TAHATONTA EGOHUUMORIA

Minä olen viime aikoina julkaissut aika lyhyitä postauksia. Mutta laitanpa vieläkin sellaisen. Kas nämä egokapinalliset ruokkivat perjantaina taas egoaan Helsingin Mannerheimintiellä. Ja saavuttivat aika lailla mainion tahattoman huumorin tason. Vilkaiskaapas niiden julistetta:

Lukijakin epäilemättä hoksaa että missä kohdassa tuossa julisteessa ylitettiin parodiahorisontti. Tähän käy varmaankin se vanha sanonta:

”Ne tekevät sen itse”.

Mitä tähän voisi oikeastaan enää itse lisätä?

VIHREÄT ALOITTEELLISINA

Vihreät ne tekevät kaikenlaisia aloitteita. Ne haluavat kehittää yhteiskuntaa. Omaan suuntaansa. Nyt on sitten tulossa aloite moniavioisuuden sallimisesta. Aloite on lähtöisin vihreistä nuorista ja peruste on seuraava:

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden aloitteen mukaan maailman muuttuessa myös käsitys rakkaudesta, ydinperheestä ja avioliitosta ovat muuttuneet.

Ehkä se on muuttunut vihreitten nuorien keskuudessa, tosin en usko että heistäkään kovin moni elää niissä polyamorisissa suhteissa. Ehkä ryhmäseksi on tutumpi, mene ja tiedä. Mutta kun konservatiiviseen ajatteluun kuuluu käsitys ydinperheestä niin tokihan se pitää saada muutetuksi.

Sinänsä on selvää että varsinaisesti ainoa porukka joka täällä elää moniavioisissa liitoissa ovat islamilaisia. Mutta uskon että kyseiset islamilaiset piirit eivät itse ole kovin innoissaan moniavioisuuden laillistamisesta. Kas onhan islamilaiselle jätkälle huomattavan edullista että hänen neljä vaimoaan elää virallisesti yksinhuoltajaäiteinä omissa kämpissään ja jokaiselle juoksee tuet erikseen.

No, ainakaan vihreät eivät nyt ole hallituksessa. Ainakaan vielä.

LEIKKIPARTISAANIT ISKEVÄT JÄLLEEN

Lämmin syksy saa tietysti aikaiseksi sen että haittaeläimet parveilevat tavallista pidempään ennen talvihorrosta. Tällä kertaa asialla oli taas Egokapina yhdessä ruotsalaisten leikkipartisaanien kanssa. Ja urhoollisen sissi-iskun kohteena oli eduskunnan pylväät ja rappuset jotka sitten töhrittiin. Tekosyynä egon ruokkimiselle oli tällä kertaa turvetuotannon vastustaminen.

Itselläni tulee mieleen pari kysymystä.

Ensinnäkin se, että kuinka helppoa tuonne eduskuntaan on loppujen lopuksi helppoa mennä riekkumaan.

Ja toisekseen se, että minkä takia Valtamediapuolue VMP julkaisee aina noiden egokapinallisten lausunnot. Kannattaisi niiden antaa niitä tuomiopäivän julistuksia vaan keskenään.

Muistutetaan, että Kone Oy:n säätiö on tukenut näitä egotrippailijoita 200.000:lla eurolla.

SKANDAALI JOKA JÄÄ TULEMATTA

No niin, tässähän on tietysti kyse vain yhden ihmisen avautumisesta. Avautumisesta on vastuussa Vasemmistoliiton Kaakkois-Suomen piirin puheenjohtajistoon kuuluva Esa Annala. Ja avautuminen menee näin:

No joo, suuta on kuin naakan pojalla persettä. Maailmaanhan uhoamista mahtuu. Vaan miettikääpäs piruuttanne jos vastaavanlaisen avautumisen olisi esittänyt joku perussuomalainen. Lööppitavaraa ilman muuta ja valtava joukkorääkyminen. Onhan sellainen alkanut jopa pesukarhukravatista. Mutta tämä tapaus unohtuu/unohdetaan nopeasti ja valtamedia kyttää jotain mahdollista persuskandaalia.

Itselläni herää vaan pari kysymystä.

1. Kuinka voi olla äärivasemmistolainen olematta kommunisti?

2. Jos kyseessä on tosiaan entinen raksamies niin kuinka tyyppi edelleen on noiden akateemisten pimujen puolueessa?

Vaaan jokainenhan meistä taaplaa tyylillään.

MAKU MENNEESTÄ

Oliskos siinä menty kesää 1973. Silloin Kekkoslovakian aikaan. Alle kymmenvuotias Pikku-Ykä oli kesäkylässä tätinsä ja hänen miehensä Tanen luona. Siellähän tuli vietettyä aikaa varsin usein. Mukava paikka kaiken kaikkiaan. Se kun sijaitsi kovin syrjässä ja siellä oli kaikenlaista puuhaamista sekä paikkoja joita tutkia. Silloinhan pikkupoikien menemisiä ei nykytyyliin vahdittu kuin pikkulapsen silmää.

Tulipa uusi ohjelmanumero. Tädin ja Tanen tuttavilla oli heinänteko. Kysyivätten että lähdekkös mukaan? No tottahan toki lähdettiin. Matkaa oli ehkä 15 kilometriä joka ajettiin heidän kuplavolkkarillaan. Siinähän oli sellainen mukavan rumputtava ääni ja Pikku-Ykä matkusti hattuhyllyllä joka kyseisessä kuplassa oli sen verran syvä että sinne pikkupoika mahtui hyvin. Niistä turvavöistä takapenkillä ei silloin pidetty niin suurta lukua.

Elettiin sitä aikaa että kyseisessä talossa heinää tehtiin ihan vanhaan tyyliin eli kaadettiin viikatteilla ja nosteltiin seipäille. Tuohon aikaan niitä pientiloja oli vielä. Pikku-Ykälle annettiin nappulapojan homma. Eli mukana oli ämpäri jossa oli noin 20 senttiä pitkiä puisia nappuloita jotka sitten laitettiin seipäissä oleviin reikiin sitä mukaa kun heinää tuli niihin enemmän. Pitivät sen heinän paremmin läjässä.

Itse asiassa se kävi silloin vielä varsin kapeaharteiselle pikkupojalle varsin raskaaksi mutta tulihan siitä selvittyä. Ja palkkio tuli sen jälkeen. Talo tarjosi ruuan. Lihasoppaa, jota tuli pisteltyä mutta se varsinainen palkinto oli ruisleipä. Kas kun se oli talon itsensä tekemää ja sen päälle oli myös talon itsensä tekemää kirnuvoita.

Sitähän tuli äyskäröityä ääntä kohti urakalla ja tuumailtua että eihän näin hyvää leivänpäällistä olekaan. Ei se kaivannut juustoa, ei makkaraa. Se oli suolaisempaa kuin tavalliset leivänpäälliset – sitä margariiniahan oli silloin jo Perskeleilläkin – ja itse tehdyn maku oli jotakin, mitä on vaikeaa jälkeenpäin kuvailla.

Se oli Ykälle se ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sitä oikeaa maalaisvoita sai pisteltäväksi. Kaipaus jäi. Jotkut asiat vain jäävät mieleen. Jotkut makuelämykset. Ja tulihan niitä, sillä vuosikymmenellä. Asiat olivat uusia. Tuli popcornit, tuli juustonaksut, tuli pizzakin. Mutta maalaisvoita vastaavaa unohtumatonta makuelämystä sai odottaa vuoteen 1979. Silloin Ykä sai Lapin reissulla näkkileivän päälle lihasäilykettä. Jota pistellessä tuumi samaa kuin sen voin kanssa että eihän näin hyvää olekaan. Sen ajan säilyke kun oli ihan muuta toista kuin nykyinen kaupan bulkkisikanauta.

Vaan niin kuin sanoin, jotkut asiat jäävät mieleen ja muistuvat vuosikymmentenkin jälkeen.

Ne pienet, suuret asiat.

OSAAJIEN HINTA JA UUDET VAATIMUKSET

Yllättäen jopa valtamedia on kertonut hollantilaisesta tutkimuksesta jossa on laskettu maahanmuuton hintaa hollantilaiselle yhteiskunnalle. Luvut ovat tylyjä, ottaen huomioon että (kehitysmaalaisen) maahanmuutonhan piti olla pelkkiä kultamunia:

Tutkimuksen mukaan maahanmuuton nettokustannus oli 400 miljardia euroa Hollannin julkiselle taloudelle vuosina 1995–2019.

Tutkimuksessa ennustetaan, että aikajaksolla 2020–2040 maahanmuuton hintalappu hollantilaisille veronmaksajille on 600 miljardia euroa.

Tästä voidaan hiukka hahmottaa sitä, mihin suuntaan Suomikin on menossa. Ja tässähän on kyse vain rahasta, siinä ei mainita rikollisuutta eikä yleensäkään yhteiskuntarauhan sortumista.

Hollanti on maistanut tässä sille pakkosyötettyä lääkettä:

Tutkimuksessa tuodaan esiin se, ettei Hollanti kansainvälisten säännösten ja EU:n takia juuri pysty valikoimaan siihen, keitä maahan tulee.

Kas kun Hollanti ei EU:n jäsenenä ole itsenäinen maa. Niin kuin ei myöskään Suomi. Tosin pakkohan tämä ei olisi ja sen ovat Itä-Euroopan maat osoittaneet.

Vaan mitä suunnitellaan Suomessa? Ainakin kemian teollisuudessa? No, suomen kielestä luopumista:

Kemian alan yritysten pääkieli tehtaan lattiaa myöten pitäisi olla tulevaisuudessa englanti, ehdottaa työnantajia edustava Kemianteollisuus.

Se on ainoa keino saada riittävästi työvoimaa, liitto arvioi.

Tässä eletään taas kerran siinä harhakuvitelmassa että Suomeen saataisiin niitä oikeita osaajia. Kun tosiasiassa tänne on tulossa vain elatusautomaattiin pyrkijöitä. Jotka eivät osaa suomea eivätkä englantia.

Ja onhan tuo ideakin aikamoista vittuilua suomalaisia työntekijöitä kohtaan.

Mainitaan vielä kemian teollisuuden pomomiehen loihelausuma:

Työperäinen maahanmuutto on väistämättä osa ratkaisua, sillä tulossa on myös paljon eläköitymisiä vuoteen 2030 mennessä, sanoo Kemianteollisuuden toimitusjohtaja Mika Aalto.

Tässä voisi muistuttaa siitä, että kun suuret ikäluokat olivat jäämässä eläkkeelle niin silloinhan ennustettiin veret seisauttavaa työvoimapulaa. Se ajatus ulkomaalaisesta työvoimasta on noussut pyhäksi lehmäksi. Jonka palvonnassa on unohtunut kaksi asiaa.

1. Korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maa ei houkuttele ulkomaalaisia ammattilaisia.

2. Suomalaisiakin olisi olemassa.

HUORAKKAA, TYTÖT, HUORAKKAA

Valtamedialla on ollut viimeiset vuodet ollut päällä buumi jossa mainostetaan kaikkea sellaista, joka ei ole tavallista normaalissa perhe-elämässä. Yksi näistä aiheista on se, että mainostetaan pornomallin ja huoran touhua täysin normaalina ja suorastaan suositeltavana ammattina. Pari tuoretta esimerkkiä. Ensimmäisenä Yle:

Huomattavaa on, että kyseinen huoraamisen mainostaminen on nimikkeen ”työelämä” alla. Valtamediahan käyttää newspeakia eli huora on seksityöntekijä ja pornomalli taas only fans-malli. Iltalehti komppaa:

Valtamedialle on tietysti ihqua että kyseinen nainen on vielä kaiken lisäksi mustalainen. Se lisää diversiteettiä, you see. Huomattavaa myös on että molemmat jutut on kirjoittanut naistoimittaja, niin kuin yleensä tällaiset jutut.

Jokainen tekee tietysti elämässään omat ratkaisunsa, mutta eihän siitä ole pitkä aika kun tyttöjä varoitettiin huoran ja pornomallin urasta. Ja ihan perustellusti. Yleensäkin, jos joku suunnittelee huoran uraa, niin kannattaa muistaa, että siinä hommassa se prime time on kovin lyhyt.