TAATUSTI MAAILMAN EHKÄ PIENIN RADIO

Eli onko asiasta hyötyä ja kuinka se tulee myydä

Koska Hotellin respan henkilökunnan yleissivistys on keskimääräistä heikompi, olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että jokainen päivä tuo uutta opittavaa. Tuoreeltaan tuli opittua se, että eilen, 18. joulukuuta vietettiin kansainvälistä siirtolaisuuden päivää. Äkkiseltään respassa mietitään siirtolaisuudesta suurin piirtein niin, kuin siitä on ainakin vielä joku aika sitten yleisemminkin mietitty eli suurin piirtein näin:

- Tietyssä maassa, sanotaammeko vaikka Ruotsissa tai Yhdysvalloissa on menossa huomattavan voimakas talouskasvu.

- Talouskasvun myötä päädytään tilanteeseen, että maassa onkin yllättäen enemmän työtä kuin on tekijöitä.

- On olemassa toisia maita, joissa tilanne ei ole yhtä hyvä, ja siellä taas on työttömyyttä.

- Näissä toisissa maissa ihmiset kuulevat, että esim. Ruotsissa tai Yhdysvalloissa on työtä tarjolla, ja he muuttavat näihin maihin siirtolaisiksi. Siirtolaisina he työllistyvät sitten kasvaville teollisuusaloille, tienaavat leipänsä sekä itselleen että perheelleen ja yleensäkin päätyvät maan bruttoveronmaksajiksi ynnä parantavat maan huoltosuhdetta.

- Luonnollisesti nämä siirtolaiset pyrkivät mahdollisimman nopeasti opettelemaan uuden maansa kielen. Tässä kannustaa heitä se, että maassa ei siirtolaisille juurikaan ylimääräisiä tulkkipalveluja järjestetä, ja jos kieltä ei huvita opetella, niin jonossa on kyllä porukkaa joka on sen halukas opettelemaan.

- Myös uuden maan tavat pyritään opettelemaan varsin nopeasti. Asiassa tietysti auttaa se, jos siirtolaisen lähtö- ja uuden maan tavat eivät merkittävästi eroa toisistaan. Esimerkkinä voisi käyttää vaikkapa Suomea ja Ruotsia.

- Lopputulema: Maa X tarvitsee kipeästi työvoimaa nimenomaan kasvavaan teollisuuteen. Maasta Y tuleva siirtolainen taas tarvitsee kipeästi työpaikkaa ja saa sen. Erään sortin win-win tilanne.

Tämän kaltainen, kiistatta vanhentunut, taantumuksellinen ja epäilemättä törkeään ihmisten hyväksikäyttöön perustuva siirtolaisuusajattelu on luonnollisesti nykyisin vaihtunut mm. Suomessa edistyksellisempään siirtolaisajatteluun, jossa ihmisiä ei arvoteta pelkän rahan perusteella eikä ajatella pelkkänä työvoimana, joten meillähän siirtolaisia ovat myös turvapaikanhakijat. Ai eivät ole vai? Suomessa on asumisperäinen sosiaaliturva eli täyden ylläpidon saat kun onnistut vain itsesi Suomen kamaralle hilaamaan. Lisäksi Suomesta ei enää poisteta ketään, jos ei huvita lähteä. Eli tänne tulleista elätetettävistä ei pääse eroon vaikka ampuisi naulapyssyllä kämmenestään läpi. Jossain muualla siirtolainen saattaa vaihtaa maisemaa jos työt loppuvat, mutta täällähän siihen ei ole mitään syytä.

Vanhanaikaisessa siirtolaisuudessa siirtolainen toi uuteen maahan työpanoksensa. Uudessa, edistyksellisessä siirtolaisuudessa siirtolainen taas tuo elatusvelvollisuuden vastaanottavalle maalle. Kun uusi, edistyksellinen siirtolainen ei omaa työtaitoja ja toisaalta vastaanottavassa maassa ei ole edes työpaikkoja tarjota, ei jäljelle jää kuin elatusvelvollisuus ilman mitään vastinetta. Tässä tapauksessa kyseessä on win-lose tilanne, eikä epäselväksi varmaankaan jää, kummalle osapuolelle jäi Musta Pekka käteen.

Näin äkkiseltään tietysti tulee mieleen, että tämän tyyppistä uudenaikaista, edistyksellistä siirtolaisuutta ei välttämättä pidetä kovin järkevänä, joten asiaahan täytyy mainostaa, ja mainostajana on toiminut tällä kertaa vasemm… hä… mitä… mitä mutiset… ai että lue se lappu uusiks… no mikä tässä ny sitten… ai jaa, juu… no huomasin huomasin…

…siis korjaan kokoomuksen kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolainen, joka valittaa (kiitos taas mediavalppaudesta Roopelle) sitä, että ”siirtolaiset ovat Suomessa alihyödynnetty voimavara.”

Noin ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että kun kyseessä on nyt sitten kokoomuksen yksi pääpampuista, niin hänenhän tulisi tietysti – kapitalistisen järjestelmän kannattajana ja osaajana – ymmärtää sen päälle, miten joku asia myydään. Ja jos kyseessä on asia, jota ei mielletä oikein järkeväksi, niin sehän pitää osata myydä vielä kierommin. Esimerkiksi konditionaaleja pitää välttää ihan viimeisen jälkeen, nehän saavat ostajan tuumimaan, että näinköhän myyjä oikein itsekään uskoo tuotteeseensa. Vaan kuinkas Anne-Mari asia myy?

- Tänään keskiviikkona 18. joulukuuta vietetään kansainvälistä siirtolaisuuden päivää. Päivä on juhlimisen arvoinen, sillä koko yhteiskunta voi parhaimmillaan hyötyä siirtolaisista.

- Ihmisten jokapäiväiset kokemukset siirtolaisista ystävinä, naapureina ja kollegoina voivat olla hyvinkin myönteisiä.

Voi parhaimmillaan hyötyä? Voivat olla hyvinkin myönteisiä? Mitä asian myymistä tää tämmönen on? Myyntipuhehan pitää tehdä niin, että jo puolessa välissä litaniaa asiakas ottaa myyjää kraivelista kiinni ja huutaa että ”shut up and take my money”. Tästä viritelmästä taas tulee mieleen eräs krääsämainoslehtinen joskus parinkymmenen vuoden takaa, jossa mainostettiin radiota iskulauseella ”taatusti maailman ehkä pienin radio”, joka sai minut ja kaverini harrastamaan suoranaista filosofista pohdintaa. Voiko joku asia olla taatusti ja ehkä yhtä aikaa?

Siirtolaiset ovat taatusti meille ehkä hyödyksi?

Vai liekö sitten niin, että Virolaisen piti vaan sanoa asiasta jotain epämääräisen positiivista, kun oli sellainen päivä, että jotain epämääräisen positiivista kerta kaikkiaan piti sanoa. Vähän samanlaista, kuin omalla alallani on termi ”vuorovaikukselliset menetelmät”, jota viljellään, kun tulee sanoa jotain hienon kuuloista, vaikka kukaan ei ole kertonut, että mitä se käytännössä tarkoittaa.

Ja Virolainenhan on aikaisemminkin erikoistunut tuomitsemaan jotakin, mitä ei viitsi tarkemmin määritellä. Totesihan hän tuossa lokakuussa, että ”Parlamentaarikoilla on velvollisuus aistia yhteiskunnan ilmapiiriä, torjua vihapuhetta ja tehdä kaikkensa suvaitsevaisuuden lisäämiseksi.”

Se jäi tietty häneltä selittämättä, että mitä tämä vihapuhe taas kertaalleen on ja mistä sen löytää.

Yhtä kaikki, vaikka Virolaisella on perusteenaan pelkkä konditionaali ja taatusti/ehkä, niin hän silti antaa meille ohjeistustaan:

Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen maahanmuuttokomitean puheenjohtaja Anne-Mari Virolainen (kok.) kannustaa kaikkia suomalaisia tutustumaan siirtolaisiin ja auttamaan heitä juurtumaan Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin.

Tällaisen merkityksettömän väestönosan edustajana tulee mieleen pari kysymystä:

1. Saako ihminen vielä itse määritellä tuttavapiirinsä ja kehen haluaa tutustua?

2. Jos kyseinen siirtolainen kuuluu ihmisryhmään, joka tulee koko ikänsä elämään suomalaisten elättämänä ja vielä jatkaa perinnettä seuraavalle sukupolvelle, miksi ihmeessä suomalaisen tulisi kannustaa häntä juurtumaan Suomeen?

Ehkäpä Virolainen selittää syyn:

- Siirtolaiset tuovat lisää dynamiikkaa ja elinvoimaa ikääntyvään Eurooppaan.

Kieltämättä kun ihminen siirtyy käytännössä eläkkeelle 18-vuotiaana, siinä on eletty muutama vuosikymmen etukäteen varsin dynaamisesti ja elinvoimaisesti. Ja onhan esim. Umayya Abu-Hanna hyvin dynaamisesti onnistunut haistattelemaan maalle, joka on hänet elättänyt ja saanut vastineeksi pelkkää haistattelua. Dynaamisuutta ja elinvoimaa, sano.

Tässä vaiheessa joku voi tietysti todeta, että onhan niitä työtäkin tekeviä siirtolaisia, ja siihen voi todeta että jep, epäilemättä on suuri järki käyttää puolihintaista virolaista työvoimaa ja samaan aikaan makuuttaa suomalaisia rakennusmiehiä kortistossa. Varmaankin siitä hyötyy Oyj, ja Oyj:lle samoin kuin kokoomuksellehan ei tavallinen suomalainen ole enää kuin jossain tapauksissa välttämätöntä maanparannusainetta plus tarvitaanhan heitä kerran neljässä vuodessa äänestämään valtiollisen tason koulukiusaajat seuraavallekin kaudelle.

Yhtä kaikki, tuosta Virolaisesta tulee kiistatta mieleen se, että mamma lukee tiettyä epistolaa, koska hänen kuuluu lukea sitä epistolaa, eikä hän usko itsekään siihen, mitä lukee. Vaan kuka hänet siihen velvoitti? Kasvojen menetyksen pelko? Pelko oman kuolemattoman sielun puolesta? Ettei vain vahingossakaan sanoisi ääneen jotain sellaista, josta joku perussuomalainen saattaisi olla samaa mieltä?

Tai mene ja tiedä. Ehkä hän luottaa konditionaaliin niin vahvasti, että on valmis sijoittamaan siihen. Ainakin toisten rahoja. Lähtisiköhän hän mukaan pyramidirahastoon?

Yhtä kaikki, Hotellin respa toivottaa lukijoille mukavaa joulun odotusta. Palaamme vielä Joulutarinan merkeissä.