LISÄÄ RAKKAUTTA VIRANOMAISPÄÄTÖKSELLÄ

Eli fanittamisen ihanuudesta, syvästä tunteesta ja suuresta katkeruudesta

Meikäläisellä tulee täällä Huitsinnevadan perukoilla harrastettua sottailua maailman menosta. Sottailunihan ei sinänsä ole esim. toimittajien tai päivystävien dosenttien mielestä varsinainen synti, kunhan vaan sottailen keskenäni, mutta synniksihän se muuttuu siinä vaiheessa, kun julkaisen sottailuni tässä huippusuositussa blogissani (valehtelematta ainakin 12 vakiolukijaa, tai no, ehkä 11, Ylvaa ei lasketa, Ylva on blogin sensori).

On tietysti ymmärrettävää, että ammattitoimittajien ja päivystävien dosenttien mielestä on huomattavan epiä, että joku tavallinen jätkä voi puhua mälkyttää julkisesti yhteiskunnallisista asioista ja kieltämättä he ovat tavallaan ihan oikeassa, sillä onhan heillä yliopistokoulutuksen tuoma laajempi näkökanta asioihin ja tämän näkökannan ansiosta he pystyvät pureviin ja syväluotaaviin analyyseihin ts. kirjoittavat just sen saman minkä kaikki muutkin ammattitoimittajat ja päivystävät dosentit kirjoittavat.

Koska todellisuudessa tällä kohdalla olevaa reikää ei olla vielä saatu paikattua (Luoja tietäköön, että halu ja yritys on kyllä kova), niin jatkan sottailua, ja sottailua on aikaansaanut viime aikoina tuo Lieksan tilanne. Siellä kun paikallisväestö on suhtautunut varsin nuivasti väen vängällä paikkakunnalle raijattuihin somaleihin ja nuiva suhtautuminen on luonnollisesti aikaansaanut kaikenlaista paheksuntaa tiedostavissa piireissä. Suoranaista yllättymistäkin. Kuin ne sillai kehtaa? Kun ideahan itsessään on kovasti edistyksellinen ja suorastaan vaatii julkista ylistystä.

Tästä lieksalaisten ällistyttävästä ja täysin puskista tulleesta rasistisesta reaktiosta äimistyneet ja syvästi järkyttyneet piirit muistuttavat minusta kovasti 13-vuotiasta teinityttöä joka fanittaa Justin Bieberiä koko teinitytön syvällä rakkaudella ja saa itkupotkuraivarin, kun seitsemän vuotta vanhempi isoveikka suhtautuu tytön fanittamiseen hiukka huvittuneesti.

Välttämättä tyttö ei ehkä ole ihan täysillä edes innostunut J.B:n musiikista, mutta fanittaminen on itsessään ihanaa ja tyttö rakastaa rakastamista niin täysillä kuin nuori ihminen vaan voi. Ja asiaan vaikuttaa tietysti se, kun Lissu ja Mirkkukin fanittaa.

Sinänsä toi pimu on kyllä huomattavasti suvaitsevampi kuin monikultturismia fanittavat edistykselliset piirit, sillä hän antaa kyllä isoveikkansa puolestaan ihan rauhassa tykätä vaikka Carlos Santanasta tai Ry Cooderista eikä se häntä niin häiritse, kunhan isoveikka ei vaan heitä ilkeää läppää oman fanituksensa kohteesta. Lieksaan liittyvässä edistyksellisessä närkästyksessä ei tämä riitä, vaan kun idea itsessään on niin ihqua, ja fanittaminen on ihanaa, niin jos minä fanitan, niin silloin täytyy fanittaa sinunkin.

Varsinainen asian sietäminen ei tietenkään riitä, vaan valistuksellisin keinoin suomalaiset, ja ennen kaikkea suomalaiset miehet tulee kouluttaa siihen malliin, että Akuliina Saarikoskikin hyväksyisi heidät poikaystäväkseen. Ja kun valistus ei tuota tulosta, niin sitten tietysti vaaditaan rakkautta ideaan väkipakolla.

Mikä ei tietenkään onnistu. Edistykselliset piirit tietty ihmettelevät, että miksi ihmeessä tavalliset persjalkaiset taarikat eivät voi fanittaa niin kuin pitäisi. Täältä huitsinnevadalaisesta näkökulmasta katsoen siihen on tiettyjä syitä.

Me suomalaisethan, sen lisäksi että olemme persjalkaisia taarikoita, olemme melko lailla nurkkakuntaista, epäluuloista ja kyräilevää väkeä. Minä en itse asiassa pidä sitä edes millään muotoa pahana, sillä sellaiset ihmiset eivät kauhean suuressa määrin innostu kaikista hömpötyksistä niin kuin vaikka Lapuan liikkeestä, taistolaisuudesta, voodoosta tai monikulttuurikiimasta. Mielipiteelläni ei sinänsä ole juurikaan merkitystä, eikä liene tarpeellista miettiä, onko jossain suuressa kosmisessa katsantokannassa suomalaisten nurkkakuntaisuus hyvä vai paha. Pääidea on, että suomalaiset vaan tuppaavat olla semmoisia. Niin lieksalaiset kuin vaikkapa ylämaalaiset, saarijärveläiset, sotkamolaiset kuin muoniolaisetkin.

Nyt kun sinne Pielisen takana sijaitsevaan kyräilevien persjalkojen asuttamaan kaupunkipahaseen kuskataan persjalkojen mielipidettä kysymättä parisataa somalia ja luodaan keinotekoisesti etninen vähemmistö, joka ei muistuta paikallisia niin ulkonäöltään kieleltään ja tavoiltaan, niin onhan se jo alun perin selvää, että ei siitä ilman kärhämiä selvitä.

Sitten kun persjaloille vielä kerrotaan, että ei riitä, että hyväksytte tämän systeemin vaan teidän täytyy olla asiasta innoissanne ja vielä mieluummin julkisesti, ja ai niin, jos jotain kärhämää syntyy niin muistakaa, että vika on teissä, teidän tavoissanne ja asenteissanne, koska teille siirretty etnisesti oikeaoppinen vähemmistö on meidän toimestamme vapautettu kaikesta vastuusta ja syyllisyydestä. Te olette vastuussa, te, piru vie te!

Ja kun lieksalaiset ovat kumminkin eläneet selkosillaan omilla tavoillaan ja asenteillaan, joilla on loppujen lopuksi iät ajat suhteellisen hyvin pärjätty, niin eihän se ihme ole, jos ei asennekasvatus perille mene. Varsinkin kun etnisesti oikeaoppiset vähemmistöt eivät välttämättä aina mitään kullanmuruja ole, vaikka kollektiivisesti syyttömäksi sertifikoituja ehkä ovatkin. Eikä asiaa auta maakunnan ykköslehdessä julkaistut pikku-uutiset esim. tähän tyyliin:



Kiitokset aikaisempaan juttuun kommentoineelle Anonyymille kuvasta. Lieköhän maakunnan ykköslehden latoja muuten salaa nuiva?

Valistuksessa sitten tietysti otetaan käyttöön raskaat aseet ja järjestetään seminaari, jossa kuullaan alustuspuheita ja paneelikeskustelua ja päälle etnistä musiikkia. Keinohan on sinänsä vallan mainio, sillä kun Lieksassa ei ole mitään mestaruussarjajoukketta, ja Joensuuhun on aika pitkä matka, niin Lieksassahan tunnetusti tavalliset Toropaiset hyppäävät alinomaa kaikissa seminaareissa. Varsinkin semmosissa seminaareissa, joissa keskustellaan siitä, miten paskaa porukkaa lieksalaiset Toropaiset ovat.

Eli eihän seminaariin tule kuin asialle vannoutuneita fanittajia, jotka fanittavat asiaa ilman seminaariakin, koska fanittaminen on itsessään ihanaa ja tuo ihmiselle niin ihanan lämpimiä paremmuuden tunteita. Siinä sitten kuunnellaan, kun esiviisaat rupattelee mukavia ja sen päälle kuunnellaan jännää etnistä musiikkia, joka soittajien kiistattomasta taitavuudesta huolimatta kuulostaa länsimaiseen korvaan epävireiseltä ja sen jälkeen ihastellaan että kuinka loistavaa musiikkia tämä olikin, miks ihmeessä meillä ei tehdä tämmöstä, miks meillä on vaan Popedaa ja Lauri Tähkää.

Ja tilaisuudessa soittaneelle – varmasti ihan tolkun kaverille – saattaa jäädä ontto tunne, ja hän voi tuumia, että tykkäsiköhän se oikeasti minun musiikistani, ja pitääkö hän minusta ihmisenä siksi, että olen hänen mielestään hyvä tyyppi. Vai pitääkö hän minusta vain siksi, että minusta täytyy pitää? Kun minä olen muotia. Vaan entäs, jos minä en vuoden päästä olekaan muotia? Entäs, jos fanittaja keksii jotain muuta. Muodin virtaukset kun ovat niin oikullisia.

Fanittaja ei tämmösiä mieti, vaan hän tuumii, että nyt ollaan tehty jotain tärkeää ja ollaan niinqu jotenkin enemmän kuin muut. Kyllä nyt uni maittaa.

Mutta persjalkainen lieksalainen ei vaan suostu fanittamaan. Sitten täytyy lyödä varmaan joitain faktoja kehiin. Ensimmäisenä voisi varmaan muistuttaa tulevasta työvoimapulasta jota me ollaankin kärsitty jo 1 v 9 kk ja rapiat ja tämähän tietysti uppoaa 15,1%:n työttömyysasteesta kärsivään kaupunkiin kuin puusta tehty veitsi kivijalkaan, joten jotain muuta kannattaa ehkä yrittää.

Niin no, voisihan sitä tietysti muistuttaa persjalkaisia, että kaupunkihan saa tämän monimuotoistumisen myötä valtiolta hyvät rahat. Saattaa hyvinkin olla niin, että ankarasti fanittava ikiteini ei itse välttämättä hahmota, mistä se valtion verokertymä oikein tulee, mutta tavallinen persjalkainen tietää, että veroeuron siirtäminen momentilta toiselle on samaa kuin siirtäisi meisselin puntista toiseen. Meisseleitä on edelleenkin vain yksi, eikä sen koko kasvanut.

Tai ehkä lieksalainen Toropainen vertaa asiaa niihin kahteen ekonomiin, joista ensimmäinen syö annoksen koiranpaskaa kun toinen maksaa siitä 5000 euroa, ja hetken päästä ensimmäisestä syöntisessiosta maksanut tekee samoin kun toinen maksaa 5000 euroa. Jälkikäteen heput tuumivat, että olikohan tässä mitään järkeä, kun eihän me itse asiassa tienattu mitään ja kummallakin on suu täynnä paskaa. Mutta ekonomit lohduttautuvat, että tehtiinhän me sentään kymppitonnin liikevaihto.

Saattaapa joku lieksalainen koiranleuka todeta, että koko monimuotoistumissessiosta ei kehity muuta kuin huomattava määrä fissioitunutta moraalisäteilyä, ja jos sen pystyisi vangitsemaan reaktoriin, jossa se pyörittäisi turbiineita ja jauhaisi sähköä, jota voitaisiin myydä hyvällä hinnalla vaikkapa Keski-Eurooppaan, niin tilanne olisi ehkä toinen.

Ja sittenhän ei fanittajille jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin rikosilmoitukset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kun fanittaminen on itsessään niin ihanaa, niin muittenkin pitää fanittaa. Vaikka väkipakolla. Vaikka asiasta ei olisi varsinaisesti mitään hyötyä kenellekään. Mutta se tunne. Se ihana tunne. Ja kun sitä on tarjolla jatkossakin lisää. Kun jotain seuraavaa pikkupaikkakuntaa väen vängällä monimuotoistetaan, on luvassa taas ihania oikeaoppisen vihan tytinöitä. Ja tarvitseehan fanittaja mm. myös minua ja kaltaisiani. Mistäs sitä muuten sitten niitä ihania vihan tytinöitä saisi? Ja tarvitseehan kunnon uskonto saatanansa.

*

Niin muuten, eilen, perjantaina 21. lokakuuta 2011 eduskunta betonoi perustuslaissa Suomen muuttamisen valtiosta maakunnaksi. 118 puolesta, 40 vastaan, 1 tyhjää ja 40 ei viitsinyt edes vaivautua paikalle. Median näkemyksen mukaan äänestyksen pääasia oli presidentinvallan pienentäminen. Niin no, kaipa se pitkässä juoksussa sitten melko reippaasti pienentyykin. Sen, mitä eivät Bobrikov ja Stalin saaneet tehtyä, sen omat nilkkimme sitten menivät ja tekivät.

Sotilaspasseja voi palauttaa sotilasläänien aluetoimistoihin.