KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XIV

Toiston voimaa eli mielipidekirjoituksesta uutiseksi

Vanha viisas sanonta kuuluu: kertaus on opintojen äiti. Valtamediamme on ottanut tästä viisaudesta vaarin, sillä se uskoo jatkuvan toiston voimaan. Toistaminen koskee tietysti sitä, kuinka monella tavalla me suomalaiset olemme rasisteja ja muutenkin kertakaikkiaan paskaa porukkaa. Jatkuvalla syötöllä tuotetaan uutisina juttuja, jotka itse asiassa ovat mielipidekirjoituksia. Virkamies X, dosentti Y ja poliitikko Z ilmaisevat mielipiteensä ja media julkaisee sen uutisena yhtä kiivaalla innolla, kuin jos Maan ja Marsin välistä olisi löydetty uusi planeetta.

Tavallinen ihminen alkaa tietysti turtua asiaan. Jos media mainostaisi vaikkapa hampaitten harjaamista samalla kiihkolla, alkaisivat ihmiset tietysti miettiä, että kyllä toi vähemmälläkin meuhkaamisella tulis ymmärrettyä. Vertaus on tietysti vähän ontuva, sillä säännöllinen hampaitten harjaaminen on ihmiselle ihan oikeasti hyväksi. Sen sijaan näistä mediatoistoista en ole ollenkaan niin varma. Tarkastellaanpa muutamia toistoja.

Ensimmäinen toisto: Eva Biaudet kaipaa mummoja muualta

Tuore, ja tehtävään selvästi sopivin vähemmistövaltuutettumme Eva Biaudet on heti pestinsä alussa tehnyt selväksi, että hänestä todellakin on täyttämään ne kokoa 28 olevat saappaat, jotka hänelle täytettäväksi annettiin. Tuoreessa uutiseksi nostetussa mielipidekirjoituksessaan hän pitää kiitettävästi huolta yleismaailmallisesta hyvinvoinnista, ehkä joitain suomalaisia lukuunottamatta.

Eva puhui suuria ja viisaita. Hän haikaili ulkomaalaisia mummoja Suomeen. Eva totesi, että ”Kyllä siitä voi perheellekin olla suurta hyötyä, jos isovanhempi on Suomessa, vaikka ei taloudellisesti tuotakaan niin paljon yhteiskunnalle. Isovanhempi tukee sopeutumista ja perheen elämää. Lapsen kehitykselle voi olla hyötyä siitä, että on muitakin kuin omat vanhemmat, jotka huolehtivat, ja joiden kanssa voi jakaa huolia. Lapsillakin on oikeus perheeseensä ja se voi tarkoittaa myös isovanhempia.”
Siinä Eva on kiistatta oikeassa, että esim. Somaliasta tai Afganistanista Suomeen raijatut isovanhemmat eivät varmaankaan kovin paljon yhteiskunnallemme tuota. Taitaapa peräti mennä miinusmerkkiseksi. Sitä meikäläinen vaan tyhmänä miettii, että millähän konstilla se täysin ummikko ja islamilaisia tapoja ikänsä noudattanut mummi eli ukki tukee mukulan sopeutumista suomalaiseen länsimaiseen yhteiskuntaan?

Sehän on kiistatta totta, että on mukavaa, jos muksut voivat pitää yhteyttä isovanhempiinsa. Tulee vaan mieleen, että esim. Helsingissä asuu huomattavan paljon perheitä, jossa vanhemmat ovat kotoisin vaikkapa Suomussalmelta, Kuhmosta, Ylivieskasta, Ilomantsista tai Puumalasta. Vanhemmat ovat muuttaneet työn perässä etelään, ja isovanhemmat ovat jääneet kuka mihnäkin. Selvää on kumminkin, että perheen mukulat eivät voi olla kovinkaan paljon tekemisissä isovanhempiensa kanssa. Evan tehtävänkuvaan ei tietysti kuulu sen miettiminen, ”onko suomalaisillakin lapsilla muitakin kuin omat vanhemmat, jotka huolehtivat, ja joiden kanssa voi jakaa huolia ja onko suomalaisillakin lapsilla oikeus perheeseensä ja se voi tarkoittaa myös isovanhempia”. Ehkäpä asiaan palataan sitten, kun suuri, ja oikeasta ilmansuunnasta saapuva ilmasilta on saatu toteutettua ja maksettua.

Evalta kysytään: ”Onko Suomesta tulossa koko maailman vanhainkoti ja sairaala kuten maahanmuuton vastustajat väittävät?” Eva vastaa: ”Se on ihan päinvastoin: Jos tänne ei tule maahanmuuttajia, Suomesta tulee vanhainkoti ja sairaala. Mikä on vaihtoehto?”
Evan logiikka on varsin mielenkiintoista. Pelastaakseen ukkoutuvan ja elätettäväksi ajautuvan Suomen, Eva haluaa maahamme entistä enemmän porukkaa, joita elätetään lapsena, aikuisena ja vanhuksena. Evan logiikka ei minulle aukea, mutta ehkäpä kyseessä on tämä Evan ”ylivoimainen kokemus ja osaaminen muihin hakijoihin verrattuna”.

Ylivoimaista kokemusta ja osaamistaan Eva näyttää, kun haastattelija yrittää laittaa Evan vähän ahtaalle. Evalta kysytään: ”Eikö isovanhempien päästäminen maahan tulisi Suomelle todella kalliiksi?” Eva väistää miinan, ja lausuu: ”En usko, että ihmisten arvo on rahassa mitattavissa. Se vie meidät sellaiselle tielle, että mietimme muissakin asioissa, kuka on yhteiskunnan palveluiden arvoinen.”

Ja tähänhän se keskustelu sitten tyrehtyykin. Muuten rasismi. Ehkäpä Aamulehti julkaisi Evan mielipidekirjoituksen uutisena ns. yleisistä syistä. Olihan lehti uutisoinut aikaisemmin jotain hieman muuta:

Somaliperheitä yhdistetään Suomeen enemmän kuin koskaan


Heinäkuun loppuun mennessä Suomeen on tullut lähes 2 500 hakemusta Somaliasta ja määrä on jo nyt enemmän kuin viime vuonna yhteensä.

Perheenyhdistämishakemusten määrän ennustetaan kasvavan 4 500:aan, kun viime vuonna hakemuksia tuli 2 200.

- Hakemuksia on vireillä noin 5 000, Maahanmuuttoviraston hallintoyksikön johtaja Kaarina Koskinen sanoo.

Erityisen vilkas kuukausi oli heinäkuu, jolloin hakemuksia tuli noin 600, kun Maahanmuuttoviraston arviot perustuivat 200:aan. Yksi hakemus käsittää aina yhden henkilön.

Perheenyhdistämiset lisääntyvät jatkuvasti somalialaisten perheiden suuren lapsimäärän vuoksi. Perheissä on keskimäärin viisi lasta.

- Suurimmassa perheessä, minkä minä olen nähnyt, oli 18 lasta, Koskinen sanoo.

Ulkomaalaislain mukaan ydinperheeseen kuuluvat vanhemmat ja alaikäiset lapset. Perheen kokoa ei voida lain mukaan rajata. Perheenyhdistämiset herättävät usein arvostelua niiden taloudellisten kustannusten vuoksi.

Perheenyhdistämiset ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi loppuvuodesta 2008. Pari vuotta sitten perheenyhdistämishakemuksia tuli alle tuhat, joten hakemukset ovat nelinkertaistumassa.
Toinen toisto: Henkistä rasismia ja väärää kahvirupattelua

Myös Turun Sanomat osallistui mielipiteitten julkaisemiseen uutisina. Kotimaan uutisissa pääsi Helsingin kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttonen osallistumaan ”hauku suomalaista ja ole osaasi parempi”-kisoihin. Hän totesi (kukaan muu ei muuten varmaan ole keksinyt tuota lausetta aikaisemmin) että me suomalaiset olemme henkisesti rasisteja. Jos tällä ei painokoneet pysähdy, niin millä sitten?

Puttonen lausuu, tai piiskaa, niin kuin TS velmusti kirjoittaa, että ”globalisoituvassa taloudessa on pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja mennä epämukavuusalueelle”. Tämmönen vähän tyhmempi kansalainen niin kuin minä voisi tietysti tuumia, esmes tohon Biaudet-juttuun viitaten, että eikös me kaikin mahdollisin keinoin olla pyrkimässä sille epämukavuusalueelle, mutta en ole varma tarkoittaako Puttonen jotain muuta.

Puttosen jutussa on tosin jotain, mistä olen ihan samaa mieltä. Puttonen nimittäin sanoo, että ”mielikuva globaaleista suomalaisista on pelkkä illuusio”. Jep. Näin todellakin on. Nurkkakuntaista väkeä ollaan. Jos puhutaan ihan tavallisista ihmisistä. Ja sama koskee saksalaisia, espanjalaisia, irlantilaisia, teksasilaisia, meksikolaisia, thaimaalaisia ja chileläisiä. Jotka yhteen ääneen tuumivat suomalaisten kanssa että entäs sitten.

Tavallisen nurkkakuntalaisen käsityskyvyllä voisin sanoa, että varsinaisesti globaaleja ovat suuryritykset. Sitten on tämmöstä Puttosen kaltaista porukkaa joka luulee olevansa globaali. Siks toiseks, kun globaalit suuryritykset ovat ostaneet pörssiin listautuneet suomalaisyhtiöt ja siirtäneet niitten toiminnan toisille yhtä nurkkakuntaisille alueille, ei meidän enää tarvitse edes teeskennellä, että joku globaalisuus kiinnostaa.

Puttosen mukaan se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän, tulee siitä, että me emme puhu kahvipöytäkeskusteluja englanniksi. Mitä tohon nyt enää sanois? Onko sälli tutkinut asiaa enemmänkin? Vai pitikö vaan päästä sanomaan jotakin? Toi kahvipöytäveto taisi kieltämättä olla ihan tuore. Tiedä hänestä, mutta olenhan minä itsekin ollut ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, ja sen kokemuksen mukaan he mieltävät ongelmana ennemminkin sen, että suomalaiset haluavat asiakseen puhua heidän kanssaan englantia, ja se ei edesauta suomenkielen oppimista ensinkään. Voihan se olla, että minä olen törmännyt niihin ainoisiin ulkomaalaisiin, jotka ajattelevat näin. Ja ehkä silloin sata vuotta sitten Ameriikoissa oli ihan oikeesti olemassa se suomalaisten kotouttamistoimisto.

Vaan mietin sitä, että jos minä olisin semmoinen ulkomaalainen huippuosaaja, sanotaanko vaikkapa tietokonevelho herra Singh Kalkutasta, niin millä silmällä minä katselisin maata, johon mahdollisesti lähtisin töihin?

No, jos jonnekin hornanperseeseen pitää mennä töihin, niin työstähän pitää tienata. Hra Singh ottaa selvää suomalaisesta palkkatasosta, mutta fiksuna miehenä hän tietää, että brutto- ja nettopalkka ovat kaksi varsin eri asiaa. Hän ottaa selvää verotuksesta, ja hoksaa, että progressiivinen verotushan vie häneltä (oletusasetus on, että hra Singh tulee hyvin palkattuihin töihin, koska hän on semmonen kaivattu huippuosaaja) aika helkkarinmoisen loven tilipussista. Sitten hän huomaa, että Suomihan on oikea verojen luvattu maa muutenkin. On arvonlisäveroa, kunnallisveroa, polttoaineveroa, autoveroa, kiinteistöveroa ja kun hra Singh oikein ynnäilee, niin hän huomaa, että erilaisina veroina häneltä nykäisee valtio tommoset kaksi kolmasosaa.

Järkevänä ja asiallisena miehenä hra Singh tekee enemmänkin etumaaston tiedusteluja, ja ottaa hieman selvää, että mihinkä hänen verorahojaan sitten itse asiassa käytetään. Siinä vaiheessa hra Singh ei enää välttämättä mieti kahvipöytäkeskusteluja, vaan tuumii että pitäkää tunkkinne ja alkaa tutkailla amerikkalaisia työmarkkinoita.

*

Kolmas toisto: Maahanmuuttajien musiikki ei pääse esille

Myös Yleisradiomme osallistuu suomalaiseen itseruoskimiseen. Yleisradio ottaa asiakseen valittaa, että maahanmuuttajaryhmien musiikkia on levytetty vain muutamia levyjä. Ja kun niitä levyjä ei kehno vie tahdo löytää levykaupastakaan. Eikä radiossakaan tule soittoaikaa.

Mitenkähän tään nyt kauniisti sanois? No, ensinnäkin levy-yhtiöt eivät ole sosiaalitoimistoja. Niitten on tarkoitus tuottaa voittoa. Sama koskee levykauppoja. On huomattavasti varmempaa julkaista Eppu Normaalia, koska sitä ihmiset ostavat.

Tässä voisi todeta, että monilla maahanmuuttajabändeillä on varmasti ihan vaan huono tuuri. Yhtyeistä löytyy varmasti äärimmäisen taitavia soittajia. Mutta kun he ovat väärässä maassa. Meinaan, suomalaiseen korvaan akselilla Marokko – Kiina tehty musiikki kuulostaa epävireiseltä. Ei sitä tule silloin ostettua pelkän kannatuksen vuoksi. No eihän se tietysti epävireistä ole, kyllä jätkät varmasti osaavat vehkeensä virittää, mutta kun meikäläinen korva on tottunut toisenlaisiin sävelasteikoihin. Ja kun kyseessä ei ole allergia, niin tuskin asiaan voi siedätyshoitoakaan määrätä. Niin että sori vaan, ihan oikeesti. En vaan tunne, että mulla olisi velvollisuutta kantaa asiasta minkäänlaista syyllisyyttä.

Mutta tarvitsiko tästäkään ihan oikeasti uutiseksi asti nouseva ongelma tehdä? Mietitään asiaa toisin päin. Kolmas Nainen ei ole kovin pop esmes Iranissa ja Pakistanissa. Haittaako se iranilaisia? Haittaako se pakistanilaisia? Haittaako se Kolmatta Naista? Ketä se haittaa? Pitäisikö sen haitata ketään?

*

Niin juu, vielä myöhemmin muistettavaksi. Mari Kiviniemi totesi reteesti Eero Heinäluomalle, että ”En pyydä anteeksi. Poliitikon on oltava valmis ottamaan kritiikkiä vastaan”. Kiviniemihän elää nyt sitä varttituntiaan vallankahvassa. Sehän tietää sitä, että nenäherneitä kylvetään hehtaareittain, ja ankaraakin läppää häntä kohtaan tullaan heittämään. Tosta lauseesta kannattaa muistuttaa sitten, kun hänelle tulee ensimmäisen kerran henkinen pipi, kun joku puhui ilkeesti.