KEPUDIKTIO

Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki istui toimistossaan työpöytänsä takana ja hänen kanssaan samassa huoneessa olivat lapualaiset sisarukset Alma ja Aatos Jörvari. He olivat hakeneet apua isäänsä, maanviljelijä Aatua vaivaavaan ongelmaan täältä Pinnanmaalta koska sitä ei kotimaakunnasta tuntunut löytyvän. Aatu oli itsekin huolissaan tilastaan ja suostunut tutkimusjaksoon. Nyt jakso oli lopussa ja Veikko Vopakilla oli Jörvareille ikävää kerrottavaa:

- Niin… olemme tutkineet isäänne tarkkaan… ja diagnoosi on selvä… hän kärsii yhdestä pahimmasta addiktion muodosta eli kepudiktiosta… näyttö on kiistaton.

Niin. Kepudiktio. Tätähän he olivat pelänneet. Heidän isänsäkin oli tajunnut tilansa jolle hän ei mahtanut mitään vaikka kovasti yritti ja halusi. Hän oli järkevä ja asiallinen mies joka ymmärsi maailman ja ennen kaikkea Suomen tapahtumat erinomaisen hyvin. Mutta vaaleissa hän oli aina äänestänyt kepua. Vaikka ei oikein jälkeenpäin osannut selittää että miksi niin taas kerran pääsi käymään. Alma kysyi Veikko Vopakilta:

- Kuinka päädyitte tähän diagnoosiin? Se on kuitenkin vakava.

- No, me teimme hänelle sekä kliinisiä että läränormaaleja tutkimuksia. Hän oli kanssamme yhteistyössä koko ajan. Ensiksi seulottiin pois normaali typeryys jolle mekään emme voi mitään. Hänelle kerrottiin pahimpia kepumöläyksiä viimeisten vuosien aikana mutta sanottiin, että ne oli esitetty joidenkin toisten puolueitten edustajien taholta. Ja hänhän totesi niihin kaikkiin että tuohan on aivan järjetöntä. Tuohan ajaa maamme kaaokseen. Sitten kerroimme samat asiat ja sanoimme että ne ovat kepulaisten tekstiä. Hän oli edelleen samaa mieltä tosin hieman vaisummin mutta se on ymmärrettävää sillä hän tietysti häpesi tilaansa ja sitä että oli omalta pieneltä osaltaan ollut aiheuttamassa nykyistä mielettömyyttä. Kun saimme suljettua typeryyden mahdollisuuden pois, niin siirryimme eteenpäin eli otimme aivokuvan.

Nyt kysyi puolestaan Aatos:

- Mitä aivokuvasta löytyi?

- Ei yhtään mitään. Täysin terve mies. Normaalitilanteessa. Mutta sitten siirryimme seuraavaan tutkimusvaiheeseen eli toimme tutkimushuoneeseen äänestyskopin ja annoimme hänelle tehtäväksi äänestää. Otimme samalla aivokuvaa. Hän meni siinä sellaiseen zombiemaiseen tilaan ja aivokuva… no, katsokaa itse. Vasemmalla normaali aivokuva ja oikealla äänestyskoppiaivokuva:

- Mutta tuohan…

- Kyllä. Kun hän näkee äänestyskopin niin hän menee läränormaaliin tilaan ja kuvittelee äänestävänsä sitä ikivanhaa Maalaisliittoa. Testi toistettiin useita kertoja ja tulos oli aina samanlainen. Äänestämisen jälkeen hän sitten oli täysin normaali täysjärkinen itsensä eikä muistanut mitä äänestyskopissa tapahtui.

Alma kysyi järkyttyneenä:

- Mutta voidaanko häntä auttaa? Hän kun tietää itsekin tilansa vakavuuden ja haluaa apua.

- Mitään välitöntä ja nopeasti toimivaa apua ei ole koska emme ole pystyneet selvittämään mistä kepudiktio pohjimmiltaan johtuu. Mutta meillä on hoitomuoto josta pitkässä juoksussa on saatu kohtuullisen hyviä tuloksia.

- Minkälainen hoitomuoto?

- Soveltava koppihoito.

- Koppihoito? Mutta ei kai nyt isää vankilaan sentään?

- Eihän toki. Kyseessä on siedätyshoito. Eli me toimitamme isänne kotiin äänestyskopin ja vaaliuurnan. Hänen tulee ensimmäisen kahden kuukauden aikana äänestää siellä kerran päivässä. Olemme nimittäin huomannut että kun äänestystä tehdään tarpeeksi usein niin läränormaali tila alkaa vähentyä. Teidän tehtävänne on katsoa vaaliuurnasta päivittäin, että alkaako hänen äänestymiskäyttäytymisensä muuttua. Ja sitten me otamme täällä säännöllisiä aivokuvia.

- Mutta entäs jos se ei toimi?

- No, sekin mahdollisuus on. Mutta on siinä se etu että vaalipäivänä hän saattaa äänestää omassa kodissaan olevassa äänestyskopissa eikä mene varsinaiselle äänestyspaikalle jolloin hän ei tee vahinkoa itselleen eikä muille. Mutta niin kuin sanoin, siedätyshoidosta on saatu kohtuullisen hyviä tuloksia.

- Kiitän teitä kovasti. Ehkä isällämme on vielä toivoa. Mutta onko noita addiktion malleja muitakin?

- Onhan niitä, tosin kepudiktio on se yleisin ja vakavin. On myös demariktio ja kokkariktio ja ne toimivat täysin samalla tavalla.

- Entäs vasurit?

- No sitä ei oikeastaan ole. Kas kun ne rautakourat jotka aikanaan äänestivät kommunisteja ovat jo manan mailla. Ja ne, jotka sitä edelleen äänestävät mieltävät että se on heidän sielunelämälleen juuri sopiva. Vihreistä emme täällä edes puhu ellemme ota ensiksi xylitol-purukumia suuhumme suun puhdistamiseksi. Ne ovat kaiken avun ulkopuolella kun ne eivät apua edes halua. Niillä ei ole ongelmaa. Ne ovat ongelma.

- Kiitos teille vielä kerran. Yritetään sitä sovellettua koppihoitoa. Isämme vuoksi.

- Meillä Vähänköehkäopistollisessa Keskussairaalassa pyritään aina tekemään parhaamme potilaan hyvinvoinnin ja parantumisen eteen.

Kiitokset Tapsalle vaan ja Qroquius Kadille inspiraatiosta.