LYHYESTI JÄNKKÄÄMISESTÄ

Lukija on varmaan jossain vaiheessa huomannut, että poliittisella eliitillämme on tietty taipumus jänkkäämiseen. Erityisesti tämä taipumus tulee esille silloin, jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Poliittisen eliittimme mielestä syy on silloin käytännössä ja se jaksaa jänkätä asiasta vaikka tuomiopäivään.

Hyvä esimerkki tästä teorian ja käytännön ristiriidasta on tämä uskonnon arvoon kohonnut monikulttuurisuus. Pääosa väestöstä on kyllä huomannut, että eihän se homma toimi ihan niin kuin väitetään, mutta poliittinen eliittimme jaksaa vaan jänkätä, että kun meidän mielestä se on niinqu ihkua, niin kyllä se vaan toimii. Vika on käytännössä. Teoria on ihan ok.

Tuoreeltaan tästä on pari mainiota esimerkkiä.

Ensimmäinen esimerkki tulee koulumaailmasta. On uutisoitu, että vanhemmat ovat alkaneet ottaa lapsiansa pois kouluista, joissa on paljon maahanmuuttajia. Tämähän ei tavan tallaajalle ole mikään ihmettelyn aihe. Suurin osa vanhemmistahan on nykyisin sitä porukkaa, joka itsekin kävi aikanaan peruskoulua. He muistavat kyllä hyvin, että opetus tuppasi jo silloinkin menemään luokan häirikön ehdoilla.

He muistavat hyvin myös sen, että mikäli joku pikkuterroristi päätti rääkätä toisia oppilaita, se onnistui vallan mainiosti, sillä arvovallastaan syväpuhtaaksi pesty peruskoulun opettaja ei pystynyt siihen puuttumaan.

Jos oppilaat ovat nyt koulussa, jossa rääkkääjä voikin olla jalustalle nostettu toiseuden edustaja, on vanhemman helppo tehdä johtopäätös ja ottaa muksunsa pois tästä koulusta. Tällä kertaa häntä kannustaa tekemään niin yksi jänkkäävistä poliittisen eliittimme edustajista eli opetusministeri Henna Virkkunen, joka toteaa näin:

”Minun mielestäni on merkittävä voimavara monille kouluille, että koulussa on maahanmuuttajaoppilaita. Koska tulevaisuuden maailma on globaali, on tärkeää että ihmiset kasvavat myös monikulttuurisuuteen. Käsittääkseni useat rehtorit näkevät tämän voimavarana.”

Mitäänhän tuo lause ei tarkoita, muuta kuin ehkä sitä, että jos teoria ja käytäntö ei kohtaa, vika on käytännössä. Virkkunen ei ehkä tajua sitä itse, mutta lausumallaan hän juuri hiukkasen kiihdytti koulupakoa. Koska totta kai vanhemmat tosta hoksaavat, että ei tää asia ainakaan fiksummaksi tule muuttumaan.

Toinen tämänkertaisista jänkkääjistä on työministerimme Anni Sinnemäki:

Ulkomaisilta työntekijöiltä vaaditaan liian hyvää suomen kielen taitoa, sanoo työministeri Anni Sinnemäki (vihr.).

Sinnemäen mielestä suomalaisyritysten pitäisi hyväksyä, että ihmiset voivat työskennellä Suomessa, vaikka he eivät osaisi suomea eikä ruotsia. Hän myös tahtoisi helpottaa ulkomaalaisten työntekijöiden perheiden asettumista Suomeen.

Rautalankaa taas kerran (eli jänkkäämiseksi se menee mullakin, mutta emmää alottanu): ilman yhteistä kieltä ei työnteko tuppaa onnistumaan. Otetaan esimerkkinä vaikka oma työni lastensuojelulaitoksessa. Jos sinne palkataan henkilö, joka osaa vaikkapa venäjää, serbokroatiaa, retoromaniaa, thaita, somalia, vietnamia, amharaa, mongoliaa tai jupiteria, niin kyseessä voi olla tosi fiksu ja filmaattinen tyyppi.

Mutta jos hän ei osaa suomea, ei hänestä ole työpaikallani mitään hyötyä. Ja näinhän tämä menee työelämässä muutenkin.

Jos itse tarjoudun hommiin sanotaammeko vaikka lastenkotiin Mongolian Ulan-Batoriin, niin mulle todetaan kohteliaasti, että Herra Perskeleen työhistoria on kyllä varsin vaikuttava, mutta emme me voi palkata teitä, kun te ette osaa mongoliaa. Johon minä toteaisin, että näinhän tää on. Hittoakohan minä oikeestaan teidän aikaanne suotta tuhlasin? Olis kai teillä muutakin tekemistä ollu. Käyn kaljalla ja lähden takaisin Suomeen.

Minähän työskentelen itse julkishallinnossa, mutta työministerimme Sinnemäki suuntaa opetuksensa nimenomaan yksityisyrityksiin. Täytyy muistuttaa, että yksityiset yritykset eivät saa budjettirahoitusta, vaan tulos (eli elanto) tulee ihan omasta työstä. Jos yrityksen tulos menee miinukselle (niin kuin se äkkiä menee, jos yritys alkaa toimia sosiaaliperiaatteella), tulee pankrotti ja homma jää sitten siihen, vaikka oliskin sitä sisua.

Jotenkin järkyttyneenä alkaa epäillä, että meillä on työministerinä sellainen henkilö, joka ei ymmärrä, mitä yritystoiminta on. Vai onko jopa niin, että hän luulee elävänsä sosialismissa? Että yritykset ovat kaikki vain osa valtiota. Silloinhan tämän jänkkäämisen ymmärtäisi. Hänhän vain nuhtelee kurittomia tovereita.

Sekä Hennalta että Annilta ovat perustelut lopussa. Jäljelle jää vain jänkkääminen. Toinen puhuu lauseita, jotka eivät tarkoita mitään, ja toinen vaan yksinkertaisesti vaatii.

Henna haluaa, koska sipuli.

Anni haluaa, ja sillä sipuli.