Koska tässä lähestytään pääsiäistä
jolloin kaikki menee hieman tavallista hitaammin ja ehkä jopa rauhallisemminkin
niin jatketaanpa mainoskatsausta Suomesta joka lokakuussa 1961 noottikriisin
myötä muuttui Kekkoslovakian Kaljuntasavallaksi. Siirrymme vuoteen 1961…
Siihen maailmanaikaan eivät mukulatkaan
joutuneet vielä elämään nykyisessä ylisuojellussa, ylisanalysoidussa ja
ylilässytetyssä yhteiskunnassa. Poijjaan kossit saattoivat sählätä kaikessa
rauhassa ja jos reissussa rähjääntyi niin apuun ei hälytetty ”asiantuntijoita”
kertomaan pyssypelien henkisestä vaarallisuudesta. Mäntysuopa riitti oikein
hyvin.
Suomalaista traktorivoimaa oli toki
tarjolla Kekkoslovakiassakin. Myös telaketjuilla:
Ja tokihan Kekkoslovakiassakin pantiin
palamaan voimasavuke Boston. Yes, Sir:
Toi jätkän tiiraileva katsehan ylittäisi
nykyisin seksuaalisen ahdistelun rajan. Tiedä vaikka rosiksessa nähtäisiin. Ja
koska tämä on sekä viha- että toksisen maskuliininen blogi niin täytyyhän historian
hämärästä etsiä lisää perinteisiä naista sortavia sukupuolimalleja:
Ja eiköhän tähän väliin laiteta vanikan
päälle maittavia Karjakunnan makkaroita:
Tuossahan mainostetaan myös
maksamakkaraa ja siitä tulee mieleeni kysymys. Joskus 1970 – 1980-luvun
vaihteessa tykkäsin kovasti sellaisesta pötkömaksamakkarasta jossa oli
sellainen valkopunakeltainen tuubi. Mutta en pirullakaan muista sen nimeä.
Mahtaisiko joku muistaa? Leivän päälle kannatti siihen aikaan (miksei
nykyisinkin) laittaa rehellistä voita, sillä noihin aikoihin törmättiin
margariiniskandaaliin. Joku vielä muistaa lauseen ”ennen pantiin kissat
multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan”.
Kesäkissaani
heitteille jättänyt en, minä muistojen joukkoon jo talletin sen. Kesäkissani
Ähtävän Muoviin mä möin, margariinina sitten sen syksyllä söin.
Eli homman
nimihän oli se, että suomalaiset margariininvalmistajat olivat käyttäneet
margariinin raaka-aineena eläinten, jopa kissojen raatoja ja teurasjätettä.
Siihen aikaan ongelmana olivat myös suomalaisen karjatalouden voivuoret joita
Hotelli Yrjöperskeles nykyisinkin kansalaisvastuullisena pienentää sillä meillä
resepti kuin resepti alkaa lauseella ”otetaan nyrkillinen voita”.
Ja laitetaanpas sitten taas toksisen
maskuliinisuuden mukaisia perhe- ja sukupuolirooleja:
Ja eiköhän oteta välillä huurteiset.
Huomatkaa muuten kuinka silloiset pullot olivat riittoisia. Puoli pulloa
kaadettu ja stobe on jo täynnä:
Näitä aikoja myös autosäännöstely alkoi
purkautua ja mossevolgapobeda-linjan lisäksi myyntiin tuli länsiautoja. Niin
kuin tämä Austin:
Sekä erilaiset Fordit. Erityisesti
Anglia viehättää meikäläisen silmää:
Vakuutuksia on tietysti mainostettu
maailman sivu mutta veikkaan että mainoksessa näkyvää masiinaa ei joskus
2000-luvulla syntynyt välttämättä tunnista. Ja tuohon aikaanhan ainakin
kaukopuheluita välittivät vielä sentraali-Santrat:
Tuolloin hätänumero muuten oli – ja oli
vuoteen 1993 saakka – nykyisen sijasta 000. Ja mainostetaanpa taas katoavaa
kansanperinnettä eli piipunpolttoa:
”Ensin lapsen sormilla, sitten naisen
kädellä ja viimeksi miehen peukalolla”. Allekirjoittanut muistaa lauseen
itsekin, tosin Kilta-pussista. Sinänsä tuo lause on sekin nykykäsityksen mukaan
naista halveeraavaa sillä se väittää miehen olevan naista fyysisesti
voimakkaampi. Sehän ei pidä paikkansa ja sen ovat todistaneet lukemattomat
elokuvat ja tv-sarjat joissa naiset pistävät jätkiä kuokkaan ihan mennen
tullen.
Tuolloinhan muuten Suomessa harjoitti
lentomatkustusta vielä Karhumäki-Airways:
Ja sitten onkin aika laittaa jalkaan
kunnon kumisaappaat. Tietysti nokialaiset:
Joku voi todeta että vanhan jätkän
muistojen kultaamista mutta väitän silti että vielä 1980-luvun loppupuolella
ostetut kumisaappaat kestivät parikymmentä vuotta ja nykyiset menee hajalle
parissa vuodessa. Kai sen kumin koostumusta on muutettu ”turvallisempaan”
suuntaan. Silikoniltahan ne nykyisin lähinnä tuntuvat. Itse olen siirtynyt jo
aikaa sitten nahkasaappaisiin. Ja annetaanpa sitten puheenvuoro Tauno Palolle:
Ettäs sen tiedätte. Tosin jos Taunolle
oltaisiin tarjottu Tsuhnan Kostoa niin luulen että Koff olisi jäänyt väliin.
Ja vaikka länsiautoja alkoi tulla
markkinoille niin tokihan Suomessa myytiin myös harppisaksalaisia varttikilon
purkkeja:
Tosin jostain syystä sen kapitalistisen
Länsi-Saksan Mersu oli useamman haaveena.:
Tuo mainoksessa näkyvä – varsin
kohtelias – hatunnosto on muuten varmaankin jäänyt käytöstavoista jo täysin
unholaan. No, varsinkin nuoriso liikkuu nykyisin paljaspäin talvellakin. Oli
pakkanen mikä hyvänsä.
Voimasavuke Bostonin kanssa vahvojen
savukkeitten rintamalla kilpaili tietenkin Nortti:
Miehet jotka yskivät sen tietävät.
Nortti on täyttä tupakkaa.
Ja siihen maailmanaikaan Suomen Punainen
Risti oli ihan oikeasti tarpeellinen järjestö eikä mikään NGO-liivijengi:
Yllätyksekseni huomasin että Fazerin
Geisha-suklaata on myyty jo 1960-luvun alussa:
1960-luvun alussa käytiin sitten yksi
suomalaisista kirjasodista ja sen sai aikaan Paavo Rintalan kirja
Sissiluutnantti:
Kyseisestä kirjasta Mikko Niskanen
ohjasi uransa parhaan elokuvan. Ja siirrytään pankkimainontaan. Nykyisissä
pankkimainoksissa olisi vaikeaa kuvitella näkevänsä 40-vuotiasta valkoista
heteromiestä suussansa piippu ja kourassansa haulikko:
Pannaanpas niiden vanhojen,
konservatiivisten arvojen kunniaksi palamaan voimasavuke Boston. Aina on aikaa
sen verran:
Ja niin kuin aikaisemmin erillisessä
postauksessa kirjoitin, tuohon aikaan myös japsiautot aloittivat maihinnousunsa
Suomeen. Ensimmäisenä Luupää:
Esitelläänpäs sitten tuon ajan täysin
virusvarma kotitietokone jonka
kirjoitusohjelma ei jumittanut koskaan:
Ja sitten siirrytäänkin tämän postauksen
viimeiseen kuvaan jossa kiteytyy se ero, mikä vallitsi vuoden 1965 ja vuoden
2019 välillä:
Eli:
- Vuonna 1965 lapset uskoivat
Joulupukkiin ja tiesivät, että hän asuu Korvatunturilla.
- Vuonna 2019 vihervasemmistolaiset
aikuiset uskovat Joulupukkiin vaikkeivät tiedä, että missä sellainen asustelee
ja mistä hän loputtomat lahjansa tuo.
No niin, ollaan joulukuussa 1965. Muuan
tuore kekkoslovakialainen kansalainen eli pikku-Ykäkin kerkesi jo matkan
varrella syntyä. Tosin kyseisen kekkoslovakialaisen yhteiskunnallinen
mielenkiinto seikkaili vielä tuolloin lähinnä tissin ja elpymisen välillä. Ne
olivat varmaan mukavia aikoja, noin henkilökohtaisesti. Harmi kun niitä ei vaan
muista.


















































