A. Sellainen vähän säälittävä "puuma", joka ei millään saa näppejään eroon nuoremmista miehistä?
B. Vanhainkodin dementiaosastolla raskasta ja arvokasta työtä tekevä mieshoitaja?
C. Uudelleenlämmitetty 1970-luvun hassunhauska "Parempi Myöhään"-huumorisarja?
D. Valtionpäämiesten tapaaminen?
Vastaukset kirjallisina jonnekin. Kuoreen kilpailutunnus "jostain syystä minuakin hävetti".
12 kommenttia:
Hui helvetti mitä kuvia Ykällä on jemmassa. Mutta, eihän puskista ampumalla parempia voi saada, vai mitä.
Veikkaan kohtaa A, koska munakarvat nousevat pystyyn kuvia katsellessa.
Tässähän se meidän arvojohtajamme itse todistaa, että kansainvälistyminen ja kaikenlaisista taantumuksellisista ajatuksista vapautuminen edistyy suuresta maailmasta tunnetun swingaamisen muodossa.
Missäköhän muuten Pena on? :)
Tuossahan siis ihan selvästi läheisesti ja lämpimästi kohdataan toiseus ilman pelkoa :)
Täällä radio Jerevan. Meiltä on kysytty, kuka on maailman urhoollisin mies.
Me vastaamme, että finik. Hän uskaltaa nukkua alastoman finkan vieressä.
Tervehdys Kumitontulle, Imulipolle, IDAlle ja Ruukinmatruunalle & kiitos kommenteista.
Henkilökohtaisesti näkisin, että kyseessä on vaihtoehto B. Hoitosessio siinä on selvästi menossa. Dimillä on lahjakkuutta alalle. Huomatkaa, kuinka kahdessa alemmassa kuvassa hän osoittaa empatiaa ja myötäelämisen kykyä potilaalle, joka selvästi ei elä ihan tällä aikajanalla. Näin hän saa aikaan potilaalle turvallisuuden tunnetta.
Ylemmässä kuvassa hän taas osoittaa ammattimaista valppautta ja tarkkaavaisuutta, kun potilas innostuu vähän liikaa ja käsi nousee turhan korkealle.
Toisaalta kyseessä voisi olla myös otoksia poliittisesta ihmissuhdedraamasta "Tyttö eli unelmaansa - toisten rahoilla".
Kysymyksessä oli vakoojan tapaaminen uuden ohjaajansa kanssa joka oli naamioitu joksikin esittämistäsi vaihtoehdoista
Täytyy kyllä myöntää että kun ennen Haloskan valintaa puhuttiin presidentin valtaoikeuksien leikkaamisesta ja siitä että nykyisessä demokraattisessa järjestelmässämme presidentti on vain keulakuva niin kyllä minä ymmärrän.
Kyllähän tällaista keulakuvaa kelpaa seurata
Kiitokset kommentoijille.
Ano: Ei ollut huono vaihtoehto tuokaan.
Lakeudenmies: Minä kun olen noita Kekkosen ajan lapsia, niin ajatus vahvasta presidentistä on jotenkin juntattu takaraivoon. Kymmenen vuotta Halosta on tosin saanut kovasti miettimään, että ehkä muutkin ratkaisut ovat järkeviä.
Hesarissa oli minusta ehkä osuvin kuva. Siinä Puumanainen on päässyt rattiin ja Metukka näyttää siltä, että purskahtaa kohta itkuun. Penttiä vaan vituttaa. :D
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Medvedev+ja+Halonen+puivat+tapaamisessaan+It%C3%A4meren+tilaa/1135258698693
T. Silja
Tervehdys Siljalle ja kiitos kuvalinkista. Jos olisin ollut paikalla poliisina, olisin ehkä puhalluttanut Halosen.
Kuvista havaitaan ainakin se, että Venäjän presidentti on hetken kuin Pentti Arajärvi: mies isolla ämmällä.
Esityslistan ulkopuolelta. Olet joskus annodazumal blogissasi kertonut lyhyesti lastensuojelun legenda Ensio Kypöstä. Mies ja Pernasaari olivat minulle tuntemattomia, mutta asia alkoi kiinnostaa. Sain viimeinkin kynsiini hänen kirjansa Ne kovimmat pojat. Vaikuttavaa luettavaa. En tiedä luetutaanko kirjaa nykyisillä lässyttäjäpsykologiymmärtäjillä, mutta hiusmallista (tukka ei ole kauhusta pystyssä) päätellen ei. Erityisesti mieleeni jäi oppilaiden työtehtäviin liittyvä toteamus vaatimustason oli noustava yläpuolelle vapaassa yhteiskunnassa vallitsevaa vaatimustasoa (s. 46). Perustelut tälle tulivat heti perään ja tulokset puhuivat puolestaan. Mitähän tuonkin säännön noudattamisesta tulisi nykymateriaalilla.
Sekä aiemman epäilykseni että kirjan antaman viestin perusteella vaikuttaa siltä, että entisaikojen menetelmillä saatiin "toivottomista" tapauksista paljon paremmalla prosentilla kunnon kansalaisia kuin nykyään. Varmaa on ainakin se, että panos/tuotos -suhde oli Kypön ja Pernasaaren systeemeillä täysin ylivertainen nykyaikaan nähden. Vaan kun ne eivät oikein ole poliittisesti korrekteja. Jotenkin nousee mieleen nykyajalta vainon kohteeksi joutunut ja muistaakseni lakkautettu Kuttula, jonka tulokset olivat huikeita - mutta olivat menetelmätkin kovia.
Mieleni tekisi kirjoittaa aiheesta tekstiä, mutta minulla ei ole riittävästi tietoa ja asiantuntemusta. Jos Ykällä riittää voimia ja innostusta, niin tässä nöyrä juttutoive: kuvitelma siitä, millaisia tuloksia nykyaikana saataisiin Kypön (tai Kuttulan) menetelmin, miten tämä vaikuttaisi nykyisin yleisiin monikulttuurisuusasiakkaisiin ja millä tavoin mokuttajavirkamiehet suhtautuisivat. Tai sitten jos löytyy tietoa niin lukijat olisivat varmasti kiinnostuneita millaiset metodit Pernasaaressa tai vastaavassa paikassa olivat käytössä ja millaisia tuloksia niillä saatiin aikaan.
Sivumennen sanoen totesin äskettäin, että pieni on maailma. Selvittelin anoppini pyynnöstä hänen isänsä sota-aikaisia vaiheita ja papereista pomppasi listalta esiin tuttu nimi. Sekä tutkimuskohteeni että Ensio Kyppö olivat tulleet samoihin aikoihin nuorina täydennysmiehinä samaan yksikköön.
Tervehdys Jaskalle. Saatan jossain vaiheessa kirjoittaa pyytämästäsi aiheesta, tosin alaani olen aikaisemmissa jutuissani käsitellyt varsin paljon.
Kovempiin menettelytapoihin palaaminen on valitettavasti tällä hetkellä utopiaa. Alan syömähammasta ei suinkaan teroiteta, vaan hiotaan viimeisetkin pois, niin että keinoiksi lopulta jää vain tylsä tuijottaminen. Siks toiseks, vaikka kurinpalautukseen saataisiin valtuudetkin, ei jatkuvasti naisvaltaistuvalla alalla ole siihen kykeneviä tekijöitä.
Kuttulahan sai aikaan huomattavan hyvää tulosta. Valitettavasti paikka mediateloitettiin melko törkeästi. Kuttulan ongelma sinänsä ymmärtääkseni oli melko heikko asioitten kirjallinen dokumentointi. Jos asioita ei ole paperilla, niin sana sanaa vastaan-tilanteessa jää työntekijä aina hopealle.
Lähetä kommentti