sunnuntai 12. elokuuta 2012

HUUMEISTA

Olen jo melko pitkään ajatellut kirjoittaa postauksen huumausaineista ja näkemyksestäni niihin. Kun nehän liittyvät melko olennaisena osana ammattiini. En ole vaan saanut aikaiseksi, koska varsinkin tuossa kannabiskysymyksessä on kaivettu niin syvät juoksuhaudat puolin ja toisin, enkä ole halunnut sitä soppaa enempää hämmentää. Kun kai mulla vihamiehiä tarpeeksi muutenkin on. Blogiini silloin tällöin kommentoiva nimimerkki Anonyymi ja sen synonyymi kyseli näkemystäni tästä asiasta, joten ehkä rohkaistun. Kirjoitukseni liittyy huumeisiin puhtaasti ammattilaisen näkökulmasta.

Niin kuin lukija varmaan arvaakin, on suhtautumiseni huumeisiin ankaran kielteinen. Urani aikana on huumeitten takia kuopattu toistakymmentä vähän päälle parikymppistä (joskus nuorempaakin) ihmistä, jotka ovat olleet hoidettavanani laitoksessa. Ne ihmiset ovat kuolleet ihmisraunioina, eikä kyse ole ainoastaan heidän kärsimyksestään, vaan myös siitä, mitä pahaa he ehtivät elämässään tehdä tavallisille ihmisille, ja uskokaa huviksenne, sitä pahaa riitti.

Yleensäkin narkkarin elämässä ei ole mitään hohtoa. Narkkarit eivät ole mitään jetsetissä heiluvia Lindsay Lohaneita, joilla on vähän valkeeta jauhoa nenänpielessä ja mahdottoman mukavat bailut päällä. Narkkarin elämä on persaukista, nälkäistä, reflaista, epävarmaa, tautista, haisevaa, eikä täit ja muut mukavat veikkosetkaan mitään vieraita ole. He ovat myös vaarallisia muillekin kuin itselleen. Narkkarit ovat omaan elämäänsä nähden sertifikoituja nollia, ja muuhun yhteiskuntaan nähden huutavan isoja miinusmerkkejä.

Se aihe, mistä huumekeskustelussa palaa päreet puolin ja toisin on tietysti kysymys kannabiksen vapauttamisesta. Henkilökohtaisesti vastustan kannabiksen vapauttamista. Perusteeni on puhtaasti ammattiini pohjautuva. Meille kun noihin laitoksiin sijoitetaan näitä häiriökäyttäytyviä nuoria. Suurin osa sijoituksista on ihan perusteltuja. Ja näillä nuorilla on tarve leikkiä gangstaa ja olla jotain itseään kovempaa. Yksi tapa leikkiä itseään kovempaa on poltella pilveä. Sehän on kielletty aine, ja siinä on mukavaa gloriaa. Tietysti kannabiksen jatkuva jokapäiväistyminen alkaa muuttaa sitä tavalliseksi kulutushyödykkeeksi, mutta kielletyn hedelmän maku siinä silti vielä on.

Jos pilvi vapautetaan, se muuttuu näille ongelmanuoriksi kutsutuille kiinnostavuusasteeltaan melko lailla keskikaljan tasolle. Pilven polttamisesta ei saa enää sitä kielletyn hedelmän kicksiä, minkä aikaisemmin sai. Joten ehkä kannattaa kokeilla jotain uutta. Vaikkapa amfetamiinia johdannaisineen tai esmes heroiinia. Jos haluaa leikkiä gangstaleikkiä, niin pilven kanssa se on huomattavasti turvallisempaa kuin kovempien aineitten, vaikken kannabista sinänsä millään muotoa vaarattomana pidä.

Ja mikäli pilvi Suomessa laillistetaan, niin ei kai kukaan kuvittele, että huumerikollisuus jää sormi suussa päivittelemään menetettyjä markkinaosuuksia. Markkinoille tulee välittömästi alehintaisia tai jopa ilmaisia kovia huumeita muutamaksi viikoksi, ja gangstaa leikkivät asiakkaani koukuttuvat sitten niihin mukavasti, eivätkä enää pilvestä pahemmin perusta, kun ei kroppa anna myöten. Tätä on muuten tapahtunut jo aikaisemminkin aika ajoin, kun on haluttu ns. laajentaa asiakaskuntaa.

Ja kysyntäähän riittää, sillä toisin kuin ns. tiedostavat ihmiset ajattelevat, niin ei ihmistä huumeita aja käyttämään yhteiskunnalliset sortorakenteet ja oma paska elämä, vaan ihan puhdas typerä kokeilunhalu ja into olla jotain itseään kovempaa. Plus typerä kaveriseura, joka on jo tässä taudissa astetta pitempänä.

Ammattini puolesta näen, että mikäli joku haluaa leikkiä itseään kovempaa, niin tehköön sen sitten pilven kanssa, eikä kovempien aineitten. Jos joku lukija tähän asti luettuaan haluaa kommentoida, että aivan kiistattomasti on osoitettu, että kannabis ei aiheuta / aivan kiistattomasti on osoitettu, että kannabis aiheuttaa, niin muistutan, että sitä maailman tappiin kestävää juupas-eipäsväittelyä voi harrastaa muualla.

Mielipiteeni perustuu puhtaasti ammattikokemukseen, eli se on varmasti tietynlainen marginaalimielipide. Joku viikonloppupössöttelijä voi tietysti todeta, että pärjää pilven kanssa ihan mukavasti ja käy viikot töissä, ja viina ei oikein hälle sovi. Saattaa olla niin. En epäile. Elämä on epiä. Jos joku tietää, missä täydellinen maailma sijaitsee, niin lähettäkää ihmeessä sähköpostilla mulle sen sijainti. Muutan hotellini sinne parasta mahdollista vauhtia huomattavasti nopeammin.

Toinen syy, miksi vastustan kannabiksen laillistamista on porttiteoria. Kyseessä ei ole se tyypillinen porttiteoria, jonka mukaan kannabiksen käyttö johtaa kovempien aineitten käyttöön, joskin olen työssäni oppinut, että ei se teoria ihan tuulesta temmattu ole. Vaan tarkoitan Valtion Ahneuteen Liittyvää Porttiteoriaa.

Mikäli valtio laillistaa kannabiksen ja alkaa myydä sitä vaikkapa apteekeissa tai miksi ei kaupoissakin, niin nopeana johtopäätöksenä on, että hitto vie, tästähän kertyy melko mukavasti verotuloja. Ja kun kannabiksen laillistaminen ei sitten sytyttänytkään katuja palamaan, niin eikös tätä voisi viedä vähän pitemmälle ja alkaa myydä kovempia aineita valtion valvonnassa. Saatais tämä varsinainen huumerikollisuus poistettua ja vielä lisää verotuloja.

Mahdollinen yhtälö. Jos kaikkea saa laillisesti, niin rikollisuudelle ei ole tilaa. Mutta eivät ne huumeet siitä yhtään vähemmän vaaralliseksi muutu. Lailliseen huumeeseen saa ihminen koukutettua itsensä ihan yhtä lailla kuin laittomaankin huumeeseen. Ja sanotaanko vaikka amfetamiinin käyttäjä on ympäristölleen täsmälleen yhtä vaarallinen, vaikka hän olisi ostanut amfetamiininsa Kontulan apteekista. Amfetamiinia käyttänyt ihminen on aggressiivinen, kiihottunut, väsymätön, eikä häntä saa pysäytettyä kuin ampumalla kuulan kalloon. Jos piripöllyissään riehunut ihminen tappaa jonkun muun ihmisen, ei tapettua ihmistä varmaankaan lohduta se tieto, että hänet tappanut tyyppi oli ihan laillisesti pöllyissä.

Joku lukija voi kuvitella, että no eihän valtio sentään noin pitkälle mene. Mutta oletteko varmoja? Poliittisissa päättäjissä on se ajatusmaailma, että jos asiasta on tehty The Poliittinen Päätös, niin totta kai se toimii. Ilman muuta ihmiset alkavat käyttää vaikkapa heroiinia vastuullisesti vapaa-ajallaan omaksi viihteekseen ja sen jälkeen menevät maanantaina töihin.

Kun asia ei vaan huumeitten kanssa niin toimi. Ja omana pelkonani on se, että mikäli kovatkin huumeet laillistetaan, niin sellainen ihminen, joka ei olisi kuuna päivänä edes kussut niihin päin, saattaa ajatella, että kokeillaanpa sitten, kun se laillista on. Ja lailliset aineet koukuttavat ihan yhtä lailla kuin laittomat.

Noin yleensä ja erikseen tämä kirjoitukseni on sinänsä koko lailla voimatonta jokellusta. Sillä alan ammattilaisena näen, että taistelu huumeita vastaan on jo aikaa sitten hävitty. Varmaankin jo kauan ennen omaa syntymääni. Niin pitkään, kun on kysyntää, on tarjontaa. Huumeita vastaan on yritetty taistella löysällä pohjois-eurooppalaisella valistavalla tavalla. Ei ole onnistunut. Huumeita vastaan on yritetty taistella esmes itä-aasialaisella kovalla tavalla rankkoine tuomioineen ja kuula kalloon-metodia käyttäen. Ei ole onnistunut sielläkään.

Ehkä ainoa keino päästä huumeitten vitsauksesta maailmassa pois on se, että jokainen ihminen testattaisiin päivittäin, ja mikäli käry käy, annetaan välitön nappituomio. Mutta kuinka moni sellaisessakaan maailmassa haluaa elää?

Mitä neuvoksi? Emmää vaan tiedä. Ei löydy asiasta kuningasajatusta. Kaikki eivät pysty muuttamaan rauhalliseen Huitsinnevadaan, niin kuin minä hotellilleni tein. Ainoa neuvo, jonka lukijalle voin antaa, on se, että mikäli tunnette uraansa aloittelevan tai siinä pidemmälle ehtineen narkin, niin älkää laskeko sitä kotiinne, vaikka se mitä selittäisi. Narkilla uskollisuus aineisiin menee huomattavasti yli uskollisuudesta ihmisiin. Läheisimpiinkin.


65 kommenttia:

Tuukka Virtaperko kirjoitti...

Ihminen on paha. -> Lainsäädännön tulee heijastaa ihmisen pahuutta.

Onpa hyvä argumentti. Jos ei uskota ihmisten hyvyyteen, mitä joku lastensuojelussa työskentelevä ei välttämättä tee, niin mihinkäs sitten uskotaan. Tarve leikkiä itseään kovempaa syntyy siitä että lainsäädäntö leikkii kovista vaikka on idiootti.

Laki on välillä se jätkä joka tulee perimään sulta velkoja lainoista, joita et ole ottanut. Laki on välillä se jätkä, joka hukkasi kannettavat kajarinsa käydessään sun luona, väittää että sä varastit ne, ja vie sun telkkarin yöllä.

Jos sulla on viisi fiksua tyyppiä sanomassa, että kannabis pitäisi laillistaa, viisi sataa idioottia vetoaa siihen röyhytellessään. Jos sulla ei olisi ketään fiksua tyyppiä sanomassa, että kannabis pitäisi laillistaa - koska laillistaminen ei olisi fiksu idea - röyhyttelyssä olisi about yhtä vähän hohtoa kuin imppaamisessa.

"Noin yleensä ja erikseen tämä kirjoitukseni on sinänsä koko lailla voimatonta jokellusta. Sillä alan ammattilaisena näen, että taistelu huumeita vastaan on jo aikaa sitten hävitty. Varmaankin jo kauan ennen omaa syntymääni. Niin pitkään, kun on kysyntää, on tarjontaa. Huumeita vastaan on yritetty taistella löysällä pohjois-eurooppalaisella valistavalla tavalla. Ei ole onnistunut. Huumeita vastaan on yritetty taistella esmes itä-aasialaisella kovalla tavalla rankkoine tuomioineen ja kuula kalloon-metodia käyttäen. Ei ole onnistunut sielläkään."

Jätkä ottaa tässä sellaisen säälittävän luuserin roolin, joka haluaa kuvitella elävänsä Suuren Hävityn Taistelun jälkikaiuissa.
Suuri melankolikko, soittelee banjoa paskatunkion varjossa ja itkee kuinka huonoa elämä on kun joku keksi huumeen. Hurraa!

"Mikä neuvoksi?"

Älä vastusta jotain, mitä et voi voittaa? Yhtä hyvin voisit vastustaa sitä että synnyit ihmiseksi.

Närpes varg kirjoitti...

Kannattaa uskoa ammattimiestä.
Minulle kävi niin, että tyttäreni sekaantui aineisiin. Kuusitoista vuotta hänellä oli silloin ikää. Eihän häntä voinut kadulle ajaa. Kotona asui ja kodin myös tyhjensi. Parin vuoden helvetti siitä tuli. Ei niitä päiviä voi järjellä ymmärtää.
Vieläkin itkettää, vaikka tytär sittemmin pääsi kuiville.

Anonyymi ja sen synonyymi kirjoitti...

Kiitos että kirjoitit aiheesta, mie olinkin jo pitkään halunnut kuunnella sosiaalialan ammattilaisen kantaa huumeista.

Itse suhtaudun huumeisiin liberaalisti, Portugalin malliin, joka on vähentänyt huumerikollisuutta ja huumeiden käyttöä (http://en.wikipedia.org/wiki/Drug_policy_of_Portugal).

Huumeet ovat tottakai vaarallisia eikä niitä kannata käyttää, itse olen kokeillut kannabista kerran eikä se oikeastaan tuntunut mitenkään erikoiselta. Muuten pitäydyn alkoholissa ja nuuskassa.

Anonyymi kirjoitti...

Omat pari senttiäni hamppunarun jatkoksi.

Itse olen tuntenut niitä kannabiksen käyttäjiä, jotka ovat olleet tasoa viikonloppupössyttelijät. Ihan hyvin ovat selvinneet ja elämässä edenneet, todennäköisesti koska se tosiaan jäi vain siihen satunnaisuuteen.

Mutta vaikka pari rehtiä kaverianikin on käyttänyt Jamaikan doupingia "sivistyneesti", niin sitä mieltä olen minäkin, että ei ole edelleenkään varsinaisesti mitään hyvää syytä lähteä laillistamaan sitä.

Se on kuitenkin huumaava aine, ja vaikka se ei aiheuttaisi selkeitä vakavia oireita tms, niin sen verran olen sivusta suerannut, että kyllä se mm. passivoi aika tehokkaasti. Eikä se edes sovi kaikille, jotkut saavat mm. ahdistuskohtauksia, mutta ei toki sovi alkoholikaan.

Joskus aikoinaan opiskeluaikana kun kavereiden juttuja seurasi, mm. että (pääosin) äijäkööri saattoi istu kämpässä päivän pössytellen ja kaljoitellen, sekä lähinnä toisilleen naureskellen, niin ei sekään varsinaisesti järkevää tai ns. tervettä toimintaa ole.

Voidaan sanoa että vaikka pössyttely olisikin turvallisempaa kuin tupakka ja etenkin alkoholi, mutta sou vat, se ei vielä ole mikään syy laillistaa sitä vapaaseen jakeluun.

Jos asiaa oikeasti halutaan laillistaa, niin perusteiden pitää kyllä olla jotain muuta tasoa kuin että "se ei ole yhtä vaarallinen kuin joku toinen aine".

Se minkä suhteen asiaa kyllä voisi harkita ja tutkia enemmänkin on sitten kannabiksen lääkekäyttö, mm. lievänä kipulääkkeenä. Eli jos siitä on selvästi hyötyä vaikka tietyille kipupotilaille, niin sitä voisi ajatella varteenotettavaksi reseptilääkkeeksi näiden tiettyjen tapausten kohdalla.

Tällähän hetkellä, jos nyt olen käsittänyt oikein, niin Suomessa on ehkä yksi? henkilö joka erikois-erikois luvalla saa ostaa ko. ainetta vaivoihinsa. Se taidettiin tilata ulkomailta, jostain laillisesta kasvattamosto.

Mutta lääkekäytön suhteen pitäisi toki mahdolliset väärinkäytökset ja riskit kartoittaa. Toki niitä on mahdotonta ehkäistä täysin, koska kyllähän noita muitakin, vahvojakin kipulääkkeitä pimeillä markkinoilla liikkuu, mutta taitaa tälläkin hetkellä olla niin, että helpommin sitä nykyäänkin kuitenkin kannabikseen pääsee käsiksi kuin mihinkään synteettisiin pillereihin.

Mutta uskon kyllä, että jos minullakin halua olisi niin melkein mitä tahansa ainetta olisi kyllä saatavilla, kun vähän aikaa kyselisi.

- lihapuhe

Ironmistress kirjoitti...

Abusus non tollit usus.

Huumeiden käyttäjät voidaan jaotella karkeasti neljään ryhmään:

1) Bailaajat. Tämä ryhmä bilettää huumeiden voimalla ja heille huumeet ovat erityisesti sosiaalisen kanssakäymisen apuväline. Näille ihmisille ei huumeista ole juurikaan haittaa ja heillä se pysyy hanskassa.

2) Kokeilijat. Tämä ryhmä etsii ensisijaisesti kokemuksia ja haluaa kaikenlaista uutta, ja etsii fiiliksiä. Tälle ryhmälle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta he yleensä kokeilevat salassa ja yrittävät välttää ikävyyksiä. Heillä kyllä on intoa enemmän kuin tolkkua.

3) Mystikot. Näillä ihmisillä on yleensä hyvin syvä uskonnollinen, joko kristillinen tai itämainen vakaumus, ja he käyttävät huumeita mystisten kokemusten ja muuntuneiden tajunnantilan löytämiseen ja etsimään visioita. Kilistääkö termi "näkyleipä" kenenkään kelloja? Tämä ryhmä käyttää lähinnä hallusinogeeneja ja vain yksityisesti. Heistäkään ei ole riesaa.

4. Moniongelmaiset. Tämä ryhmä käyttää huumeita ensisijaisesti paetakseen ongelmiaan tai saadakseen fiilistelyjä tai leikkiäkseen kapinallista. Juuri tämän ryhmän ihmiset jäävät sitten koukkuun erilaisiin pulvereihin - amfetamiini on kaikkein viheliäisin ja heroiini kaikkein addiktiivisin - ja juuri he aiheuttavat riesaa sekä toilailuillaan että rötöstelyillään muidenkin edestä.

Ja juuri nuo moniongelmaiset on se riesaryhmä - eivät bailaajat, kokeilijat eivätkä mystikot. Vanhan latteuden mukaan murheita ei kannata upottaa viinaan, ne oppivat nopeasti uimaan. Mutta niitä ei myöskään kannata paeta pilveen, sillä niillä on IFR-laitteisto.

Sota huumeita vastaan on hävitty. Huumeet ovat voittaneet, halusimmepa tai emme. Singaporen hirttotuomiotkaan eivät ole tepsineet. Ainoa, mitä enää voidaan tehdä, on yrittää minimoida haittoja.

Kieltolaki ei toiminut alkoholinkaan kanssa. Vaikka kuinka yritettiin, ongelmat räjähtivät käsiin. Ainoa mielekäs ratkaisu oli minimoida haitat.

Huumeilla on eroa. Kannabis on tyypillinen mystikkojen ja kokeilijoiden huume. Bailaajat ja moniongelmaiset eivät kannabikseen koske. Heroiini on tunnusomainen luuserihuume. Amfetamiini panee todella sirittämään. Pulvereiden kanssa ei todellakaan ole leikkimistä.

Huumeisiin ei jää koukkuun kertakokeilusta sen enempää kuin tupakkaan tai alkoholiinkaan. Heroiinia täytyy piikittää kuukausitolkulla, että siihen kehittyy addiktio.

Silti huumeiden vaaroja on liioiteltu niinkuin alkoholinkin. Se vanha totuus on, että ryypätä saa muttei rähjätä ja jos ajat niin et ota. Huumeiden käyttö on tyypillinen uhriton rikos, ja ongelmat ovat ensisijaisesti holtittoman käytöksen aiheuttamia. Ajoneuvon tai aluksen ajaminen huumeissa on yhtä tuomittavaa kuin juopuneenakin, ja sama päteee myös tappelemiseen.

Hamppu Alkoon olisi todennäköisesti fiksuin ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti...

Tuukka Virtaperko said... "Ihminen on paha. -> Lainsäädännön tulee heijastaa ihmisen pahuutta.

Onpa hyvä argumentti. Jos ei uskota ihmisten hyvyyteen, mitä joku lastensuojelussa työskentelevä ei välttämättä tee, niin mihinkäs sitten uskotaan. Tarve leikkiä itseään kovempaa syntyy siitä että lainsäädäntö leikkii kovista vaikka on idiootti."


Tajusinkohan nyt puheenvuorosi oikein, voi olla että en, mutta tiivistetysti: Eli asioita on oikeastaan turha vastustaa, koska niitä ei saa kuitenkaan kitkettyä pois?

Lainsäädöntöhän monesti menee sen pienimmän nimittäjän mukaan, mutta mikähän mahtaisi olla toimiva vaihtoehto, onko esittää mitään etäisesti järkevää ratkaisua vaihtoehdoksi?

Aika moni lainkohta- ja pykälä on sellainen, jolle ei esim. henkilökohtaisesti ole minulle merkitystä, koska en niitä asioita todennäköisesti tekisi vaikka ne eivät laittomia olisikaan, ihan siitä syystä että osaan huomioida myös muita ihmisiä.

Ikäänkuin lukea sitä mikä itseni kannalta järkevää vuorovaikutusta sen suhteen että yhdessä ääripäässä olisin maailman kynnysmatto ja sylkykuppi ja toisessa se, että hakkaisin/tappaisin jokaisen vastaantulijan joka loukkaa henkilökohtaista aluettani.

Mutta aika paljon tuolla tallaa katuja (ja etenkin kaasupolkimia) sellaisiakin tapauksia, jotka pidättelevät itseään lähinnä sen rangaistuksen pelosta. Oli se sitten lainsäädännöllinen tai sosiaalinen paine.

"Älä vastusta jotain, mitä et voi voittaa?"

Laissa on määritelty rangaistukset taposta ja murhasta, mutta siitä huolimatta niitä tapahtuu jatkuvasti. Laki ja rangaistukset ovat siis hyödyttömiä?

Esim. kuten Suomen ei olisi kannattanut puolustautua 2. maailmasodassa, koska olihan se aika selvää että voittoa selkeästi massiivisempaa vastustajaa vastaan oli turha odottaa ja lopultahan sitä hävittiinkin, kuten odotettavissa oli.

Tai sama tilanne Vietnamissa tai Afganistanissa? Räsypekat rynkkyjen ja kevyiden aseiden kanssa maailman mahtavimpia sotilasmahteja vastaan, joilla on tankit, ilma- ja merivoimat, ohjukset ja satelliitit.

Tai arkisempina lähiesimerkkeinä rattijuopot ja poliisin toiminta yleensäkään. Eihän poliisilla ole mitään mahdollisuutta estää rattijuoppoja ajamasta tai lopettaa rikollisuutta, miksi siis yleensä vaivautua?

Henkilökohtaisella tasolla miksi yleensä viitsiytyä edes syömään, kun se nälkä tulee kuitenkin aina uudestaan ja kaiken lopuksi kuolemakin kohtaa meidät vääjäämättä ja pyyhkii kaikki toimemme tyhjäksi. Miksi siis yleensä vaivautua?

- lihapuhe

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Tuukka Virtaperkolle, Närpes Vargille, Anolle ja sen Synolle & Lihapuheelle.

Tuukka Virtaperko: Nyt täytyy tunnustaa, että taisi tulla ensimmäinen kommentti koko blogin ajalta, josta en saanut mitään tolkkua. Ainoa, minkä voin ihan selkeästi sanoa, on tämä ” Ihminen on paha. -> Lainsäädännön tulee heijastaa ihmisen pahuutta”, lause, jonka kyllä keksit omasta päästäsi, et minun kirjoituksestani. Vaan saattaa tietysti olla, että älyllinen kykyni ei riittänyt avautumiseesi.

Närpes Varg: Voimia eloon teille kaikille ja kaikkea hyvää.

Ano & Syno: Kirjoituksenihan edustaa puhtaasti omia näkemyksiäni, ei mitään virallista kantaa. Eikös tuo nuuska ole muuten nykyisin jotain ihan hirveetä, jota ei sais Suomessa olla ollenkaan. Itse polttelen tupakkia, mutta aina pohjoisessa käydessäni tuon parille kaverille muutaman nuuskakangen Ruotsin puolelta.

Lihapuhe: Tuo puheesi passivoimisesta on ihan totta. Kokemukseni mukaan pitkäaikaiset pilvenpolttajat ovat aika lailla velttoja ja mitään aikaansaamattomia blösöjä. Ja sitä kokemusta jonkun verran on. Mitä tulee tuohon kannabiksen käyttöön kipulääkkeenä niin siitä olen sinänsä samaa mieltä. Yleensäkin kivunhoitoa vois Suomessa kehittää. Jos on kyseessä joku kuolemaa odottava syöpäpotilas, jolla on kolme kuukautta elinaikaa, niin ei kai se päällimmäinen ongelma ole, että mahtaako se koukuttua johonkin aineeseen, jota sille annetaan kipulääkkeenä.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.cracked.com/blog/5-pro-marijuana-arguments-that-arent-helping/?wa_user1=1&wa_user2=Weird+World&wa_user3=blog&wa_user4=companion

Linkin takaa löytyy näkökulma, joka (amerkkalaisuudestaan huolimatta) on kiitettävän rehellinen.

Let me make perfectly clear right off the bat that I'm not coming at this as an "anti-pot" guy because I personally don't give a shit if they legalize it, and it doesn't bother me that people smoke.

Kirjoittaja vain listaa ne argumentit joita pössyttelyn puolesta yleisimmin esitetään ja kertoo miksi ne ovat vääriä.

Anonyymi kirjoitti...

Virtaperkon kommentti lienee kirjoitettu Pyhän Yrtin avustuksella.
Ei millään pahalla, mutta juuri tuollaista tuubaa joskus tuntemiltani pössyttelijöiltä tuli.

Vaimoni työpaikalla on apuna sivareita, joista useimmat ovat kuulemma olleet aivan loistavia.
Vähemmistö noista sivareista on ollut täysin aloitekyvyttömiä lusmuja, joista useimmilla makkaratukka päässä ja tupakkapaikalla ympärille leviää kannabiksen tuoksu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle, Lihapuheelle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Ruukinmatruuna: En tiedä, mistä tuo ryhmittely on peräisin, ja otat kyllä aika suuren viisauden itsellesi, kun sen noin yksinkertaisesti osaat esittää (itse en osaa, vaikka kokemusta alalla on pian neljännesvuosisata) mutta oman, melko laajan kokemukseni perusteella voisin sanoa, että nuo esittämäsi ryhmät 1, 2 ja 4 ovat kyllä ihan samaa porukkaa. Lopputulemaltaan varsinkin. Ryhmää 3 en ole työssäni juurikaan tavannut, tiettyjen asiakkaiden vanhemmat kyllä kuuluvat niihin, mutta ei niitä kovin paljon ole tullut vastaan. Nimenomaan ne vanhemmat ovat melko hankalia tapauksia, ja niitten lapset päätyvät narkkariksi ihan narkkarina, ilman mitään mystisiä filosofiapohjia. Ne ovat kumminkin työssäni marginaaliongelma, ja kirjoitus pohjautui puhtaasti työkokemuksiini. Ihan jo pohjautuen kirjoitukseeni, olen kanssasi kovasti eri mieltä Hamppu Alkoon-vaihtoehdosta. Ymmärtänet varmaankin näkökulmani, joka pohjautuu ammatilliseen kokemukseeni. Itse varmaankin asiaa eri vinkkelistä katsot. Yleensäkin narkkareiksi päätyy nykyisin ihan tavallisten, vakavaraisten ja akateemisten perheittenkin lapset. Vapaa kasvatus?

Lihapuhe: Kommenttisi oli tälle sarjakuvapiirtäjä Virtaperkolle, ei minulle, mutta totean kumminkin, että olen pitkälti samaa mieltä.

Ano1: Kiitos linkistä

Ano2: No joo, tuo kävi kyllä mullakin mielessä. Se täytyy sanoa noista sivareista, että kiistatta meilläkin on ollut palvelemassa monia ihan mainioita sivareita, joista on ollut työssä kiistaton apu. Tietysti laitoksissa katotaan vähän tarkemmin, ketä sinne otetaan, ja näitä kuuluisia ”Lapinjärven Legioonalaisia” ei oteta.

Ironmistress kirjoitti...

Yleensäkin narkkareiksi päätyy nykyisin ihan tavallisten, vakavaraisten ja akateemisten perheittenkin lapset. Vapaa kasvatus?

Tai pikemminkin kasvatuksen täydellinen puute ja piittaamattomuus.

Se, tuleeko ihmisestä narkkari vai alkoholisti, on lähinnä sattumaa. Bailaajat harvoin päätyvät narkkareiksi yhtään sen useammin kuin alkoholistiksikaan, ja toisaalta huumekokeilijoilla kokeilut yleensä jäävät vain kokeiluksi.

Kaksi ehdottomasti pahinta pulveria ovat amfetamiini ja heroiini. Toinen panee ihmisen todella sirittämään, ja toinen taas on täydellinen so-what -aine. Molempia käyttää aivan tietty ihmistyyppinsä, ja kuitenkin vain aniharvasta käyttäjästä tulee nisti.

Jos ihmisestä tulee heroiinin käyttäjä, se on merkki siitä, että hänellä on elämässään paljon asioita perustavanlaatuisesti pielessä. Ja vastaavasti heroinistin kuntoutuksessa ensimmäinen asia on että saadaan nuo elämän pielessäolevat asiat kuntoon.

Jos ns. hyvän perheen lapsesta tulee heroinisti, niin perheessä on ollut jotain pielessä. Joko perheessä on tylytetty ja monotettu ja rakkaus on ollut ehdollista ja vanhemmat asettaneet kohtuuttomia vaatimuksia, tai sitten kasvatus on ollut olematonta ja vanhemmat yrittäneet ostaa materialla rakkauden ja välittämisen. Tiilitalo ei takaa, että siinä asuu onnellinen perhe.

Tupakka aiheuttaa paljon pahemman ja vakavamman riippuvuuden kuin heroiini. Pitäisikö tupakka kieltää ja tupakointi kriminalisoida? Alkoholin kieltolakia jo yritettiinkin kerran, tunnetuin tuloksin.

Jos pilvi vapautetaan, se muuttuu näille ongelmanuoriksi kutsutuille kiinnostavuusasteeltaan melko lailla keskikaljan tasolle. Mutta entä ne, jotka eivät ole ongelmanuoria? Ne, joille se on suunnilleen saunakaljoihin rinnastettava juttu ja joita lähinnä v*tuttaa että se on kriminalisoitu? Pahat kielet kertovat, että suomalaisissa IT-firmoissa ei pidetä huumetestejä - muutoin sieltä saisi spittaria suunnilleen puolet insinööreistä.

Heroiinista ei saa kicksiä. Siitä saa hirvittävän tokkuran, joka tuntuu todella inhottavalta. Amfetamiini taas on kaikista huumeista kaikkein suomalaisin ja se panee sirittämään. Kokaiini puolestaan on euforisoiva aine.

Miksi huumeiden kieltolaki toimisi paremmin kuin alkoholin kieltolaki?

Ongelma eivät ole huumeet sinänsä. Ongelma ovat ongelmat itse - siis ne ongelmat, jotka saavat ihmiset hankkiutumaan pulverien pariin.

Kuinka paljon laitoksessanne on ollut alkoholistinuoria ja/tai lapsijuoppoja? Olisiko kieltolaki suojellut heitä? Alkoholi on kemiallisesti suunnilleen yhtä koukuttavaa kuin opiaatit. Sitä vain on niin pahuksen helppoa valmistaa verrattuna unikon kasvatukseen...

Ironmistress kirjoitti...

En tiedä, mistä tuo ryhmittely on peräisin, ja otat kyllä aika suuren viisauden itsellesi, kun sen noin yksinkertaisesti osaat esittää

Ruukinmatruunalla on ollut nuoruus :-/

(itse en osaa, vaikka kokemusta alalla on pian neljännesvuosisata) mutta oman, melko laajan kokemukseni perusteella voisin sanoa, että nuo esittämäsi ryhmät 1, 2 ja 4 ovat kyllä ihan samaa porukkaa.

Miksi bailaajista tulee ongelma? Missä määrin ekstaasin tai lakan avulla bailaaminen on erilaista kuin alkoholin tai energiajuomien?

Kokeilijoilla puolestaan useimmat kokeilut jäävät juuri kokeiluiksi. He ovat eniten kiinnostuneita hallusinogeeneista, eivät suinkaan heroiinin kaltaisista sedatiiveista tai sitten amfetamiinin kaltaisista pulvereista.

Näin näppituntumalta täälläpäässä ollaan valmiita väittämään, että suurin osa ongelmanuorista jotka sekoilevat aineiden kanssa, sekoilevat joko heroiinin tai amfetamiinin kanssa. Ja heillä elämä on yleensä mennyt pieleen jo kauan ennen kuin he edes koskivatkaan aineisiin. Heroiini ei ole bailuhuume vaan se on luuserihuume. Joku kaheli voi yrittää bailata amfetamiinilla, mutta yleensä siinä käy vähän heikosti, sillä bailujen jälkeen yleensä arvostaa hyvää yöunta, ja amfetamiini tunnetusti poistaa sellaiset turhat fysiologiset tarpeet kuin syömisen, nukkumisen, juomisen ja joskus hengittämisen.

Pohjoiseurooppalaisen suhtautumisen ongelma on se, että huumevalistajilla ei ole ollut hajuakaan itse aineista, niiden vaikutuksesta, niiden addiktiivisuudesta, niiden tosiasiallisista haitoista ja kemiallisista ominaisuuksista. Valistus on ollut "Turmiolan Tommi"-tasoa. Ja kun nuoret ovat itse tutustuneet aineisiin ja huomanneet, etteivät ne olekaan lainkaan niin vaarallisia kuin mitä huumevalistajat ovat väittäneet, koko valistuksesta on pudonnut pohja. Tunnetuin seurauksin.

Joihinkin ihmisiin esimerkiksi opiaatit eivät vaikuta nimeksikään. Niistä tulee vain hirveä tokkura, ja noidannuolen aiheuttama selkäkipu ei hävinnyt opiaattipohjaisilla kipulääkkeillä vaan tuntui yhtä kamalalta kuin ilmankin. Ei ollut edes se "comfortably numb" olo kuin siinä Pink Floydin biisissä, vaan todella kamala olo.

Kieltolait eivät toimi. Niitä on jo kokeiltu, tunnetuin seurauksin. Ehkä vain parasta huumevalistusta on tuntea joku nisti henkilökohtaisesti ja todella omin silmin nähdä miten pulverit rikkovat ihmisen vähän kerrallaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle. Kuinka paljon olet muuten tämän huumeaiheen kanssa ollut tekemisissä noin livenä? Muistutan, että kirjoitin kirjoitukseni puhtaasti oman ammattini näkökulmasta. No, ollaan kohteliaita ja vastaillaan hieman.

” Tai pikemminkin kasvatuksen täydellinen puute ja piittaamattomuus.”

Ei valitettavasti pidä paikkaansa. Vanhemmat kyllä (puhun siis koko ajan työstäni, en koko Suomesta Hangosta Nuorgamiin) rakastaa mukuloitaan ihan kybällä, mutta heillä ei ole minkäänlaista rotia pitämään heille kuria.

” Bailaajat harvoin päätyvät narkkareiksi yhtään sen useammin kuin alkoholistiksikaan, ja toisaalta huumekokeilijoilla kokeilut yleensä jäävät vain kokeiluksi.”

Muista, että nyt puhutaan minun alastani. Siellä tuo ei pidä paikkaansa. Kokeilut eivät yleensä jää kokeiluksi. Mitä tuo väite tulee omaan kokemuspintaasi, niin siitä en väitä vastaan.

”Kaksi ehdottomasti pahinta pulveria ovat amfetamiini ja heroiini. Toinen panee ihmisen todella sirittämään, ja toinen taas on täydellinen so-what -aine. Molempia käyttää aivan tietty ihmistyyppinsä, ja kuitenkin vain aniharvasta käyttäjästä tulee nisti.”

Mitä pulvereista kirjoitat, pitää paikkansa. Heroiiniin päädytään yleensä muitten aineitten kautta. Ei ihmisen elämä tarvitse edes pielessä olla. Typerä kokeilunhalu riittää. Tosin minä en työni puolesta ole ikinä vielä oppinut tunnistamaan niitä ihmistyyppejä, jotka päätyvät käyttämään amfetamiinia tai heroiinia. Ei minulla sellaista telepaatin silmää ole. Mutta hyvin monesta ihan kokeilukäyttäjästä on kyllä tullut nisti. Ammattitaitosi tässä tunnistamisessa olisi alallani todella hyödyksi.

”Tupakka aiheuttaa paljon pahemman ja vakavamman riippuvuuden kuin heroiini. Pitäisikö tupakka kieltää ja tupakointi kriminalisoida?”

Ja monenko tyypin olet nähnyt ajavan perheensä norttipäissään kirveen kanssa lumihankeen?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Eipä antanut blogger tuota kommenttia yhdellä kertaa, joten jatketaan toisessa:

”Jos pilvi vapautetaan, se muuttuu näille ongelmanuoriksi kutsutuille kiinnostavuusasteeltaan melko lailla keskikaljan tasolle. Mutta entä ne, jotka eivät ole ongelmanuoria? Ne, joille se on suunnilleen saunakaljoihin rinnastettava juttu ja joita lähinnä v*tuttaa että se on kriminalisoitu? Pahat kielet kertovat, että suomalaisissa IT-firmoissa ei pidetä huumetestejä - muutoin sieltä saisi spittaria suunnilleen puolet insinööreistä.”

Niin kuin sanoin, kirjoitin näkemykseni oman ammattini näkökulmasta. En IT-firmojen näkökulmasta. Mikä siinä jäi epäselväksi? Ongelmia sisälukutaidossa? Kun omalta alaltani ne ongelmakäyttäjät ja ihmisiä refloissaan ryöstävät tyypit kumminkin tulevat. Eivät IT-firmoista. Tuosta kirjoituksestasi saa yleensäkin sellaisen kuvan, että kannatat huumeitten vapauttamista. Kyllä huumeet itsessään ovat ongelma. Piripäissään ihmisen pieksevä tai tappava tyyppi tekee tekonsa siksi, että hän on piripäissään. Eikä tilanne muutu mihinkään, vaikka hän olisi ostanut aineensa laillisesti.

”Heroiinista ei saa kicksiä. Siitä saa hirvittävän tokkuran, joka tuntuu todella inhottavalta.”

Se, mitä narkkien kanssa olen tekemisissä ollut, ja jonkun verranhan olen ollut, taas kertoo että heroiinista tulee vähän helvetin hyvä olo. Ehkä olen ollut väärässä työpaikassa ja saanut väärää tietoa.


”Amfetamiini taas on kaikista huumeista kaikkein suomalaisin ja se panee sirittämään.”

Joo, varsinkin tuosta suomalaisnäkökulmasta. Mitä mulla on Ruotsin puolelle yhteyksiä, niin siellä amfetamiinia pidetään lähinnä luusereitten huumeena. Erilaiset arvostukset narkkien keskuudessa, maasta riippuen.

”Kokaiini puolestaan on euforisoiva aine.”

Alani puolesta täysin mitätön ja marginaaliaine. Siihen en kommentoi mitään.

”Joku kaheli voi yrittää bailata amfetamiinilla, mutta yleensä siinä käy vähän heikosti, sillä bailujen jälkeen yleensä arvostaa hyvää yöunta, ja amfetamiini tunnetusti poistaa sellaiset turhat fysiologiset tarpeet kuin syömisen, nukkumisen, juomisen ja joskus hengittämisen.”

Jaa, oman kokemukseni mukaan kyllä nimenomaan sitä amfetamiinia ja sen johdannaisia, varsinkin essoa käytetään nimenomaan bailuhuumeena. Oonkohan minä taas ymmärtänyt jotain väärin?

”Ehkä vain parasta huumevalistusta on tuntea joku nisti henkilökohtaisesti ja todella omin silmin nähdä miten pulverit rikkovat ihmisen vähän kerrallaan.”

Nähty on. Veikkaan, että useamman kuin sinä. Minä olen sen näkemiseni kautta päätynyt näihin johtopäätöksiin.

Kumitonttu kirjoitti...

Tää aihepiiri on sellainen, jossa itseäni viisaammilla, joita on paljon, on mahdollisuus todistaa se. Ihmiskunta on ainakin muutaman tuhat vuotta aivan tyhjentävästi kokeillut ja kantapään kautta oppinut, että huimausaineet tuottavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Siitä huolimatta nämä viisaat väittävät, että ei niistä "NIIN" paljon ole haittaa, että ne pitäisi kieltää. Että kieltäminen on vaan kaltaisteni rajoittuneisuutta.

Kun homma on oikeasti toiminut jollain tavalla - ei ehkä parhaalla mahdollisella mutta kitenkin - nykysysteemillä, niin miksi ihmeessä sitä pitää lähteä sörkkimään? Sen vielä ymmärtäisin, jos Suomi maailman ainoana maana olisi poikkeus kieltopolitiikallaan, mutta kun ei ole. On muutama maa missä on nostettu kädet pystyyn, mutta onko siellä homma jotenkin paremmin hallussa - onko ongelma poistunut tai lieventynyt? Ja totta kai on tiettyjä kaupunginosia, joissa poliisi ei enää viitsi. Nimenomaan kaupunginosia, koska maalla on huomattu aineiden työkykyä ja -moraalia heikentävä vaikutus. Omalla pellolla se on kuitenkin kohtuu tärkeää omata työintoa, jos meinaa pysyä leivänsyrjässä kiinni.

Vaan jos ei ole moista halua, niin sittenhän sitä saa minun puolestani vaikka pössytellä silmät päästään, hypätä koskeen tai ihan mitä tahansa, mikä ei vaadi minulta rahaa, aikaa tai vaivaa. Jos ihminen haluaa tuhota itsensä ja perheensä, niin siihen on paljon mahdollisuuksia. Yksi on ryhtyä rikolliseksi ja sijoittaa rahansa erilaisiin kemikaaleihin ja sekoittaa päänuppinsa niin ettei pysty huolehtimaan itsestään. Ja näiden itsestään huolehtimaan kykenemättömien takiahan aineet on kriminalisoitu, ettei tässä kävisi niin, että huolehdittavaksi pääsee kuka tahansa oman mielihalunsa mukaan. Että olis edes sellainen pieni pelote oman maineen menetyksestä, toimeentulon menetyksestä ja ehkä jopa vapaudenkin.

Mutta kun en ole progressiivinen, niin en tätä ole tähän mennessä ymmärtänyt enkä tule ymmärtämäänkään.

Ironmistress kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle. Kuinka paljon olet muuten tämän huumeaiheen kanssa ollut tekemisissä noin livenä?

Kuten todettu, ruukinmatruunalla on ollut nuoruus, ja hän on opiskellut aihetta sivuavaa alaa.

” Tai pikemminkin kasvatuksen täydellinen puute ja piittaamattomuus.”

Ei valitettavasti pidä paikkaansa. Vanhemmat kyllä (puhun siis koko ajan työstäni, en koko Suomesta Hangosta Nuorgamiin) rakastaa mukuloitaan ihan kybällä, mutta heillä ei ole minkäänlaista rotia pitämään heille kuria.


Tuo ei ole vapaata kasvatusta, tuo on kasvatuksen laiminlyöntiä!

Vapaaseen kasvatukseen liittyy aina vastuu, eli että lapset saavat tehdä mitä haluavat mutta he myös ottavat teoistaan vastuun ja kärsivät seuraukset. Tämä oli Summerhillin kokeilun idea. Lopputulos oli epäonnistuminen siksi, että lapset pääsääntöisesti, joitakin varhaiskypsiä yksilöitä lukuunottamatta, eivät ole kypsiä vastuuseen vaan tuo vastuu musersi heidät. Jaska Brown on tutkinut asiaa aika hyvin blogissaan.

Suomessa lastenkasvatus on perinteisesti ollut /c:stä. Joko lapset on tylytetty ja nöyryytetty henkisellä ja fyysisellä väkivallalla tahdottomiksi ja ylikilteiksi remmiperseiksi, tai sitten mukulien on annettu elää kuin pellossa. Molemmista seuraukset ovat pahat.

Muista, että nyt puhutaan minun alastani. Siellä tuo ei pidä paikkaansa. Kokeilut eivät yleensä jää kokeiluksi. Mitä tuo väite tulee omaan kokemuspintaasi, niin siitä en väitä vastaan.

Alkoholi on kemiallisesti yhtä addiktoiva aine kuin kokaiini ja lähes yhtä addiktoiva kuin opiaatit. Silti noin 95% alkoholin käyttäjistä on kohtuukäyttäjiä ja vain 1% alkoholisteja. Suurimmasta osasta alkoholia kokeilevista ei tule alkoholisteja. Sama pätee huumausaineisiin.

Sinun alasi edustaa juurikin näitä ongelmatapauksia - siis jäävuoren huippua. Se "suuri massa" on kuitenkin siellä pinnan alla: ne 'kohtuukäyttäjät', jotka eivät ikinä tule ilmi ja joille huumeet eivät muodostu ongelmaksi.

Yleensä ongelmakäyttäjillä on ollut päänsisäisiä ongelmia jo ennen käytön aloittamista - kuten juuri tuo kasvatuksen laiminlyönti. Remmiperseet puolestaan ovat yleensä liian pelokkaita kokeilemaan huumeita itsensä turruttamiseen. Heistä tulee alkoholisteja.

Mitä pulvereista kirjoitat, pitää paikkansa. Heroiiniin päädytään yleensä muitten aineitten kautta.

Heroiiniin yleensä ei päädytä kokeilunhalun tai hauskanpidon kautta. Siihen päädytään, että on paha olo tai elämässä sellaisia ongelmia, joita halutaan paeta tai halutaan olla comfortably numb. Kannabis ei toimi siihen - se ei turruta, se saa vain hiukan hilpeän ja rennon olon ja se on mieto hallusinogeeni. Kannabis on aivan liian kevyttä kamaa siihen so-what -oloon, jonka heroiini saa aikaan.

On muistettava, että heroiini on kipulääke ja sellaisena yksi vahvimpia. Se ikävä kyllä myös turruttaa henkisen kivun yhtä tehokkaasti kuin fyysisen.

Ironmistress kirjoitti...

Ei ihmisen elämä tarvitse edes pielessä olla. Typerä kokeilunhalu riittää. Tosin minä en työni puolesta ole ikinä vielä oppinut tunnistamaan niitä ihmistyyppejä, jotka päätyvät käyttämään amfetamiinia tai heroiinia.

Tunnusmerkkejä:

1) Tupakointi. Ei ole sellaista narkomaania, joka ei olisi myös ketjupolttaja. Addiktiotaipumus laukaistaan yleensä nikotiinilla 10-12 vuoden iässä.

2) Kasvatuksen puute. Vanhemmat ovat kertakaikkiaan laiminlyöneet kasvatuksen joko välinpitämättömyydellään, kyvyttömyydellään tai väärällä hyväntahtoisuudellaan.

3) Narsismiin taipuvainen luonne. Narsistit piittaavat vain itsestään. He myös addiktoituvat helposti.

4) Ekstroverttius. Ulospäinsuuntautuneet luonteet menevät helpommin kaveripiirin mukana ja ovat taipuvaisempia laumasieluisuuteen kuin introvertit. He ovat taipuvaisempia pulvereihin kuin introvertit. Hallusinogeenit puolestaan ovat introverttien leirin huumeita.

5) Lyhytjänteisyys ja impulsiivisuus. Eletään tätä hetkeä tässä ja nyt eikä suunnitella elämää tulevaisuuteen eikä piitata tulevaisuudesta. Hetken nautinto on olennaista.

6) Elämä muutenkin sotkussa. Ei työtä, ei opiskelupaikkaa, mikään ei kiinnosta, ei harrastuksia, toveripiiri koostuu samanlaisista tapauksista.

Amfetamiini on stimulantti ja heroiini luuserihuume. Stimulantteja käyttävät ne, jotka kaipaavat nopeita kiihokkeita ja elämyksiä (= impulsiiviset ja narsismiin taipuvaiset ihmiset) kun taas heroiini on luuserihuume.

Ei minulla sellaista telepaatin silmää ole. Mutta hyvin monesta ihan kokeilukäyttäjästä on kyllä tullut nisti.

Useimmista kokeilijoista ei tule. Juuri siksi, että heillä ei ole taipumuksia addiktioon.

Ei pelkkä kokeileminen aiheuta kenellekään addiktiota paitsi ehkä todella poikkeavan dopamiiniaineenvaihdunnan omaaville yksilöille. Heroiinia, joka on kaikkein vahvimmin addiktoiva huume, täytyy piikittää kuukausitolkulla päivittäin, että addiktio kehittyy.

Ja kenellä on tällaiseen motivaatiota muilla paitsi moniongelmaisilla?

Ja monenko tyypin olet nähnyt ajavan perheensä norttipäissään kirveen kanssa lumihankeen?

Syy tähän, miksi näin ei tapahdu, on että nikotiini on laillinen huume. Mutta entäpä jos se kriminalisoitaisiin? Tupakkamarkkinat siirtyisivät rikollisten käsiin, norttiaskin hinta pamahtaisi satasen tienoille - ja saisimme todellakin nähdä nikotiinirefloissaan kieriskelevän perheenisän tekevän typeryyksiä saadakseen huumettaan.

Ja näin todella on käynyt. Solzhenitsyn kuvaa Vankileirien saaristossa, miten tupakoitsijat kuolivat aina ensimmäisinä. He vaihtoivat ruokansa tupakkaan ja tekivät mitä tahansa saadakseen tupakkaa. Tupakan kauppa oli vankileireillä rikollisten käsissä, ja he tekivät mitä tahansa maksimoidakseen voittonsa.

Nikotiinireflat eivät ole leikin asia. Heroiinista on helpompi päästä irti kuin tupakasta. Syy on siinä, että nikotiini muistuttaa kemiallisesti ihmisen hermoston omia välittäjäaineita.

Ironmistress kirjoitti...

Niin kuin sanoin, kirjoitin näkemykseni oman ammattini näkökulmasta. En IT-firmojen näkökulmasta.

Siinäpä se. Suurin osa esimerkiksi juuri hamputtelijoista on kohtuukäyttäjiä, päivätöissä, hyvissä ja hyväpalkkaisissa töissä eikä heitä kannabiksessa kiinnosta kielletyn hedelmän maku vaan aineen vaikutus. Ja juuri heihin kieltolaki koskee pahimmin.

Tässä pätee tuo periaate "abusus non tollit usus" eli että väärinkäyttö ei estä oikeinkäyttöä. Tilanne on aivan sama kuin alkoholin kieltolaissa: sekin säädettiin ongelmakäyttäjät mielessä. Sillä aiheutettiin hirveästi riesaa kohtuukäyttäjille. Mutta väärinkäyttäjät eivät piitanneet mistään kieltolaeista ja rikollisuus rehotti.

kirjoituksestasi saa yleensäkin sellaisen kuvan, että kannatat huumeitten vapauttamista.

Ei vapauttamista R-kioskeihin, vaan että hamppu Alkoon ja verolle. Ne oikeasti vaaralliset pulverit pysyköön huumelainsäädännön piirissä.

Kyllä huumeet itsessään ovat ongelma. Piripäissään ihmisen pieksevä tai tappava tyyppi tekee tekonsa siksi, että hän on piripäissään.

Mutta olisiko hän ryhtynyt pirinistiksi jos hän ei alunalkaenkaan olisi ollut moniongelmainen?

Kerrottakoon anekdoottina, että yksi tuttava, ääniteknikko, miksasi kerran Pori Jazzeissa viikon putkeen amfetamiinin voimalla. Nukkumatta, syömättä, lepäämättä. Lopulta hän oli niin sekaisin, että hän heitti tiiliskiven porilaisen kaupan ikkunaan vain saadakseen poliisit paikalle kertomaan, mikä päivä nyt oli ja paljonko kello. Amfetamiini saa todellakin tuollaista aikaan, ja mitäpä sodanajan kaukopartiomiesten "höökipulveri" oli muuta kuin amfetamiinia?

Hikipedia kertoo jälleen sen totuuden rivien välistä, jota Wikipedia ei kerro. Moottoripäät eivät ole kivoja tapauksia.

Eikä tilanne muutu mihinkään, vaikka hän olisi ostanut aineensa laillisesti.

Amfetamiinia käytetään ADHD-lääkkeenä. Ylivilkkaille ADHD-tapauksille piri ei suinkaan piristä, vaan rauhoittaa.

Määrä tekee aineesta myrkyn ja se pätee myös amfetamiiniin. Juuri se, että se poistaa unentarpeen, tekee amfetamiinista niin vaarallista: tuo unenpuute saa käyttäjän muuttumaan hölöttäväksi ja kelettäväksi apinaksi, joka voi pimahtaa milloin vain ja joka pysähtyy vain pesäpallomailalla. Mutta tämäkin riippuu annostuksesta. Yhden yön pystyy valvomaan ilman haittoja, kunhan muistaa sen jälkeen nukkua hyvin. Mutta kolme yötä nukkumatta on kokemus, jota ei voi suositella kenellekään.

Ironmistress kirjoitti...



Se, mitä narkkien kanssa olen tekemisissä ollut, ja jonkun verranhan olen ollut, taas kertoo että heroiinista tulee vähän helvetin hyvä olo. Ehkä olen ollut väärässä työpaikassa ja saanut väärää tietoa.

Se riippuu ihmisestä ja hänen aineenvaihdunnastaan. Joillekin ihmisille heroiinista ja muista opiaateista tulee euforia. Toisille vain pelkkä kamala tokkura. Ruukinmatruuna kuuluu jälkimmäisiin. Kun kodeiini ei auta noidannuoleen ja kipu on sietämätön, niin minkä teet? Istumaan ei ole pysty viiteen tuntiin ja jalat ovat tohjona. Jotain kipulääkettä täytyy saada. Eikä sekään sitten tietenkään auttanut.

Euforian kokemus liittyy myös pahoinvointiin: jos ihmisellä on pohjilla henkistä pahoinvointia, niin euforia tulee heroiinilla helpommin kuin jos ihminen on ns. perusterve ja tolkuissaan. Pink Floydin kappale "Comfortably Numb" kuvaa varsin hyvin heroiinin vaikutuksia.

”Amfetamiini taas on kaikista huumeista kaikkein suomalaisin ja se panee sirittämään.”

Joo, varsinkin tuosta suomalaisnäkökulmasta. Mitä mulla on Ruotsin puolelle yhteyksiä, niin siellä amfetamiinia pidetään lähinnä luusereitten huumeena.


Se onkin sitä. Samalla tavoin kuin heroiini. Amfetamiini on nimenomaan rikollisten huume, sillä se poistaa myös pelon ja varovaisuuden, ja piripöllyssä pystyy tekemään keikan, jota ei selvin päin tekisi.

Mutta amfetamiinia saattavat käyttää myös aivan kunnialliset ihmiset silloin, kun pitää painaa työtä yömyöten tai pitää lukea 500-sivuinen kirja tenttiä varten. Moni rintamamiestalo on pystytetty höökipulverin voimin. Suomalaisilla on perinteisesti ollut työhullun maine, ja sisupastilleilla on ollut osuutensa. Opiskelijapiireissä punaiset silmät ja vuotava nenä ja hölötys tenttiaamuna ovat varma merkki siitä, että nyt opiskelua on tehostettu dopingilla.

”Kokaiini puolestaan on euforisoiva aine.”

Alani puolesta täysin mitätön ja marginaaliaine. Siihen en kommentoi mitään.


Jep. Kokkeli on eliittihuume: siihen ei törmää luuseripiireissä eikä moniongelmaisten parissa. Melko varmasti et myöskään ole törmännyt hallusinogeeneihin, kuten taikasieniin, LSD:hen tai psilokybiiniin?

Jaa, oman kokemukseni mukaan kyllä nimenomaan sitä amfetamiinia ja sen johdannaisia, varsinkin essoa käytetään nimenomaan bailuhuumeena. Oonkohan minä taas ymmärtänyt jotain väärin?

Avainsana on "johdannaiset". Perusmolekyyli on sama, mutta yksi ainoa erilainen funktionaalinen ryhmä molekyylissä voi muuttaa vaikutukset aivan toisenlaisiksi. Ekstaasin molekyyli on kemiallisesti erilainen kuin amfetamiinin: siinä on metyleenidioksiryhmä kiinni fenyylirenkaassa ja aminoryhmässä yksi metyyliryhmä lisää. Nämä muuttavat psykologiset vaikutukset erilaisiksi kuin amfetamiinilla. Käyttäjästä ei tule aggressiivinen hölöttävä apina ja sekopää, vaan kaikkea rakastava ja yliempaattinen bailukone, sillä ekstaasi stimuloi serotoniinituotantoa. Ekstaasin kanssa suurin vaara ei ole pimahtaminen ja sekoaminen, vaan itsensä bailaaminen hengiltä ja kuoleminen nestehukkaan. Ekstaasin suurin vaara on juuri tuossa: stimuloivan vaikutuksensa vuoksi ekstaasi on erityisen vaarallista korkeaa verenpainetta, sydänvikaa, epilepsiaa, diabetesta tai astmaa sairastaville. Se on diureetti, ja bailaaminen ekstaasilla kovalla kesähelteellä ja nesteytyksen unohtaminen voi johtaa todella pahoihin seurauksiin.

Tuukka Virtaperko kirjoitti...

"Älä vastusta jotain, mitä et voi voittaa?"

Hollannissa narkkaritkaan harvemmin kuolevat parikymppisinä, ja vankiloihin tuodaan vankeja muista maista, jotteivät ne olisi tyhjiä. Huumesotaa ei siellä hävitty, vaan se on ohi. En tajua, miksi täällä halutaan hävitä ja sitten vielä istua siinä häviössä vuosia ja taas vuosia. Poliisin omien tutkimuksen mukaan Suomen huumebisnes on kymmenessä vuodessa järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. Häviö ei siis ole jokin staattinen tila, vaan se muuttuu tulevaisuudessa vielä pahemmaksi.

"Ihminen on paha. -> Lainsäädännön tulee heijastaa ihmisen pahuutta."

Tämän argumentin johdin, ja johdan yhä, tästä kohdasta kirjoitustasi:

"Ja näillä nuorilla on tarve leikkiä gangstaa ja olla jotain itseään kovempaa. Yksi tapa leikkiä itseään kovempaa on poltella pilveä. Sehän on kielletty aine, ja siinä on mukavaa gloriaa."

Laki tulee näitä ganstoja vastaan antamalla keinoja rikkoa lakia tekemättä mitään moraalisesti, terveydellisesti ym. kovin ongelmallista. Lainsäädännössä ei suinkaan ole tarpeellista lähteä siitä, että ihmisillä on tarve rikkoa lakia lain rikkomisen itsensä vuoksi.

Anonyymi kirjoitti...

Tosiasiat ja niistä saatavat reunaehdot on pakko ottaa huomioon missä hyvänsä ongelmanratkaisussa.

Osa ihmisistä on aina halunnut, haluaa tälläkin hetkellä ja luullakseni myös tulevaisuudessa, käyttää päihteitä. Kysyntä luo tarjonnan, eikä tarjonnan kokonaan poistaminen kieltolaella ole mahdollista ilman totalitarismia.

Näyttää ilmeiseltä, ettei päihteetön maailma ole mahdollinen.
Tästä syystä keskittäisin resurssit ongelmien minimoimiseen.

Ideaalitilanteessa ihminen itse ei halua käyttää päihdettä. Ihmisissä tulee synnyttää sisäinen motivaatio päihteettömään elämään. Päihteetöntä elämäntapaa tulee mainostaa ja tosiasioihin perustumaton huumevalistus lopettaa. Juuri tämän enempää ei voi kysyntäpuolella tehdä.

Päihteissä on eroja niin käytön aikaisessa vaarallisuudessa kuin kroonistuneen käytön terveysvaikutuksissa.

Mielelläni näkisin valtiollisten resurssien käyttämistä (yliopistot, vtt) mahdollisimman haitattomien päihteiden kehittelyä varten. Lähtöajatuksena kehittelyssä on muuttaa päihteen vaikuttavia aineosia osittaisagonistiin (esim. Buprenorfiini) suuntaan ja vieläpä porrastaen. Lopputuloksena olisi vaikkapa kymmenen eri tason opiaatin tuoteperhe, joista tasot 1 ja 2 eivät estä ajoneuvojen käyttöä (vrt. tupakka, kahvi) ja tasolla 10 voi suorittaa yliannostuksen (pitäisi kelvata nistillekin).

Kehittelyn ideana olisi etsiä ja kehittää kaikille päihteille (joille suinkin käyttäjä löytyy, päinvastaisesta mainostuksesta huolimatta) mahdollisimman haitaton versio ja vieläpä porrastetulla teholla.

Alkoholillekin tulisi kehittää korvaava tuoteperhe. Esim. rohkaisuryypyn voisi korvata bentsoilla. Tupakoinnin voisi jo nyt korvata kokonaan sähkötupakalla, eikä sen kummempaa kehittelyä tarvittaisi.

On myös hyvä huomata, että kaupan vapauttamisella on myös useita asteita. On ostajan ikään, kellonaikaan, reseptiin, poikkeuslupaan ja ties vaikka mihin perustuvia ostorajoituksia. Näitä parametreja pitää säätää siten, että löydetään taso, jolla systeemin ulkopuolisten aineiden käyttö minimoituu.

Ensimmäinen mieleen nouseva vasta-argumentti "matalahaittaisten" päihteiden valtiollisesta kehittämisestä, valmistamisesta ja myymisestä on tietysti oletus lisääntyvästä käytöstä. Käyttö varmasti lisääntyy, mutta olettaisin kaikkien niiden, joilla on muita korkeampi taipumus päätyä ongelmakäyttäjäksi, jo olevan sitä.

Kokonaisuudistuksen etuna olisi tuotanto- ja jakeluprosessin kontrollin aikaansaama aineiden tasalaatuisuus ja veroja maksamattomien huumekauppiaiden ajo ulos markkinoilta. Lisäksi järjestelmä mahdollistaa kuluttajapalautteen huomioonottamisen ja verojen keräämisen. Suurimpana haittana systeemissä on luonnollisesti mahdollisuus kokonaiskäytön lisääntymiseen.

Eräs Isä kirjoitti...

Toit esille semmoisen puolen kannabiksen laittomuuden merkityksestä, mikä ei tämmöiselle tavalliselle sukankuluttajalle olisi sadassakaan vuodessa pälkähtänyt päähän. Pistää miettimään!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle, Ruukinmatruunalle, Tuukka Virkaperkolle, Anolle

Kumis: Olen kanssasi pitkälle samaa mieltä.

Ruukinmatruuna: Kirjoituksessasi on ihan hyviä näkökulmia, en niitä suinkaan kiistä. Sinä vaan kirjoitat huomattavasti laajemmasta ryhmästä kuin minä, joka kirjoitin pienestä marginaaliryhmittymästä. Silloin näkemykset ovat helposti erilaiset. Sieltä marginaalista kuitenkin tulee suuri osuus niistä väärinkäyttäjistä. Yleensäkään meillä töissämme ei asiat ole sillä lailla siistissä, analysoidussa ja arkistoidussa järjestyksessä kuin kirjoituksissasi. Meillä touhu on pitkälti ottiatuotaa, sumua ja sähläystä ynnä poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia ja taas lisää sähläystä.

Mitä tuohon kannabiksen laillistamiseen tulee, niin pelkään edelleenkin valtion pohjatonta ahneutta.

Niin noista sienistä ja LSD:stä: olet oikeassa. Harvemmin niihin törmää. LSD on muutenkin enempi kausitavaraa, sitä tulee kun tulee, ja noita aineita käytetään yleensä sitten jo vähän vanhemmalla iällä.

Tuukka Virtaperko: Erimielisyytemme näyttää pohjaavan siihen, että sinä näet lait itsessään pahasta. En kiistä, etteivätkö tietyt lait minuakin ota päähän, mutta en minä taas uskaltaisi kokeilla täysin laitonta meininkiä. Vaan sallin toki sinulle näkemyksesi, näin julkisestikin.

Ano: Mielenkiintoista pohdintaa, mutta täytyy tunnustaa, että minulla ei tieto ja ymmärrys riitä tarkempaan kommentointiin. Tuo olis niin laaja-alainen uudistus.

Eräs Isä: Niin, tämä oli tietysti näkemys marginaalialueelta, ja hyvin moni kommentoija otti laajemman näkökulman. Ei minullakaan ole viisasten kiveä tähän tarjota.

Sähköpostia lähettäneelle: Kiitokset, laitetaan harkintaan. Minä olen vaan aika huono noissa tilaustöissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Jaa, kehno, jäi vajaaksi. Siis kommentinhan piti alkaa että:

Tervehdys Kumitontulle, Ruukinmatruunalle, Tuukka Virkaperkolle, Anolle, Eräälle Isälle & sähköpostittajalle ja kiitos kommenteistanne.

Sattuuhan sitä paremmissa piireissä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Siis paremmissakin. Sanavahvistus muuten 182 highiam.

reino kirjoitti...

En jaksanut lukea koko keskustelua, koska olen niin hönössä.

Rohkea ja vaikea puheenaihe. Sanoisin omalla kokemuksella, johon sisältyy satunnaista työskentelyä päihdehuollossa, että ihmisiä on kahta sorttia: päihderiippuvaisia ja niitä jotka eivät ole.

Päihteen laatu (kalja viina ganja pillerit huumeet pelit maratoni jeesus pörssi pillu) on sinänsä sivuasia.

Itse antaisin jokaisella vapauden polttaa niin paljon ganjaa kuin osaa itse viljellä. Ja toisaalta kansakunnalle selkeät me/ne-rajat ja tavoitteet ja ihanteet.

Oman näkemykseni mukaan tuhoisimpia huumeita ovat ne pillerit, joita päihderiippuvaisille annetaan väittäen niitä lääkkeiksi tai hoidoiksi. Pamit ovat lopullisesti tuhonneet monta hyvää juoppoa. Subutex jne. on seuraava askel.

Siinä laitoksessa, jossa olen ollut satunnaisesti töissä, "parantuneet" päihteidenkäyttäjät ovat kaikkein tiukimpia. Vrt. tupakoinnin lopettajat. Ne jätkät eivät usko "korvaushoitoon".

"Vittu se mitään hoitoa oo jos..."

Hyvin pitkälti samaa puhetta kuin tupakanpolton lopettaneilta.

Pamit joka tapauksessa vaarallisin myrkky.

Jaska Brown kirjoitti...

Sitä tulee elämässä joskus tilanteita joissa tekee mieli potkia itseään takalistoon, kun on miettinyt jonkin asian mielestään valmiiksi ja sitten tulee joku joka kertoo itsestäänselvyyksiä joita ei ole tajunnut. Tack så mycket. Eli listattuna asiat jotka olisi pitänyt keksiä:
1) Maailma on täynnä ihmisiä, joille sanottu "pää edellä kaivoon hyppääminen ei muuten ole hyvä idea" saa heidät hyppäämään pää edellä kaivoon uhmatakseen. Jos kannabis olisi kosher, ei se kelpaisi uhman osoittamiseen vaan pitäisi vetää pollea tms.
2) Lainkuuliaisempi osa ihmisistä voisi hyvinkin kokeilla kamaa. Ja olkoon miten vähän vaarallista tahansa, hyödylliseksi sitä ei voi sanoa. Perusteluna käytetään aina sitä, että on se vähemmän vaarallista kuin viina ja tupakki. Tähän perusteluun sisältyy se oletus, että kannabis olisi jotenkin näille vaihtoehtoinen. Aivan samoin kuin keskioluen vapauttamista perusteltiin sillä, että parempi juoda mietoja kuin väkeviä. Paitsi että nyt juodaan sekä miedot että väkevät, kuten tilastot osoittavat. Ja väitänpä että aika moni nuori on muuttunut helpommin väkevien suurkuluttajaksi.
3) Rikollisuus siirtyisi varmasti kovemman kaman välittäjäksi.
4) Jos se laillistetaan, niin laillistamispaineet siirtyvät kovempien aineiden laillistamiseen. Ja jos joku tulee nyt sössöttämään jotain kaltevan pinnan argumentista, niin kasvattakaa ensin lapsia ja
tulkaa sitten sanomaan että kalteva pinta olisi argumentointivirhe. Ette muuten sen jälkeen tule.

Jos taistelu huumeita vastaan on hävitty, se tarkoittaa vain sitä että vielä ei ole kokeiltu oikeaa strategiaa. Huumeet voidaan voittaa (tällä tarkoitan niiden käytön vähenemistä äärimmäisen marginaaliseksi ilmiöksi), kyse on vain siitä ollaanko valmiita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin. Ja ei, en minä tiedä mitkä olisivat oikeat toimenpiteet. Joitakin aavistuksia kyllä on, mutta suattavatpa olla vääriäkin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Reinolle ja Jaskalle & kiitos kommenteistanne.

Reino: Koska arvostan sinua suuresti, sallin sinulle mielelläni Kohtuullisen Hutikan. Kommenttisi pisti miettimään noita jyviä yleensäkin, ei pelkästään bentsoja, vaan noita pitkäaikaisvaikutteisia mielipidelääkkeitä. Niitä kun määrätään alaikäiselle nykyisin kovin helposti pienestäkin ahdistuksen tunteesta. Ja meillä tuppaa sitten olemaan 18-vuotta täyttäneitä, jotka ovat syöneet ryynejä kymmenvuotiaasta saakka. Onko se nyt niin kauhean tavoiteltava tilanne?

Jaska: Sait aika hyvä käsityksen siitä, mitä ajoin takaa. Näkemykseni perustuu tietysti tietyn marginaalialueen kokemukseen, tosin hyvin pitkäaikaiseen sellaiseen. Mutta niin kuin huomasit kommenteista, ei tämmöisessä asiassa yhteisymmärrystä löydy. Tää on niitä iäisyyskysymyksiä. Niin kuin aikaisemminkin sanoin, minulla ei ole Viisasten Kiveä.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon, että ei ole lainkaan kivaa kun on selainen genetiikka etteivät vahvat analgeetit toimi. Jokainen, jolla on ikinä ollut noidannuoli, tietä miten hirveä kipu silloin on.

Sanotaan, että irukandzimeduusan pisto on niin kipeä, ettei edes heroiini auta siihen. Se vieläpä kestää liki 24 h.

Ohessa vielä tarkastelua heroiinista. Se on todella viheliäistä ainetta, mutta vielä viheliäisempää on heroinistin elämä.

Hallusinogeenit, kuten LSD, ovat nimenomaan kakkosryhmän ("kokeilijat") ja kolmosryhmän ("mystikot") huumeita. Mutta moniongelmaiset eivät niihin koske. Eräs ex-heroinistituttava oli kerran kokeillut LSD:tä, ja oli kokenut hajoavansa - hänen ystävänsä olivat joutuneet rauhoittamaan häntä. LSD:tä ei ikinä pitäisi käyttää yksin, sillä vaikka se on pseudohallusinogeeni, paha trippi voi olla todella kamala kokemus. Mystikoille usein juuri kannabis on se pyhä yrtti miedon hallusinogeenisyytensä takia.

Mutta todella vahvat hallusinogeenit, kuten hullukaalin hyoskyamiini ja hulluruohon skopolamiini, ovat todella vaarallisia, ja ne ovat menneinä vuosisatoina olleet noitasalvan raaka-aineita - ne todella saavat ihmisen kokemaan, että hän lentää luudalla ja kuksii Paholaisen kanssa. Hulluruohon, hullukaalin ja alruunan kanssa tulee paljon useammin paha trippi kuin hyvä. Ikävä kyllä Harry Potter -kirjoissa annetaan väärä kuva alruunasta ja sen vaikutuksista.

Yleensä kakkos- ja kolmosryhmän ihmiset tekevät hyvin selvän pesäeron moniongelmaisiin eivätkä halua olla pulverien käyttäjien kanssa missään tekemisissä. Mitä hamputtelijoihin tulee, niin monet insinörtit ja muut "hyväosaiset" käyttäjät kasvattavat hamppunsa itse - juuri siksi, etteivät he olisi missään tekemisissä rikollisten kanssa.

Pulverit - ja kaikki piiikitettävät aineet - näin yleisesti ovat sellaisia aineita, että niistä kannattaa pysyä tasan tarkkaan erosta. Niihin jää oikeasti koukkuun ja ne ovat oikeasti vaarallisia.

Ironmistress kirjoitti...

Jaska, nykyään ei enää juoda pontikkaa, ja metanolimyrkytykset ovat myös pitkälti kadonnutta kansanperinnettä. Jotain hyvääkin on siis tapahtunut.

Mutta muutos parempaan on tapahtumassa. Lapset ja nuoret eivät enää juo itseään tavan vuoksi humalaan, ja ruotsinlaivoilla tuon muutoksen huomaa selvimmin; pahimmassa kunnossa ovat yleensä viisi-kuusikymppiset, kun taas nuoret käyttäytyvät suht siististi.

Etelän maissa suomalaisista tykätään, koska suomalaiset eivät enää läträä viinan kanssa kuten 1970-luvulla. Sensijaan britit ja saksalaiset ovat nykyään tosi pahassa maineessa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuukka Virtaperko said...
"'Ja näillä nuorilla on tarve leikkiä gangstaa ja olla jotain itseään kovempaa. Yksi tapa leikkiä itseään kovempaa on poltella pilveä. Sehän on kielletty aine, ja siinä on mukavaa gloriaa.'"

- Tuohon liittyy on myös se pointti että on myös ihmisiä jotka eivät uskalla lähteä tehdä ja kokeilla aivan kaikkea, koska pelkäävät rangaistusta. Kumpia sitten on enemmän, näitä pelkureita, vai niitä ganstoja? Liekö aiheesta tehtyä miten kattavia tutkimuksia?

"Laki tulee näitä ganstoja vastaan antamalla keinoja rikkoa lakia tekemättä mitään moraalisesti, terveydellisesti ym. kovin ongelmallista. Lainsäädännössä ei suinkaan ole tarpeellista lähteä siitä, että ihmisillä on tarve rikkoa lakia lain rikkomisen itsensä vuoksi."

Eikös tuota argumenttia mukaillen tilanne ole suht onnistunut tällä hetkellä? Ganja, joka on melko mieto huumes on nyt kielletty, joten nämä pikkuganstat kapinoivat järjestelmää vastaan käryttelemällä sitä. Eli melko turvallista kapinointia yhteiskunnan ja naapureiden kannalta.

Jos nyt kukkien käryttely sallittaisiin koska se on suht ongelmatonta, niin silloinhan nämä pikkukapinalliset astuisivat sille seuraavalle kielletylle hedelmälaarille. Jos he alun alkaenkin tekevät sitä kapinan nimissä, niin miten ihmeessä raja-aitojen venyttäminen saisi heidät pysähtymään rajojen kiltille puolelle? Ajatus ongelmien poistamisesta vain rajoja siirtämällä rikkoo koko kapinallisuushypoteesin.

Ja jos rikolliset menettävät ruohomarkkinat, niin oletettavaa on, että he vain siirtävät painopistettä niihin aineisiin, joita ei saa joka kadunkulmalta tai koti-istuksilta.

Sitä minä en osaa sanoa mihin kapinoinnin raja luonnolllisesti asettuisi, se vaatisi asian tutkimista, ja tällaiset yhteiskunnalliset kokeet olisi toivottavaa suorittaa mielellään jotenkin muuten, kuin kohtalaisesti toimivaa yhteiskuntaa käyttäen, ne ovat yleensä sellaisia kokeita joiden jälkiä ei sitten korjatakkaan pilliin puhaltamalla.

Esim. juuri Alankomaiden kokemuksia seuraamalla.

Se on hyvä jos siellä vankiloissa on tilaa, mutta mikä yleensä ottaen on pilviveikkojen osuus vankiloiden kuormittamisessa? Kuvittelisin että normaali kotikäyttäjä saa lähinnä sakkoja, joten heitä ei pahemmin linnoissakaan nähdä.

Ja mitenkäs vaikutukset ovat ilmenneet mm. terveydenhuollon, sekä muun yhteiskunnan puolella? Se että esim. ryöstöistä ei enää rangaistaisi toisi varmasti tilaa vankiloihin, mutta uskoisin että tällainen ratkaisu alkaisi näkyä muissa kuin vankitilastoissa.

Itsekin vastustan poliisivaltiota, eikä lakejakaan ei pitäisi olla jokaiselle ihokarvalle. Mitä suuremmaksi ja monimutkaisemmaksi järjestelmä itsessään muuttuu sitä pahempaa se on kansallekin, normaalisti se myös tarkoittaa järjestelmän tehottomuuden lisääntymistä, joten sen pelkkä hallinta vie yhä enemmän resursseja.

Mutta. Jos järjestelmää halutaan muuttaa, niin pitäisi olla pohjaidea jonka mukaan muutoksia ja korjauksia lähdetään ajamaan. Se että Laki=Paha ei vielä ratkaise mitään. Se on vain toteamus, tässä tapauksessa mielipide.

Se että vain poistettaisiin lait sormia napsauttamalla, ei luo kuin jättimäisen kasan uusia ongelmia.

Toki tehokkain keino päästä eroon rikollisuudesta on hävittää lait, mutta en muista kuulleeni aineistosta tai esimerkeistä, joka todistaisi anarkismin olevan Shangri-la.

Sikapoliisit ehkä katoaisivat katukuvasta, mutta todennäköisesti korvautuisivat sikakodinturvajoukoilla tai pahassa tilanteessa sikapanssareilla. Toki hetkeä sen jälkeen kun ensin virkapuvuttomat siat ovat rymynneet tarpeeksi.

- lihapuhe

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Ruukinmatruunalle ja Lihapuheelle & kiitos kommenteistanne.

Ruukinmatruuuna: Noidannuolen viehkeät vaikutukset ovat minullekin tuttuja, ja ikävää on, jos tropit eivät kohdallasi auta. Minulla aikanaan kovaan särkyyn toi helpotusta Panacod.

Niin, heroiini ja heroinistit ovat minulle sattuneesta syystä melko tuttuja. Nuo muut kuvaamasi aineet ovat onneksi hommissani hyvin harvinaisia.

Omalta marginaalialaltani voin sanoa, että ei törpöttely ole mihinkään vähentynyt. Mutta jos suuremmassa mitassa näin on, niin sehän on vain plussaa. Yleensäkään alaikäisten oikeus ryyppäämiseen ei ole todellakaan mikään pysyvä ja loukkaamaton ihmisoikeus.

Lihapuhe: Joo, ei pilvestä istumaan pääse, ellei sitä ei löydy kilotolkulla. Tohon anarkismiin on tietyillä ihmisillä viehätys, mutta minusta vaikuttaa siltä, että heidän oma elatuksensa on hyvin pitkälti riippuvainen juuri järjestäytyneen yhteiskunnan tuesta. En tunne ensimmäistäkään anarkistista yhteiskuntakokeilua, joka olisi sekä toiminut että säilynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Anarkiassa on se ongelma, että se on vahvojen valtaa. Oli kyseessä sitten psykologinen, fyysinen tai aseellinen voimankäyttö. Valtatyhjiöllä on tapana täyttyä.

Onhan se anarkia toki ihanan vapaata turhista velvollisuuksista, mutta kuinkas korkealle siitä uneksijat itsensä siinä hierarkiassa yleensä ajattelevat?

Oletettavasti sinne valistuneiden päättäjien kastiin, jotka neuvovat ja ohjeistavat muita elämisen malleissa.

Sen mitä olen historiaa lukenut ja ihmisten touhuja seurannut, niin tuollaisessa tilanteessa ne brutaaleimmat, opportunistisimmat kusipäät pääsevät yleensä valtaan, pääseminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä että he ottavat sen.

Odotettavissa useita valtaklikkejä, todennäköisesti alueittain vanhan kunnon jengitoiminnan mallin mukaisesti.

Mitähän mm. nykyiset rikollisjärjestöt mahtaisivat tehdä tilanteessa, jossa ei ole enää nykyistäkään pelkoa rangaistuksista? Että jos vaikka vähän sinkoillaan kadulla, niin minkään virtavallan edustaja ei tule edes sormeaan heristämään.

Oletuksena lienee, että he perustaisivat komitean jossa neuvottelevat paikallisten asukkaiden kanssa teiden ja kiinteistöjen ylläpidosta ja koulukyytien organisoinnista?

Kun tähän asti ne ovat keränneet aseita, hallinneet huumausainekauppaa ja pyörittäneet suojelu yms. rinkejä ja ilmeisesti rakennusbisneksiä.

Mitähän mahtaisi perusjamppa tehdä tilanteessa, jossa em. banditosnääriset järjestöt saisivat päähänsä perustaa jengiasuntolan vaikka hänen kotiinsa koska se on hyvällä paikalla ja pihallakin on mukavasti tilaa moottoripyörille ja iso autotallikin löytyy.

Vaihtoehtona on keskustella rationaalisesti nahkaliivien kanssa, alistua ja häipyä tai panna vastaan. Oletettavasti keskustelut tulisivat olemaan henkeviä. Yhteiskuntahan ei olisi enää häiritsemässä ihmisten keskinäisiä pihariitoja.

Olisi muutenkin mielenkiintoista seurata miten yhteiskunnan infran rahoitus hoidettaisiin. Jos ei olisi lakeja tai sanktioita, kuka valvoisi ja keräisi veroja yhteisiin hankkeisiin ja millä lihaksilla?

Anarkia on äärimmäinen jokainen vastaa itsestään yhteiskunta joka ei välttämättä edistä halua osallistua yhteisen potin kartuttamiseen, etenkin jos joku muu sitten päättää mihin rahat suunnataan ja suunta näyttäisi olevan jonnekin muualle, kuin sen oman lähialueen hyvinvoinnin edistämiseen.

- lihapuhe

Sammalkieli kirjoitti...

Laittomien huumeiden kovat hinnat johtavat narkomaanit rikoskierteeseen. Entäpä jos heroiinia myytäisiin Alkossa ja se olisi niin halpaa, että peruspäivärahalla voisi kustantaa käytön? Tällöin heroiinin käytön haittavaikutukset kohdistuisivat enää vain käyttäjään itseensä ja esimerkiksi autovarkaudet ja asuntomurrot vähentyisivät.

Olisiko loppujen lopuksi sekään niin kovin fataalia, jos 10-20% väestöstä olisi koukussa ns. koviin huumeisiin?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lihapuheelle ja kiitos kommentistasi.

Lihapuhe: Ihan totta todistat. Jotenkin järjenvastaista on sinänsä se, että ne, jotka anarkian perään eniten vouhkaavat, asuvat pääosin kaupungeissa ja olisivat suht avuttomia sen anarkian tullessa. Minä taas en halua anarkiaa missään nimessä, mutta pärjäisin kyllä heitä paremmin. Minulla on aseita, minä osaan käyttää niitä, osaan metsästää ja kalastaa ja lyödä perunaa penkkiin. Osaan erätaitoja ja pärjään kyllä sähköttömässäkin torpassa, tosin oikein mielelläni nautin tämän yhteiskunnan aikaansaamasta sähköverkosta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Sammalkielelle ja kiitos kommentistasi: Etpä ole tainnut aikaisemmin täällä kommentoidakaan. Nyt pitäis vaan tietää, että kommentoitko sinäkin hönössä (kellonaika vähän viittaa siihen) vaiko piruuttasi. Mutta jos nyt satuit kommentoimaan tosissasi, niin tuumaillaanpa vähän. Mikäs tässä sottaillessa. Ihan hyvät kysymykset noin ajatuksenjuoksulle.

No ensinnäkin voin sanoa, että käytön haittavaikutukset kohdistuvat kyllä muihinkin kuin käyttäjiin itseensä. Varsinkin amfetamiinin käyttäjät ja kaikensorttiset sekakäyttäjät eivät vaan kämpässään tuijota seinään ja nauti olostaan, vaan pyrkivät baanalle. Ja he ovat aineissaan vaarallisia. Kadut, kaupat ja kuppilat muuttuvat huomattavasti turvattomammaksi. Mikä herkkään saa aikaan sen, että tavalliset ihmiset, mukaanlukien minäkin, alkavat kulkea revolli vyön alla. Kun jos narkkareita on tuon skenaariosi mukaan tommoset puoli miljoonaa viiva miljoona, niin eipä poliisi ehtisi tavallista ihmistä paljon suojella.

No sitten, vaikutus muihin edelleen. Narkkaritkin väsäävät lapsia. Ihan yllättävän paljon itse asiassa. Puhutaan edelleen tuosta lukemasta 500.000 – 1.000.000 narkkia. Siitäpä tulisi mainio buumi jo valmiiksi narkkareina syntyneitten lasten määrään. Plus tietysti niin hurja huostaanottojen määrän kohoaminen, että nykyistä aikaa muisteltaisiin vanhoina hyvinä aikoina.

Voihan olla, että tässä tapauksessa huumerikolliset tuumisivat, että no nythän se runsaudensarvi ehtyi, ja alkaisivat kimpassa kouluttautua oppisopimuksella partureiksi, nuohoojiksi ja varastomiehiksi. Vaan onhan se, etten sanoisi todennäköisempi, vaihtoehto että huumerikolliset iskisivät koukkunsa alaikäisiin ihan eri tarmolla. Kun eihän niitä niin pilveä kuin kovia huumeitakaan sentään alaikäisille saisi myydä. Tietysti tässä tilanteessa joku huumeita käyttämätön tavallinenkin kansalainen saattaisi hoksata, millä se pesämuna siihen omakotitaloon hankitaan. Ei muuta kuin Alkoon. Moraali venyy tietynlaisilla ihmisillä tarpeen tullen.

(jatkuu seuraavassa kommentissa)

Yrjöperskeles kirjoitti...

(jatkoa edellisestä)

No sitten tulee mieleen tämä huoltosuhde. Siis 10 – 20 prossaa väestöstä. Alaikäisille ei laillisesti myydä, ja eläkeläiset eivät narkkaamista enää kovin helpolla aloita. Eivätkä itse asiassa yli neljäkymppisetkään. Eli tämä narkkibuumi iskisi parhaaseen työikäiseen väestöön, jonka pitäisi nostaa huoltosuhdetta plussalle. Nyt 500.000 – 1.000.000 parhaaseen työikään kuuluvilla onkin sitten miinuksilla.

Ja vielä tuplamerkkisellä miinuksella, sillä sen lisäksi, että heidät elätetään toisten työllä, niin tottahan he kuormittavat terveyspalveluja ihan eri tavalla kuin muut. Överien määrä tietysti räjähtää, yleensäkin tulee valtava määrä kovien huumeitten vuoksi yleiskunnon romahtamisen aikaansaamia sairauksia plus tietysti perinteiset hepatiitit ja HIV. Ilmaisia puhtaita neuloja jaetaan nyttenkin, mutta parinkin viikon rännissä ei neulojen hygieniakuri ja ajatus, että käyttikös sitä neulaa joku muu ole ihan yhtä hyvässä mallissa kuin tulikuri armeijan ampumaradalla. Plus lisätään tuohon vielä noin 100.000 – 200.000 heroiinin mädättämää hammaskalustoa.

Ja tämän lisäksi siis näitten narkkien mukuloita jouduttaisiin kovalla syötöllä sijoittamaan laitoksiin (ja laitoksia tietysti perustamaan huomattava määrä lisää), eikä laitoksen hoitovuorokausimaksut jää missään alle kahdensadan euron. Siellä kun tarvitaan palkattua henkilökuntaa. Ja kun Suomessa ei tietentahtoistakaan luuseria jätetä turvaverkon ulkopuolelle, vaikka niitä olisi se miljoona, on seuraus se, että valtio joutuu huomattavasti kiristämään verotusta, johon yksityinen sektori ennen pitkää toteaisi, että pitäkää tunkkinne ja siirtyisi harmaaseen talouteen, mistä yksityisen sektorin miljoonaa narkkia elättämään kyllästyneet työntekijät eivät välttämättä olisi ollenkaan pahoillaan.

Minä en ole taloustieteilijä, ja viimeisestä tilastomatematiikan tentistäkin on aikaa hurumykke, mutta haistaisin, että tuossa tilanteessa verotulot romahtaisivat, ja valtiolle jäisi tuulen huuhtoma perse. Mikä taas saisi aikaan sen, että julkinen sektori ja sen tarjoamat palvelut romahtaisivat. Plus se, että eipä niille 500.000:lle tuhannelle – 1.000.000:lle narkille jäisi enää verotuloja niihin huumeitten käytön mahdollistaviin peruspäivärahoihinkaan. Ja sittenhän meillä olisikin ikioma livenä katseltava zombieleffa.

Tietysti jos tuosta hakee jotain positiivista, niin varmaankin sekä turvapaikkaturismi että sosiaaliperäinen maahanmuuttoteollinen kompleksi lakkaisi olemasta, mutta hinta olis turhan kova. Siinä tilanteessa minäkin varmaan jo blogissani huutelisin caps lock päällä tänne järkeviä ja ammattitaitoisia maahanmuuttajia, mutta kuka tolkun ihminen tänne enää tulisi.

Niin että tämmösiä tuli kysymyksestäsi näin äkkiseltään mieleen. Joku voi jatkaa listaa, jos huvittaa. Uskon kyllä, että kirjoitit kommenttisi ja kysymyksesi joko hönössä tai piruuttaan tai molempia, mutta kiitos kumminkin. Se sai minut tuumimaan asiaa marginaalialueeni ulkopuolelta vähän laajemminkin. Suuret kiitokset, voimia eloon ja mukavaa loppukesää.

Sinivihreä kirjoitti...

Yrjöperskeles, voisitko ammattilaisena selittää minulle, millä tavalla ns. klassinen porttiteoria kannabis -> kovemmat huumeet ”ei ole aivan tuulesta temmattu”?

Itse olen siinä käsityksessä, että se pätee lähinnä siten, että näitä laittomia aineita kaupittelevat samat ihmiset. Eli jollekin, joka on kokeillut kannabista, mutta ei saa siitä (enää) kicksejä, ehdotetaan jotain vahvempaa.

Mutta olen siis myös siinä käsityksessä, että ilman näitä samoja kaupittelijoita ei olisi koko porttiteorian väittämää syy-seuraussuhdetta. Eli että kannabis ei sinällään fysiologisesti ”johda” kovempien aineiden kaipuuseen yhtään enempää kuin vaikkapa alkoholi tai tupakka. Olenko oikeassa? Eli jos vaikka 80 % heroinisteista on kokeillut kannabistakin, se ei todista mitään, koska oletettavasti samat heroinistit ovat kokeilleet alkoholiakin?

Eikö se olekin myönnettävä, että jos alkoholi, tupakka ja kannabis keksittäisiin kaikki kolme vasta nyt, ja niiden vaikutuksia tutkittaisiin, ei lainsäädännössä päädyttäisi siihen, että juuri kannabiksen tulee olla kiellettyä mutta alkoholin ja tupakan ei? Joko ne kiellettäisiin kaikki 3 tai sitten esim. vain alkoholi. Mitä mieltä olet itse?

Sammalkieli kirjoitti...

Kiitos vastauksesta. Se on perusteellinen ja hyvä. Kirjoitin selvinpäin, mutta osittain "piruuttani". En pidä kovien huumeiden laillistamista kovin mielekkäänä. Joskus on kuitenkin hyvä tehdä ajatuskokeita ja pohtia asioita arkiajattelulle vieraista näkökulmista.

Entäpä jos kannabiksen käyttö laillistettaisiin, mutta esimerkiksi yli 30-vuotiaille? Kannabis on haitallisinta nuorille koska aivojen kehitys vaarantuu ja myös psykoosialttius on suurinta nuorilla, mutta iäkkäämmille kannabiksesta on enemmän hyötyä esimerkiksi monien sairauksien kotihoidossa. Kannabiksen viihdekäyttäjät ovat eri ihmisiä kuin ne, jotka käyttävät kannabista lääkkeenä.

Jos kannabis laillistettaisiin vain nuoruusvuodet ohittaneille, niin meillä voisi olla edelleen olemassa "kannabiksen käyttörikos" vaikka kannabista ei luokiteltaisikaan huumausaineeksi. Riittäisikö se luomaan "kielletyn hedelmän" lumouksen kannabiksen ympärille?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Sinivihreälle ja Sammalkielelle & kiitos kommenteistanne.

Sinivihreä: Ensinnäkin tuosta ammattilaisuudesta. Vaikka minä näitten asioitten kanssa säädän ja sählään enemmän kuin normikansalainen, ja saan siitä palkkaa, niin ei minulla mitään syvää yleisviisautta ole tarjota, joten en aio perustaa aiheesta ”ensyblogediaa”.

Vaan itse aiheeseen: Minä en niinkään mieti sitä porttiteoriaa teoriana, vaan totean, että siirtyminen kovempiin aineisiin kuitenkin tapahtuu pääosin kannabiksen kautta. Onko se syy, onko se sattuma, en tiedä, mutta fakta se joka tapauksessa on. Miksi näin? Siinä pitäisi päästä jokaisen käyttäjän pääkoppaan sisälle, ja siihen ei ole mahdollisuutta.

Jollekin riittää kannabis, ja hän pysyy siinä. Joku ei saa siitä enää haluamiaan kicksejä, ja etsii jotain kovempaa. Ja tietysti käyttäjällä toleranssi käytön myötä kasvaa. Siirtyykö kannabiksen käyttäjä kovempiin aineisiin siksi, kun hänelle niitä tarjotaan vai tarjotaanko niitä hänelle siksi, että hän niitä haluaa? Kumpi oli ensin, muna vai kana? Itse näen, että jos on kysyntää, niin silloin on myös tarjontaa. Ja tietysti lisääntynyt tarjonta voi lisätä kysyntää. Ei tähän ole olemassa ajatusten jeesusteippivastausta.

Alkoholista ja tupakista olet ihan oikeassa. Harva alkaa möyhyttelemään, jos ei ole käyttänyt alkoholia. Harva alkaa möyhyttelemään, jos ei ole polttanut tupakkia. Jonkun sortin porttiteoria toimii siinäkin. Mikäli niin tupakka, alkoholi ja kannabis oltaisiin keksitty tänäpänä, niin tuskinpa niistä ensimmäistäkään laillistettaisiin.

Sammalkieli: Ollos hyvä. Joskus on hyvä sottailla mutkan kautta niin. Mutta mitä tulee tuohon ehdotukseesi, niin vastaan että ottiatuota eli en minä osaa varmaksi sanoa tuosta mitään. Ehdotus siinä kuin muutkin. Ja niin kuin totesin Sinivihreälle, niin en aio perustaa aiheesta ”ensyblogediaa” sillä aiheesta huumeet on niin valtavan paljon kysymyksiä, ja minulla on niihin loppujen lopuksi aika vähän vastauksia. Tuohon aikaisempaan kysymykseesi oli tietysti helppo vastata, kun täräytit siihen niin suuret lukemat, mutta noin muuten (vaikka monella onkin niin varmat mielipiteet), niin minulle tässä asiassa ainoa varma on epävarma.

Becker kirjoitti...

Kappas vaan, huumeista lähti kayntiin oikein sähäkkä mielipiteiden vaihto. Itselläni ollut aikoinaan muutama cannabis kokeilu, jotka sinänsä olivat ihan mielenkiintoisia mm. musiikin kuuntelemisessa, mutta kun itselläni ei ole suurempaa tarvetta olla ns.pihalla, niin ne päättyivätkin varsin nopeasti.
Olen kyllä Ykän kanssa samoilla linjoilla mitä tulee käytön ja myynnin kieltoon. Olkoonkin, että cannabista voidaan pitää lievähkönä huumeena, niin voidaan kysyä, että ovatko ihmiset sillä tasolla, että sen vapaata käyttöä voitaisiin sallia. Mielestäni eivät. Blogin pitäjällä on raakaa faktaa elävästä elämästä, joka on varsin kaukana teoreetikoiden ja anarkistien näkemyksistä. Sotaa huumeita vastaan tokko koskaan tullaan voittamaan, mutta niiden hankinta ja käyttö on tehtävä mahdollisimman hankalaksi. Cannabiksen käyttö lääkkeenä on mielestäni hyväksyttävää.
Itsellänikin on kokemuksia läheisen lyhytaikaisesta huumeongelmasta, josta tosin on ilmeisesti selvitty varsin nopeaasti kuiville. Osittain kiitos tehokkaan hoitomenetelmän ansiosta, johon ei tietääkseni ole enään nykyisin varaa.
Mielestäni on huolestuttavaa, että suuri osa ihmisistä ei pysty viettämään arkeaan selvin päin, vaan pyrkivät sekoittamaan bollansa kaikin mahdollisin keinoin. Onko arki tai elämä liian kovaa tässä oravanpyörässä. Se on mielestäni tutkimisen arvoinen asia. Luin hiljattain artikkelin aiheesta, että kuinka paljon Europassa kulutetaan psyykkeeseen vaikuttvia lääkkeitä. Määrät olivat huimia, pelottavan huimia. Tässä eurooppalaisessa hyvinvoinnissa on jotain pahasti pielessä, tai sitten ihmisten arvostuksissa.
Asiasta kolmanteen. En voinut olla huomaamatta että Pekka Siikala on palannut Usarin palstoille. Häiskähän ilmoitti lopettavansa kaiken kirjoittelun siellä ihan muutama viikko sitten, poistaen jopa kaikki vanhat tekstinsä. No, olin jo silloin varma, että ukko on pian takaisin palstoilla. Siikalan ego on sitä luokkaa, että todennnäköisesti hänen lähiympäristönsä on jo ajat sitten lopettanut ukon itsekehujen kuuntelemisen. Ja koskapa kyseisellä henkilöllä on valtava tarve päästä pätemään, niin mikäs sen mukavempaa kuin palata taasen palstoille nostamaan keskustelujen tasoa omahyväisen itsekehun merkeissä.
Saas nyt nähdä kuinka kauan tämä visiitti kestää. Otin tämän esiin, koskapa olit joskus häiskästä maininnut. Muuten en hänen jorinoitaan jaksa pahemmin lueskella.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Becker, ja kiitos kommentistasi. Ihan asiallisia mielipiteitä. Niin kuin aikaisemminkin tuossa kommenttiosiossa totesin, niin minuakin hirvittää ihmisille määrätty psyykelääkkeiden määrä. Omalla alallani se korostuu. Mielessä on käynyt se, että kun ihmistä, nuorta tai vanhempaa vituttaa, niin se tulkitaan automaattisesti muotisanaksi ahdistukseksi. Jota täytyy hoitaa psyykelääkkeillä. Itse taas tuumin, että jos ihmistä ei koskaan vituta, niin silloinhan siinä vasta jotain vialla on.

Ja joo, sähäkkää tuli. Täysin toisinpäin kuin kuvittelin. Ajattelin, että kun yksi heppu kysyy toisen hepun mielipiteitä huumeista ja se toinen heppu sen kertoo, niin ei asia kovin monta ihmistä edes kiinnosta. Kun huumeista on pulistu jo maailman sivu, ja minä olen vain yksi heppu enkä edes kovin itseäni merkillisempi. Vaan tästä aiheesta näemmä saa helposti riidan aikaiseksi. Tällä haavaa minä tuossa kirjoituksessani ja sen kommenttiosiossa sain sanottua, mitä minulla aiheesta on sanomista. Jatkan varmaankin muista aiheista.

Siikalasta: en muista montako kertaa hän on häipynyt Uuden Suomen puheenvuoroista ja tullut sitten heti takaisin. En vieläkään tiedä, onko heppu tosissaan, vaiko oikea kuningastrolli. Voimia eloon hänelle hänen valitsemallaan tiellä.

Anonyymi kirjoitti...

"Jollekin riittää kannabis, ja hän pysyy siinä. Joku ei saa siitä enää haluamiaan kicksejä, ja etsii jotain kovempaa."

Kannabiksen käyttäjät ovat jossain määrin tekopyhiä. Minä en tiedä ainoatakaan kannabiksen käyttäjää joka ei samalla olisi myös alkoholin käyttäjä. Otantani on hyvin pieni (<10 ihmistä), mutta myös muualta kuulemani ja lukemani perusteella uskoisin kaikista kannabiksen käyttäjistä vain pienen vähemmistön kieltäytyvän alkoholista kokonaan. Samalla nämä 'sekakäyttäjät' ylpeilevät pitävänsä kannabista vaihtoehtona alkoholille. Vaikuttaa siltä ettei 1+1 olekaan 2 vaan 0,5.

Ironmistress kirjoitti...

Vaan itse aiheeseen: Minä en niinkään mieti sitä porttiteoriaa teoriana, vaan totean, että siirtyminen kovempiin aineisiin kuitenkin tapahtuu pääosin kannabiksen kautta. Onko se syy, onko se sattuma, en tiedä, mutta fakta se joka tapauksessa on. Miksi näin? Siinä pitäisi päästä jokaisen käyttäjän pääkoppaan sisälle, ja siihen ei ole mahdollisuutta.

Täälläpäässä vastaus on: siinä on korrelaatio mutta ei kausaatiota. Kesällä jäätelön syöminen ja hukkumistapaukset nousevat rajusti. Aiheuttaako jäätelön syönti hukkumisia? Ei. Tässä ei ole kausaatiota.

Sensijaan jäätelönsyönnillä ja hukkumistapauksilla on korrelaatio: molempien takana on kaunis ilma. Lämmin ja aurinkoinen ilma saa ihmiset hakeutumaan sekä jäätelökioskeille että vesien ääreen.

Kannabiksella ja pulvereilla on samalla tavoin kausaatio mutta ei korrelaatiota. Molempien taustalla on halu saada kuuppa sekaisin. Tässä on korrelaatio, sillä muutenhan aineita ei käytettäisi. Mutta ei kausaatiota! Kannabiksen käyttö ei johda pulvereihin kuin poikkeustapauksissa. Syy on siinä, että kannabiksen ja pulverien vaikutukset ovat hyvin erilaiset.

Kannabis saa aikaan hilpeän ja rennon olon ja se on mieto hallusinogeeni. Sellaisena sitä käytetään lähinnä hauskanpitoon ja bailuhuumeena tai sitten mystikoiden pyhänä yrttinä.

Ja useimmille tämä riittää.

Mutta pulvereilla on erilaiset vaikutukset. Amfetamiini on piriste, ja sen vaikutukset elimistössä johtuvat suureksi osaksi siitä, että se pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa estämällä takaisinottoproteiineja. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Se poistaa unen-, ravinnon- ja janontarpeen, ja saa aikaan pöhkön olon - kuin jos olisi juonut gallonan kahvia tyhjään vatsaan. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista. Toisaalta se aiheuttaa tuskaisuutta ja ärtyisyyttä. Lisäksi tarkkuutta vaativissa suorituksissa virheet lisääntyvät. Isoina annoksina se voi laukaista amfetamiinipsykoosin ja kertakaikkiaan tehdä ihmisestä apinan, ja tällainen jannu pysähtyy vain pesäpallomailalla. Rikolliset suosivat amfetamiinia, koska se poistaa pelon ja varovaisuuden, ja piripäissään on helppo tehdä keikka jota ei selvin päin tekisi.

Heroiini puolestaan on the ultimate so-what drug. Heroiinin käyttäjiä pidetään luusereina, ja ihan aiheesta, sillä heroiini tekee käyttäjästään tokkuraisen zombin. Koko termi narkomania, "nukkumishimo" tarkasti suomennettuna, viittaa juuri opiaatteihin ja heroiiniin, sillä se tekee tokkuraiseksi ja uneliaaksi. Heroiini on kipulääke, ja se ikävä kyllä toimii myös henkiseen kipuun. Heroinistit yleensä ovat moniongelmaisia, ja lähes jokaisella heroinistilla on ollut ongelmia jo ennen addiktoitumista.

Ironmistress kirjoitti...

Ruukinmatruunan yksi luokkatoveri on kuollut Stokiksessa epäpuhtaaseen heroiiniin. Hän oli moniongelmainen, ja hän vielä pahaksi onnekseen meni rakastumaan väärään ihmiseen. Toinen, tuttava, kertakaikkiaan hajosi ja mätäni pala kerrallaan kappaleiksi. 16 vuotta heroiinihelvetissä ja ketjupolttaminen siihen päälle plus alkoholiongelma. Äärimmäisen älykäs - pesi ruukinmatruunan shakissa mennen tullen - ja tunteet täysin rikki, kiitos kertakaikkiaan kelvottomien vanhempien. Hänen tuhkansa siroteltiin mereen tänä kesänä.

Näin yleensä nuoret tietävät huumeista ja niiden vaikutuksesta enemmän kuin mitä me X-sukupolvelaiset tiesimme lapsina ja teineinä, ja he eivät lähde kannabiksen jälkeen kokeilemaan pulvereita vain että millaisia kiksejä niistä saa. Tietoa saa kavereilta ja netistä ettei tarvitse umpimähkään kokeilla. Amfetamiiniin ja heroiiniin hakeudutaan tai ainakin ajaudutaan tietoisesti. Siihen sitten vielä lääkeaineet kaupan päälle.

Korrelaatio on siis siinä, että a) huumeet sekoittavat pään ja b) eri aineita saa samoilta diilereiltä. Mutta kausaatiota ei ole.

Jos joku huimausainella leikkivä äidin pikku talttahammas todella on niin pösilö, ettei osaa googlata (vaikkapa Erowid) että tietäisi miten eri huumeet vaikuttavat, niin ne, jotka "aloittavat" kannabiksella ja siirtyvät pulvereihin tekevät sen siksi, ettei kannabis ollut sitä mitä he halusivat. He eivät etsineet hilpeää ja rentoa ja hauskaa oloa ja halluja, vaan he joko halusivat turruttaa päänsä for good (heroiini) tai jotain sellaista, millä saa vauhtia elämään (amfetamiini). Tai päänsä oikein kunnolla sekaisin (lääkeaineiden ja alkoholin sekakäyttö).



Jollekin riittää kannabis, ja hän pysyy siinä. Joku ei saa siitä enää haluamiaan kicksejä, ja etsii jotain kovempaa. Ja tietysti käyttäjällä toleranssi käytön myötä kasvaa. Siirtyykö kannabiksen käyttäjä kovempiin aineisiin siksi, kun hänelle niitä tarjotaan vai tarjotaanko niitä hänelle siksi, että hän niitä haluaa?

Ei kumpikaan. Hän siirtyy niihin siksi, ettei kannabis alunalkaenkaan ollut sitä, mitä hän etsi. Hampulla ei kykene turruttamaan päänsisäistä pahaa oloa, mutta heroiinilla pystyy. Tai mietitään jotain Tony Halmetta, niin nähdään stereotypaalinen pirinisti. On vaikeaa kuvitella, miksi Halme olisi halunnut polttaa pilveä, mutta päivänselvää että miksi hän halusi piikittää vireeniä.

Hallusinogeenit ovat tässä suhteessa "turvallisempia". Niiden käyttäjät yleensä ovat hyvin älykkäitä (siis ÄO-mielessä) ja yleensä tietävät, mitä tekevät, ja he eivät käytä niitä siksi, että haluaisivat paeta ongelmiaan tai saada niitä aikaan, vaan siksi, että he haluavat kokea "visioita". Ikävä kyllä paha trippi on sellainen kokemus, jonka muistaa koko lopun ikäänsä - ja hallusinogeenit voivat laukaista piilevän skitsofrenian.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Ruukinmatruunalle & kiitos kommenteistanne.

Ano: Myös oman kokemukseni perusteella kommenttisi sattui hyvin kohdalleen.

Ruukinmatruuna: Perustelet asiasi oikein hyvin. Näkemyksesi ovat selkeitä ja hyvin rationaalisia, kerrot huumetietämystä, mitä itsekin olen sattuneesta syystä joutunut tankkaamaan päähäni jo iät ja ajat. Mutta kun sitten siirrytään kentälle, niin asia on kyllä vähän toinen. Ei löydykään persoonallisuus/ongelmatyyppiä C32BT, joka mitä todennäköisimmin päätyy käyttämään ainetta 43NV6. Eivätkä ne minun asiakkaat, jotka narkkaamaan ovat päätyneet ole kyllä hankkineet etukäteistietoa siitä, mikä aine heille parhaiten sopisi, ja miten ne vaikuttaa. Eivätkä kaikki ole moniongelmaisiakaan.

Tietyn aineen valintaan voi syynä kicksien halu, henkinen tila, pelkkä tyhmä kokeilunhalu, kaveripiiri (erityisesti tyttölapsilla jo narkkaamaan ruvenneet heitä vanhemmat poikaystävät), canada, näitten summa, näitten jakojäännös tai mikä hyvänsä. Asioitten analysointi ja noin tarkka havainnointi silloin kun kyseessä ovat elävät ihmiset ei ole niin helppoa. Mitä pitemmälle minulla oma urani on kestänyt, sen enemmän varmuus asioista muuttuu epävarmuudeksi.

Ironmistress kirjoitti...

Ano, ruukinmatruuna tietää kaksi. Toinen on absolutisti ja toinen ei koske väkeviin. Kumpikaan ei hamputtele ja juo samanaikaisesti.

Ensinmainittu kuuluu ryhmään "mystikot" ja toinen puolestaan on lähinnä "kokeilija".

Ehkä vain on niin, että tupakanvastainen työ on parasta huumeidenvastaista työtä, sillä tupakkaringeissä se sauhuttelu nykyään aloitetaan - yleensä 10-11 -vuotiaana - ja sitäkautta sitten tutustutaan sellaisiin ihmisiin joihin ei pitäisi. Näin näppituntumalta voisi sanoa, että ihminen, joka ei polta tupakkaa, ei myöskään tutustu sellaisiin ihmisiin joiden kautta pääsee tai joutuu nistiporukoihin. Tupakointi myös laukaisee addiktiotaipumuksen "kyllästämällä" aivot nikotiiniin ja herkistämällä nikotiini- ja dopamiinireseptorit. Mitä nuorempana tupakoinnin aloittaa, sitä todennäköisemmin jää myös pulvereihin ja/tai alkoholiin koukkuun.

YP, oletko törmännyt kuinka moneen nistiin joka ei olisi myös ketjupolttaja?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ruukinmatruuna: Jos sinä tunnet kaksi ihmistä, niin ehkä ei vielä yleistetä, eihän. Mitä tulee tuohon ketjupolttamiseen, niin nyt puhutaan varmaan näistä alle 18-vuotiaista uraansa aloittelevista narkeista, joihin minä törmään ja lukumäärä on nolla. Kyllä ne tupakoitsijoita ovat, eiköhän joka ainoa, mutta ketjupolttajia ei ensimmäinenkään. Ihan yksinkertaisesta syystä. Ei niillä ole niin paljon rahaa, että ne pystyisivät koko aika kärheämään. Ja viimeisinä vuosina tilanne on muuttunut vielä sellaiseksi, että laitoksissa on pääosin tupakointi kokonaan kielletty. No, eihän se tietenkään tupakointia kokonaan lopeta, mutta itse tupakkatuotteitten saaminen ja varsinainen tupakointi vaatii sen verran kikkailua, että ei siellä ketjupolttaminen onnistu. Eli tupakoitsijoita ovat kyllä olleet likimain kaikki, mutta ketjupolttajia ihan käytännön syistä ei ensimmäinenkään.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys!

Olen tässä silloin tällöin lueskellut blogiasi ja on pakko sanoa, että ei todellakaan ole ollut hukkaan heitettyä aikaa. Sen verran fiksua tekstiä kirjoitat. Sitä paitsi, pidän tavasta jolla viljelet huumoria. Nauru on paras tapa suhtautua siihen soopaan, mitä suvaitsevaisto suoltaa, ja myös paras tapa ärsyttää heitä. Asiaperusteethan eivät tuohon sakkiin pure, minkä olen henkilökohtaisissa keskusteluissakin kokenut, ja heidän jutuistaan hermostuminen vain antaa vaikutelman että ne olisivat millään tavalla vakavasti otettavia.

Mitä noihin huumeisiin tulee, niin ne eivät tosiaankaan ole mitään karkkia. Ei edes marihuana. Kouluaikoina eräs kaverini aloitti pilven polttelun ja, hupsista vaan, vuoden päästä hän veti viinaa ja piriä sekaisin aina kun pystyi. Ei ollut muuten nättiä katsottavaa tai kuunneltavaa. Kyllä hän niistä aineista sittemmin eroon pääsi, mutta totaalisena ihmisrauniona jonka pää pysyi kasassa vain lääkkeillä. Tähän tilaan pääsy siis oli kestänyt n. kaksi ja puoli vuotta. Siinä prosessissa olivat juurikin halu olla kova jätkä ja kokeiluinto aika ikävästi liitossa. Sympatiani kaikille sosiaalialan ihmisille, jotka joutuvat käsittelemään tällaisia työkseen.

Noin yleisesti puhuen, olen huomannut että irvit aika usein akateemisesti koulutetuille. Myönnän toki, että hyvin suuri osa humanistisesta ja yhteiskuntatieteiden "tutkimuksesta" on täyttä höyryävää sontaa. Suosittelen esimerkiksi tutustumaan naistutkimuksen oppikirjaan Avainsanat, joka ainakin pari vuotta sitten kuului yhteiskuntatieteen pakollisiin tentteihin. Se, että moinen teos on koskaan päässyt yliopistolliseen opetussuunnitelmaan, on röyhkeä räkäisy tieteen kasvoille.

Silti, on meitä ihan järkeviäkin akateemisia. Esimerkiksi oman pääaineeni historian piirissä on vielä enemmistö niin opiskelijoita kuin tutkijoitakin jotka ovat hyvinkin tervejärkisiä. Huolestuttavaa tosin on, että jokainen uusi vuosikurssi näyttää olevan entistä hieman "tiedostavampi". Kuitenkin uskon, että tilanne on vielä siedettävä. Yhteiskuntatieteet ovat sitten aivan toinen asia, ne on menetetty pitkälti jo 80- ja 90-luvuilla pseudointellektuellien roskapuheelle. Jo pelkästään yliopisto-opetuksen ja akateemisen ajattelun rappiossa olisi aineksia kokonaiseen blogiin.

Joka tapauksessa, kiitän ajatuksia herättävistä teksteistä ja toivotan kaikkea hyvää!

T: Akateeminen konservatiivi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Akateemiselle Konservatiiville ja kiitos kommentistasi.

Yleensäkin huumori on se asia, mitä totalitaarinen järjestelmä vihaa katkerasti. Muistutan kuitenkin, että minä en pidä yllä huumoriblogia, eikä tavoitteeni ole saada ketään nauramaan. Se on koomikkojen juttua se, ja minä olen semmonen tavallinen kuivankälväkkä äijänkäppyrä. Kirjoitan mielestäni perseellään olevista asioista vaan omalla tavallani.

Huumeosiosta totean vaan, että ihan asiaa haastat.

Akateemisuudesta: Pahoittelen, jos olet saanut kuvan, että minä irvin kaikille akateemisesti koulutetuille. Se ei ole suinkaan tarkoitus. Ns. kovia tieteitä arvostan kovasti, ja arvostan myös omaa alaasi historiaa. Irviminen kohdistuu nimenomaan yhteiskuntatieteisiin, josta suunnasta tämä nykyisin niin tuttu edistyksellinen tuuba pääosin tulee. Lisäksi painotan sitä, että eiväthän nämä yt-maisterit valmistu varsinaisesti mihinkään tarpeelliseen ammattiin, vaan heille täytyy räätälöidä julkishallinnossa pikkupomon, projektisihteerin, projektikoordinaattorin yms suojatyöpaikkoja, ja jokainen tällainen suojatyöpaikka on poissa suorittavalta taholta. Ja nimenomaan suorittava taho ja sen ihmisille tarjoavat palvelut ovat se syy, miksi julkishallinto yleensä on perustettu. Näen tämän touhun hölmöläisten hommana.

Kaikkea hyvää sinullekin, ja käy toki kommentoimassa lisääkin. Olet kovasti tervetullut. Ja mitenkä tuli mieleen ajatus, että voisiko tulevaisuudessa olla mahdollista törmätä ”Akateeminen Konservatiivi”-blogiin, joka kertoisi yliopistomaailman säätämisestä ihan pääkallonpaikalta. Minä ainakin tuuppaisin sen heti linkkilistalleni.

Ironmistress kirjoitti...

Akateeminen konservatiivi: Liian usein meidän luonnontieteilijöiden, jotka siis asumme siellä Derivaattalandiassa, on kerrottava yhteiskuntatieteilijöille ja muille pseudointellektuelleille että miten asiat oikeasti ovat. Siis ns. aikuisen oikeasti.

Luonnontieteissä ja varsinkaan insinööritieteissä lässyttämisellä ja konstruoimisella ei pääse kovinkaan pitkälle. Tässä on ero ns. pehmeisiin tieteisiin - kovissa tieteissä vaaditaan kovaa faktaa, kun taas pehmeissä tieteissä riittää pehmoisten puhuminen.

Anonyymi kirjoitti...

Yrjö: Itse asiassa olenkin leikitellyt blogin perustamisen idealla. Opiskelijana en tietenkään tunne suuria kulissien takaisia salaisuuksia, mutta kyllä noista oppimateriaalien "tieteellisyydestä" ja mm. täkäläisen ylioppilaskunnan toiminnasta löytyy marmattamista. Saa nyt nähdä, jos innostuu.

Ironmistress: Nyt pitäisi varmaan muodon vuoksi väittää vastaan, mutta noinhan se liian usein on. Esimerkiksi museologiassa, jota opiskelen sivuaineena, on kaksi suuntausta: Läntinen käytännöllis-empiirinen ja sitten pitkälti entisessä itäblokissa kehitetty filosofis-teoreettinen (usein marxilaisin ja relativistisin maustein). Etpä ikinä arvaa kumpaan päin opetus ja kirjallisuus on kallellaan?

On äärimmäisen turhauttavaa, kun missään ei muka tunnu olevan kovia faktoja, vaan kaikki on joko "sosiaalista konstruktiota" tai "narratiivia" ja mitä näitä postmoderneja termejä nyt onkaan. Yritä siinä sitten oppia jotakin. Olen itse asiassa päässyt paristakin tentistä hyvin arvosanoin läpi vaivautumatta edes lukemaan. Nimittäin kun tunnen tuon käsiteapparaatin, olen vain pyöritellyt postmodernia jargonia vähän sinnepäin ja hyvin on kelvannut. Ihmettelen vain, kun kuitenkin yhteiskuntatiedettä todella tarvittaisiin analysoimaan tämän maan nykymeininkiä ja esittämään korjausmalleja. Mutta tällaisilla eväillä se ei onnistu. Kun ei vaan tajuta, että ideologista tiedettä yritettiin jo Neukuissa aikanaan eikä se sielläkään toiminut.

P.S. Pahoittelut Ykälle tästä ylipitkästä vuodatuksesta.

-Akateeminen konservatiivi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Akateeminen Konservatiivi. Ilmoittele tännepäin, jos pistät blogin pystyyn. Eikä tartte pahoitella. Blogeissa on se etu, että ei niistä paperi kesken lopu.

Sinivihreä kirjoitti...

Anonyymi museologi, kirjoitit:

Esimerkiksi museologiassa, jota opiskelen sivuaineena, on kaksi suuntausta: Läntinen käytännöllis-empiirinen ja sitten pitkälti entisessä itäblokissa kehitetty filosofis-teoreettinen (usein marxilaisin ja relativistisin maustein).

Oho, tuopa kuulostaa mielenkiintoiselta. Antaisitko esimerkkejä tilanteista, joita nuo kaksi suuntausta analysoivat eri lailla... Ymmärsin pääpointin mutten sitä, millaisissa tilanteissa näillä koulukunnilla on vaikutusta?

Sinivihreä kirjoitti...

Anonyymi museologi, kirjoitit:

Esimerkiksi museologiassa, jota opiskelen sivuaineena, on kaksi suuntausta: Läntinen käytännöllis-empiirinen ja sitten pitkälti entisessä itäblokissa kehitetty filosofis-teoreettinen (usein marxilaisin ja relativistisin maustein).

Oho, tuopa kuulostaa mielenkiintoiselta. Antaisitko esimerkkejä tilanteista, joita nuo kaksi suuntausta analysoivat eri lailla... Ymmärsin pääpointin mutten sitä, millaisissa tilanteissa näillä koulukunnilla on vaikutusta?

Anonyymi kirjoitti...

Sinivihreä: Alkuun huomautan, että olen vasta museologian aineopintojen kimpussa, joten allaoleva on lähinnä se, mitä olen käsittänyt tähänastisista opinnoistani.

Empiiris-käytännöllinen tyyli museologiassa lähtee enemmän siitä, miten museotoimintoja voitaisiin tehostaa, ja miten käytännön toimilla kuten näyttelyiden sommittelulla tieto (käsitettynä siis objektivistisesti ja perinteisen tieteellisesti) saadaan välitettyä katsojalle paremmin. Ymmärtääkseni tätä on kutsuttu myös museografiaksi ennen museologian muuttumista omaksi tieteenalakseen. Käytännössä siis huomio on päivittäisissä toiminnoissa ja niiden mielekkyydessä ja sujuvuudessa.

Filosofis-teoreettinen suuntaus taas keskittyy tutkimaan niitä merkityksiä (mm. kansallisia tai yhteiskunnan valtarakenteisiin liittyviä), joita museot tuottavat kokoelmiensa kautta. Teorian mukaan esim. esineiden asettelulla arvotetaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tietorelativismilla ja konstruktivismilla on iso rooli näissä teorioissa.

Konkreettisesti voitaisiin ehkä havainnollistaa niin, että jos empiirisen suunnan edustaja astuu museoon, hän huomaa mm. miten hyvin valaistus on järjestetty ja ovatko selitetekstit faktisesti oikein ja yleisön helposti nähtävillä. Filosofisen suunnan kannattaja taas pohtisi enemmän, jatkaako kokoelman koostumus ja selitteet kapitalistis-modernia diskurssia vai tuottaako se vaikkapa monikulttuurisia merkityksiä, esim. esitetäänkö vaikkapa lapio suomalaisuuden ahkeruuden nationalistisena symbolina vai esim. osana globaalin työväenluokan historiaa. Samoin esim. spottivalaistuksen käyttö saattaa hänen mielestään korostaa joitakin diskursseja muiden yli.

Itäblokki tulee tässä kuvaan siinä, että 1960- ja 70-luvuilla pidettiin useita museoammattilaisten kansainvälisiä konferensseja, joiden tarkoitus oli luoda museologialle oma metodologia. Mm. sellaiset herrat kuin DDR:läinen Scharfer ja tshekkoslovakialainen Neustupny olivat tässä etunenässä, ja jotkin ensimmäisistä teorioista olivat juuri DDR:ssä kehitettyjä.

T: Akateeminen konservatiivi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Nyt täytyy sanoa, että vaikka tämä menee huomattavasti ohi oman alani, niin jopa minä sain mielestäni tolkun Akateemisen Konservatiivisen selityksestä em. asiasta.

Onko siis niin, että museoitten käyttöä propagandan välineenä opetetaan yliopistossa? Tyhmempi ajattelis, että niittenhän tulis olla vain paikka, jossa valaistaan historiaa.

Ainakin tämmösissä maissa, jotka demokraattisina mielletään.

Kun menen itse museoon, niin en halua opetusta, vaan tutustua siihen, minkälaista se elämä ennen vanhaan on ollut. Ilman poliittisia virityksiä. Kattelemalla vaikka joitain rukinlapoja.

Sinivihreä kirjoitti...

Kiitos museologi-Anolle vastauksesta.

Filosofisen suunnan kannattaja taas pohtisi enemmän, jatkaako kokoelman koostumus ja selitteet kapitalistis-modernia diskurssia vai tuottaako se vaikkapa monikulttuurisia merkityksiä, esim. esitetäänkö vaikkapa lapio suomalaisuuden ahkeruuden nationalistisena symbolina vai esim. osana globaalin työväenluokan historiaa.

Tuohan ei sinänsä kuulosta mitenkään siltä, että se arvottaisi jompaa kumpaa diskurssia mielekkäämmäksi kuin toista. Samalla laillahan voitaisiin arvioida myös jotain stalinistista museota ja katsoa, miten se selittää historiaa, ja missä kohtaa jokin toinen suuntaus selittäisi samat ajanjaksot toisin.

Tahdon sanoa, että eihän tämä ”filosofinen” suuntaus liene automaattisesti ”vasemmistolaista” näkökulmaa painottava, jos sitä käytetään oikein. Etenkin historiassa on monia tulkintoja. Saksalainen ja venäläinen museo esittäisi varmasti vuosien 1941-45 itärintaman tapahtumat aivan toisin., ja ”filosofinen” museologia ilmeisesti tutkisi näitä esittämistyylin eroja.

Ylipäänsä kuulostaa järkevältä tämä ajatus, että museologiassa mietitään myös ideologian kannalta sitä sanomaa, jota yritetään tai jokin museo yrittää katsojalle syöttää. Jos katsojalle näytetään vain esine, sanoma on ideologiaton vain jos kyltissä lukee ”rautakuokka, löydetty (paikka ja aika)”. Heti ensimmäinen ”Esine kuvastaa/vahvistaa XXX…” –lause antaa sille jo ideologisen sanoman, esim. että todistetaan tietyn kulttuurin levinneisyyttä joskus johonkin, samalla kun tämä kuten muukin on vain arkeologin/historioitsijan arvio. Ideologia astuu kuvaan kauan ennen kuin kukaan on mistään vasemmistolaisuudesta tai oikeistolaisuudesta tai nationalismista alkanut puhuakaan.

Myöskään kaikkien ”itäblokissa” keksittyjen asioiden ei tarvitse olla huonoja, jos niitä vain käytetään oikein. Eikä kaikkien DDR:ssä(kin) käytössä olleiden järjestelmien (kuten peruskoulu, jota ei edes keksitty siellä) tarvitse sen takia olla huonoja.

Anonyymi kirjoitti...

"Onko siis niin, että museoitten käyttöä propagandan välineenä opetetaan yliopistossa?"

Siinä mielessä kyllä, että tällainen postmoderni ajattelu on kuin räätälöity propagandisteille. Sen mukaanhan tieto ja faktat eivät välttämättä ole absoluuttisia, eivätkä edes voi olla, vaan riippuvat yhteiskunnassa vallitsevista narratiiveista ja diskursseista, eli käytännössä puhetavasta. Äärimmilleen vietynä tässä logiikassa siis faktojen neutraali esittäminen on mahdotonta, koska niihin aina kätkeytyy jokin esittäjän tarkoitusperiä palveleva merkitys. Tästähän ei ole pitkä matka siihen, että tosiasioiden värittäminen tai valikoiva tarkastelu ei muka olekaan propagandaa, vaan "narratiivin uudelleenarvioimista" ja siten täysin oikeutettua.

Käytännössä tämä ei tietääkseni juuri näy Suomen museoissa, jo ihan käytännön syistä. Rahoitus on aika niukkaa ja useimpia ruohonjuuritason museotyöntekijöitä ei jaksa paljon teoretisointi kiinnostaa. Silti, esim. Museoliitto on järjestänyt 2011 seminaarin aiheesta Kohti monikulttuurista museota, ja olihan Hesarissakin 13.1.2008 Kansallismuseon nationalistisuutta kritisoiva iso juttu.

Ruotsista kyllä muistan esimerkin propagandasta museossa. Kävin teininä Tukholman armeijamuseossa, missä kolme alinta kerrosta olivat hyvin perinteiseen tyyliin koostetut. Ylin kerros olikin sitten kokonaan omistettu sodan kauheudelle. Seinät oli maalattu verenpunaisiksi, ja näyttelyyn kuului mm. taistelevia simpansseja esittävä vahakuva kahta kamppailevaa soturia kuvaavan vieressä. Valokuvia sotarikoksista oli joka seinällä ja jostain näyttelyyn oli eksynyt myös Lokin puupatsas, jolle viikingit olivat uhranneet sotavankeja. Ei tarvinne sanoa, että kaikissa valokuvissa ja esittelyteksteissä hirmutekojen tekijät olivat yksinomaan valkoisia miehiä. Koko hela hoito oli kyllä niin räikeä ylilyönti, että pukkasi jo naurattamaan.

-Akateeminen Konservatiivi

Anonyymi kirjoitti...

Sinivihreä: Aivan, teoreettisen lähestymistavan ei välttämättä tarvitse olla vasemmistolainen. Itse asiassa mainitsemani ideat voisivat toimia apuna objektiivisuuteen pyrittäessä. Ongelma onkin pitkälti siinä, että nimenomaan vasemmistolaiset ovat ihastuneet tällaisiin uudempiin teoreettisiin malleihin ja käyttävät niitä usein politikointiin (ks. melkein mikä vaan nationalismista tai monikulttuurisuudesta tehty "tutkimus" viime vuosilta). Lisäksi kun monet teoriat perustuvat relativismiin, ne ovat hyvin alttiita väärinkäytölle (ks. vastaukseni Yrjölle). Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, mutta taidan osaltani jättää tämän tähän, koska en ole varma onko tämä ihan oikea forum näin laajalle aiheelle. Hemmetti, kaipa se blogi olisi sitten melkein perustettava.

T: Akateeminen Konservatiivi

Sinivihreä kirjoitti...

Äärimmilleen vietynä tässä logiikassa siis faktojen neutraali esittäminen on mahdotonta, koska niihin aina kätkeytyy jokin esittäjän tarkoitusperiä palveleva merkitys.

Mutta samanlaista ideologista lähdekritiikkiähän myös monikulttuurisuuskriitikot harrastavat. Jos jossakin lukee että Afrikassa on tapahtunut jotain hyvää afrikkalaisten toimesta, niin heti joku epäilee, onkohan tämä sitä monikulttuurisuuspropagandaa eli pitäisikö tätä ollenkaan uskoa. Varmaan jos sanoisi, että Afrikassa on tapahtunut jotain huonoa, se on heti uskottavampaa. Kunnes valkoinen mies tuli sinne, niin tapahtui taas jotain hyvää, ja siirtomaa-ajan kauheudet ovat postmodernistista monikulttuurisuuspropagandaa?

Eikös lähdekritiikki ole ihan normaalia? Kai se on luonnollista, että venäläinen ja saksalainen, tai eurooppalainen ja amerikkalainen museo esittäisivät asiat vähän eri tavalla? Eikös se vastuu nyt kuitenkin aina pysy katsojalla, mitä kaikkea viitsii uskoa.

Elikkä en nyt ihan ymmärtänyt, mitä varsinaista vikaa tässä ”filosofisessa” suuntauksessa on, kunhan sitä käytetään oikein ja tasapuolisesti. Sitähän voisi väärinkäyttää mikä osapuoli tahansa, niin konservatiivit kuin radikaalit, kapitalistit ja sosialistit.

Anonyymi kirjoitti...

Rouva ottaa kantaa. Olen samaa mieltä. Rouva on asiasta minua enemmän jyvällä.

http://kryptax.blogspot.fi/2012/08/kannabiksen-vapautus.html

KKi

Anonyymi kirjoitti...

Sinivihreä: "Elikkä en nyt ihan ymmärtänyt, mitä varsinaista vikaa tässä ”filosofisessa” suuntauksessa on, kunhan sitä käytetään oikein ja tasapuolisesti."

Siinä on se vika, että se ylipäänsä on niin helposti väännettävissä poliittiseksi käsikassaraksi. Perinteinen lähdekritiikkihän lähtee siitä, että lähteiden arvo riippuu siitä, miten luotettavasti ne kuvaavat objektiivista todellisuutta. Kaikissa lähteissä on toki subjektiivisuutta ja tulkinnanvaraa, mutta se on pyrittävä tunnistamaan ja seulomaan eroon faktasta. Ihanteena on siis löytää "kuinka se oikeastaan olikaan", Ranken sanoin. Postmoderni tulkinta on kiinnostuneempi siitä, "miten siitä puhuttiin ja ajateltiin". Tällainenkin tutkimus puoltaa toki paikkaansa, mutta mielestäni vain traditionaalisemman tutkimuksen apuvälineenä, ei pääfokuksena. Ja kyllä, mielestäni historiantutkimus on sitä parempaa mitä vähemmän teoreettista painolastia sille sälytetään.

"Mutta samanlaista ideologista lähdekritiikkiähän myös monikulttuurisuuskriitikot harrastavat."

Kaikilla puolilla on propagandistinsa ja fanaatikkonsa. Typerä yleistäminen, mihin itsekin kyllä joskus syyllistyn, ei ole kenenkään yksinoikeus. Itsehän olen mitä suurimmassa määrässä monikulttuurisuutta vastaan. Syynä on se, että historian valossa se systeemi ei toimi kovin hyvin. En silti yhtään vähättele esim. belgialaisten sikailuja siirtomaissaan, ja pidän hyvin tervetulleena esim. äskettäistä uutista Somalian olojen vakaannuttamisyrityksistä. Sehän nimittäin tarkoittaa, että asian onnistuessa somalitkin saavat itselleen turvallisen isänmaan, josta ei tarvitse lähteä pakoon. En ole kyllä missään nähnyt, että kukaan ns. nuiva olisi eri mieltä saati toivoisi Somalian pysyvän anarkian tilassa.

-Akateeminen Konservatiivi

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, KKi. Ihan hyvin tossa kantaa otetaan. Oman urani olen aloittanut silloin, kun sekakäyttö rupesi olemaan jo standardi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Akateeminen Konservatiivi: Omalta osaltani vahvistan väitteesi. Olisi vallan mainiota, jos Somaliaan saataisiin pysyvä rauha ja toimiva yhteiskunta.