VIHAN JA VASTUUN DEMONIT

Lukijatkin ovat varmaan panneet merkille sen että jos kaipaa sellaista oikein kunnon uskonnollista paatosta niin se on siirtynyt jo aikaa sitten kirkkojen saarnastuoleista valtamedian toimituksiin ja toimittajat alkavat muistuttaa aina vain enemmän pappeja. Ei puutu kuin liperit kaulasta. Hyvä esimerkki tästä on Helsingin Sanomien päätoimittajan Antero Mukan tuore kirjoitus joka on otsikoitu ”Viha on syytä tunnistaa, mutta tottua ei pidä”. Laitetaanpa hieman koostetta tästä saarnasta:

- Yhteiskunnan rakennuspuiksi viha, kostonhalu ja katkeruus ovat erityisen huonoja.

- Vihasta on tullut vakava yhteiskunnallinen kysymys. Presidentin ajatuksenkulku pohjustaa maaperää tarpeelliselle keskustelulle: kuinka meidän tulisi tuota vihaa käsitellä.

- Tänään on toisin. Viha on saanut uusia merkityksiä, ja kotonakin huomaan kavahtavani vihata-verbiä omasta, teinin tai edes taaperon suusta – oli asiayhteys kuinka harmiton tahansa.

- Meillä ei vihata ketään eikä mitään, tulee tarve sanoa.

- Vihakirjoittelun määrä kasvoi rajusti etenkin vuonna 2015, kun Euroopan terrori-iskut, yhteiskunnallinen epävarmuus ja pakolaiskriisi ruokkivat sosiaalisia jännitteitä ja pelon tunteita.

- Samalla verkkoviha muuttui aiempaa poliittisemmaksi. Ihmiset pyrittiin tietoisesti jakamaan selvärajaisiin ryhmiin, meihin ja muihin. Muut ovat tässä asetelmassa tietenkin uhka meille. Ja vihaajat yleensä näkevät itsensä uhreina, joista vallanpitäjät eivät edes välitä.

- Vihan takana pilkistää pelko. Ja se synnyttää uutta pelkoa.

- Keskuuteemme pesiytynyt vihakin on tunnistettava, mutta olkoon siitä pitkä matka tuhohakuisen, väkivaltaisen tai hallitsemattoman vihan hyväksymiseen. Yhteiskunnan rakennuspuiksi viha, kostonhalu ja katkeruus ovat erityisen huonoja.

- Eikä vihaan pidä ikinä tottua.

Jopa piti pastortoimittaja suarnan. Jossa hän jätti tarkoituksella mainitsematta sen asian että viha on täysin luonnollinen inhimillinen tunne. Joka pääosin johtuu siitä että vihaa tuntevaa ihmistä tai hänen läheisiään sekä omaan kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä kohtaan on kohdistettu pahaa. Tunne on täysin ymmärrettävä. Vääräksi tulkitun tunteen kieltäminen muistuttaa kovasti Orwellin yhteiskuntaa jossa Winston Smithkin pääsi hengestään vasta sitten kun oli uudelleen oppinut rakastamaan Isoa Veljeä.

Tulee huomata että kyseinen pastoritoimittaja ei ole ollenkaan huolissaan suomalaisiin kohdistuvasta tuontiväkivallasta. Hän ei edes mainitse sitä. Hän on huolissaan vain asian aiheuttamasta suuttumuksesta. Niin kuin monelle hänen kaltaiselleen hänelle suomalaisten sanoma sana on pahempi asia kuin suomalaisiin kohdistettu väkivallan teko. Haittamaahanmuuton suomalaisiin kohdistavaa taloudellista rasitetta hän tuskin edes ajattelee. Eikä varsinkaan sitä että se ”tuhohakuinen, väkivaltainen ja hallitsematon viha” on jo olemassa mutta se kohdistuu tuontitavaran suunnasta suomalaisiin.

Pastoritoimittaja jättää myös sanomatta – tai ei sitten omassa turvallisessa kuplassaan tajua – että se, minkä hän määrittelee vihaksi on osaltaan myös itsesuojeluvaistoa. Tavallinen ihminen ymmärtää että jos käännät lyönnin jälkeen toisen posken niin siihenkin lyödään. Alistuminen ei ole merkki inhimillisestä rakkaudesta vaan pelkästä alistumisesta.

Pastoritoimittaja puhuu vihasta kuin jostain pimennoissa vaanivasta demonista joka ottaa ihmisen haltuunsa joko ihmisen omalla suostumuksella tai sitten puolivahingossa kun ihminen on leikkinyt ouija-laudalla (ts. sosiaalinen media) sen sijaan että hän olisi keskittynyt pyhiin kirjoituksiin (ts. valtamedia).

Ehkä kyseinen pastoritoimittaja tunnistaa vihan demonin ja tietää sen oikean nimen muttei uskalla lausua sitä ääneen. Demonin jota hän oikeasti pelkää. Sen demonin nimihän on Vastuu. Nykyinen tilanne jossa suomalaisiin kohdistuva arkipäivän terrori on muuttunut uudeksi normaaliksi ei ole tullut vahingossa eikä itsestään. Se on tapahtunut siksi, että se on sallittu. Ja valtamedia on suorastaan kannustanut ja voimakkaasti edesauttanut kyseistä tilannetta. Ei ihme että pastoritoimittaja kaihtaa tiettyjä sanoja sekä tunteita ja haluaa demonisoida ne. Pastoritoimittajan kirjoituksen voisi tiivistää lyhyeen:

”Kyllä minä tiedän, että me olimme aiheuttamassa tätä tilannetta. Mutta emme haluaisi millään kantaa vastuuta teoistamme. Niin että mitäs jos kuviteltaisiin edelleenkin että me olemme olleet koko ajan oikeassa. Ja jahdattaisiin porukalla sitä määrittelemätöntä Vihan Demonia sen sijaan että pyrittäisiin korjaamaan se hirvittävä virhe mihin mekin olemme olleet osallisina. Kestäkää teihin kohdistuva väkivalta. Kestäkää se, että miljardeja euroja poltetaan nuotiolla. Kestäkää yleisen turvattomuuden lisääntyminen. Kestäkää seuraavien sukupolvien tulevaisuuden pilaaminen. Mutta älkää särkekö meidän utopistisen hyvyyden ikonia. Sillä meistä ja meidän turvatusta asemastammehan tässä on kysymys. Meistä. Ei mistään muusta”.