perjantai 5. helmikuuta 2010

SE OLI TEMPPU

(Erästä klassikkoa vapaasti mukaillen)

Tilanne oli kusinen. Ei siitä mihinkään päästy. Aputukipyyntökomppanian jalkamiehet olivat jumittuneet käytävään ja katsoivat kauhistuneena ovesta ulos. Lunta oli pihatiellä vähintään kaksikymmentä senttiä ja auratulle jalkakäytävälle oli matkaa seitsemän metriä. Purnausta alkoi kuulua ja jäinen kauhu jähmetti kasvot. Olihan vasta ensimmäinen varsinainen talvipäivä menossa, joten miehet eivät vielä olleet parkkintuneet näin vakavaan tilanteeseen.

- Yrittäkää nyt edes!

- Turhaan…meiltä kastuu kengät kaikilta. Missä rouvat piileskelee?

Ulkoapupaputukikomppanian joukkueenjohtajan vänrikki Äblän-Ibilään joukkue oli alistettu aputukipyyntökomppanialle. Kun Äblän-Ibilää näki etenemisen pysähtyneen ulko-oven eteen, hän katsoi hetkensä tulleen.

- Lumilapio kärkeen!

Vänrikki Äblän-Ibilää siirtyi aivan käytävän etumaastoon. Vakavailmeiset miehet siirsivät lumilapiota eteenpäin. Nyt oli tosi kyseessä. Lopulta lumilapio saavutti Äblän-Ibilään. Lumilapio kourassaan Äblän-Ibilää ryömi kärkijoukkuetta johtavan vänrikki Kariluodon viereen.

Äblän-Ibilää: Anna olla… et sinä saa niitä niin liikkeelle… kyrpiinnyt itsekin ihan suotta…

Kariluoto: Mitä minä sitten teen… mikä tässä muu auttaa… eteenpäin tässä on koetettava…

Äblän-Ibilää: Minä tiedän konstin. Jos menisi yksi mies lumilapion kanssa.

Kariluoto: Minä koetan itse.

Äblän-Ibilää: Ei se käy. Minä menen.

Kariluoto: Se kuuluu minulle!

Äblän-Ibilää: Ei se käy millään. Kun piha on aukaistu, jonkun täytyy johtaa miehet suojatien yli, ja sinulta se onnistuu parhaiten.

Kariluotokin käsitti Äblän-Ibilään olevan oikeassa. Äblän-Ibilää alkoi tunnustella lumilapiota, löytääkseen parhaimman otteen.

Kariluoto: Pihatietä on seitsemän metriä, ja lunta on paljon. Millä luulet jaksavasi?

Äblän-Ibilää ei vastannut. Suu vain mutruili samaan tahtiin kuin käsi haki tuntumaa lumilapiosta. Lopulta ote oli valmis.

Äblän-Ibilää astui ulko-ovesta ulos ja pisti lapion heilumaan. Kolmen metrin kohdalla pihatietä oli maahan jäätynyt kivi, mutta senkin Äblän-Ibilää selvitti reilulla potkulla. Hengitystään pidätellen miehet tajusivat, että onnistuminen alkoi olla varmaa. Äblän-Ibilää selvitti viimeisen metrin. Lopulta edessä oli viimeinen lapiollinen. Hän kyykistyi, heilautti lapiota, kohosi salamana pystyyn, pyörähti ympäri ja viimeiset lumet lensivät komeasti pöllähtäen. Se tapahtui niin nopeasti, että miehet tuskin tajusivat, kuinka Äblän-Ibilää sen teki.

Parikymmentä lähintä kurkkua huusi suoraa huutoa, kun viimeiset lumenpöllähdykset laskeutuivat. Etenemistä viivyttänyt lumi oli muuttunut siistiksi kasaksi, jossa vielä törrötti yksinäinen risu.

Kariluoto syöksähti liikeelle ja miehet seurasivat epäröimättä.

- Tie on auki pojat!

Äblän-Ibilää istui maassa pyöritellen silmiään ja puistellen lunta hiuksistaan. Alikersantti Lehto oli hänen edessään polvillaan ja kerrankin hän kuohui:

- Jumalauta kuu…le. Jumalauta kuu…le. Se oli temppu!

- Mitä?

- Se oli temp…pu!

- En minä kuule mitään vähään aikaan. Minä tiedän sen vanhastansa… Mutta kylläpä se pöllähteli pahemman kerran. Menkää Kariluodon mukaan. Minä vartoilen vähän aikaa, että saan kaivettua lumet korvista. Kuurona on vähän huonoa…

14 kommenttia:

kuhlmey kirjoitti...

Oikein, oikein mainio uudelleen versiointi ja tulkinta klassisesta kohtauksesta. Jäin vain kaipaamaan nykypäivään paremmin sopivaa loppua, epilogia, jossa esim. taksi noukkisi yksitellen jokaisen sankarin lämpimään huomaansa.

Kapo kirjoitti...

Alussa oli vain lumihanki, lapio ja Mohammed:)

Ykän pitäisi kirjoittaa kirja, kuten olen joskus aiemminkin todennut!

PS. Khi hi hi...

hannes kirjoitti...

Kuulehan sie, jos sie oisit amazon-soturi, ni....

Mie pussaisin sinnuu. :D

KIitos, heino vääntö.

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Se oli juu temp...pu...

Huumorin kukassa pilkistää se terävin säilä...

(Kiitos, olet taas näppärin pystyssä...)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille.

Jos joku kommentoija kuvittelee, että jotenkin zvidduilin eräisiin lumitöihin liittyviin mediaylihypetyksiin, niin kommentoijat ovat väärässä.

Kyseessähän oli tietenkin tämä suomalaisuuden epädramatisointi, mitä esimerkiksi Kunnioitettu Arvopresidenttimme niin kovasti peräänkuuluttaa. Niin että ei pitäis esmes vähemmistövaltuutetullamme olla mitään valittamista.

Vielä Kullervolle: Oliko se toinen näppis jo, joka meni? Jos joskus tavataan, tarjoan sulle tuopin, hyvän viskin ja tuon sulle uuden näppiksen tullessani.

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Kolmas...

Jaska Brown kirjoitti...

Ilmankos täällä Huitsinnevadassa on ollut niin rankkaa lumitöiden kanssa,kun ei ole näkynyt Äblän-Ibiläätä auttamassa. Onneksi tekniikan mies tietää, miten tiskikoneesta tuunataan lumilinko: annetaan vaimolle lapio käteen!

P.S. Sekä Äblän-Ibilää- että tiskikone-ratkaisuissa on sama ongelma: molemmat toimivat vain periaatteessa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Sori Kullervo...

Jaska on oikeassa, hjuu. Teoria ja käytäntö harvemmin kohtaavat, joten ei muuta kun kola kouraan. Tänä talvena tota luovaa työtä onkin ollu viljalti tarjolla.

Anonyymi kirjoitti...

:D
Kiitos Ykä tästäkin jutusta, tätä nauroin aivan solkenaan, tämä niin osuu ja uppoaa... hah!
Jees, tällä ei ole siis mitään tekemistä viimepäivien lumimokutukselle, joka on ikään kuin mustaa valkoisella tästä asiasta... :I

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset anonyymille kommentista ja äärimmäisen paljon voimia eloon.

octavius1 kirjoitti...

Buaahhhaahhhhaa-hhaaa.

Putsaan lumet korvista...:D.

Kävin kaupunkilaisena katsomassa tuloksen. Oli siinä pari-kolme metriä jalkakäytävää puhdistettu.

Oli se temppu. Oli se. Temppu.

Joskus sitä miettii, että miten idiootti pitää ihmisen olla, että uskoo tuollaisen menevän läpi. Eivät ihmiset ole aivan noin tyhmiä kuin media luulee.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Octaviukselle. Kiistatta koko touhussa on jo semmosta epätoivon makua.

Lakeudenmies kirjoitti...

Mutta täytyyhän myöskuin muistaa että Suomessa tuon lumen toimimisen kanssa harjoittelu jää vähälle joten ymmärrettävästi urotyöt ovat näissä äärimmäisissä tapauksissa erittäin tarpeellisia.

Taidanpa vetästä pipon päähän ottaa kunnon tujauksen viskiä, polttaa sikarin, sillä voi olla että ne jäävät viimeisikseni, sitten otan lumilapion käteen, rukoilen luojaa, ja syöksyn pihalle etsimään autoa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Lakeudenmiehelle kommentista. Pankaa lapio asemaan! Pitäkää puolianne! Ei ne mitään jyrää, siellä on miinoitus!