EI ILMAN ASIANTUNTIJAA

Niin kuin lukija on saattanut huomatakin, eräät Viivi Avellánin lausunnot ovat herättäneet suurta suuttumusta kansan syvissä riveissä. Kuinka suuret ne kansan syvät rivit tässä tapauksessa ovat, on tietysti asia erikseen, mutta eipäs nyt ruveta jaarittelemaan.

Tätä asiaahan on käsitelty siellä ja täällä, jotkut päivittelevät oikein urakalla ja valmistelevat jo julkista anteeksipyyntöä koko Berliinin eteläpuoleiselle maailmalle ja jotkut toiset (veikkaanpa että aika monet) nauravat partaansa näille päivittelijöille ja yleensäkin koko showlle. Vaan Hotelli Yrjöperskeleen respassa on oltu sitä mieltä, että juttu ei ole vielä valmis. Meillähän nykyisin mikään asia ei tule valmiiksi, ennen kuin on julkisuuteen saatu akateeminen ammattilainen selittämään, mitä todella tapahtui.

No, tänään juttu saatiin valmiiksi.

Tällä kertaa akateemisena ammattilaisena on Tampereen yliopiston tutkija Anna Rastas. Anna selvittää meille tyhmemmille, mitä Viivi todella sanoi. Alkuun Anna latelee tietysti ne normaalit päivittelyt Viivin teon hirveydesta. Ei siinä mitään, suvaitsevan täytyy aloittaa puheensa päivittelyllä, se on vähän sama juttu kuin röörien aukaiseminen kevyesti rykimällä ennen puheen pitämistä.

Annahan toteaa: ”Terveen kirjoissa olevan, aikuisen ihmisen täytyisi ymmärtää, että tuollainen on vahvasti loukkaavaa käytöstä, joka lisää entisestään rasismia.”

Tähän voisi tietysti sanoa, että 90% tuntemistani naisista on sanonut aivan Viivi-tyyppisiä kommentteja siitä, kenelle jalat aukeaa ja kenelle ei, ja monet vielä Viiviä huomattavasti eloisemmilla termeillä.

Tämä on tietysti vain puheen avaus. Seuraavaksi Anna ryhtyy kertomaan, mitä Viivi todella sanoi, eli nyt seuraa akateemisen ammattilaisen tulkkausta välillä viivinkieli – uussuomi.

Viivi sanoi: ”Muhun ei uppoo mokkakikkelit ja muut tämmöset etelän hetelmät.”

Eipäs sanonutkaan. Asiantuntija tulkkaa:

”Tutkijan mielestä Avellán syyllistyi myös seksismiin.

- Tällaisella ilmaisulla ruokitaan sitä stereotypiaa, jossa tummaihoisiin liitetään selkeästi ylikorostunut seksuaalisuus, Rastas lisää.”

Eli homma täysin tulkattuna: Viivinkielen lause ”Muhun ei uppoo mokkakikkelit ja muut tämmöset etelän hetelmät” on uussuomelle tulkattuna:

”Koska olen ilkeä ihminen, haluan ruokkia lausunnollani sitä stereotypiaa, että Berliinin eteläpuolella asuvat miespuoliset, pigmentiltään tummemmat henkilöt ovat yliseksuaalisia ja sen takia kovasti vaarallisia. Minä nuivin tätä ihmisryhmää kovasti, ja haluan, että myös mahdollisimman moni Berliinin pohjoispuolella asuva valkoinen naishenkilö nuivii tätä kansanryhmää ja aikaansaa sitä kautta sekä näkyvää, että ennen kaikkea yhteiskunnallisiin rakenteisiimme pesiytyvää hirmuista ja karvaista piilorasismia”.

Tyhmempi saattaa tietysti ajatella, että mistähän Anna tämän tummien ihmisten ylikorostuneen seksuaalisuuden tähän osasi kaivaa, koska eihän Viivi sitä oikeesti sanonut. Ettei vaan ittellään olis tämmönen stereotypia ollu päässä valmiina? Mutta turhapa sitä on ajatella. Asiahan selvisi tulkkauksessa ja ne on eri tyypit ne, joille ajattelusta maksetaan.

Jatketaanpa tulkkausta. Huomaamme tässä, että viivinkieli muistuttaa suomenkieltä siinä, että se sisältää kaksoismerkityksiä.

Viivi sanoi: ”Muhun ei uppoo mokkakikkelit ja muut tämmöset etelän hetelmät.”

Nyt huomaamme, että jo kertaalleen tulkatussa lauseessa on kaksoismerkitys. Ole hyvä Anna:

”Ehkä hän on aloittanut vaalikampanjansa tällä tavalla. Onhan eduskuntaan aikaisemminkin menty rasistisina erottuvilla mielipiteillä, mistä sitä tietää, vaikka Avellán havittelisi Tony Halmeelta jääneitä ääniä”.

Eli homma täysin tulkattuna: Viivinkielen lause ”Muhun ei uppoo mokkakikkelit ja muut tämmöset etelän hetelmät” on uussuomelle tulkattuna:

”Ovelana pirulaisena puhun mukamas ohimennen heitettynä miesmaustani, mutta tosiasiassa haluankin menestyväksi populistipoliitikoksi, että voin päästä jarruttamaan muitten kansanedustajien vastuullista eduskuntatyötä. Lisäksi, käyttäen Veikko Huovisen ”Veitikka”-kirjasta saamaani ovelaa oppia, aion saavuttaa ensin menestystä tyhmemmän väestönosan keskuudessa, mutta parin vuoden jälkeen alan tolkuttoman ryyppäämisen, pidän muutenkin älämölöä ja tällä tavoin saan ihmiset menettämään uskonsa eduskuntaan ja valmistelen näin äärioikeiston vallankaappausta.”

Edelleenkin, näin tyhmemmän väestönosan edustajana Ykä luuli, että Viivi puhui vain miesmaustaan. Onneksi meillä tyhmemmillä on apuna asiantuntijoita, jotka osaavat varoittaa vaarasta. Tässähän alkaa jo ihan pelkäämään Viiviä. Jos se tulee mua vastaan kadulla, niin vetääköhän se heti pataan, vai varoittaako sentään ensin? Uskaltaako tässä käydä kaljallakaan?

Ystävämme Anna jatkaa analyysiään:

”Monesti ihmiset eivät miellä itseään rasisteiksi, mutta saattavat tahtomattaankin arkipäivän puheessa käyttää rasistisia ilmauksia”.

Kiitollisena huomaan, että akateeminen ammattilainen pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistani. Minähän saatan olla tietämättäni rasisti, ihan vuosikausia, enkä huomaa mitään. Aivan niin kuin syöpä saattaa muhia elimistössä vuosikausia, ennen kuin lääkäri sen huomaa, niin rasismikin saattaa mädättää tavallisen pulliaisen mieltä, salakavalaa, huomaamatta. Apuun tarvitaan asiantuntijaa, joka ohjaa oikealle tielle. Eihän sitä tavallinen hörhö omin neuvon osaa päätellä, mikä rasismia on.

Tällainen asiantuntija tulisi itse asiassa olla jokaisella kansalaisella ympärivuorokautisessa käytössä. Tällä hetkellä meillä vaan ei ole niin paljon sopivan akateemisen koulutuksen saanutta väkeä, että siihen olisi mahdollisuuksia (ja sehän on epäkohta, jonka korjaaminen tulee olla meidän kaikkien yhteinen tavoite). Mutta ainakin kaikkea mediaa valvomaan tulisi näitä asiantuntijoita palkata, täydellä tuomio- ja toimeenpanovallalla tietenkin. Silloin esim. tapaus Avellán olisi tullut uutisoitua varsin nopeasti. Esimerkiksi näin:

”Rasistisen palopuhepolttoainesyötön imu- ja pakosarjojen toimintaa tarkkaileva yliselitteläättöri Anna Rastas on estänyt Viivi Avellánin haastattelun pääsyn julkisuuteen. Avellán oli puhunut haastattelussaan asioita, joita ei lausuta ääneen asiasta, josta ei tarvitse yleensäkään keskustella, koska siitä ei ole mitään keskustelemista, koska se vaan on niin. Rangaistukseksi Avellán tuomitaan kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen sekä menettämään kansalaisoikeutensa. Tuomionsa jälkeen Avellán karkoitetaan jonnekin Berliinin eteläpuolelle. Tuomiosta ja asiasta yleensäkin kielletään keskustelemasta vastaavien tuomioitten uhalla. Koska Suomessa ei ole minkäänlaista erimielisyyttä asiasta, josta ei voi olla erimielisyyttä ja josta me kaikki olemme samaa mieltä, ei koko haastattelua ole itse asiassa tapahtunutkaan ja tämä viesti tuhoaa itsensä automaattisesti kymmenen sekunnin kuluttua.”

*

PS: Anna sanoo myös näin: ”Pikkulapset voivat selitellä tekemisiään sillä, että muutkin tekevät näin”. Itse asiassa olen Annan kanssa samaa mieltä. Joten eiköhän porukalla myös lopeteta nämä ”raiskaa ne suomalaisetkin”-selittelyt.

PS 2. Jotain muuta. Törmäsin kuvaan. Ei liity varsinaiseen juttuun, mutta jotain sympaattista siinä on. Ja tiettyä tulkkaustahan siinäkin on.

ROHKEA TAITEELLINEN TEKO

Taiteilija Rosa Liksom on tehnyt näyttelyn, jossa burkha-asuiset naiset liikkuvat suomalaisissa maisemissa. Liksom itse sanoo, että kyseessä ei ole poliittinen taide, eikä touhu herätä suurempia intohimoja. Samassa haastattelussa sitten Liksom kuitenkin sanoo, että islam on länsimaissa niin demonisoitu, että hän halusi kesyttää burkhan. Liksom sanoo myös, että hän haluaa avata keskustelun.

Niin että oliko kyseessä poliittinen taideteos vaiko ei? Yksi lysti. Kyseessä on ainakin tämä nykyajan ilmiö eli huomiotaide, jossa taideteoksesta kehkeytyvä älämölö on tärkeämpää kuin teos itse (vrt. eräs Lillqvist). Nythän sitten tietyt tahot närkästyvät teoksesta ja vetävät herneet nenäänsä. Ja sitten taiteilija närkästyy ja vetää herneet nenäänsä kun hänen teoksestaan on närkästytty ja vedetty herneet nenään. Ja kulturaattoriosasto saa jatkuvasti tuhansia pieniä ja kehuu sitä, että Liksom on tehnyt Rohkean Taiteellisen Teon. Luonnollisesti Helsingin Pravda jo pisti Liksomin näyttelyn kulttuurisivujensa ykkösuutiseksi. Kun tämähän ilman muuta tuulettaa suomalaista ajattelua. Ja avaa sitä keskustelua.

Liksom haluaa avata keskustelua siitä, ”jos naiskuvan ääripäät ovat burka tai puolialastomana esiintyminen, kenties kummallakin ääripäällä on samanlainen oikeus olla olemassa”. Vaan ainoa porukka, joka tästä keskustelua käy, on suomalainen kulttuurieliitti ja jotkut naistutkijat. Siinä sitten suomalaiset tiedostavat naiset lätisevät suu vaahdossa toisten suomalaisten tiedostavien naisten kanssa ja päätyvät yllättäen johtopäätökseen että kyseessä on taas patriarkaalisen länsimaisen kulttuurin naiseen kohdistama sorto. Taas on löydetty ja lekoilla paukuteltu rikki suomalaisen yhteiskunnan salattuja tabuja.

Vaan keskustelun sisällöllä ja johtopäätöksillä ei ole merkitystä. Ainoa merkitys koko projektissa on Rosa Liksomilla. Hän on tehnyt Rohkean Taiteellisen Teon. Hän on Avannut Keskustelua. Hän on Kesyttänyt Burkhan.

Ja mitä hän sitten oikeastaan on tehnyt? Kuvannut naisia säkit päällään ympäri suomalaisia maisemia. Ja saanut siihen kulumaan lähes puolitoista vuotta. Kyllä näitä säkkipäisiä naisia näkee Helsingissäkin. Mitä ihmeellisen uutta tuossa sitten oli?

Eli onko Liksom tehnyt Rohkean Taiteellisen Teon? Onko hän Kesyttänyt Burkhan?

No ei. Jos hän olisi halunnut tehdä rohkean taiteellisen teon ja avata oikeasti keskustelua, hän olisi voinut tehdä taideprojektinsa yhdessä esim. jonkun saudi-arabialaisen tai afganistanilaisen naistaiteilijan kanssa. Ajatuksella, että kulttuuri on vuorovaikutusta. Me kerromme teille meistä, te kerrotte meille teistä. Me opimme toisiltamme. Ensimmäisessä osiossa, joka oltaisiin kuvattu Suomessa olisi näitä säkkipäisiä naisia suomalaisissa maisemissa. Ja seuraava kuvateksti:

Jos kissa näkee lihapalan vartioimattomana, kissa syö lihan. Ei siitä voi syyttää kissaa, vaan häntä, joka lihapalan omistaa. Burkha suojaa naista.

Ja toinen osio kuvattaisiin sitten vaikka Afganistanissa, jossa kuvattaisiin perinteisissä maisemissa uimapukuihin puettuja afgaaninaisia. Seuraavalla kuvatekstillä:

Meillä ei ole tapana pitää naista lihanpalana eikä irtaimena omaisuutena. Näemme, ettei paljaan reiden näkeminen ole mikään oikeutus mennä porukalla kanki sojossa raiskaamaan. Ihmistavat ja toisen hengen kunnioitus suojaavat naista.

Tästä saattaisi syntyä keskusteluakin. Muuallakin kuin kulturaattoripiireissä. Vaan jotenkin luulen, että taideprojektin tekniselle toteuttamiselle saattaisi syntyä hienoisia teknisiä esteitä tuolla Afganistanin päässä.

Taiteenhan tulee herättää ihmisessä ajatuksia. Siinä mielessä Liksom kieltämättä onnistuu, että kun katselen noita säkkipääkuvia, niin mieleeni tulee ajatus. Eli haluanko tämän olevan pala suomalaista tulevaisuuden kulttuurimaisemaa? En halua niin, mutta ajatus oli kieltämättä päässä jo ennen Liksomin teosta.

Allekirjoittanut ajattelee, että noitten burkhien alla on siellä Afganistanissa ihan eläviä ja tuntevia ihmisiä. Liksomille burkhat ovat taideteokseen sopivia vieraannuttavia elementtejä jotka natsaavat vielä väriltään sopivasti Suomen lippuun. Länsimaista kulturointia länsimaisille kulturaattoreille.

Täällä Suomessa on niin helppoa tehdä Rohkeita Taiteellisia Tekoja ja sitten lätistä niistä turvallisesti, omassa tutussa kulttuurivaikuttajien porukassa. Siinä porukassa, jota varten nämä teokset on yleensä tehtykin.

Muut sitten nakkaavatkin asialle pitkät paskat. Niin tavalliset suomalaiset Eskot ja Ellit, samoin kuin eteläisempien seutujen partajehut. Mitenkähän lie, aiheuttaakohan tämä taideteos esim. imaamipiireissä keskustelua tyyliin ”tartteiskohan meidän pojat porukalla miettiä sitä burkhapakkoa vielä kertaalleen?”.

PS. Tossa Liksomin haastatteluissa muistettiin tietenkin mainita näistä meidän lestadiolaisistamme ja heidän huiveistaan. Lestadiolaista on suvaitsevaispiireissä puhuttu ennenkin ja mainittu heidän tummaa ja peittävää vaatetustaan, jotenkin puolustuksena tolle burkhameiningille. ”Kyllä suomalainenkin pistää naisensa säkkiin”. Ykä on ittekin alun perin sen verran pohjoisesta, että tuntee lestadiolaisia. Heidän tapansa ovat hiukka erilaiset kuin meillä, mutta ihan työssäkäyvää tolkun väkeä ne minun nähdäkseni olivat. Ei siitä sinänsä sen enempää.

Vaan palataanpas siihen vaatetukseen. Pidetäänpä oletusasetuksena sitä, että lestadiolaisnaiset pukeutuvat aina mustiin ja verhoavat päänsä aina mustalla huivilla. Vaan ei hutkita, vaan tutkitaan ensin. Katsotaanpa kuvia lestadiolaisten suviseuroilta. Mikä kuvista puuttuu? Missä Jallu luuraa? Mausteena kuvasarjassa on se, että joukossa on yksi kuva, joka ei ole lestadiolaisten suviseuroilta, vaan jostain muusta. Saattaa olla kyllä vaikeaa erottaa. Kun lestadiolaisethan ovat semmosta verhottua, tummanpuhuvaa väestöä:

Tämmöönen kuva

Tommoonen kuva

Ja tämmöönen kuva kans

Laitetaanhan sitten tommoonen kuva

Ja viälä tällaanen kuva

Semmosta synkähköä ja tummanpuhuvaa meininkiähän se. En ole kyllä kuullut sitäkään, että lestadiolaisjengit mellakoivat maailmalla ja polttavat kaupunginosia. Tarttee varmaan tilata Hotelli Yrjöperskeleen respaan uusia lehtiä.

HUMANISMIN HINTA JA RESURSSIT

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on törmätty uutiseen, jonka mukaan Helsingin kaupunki aikoo puuttua kaupungissa levinneeseen Romanian mustalaisten kerjäläisyyteen siten, että kerjäläisvanhempien kanssa kaduille ilmestyvät lapset otetaan vastaisuudessa huostaan. Nähtävästi ideana on se, että siten tarjotaan turvalliset olot romanialaisten mustalaisten lapsille ja ehkäpä jopa estetään kerjäämistä.

Tämä Helsingin kaupungin ”jämäkkä” päätös on hyvää jatkumoa sille, mihin aikaisemminkin olen hommissani törmännyt. Huolehtiva ja humanistinen virkamies, kunnallispoliitikko, kukkahattutäti tai demokraattinen lakimies toteaa tietyn ongelman ja haluaa sen johdosta, että tapahtuu (eli joku muu tekee) asian X. Humanistiltamme jää vain helposti (aina) huomaamatta, että asia X vaatii tapahtuakseen kaksi tekijää, eli tekijän Y (tarpeelliset resurssit, joilla asia X voidaan suorittaa) ja tekijän Z (tietotaito, eli ihmiset, jotka pystyvät tekemään asian X). Mikäli joko tekijä Y tai Z tai molemmat puuttuvat, muuttuu haluttu asia X ensinnäkin asiaksi Ä (kankkulan kaivo) ja mahdollisesti asiaksi Ö (avohärdelli).

Mietitäänpä tätä huostaanottopäätöstä ensiksi tekijän Y (tarpeelliset resurssit) kautta.

Helsingin kaupungilla, niin kuin muillakin kaupungeilla ja kunnilla on tietty määrä rahaa sijoitettu lastensuojeluun. Budjetoidun rahan lisäksi ei hevillä irtoa lisää hilloa. Ajatellaanpa nyt, että kesäkaudelle, mukaville keleille siis, saapuu meille kerjäämään sen verran Romanian mustalaisia (ja miksi ei tulisi, koska he huomaavat homman kannattavan, Suomi on humanistinen ja ymmärtävä maa), että huostaan joudutaan ottamaan tommonen 50 – 100 lasta ja nuorta. Huostaanotto tässä tapauksessa tietenkin tarkoittaa, että huostaan otetut sijoitetaan helsinkiläiseen lastensuojelulaitokseen.

Tämmösissä lastensuojelulaitoksissa hoitovuorokausimaksu per kärsä on keskimäärin tommonen 160 euroa. Suljetuilla osastoilla (joita on vähän), menee maksu yli kolmensadan euron per kärsä per vuorokausi. Unohdetaan suljetut, ja mennään tolla 160:llä eurolla. Mikäli huostaan otettujen lasten vanhemmat viettävät tuollaisen kolmen kuukauden turneen Helsingissä, eli kesä – elokuun, kun kelitkin ovat täällä vielä mukavat, maksavat nämä 50 – 100 huostaan otettua romanian mustalaismuksua helsinkiläisille veronmaksajille 720.000 – 1.440.000 euroa. Ja ne rahat ovat suomalaisilta poissa. Eikä näihin mitään lisäbudjettia tehdä. Eikä Romanian valtio varmasti kustanna latiakaan. Tämä lasku tietysti kattaa vain hoitovuorokausihinnat, se ei kata mm. tulkkipalveluja.

Ja tulkkipalvelujahan tarvitaan, eli siirrymme tekijään Z (tarvittava tietotaito). Mitäpä Helsingin laitoksissa osataan noitten Romanian mustalaisten kanssa tehdä? Yleensäkin suomalaisessa lastensuojelukentässä löytyy ymmärtääkseni varsin vähän romanian kielen, ja varsinkin romanian mustalaismurteitten taitajia. Niin mitä niille sijoitetuille sitten tehdään, jos niitten kanssa ei edes pystytä puhumaan? Palkataanko tulkki per asiakas? En ole aivan varma tulkkien palkoista, mutta kyllä ne ohjaajan palkat ylittävät.

Pelkona itselläni (nimim. kokemusta alan hommista ja julkishallinnosta yleensäkin) on se, että tässä vaiheessa joku valaistunut humanisti tai demokraattinen lakimies hoksaa, että nämä viattomat lapset ovat erotettu vanhemmistaan vain sen vuoksi, että vanhemmat ovat paenneet kohtaamaansa rasismia, sortoa ja köyhyyttä. Perheethän on yhdistettävä. Ja lopputulos on se, että kaupunki perustaa pika pikaa perheyksikköjä romanialaisille mustalaisperheille. Yksiköissä toimii päivisin pari ohjaajaa (siirretty muista lastensuojelulaitoksista) ja tulkki, kun vanhemmat ovat kadulla tienaamassa ja illalla lapset voivat sitten viettää laatuaikaa vanhempiensa kanssa.

Lisäksi ei huostaan otettuja romanian mustalaislapsia edes välttämättä voida pitää laitoksissa. Niin heillä, kuin suomalaislapsilla voi olla iltalomia. Ei heidän liikkumavapauttaan voi noin vain rajoittaa, jos he eivät itse laitoksessa ole toheloineet. Ja uuden lastensuojelulain mukaan laitoksen johtajakin voi rajoittaa liikkumavapautta vain viikoksi. Yhtäjaksoisesti rajoittaminen saa jatkua enintään 30 vuorokautta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän toimesta. Tämäkin ruuhkauttaa virkakoneistoa ja jossain vaiheessa ei sosiaalityöntekijäkään enää uskalla jatkaa rajoituksia.

Lisäksi, kun kieltä, ja suomalaisia tapoja taitamattomia romanian mustalaisnuoria sijoitetaan helsinkiläisiin laitoksiin, aiheuttaa se tietenkin vakavia ristiriitoja ja sitä suoranaista avohärdelliä, jonka hoitamiseen työntekijöitten voimat eivät riitä. Ja silloin ne sijoitetut suomalaiset nuoret ovat laitoksissa lähinnä säilytyksessä. Kuinka helsinkiläiset lastensuojelutyöntekijät voivat yhtä-äkkiä muuttua romanialaisen mustalaiskulttuurin ammattilaisiksi? Ja miksi helsinkiläisten lastensuojelutyöntekijöitten pitäisi yhtä-äkkiä muuttua romanialaisen mustalaiskulttuurin ammattilaisiksi? Heillä on tarpeeksi töitä muutenkin.

Kun tämän homman kustannuksia aletaan laskea, voidaan todeta, että asia X on muuttunut asiaksi Ä. Ja se muuttuu sitä kautta myös asiaksi Ö eli avohärdelliksi, sillä lastensuojelun jonossa olisi ollut kyllä ne 50 – 100 suomalaistakin lasta ja nuorta, jotka olisivat tarvinneet sen laitospaikan. Ja niitä laitospaikkoja tarvitsevia nuoria on ihan oikeasti. Vaikka tiedän, että lastensuojelussa on tehty virheitä, ja allekirjoitan täysin mm. Pertti Ruhan ja Kullervo Kalervonpojan asiasta tekemät kirjoitukset ja olen itsekin asiasta samalla mielellä kirjoittanut, niin oikeasti huostaanoton tarpeessa olevia ja siitä hyötyviäkin nuoria on. Kannattaako heidän tulevaisuuttaan sököpelata joittenkin romanialaisten mustalaisten kustannuksella?

Yleensäkin olen sen verran vanhakantainen, että ajattelen Suomen olevan maa, Hangosta Utsjoelle, joka keskittyy nimenomaan suomalaisten (siis suomalaisten, ei uussuomalaisten) hyvinvointiin. Tämä jo senkin vuoksi, että maailmassa ei ole mitään muuta kolkkaa, joka keskittyisi suomalaisten hyvinvointiin. Miksi ihmeessä se viimeinenkin kolkka pitää hävittää? Sen vuoksiko, että jollekin demokraattiselle lakimiehelle tulisi hyvä mieli?

KIM JONG-ILLMAN: HUOMIOITA

Henkilökohtaisesti olin sen verran lapsellisen hyväuskoinen, etten uskonut Mikko Ellilän saavan tuomiota. Kun lukaisin kirjoituksen Ellilän oikeudenkäynnistä, ajattelin lähinnä että valtakunnan-, anteeksi siis valtionsyyttäjä Mika Illman kävi munaamassa itsensä, eikä tollasilla perusteilla voi ketään tuomita.

Vaan luulohan ei ole tiedon väärti.

Nähtäväksi jää, kuinka asia hovioikeudessa etenee, mutta alemmat oikeusasteet ovat näköjään suosiolla antaneet periksi poliittiselle tarkoituksenmukaisuudelle, vaikkeivat ne ehkä tajua, mitä hyötyä siitä on ja kenelle. Joka tapauksessa faktojen esittäminen on jatkossa kiellettyä, jos siitä tekee poliittisesti sopimattomia johtopäätöksiä. Tätä varmaan tullaan käsittelemään blogirintamalla hyvin laajasti.

Itse vaan pistin oikeudenkäynnistä merkille (ei-akateemisena henkilönä) sen, että minkä vuoksi Illman tiedusteli Ellilän koulutusta? Ja lakkasi sitten kyselemästä, kun kuuli, että Ellilä saa akateemista koulutusta. Vaan entäpä jos Ellilä olisi ollut postinkantaja? Väittäkää vain vainoharhaiseksi, mutta haistan Illmanissa ajattelutavan, jonka mukaan yhteiskunnallisista asioista saavat kiinnostua ja varsinkin niitä kommentoida vain sopivan akateemisen koulutuksen saaneet henkilöt. Ja hekin tietysti vain poliittisesti oikeaoppisella tavalla.

Illmanin kysymys: ”Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?” oli jokseenkin vastenmielinen. Vaikka Illman kuinka haluaisi, niin ei suomalaisten tarvitse osallistua Illmanin vaatimiin anteeksipyyntöorgioihin.

Silloin 1800-luvulla, kun siirtomaavallat jyräsivät, Suomessa kuoltiin vielä nälkään. Suomi itsenäistyi 1917 ja afrikkalaiset maat noin keskimäärin vuonna 1965. Eli Afrikan maitten tilanteitten tulisi vastata noin suurinpiirtein Suomen tilannetta vuonna 1960. Elikkä niissä maissa tulisi olla jo pitkälle kehittynyt demokratia, kasvava ja vauras talous sekä vakaat ja turvalliset olot. Näin Suomessa oli vuonna 1960, vaikka siinä välissä ehdimme käydä sisällissodan ja kolme muutakin sotaa. Emme saaneet kehitysapua, vaan maksoimme sotakorvauksia.

Ehkäpä suomalaiset oppivat virheistään. Ensimmäinen virhe oli sisällissota. Se vaati kymmeniä tuhansia kuolonuhreja. Suomalaiset oppivat, ettei sellaisia kannata käydä. Seuraava virhe oli oikeistodiktatuurin yritelmät 1930-luvulla. Koska aikaisemmasta virheestä oltiin opittu, Mäntsälässä niille pantiin toppi. Eikä tarvittu laukaustakaan. Seuraava virhe oli vasemmiston ylivallan yritelmät vaaran vuosina. Ja sekin saatiin torjuttua, eikä tarvittu enää edes asepukuisia piirittäjiä. Ja vuonna 1960 pärjättiinkin jo sitten suht mukavasti.

Afrikan maissa ei virheistä ole opittu. Pikkuhitlerit nousevat valtaan joutuakseen uusien pikkuhitlereitten kaatamiksi. Ja siinä masurkassa on aina kusessa tavallinen afrikkalainen. Olisi hyvä, jos virheistä otettaisiin oppia. Mutta Illmanin tyylillä se ei ole mahdollista. Jos virheitten olemassaolo kielletään, ei niistä voida oppia mitään. Itse asiassa Illman loukkaa afrikkalaisia huomattavasti enemmän kuin Ellilä. Kun Illman vie heiltä oikeuden omiin virheisiinsäkin.

Tuota väitettä ”Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?” saattaa kuvitella kuulevansa jossain suomi24-keskustelupalstalla jonkun teiniangstisen rapalamannekiinin toimesta. Kun sen kuulee oikeudessa valtionsyyttäjän toimesta, ei voi kuin ihmetellä.

KEVYTKIELLETYT HUUMEET

Törmäsin uutiseen jossa kerrottiin somalien saamista tuomioista khat-huumeen levittämisestä. Juttu itsessään kertoo tekniset yksityiskohdat ja lukija voi katsella ne siitä. Huomioni kiinnittyi tähän yksityiskohtaan:

Oikeus laski rikoshyödyn määrää lempeästi. Yleensä huumerikoksissa on tiukka linja, jonka perusteella kaikki huumeiden myynnillä saadut rahat on korvattava ilman, että ostosummaa vähennetään tuloista. Oikeuden mukaan tämä olisi ollut tässä tapauksessa kohtuutonta, joten korvattavaksi tuli vain noin kolmasosa laskennallisesta rikoshyödystä.

"Toiminnan päällimmäisenä motiivina ei ole ollut hankkia mahdollisimman suurta rikollista taloudellista hyötyä. Khatia on haluttu käyttää Suomessa asuvien somalien keskuudessa samaan tapaan kuin sitä on ilmeisesti aiemmin käytetty Somaliassa", oikeus perustelee.

Tästä herää mieleen pari kysymystä.

1. Miten oikeus päätyi siihen, että toiminnan tarkoituksena ei ole ollut hankkia mahdollisimman suurta rikollista taloudellista hyötyä?

2. Tulkitseeko oikeus asian niin, että kyseessä ei ole rikollinen toiminta oikeastaan ollenkaan, vaan tämmönen somaliyhteisön sosiaalista elämänlaatua parantava perinnetoiminta? Kun kerran kaverit ovat tykänneet järsiä khatia kotonaan, niin pitäähän sitä saada tehdä Suomessakin. Vaikka se Suomen lain mukaan laitonta onkin.

Silloinhan on aivan loogista, että tyyppien ei tarvinnut korvata valtiolle kuin kolmasosan saadusta rikollisesta hyödystä. Ehkäpä on paras panna termistö kerralla uusiksi ja käyttää korvauksesta termiä ”etnopositiivinen viihdeperinnevero”. Kun 210.000:n euron vero on maksettu, jää voittoja vielä 420.000 euroa, ja sillähän pidetään kulttuuriperinnetoimintaa mukavasti yllä.

Lievät tuomiot ja poikkeuksellinen korvaussumma kertoo selvästi Helsingin käräjäoikeuden kannan: somalit selvisivät vähemmällä nimenomaan sen vuoksi, että he ovat somaleita. Vai luuleeko lukija tosissaan, että mikäli Lötjönen ja Kutvonen päättävät salakuljettaa Suomeen tuhat kiloa khatia ja narahtavat tullissa kiinni, niin he pelastuvat selityksellä: ”Me vaan kansainvälisinä miehinä ajateltiin auttaa somalialaista perinnekulttuuria. Ei meillä ollut päällimmäisenä motiivina hankkia mahdollisimman suurta rikollista hyötyä. Ihan vähän vaan. Ja sekin bensarahoiksi.”

Mitäs lukija luulee? Jättäisköhän käräjäoikeus Lötjöselle ja Kutvoselle vaivan palkaksi kaksi kolmasosaa tienatuista rahoista?

Oikeudessahan puhutaan ennakkotapauksista ja tämähän on mainio sellainen. Jatkossahan jos esim. arabimies kärähtää siitä, että hän on tuonut Suomeen kannabistuotteita, hän voi perustella sitä, että islam kieltää alkoholin, muttei ole niin tarkka tuon pilven suhteen. Ja meillä on ollu tapana tuolla kotipuolessa panna bongi porisemaan. Selvä tapaus. Lievä tuomio ja saadusta hyödystä maksettava 30 prosentin etnopositiivinen viihdeperinnevero.

Jos taas Lötjönen ja Kutvonen päättävät perustaa Uusväinämöläisen Perinneseuran ja alkavat viljellä suippomadonlakkia jakelutarkoituksiin, tarkoituksena pitää julkisia shamaanipitoja on luultavaa, että tuomioistuin ei lämpene ajatukselle.

Allekirjoittaneella on ollut tapana pyrkiä auttamaan valtiota säästötoimissa. Kun Helsingin käräjäoikeus nyt näytti suunnan, mihin päin homma on menossa, niin tässäpä viranomaisille tarkoitettu, valmiiksi rakennettu Uusi huume- ja huumausainerikosluokitelma:

1. Kevytkielletyt huumeet

Mikäli rakenteellisen rasismin kohteeksi joutuneet henkilöt tuovat Suomeen khatia tai kannabistuotteita ja myyvät sitä toisille rakenteellisesta rasismista kärsiville henkilöille, ei kyseessä ole huumerikos, vaan sosiaalinen perinnetoiminta, josta saadusta taloudellisesta hyödystä maksetaan valtiolle 28 prosentin etnopositiivinen viihdeperinnevero.

Jos rakenteellisesta rasismista kärsivät henkilöt tuovat Suomeen khatia tai kannabistuotteita ja myyvät sitä alkuperäissuomalaisille ihmisille, rangaistaan alkuperäissuomalaista siitä, että he ovat estäneet rakenteellisesta rasismista kärsivien henkilöitten perinnetoiminnan kannalta tärkeitten tuotteitten päätymistä perinnetoimintaa harjoittaneille ihmisille. Tässä tapauksessa ei myyjän tarvitse suorittaa etnopositiivista viihdeperinneveroa.

2. Keskiraskaasti kielletyt huumeet

Mikäli rakenteellisen rasismin kohteena olevaan kansanryhmään kuuluva henkilö myy kovia huumeita alkuperäisväestön edustajalle, jätetään tämä toiminta, rikollisesta luonteestaan huolimatta, rankaisematta, koska henkilö on häneen kohdistuvan syrjinnän aiheuttaman taloudellisen turvattomuuden vuoksi ollut pakotettu hankkimaan elantonsa lainvastaisin keinoin. Henkilö määrätään ammattikurssille, jossa hänelle räätälöidään sopiva koulutusohjelma sekä tarjotaan kokopäiväinen tukihenkilö. Rikollisluonteisesta toiminnasta saadusta hyödystä henkilön on maksettava valtiolle 45 prosentin etnopositiivinen koulutusstarttivero.

Alkuperäisväestöä koskeva poikkeus: Mikäli Rapalan uistintehtaan kanssa mainossopimuksen tehneet anarkistinuoret myyvät toisilleen kannabistuotteita tai muita huumeita, on kyseessä lievä huumausainerikkomus. Tässä tapauksessa huumeitten jakelu ja käyttö on katsottava vastalauseeksi nuorison syrjäytymistä vastaan, eikä sillä katsota hankittavan varsinaista rikollista hyötyä. Rangaistus tässä tapauksessa on nuorisotyöntekijän pitämä puhuttelu laajemman huumeittenkäytön ehkä mahdollisesti joillekin joskus aiheuttamasta vaarasta ja anarkistinuorten vanhemmat maksavat lastensa saamasta voitosta 28 prosentin prekapositiivisen aktivistiveron valtiolle.

3. Raskaasti kielletyt huumeet

Alkuperäisväestön alkuperäisväestölle myymät huumeet ovat edelleenkin normaalin huumausainelainsäädännön piirissä.

Mikäli alkuperäisväestön edustaja yrittää myydä kovia huumeita rakenteellisesta rasismista kärsivälle henkilölle, syyllistyy alkuperäisväestön edustaja törkeään huumausainerikokseen, murhan yritykseen sekä etnisen puhdistuksen ja joukkotuhonnan suunnitteluun. Tässä tapauksessa on alkuperäisväestön edustajaa rankaistava ankarammin kuin ketään koskaan.

Mikäli kyseessä on rakenteellisesta rasismista kärsivän henkilön myymät kovat huumeet toisille rakenteellisesta rasismista kärsiville henkilöille, toteaa oikeus moisen väitteen kategorisesti perättömäksi. Rakenteellisesta rasismista kärsivät henkilöt eivät käytä kovia huumeita, vaan harjoittavat ainoastaan verotuksellisten toimien piiriin kuuluvaa perinnetoimintaa johon kuuluvat vain miedot huumeet. Jos joku väittää muuta, hänet tuomitaan kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

*

Jaa menikö överiks taas kerran? Emmää tiedä. Ei kämyukko niin tyhmää vitsiä keksikään, ettei sitä mokuakka seuraavalla viikolla heittäis tosissaan.

YLENNYS RASKAANSARJAN KULTTUURIPERSEEKSI

(Päivitetty 27.2.2008)

Tässä uutisia sieltä täältä katseltuani olen törmännyt juttuihin tästä Katariina Lillqvistin tekemästä Mannerheim-animaatiosta, jossa Mannerheimista on tehty naisten vaatteisiin pukeutunut hintti.

Ennen kuin sen enempää asiasta kiskoo herneitä nenäänsä, tulee esittää ensimmäinen asiaan liittyvä kysymys, eli kuka vitun Katariina Lillqvist? Ei mulla ainakaan ollu hajuakaan siitä, että kuka tää tyyppi on. Kun kattelee mamman CV:tä, huomaa, että hän on väsännyt pääasiakseen nukkeanimaatioita ja tehnyt sitten myös dokumenttielokuvia ja radiodokumentteja. ”Monipuoliseksi kulttuurivaikuttajaksi” tyyppi näyttää itseään nettisivuillaan kehuvan. Vaan eipä ole mammaan tullut juuri törmättyä, vaikka tätä maailmanmenoa tulee seurattua.

Palataan kysymykseen kuka vitun Katariina Lillqvist? Jos kysymystä oikein miettii, niin eipä Mannerheimin puolesta kannata päreitään polttaa. Se, että Mannerheimista tehdään animoitu hinttihahmo, ei valaise mitään niin Mannerheimista kuin vuoden 1918 tapahtumistakaan. Se valaisee ainoastaan Jokukatariina Lillqvistin palavaa halua nousta piirisarjan kulttuuriperseestä raskaansarjan kulttuuriperseeksi. Keinot ovat vanhat, tutut ja toimivat, eli ota käsittelyyn joku asia, mikä tavalliselle suomalaiselle saattaa olla arvokaskin ja kuse komeasti sen päälle. Kehu jälkeenpäin, että olet tuulettanut kansakunnan pölyistä ajattelumaailmaa. Pue esimerkiksi Mannerheim naisten hepeniin ja tee siitä hintti. Tokihan sulla on oikeus edistää tällä tavoin omaa ns. uraasi,kulttuurivasemmistolaisilla ja muilla piipertäjillähän on siihen ikiaikainen oikeus.

Menestys on varma. Julkisuutta tuli samantien. Pian Jokukatariina Lillqvist kutsutaan YLEn kulttuuriohjelmiin puhuvaksi pääksi. Siellä hänen viisauttaan tiedustelevat samanhenkiset mimmit. Ai että on mukava puhua viisaita, kun vielä tietää, että kamera lähettää koko jutun maailmalle. Vaikka eihän niitä ohjelmia tosin juuri kukaan katsokaan, mutta Jokukatariina Lillqvistillä on perusarvot kohdallaan, ja hän tietää, että tavallisen Lötjösen (joka ei ole Jokukatariinan viisaudesta kiinnostunut) tehtävä on hankkia velliä Jokukatariinan lautaselle ja mahdollistaa hänelle semmonen elämä, ettei hänen tarvitse tehdä jotain paskaduuneja. Katelkoon tyhmä Lötjönen vaikka jääkiekkoa. Onhan Jokukatariina sentään kulttuurivaikuttaja ja kyllä hänen samanmieliset kaverinsa katsovat näitä kulttuuriohjelmia. Ja ovat vielä pirun kateellisia, kun Jokukatariina pääsi raskaan sarjan kulttuuriperseeksi ja he eivät.

Eli tässä on kyseessä vaan semmonen diplomityö, jolla Jokukatariina pääsee astetta suurempaan julkisuuteen. Mannerheimin puolesta on turha sinänsä loukkaantua, koska täytyy miettiä kuka yrittää loukata ja ketä. Mannerheimin painoarvoon verrattuna, noin Suomen historiaa katsellen, vastaa Jokukatariina Lillqvist noin suurinpiirtein satiaisen munissa elävää kutiaista.

Mutta näkisin, että jonkunlaisia ihmistapoja olis Jokukatariina voinut pitää yllä. Aikaa sitten kuolleen miehen loukkaaminen (tai sen yritys) oman kulttuuriperseaseman nostamiseksi on jokseenkin halpaa. Perskeleen suku muuten taisteli vuonna 1918 punaisten puolella ja sai pahasti selkäänsä. Eli sitä kautta minunkin kai pitäisi ajatella Mannerheimia vihollisena, ainakin vuotta 1918 silmälläpitäen. Vaan en minä silti pukisi nukkemarskia naisten vaatteisiin ja tekisi siitä hinttiä. Koska se olisi mielestäni moukkamaista.

Vuoden 1944 kesäkuussa suomalaisia joukkoja vastaan Kannaksella hyökkäsivät ylivoimaiset neuvostodivisioonat. Hyökkäykseen osallistunutta 21. armeijaa komensi kenraaliluutnantti Dmitri Gusev ja 23. armeijaa kenraaliluutnantti Aleksandr Tserepanov. Nämä miehet olivat selkeästi Suomen vihollisia, joitten toiminnan seurauksena kuoli tuhansia suomalaisia miehiä, niin oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia. Mutta vihollistakin voi kunnioittaa. Ei minulla olisi mitään mielenkiintoa tehdä Gusevista ja Tserepanovista animaatiota, jonka idea on vain loukata heitä henkilönä. Niin Gusev, Tserepanov, samoin kuin suomalaiset ja neuvostoliittolaiset sotilaat olivat vain joutuneet mukaan suuronnettomuuteen nimeltä Toinen Maailmansota. Ymmärtääkseni rintamalla tietyllä tavalla kunnioitettiin vihollista, vaikka se yritettiinkin kaikin keinoin kaltata.

Yleensäkin Jokukatariinan ”tabujen tuuletus” on samaa tasoa kuin George W. Bushia vastustavien mielenosoittajien, jotka kantoivat julistetta ”we shaved our pubic hair, read our lips, no more Bush”, elikkä tuhero pois, Irak vapautuu ja maailma pelastuu. Tosin nämäkin mielenosoittajat keksivät sentään kielikuvan.

Jokukatariina Lillqvist mainostaa vasemmistolaisuuttaan, selittää että vastarinta-aate elää ja että Pispalassa pilkataan ankarasti Mannerheimia. En ole kylläkään Pispalassa asunut, mutta saatan epäillä. Olen meinaan suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin Jokukatariina, ja asunut lapsuuteni ja nuoruuteni kovastikin vasemmistolaisessa teollisuuspaikkakunnassa. Ei siellä metelöity Mannerheimista mitään, eikä kapinastakaan. Talvi- ja jatkosodasta puhuttiin kyllä.

Vaan jo siihen aikaan huomasin, että näitä on näitä sosialisteja kahta eri sorttia. Toinen, ihan ok porukka, mihin sukunikin kuului oli vasemmistolaisia hyvin käytännöllisestä syystä. He halusivat, että vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike muuttaisivat duunarit kapitalisteiksi parantuneitten liksojen muodossa. Ja näinhän sitten pitkälle kävikin. Sitten oli nää kulttuurivasemmistolaiset, jotka hoilasivat: ”Kuka oot, mistä tuut, minnen menet sä, osoitteeni on Neuvostomaa, ei tarvita tarkkoja karttoja, moi adres Sovjetskij Sojuz” samaan aikaan kun duunarivasemmistolaiset kävivät töissä ja rakensivat perheilleen taloja (ja siinä sivussa elättivät nämä kulttuurivasemmistolaiset).

Ei ollut mitään vastarinta-aatetta. Pennut eivät tienneet, kummalla puolella kavereitten sukulaiset olivat tapelleet. Ei sillä ollut väliä. Se tiedettiin, että siinä seuraavassa kahakassa kaikki olivat samalla puolella. Vuosi 1918 hiertää enää Jokukatariinan päässä, ja sekin sen vuoksi, että hän pääsee muutaman kulttuurirappusen ylemmäksi.

Ja pääseehän hän. Valtakunta on saanut taas uuden kestoälykön, jonka mielipiteitä kuunnellaan kulttuuri- ja ajankohtaisohjelmissa korvat ruvella. Veikkaanpa, että kun hän valittaa haastatteluissa siitä, että hänen työstään ei tykättykään, niin pianhan hoksataankin, että pahin uhka suomalaiselle sananvapaudelle onkin, yllättäin, valkoinen heteromies, ja sananvapauden suurin marttyyri ja esitaistelija on Jokukatariina Lillqvist.

*

Lisäys, päivää myöhemmin.

Näyttää siltä, että Jokukatariina Suuri ottaa nyt kaiken irti tästä omasta varttitunnin julkisuuspiikistä. Nyt lyötiin pöytään se suuri (mutta aina jotenkin ihmeen piilossa oleva) suomalainen äärioikeisto (tietysti jos ajattelee äärioikeistoksi kaikki vasemmistodemareista oikealla olevat, niin saattaahan se sitten tietysti löytyäkin) ja sen aikaansaama mellakkauhka (onko kenelläkään hajuakaan moisesta?).

Tietysti täytyi lyödä kehiin Mannerheimin perinnesäätiön vaatima esityskielto, jota se ei ole kylläkään vaatinut, mutta eihän tosiasioitten pidä koskaan häiritä hyvää läppää. Tää ”oikeistovallan perinnelinnan diktatuuri” oli kanssa aika hyvä. Liekö Moskovan Tiltukaan keksinyt yhtä hyvää aikanaan? Nyt ei puutu enää kuin vastavallankumoukselliset, kuolemanpartiot ja Mainilan laukaukset. Way to go! Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa. There is no business like showbusiness (paid by taxpayers, naturally). Asiasta tarkemmin vaikka Lotta Rotin blogissa.

Sitä vaan vielä mietin, että Jokukatariinalla näyttää menneen yksi sukulainen kapinassa. Multahan on aikanaan mennyt useampiakin. Ja talvi- ja jatkosodassa meni sitten lisää. Ei mulla tosin ole koskaan ollut tarvetta mainostaa niitä omaan piikkiini, tahi kerätä sympatioita ventovierailta. En minä ole sodassa, saati kapinassa mitään tehnyt. Enhän minä ole elänytkään silloin. Enkä niitä sukulaisia koskaan tavannut, varsin ymmärrettävästä syystä.

Vaan kun nyt näitä menneitä vainajia ns. realisoidaan, niin voisko valtio tarjota mullekin jonkun mukavan kulttuuriapurahan? Kun sukua on lahdattu niin omien kuin vieraittenkin toimesta, niin voisin ottaa vastaan vaikka kolmivuotisen apurahan tehdäkseni multimediaesityksen ”appelsiini kusella”. Se ei loukkaa ketään, eikä sitä kukaan ymmärräkään, koska eihän mulla ole mitään hajuakaan, miten multimediaesitys tehdään. Mutta viittiskö valtio kuitenkin jeesata sen verran? Kun tää tavallinen työnteko ottaa päähän aina aika ajoin.

OIKEUTETTUA HÄRÖILYÄ

Hotelli Yrjöperskeleen respassa on aina silloin tällöin aikaa lueskella erilaisten sanomalehtien verkkoversioita, noin harrastuksena. Joskus törmää mukaviin uutisiin ja joskus taas ei. Tuolta Kotkan puolesta, Kymen sanomien verkkolehdestä pisti silmään tämmöinen uutinen. Laitetaan se tähän ihan kirjoitettuna:

Opettajaansa motannut jäi rangaistuksetta

Miesopettajaa kesken oppitunnin nyrkillä motannut 15-vuotias kotkalaispoika jätettiin tuomitsematta rangaistukseen Kotkan käräjäoikeudessa torstaina.

Tapaus sattui kotkalaiskoulun tarkkailuluokalla viime marraskuussa oppilaan yritettyä lähteä ruokatunnille ennen aikojaan. Opettajan estettyä luokasta poistumisen uhkasi oppilas tätä ensin isohkolla tauluharpilla ja tuolilla.

Kun 52-vuotias miesopettaja kiinnitti huomionsa toiseen oppilaaseen, yritti poika livahtaa ulos ovesta. Opettajan tartuttua häneen ja vietyä hänet takaisin paikalleen iski poika opettajaa nyrkillä silmään.

Opettajan silmään tuli haavauma ja verenpurkauma, jotka aiheuttivat kymmenen päivän sairasloman.

Käräjäoikeus totesi koulupojan syyllistyneen pahoinpitelyyn, mutta jätti hänet tuomitsematta, koska oikeus katsoi, että lyönti johtui ymmärrettävästä itsehillinnän pettämisestä opettajan pidettyä pojasta kiinni. Teon katsottiin johtuneen ymmärtämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta.

Poika määrättiin kuitenkin maksamaan opettajalle sairaskuluista sekä kivusta ja särystä 200 euroa korvauksia.

Koska Ykä tajuaa asioita suhteellisen hitaasti, niin täytyy hieman purkaa tuota uutista ja ihan tuumailla. Lähdetään sieltä loppupäästä, elikkä tarkkailuluokan vatipään todettiin syyllistyneen pahoinpitelyyn, mutta jätettiin tuomitsematta. Korvauksia sentään määrättiin maksettavaksi, mutta nehän betalar joko pappa taikka sitten valtionkonttori.

Mikä tässä tapauksessa on viestinä muille vatipäille? Ykä-tyyppisellä putkinäöllä ajattelisin, että seuraavia johtopäätöksiä ainakin voi vetää:

1. Oppitunti koulussa ei ole enää 45 min. Jos sua ei huvita opiskella, ja toisten opiskelun häiritseminenkään ei enää jaksa innostaa, lähde toki ulos puuhaamaan jotain muuta.

2. Jos opettaja on niin typerä, ettei ymmärrä äkillistä vapaudentarvettasi, on sopivaa, että kaivat esiin lähimmän käteen osuvan astalon ja uhkailet sillä opettajaa.

3. Mikäli opettaja ei vieläkään ymmärrä erityistarpeitasi, on suotavaa, että tirvaiset sitä turpaan. Kun kerran opettaja on aiheuttanut sinulle traumoja pitämällä sinusta kiinni, niin sen ymmärtää tuomioistuinkin, että tokihan siitä aiheutuu ymmärrettävä itsehillinnän pettäminen.

Täähän on sinänsä aivan selvää. Kun kerran käräjäoikeuskin niin on päättänyt. Muutama asia tosin jäi epäselväksi. Onko tämä käytäntö tulossa laajemminkin käyttöön? Jos joku tarttuu Ykää hihasta, niin saako hölvästä heti turpaan? Vai koskeeko "tuli vapaa"-komento vain opettajia? Entäs jos Ykä luuli kaverin olevan opettajan ja löi? Onko se jotenkin lieventävä asianhaara? Vai onko niin, että tavallinen kansalainen ei saa lyödä, mutta jos on aiempaa häiriökäyttäytymistä, niin sitten saa lyödä?

Vai olisko niin, että tään yliymmärtämisen kautta koko touhu on ihan perseellään?

Häröilyä on näköjään ollu tuolla Tanskanmaallakin:

Näitä mellakoita on käsitelty ansiokkaasti useissakin blogeissa. Itse kiinnitän huomioni siihen, että asiaan liittyvässä uutisoinnissa on kovasti sottailtu sitä, että mistähän nämä mellakat oikein mahtavat johtua. Niin kuin se olisi se kaikkein tähdellisin kysymys.

Tietysti Yrjöperskeles-tyyppisellä putkiajattelulla olis luullu, että paikallinen poliisimestari olis tuumannut uutisissa esim. seuraavalla tavalla:

”Nythän on näin, että Nuoriso™ on saanut päähänsä sytyttää koko kaupunginosan tuleen. Tätähän ei tanskalainen virkamies kattele ensinkään. Meiltä ja naapurikunnista on hälytetty paikalle kaikki mahdolliset konstut parhaimmalla mahdollisella aseistuksella varustettuna ja jos ei ala roti sillä väellä löytymään tolle tontille, niin läheisessä varuskunnassa odottaa kaksi pataljoonaa jalkaväkeä. Kyllä se vaan on kertakaikkiaan niin, että ei ihmisten autoja poltella ja palomiehiä kivitetä. Olkoot sitten hermostuneet mistä hyvänsä. Ensin loppuu elämöinti. Sitten voidaan kattoa, mistä se henkinen pipi tuli.”

Vaan kun ei. Sitä vaan sottaillaan, että mikähän se sai nää pojat niin pahasti öykkäröimään?

Varmaankin pohjoismainen suvaitsevaisuuskoneisto on kerännyt parhaimmat aivonsa miettimään tälle riehumiselle jotain oikeutettua syytä ja aivoriihessä vallitsee tällä hetkellä ankara akateeminen painetila. Kun, kehno soikoon, Nuoriso™ aloitti tään riehumisen jo ennen kuin tämä pilapiirrosjupakka tuli uudestaan tapetille.

Mutta joku oikeutettu syy tähän öykkäröintiin on nyt pakko löytää. Muutenhan Åke, Make, Pera och jag saattavat alkaa tuumia, että Nuoriso™ öykkäröi ihan vaan siksi, kun siitä on kiva öykkäröidä.

Ehkäpä tarvittava know how löytyy vaikkapa Kotkan käräjäoikeudesta. Tähän tyyliin:

” Oikeus katsoi, että mellakointi johtui ymmärrettävästä itsehillinnän pettämisestä Poliisin vaadittua Nuorisoa™ noudattamaan Tanskan lakeja”.