Saturday, February 13, 2010

VIHAN MUSTA USVA

Onko olemassa sellaista asiaa, joka on toisaalta täysin jonninjoutavaa, omaan arvoonsa jätettävää, ihan pikkuisen ja merkityksettömän ihmisryhmän nillittämistä ja silti jotain niin vakavaa, että laajalevikkisen iltapäivälehden pääkirjoituksessa siitä koko kansaa isällisen valistavasti varoitetaan?

Onhan toki. Nämä internetin ns. vihakirjoitukset. Uutena terminä ”verkkoviha”. Itse olen kiistatta tuntenut joskus verkkovihaa, mutta se on liittynyt lähinnä hiukkasen epäonnistuneisiin kalareissuihin. En usko, että pääkirjoituksessa tarkoitetaan muikkujen pyytämistä.

Epäselväksi taas kertaalleen jää, että mistä oikeastaan on kyse. Pääkirjoituksessa puhutaan oksennusämpäristä ja raivonpuuskista. Uskoisin, että tämän vihapääkirjoituksen vihan pääkohde on tämä kansallismielinen blogirintama. Sen tarkemmin ei tietenkään asiaa koskaan määritelläkään, sillä silloin asiaa voi käsitellä netissä siellä täällä jokapuolla vellovana mustana hyisenä vihan usvana, jonka perusteella voi esim. peloitella pikkumuksuja, kirjoittaa valtamediaan asiaa koskevia tekotärkeitä artikkeleja tai perustaa uusia virastoja, jotka keskittyvät tämän myöhemmin määriteltävän vihollisen eliminoimiseen.

Pääkirjoitukseen on yhdistetty mukavasti turhaumat, elämänpettymykset, katkeroituminen ja työttömyys. Tarkoituksenahan on antaa kuva kirjoittajista elämässään epäonnistuneina säälittävinä hahmoina, jotka purkavat oman osaamattomuutensa ja menestymättömyytensä kaunan joihinkin toisiin ihmisiin.

Miksi tässäkään kirjoituksessa ei sanottu, että katsokaapas vaikka esim. Uutisvirtaa. Siellä niitä säälittäviä hahmoja on kymmenittäin. Lukekaa oksennuksia, ja jättäkää roska sen jälkeen omaan arvoonsa ja palatkaa valtapuolueitten turvalliseen syliin.

No eihän näin voida kirjoittaa. Koska ihmiset saattaisivatkin käydä lukemassa niitä juttuja. Ja huomaisivat, että kirjoittajat edustavat koko lailla koko kansaa. On miehiä, naisia, vanhoja, nuoria, työssäkäyviä, työttömiä, elämässään menestyjiä, ja ei niin menestyneitä. Ammattikuntia löytyy kirjoittajissa joka lähtöön. On yksityisen sektorin ihmisiä. On julkishallinnon ihmisiä.

Kirjoittajilla on kaikilla oma taustansa ja tyylinsä, mutta blogien pääidea on kaikilla suht sama:

1. Onko vallitseva maahanmuuttopolitiikka todellakin suomalaisten etujen mukaista? Onko meidän velvollisuutemme todellakin aukaista pohjaton piikki?

2. Voiko poliittinen- ja virkamieseliitti todellakin vähät välittää kansalaisten mielipiteestä?

3. Minkä vuoksi suomalaisuutta, suomalaisia ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan tulee jatkuvasti mollata ja mitätöidä? Eikö meillä ole oikeasti mitään arvoa?

4. Olemmeko rikollisia, kun kysymme näitä asioita ääneen?

Kun lukija tutustuisi näihin kirjoituksiin, hän saattaisi huomata, että eiväthän nämä mitään oksenna. Eivätkä ole kovin katkeriakaan omasta elämästään. Heitä vain porukalla huolestuttaa tietyt asiat. Varsin lauhaluonteista sakkiahan nämä. Eihän nää mitään terroristijärjestöjä ole perustamassa.

Lukija saattaisi myös tuumia, että eihän täällä mitään vihaa ole. Ajoittaista vittuuntumista kyllä, ja syvää huolta tulevaisuudesta. Eihän nää ole vihakirjoituksia. Enemminkin huolikirjoituksia. Miksi nää sitten niin kovasti tuomitaan?

Imperiumin vastaiskussa on nyt vuorossa moraalinen tuomitseminen. Kun Jussi Halla-ahon blogi syväputsattiin oikeudessa (ei sisällä kiihotusta kansaryhmää kohtaan), eikä blogirintaman kirjoitukset ole yhtään Halla-ahoa radikaalimpia, ei tämmösissä pääkirjoituksissa oikein voida lakiinkaan vedota. Mutta moraalisen tuomion voi toki heittää. Netissä leijailee verkkovihan musta usva, ja se on ihan perperistä. Älkää ihmiset lukeko sitä. Saatatte piru vie vielä ruveta ajattelemaankin.

Luonnollisesti pääkirjoituksessa muistettiin mainita ”pelkurimainen puskasta ampuminen”. Tarkoittaa varmaan nimimerkkien käyttöä. No, vaikka Halla-aho (toistaiseksi) selvisi pälkähästä, on leivätöntä pöytää tarjottu jo useille kirjoittajille. Ja, taas kerran, tulee muistaa, että Seppo Lehto istuu tekoihinsa nähden ihan käsittämättömän tuomion. Seppo kirjoitti nimellään ja tuli esiin naamallaan. Muistakaa asiasta kertonut Ylen uutinen:

Hovioikeus katsoi viime kesänä Lehdon ja hänen ehdolliseen tuomitun apurinsa levittäneen muun muassa poliitikkoja ja virkamiehiä herjaavaa aineistoa internetissä.
Tossahan se villakoiran ydin on. Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Pääkirjoituksessa kannattaisi ennemminkin miettiä, että miksi ihmiset eivät uskalla kirjoittaa tietyistä asioista omalla nimellään.

Tietysti, mikäli olen väärässä, eikä pääkirjoitus koske kansallismielistä blogirintamaa ensinkään, niin sehän kannattaisi sitten vaikkapa seuraavassa pääkirjoituksessa korjata. Vaan eipä kannata pidätellä hengitystä sitä ootellessa. Verkossa leijuva vihan musta usva on epämääräisyydessään yhtä käyttökelpoinen ase kuin Pirulla pelotteleminen. Sekin on kaikkialla ja joka puolella vaikkei sitä missään näykään. Ja sitä torjumaan voi aina perustaa inkvisition.

*

Jälkikirjoitus 1: Toivotan tähän hyisen vihan suomalaiseen suolampeen tervetulleeksi uuden bloggaajan eli Lakeuden Miehen.

Jälkikirjoitus 2: Nimimerkki Eino P. Keravalta kirjoitti samasta asiasta erinomaisesti.

Jälkikirjoitus 3: Mitä on se, kun neljä kalpeanaamaista kanadalaista sytyttää olympiatulen? No, monikulttuurisuutta tietenkin. Kysykää vaikka Ylen urheilutoimitukselta.

*

Jälkikirjoitus 4: Joskus voi vaan todeta, että täydellisyys on kaunista. Aina valppaan Mediaseurannan kautta törmäsin tähän kirjoitukseen, joka painaa tosta pääkirjoituksesta komeasti ohi. Kirjoituksen tarjoaa tietenkin valistusjulkaisu Helsingin Sanomat. Kirjoituksen loppuosa on suorastaan loistava:

Lottovoittajan vastuun, rikkaan vastuun lisäksi Suomen velvollisuutta auttaa voi perustella myös maamme siirtomaahistorialla. Se alkoi viimeistään – saamelaisethan on alistettu jo ammoin – vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. Unionin muita jäseniä ovat muun muassa Britannia, Ranska, Espanja, Portugali, Hollanti, Belgia, Saksa ja Italia. Ne valloittivat aikoinaan suuren osan muuta maailmaa, rosvosivat rikkauksia ja raaka-aineita, vetivät mielivaltaisia rajoja ja jättivät lopulta jälkeensä raunioituneita ja rampoja haiteja, somalioita, kongoja ja afganistaneita.

Suomen EU-jäsenyys ei tarkoita vain vapaata kauppaa, yhteistä rahaa ja alhaisia korkoja tai joutavia kurkku- ja kalakukkodirektiivejä, vaan myös osuutta yhteisestä historiasta. Suomi otti paitsi euron, myös kaiken sen mistä eurot on lyöty: inkojen ja atsteekkien kullan, Kongon timantit ja kuparin, orjien veren ja hien.

Suomalaista toimeentulotukea kirjeessä sukulaisille Somaliaan? Siinä euro palaa syntysijoilleen.


Jos tätä ei kommentoi mitenkään, voi kirjoittaja tuumia, että jopas pisti historian julma taakka razzeilta kerrankin turvan kiinni. Ja jos taas kommentoi, voi kirjoittaja todeta, että menipä razzet taas komeesti miinaan, emmää tosissaan.

Onkohan toimittajan työssä muuten olemassa minkäänlaista promillerajaa?

16 comments:

Vasarahammer said...

Hazardin kirjoituksen saama palaute lienee kirvoittanut tuon pääkirjoituksen.

Minusta Hazardin kirjoitus edusti "verkkovihaa". Hazardilla on silti oikeus ilmaista mielipiteensä kuten myös niillä, jotka kirjoituksesta ovat palautetta antaneet.

Voi olla, että Iltalehden itkuraivari kertoo epätoivosta valtamedian suunnalla. Iltapäivälehdissä jako menee suurin piirtein niin, että puolet on uutisia ja puolet julkkis- ja muuta hömppää. Ennen iltapäivälehdetkin julkaisivat enimmäkseen uutisia ja joskus jopa pitkiä reportaaseja.

Lakeudenmies said...

Eikös meillä suomessa ole olemassa jonkinlaisia syrjintä / kiusaus / rasismi pykälöitäkin?

Syrjintä:
Mielestäni syrjintä tarkoittaa sitä että henkilöä, ryhmää, tai kansanryhmää syrjitään aatteen, toiminnan tai uskonnon puolesta.

Mikä tästä ei täyty kirjoitellessa blogikirjoittajista? Pitäisikö meidän nyt vetää porot sieraimiin ja haastaa joku oikeuteen, koska tunnemme kunniaamme loukatun. Käytännön vaikeus tässä vain tulee vastaan. Ykän pointtia mukaillen ei minullakaan ole aikaa istuskella kiven sisällä, työnantaja ei siitä ole yleisesti kovinkaan mielissään.

Luulen hieman että Iltalehden vuodatukset ovat suoraan verrannollisia siihen tosiasiaan että heiltä on kutut vähissä, blogissa jo keskusteltua asiaa ei kannata julkaista, ja juttu jonka he julkaisevat kuten tämä Hazardin kirjoitus aiheuttaa jhirvittävän ryöpyn blogirintamalla.

altamedian ja poliitikkojen kannalta pelottava tosiasia on se että bloggaus on luonut kanavan mielipiteille, vaihtoehtoisille näkökulmille ja uusille, käsittelemättäjätetyille aiheille.

Yrjöperskeles said...

Kiitokset kommentoijille.

Vasarahammer: epätoivosta on minunkin mielestä kysymys.

Lakeuden Mies: "Valtamedian ja poliitikkojen kannalta pelottava tosiasia on se että bloggaus on luonut kanavan mielipiteille, vaihtoehtoisille näkökulmille ja uusille, käsittelemättäjätetyille aiheille."

Just näin. Ja sekös eräissä piireissä jurppii.

Kullervo Kalervonpoika said...

Hyvä kirjoitus jälleen kerran. Löytääkö muuten kukaan muu JSN:n ohjeista vuodelta 1968 ja nykyajasta jotain yhteistä.

Se kieltää journalistia halventamasta tekstillään vierasta valtiota – siis Neuvostoliittoa – näin: "Vieraan valtion omasta käsityksestä riippuu, onko kirjoituksesi loukkaava."

Jk.Eräs Kullervoblogin lukija tiivisti todellisen vihasivuston olemuksen aika mainiosti:

http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2010/02/04/honopostia-joni-pelkonen-4-2-2010/comment-page-1/#comment-7063

Yrjöperskeles said...

Kiitos Kullervolle kommentista ja linkistä. Kuvaa aikaamme varsin hyvin. Tiedätkö, meitä tavallisia, lainkuuliaisia ihmisiä taidetaan ihan oikeasti pitää rikollisina.

Yrjöperskeles said...

Niin juu, ja niistä JSN:n ohjeista löytyy kyllä huomattavan paljon yhteistä tähän aikaan. Nykyaikaan verrattuna väitän tosin, että silloin oltiin vielä sordiino päällä ja yritettiin ehkä käyttää hieman järkeäkin. Nöyristelyn suurin syy oli naapurin liikekannallepanovahvuus eli parisataa divisioonaa. Nyt pelleillään vaan siksi, että pelleily on sillai ihqua.

octavius1 said...

Onhan verkkovihaa olemassa. Nopeasti ajateltuna ainakin talviset madeverkot, kesäkuiset lahnaverkot ja syksyiset muikkuverkot pistävät syvän vihan päälle. Kädet joko jäätyvät tai sitten rahnaututuvat sellaisille pikkuhaavoille. Ole siinä sitten vihaamatta.

Tulin juuri Kokemäeltä kolmisen tuntia sitten talviverkkoja kokemasta. Aurinko paistoi, mutta viha yltyi kyllä mateita päästellessä, sen verran oli kylmä viima. Onneksi viha lauhti kynsien sulaessa notskin lämmössä ja sitä ajatelessa, että rommimäteistä syödään tässä perheessä viikko mäti- salottisipuli-kermaviili-shampanja blinejä ja madekeittoa.

Onkohan se sitten vihakeittoa?

Pete said...

Hohhoijaa, mustassa usvassa historian mutkat suoriksi...siirtomaavalta Suomessa ei aurinko koskaan laske. Promillerajoista en tiedä, mutta edes jotain tasoa pitäisi vaatia toimittajilta.
Ykältä taas hyvä kirjoitus. Kiitän ja kumarran.

Yrjöperskeles said...

Kiitokset kommentoijille. Miten on Octavius, mahdatkos sinä kärsiä tästä "verkkoriippuvuudesta"?

Anonymous said...

terve Ykä, sullakin on tämän hyysäri-hampun jorina täällä kommentoitavana.
ei voi muuta todeta, kuin että kuinka joku voi olla noin helvetin ulkona kaikesta ja samalla kirjotella johonkin lehteen ja saada vielä siitä korvaus?
totalitarismi on täällä nyt ja stasi.
ja vaalit lähestyy, hamput sekä suvaitsevaiset ryömivät koloistaan persepanoiltaan.

octavius1 said...

Ykä: minulla on todella paha verkkoriippuvuus.

Se on tosin jaksottaista ja ajoittuu hämmästyttävällä tarkkuudella a. mateen b. ahvenen c. lahnan d. kuhan e. muikun f. siian g. taimenen kutuaikoihin.

Blinit olivat loistavia. Olen pitkän ja armottoman useita vuosia kestäneen uuvuttavan harkinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että blinien kanssa perinteinen kossu-tummaolut-yhdistelmä on liikaa mädin herkille makuvivahteille. Olen päätynyt shampanjaa, josta päätöksestä perheen (ja suvun) naisväkikin on kummallisen ilahtunut.

Yrjöperskeles said...

Hyvä Veli Octavius.

Kirjoittamasi perusteella diagnosoisin, että (sinänsä ilmeinen) verkkoriippuvuutesi ei aiheuta sinulle tai läheisillesi suurtakaan vaaraa tai harmia.

Perskelöisin kuitenkin hieman tasoittavaa lääkitystä, eli syyskuussa mies metsään, mukaan haulikko ja pyypilli, tahikka sitten sopivina aamuina aukean reunassa olevien korkeitten mäntyjen lähistölle kiikarikiväärin kanssa teertä kyttäämään.

Asiaan liittyvät ruokareseptit hallitset kyllä itsekin, ja perskelöimäni lääkemääräys tuo verkkoriippuvuuteen tarpeellista vastapainoa. Päälle sitten saunaa, kylmää olutta ja hyvä whisky.

Voimia eloon Octaviukselle asiallisten harrastusten parissa ja muutenkin tv tohtori Ykä.

octavius1 said...

Hyvä Dr Ykä, kiitän lämpimistä sanoistasi. Olet itse asiassa metsästänyt 10-vuotiaasta saakka, ensin isän ja isoveljen apupoikana. 15-vuotiaasta sitten virallisesti ja yhtään syksyä ei ole vielä väliin jäänyt.

Voisin siis lausua ainakin joltisellakin kokemuksella myös oman näkemykseni erilaisista jahtimuodoista.

Kyllä se niin on, että pyyn pillittäminen on kaikista metsästysmuodoista se jaloin. iinä menee aivan huomaamatta yhden lintupolon kanssa vaikka 8 tuntiakin. Upeaa hommaa.

Yrjöperskeles said...

Olet Octavius oikeassa. Ja vaikka pillityksestä jää usein käteen ns. tuulen huuhtoma perse, niin kyllä sitä vaan menee uudestaan yrittämään. Ja pyyn lihan maku on mielestäni riistalihasta se kaikkein paras.

Kuhitsu said...

Pakko tässä vaiheessa tuoda julki, se, että vaikka samankaltaisia hommia ja koulutustakin olen nuoriso-puolen hommiin hakemassa, en aina yhdy mielipiteisiisi arvon Yrjöperskeles, minkä toisinaan ehkä huomaa omista blogeistani. Mutta pidän silti hyvänä lukea ajatuksiasi sillä se, etten ole samaa mieltä kaikesta, ei tarkoita ettenkö ymmärtäisi miksi kirjoitat aiheesta.

Jatka edelleen kirjoittamista, minä jatkan lukemista.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Kuhitsulle ja kiitos kommentista. Jatkan kirjoittamista, ja jatka sinä kommentoimista. Erimielisyys toki sallitaan ja kommenttisi ovat asiallisia. Täytyy tutustua blogiisi tarkemmin.