KAHDEN VUODEN TULEVAISUUS

Perussuomalaisten hajoamismasurkka on vielä kesken ja tällä hetkellä jokainen aiheeseen liittyvä kirjoitus voi muuttua vanhentuneeksi jo ennen julkaisuaan. On vielä mahdollista että ns. uuvatit yrittävät vielä kertaalleen kaapata puolueen itselleen puoluehallituksen kautta mutta laskelmien mukaan huonoimmassakin tapauksessa äänestys menisi tasan, jolloin Jussi Halla-ahon ääni ratkaisee. Näin ollen on suhteellisen selvää, että perussuomalaiset pysyvät niissä käsissä, joitten käsiin se äänestettiinkin ja niin kuin demokratian yleensä luulisi toimivan, vaikka uuvattien mielestä tässä toimittiin jotenkin väärin ja moraalittomasti.

Olen aikaisemmin tuuminut että mitä tämän jälkeen ja persujen kohdallahan tilanne on selvä. Heillä on toimiva puolue, selkeä linja ja selvä vaihtoehto. Entäs nämä uuvatit sitten? Ainakin he ovat pystyneet hahmottamaan sen, kuinka kaukana on tulevaisuus ja heidän hahmotuksensa mukaan tulevaisuus on kahden vuoden päässä. Silloinhan pidetään uudet eduskuntavaalit. Oletettavasti he aikovat pistää pystyyn puolueen. Mitä se puolue sitten pystyy tarjoamaan? Millä asioilla se kilpailee äänistä?

Jos (ja kun) puolue pysyy perinteisillä soinilaisilla linjoilla, niin sillä ei ole tarjottavana yhtään mitään sellaista, mitä vanhat puolueet eivät jo valmiiksi tarjoaisi. EU-kriittisyyskin meni menojaan, sillä hajoamisprosessin yhteydessä kävi selväksi se, että uuvatit eivät vastusta EU:ta eivätkä edes sen kiihtyvää integroimisprosessia. Mitä voi sinänsä pitää takinkäännön perusmuottina kun ottaa huomioon, mikä oli vanhojen perussuomalaisten ja Timo Soininkin yksi pääteemoista vaaleissa.

Onko uuvattipuolueella jotain sellaista, mitä muilla puolueilla ei ole? Hotellin respan näkemyksen mukaan tästä ryhmästä löytyy kyllä omanlaistaan erityisosaamista.

Ensinnäkin uuvattipuolueella on kyky olla välittämättä demokraattisesta äänestyspäätöksestä ja sitä myötä taito kävellä kannattajiensa tahdon yli. Lisäksi puolueella on kyky tehdä tällaisessa tilanteessa itsestään marttyyri ja väittää, että meidäthän tässä petettiin.

Toisekseen puolueella on kyky tulkita avoin vaalikampanja suljetuksi salaliitoksi.

Ja vielä kolmanneksi puolueella on kyky löytää natsitervehdyksiä sieltä, missä niitä ei ole.

Nämä kolme ominaisuutta kieltämättä kiinnostavat vanhoja puolueita sillä nehän tuntevat sanasta moraali ainoastaan neljä ensimmäistä kirjainta joilla ne tuikkivat selkään niin vieraita kuin omia.

Mutta kuinka paljon nuo ominaisuudet kiinnostavat varsinaista äänestäjää. Jos kysymyksessä olisi keskustapuolue ei asiassa sinänsä olisi ongelmaa, sillä äärikeskustalaiset ovat äänestäneen kepua uskollisesti jo kaksisataa vuotta ennen kuin kepu on perustettukaan. Perussuomalaiset puolestaan ovat tulleet esille vaihtoehtopuolueena ja uuvatit ovat hyvin selkeästi osoittaneet, että he ovat vaihtoehto lähinnä vaihtoehdolle itselleen.

Todennäköisintä siis on, että uuvattien tulevaisuus loppuu kahden vuoden päästä ja he liukuvat viimeistään siinä vaiheessa kun seuraavien eduskuntavaalien kamppailu alkaa jäseneksi muihin puolueisiin, mikäli nämä ovat kiinnostuneet ottamaan heitä jäsenikseen. Poislukien Timo Soini, joka voi tulevaisuudessa eli kahden vuoden kuluttua johonkin palkkiovirkaan siirtyessään todeta, että hänen henkilökohtainen projektinsa onnistui sataprosenttisesti. Hän perusti bändin ja toisten säveltämän ja sanoittaman musiikin myötä sai sen listojen huipulle. Kahden vuoden kuluttua hän siirtyy sooloartistiksi. Varsinaiset musiikintekijät jäivät kyllä siihen vanhaan bändiin, mutta välikös hällä sillä sooloartisti voi aivan hyvin keskittyä toisten säveltämän musiikin esittämiseen. Timo Soinin projektista tulee päivä päivältä enemmän mieleen Veikko Huovisen ”Veitikka”.

Mikäli Uusi Vaihtoehto-ryhmä kuitenkin perustaa puolueen, niin hotellin respasta ehdotetaan, että sen nimeksi tulee TLTP eli Takana loistava tulevaisuus-puolue. Puoluetta rustatessaan uuvatit voivat miettiä Soinin lopulliseen kelkkaan hyppäämisestään Simo Salmisen kuolemattomia sanoja eli ”olis ehkä kannattanu… vähän ajatella… enste…”.

VUONNA NOLLA

Näin alkuun voisi todeta, että tämän perussuomalaisista irtaantuneen ryhmän nimivalinnassa on käytetty joko äärimmäisen mustaa huumoria tai sitten se osoittaa totaalista tyyli- ja tilannetajun puutetta. Mietitääs ny… perussuomalaiset valitsivat uuden johdon ja uuden linjan eli toisin sanoen tarjosivat uuden vaihtoehdon vallitsevalle federatiiviselle valtapolitiikalle. Sen jälkeen soinilaiset (nyk. uuvatit) irtautuivat perussuomalaisista tukeakseen nimenomaan vanhaa valtaa ja ottavat pulaakilleen nimeksi Uusi vaihtoehto. Mille se on vaihtoehto? Vaihtoehdolleko?

Viime päivien poliittinen Kauniit ja rohkeat on mennyt jo sen verran härskiksi, että yksinkertaisempi (niin kuin esmes minä) katselee sitä jo monttu auki eikä huomaa vaikka kärpänen lentäisi suuhun. Toisaalta mikään ei enää yllätä. Selvää on kuitenkin, että koko orkestraatio oli suunniteltu etukäteen, niin kuin esmes tämä Turun Sanomien linkki vahvistaa. Uusia käänteitä on varmaankin vielä odotettavissa ja niinpä päivitän hieman omaa ennustustani. Eli joku poliittinen taho tulee esittämään perussuomalaisten toiminnan kieltämistä ja muuttamista laittomaksi jo ennen kuin kesä kääntyy syksyksi.

Mutta mitä (tähän astisesta) farssista jäi käteen ja ennen kaikkea mitä tämän jälkeen?

Itse näen, että poliittisessa ajanlaskussa siirryttiin 13.6. 2017 vuoteen nolla. Nyt Suomessa aloitetaan toisen kerran oikea poliittinen toiminta Suomen ja suomalaisten hyväksi. Se ensimmäinen kertahan päättyi joskus 1990-luvun alussa. Tässä välissä on tehty pohjatyötä, jonka realisoitumisen poliittiseksi toiminnaksi on estänyt organisaatio joka keskittyi takaamaan Timo Soinille hänen poliittisen uransa kliimaksin. Nyt kuonasta on päästy eroon, harjaaminen on loppunut ja tarjolla on valmis puolue jolla on työhön sitoutuneet kansanedustajat ja organisaatio. Ei sitä olla otettu pois. Sen kautta ihmisillä on vaihtoehto ja mahdollisuus. Sitäkään ei olla otettu pois. Vaikka varmaan mieli tekisikin. Mutta maassa vallitsee vieläkin edes jonkunlainen demokratia.

Hotellin respasta toivotetaan voimia ja jaksamista Jussille ja kumppaneille. Ja vielä muistutukseksi sekä kannustukseksi teille se huomautus, että vaikka politiikka saakin aikaiseksi niitä hillotolpalle uskollisia opportunisteja niin meillä tavallisilla kansalaisilla ei ole nykymenolla mitään muuta kuin hävittävää.

En sinänsä väitä, että tästä on hyvä jatkaa. Mutta väitän, että tästä on pakko jatkaa. Kukin tavallaan ja tyylillään. Motivaatioksi ei tarvinne juuri muuta kuin katsoa läntisen naapurimaamme ja koko Länsi-Euroopan tilaa. Johon nykyinen valtakoneisto on meitäkin ajamassa. Kiihtyvällä tahdilla.

Lisäys myöhemmin: Blogikollega Oinomaos hoksasi, että uuvattivahvisteinen hallitus on väsäämässä uutta maahanmuutto-ohjelmaa, joka pohjautuu aikaisemman hallituksen vuonna 2013 tekemään vastaavaan. Eli persujen kanssa tehty ohjelma oli alusta alkaen Soinin hyväksymää silmänlumetta. Koko juttu Oinomaoksen blogissa.

PETTÄJÄN TIE

Eli ymmärrysharjoitus 11 ja ½

Kirjoituksessa käsittelen hieman sitä, miten viimeisen parin kuukauden tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun itseeni ja minkälaisia mielikuvia ne ovat luoneet. Käsittelen asiaa nimenomaan sellaisena henkilönä, joka on toiminut vuosikausia voimakkaasti sen eteen, että juuri perussuomalaiset menestyisivät puolueena. Toiminta on pohjautunut tietenkin siihen toiveeseen, että perussuomalaisten kautta voitaisiin parhaiten vastustaa sekä EU:n liittovaltiokehitystä että hallitsematonta maahanmuuttoa, jonka seuraukset nähtiin Ruotsissa jo siihen aikaan kun aloitin blogini vuonna 2007.

Tässä vaiheessa kirjoitusta voisin siirtyä henkilökohtaiseen historiaani. Niin kuin olen ennenkin kertonut, niin minähän fanitin pikkupoikana kovasti Hurriganesia. Fanitin sitä silloinkin, kun tajusin yhtyeen tuotannon olevan varsin huonoa. Mutta Hurriganesia fanitettiin, koska Hurriganesia piti fanittaa. Kyse ei oikeastaan ollut yhtyeen tuotannosta, vaan fanittamisen ilosta itsestään ja tietystä vapaaehtoisesta fanaattisuudesta. Eihän se sinänsä vaarallista ollut ja siitä kasvoi aikanaan pois.

Rock-bändin fanittaminen on oma asiansa, eikä sillä ole mitään tekemistä jonkun poliittisen ryhmän tukemisessa. No, tietysti vihervasemmistolaisella osastolla löytyy paljon porukkaa, jotka fanittavat vihervasemmistolaisuutta koska sitä vaan kuuluu fanittaa. Ehkä heitä voisi verrata sifonkihuivisiin Dingo-faneihin joskus 1980-luvun puolivälissä. Aikanaan ne sifonkihuivitytöt kasvoivat siitä fanittamisesta pois ja heistä tuli aikuisia. Vihervasemmistolaiset taas eivät kasva fanittamisesta pois koskaan. Vihervasemmistolaisuus ei ole poliittinen liike, vaan jatkuvat bailut, jotka toiset rahoittavat. Mutta meille tavallisille ihmisille poliittisen ryhmän tukeminen tarkoittaa sitä, että hän haluaa tiettyjen asioitten joko säilyvän tai muuttuvan (ihmisestä ja asiasta riippuen) sen poliittisen ryhmittymän toiminnan myötä.

Siksi olen tukenut voimakkaasti perussuomalaisia, enkä ole keikuttanut persuvenettä vaikka se onkin Timo Soinin johdolla nöyrästi kerta toisensa jälkeen kumartanut niin muille valtapuolueille kuin mediallekin. Olen kuitenkin ollut tietoinen siitä, että perussuomalaisissa on huomattava joukko kansallismielisiä, Suomen maan ja kansan edun puolesta toimivia ihmisiä ja olen (niin kuin moni kaltaiseni ihminen) omalta osaltani tukenut heidän toimintaansa. Jos ei muuten, niin poskea soittamalla, mutta kun posken soitolle löytyy lukijoita, niin on se rikkana rokassa sekin. Nimenomaan heitä olen pyrkinyt tukemaan. Tuki ei ole tapahtunut Timo Soinin vuoksi, vaan Timo Soinista huolimatta. Olen mieltänyt hänet aina varsin vastenmieliseksi ihmiseksi.

Nyt kun sitten tämä niin sanottu Välimeren Pönttövuori pari kuukautta sitten puhkesi, on minullekin käynyt selväksi, että tuki on mennyt hukkaan. Perussuomalaiset eivät ole puolue sanan varsinaisessa merkityksessä, tai ainakaan sellaisessa millaiseksi minä sen olen kuvitellut. Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Timo Soini. Ja Timo Soini puolestaan ajattelee poliittisen ryhmittymän toiminnan juuri samalla tavalla kuin rockbändin johtaja. Tärkeintä ei ole se, mitä bändi soittaa. Tärkeintä on saada bändi listoille. Ja nimenomaan niin, että bändin albumin kannessa on Timo Soini etualalla ja bändin nimi on Timo Soini & Taustaorkesteri Perussuomalaiset.

Ne, jotka tukivat ja äänestivät perussuomalaisia eivät tehneet sitä sen karisman vuoksi, jollaisen Timo Soini kuvittelee omaavansa. Maisteri ei muutu maisterisjätkäksi sillä, että hän ilmoittaa olevansa maisterisjätkä ja kirjoittaa blogin plokina. Ihmiset näkivät perussuomalaiset juuri sellaisena vaihtoehtona, joka vastustaa niin EU:n liittovaltiokehitystä, Etelä-Eurooppaan upotettuja tukimiljardeja ja ennen kaikkea hallitsematonta maahanmuuttoa joka rapauttaa maamme taloudellisen pohjan ja pirstoo yhteiskuntarauhan.

Kuinka Soini vastaa?

Soinin linja selviää hyvin parissa haastattelussa. Ensimmäisen hän antoi saksalaiselle Der Spiegel-lehdelle (jutun julkaisi Suomessa MTV3, joten siihen voisi suhtautua varauksella, mutta juttu on julkaistu jo 4.10, ja Soinilla olisi ollut hyvin aikaa ilmoittaa, jos hänen sanomisiaan oltaisiin tulkittu väärin):

Der Spiegel-lehti kirjoittaa, että oikeistopopulisti Timo Soini on muuttanut linjaansa pehmeämpään suuntaan pakolaiskriisin hoidossa.

– Vanhoja linjauksia pitää nyt miettiä uudelleen ja meidän täytyy kantaa vastuumme, sanoo Soini ensimmäisessä haastattelussa ulkoministerinä saksalaisessa mediassa.

…

Joka viikko tulee Saksasta Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen 1500 turvapaikanhakijaa. Perussuomalaiset ovat äänekkäästi vastustaneet pakolaisia.

– Sellaista elämä nyt on. Kun ongelma on niin valtava, kuten pakolaiskriisi tällä hetkellä, muuttuu kaikki. Tässä tilanteessa pitää muuttaa aiempia käsityksiä ja kantaa vastuuta. Sen me teemme nyt, sanoo Soini lehden haastattelussa.

…

Erityisesti Itä-Euroopan maat kieltäytyvät EU-sopimuksista jakaa turvapaikanhakijoita. EU-maiden sisäministerit päättivät 22.9. äänestyksessä pakolaisten siirroista ja jäsenmaiden vastuista heidän sijoittamisessaan. Neljä Itä-Euroopan maata eli Unkari, Tshekki, Slovakia ja Romania äänestivät siirtoja vastaan. Suomi jätti äänestämättä.

– Ei se niin voi mennä, että jäsenmaa sanoo, että tämä ei käy meille, olemme suveneeri maa ja päätämme omista asioistamme. Suomi äänesti tyhjää, mutta me silti kannamme vastuumme asiasta.

Soini välätyttää Der Spiegel - lehden haastattelussa myös sitä vaihtoehtoa, että kieltäytyjät saisivat sanktioita ja esimerkiksi EU-tukia leikattaisiin näiltä mailta.

– Kyllä, se voisi olla yksi vaihtoehto.

…

– Immonen ylitti rajat. Nähtäväksi jää palaako hän nyt lokakuussa. Jos hän pysyy puolueen linjoilla, niin miksipä ei. Joka tapauksessa hän ei saa enää toistaa vastaavanlaisia mielipiteitä.

Itse asiassa tämän kaltaista puhetta olisin voinut aikanaan odottaa vaikkapa Astrid Thorsilta. Persujen kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen puolestaan nousi esille ja totesi, että näin persut eivät voi jatkaa. Missä hän tietysti oikeassa onkin. Hallituspuolue perussuomalaiset eivät ole tehneet mitään hallitsemattoman ihmistulvan pysäyttämiseksi. Ja mitä vastaa Soini:

- Kyllä minä niin roisisti sanon, että en pidä rintamakarkureista.

…

Onko perussuomalaiset hajoamassa?

- Ei. Mihinkä ne nyt menisivät? Ei niillä ole mitään, minne mennä. Ei siellä maantiellä mukavaa ole.

…

- Nuoret miehet ovat kärsimättömiä. Niin Hauhiallekin kävi Tuntemattomassa sotilaassa, ei pidä olla liian kärsimätön. Pitää malttaa. Mutta nuoret miehet ovat vähän tällaisia. Ei siinä mitään, olen itsekin ollut sellainen.

Minähän en ole nuori mies, vaan suurin piirtein Timo Soinin ikäinen ja silti ymmärrän, että hätäilemällä saattaa tulla muutakin kuin kusipäisiä mukuloita. Sebastian Tynkkynen hätäilee, mutta Soini malttaa mielensä ja sillä aikaa kun hän malttaa mielensä, tulee Suomeen satoja elintasosurffareita päivässä eikä Soini tee asian eteen mitään muuta kuin malttaa mielensä. Samoin ihmettelen Soinin termiä ”rintamakarkuri”. En ollutkaan tietoinen, että Suomen puolustusvoimien reserviyksiköt ovat mobilisoitu turvaamaan elintasosurffareitten mahdollisimman jouheva maahantulo.

Soini on kussut niin minun kuin monen muuhunkin muroihin. Kirjoituksen otsikko oli ”Pettäjän Tie”. Mutta pidänkö minä Soinia petturina? Syytänkö minä Soinia? No en. Minä syytän itseäni. Olen ollut typerä. Kun tarkkaillaan Soinin toimintaa viimeisten vuosien aikana, niin hänhän on tehnyt hyvin selväksi, että hän on perinteinen ammattipoliitikko ja opportunisti. Hänelle ei ole ollut muu tärkeää kuin se, että hänen bändinsä nousee listoille ja hän itse pääsee Suosikin kanteen, niin kuin Jussi Raittinen joskus lauloi. Ei hän sitä ole millään lailla edes yrittänyt kieltää.

Kun tämän asian käsittää, nousee tietysti pintaan katkeruus, sillä niin minun kuin hyvin monen muun ihmisen suurinpiirtein viimeisen kymmenen vuoden ajan tekemä työ on mennyt hukkaan. Halusimme puolueen, joka taistelee Suomen kansan puolesta. Saimme Timo Soinin ja hänen bändinsä listoille. Karmeinta tässä on se, että olemme samassa nollatilanteessa kuin blogia aloittaessani vuonna 2007. Silloin ei ollut käytännössä mitään kanavaa, jota kautta kansallismielistä ajattelua olisi voinut tulla esille. Nyt ollaan edelleenkin samassa tilanteessa. Lisättynä sillä, että rajamme vuotaa ja maahamme tulee tänne päivittäin satoja elintasosurffareita, jotka ovat tulleet tänne jäädäkseen ja loppuiäkseen elätettäväksemme. Maahan, joka ei korvaansa lotkauta näitten surffareitten tekemille rikoksille, mutta joka etsii kaikin mahdollisin voimin jotain häiskää, joka on esiintynyt lakanat yllään.

Jos silloin kymmenen vuotta sitten oltaisiin perustettu vaikkapa ”Suomidemokraatit-puolue”, meillä saattaisi olla poliittinen ryhmittymä, joka toimisi oikeasti Suomen puolesta. Nyt meillä ei ole kuin Timo Soini.

Heitän perussuomalaisille kansanedustajille kysymyksen ja haasteen. Tähänkö te tyydytte? Tämäkö on se, mitä te halusitte? Timo Soini on vain yksi mies. Ei hän ole mikään jumala. Ettekö te saa häntä syrjäytettyä? Ja jos ette saa, niin olisiko aika perustaa uusi puolue, tähdätä vuoteen 2019 ja yrittää pelastaa se, mitä pelastettavissa on? Soinin kanssa ei tapahdu muuta kuin se, että bändi on listoilla ja bändin albumin ostajille jää vain tuulen huuhtoma perse.

Itse olen blogitoimintani aikana pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että asioita hoidetaan puhumalla. Poski solisee ja leuka laulaa. Tällä menolla minäkin joudun väistymään ja tilalle tulevat heput, jotka eivät puhu. Vaan toimivat muuten.

Sitäkö halutaan? Sitä on nimittäin jatkossa taatusti tarjolla. Suomalaisia ei olla keitetty niin kuin sitä kuuluisaa sammakkoa hitaasti lämpiävässä vedessä. Niin kuin ruotsalaisille on tapahtunut. Meidät heitettiin suoraan kiehuvaan soppaan.

Ja Timo Soini on yksi niistä, jotka sitä soppaa hämmentävät. Täysiverisenä ammattipoliitikkona. Audin takapenkillä.

Ja tähänhän käykin hyvin kommentoija S.E.P:n lähettämä lukijan kuva. Tuo masiina näyttää henkilökohtaisen vitutusasteen mittarilta.

Blogikollegani Vasarahammer on myös kirjoittanut samasta aiheesta osuvasti. Kannattaa lukea.

*

Lisätty myös linkkilistalleni blogi Varakaani.

MIELIKUVISTA JA VALINNOISTA III

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on tuettu voimakkaasti ilmiötä nimeltä Homma ja sitä myötä tietysti myös perussuomalaisia. Koska respan henkilökunta ei ole kuitenkaan mitenkään virallisesti sitoutunut perussuomalaisiin, pidätämme oikeuden aina aika ajoin sottailla sitäkin, oliko perussuomalaisten toiminta järkevää ja mistä se mahtoi johtua.

Tuoreimmassa hiharikoscaustissa persuilla olisi ollut mahdollisuus haistattaa Turun Sanomille mainion muhevat pitkät paskat. Ei olisi tarvinnut muuta kuin todeta, että jos toimittaja kommentoi jotain blogikirjoitusta lisäämällä kommenttiinsa juutalaiset ja Natsi-Saksan ja mikäli alkuperäisessä kirjoituksessa näitä ei kerran ollut, niin kyseessä on toimittajan oma natsikorttifantasia josta perussuomalaiset rp. ei ole vastuussa. Ja tämän jälkeen jää jäljelle ainoastaan arvostelu siitä, oliko kirjoitus hyvä vai huono, ja sen perusteella ei meillä ketään pois potkita.

Mutta toisin kävi, ja persujen johtoporras päätti syöttää politiikan raatokärpäsille paunan veristä Hirvisaaren lihaa.

Tässähän voisi tämmönen yksinkertaisempi ihminen niin kuin esmes minä tietysti luottavaisena tuumia, että persujen johtoportaalla oli tietenkin tiedossaan ensiarvoisen tärkeitä poliittisia, taktisia, strategisia, operatiivisia, teologisia, biologisia ja geologisia syitä päätökselleen ja näihin syihin vedoten päätös oli väistämätön ja pitkässä juoksussa järkevä, ja tällaisella riviäänestäjällä ja tyhjänsottailijalla ei ollut niistä tietoakaan.

Mene ja tiedä, ottiatuota, ämmätentiijjä, suattopa hyviinnin, etupiässä takapiässä. Voihan se olla niin.

Vaan mitä ne erinomaiset syyt sitten mahtoivat olla?

Oliko persuilla pelko siitä, että jos tätä uhritoimitusta ei tehdä, muuttuu media heitä kohtaan ilkeämielisiksi, alkaa heittää heidän niskaansa ryönää, tönkiä puolueen kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja varavaltuutettujen naamakirjaa 24/7 tarkoituksena löytää skandaalin aineksia ja alkaa vääristellä puolueeseen millään tavalla liittyvien ihmisten lausuntoja?

Vai oliko persuilla pelko siitä, että muu puoluekenttä alkaa suhtautua heihin nuivasti ja suorastaan halveksuen ja lopettaa sen aikaisemman käsityksensä, että olipa mukavaa, kun politiikan hiekkalaatikolle saatiin uusi ja tuore tekijä?

Vai oliko persuilla tieto siitä, että vielä hetki sitten tukevasti varttihullun titteliä kantanut, mutta nykyisin Suomen ja Venäjän välimieheksi nostettu dosentti Johan Bäckman olisi soittanut Venäjän ilmavoimiin ja sieltä olisi tullut parisataa Sukhoita ja MiGiä pommittamaan Helsingin tuhannen paskan päreiksi, ellei persut olisi nöyrtynyt?

Meikäläinen, niin kuin olen ennenkin todennut, on äänestäjä. Äänestäjä katsoo, mitä maassa tapahtuu, ja muodostaa sen perusteella mielikuvan tapahtuneista asioista.

Oma mielikuvani on, että perussuomalaisten puoluejohto käytti tätä (itsessään suutariksi jäänyttä) skandaalia yleiseen timosoinilaiseen kurinpalautukseen. Niin sanottu faksilinja kurmootti niin sanottuja kottaraispönttöön tuijottajia ja kurinpalautuksen käsikassarana käytettiin naista, joka oli vaellellut aikaisemmin sekä vihreissä että kokoomuksessa. Tästä saa tyhmempi mielikuvan, että muukalaislegioona kävi palauttamassa alkuasukkaat ruotuun ei niin korrekteilla keinoilla. Perussuomalaiset ovat korostaneet yhtenäisyyttään, mutta itselleni tulee väistämättä mieleen, että Soini & kumpp itse alleviivasivat puolueen hajanaisuutta.

Ja tavallisen miehen tuumailulla tulee helposti mieleen, että Timo Soinin päässä pyörii ajatus siitä, että Jytky syntyi yksinomaan syystä ”ammoin Soini, edelleen Soini”, ja ns. nuivaa sosiaalista mediaa apunaan käyttäneet kansanedustajat pääsivät läpi puolivahingossa pelkästään Soinin henkilökohtaisen karisman imussa. Olen melko varma, ettei Soini ole edes hoksannut sitä, että me kottaraispönttöön tuijottajat teimme ennen vaaleja porukalla tuhansia ja tuhansia tunteja täysin ilmaista talkootyötä perussuomalaisten vaalivoiton eteen. Ehkä Soini tuumii, että se ei ollut oikeaa talkootyötä, koska vaalityö on vaalityötä vasta silloin, jos jaetaan lappuja postiluukkuihin.

Voihan tietysti olla, että perussuomalaiset haluavat kiillottaa poliittisen peilikuvansa sellaiseksi, että se kelpaa muille valtapuolueille. Se on ihan turha yritys. Ei persuille anneta koskaan anteeksi sitä, että he lohkaisivat palan kakusta. Suuresti arvostamani Reino totesi asiasta hyvin edellisen kirjoitukseni kommenttiosiossa: valtamediaa ja vallanpitäjiä ei kuitenkaan voi voittaa tulemalla heidän kaltaisekseen. Siks toiseks, henkilökohtaisesti minä pidän paljon enemmän persujen nykyisestä poliittisesta peilikuvasta, joka on kirveellä veistetty ja eduskunnan käytävillä rahvaanomainen. Rahvastahan tässä ollaan itsekin.

Olen seurannut keskustelua Hommaforumilla ja siellä on hyvin moni heppu tuuminut persuille että pitäkää tunkkinne. Vaikka minunkin mielestäni puolue teki tällä kertaa täydellisen frontside-knöllien, niin minä en sano niin. Ketä minä sitten äänestäisin? Demareitako? Mutta ehkä persujen olisi hyvä tuumia keskenään, että ketä me oikein ollaan ja minkäslaista porukkaa meidän eduskuntaryhmässä loppujen lopuksi onkaan ja tarvitteeko meidän olla kaikessa muitten puolueitten valokopioita. Ja pohtia sitä nimenomaan keskenään, eikä Ilta-Ryönän välityksellä.

Tietynlainen hajaannus puolueessa ei tarkoita puolueen kuolemantuomiota. Muistelenpa menneitä. Olipa aikanaan eräs SKDL. Siinä oli sekä SKP:n saarislaiset että taistolaiset ja lisäksi siihen kuului SKP:hen kuulumattomia sosialisteja. Saarislaiset ja taistolaiset olivat kuin kissa ja koira, mutta kesti useampiä kymmeniä vuosia ennen kuin puolue hajosi.

Voi olla, että kaikki mielikuvani asian tiimoilta ovat vääriä. Mutta ovatpahan omiani, ja perustuvat siihen, mitä näen. Ihmisellä on oikeus mielikuviinsa. Ja jopa niitten ääneen lausumiseen. Jotenkin tämmöinen ”turpa kiinni tuvassa, kun isäntä puhuu”-tyyli on vanhojen valtapuolueitten tyyliä. Ei persujen ole pakko matkia sitä.