Tuesday, November 24, 2009

KULTURAATTORI OSA II

Mitähän, jos perustaisi semmosen tiedostavan teatteriryhmän?

Eikös semmosille jaeta apurahojakin kaikennäköisten kulttuurilautakuntien ynnämuitten kautta?

Voisin kysellä mukaan vaikka Kutvosen, Pöntisen ja Pätisen. Lötjöstä ei kannata kysellä, kun se tuppaa lyömään heti, kun se kuulee kulttuurista. Mahottoman rauhallinen mies se muuten on. Ja kulttuuritietoinenkin. On se kattonu kaikki Chuck Norrisin ihmissuhdedraamat.

Kun kerran teatteria tehdään, niin varmaankin pitäis olla ryhmällä ensiks semmonen komealta kalshkahtava ja osallistuvan tuntuinen nimi.

Ajattelin, että laittaisin meidän teatteriryhmän nimeksi ”Ich Slam – Pohjoinen Ankara”.

Sitten teokselle pitäisi varmaankin kehittää joku hyvä nimi.

Ajattelin, että meidän tiedostavan teatteriryhmän teos olis nimeltään ”Verkkoperformanssi Tsetsymmennät Naamaan Riekkuneen”.

Sit pitäis keksiä se itse näytelmä, ja väsätä jonkunlainen koreografia. Tietysti pitäis keksiä jotain, mikä tekis tästä teoksesta erityisen tiedostavan.

Ajattelisin, että meillä olis ensinnäkin esiintymisasusteina kumiteräsaappaat, pitkät kalsarit, verkkopaita ja Hankkijan lippalakki.

Pitkät kalsarit olis fiksattu silleen, että meillä roikkuis meisseli joka jätkällä kaiken kansan katsottavana. Yleisö vaadittais pukeutumaan samaan varustukseen. Tosin sällit sais pitää meisselit piilossa, ja naisille voitais antaa oikeus käyttää verkkopaidan alla rintaliivejä. Sen verran humanisteja me ollaan. Kulttuuripiirit tuntien voidaan sanoa, että ollaan humanisteja myös itseämme kohtaan, tässä asiassa.

Se koreografia menis sillai, että me ensiks ryömittäis siellä näyttämöllä ja oltais omituisissa asennoissa. Me ei sanottais mitään, vaan oltais ihan hiljaa. Katteltais ympärillemme semmosella vähän kummastuneella ilmeellä.

Siinä me sitten maattais maassa ja välillä noustais ylös ja sitten taas välillä tömähdettäis takasin persuuksillemme.

Sitten seuraavaksi me oltais sillai jalat harallaan ja nojattais eteenpäin. Siinä me oltais vaan peräkkäin nojallamme jonomuodostelmassa neljänkymmenenviiden asteen kulmassa yleisöön nähden.

Sit seuraavaks me hajaannuttais eri puolille lavaa, ja sitten minä huutaisin ”wwhöö-öö, wwhyiihööhii, hwwlähähööhii, ähääh äärgh äärgh aaaaaaaa!” ja sitten minä juoksisin ja törmäisin Kutvoseen, jonka kanssa me tönittäis toisiamme ylävartaloilla käsiä apuna käyttämättä ja käytäis sitten seuraavanlainen dialogi:

Kutvonen: ”Aaa! Ililininian wälälämöö!”

Perskeles: ”Hynrggölöl wää olilinynanina wäläläläwää!”

Kutvonen: ”Wöliliäanänänämöö iirghulnännännän!”

Perskeles: ”Öörghleitnämnämnäm öörghleitnämnämnäm öörghleitnämnämnäm!”

Ja sitten minä metelöisin ja puhusin niin kuin viittomakieltä tai jotain sinnepäin ja sit siihen tulis vasemmasta suunnasta Pöntinen, joka sanois: ”uliliwlihtat uukaöö taaaa!! ja polkis kovasti jalkaa ja sitten minä tönäisisin Pöntistä ylävartalolla käsiä apuna käyttämättä ja sanoisin ”wwööööö!” ja sitten mua rupeais sillai niinkun hysteerisesti naurattamaan.

Sit sen jälkeen me oltais parijonossa kyykyllään. Siinä me vaan nakotettais.

Sit siinä lopussa meikäläinen nojais polviinsa ja naureskelis.

Luulen, että varsinainen näytelmä menis tiedostaville piireille ihan kybällä läpi, sillä sehän on kopsattu tästä näytelmästä, ja siitähän on annettu kovin lämpimiä kommentteja kuten:

Viitisenkymmentä ihmistä riisui itsensä perjantaina ilkosilleen tanssikeskus Zodiakin Ihmisen asussa -teoksen erikoisesityksessä Helsingin Kaapelitehtaalla.

Ulko-ovesta astui reilun tunnin kestäneen esityksen jälkeen tyytyväisen näköistä väkeä - tavallisia suomalaisia miehiä ja naisia.

- Se oli tosi luonnollista. Kaikki olivat alasti, mutta ei alastomuus suinkaan noussut päällimmäiseksi asiaksi, huomautti keski-ikäinen mies IS:lle.

- Luonnollista ja ihanaa, eräs nainen kiteytti tuntemuksensa.

Liekö suomalaista häveliäisyyttä, mutta kukaan ei halunnut lausua mielipidettään nimellään tai kuvallaan.

- Salissa ei kyllä ollut minkäänlaista häveliäisyyttä, keski-ikäinen mies tähdensi.

- Ehkä olisin kaivannut enemmän interaktiivisuutta. Mutta näyttelijät heijastelivat loistavasti ihmisen tunneskaalaa aina raivoon asti. Se oli mielenkiintoista.


Niin että se puoli sinänsä hoituisi. Mutta se kulturoinnin tärkein puoli, eli asioitten selittäminen jälkeenpäin voisi teettää työtä.

Esmes toi performanssin nimi. Verkkoperformanssi? No, joka jätkä tietää, että Pöntinen on verkkoriippuvainen, sehän lyö muikkuverkkoa järveen aivokuolleenakin. Uskallettaiskos me sanoa, että nimellä oli osuutensa meidän verkkopaitavalintaan? Meinaan, kun paikallinen kauppa sponsoroi meitä kaljakorilla per mies, jos me pidettäisiin päällä valkoisia verkkopaitoja. Kun joka jätkällä on se keskikeho sen verran hyvässä kunnossa, että se saattaa kannustaa ihmisiä joulukinkkuostoksille.

Tosin tiedostava yleisö saattaa olla enempi innostunut soijarouheesta ja biodynaamisesta parsasta, mutta sehän on tilaajan ongelma.

Entäs toi ” Tsetsymmennät Naamaan Riekkuneen”? Voisinhan minä tietysti yrittää selittää sitä, että kyseessä on naisellisen puolensa kanssa taistelevan machomiehen salakieltä, jolla hän yrittää, kalsarimeisselin heiluttelun ohella kertoa vaikeudestaan elää miehisten odotusten keskellä, alfauroksena ilman omaa tahtoaan.

Vaikka tosiasiassahan toi nimi on tullut pikkupojan väärin kuulemisesta. Nyrkillä tapettavana mulla oli tapana kuunnella noita purkkabändejäkin, niin kuin The Sweetiä, ja kun en silloin vielä osannut englantia, niin niitten ”Ballroom Blitz”-kappaleen yks säkeistö kuulosti siltä, kuin laulaja olis sanonut ”tsetymmennät naamaan riekkuneen”.

Ei musta taitais olla tiedostavaksi teatterintekijäksi. Multa pettäis pokka. Ja se olis sitten pirun noloa. Jos meikäläinen sanois ihan suoraan, että me tehtiin niin älytön esitys kuin mitä keksittiin, ja katsottiin, kuinka monelle se menisi läpi.

Ehkä on parempi vaan mennä huomenna takaisin hommiin.

Varsinkin, kun rouvat Perskeles, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen todennäköisesti ilmoittaisivat jo produktiota valmistelevassa vaiheessa, että meidän herrat sitten eivät mene kulttuuripiipertäjille meisseliään heiluttelemaan.

*

Tämä kirjoitus on eräänlaista jatkoa kirjoitukselle Kulturaattori.

11 comments:

Taustavaikuttaja said...

Kuule, tuon kun teet niin pääset varmaan "helikopterilla" linnan juhliin.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Taustavaikuttajalle ja kiitos kommentista. Minäkin muistan Fingerporin jutun "helikopterilla Tallinnaan". Taide rules, niin kertakaikkiaan.

Habahoo said...

Vielä kun saisit uitettua produktion mainosteksteihin sanoja: monikulttuurinen, länsimaiden velka, pienet asunnot, rikastuttava voimavara jne. Kyllähän sinä tiedät? Niin voisi olla että rakentaisivat sinulle ihan oman monikulttuurikeskuksen ja löisivät kulta visan kouraan. Kyllä olisi varmaan reteetä mennä kuljettajan ajamassa autossa töihin kuin Minerva ikään.

Vasarahammer said...

Ykä varmasti muistaa Jouko Turkan Seitsemän Veljestä -filmatisoinnin.

Eli tuo Ykän näytelmä on jo tehty. Käsivarakameralla on kuvattu mielipuolisia katseita, kuolan valumista ja älyvapaata mölinää dialogin korvikkeena.

Yrjöperskeles said...

Kiitokset kommentoijille.

Vasarahammer: enpä muistanutkaan sitä Turkan näytelmää, ennen kuin huomautit. Joo, kyllä toi idea onkin oikeastaan melko vanha.

Habahoo: varteenotettava idea, mutta mulla ei vaan pokka riittäis. Ihmettelen vaan sitä, että jos alaston naisporukka harjoittaa älämölöä ja törmäilyä, niin kyseessä on taide. Sen sijaan jos ukonköriläät tekisivät niin, kyseessä olisi vain törmäilyä ja älämölöä.

Habahoo said...

Mutta eikös se Tuntemattoman viimeisin teatteriversio ollut kanssa aikamoista älämölöä. Ja siitä huolimatta kaikki sitä kilvan kehuivat. Jopa PesäMasa. Tosin siitä nyt ei kannata puhua.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Habahoolle. Joo, olihan se melkoista älämölöä, mutta olihan siinä sentään vuorosanat. Toi videolinkissä oleva tiedostava naispyllyily on kyllä oma lukunsa.

Kullervo Kalervonpoika said...

Oli synkkä ja myrskyinen ilta. Ei ole enää - Kiitos Ykälle... :D

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Kullervolle ja kiitokset. Suosittelen, että et katso sitä videolinkkiä kovin monta kertaa, saattaa kehno tulla uniinkin.

Niin kuin eräs kaverini osuvasti totesi: "jos tommonen kulkue tulis pimeellä vastaan, niin kyllä isoakin miestä pelottaisi".

octavius1 said...

Kiitos, tämä on klassikko jo syntyessään.

Ehdottaisin, että mukaan voisi ottaa pari naista heiluttelemaan tissejä, he olisivat siis ilman verkkopaitaa. (Tässä ajattelin ihan itseäni, en saatana nimittäin lähde teatteriin katsomaan pelkästään Sinun ja Kutvosen meisseleitä.)

Sinne taustalle voisi vaikka heijastaa tiedostavia iskulauseita veripunaisella tekstillä, maksamme velkaa, häpeä on meidän, joka päivä ziljoona lasta kuolee nälkään, käytämme liikaa yhteistä vettä, jne loputtomiin koko näytelmän ajan...

Jokin kulttuuripalkinto olisi satavarma. Jos siis pokka vaan pitäisi esitykset ja lehdistön ylistävät haastattelut.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Octaviukselle ja kiitos kommentista. Sitten rehellinen kysymys (varmaankin katsoit sen videolinkin): Jos sulle tulis pimeellä tommonen kulkue vastaan, mitä videossa oli, niin tuumisitko:

A: Taipaleessakin miehet kestivät, jon en perskeles väistä, tuli mitä tuli.

B. Hyppäisit puskaan piiloon ja toivoisit, että ne eivät huomanneet sua.

Minä rehellisesti kerron, että valitsisin vaihtoehto B:n.