Wednesday, December 12, 2012

ARVO TAI AMMATTI

Tulipa törmättyä Aamulehden juttuun, joka käsitteli Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtajan Matti Apusen esittämää voimakasta kritiikkiä yhdeksäsluokkalaisille tarkoitettua yhteiskuntaopin kirjaa kohtaa. En sinänsä puutu tähän kritiikkiin, koska en ole kirjaa lukenut. Mutta tietyt jutussa esitetyt lauseet saivat aikaan ajatuksia, koska ne ovat pitkälle samanlaisia, mitä olen itsekin blogissani usein pähkäillyt. Niin kuin esimerkiksi:

Apunen on pitkällä ristiretkellä punavihreitä hassutuksia vastaan. Ai mitä ne ovat?

”Aina on oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia”, vastaa vanha suomalainen sananlasku.

Apunen näkee Suomen muuttuneen maaksi, jossa liian monet ovat kärkkäitä ottamaan oksia unohtaen, että ensin tarvitaan kuusen kaatajia.


ja

Miksi kansalaisten oikeudet korostuvat yli velvollisuuksien? Mistä kumpuaa ajattelu, jossa kaikkivaltias yhteiskunta on vastuussa jäsentensä elämästä kehdosta hautaan, eikä heidän edes tarvitse panna tikkua ristiin, elleivät jostakin syystä halua?

Sosiaalidemokraattejahan siitä yleensä syytetään, mutta se on vanha virsi ja poliittisesti osoitteleva. Todellisuudessa hyvinvointiyhteiskunta nauttii Suomessa laajaa kannatusta poliittisen kentän laidasta laitaan.

Uusi selitys voisi olla vaikkapa sellainen, että humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneet ovat henkisen ilmapiirin luomisessa liian hallitsevassa asemassa.

Toimittajat, opettajat ja oppikirjojen laatijatkin ovat pääosin humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä. Eivät he välttämättä ymmärrä mitään kansantaloustieteestä – eivätkä senkään vertaa yritystaloudesta.

He kasvattavat kuuliaisia hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisia, jotka kantavat ympäristön tilasta suurempaa huolta kuin yhteiskunnan rahoituspohjasta.


Olen asiaa tuuminut itsekin, ehkä vähän eri vinkkelistä, ja noista lauseista koen tietyn takauman elämääni 1970-luvulle, jolloin Isä-Perskeles vuoden loppupuolella teki veroilmoitusta ja usein ilmoitti näkemyksensä koko touhuun toistamalla jo ammoin kuolleilla ja kielletyillä kielillä lausuttuja Julmia Sanoja. Meikäläinenhän oli utelias nulikka, ja kun isukki kävi sitä täyttäessään välillä päätään jäähdyttelemässä, minä kysäisin, että saankos minäkin kattoa tuota. Isä-Perskeles totesi, että sen kun kattelet, mutta älä sotke sinne kynällä mitään.

Ja peräti monimutkaiseltahan se lanketti näytti. Nuori mieshän aivan tuumi, että onko tää totta ollenkaan, vaiko trikkikuva ehkä. Tietysti myöhemmissä elämänvaiheissa on tullut tutustuttua vielä huomattavasti monimutkaisempiin lanketteihin, niin kuin esmes erään viljelijäkaverini tukihakemukseen, jota ei määritellä sivujen, vaan kilojen määrällä. Jo noin sivulla 10 alkoi meikäläisen, ei niin kovinkaan uskonnollisen miehen päässä pyöriä Isämeitäjokaolettaivaassa.

Vaan muistan siitä Isä-Perskeleen verolanketista kohdan, jota jo silloin ihmettelin, ja usein myöhemminkin. Kun siinä oli kohta ”arvo tai ammatti”. Minusta nuo termit olivat nurinpäin. Ammatti olis pitänyt olla ensin. Kun ymmärsinhän minä jo silloin, että on ihmisiä, joilla on tietty arvo, mutta heillä on silti ammatti. Niin kuin ammattisotilaat, jotka laittoivat veroilmoitukseensa arvoksi että everstiluutnantti tai ylikersantti tai sitten rajavartiolaitoksen puolella että ylirajajääkäri tai sitten poliisin puolella että vanhempi konstaapeli ja olihan niitä arvoja vissiin palokunnissa ja tullissakin. Mutta suurimmalla osalla ihmisiähän oli ihan oikea ammatti ilman erityisiä natsoja kauluksessa, niin kuin putkimies, laitosmies, terveyssisar, rakennusmestari, hitsaaja, piirakanrypyttäjä, kelkkamaalari, työkalujyrsijä ja postinkantaja.

Myöhemminhän sitten ymmärsin, että tämä verolankettiin laitettava termi ”arvo” voi tarkoittaa myös yliopistollista oppiarvoa. Niin kuin silloinen fil.kand. Ja nykyisin maisteri. Tahi tohtori. Olen käsittänyt, että termi ”arvo” on monille ihmisille henkilökohtaisen aseman hahmottamiseksi kovasti tärkeä, varsinkin näistä humanistisista aloista valmistuville maistereille, sillä hehän eivät varsinaisesti valmistu mihinkään ammattiin, vaan he saavat tietyn oppiarvon. Toisin kuin vaikka teknillisestä korkeakoulusta valmistuvat, joista tulee insinöörejä, joita tietysti tarvitaan maanmittauksesta ydinvoimaloihin ja joilla on tiettyä eksaktia osaamista alalleen. Tai lääketieteen puolelta, josta valmistutaan lääkäriksi tai kirurgiksi. Ja onhan niitä biologeja ja lakimiehiä ja meteorologeja ja hyönteistutkijoita ja mitä niitä nyt onkaan.

Mutta humanistiselta puolelta yliopistosta valmistuvat ihmiset eivät valmistu ammattiin. He saavat oppiarvon. Heillä ei ole varsinaista ammattia, he eivät varsinaisesti osaa mitään ja he ovat opiskelleet lähinnä toisten ihmisten mielipiteitä, jotka ovat tällä hetkellä in, ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä down & out ja taas neljänkymmenen vuoden päästä in. Mutta jostain kumman syystä juuri heitä halutaan palkata erityisesti julkishallinnon johtotehtäviin. Muistan jossain aikaisemmassa kirjoituksessani kommenttiosiossa suuresti arvostamani Jaska Brownin kommentin siitä, kuinka insinööri oli hakenut julkishallinnon johtotehtäviä ja vastaus meni jotenkin niin, että ”emme tarvitse kapea-alaista, vaan laaja-alaista osaamista”.

Se laaja-alainen osaaminen oman alani kokemuksen myötä tarkoittaa sitä, että paikkaan palkatulla johtajalla ei ole minkäänlaista kosketuspintaa siihen varsinaiseen työhön, mitä hänen johtamassaan virastossa tai laitoksessa tehdään, eikä häneltä saa oikeastaan minkäänlaista vastausta minkäänlaiseen kysymykseen, kellonaika mukaan lukien. Ennen kaikkea hän ei kyseenlaista järjestelmää millään muotoa. Poikkeuksiinkin olen tietysti törmännyt, kaikki kunnia heille.

Itsehän olen sitä sukupolvea, jonka aikaan jostain syystä päätettiin, että yhteiskunnan hyvinvointi paranee sitä myötä, mitä enemmän ihmisiä valmistuu yliopistosta, ja luonnollisesti yksi silloin varteenotettava vaihtoehto oli lukea itselleen maisterin paperit humanistiselta puolelta ja päätyä jonnekin julkishallinnon johtotehtäviin. Silloin ajatuksena tuntui olevan se, että oppiarvo on jotain, minkä voi kääriä muoviin, pakata laatikkoon, pistää pakettiin, siirtää konttiin, lastata Kotkan satamassa laivaan ja myydä ulkomaille hyvällä voitolla.

Onhan selvää, että ei humanistiselta puolelta hankitut maisterin paperit kenestäkään tietysti automaattisesti pahaa ihmistä tee. Eikä myöskään automaattisesti tumpeloa. Mutta eivät ne hänestä automaattisesti tee myöskään kaikkien asioitten erityisasiantuntija Parantaista. Kai vallitsevan systeemin voisi aina aika-ajoin kyseenalaistaa. Niin kuin teki Apunen. Kerettiläinenhän se ajatus tietysti on, ja vielä kerettiläisempi kun sen esittää tällainen minun kaltaiseni puolikoulutettu urpo, jolla ei ole edes arvoa, vaan pelkkä rahvaanomainen ammatti.

Mutta kun Suomi on kaikenlaisten (suurimmaksi osaksi aivan turhien) projektien maa, niin eikö voisi kokeilla seuraavanlaista projektia: Valitaan Suomesta kolme kuntaa. Etsitään jokaisesta näistä kunnista luotettavaksi ja tunnolliseksi tiedetty talonmies, ja palkataan se kunnanjohtajaksi seuraavaksi viideksi vuodeksi. Sitten viiden vuoden päästä katsottaisiin, kuinka homma kunnassa pelitti.

Vaikka tällainen kokeilu ei mitenkään järkyttävän kalliiksi tulisikaan, niin luulen, että siihen ei koskaan suostuta. Ei siksi, että pelättäisiin kokeilun ajavan nämä kunnat katastrofiin. Vaan siksi, koska pelätään, että nämä kunnat eivät ajaudu katastrofiin. Ainakin talonmiehellä on se kyky, että jos hän ei osaa jotain asiaa, hän menee kysymään sitä sellaiselta, joka osaa.

Vaan kaipa se on niin, että yhteiskuntatieteilijöille ja humanisteille on jatkossakin kasvavaa tarvetta. Varsinkin siinä vaiheessa, kun aletaan tehdä laajemmin näitä megaluokan kuntaliitoksia. Jokaiseen tuoreeseen suurkuntaan joudutaan palkkaamaan kehittämispäälliköitä, jotka joutuvat keksimään uusia virkoja lakkautettujen kuntien pikkupomoille. Ei kai heitä nyt kortistoonkaan voi ajaa? Autanpa heitä vähän jo etukäteen. Miltäs nämä kuulostaisivat?

- Hallintorahoituksen vuosittaista kasvua julkisuudessa perusteleva toimialapäällikkö

- Kuntalaisten itsepalveluna pakkosuorittamien lakisääteisten kunnallispalvelujen keksimis-, lisäämis- ja vakiinnuttamispäällikkö

- Monikulttuurisuutta etsivä-, hankkiva-, kehittävä-, perusteleva- ja ylläpitävä toimialapäällikkö

- Kehitysprojektioravanpyöräpäällikkö

- Suurkunnan reuna-alueilla esiintyvää integraatiomielialahäiriötä kartoittava-, tilastoiva-, poisselittävä- ja yleistuomitseva inkvisitiopolitrukki

- Suorittavan tason työntekijän ylemmältä taholta määritellyn työhyvinvoinnin pakkosyöttöprosessoiva toimialapäällikkö

- Toimialapäälliköiden toimialojen toimintakoordinaatiota koordinoiva toimialapäällikkö

- Suorittavalla taholla tehtyjen säästötoimien synergiaetuja kartoittava pysyväisprojektipäällikkö

- Siskontyttö valmistui Tampereenyliopistostaerityisprojektipäällikkö

Niin kuin olen ennenkin tuuminut, niin minusta nämä humanististen- ja yhteiskunnallisten alojen ammattilaiset muistuttavat kovasti vanhan sääty-yhteiskunnan pappissäätyä. Ei tarvitse muuta kuin opetella ulkoa pyhäksi tulkittu hulitihuliti, niin omaa oikeuden vastata kaikkiin kysymyksiin. Ei sen vuoksi, mitä osaa, vaan sen vuoksi, että on oikeanväriset liperit kaulassa. Vaan saattaahan olla, että minä olen tästäkin asiasta hahmottanut matkan varrella jotakin väärin. Loppujen lopuksi, mullahan on vain sitä kapea-alaista osaamista.

*

jtvsjvehapeptpjtepntjs

11 comments:

Anonymous said...

Itse olen kyllä törmännyt siihen, ettei humanisti kelpaa mihinkään työhön mutta insinööri kelpaa ihan mihin vain, vaikka parturiksi vaikkei pätevyyttä olisikaan.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano. Liekö meillä hieman erilaiset kokemukset? Partureiksi sinänsä palkataan partureita, ei insinöörejä eikä humanisteja. Mutta humanisteja ei oikein voi palkata muihin kuin humanistien hommiin. Ja itse mietin sitä, että onko niistä hommista suurin osa keksittyjä? Menisikö Suomi raiteiltaan, jos humanistien ja yhteiskuntatieteilijöitten työpaikat vähenisivät nykyisestä yhteen kymmenesosaan? Vastatkoon viisaammat. Mullahan kun on vain tätä kapea-alaista osaamista.

Anonymous said...

Kiinan johtajathan ovat pääosin insinöörejä. Ei sillä, että ihannoisin Kiinan systeemiä, mutta talouskasvu on ollut huikeaa, mitä ei voi sanoa Siilinjärven kutosen matikan miehen johtamasta maasta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Anolle ja kiitos kommentistasi. Kiinahan on kovin erilainen tapaus kuin Suomi. Kun on kyseessä maa, jossa on niinkin paljon porukkaa, en ole varma pystyttäisiinkö sitä pyörittämään tämmöisellä pohjoismaisella sosialidemokratialla.

Kiinaahan johtaa virallisesti kommunistinen puolue. Olis mainio tietää, että vieläköhän Pekingin yliopistossa luetaan urakalla marxilaista teoriaa, vai ollaanko siellä business as usual. Mainio kommentoijani Castor voisi valottaa asiaa, jos sattuu tätä lukemaan.

Rtms said...

Ongelman taustallahan on siis se, että kuvaamasi yliopistoboomin vuoksi meillä on nykyään jumalaton lauma tyhmiä ylikoulutettuja ihmisiä, jotka ihan tosissaan luulevat, että se perseenpäristimien värivaihtoehtojen kulttuurisesta vaikutuksesta tehty gradu jollain tapaa siunaa sen, että tulipa sitten 10 vuotta pureskeltua tarkoituksellisen helposti nieltäväksi suunniteltuja oppimiskokonaisuuksia, lopulta tuottamatta hiukkaakaan uutta tietoa tai laadullista hyvää. Korkea koulutus ei tehnyt heistä parempia ihmisiä, sillä jos on lusikalla annettu, se ei ulkolukemisen määrällä kauhaksi muutu.

Tälle akateemiselle ongelmajätteelle täytyy sitten vaikka väkisin keksiä (oppi)arvolle sopivia työtehtäviä, mikä tietenkin johtaa huvittaviin lopputulemiin.

Ei niin, etteikö jossain varmasti olisi yksittäinen lahjakaskin humanisti, mutta kyllä suurten ajattelijoiden päivät ovat menneisyyttä. Tämän ajan tyypillinen humanisti on parhaimmillaankin päristintutkija, jonka osaaminen koostuu siitä, että hän tuntee muiden päristintutkijoiden näkemykset päristimistä. Apunen on hyvinkin asian ytimessä ehdottaessaan, että heidän ei ehkä tulisi ohjata yhteiskuntaa.

Castor said...

Tervehdys Ykälle et al. Olin työreissussa Shenzhenissä (lämmintä oli parikymmentä ja aurinko paistoi, oli mukavaa!).

Ei mene sosialidemokratia perille tässä valtakunnassa, ja kyllä, marxismia opetetaan (kuka sitä sitten ottaa tosissaan, on eri asia) ja eipä tästä ole kuin parisen vuotta niin muaan ison firman (kiinalainen) johtaja sanoi, ettei parempaa liikkeenjohdon oppikirja ole kuin Maon punainen...

Palaan näihin yllä mainittuihin jossain vaiheessa kun ehdin, esim. Kiinan kommunistinen puolue perustettiin täällä Shanghaissa, mutta kovin vähän täällä tuota aatetta kuulee/näkee. Enempi tämä näyttää olevan kallellaan tuollaiseen omaperäiseen, hyvinkin raakaan kapitalismiin. Olisiko sitten oikea kuvaus "raw capitalism with Chinese characters", mukaillen sitä kiinalaisen markkinatalouden kansainvälistä kuvausta.

Mutta arvoista ja ammateista: tuo armas kotimaa näyttää olevan sellainen paikka, jossa asiantuntijaksi ei tulla kokemuksen ja muun paremman laatuisen pään seinään lyömisen seurauksena, vaan siellä asiantuntijaksi ainakin noin virkamiespuolella tullaan nimityksen kautta! Kun virastoon tarvitaan erikoisasiantuntija niin sellainenhan nimitetään ja yleensä siihen otetaan sellainen tyyppi joka ei itse asiasta tiedä yhtään mitään, mutta kun arvo on Erityisasiantuntija, niin pitäähän äijän/eukon sellainen olla, kun kerran on sellainen virkanimike.

Näitä tällaisia maanmiehiä tulee vastaan joka kerta kun joku valiokunta käy täällä. Kävivät muuten aikoinaan myöskin ottamassa oppia Shanghain maataloudesta, nuo Suomen Tasavallan Eduskunnan maatalousvaliokunnan jäsenet. En tiedä jäikö kotiin vietäväksi silkkihuivien ja krapulan lisäksi mitään, kun en ole huomannut tässä ympärillä juurikaan viljeltävän mitään. Olosuhteet kun ovat kehnot: asfaltista ei juuri ole pottumaaksi sen paremmin kuin riisipelloksikaan. Mutta olipahan sitten Shanghaikin nähty ja olin siellä mukana minäkin, ihmettelemässä, jokiristeilyllä...

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Rtms:lle ja Castorille & kiitos kommenteistanne.

Rtms: Sanoisin, että helvatun hyvin kiteytetty. Ei juuri lisättävää. Kuin ehkä se, että ne huvittavat lopputulemat ovat myös kalliita lopputulemia, ja rahalle kiistatta olis käyttöä muuallakin.

Castor: Sinänssä kun kattoo uutispläyksiä Kiinastaa, niin kovasti kapitalistiselta touhu näyttää, eikä Mao-haalareita pahemmin näy. Tietysti ne uutispätkät tulevat tietysti suurista metropoleista.

Tuo paperiintuijottaminen näkyy täälläpäin sinänsä myös suorittavalla tasolla, omalla alallani ainakin. Laitoksissa on töissä sekä kouluttamatonta väkeä että tuoretta sosionomi amk-porukkaa. Työn suorittamisessa ei ole mitään eroa (paremminkin ne kouluttamattomat ja elämänkokemusta omaavat tyypit ovat alan ässiä), mutta sosionomit menevät oikealta ohi. En tietysti syytä sosionomeja, onhan heistä melkoinen osa tuuminut, että tulipahan luettua vuosikausia tuubaa ja varsinainen työ sitten piti opetella työssä. Samaan aikaan sitten Suomessa manataan, että kun heput käyvät armeijan, he ovat pois työelämästä ja siihen nimenomaiseen seikkaan maan talous kuukahtaa.

Niin notta ihan Shanghain maataloutta. Lieköhän odotettavissa lisää reissuja, joissa tutustutaan New Yorkin, Sydneyn, Tokion, Lontoon ja Berliinin maatalousvaltaisiin maalaiskuntiin...

Anonymous said...

Kommunismista ei juuri kehuttavaa löydy, mutta kun katsoo kotimaisten korkeakoulujen tuotteita ja nimenomaan sieltä humanististen ja yhteiskunta"tieteiden" sektorilta, niin Pol Potin ja kumppaneiden aikaisen Kamputsean uudelleenkoulutusmalli ei vaikuta maailman huonoimmalta vaihtoehdolta. Erityisesti toivoisin ah niin välttämättömän nais- eiku sukupuolentutkimuksen harjoittajien pääsevän nauttimaan marxilaisen filosofian käytännön sovelluksesta.

Yrjöperskeles said...

Tervehdys, Ano. Kieli poskessahan sinä tietty tuon heitit, sillä se järjestelmähän niitti ketoon suurinpiirtein kaikki lukutaitoisetkin. Vaan sinänsä nais- eiku sukupuolentutkijoittenkin olisi välillä hyödyllistä käydä vaikkapa risusavotassa.

Anonymous said...

Ehkäpä Yrjöperskeleen ja Apusen yksi iso ero ajattelussa lienee se että Apusen mielestä ihmiset on yhteiskuntaa varten ja Yrjöpeestä välittyy päinvastainen kuva. Paljon on Apusella asiaa mutta tuo pieni vivahde-ero vesittää kaiken. Ainakin omaan silmään..
Tv Mystikko

Yrjöperskeles said...

Tervehdys Mystikolle ja kiitos kommentistasi. Saattaa hyvinkin olla, että minä ja Apunen katsotaan asiaa eri vinkkelistä. Ja arvauksessasi päinvastaisesta kuvasta olet oikeassa. Yhteiskunnan ei tule olla Jumala, jota palvotaan, vaan yhteiskunta on yhteenliittymä, jonka tarkoitus on suojella ja turvata jäseniään.