Friday, September 3, 2010

JOTAIN IHAN MUUTA III

Hotelli Yrjöperskeles on jonkun aikaa viettänyt kiertolaiselämää Suomen laajassa pohjoisessa ja viettää sitä vielä jonkun aikaa tästä eteenpäinkin. Lapissa reissaamisessa miellyttää tietysti monet asiat, esmes vaelluksessa tunturien rauha ja välillä taas mökkeillessä kertakaikkinen kiireettömyys ja kauniit maisemat. Yksi huomattavan miellyttävä asia erityisesti tunturissa liikkuessa on se, että on poissa kaikenlaisen median ja dataliikenteen ulottuvista.

Mökkeillessä siihen taas törmää, kun on tullut hankittua tämä nykyajan ihmevempain eli mokkula. Niinpä Hotelli Yrjöperskelettä siunataan vaikka tiedoilla siitä, että Tante Astridin mielestä tuhat euroa polttamalla saattaa säästää kympin. Tiedoksi annettu on myös se, että sisäministeriössä sottaillaan nyt sitä, että voisiko kenties jossain määrin olla mahdollista, että somalit saattavat kusettaa näissä perheenyhdistyshommissa. Joku muistiokin on kuulemma tehty, ja ne joille se on jaettu kiistävät kategorisesti saaneensa mitään mistään ja Eva kuulemma hoitaa asian. Muutenkin media lykkää tietoomme sitä, että viranomaispäätöksellä on päätetty, että suomalaisten tulee rakastaa kaikkia muita paitsi itseään, ja jos joku tätä kyseenalaistaa, on hän vähintäänkin moraaliton ja todennäköisesti rikollinen.

No selväähän se on, että kun tommosia etelän uutisia kattelee ja kuuntelee niin kädet alkaa vapiseen, hiki tulee pintaan, naama punoittaa ja Rennietä menee ämpärillinen päivässä. Vaan eipä huolta. Täällä pohjoisessa on median muoto, joka karkoittaa stressin ja saa ihmisen perushyvälle tuulelle. Tarkoitan tietenkin Yleisradion saamenkielisiä lähetyksiä. Sekä saamenkieliset puhe- ja musiikkiohjelmat ovat loistavia. Edellytyksenä on tietysti se, ettei kuulija itse osaa saamen kieltä.

Saamenkielisiin puheohjelmiin ei kyllästy millään. Saamen kieli on sellaista, että pulinan mieltää koko ajan olevan jossain ymmärryksen rajamailla, vaikka eihän siitä tosiasiassa tajua yhtään mitään. Lisäksi saamen kieli on niin mukavan kuplivaa ja poksahtelevaa, että se muistuttaa melko paljon autiotuvalla trangian päällä valmistuvan, huomattavan paljon lihasäilykettä sisältävän muhennoksen porinaa. Näitä lähetyksiä kuunnellessa ei kerta kaikkiaan voi olla pahalla päällä. Lisäksi se saa ajattelemaan sitä, kuinka hassulta oma suomen kielemme kuulostaa ulkopuolisten korvaan. Ja sehän ei suinkaan ole häpeän, vaan suuren ylpeyden aihe.

Saamenkielisissä radiolähetyksissä on myös tarjolla huomattavan monipuolista musiikkitarjontaa ja tietenkin saamen kielellä. Musiikki on siitä mainiota, että tarjontaa on humpasta heavyyn ja täysin musiikkilajista riippumatta muusikot onnistuvat ymppäämään kertosäkeeseen tanakan annoksen joilaliloilaa-lailaaloilaa-höiläähuilaa-leilalöilailaa-ja-lailalöileilaa ja homma pelittää ihan kympillä.

Jo näistä syistä voisin suositella saamenkielistä ohjelmatarjontaa. Henkilökohtaisesti minulla on saamelaista radiotoimintaa kohtaan vielä suurempi lukkarinrakkaus, sillä mainittu kanava tarjosi minulle vuosi sitten muutaman tunnin session, jonka aikana elämä tuntui kerrassaan elämisen arvoiselta. Joku lukija saattaa ajatella, että kysymys oli vahingonilosta, mutta eihän lähimmäistä niin äkkiä saa tuomita.

Kyseessähän oli useamman tunnin suora lähetys Sevettijärveltä, jossa paikallinen koulu vietti montakytvuotisjuhlallisuuksiaan. Paikalle oli kutsuttu myös Kunnioitettu Tasavallan Presidentti ja Ensimmäinen Toveri Tarja Halonen. Halosen kiinnostuksen kohteenahan ei yleensä ole Hangon ja Utsjoen välissä asuvan rahvaan edesottamukset, vaan enempi vaikkapa punkun lipittäminen Chilen suurlähetystössä talvisodan muistopäivänä. Mutta kun tuo presidentin pesti tuli hankittua kiinnostavampia kansainvälisiä virkoja odotellessa, niin pakkohan hänen on joskus laskeutua rahvaan tasalle ja esittää kiinnostunutta.

Ja väitän, että Sevettijärven porukka tiesi tämän, ja päätti antaa kerralla täysilaidallisen, kun kerran sauma tuli. Tunnen itsekin pari saamelaista ja ne ovat melko sutkia porukkaa. Juhlaohjelmahan kesti useita tunteja ja se tuli koko ajan suorana lähetyksenä radiosta. Ohjelma meni niin, että koulun monikymmenvuotinen taival pilkottiin noin puolen vuoden pätkiin, jotka esitettiin ensiksi hyvin vuolassanaisesti suomen kielellä, sen jälkeen sama esitettiin yhtä vuolassanaisesti kolttasaameksi ja sen perään vielä tyttökuoro lauloi saman session kanteleen säestyksellä ja kantelekompissa tietenkin käytettiin sitä periaatetta, että soinnun vaihtaminen kesken kappaletta on persaukisten pelleilyä.

Ja seuraavaksi siirryttiin seuraavan puolen vuoden jaksoon. Ja sitten seuraavaan. Ja aina samalla kaavalla. Ja homma jatkui ja jatkui ja jatkui. Tuntikausia. Meikäläinen kuunteli lähetystä mökillä ja nautti samalla suomalaisen panimotuotannon erinomaisia tuotteita. Tuli mieleen, että muistikohan se Tarja käydä pissillä ennen esitystä. Tuli ajateltua myös, että samalla paikalla istuminenkin on pitemmän päälle hikistä hommaa. Hikiset hommat ovat kyllä varsin tuttuja Kallion duunarille, mutta Kallion akateemiselle friidulle se voi olla melko vierasta settiä noin äkkiseltään.

Joka tapauksessa meikäläisellä oli semmonen tasainen ja tyytyväinen olo. Saunan pistin siinä samalla lämpiämään. Linnutkin lirkutteli ja porotokka puuhaili lähistöllä omia puuhiaan. Ja Ylesaame lähetti viihdyttävää ohjelmaa.

Suosikaa lukijat ihmeessä saamenkielisiä radiolähetyksiä milloin vain voitte. Tunti saamenkielistä ohjelmaa vastaa ahdistuksen poistossa vähintään liuskaa Diapamia.

12 comments:

Jaska Brown said...

Buorre beaive!
Yrjö on tehnyt saman huomion saamen kielestä kuin allekirjoittanutkin. Lystiä kuunneltavaa ja juuri niillä ja rajoilla, että aiheen ymmärtää. Tuo kuvailemasi tilaisuus oli muuten siinä mielessä harvinainen tapaus, että Suomen kansalaiset kusettivat presidenttiä, kun se yleensä on ollut päinvastoin. Kolttien temppuna uskottava, ainakin omien kokemusten mukaan kyseessä on jopa pirullisen paljon kierompi porukka kuin savolaiset!
Báze dearvan!

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Jaskalle ja kiitos kommentista. Saamen kielessä on kiistatta jotain taikaa. Niin kuin oli siinä radiolähetyksessäkin. Harmi, että et päässyt kuuntelemaan. Löytyisiköhän toi Ylen arkistoista, mene ja tiedä. Saamelaiset pesevät muuten velmuina savolaiset, sillä tuntemani saamelaiset kestävät läppää itseäänkin kohtaan, mutta savolaiset kylläkään eivät.

nytriittaapoliitikot said...

Missäs päin pohjoista Yrjö lomailet? Tunki vaan sellainen kumma kaipuu mennesiin takavuosiin, jolloin kesäloma ilman muutamaa viikkoa lapissa olisi tiennyt täydellistä nääntymystä.
.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Nytriittää-miehelle. Ollaan pyörähdetty sekä Käsivarressa että Päälaella. Lapinkärpänen puree vieläkin, mutta kieltämättä nuoruusvuosiin verrattuna on tetsaamisen määrä vähentynyt ja matkat lyhentyneet. Vaan ehtiihän sitä perille aina rauhallisemminkin.

vieras said...

Terve, Ykä!

Oliko Lapissa hyttysiä? Muistan kymmenen vuoden takaa, että kun Suomen lapissa oli hyttysiä hirveesti, niin Norjan puolella ei niitä ollut. Et tainnut ihan Jäämerellä asti käydä?

Jos olisi Tarton rauhan rajat, niin Lapissa olisi myöskin toinen käsivarsi eli Petsamo ja pääsy Jäämerelle. Tiedetään joo, fantasiointia...

Et sattunut huuhtomaan tai kaivamaan kultaa reissun aikana, siinä olisi hieman tuliaisia kotimatkalle? Kullan hinta on noussut viimeisen viiden vuoden aikana joten sen myynnistä saisi mukavasti fyffee.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Vieraalle. Siellä, missä on liikuttu, ei oo pahemmin hyttystä eikä ennen kaikkea polttiaismäkärää, joka on ylen v-mäinen ja äkäinen otus.

Se Petsamo kieltämättä hiertää vähän meikäläistäkin, olishan se hienoa jos se vielä meillä olis. Paikka lienee tosin nyt pelkkää ympäristökatastrofia. Tuli aikanaan katteltua siellä sijaitsevaa Nikelin kaupunkia Norjan puolella sijaitsevasta entisestä valvontapisteestä (oli muistaakseni nimeltään Höjde 96) ja aika helvetilliset savut sieltä ympäristöön levisivät.

Sieltä Petsamostahan ne rajan tälle puolelle tulivat myös ne Sevettijärven koltat.

vieras said...

Niin varmasti Petsamo olisi paremmassa kunnossa suomalaisten omistuksessa, vaikka kaivoskin olisi toiminnassa. Suomalaiseen tapaan kuuluu pitää paikat paremmassa kunnossa kuin neuvostotapaan. Sitäpaitsi suomalaiset ne malmiesiintymän aikoinaan löysivätkin ja aloittelivat toimintaa, mutta tuli keskeytys.

Mummovainaan isän, joka oli asemapäällikkö Kivennavalla ja Kajaanissa, rautatiekirja vuodelta 1935 mainitsee Petsamon ratayhteyden olleen tulevana tavoitteena, että ympärivuotiseen satamaan saadaan ratayhteydet.

Sitä kautta pääsisi Koillisväylälle jota pitkin pääsee Aasiaan. Siellä ei ainakaan Somalian tyyppiset merirosvot häiritse. Semmoisten varalle voi veli venäläisellä olla hieman leluja...

Muistaakseni Aleksanteri II oli 1860-luvulla lupaillut Petsamoa Suomelle mutta unohti antaa.

Ja Alekasanteri I ei älynnyt vetää Ruotsin vastaista rajaa lännempää, niin että Pohjois-Ruotsin suomalaisalueet oltaisiin saatu mukaan. Ja Kiirunan malmiesiintymä. Hurrit taisivat huijata rajankäynnissä.

Ehkä karkaa aiheesta, mutta piti saada sanotuksi. Ei kai haitannut, Ykä?

Yrjöperskeles said...

Eihän toki. Asiaahan tuo. Tsaari olis mielellään voinut nykäistä aikanaan rajaan hieman lännemmäksi.

Anonymous said...

Mukava kirjoitus, mutta yksi asia jäi vaivaamaan: olen nimittäin antanut itselleni kertoa, että Inari olisi Suomen ainoa virallisesti nelikielinen kunta. Viralliset kielet olisivat suomi, pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame.

Tiedätkö tarkemmin näistä eri saamelaiskielistä, nyt paikan päällä ehkä asiasta sai varmempaa tietoa kuin Wikipediasta, joka sekin kuitenkin vaikuttaa ihan asiapitoiselta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiskielet

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle. Minä en tiedä saamelaiskielistä sen enempää kuin sinäkään. Paikalliset saamelaisethan tietysti haastavat meille lantalaisille suomea. Oliskos niitten ero vähän samanlainen kuin ruotsin ja norjan kielillä? Pirun mukavaa vaan saamea on kuunnella. Nimenomaan kun sitä ei ymmärrä.

hannes said...

Kiitoksia Ykä nauruista taasen kerran.

Yrjöperskeles said...

Nauruista voi tällä kertaa kyllä kiittää Sevettijärven kylätoimikuntaa.