KÄPPÄUKOT JA JÄRKYTYSPORNO

Elettiinpä varsin mukavia kesäkelejä Huitsinnevadan Örnätjärvellä ja näistä keleistä nauttivat myös Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis saunatauollaan. Miehet olivat olleet avustamassa viikonloppuna Huitsinnevadan urheilukentällä pidettävien siitä suttaantumisen Suomen mestaruuskilpailujen valmisteluissa. Samalla pidettäisiin kilpailu ”maakunnan rumin mies” mutta toveruksia ei hyväksytty osallistujiksi koska heidät tulkittiin asiassa ammattilaisiksi. Vähän se kyllä jurppi. Olisihan se kiva olla jossain asiassa ykkönen.

Siinä istuskellessa syttyivät voimasavuke Bostonit ja nirskahtivat auki Tsuhnan Kostot. Yli lenteli lehtokurppa antaen toimelle hyväksyvän kurnutuksen. Toverukset olivat juuri ennen saunatauolleen tuloa puhuneet potkupallon EM-kisoista. Sinänsä kumpikaan heistä ei ollut lajista kovin kiinnostunut. Mutta tietty reaktio Suomi – Tanska ottelussa tai lähinnä sen kommentoinnissa oli pistänyt silmään. Lötjönen otti hörpyn, heitti yläviitoset hänen eteensä pörräämään tulleen väinön kanssa joka sen jälkeen jatkoi väinön bisneksiään kukasta kukkaan. Lötjönen totesi:

- Niin. On se vaan. En paremmin sano. Tanskalainen heppu saa sairaskohtauksen suorassa lähetyksessä ja olihan se hirmuisen ikävä juttu mutta eikös sekä se helvatun lapsiasiainvaltuutettu että Mannerheimin lastensuojeluliitto alkanut laittaa välittömästi ihmisille ohjeita että ”kuinka käsittelet tapahtunutta lastesi kanssa?”. Ihan niin kuin asiaa olis pitänyt yleensä edes käsitellä ja ei ainakaan virkakoneiston ohjeistuksella. Ja ihan niin kuin tavallisten aikuisten ihmisten pitäisi olla jatkuvassa viranomaisohjeistuksessa omien mukuloittensa kanssa.

Ykä otti myös hörpyn, sneppasi pöydälle tulleen kärpäsen jonka puolikesy pihasammakko nappasi suuhunsa sanoen kiitollisen krookin ja poistui puolestaan hoitamaan sammakon bisneksiä. Ykä komppasi:

- Joo. Epäilemättä taas ollaan järjestämässä jonkinlaista kriisiapua. Itseään ammattilaisiksi kutsuvilta tietenkin. Niin kuin niin monta kertaa ennenkin. Joka kerta aina pienemmästä syystä. Iltalehdessähän joku toimittelija hehkutti järkytyspornoa ja totesi että:

”Kun kentällä kuvatut tapahtumat järkyttivät aikuisiakin katsojia, niin miten oli niiden nuorimpien laita?

Katsoin itse ottelua alle kouluikäisen poikani kanssa ja ehdin onneksi estää hänen näköyhteytensä televisioon ja tarttua kaukosäätimeen ennen kuin hän ymmärsi, mitä kentällä tapahtui. Kaikissa kodeissa ei oltu yhtä onnekkaita.

"Poikani näki tapahtuneen ja on nyt itku silmässä", eräs ystäväni kirjoitti viestissään. Heidän kohtalotovereitaan lienee paljon.”

- Onhan meinaan niin että jos ihminen – pienikin – romahtaa jo tuollaisesta niin kestääkö se yleensä yhtään mitään? Ja mietin sitä että oliskos tuo pikkupoika säikähtänyt kumminkin enemmän isäoletettunsa ylireagointia kuin sitä, mitä siellä telkkarissa tapahtui? Ja oliko koko jätkän avautuminen sitä että ”kai kaikki huomaa kuinka hyvä ja suojeleva isä minä olenkaan?”.

- Hjuu, minä muistan, kun silloin aikanaan, tais olla 1976 kun me oltiin nulikoita ja oli se Lapuan patruunatehtaan räjähdys. Siinä kuoli montakymmentä ihmistä mutta ei me tarvittu mitään kriisiapua eikä sitä meille tarjottukaan. Todettiin vaan, niin kuin vanhemmatkin että olipa karmea juttu. Ja tiedettiin me jo alle kouluikäisinäkin se, että maailmassa on sotaa ja väkivaltaa. Ja että ihmisiä sairastuu ja kuolee. Mutta ei ollut tarvetta juosta iskän syliin itkemään sitä kuinka kauhea maailma on. Ennen kaikkea ei ollut sitä nykyistä suoranaista vaatimusta että ihmisen täytyy järkyttyä aina vaan vähemmästä ja vielä hehkuttaa omaa järkytystään. Niin että hän on tavallaan jonkinlainen uhri itsekin.

- Joo. Nykyisin on ylikorostettu järkyttymisen vaatimus. Mielellään vielä mahdollisimman julkinen sellainen. Ja onhan niin, että jos ihminen kasvatetaan vauvasta asti kermaperseeksi niin sellaisena se sitten elämänsä elää. Romahtaen joka ainoassa mutkassa.

Toverukset läksivät takaisin saunaan tuumien että se, mikä oli ennen tervettä järkeä ja kohtuullisuutta varmaankin tulkitaan nykyisin psykopaattiseksi tunteettomuudeksi. Ja jos ihminen ei tarpeeksi järkyty, niin siinä on jotain vialla.

Mutta joo, käppäukot vie hautaan aika ja uuden sukupolven voi kouluttaa sellaiseksi alaleuan väpättäjäksi kun haluaa.

Vaan onko niistä vaan enää pitämään yhteiskuntaa pystyssä? Ja pystyykö ne pitämään huolta edes itsestään?