosta B5:n luojasta on kuulunut huhuja, että mies on harvinsisen kyvykäs polttamaan siltojaan eri tahoihin.

Esko taisi jotain puhua B5:n jäämisestä kesken. Ei se jäänyt, mutts Crusade jäi ja Crusadessa oli ajatuksena pistää pakettiin monia juttuja.

Tuo Susan Ivanova muuten ei ole mukana viimeisellä kaudella. Syynä työriita. Claudia Christian näet vaati palkankorotusta. Mutta Hollywoodin ammattiliittojen takia olisi jouduttu ilmeisesti tarjoamaan samaa korotusta kaikille sarjan päänäyttelijöille. Siihen Straczynski ei halunnut lähteä ja Christian sai kenkää.

Dr Outhouse kirjoitti...

Mukava muistelokirjoitus. Olen itse näköjään seuraillut samoja juttuja ja kirjalistakin on hyvin tuttu. Yritin tuossa taannoin katsella Safiiri ja Teräs -sarjan jaksoja nostalgiannälkääni, mutta kyllä niistä on aika ajanut ohi. Silti tuntuu, että ennen oli kuitenkin kaikki paremmin... tätä se on vanhettuminen.
Lopun kauhukuvasta tuli mieleen vanha hokema; "Se on maailmanloppu, kun pimppiin hampaat kasvaa." Näinköhän niitä aikoja nyt elellään..?

Anonyymi kirjoitti...

Triviaa Tähtien Sodan syntyhistoriasta: Lucasin tarkoitus oli joskus 70-luvun alussa tehdä elokuva aiemmin mainitsemastani sarjakuvasankari Flash Gordonista. Ei kuitenkaan saanut tämän oikeuksien omistajalta lisenssiä elokuvan tekoon, joten aloitteli kirjoittelemaan ja kirjoituttamaan omia tähtitaistelujuttuja. Ensimmäinen valtavan ylipitkä käsikirjoitusaihio valmistui v. 1974 nimellä "The Adventures of Luke Skykiller". Valmiissa versiossa taitaa Han Solo olla eniten tuon kaukaisen lähtökohdan, Flash Gordonin, kaltainen.

Juu, Itse jumalien toisessa maailmankaikkeudessa, jota Maan (tai siis Kuussa olevan siirtokunnan) tiedemiehet kutsuvat paraversumiksi, luonnonlait ja materia ovat hiukan erilaisia kuin täällä. Kaksi sukupuolta oli materiaalisia, näistä toista edustava päähenkilö oli aika miehekkään looginen, toista edustava taas varsin käytännönläheisen naisekas. Kolmas sukupuoli oli eteerinen hahmo, selkeästi La Femme, jonka olisi pitänyt saada paljon sikäläisen auringon paisteen muodossa nautittavaa energiaa, että voisi tulla tarpeeksi aineelliseksi, että lisääntyminen olisi mahdollista. Aurinko vain oli hiipunut aika kylmäksi, joten lisääntymiset olivat jo harvinaisia. En muista ihan tarkkaan, olisivatko nämä sukupuolet voineet tuottaa pariutumalla uusia sukupuolisia otuksia, muistaakseni semmoisestakin keskustelivat. Nämä olennot olivat kuitenkin jotenkin lapsellisia, kuin teinejä; aikuisia olivat salaperäiset Vanhimmat, jotka nekin alkoivat olla toosi vanhoja ja vähentyä. Ja joiden alkuperästä sukupuolekkaiden trio ei ollut perillä. Kunnes,..

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Brysselin Bobrikoville, Trilisserille, Dr Outhouselle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Brysselin Bobrikov: Jep, Firefly oli yksi kaikkein aikain parhaista scifi-sarjoista. Semmonen scifi-western. Tehtiinhän siitä sentään yksi elokuva sen sarjan jälkeen kun fanit oikein vaativat.

Trilisser: Kiitos lisätiedosta. Tuo oli minulle uutta. Itse näen kyllä että ihmiskunta ei pysty kehittymään muuten kuin teknisesti. Se naapurin repivä apina on jokaisen takaraivossa ja löytyy tarvittaessa. Siksi B5 oli uskottavampi kuin Star Trek. Niin kuin tuossa ylempänä totesin niin Crusade jäi kesken ja just siinä vaiheessa kun juoni alkoi kiinnostaa. Christianin tilalle tuli viitoskaudelle Tracy Scoggins ja muutenkin se viitoskausi oli sarjan huonoin.

Dr Outhouse: Huomasit siis sen Predatorin tehostemiesten pienen källin. Predatorhan olikin selvästi naaras. Sillä oli vain värkki suussaan hampaitten ympäröimänä. Ihme ettei kukaan muu vielä hoksannut.

Achtung: Kiitos lisätiedosta. Muistelen että kun nuo kolme sukupuolta yhtyivät niin tuloksena oli henkilö nimeltä Estwald, jonka tuloa oli se yhteiskunta jo odotellut.

Trilisser kirjoitti...

Yrjö: Scoggins EI korvannut Christiania vaan oli kokonaan uusi hahmo. Viitoskquden erilaisuus johtui mm. eri tuotantoyhtiöstä. Jossain välissä näet oli mahdollista, että neloskausi jää viimeiseksi.

Ja tuolla vallankumousella en viitannut apinaan yhtään missään vaan siihen, että B5 olettaa myös eri alienien olevan kapitalisteja. Ja onhan itse Picardkin taistellut apinan raivolla. Ei pidä vetää yhtäläisyysmerkkiä apinan raivon puutteen ja "pursuit of material wealth is no longer the driving force behind mankind" välilä.

Firefly oli täyttä sontaa. Minä en halua kuunnella kantria scifisarjassa.

Anonyymi kirjoitti...

Laurelineeeee….aaah…!
Mahtavan paketin mennyttä aikaa olet saanut kasattua - ja kommentaattoreilta on tullut vielä lisää!

Muutamia juttuja tuli mieleen tätä postaustas lukiessa; Rick Random oli jotenkin latteaa tavaraa ja perin totista scifiä, mutta Jet-Ace Loganissa kirjoittajat päästelivät kieli poskella menemään - mieleen muistuu stoori kaasuuntuvista jättiläisistä timantintekokoneineen romauttamassa saarivaltakunnan taloutta ennen invaasiota… Alati kiukkuinen komentaja Cobb on myös jotenkin jäänyt mieleen huvittavana hahmona.
Sarjakuva, joka mielestäni kuuluu myös kekkoslovakian ajan scifi-lukemistoon, on King Kong (King Kong the robot) jossa professori Bryce(?) on valmistanut jättiläisapinasta robottiversion, joka taistelee - tietenkin - muiden robottien, ym. jättiläisöttiäisten kanssa pääosin jossain eteläisissä maisemissa. Sarja taisi olla alkujaan brittiläinen ja sitä julkaistiin samassa formaatissa kuin Korkeajännityksiäkin.

Neuvostoelokuvista on jäänyt mieleen elokuva Vaarallinen Mutantti, jossa kapitalistisen ahneuden tuhoamassa maailmassa eletään vaivaisesti saastuneen lähteen ympärillä ja sirorakenteinen, vinhasti liikkuva tyttö edustaa jonkinlaista vaarallista toiseutta. Jos haluaa, niin kyllähän tuosta jotain profetiaalista on löydettävissä…

Ykän kirjallisuuslista on perin kattava, muutama on listalla joita ei ole tullut luettua. Aikanaan koulun kirjaston scifiosasto tuli kahlattua läpi hyvinkin perinpohjaisesti ja vanhat, 50- ja 60-luvuilla kirjoitetut avaruusseikkailut olivat ihan hillittömän hauskoja! Sääli sinällään, kaikki nuo jo silloin hauraiksi plärätyt kirjat on varmasti jo aikaa sitten kärrätty kaatopaikalle…

Kiitos tästä lukupaketista ja kiitokset myös kommentaattoreille hyvistä lisäyksistä.
T. Riku Raunioilla

Kissamies kirjoitti...

Se Olipa kerran avaruus erosi muista sarjoista siten, että se oli paljon vähemmän pedagoginen ja enemmän oman juonensa varassa. Tuntui että Barille ja kumppanit painostivat siihen enemmän luovuuttaan. Alukset suunnitteli kuuluisa scifitaiteilija ja musiikkiakin kierrätettiin myöhemmissä sarjoissa. Valerian-elokuvasta olen samaa mieltä. Paria kohtaa lukuunottamatta ei oikein saavuttanut sarjakuvan tunnelmaa.

Tripodien ajasta vielä sen verran, että kun jotkut arvostelivat TV-sarjan perusteella tripodien käytännöllisyyttä sotakoneena, John Cristopher meni ja kirjoitti trilogialle esiosan When the Tripods Came, joka paljastaa miten tripodit valtasivat maailman. Aika kiintoisa lukukokemus sekin lastenkirjaksi.

Star Trekistä: jossain dokumentissa analysoitiin että kun Gene Roddenberry teki alkuperäisen sarjan, hän oli nelikymppinen ja halusi olla seikkailija ja naistenmies. Next Generationia tehdessä hän taas lähestyi seitsemänkymppistä ja mietti millaisen perinnön jättää taakseen. Siitä syntyi uuden sarjan utopistinen yhteiskunta. Kuten sanoin, en pitänyt NG:stä. Kuulemma pääsee vauhtiin kahden ekan kauden jälkeen, mutta siinä vaiheessa oli varmaan jo päättänyt olla katsomatta. DS9:a ja Voyageria olen katsonut pari jaksoa ja en innostunut. Enterprisen jopa katsoin, vaikka se oli puoliksi huono. 70-luvun piirretty oli mielenkiintoinen. Tämä uusin, STD on haukuttu ihan syystä. Sen tekijät eivät ymmärrä sarjaa ollenkaan.

Jos tykkää laillani alkuperäisestä Trekistä, kannattaa ehdottomasti katsoa fanisarja Star Trek Continues. Jotkut jaksot parin ensimmäisen jälkeen ovat tosin huonompia ja muutamassa on ehkä häiritsevästi poliittista kantaa-ottavuutta. Tulee mieleen varsinkin se jakso, jossa oranssit ihmiset eivät halua päästää pakolaisia asteroidilleen. Tosin alkuperäisessä sarjassa olisi saattanut olla juuri sellainen jakso jos se olisi tehty nykypäivänä.

Jos vielä palataan 70-luvulle niin Woody Allenin Unikeko on minulle nostalginen. Näin sen varmaan juuri oikeaan aikaan 80-luvulla.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset Ykälle kuvankauniista pääsiäismunasta!

No nyt viimeistään tullee selväksi miksi eräät überfeministit inhoavat naisten alastonkuvia ja aikuisviihde-elokuvia? Claudia vissiin pakotettiin noihin kuviin eikä hänelle maksettu siitä kohtuullista korvausta? Kas siinä pureksittavaa MeToo hysteerikoille & toitottajille. Onhan tuo Li pitkine hiuksineen myös nätti nuori nainen, mutta hänen aatemaailmansa mielipiteineen poistaa noi kaikki "edut".

OT1: kas tässä Keijo Kaarisateen pääsiäistervehdykset ja muutama siteeraus hänen aprillipäivän twiittauksista:

"Aprillia vaan vihapuhujat. Huomenna taas potkitaan ovet sisään normaalisti Keijo-ryhmän kanssa. Keijo täydessä terässä." Heh, viitannee poliisin Karhu-ryhmään?

"En enää syö Kinder-suklaata. Ruskeaa ja valkoista suklaata sekaisin. Hyi helvetti! Jotain rajaa. Pitääkö ihan kaikki sotkea?"

Eli myöhästyneet pääsiäis- ja aprillipäiväntoivotukset sinne hotellin respaan näin jälkijunassa! Kun noita Keijon ja Helsingin poliisin twiittejä lukee niin kohta ei erota mikä on totta ja mikä parodiaa.

OT2, nyt Suomessakin on mies synnyttänyt lapsen. Mielenkiintoiseksi menee tämä maailmanmeno....


- Soomepois Eestist -

Trilisser kirjoitti...

Kissamies: DS9 vaatii katsomista enemmän kuin 2 jaksoa päästäkseen vauhtiin. Olen sarjan katsonut läpi 3 kertaa. Samoin Voyagerin. TNG:n ainakin 5 kertaa. Enterprisen kahdesti.

Mikä Discoveryssä vikana? En ole nähnyt yhtään jaksoa.

Oma scifisuosikkini on Tähtiportti (SG-1 ja Atlantis).

Kissamies kirjoitti...

Trilissier: Joo, on hyvinkin mahdollista etten ole vain antanut noille sarjoille mahdollisuutta kun olin niiden ilmestymisaikaan sillä asenteella että oikeassa Trekissä pitää olla Shatner ja Nimoy. Discoveryssä on paljonkin vikaa, mutta omasta mielestä se pahin on väärä asenne ja tunnelma. Jargonia käyttääkseni se on "grimdark", eli ihmiskunta on tuhon partaalla ja tarvitsee moraalisesti arveluttavia ihmisiä ja keinoja selvitäkseen. Aito Star Trek, varsinkin NG, on teemoiltaan täysin päinvastainen, eli "noblebright". Samaan aikaan ilmestynyt Seth MacFarlanen parodiasarja on aidompaa Star Trekkiä.

Nyt kun vielä lähdin kirjoittelemaan niin sanotaan se omakin mielipiteeni Fireflysta: Ihan jees, mutta ei ihmeellisempi. En ymmärrä hysteriaa. Tunnari on kyllä hieno.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille, Rikulle Raunioilla, Kissamiehelle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Trilisser: Joo, kirjoitin epäselvästi. Eri roolihahmot mutta Scoggins tuli Christianin tilalle voimakkaana naishahmona. Aiheesta B5 ja yhteiskuntajärjestelmät voi todeta, että siellähän oli myös puhdas hyönteisyhteiskunta eli Gaimit. Minä kyllä tykkäsin Fireflysta ja sen tietynlaisesta rajaseutuhengestä. Kinastelemaan en ala. Yks tykkää ketsupista, toinen ei ja molemmat ovat omalla tahollaan aivan oikeassa.

Riku Raunioilla: Kiitokset sinullekin ja tuo King Kong multa unohtui. Minä kun teen nämä jutut kokolailla muistin varassa. Kirjallisuudesta voi todeta että ihan sitä parhaimmistoa ovat olleet erilaiset novellikokoelmat. Novelli on minusta scifille varsin mainio pelialusta.

Kissamies: Kiitos lisävalaistuksesta ja täytyy tutustua tuohon Star Trek Continues-juttuun. Yksi elokuva muuten joka unohtui (niin kuin unohtui nimikin) oli puolalainen (!) leffa jossa kaksi jätkää herää syväjäädytyksestä täysin naisvaltaiseen yhteiskuntaan jossa ei miehiä edes ole. Leffa loppuu siihen että heput murtautuvat lapsihautomoon (luonnonmenetelmäähän ei enää käytetty), vetävät tumppuun ja järjestävät feministiyhteiskunnalle ikävän yllätyksen.

Soomepois: Juu, jos on mitä näyttää niin miksei näyttäisi jos kukaan ei pakota? Usko huviksesi että jos Keijo Kaarisateen henkilöllisyys paljastuu niin hän on oikeudessa syytettynä täysin samanlaisten twiittien tekemisestä kuin mitä poliisi tekee. Se naurattaisi jos ei olisi niin vastenmielistä. Tuo ”miehen” synnytys saa tietysti tiedostavaiston laukeamaan housuunsa ja on tulevaisuudessa yksi historianopetuksen aihe esimerkkinä siitä kuinka sairaita aikoja elettiin. Käsittääkseni miehellä ei ole naisen suvunjatkamisvärkkejä. Ihan sama mitä siinä henkilötunnuksessa lukee.

Kissamies kirjoitti...

Haa, tuohan on Seksmisja/Sexmission/Sulatetut miehet vuodelta 83 tai 84. Taisin itsekin nähdä sen silloin kun se esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran.

Olli S kirjoitti...

Pakko kerrankin kommentoida. Aika lailla sama lista ja samat nimet ja varsinkin tuo viimeinen valinta kolahti, Babylon 5 ! Sen voisi katsoa vaikka uudelleen, mutta mistä löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia jälleen muisteloistasi ja vaikken itse mikään avaruus-scifi fani olekaan niin aika monta tuttua juttua tuli mieleeni. Aikalaiskulttuuria se on viihdekin näes.

Vaan pyytäisin huomauttaa seuraavasta asianhaarasta. Täällä kommenttiosioissa on mainittu Kekkoslovakian sensuurista ja kuinka se vaikutti videoelokuviin leikkauksineen.
Olette väärässä. UKK:n valtakunnassa ei ollut mokomaa lakia saati määräystä vaan tämäkin "riemu" tuli kiusaksemme Urkin seuraajan, lentopalloilevan `tarttis tehrä jottain` -presidentin toimikaudella ja allekirjoittamana.

"Vuonna 1987 hyväksyttiin Suomessa videosensuurilaki, joka kielsi kokonaan levittämästä alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Tätä lakia perusteltiin käyttämällä esimerkkeinä elokuvia Teksasin moottorisahamurhat (1974) ja The Boogeyman (1980). Käytännössä laki johti elokuvien mielivaltaiseen saksimiseen, jotta videolevityksessä oleva elokuva saataisiin K-16-luokkaan."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sensuuri_Suomessa

Sama kanava taikka väylä mitä myöden saimme LP-levyjä kopioituina C-kaseteille kuunteluamme varten, toimitti sitten myöhemmin myös leikkaamattomia elokuvia kopion kopioina VHS-kaseteilla katselunälkäämme tyydyttämään.
Kas kun hevimetalli ja kauhuelokuvat kävivät sekä käyvät edelleenkin käsikynkkää niin harrastajakunta auttoi (ja auttaa) toinen toisiaan.

On muuten suorastaan uskomatonta kuinka nopeasti me saimme noita käsiimme vaikka ei ollut interwebbiä käytössä! Kyllä hätä keinot keksii ja kieltolait eivät hyödytä kuin rikollisia.


-Tvälups-


Jk wanhana progemiähenä Ykälle kuuntelusuositus ko genrèn alalta (ellei ole jo entuudestaan tuttu?) https://youtu.be/21tT3LBY0O4

Jjk elokuva minkä nimeä et muista on -Seksmisja- eli tämä:
http://www.imdb.com/title/tt0088083/
https://www.youtube.com/watch?v=GoeUUnq4-u8
Löytyy ainakin torrent-palveluista; ollen edelleen loistava elokuva!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kissamiehelle, Olli S:lle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Kissamies & Tvälups: Joo, juuri tuota leffaa minä tarkoitin, kiitos lisävalaistuksesta.

Olli S: Löytyy varmaan DVD:nä netistä tilattuna. Kaikki kaudet ovat DVD:llä. Esmes tuosta löytyy:

http://cdon.fi/elokuvat/tv-sarjat/babylon_5/

Tvälups: Luulen, että kommentoijat tiesivät että se videokannibalisointi tuli vasta 1980-luvulla sillä eihän Kekkoslovakiassa videonauhureita juuri kenelläkään edes ollutkaan. Ja niitä videoitahan todellakin kierrätettiin ja aina jostain löydettiin ja muistan juuri tuon Teksasin moottorisahamurhat sekä Evil Deadin joita katseltiin kopionkopionkopioina. Ja kiitos linkistä. Tämä oli minulle uusi tuttavuus.

joppos 123 kirjoitti...

Oma suosikkini oli aikoinaan ehdottomasti "Kuuden miljoonan dollarin mies" jos ei nyt sitten genren ulkopuolelta laske mukaan "Mustaa oria" ja "Bonanzaa"
Jos haluatte nähdä oikein sheissen mielikuvitusleffan niin suosittelen seuraavaa " Black Sheep"
Aikoinaan vaimo kysyi lenkille lähtiessään, että minkä leffan hän vuokraa illaksi niin annoin ohjeeksi, sellainen missä on perkeleesti turhaa väkivaltaa ja merkityksetöntä seksiä.
Sitä sain mitä tilasin. Onneksi olin jo aika kovassa hutikassa leffan puolivälissä, trauma jäi silti.
Juu ja lampaita oli leffassa ihan riittämiin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, joppos 123. Joo, tuota tuli katseltua. Sen ajan suosittuja (ei scifi) poliisisarjoja olivat sitten Columbo, Cannon, Ratsupoliisi McCloud, Toma ja Baretta. 1980-luvulla tuli sitten se Hill Street Blues. Täytyypä panna tuo mainostamasi leffa korvan taakse. On vissiin otettu vaikutteita Bad Taste-elokuvasta.

Trilisser kirjoitti...

Noita Bad Taste -tyypin elokuvia en vaan ymmärrä. Ei vaan mene jakeluun, että mitä hauskaa niissä muka on.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Trilisser. Ideahan niissä on se, että niissä kaikki on heitetty niin totaalisen överiksi. Vaan jos jostain ei pidä, ei onneksi tarvitse katsoa. Sinänsä aikanaan pisti ihmetyttämään kun kuulin, että Bad Tasten ohjannut Peter Jackson ohjaa Tarun Sormusten Herrasta. Muistan tuumailleeni että mitähän siitä oikein tulee mutta ihan tyylillähän Jackson hommansa hoiti.

Anonyymi kirjoitti...

Ykä, Ykä!? :/ Kuis sää KEHTASITKI jättää mainittematta Avaruusasema Alfan! Ja mä olisin viel eriksee maininnu Solaris leffanki (kirjan toki mainitsitkin) joka oli tosi upee, vaikka tais ollaki venäläinen (tai no, siihen aikaan neuvostoliittolainen. Tai ainakin jostain itä-blokin maasta, muistaakseni?) Mut hyvä toi kirjalista(kin) oli. Ja vinkkinä pistän, ku vaikuttais olevan melko samallai maku, et lukaseppas Greg Bearin Veren musiikki (vai oliks se -sinfonia?) Saattaisit vaikka digata. Ja eks Asimovit kolahtanu vai?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Olihan se Avaruusasema Alfa tuossa jutussa. Katso tarkemmin. Kyseisen Greg Bearin kirjan olen lukenut ja se oli vallan hyvä. Asimovit kolahti kyllä mutta eivät ole minulle niitä suurimpia suosikkeja.