VÄHÄNKÖEHKÄ

Hotellin respaan on tullut tietoja monista tuoreista suvaitsevais-tiedostavaisista avautumisista, ja vaikka tiettyjä huoltoteknisiä kiireitä pukkaa päälle, niin on ehkä hyvä kommentoida niitä vähän. Respassa ollaan nimittäin päädytty siihen johtopäätökseen, että Suomessa tarvitaan ehdottomasti jonkunlaista uusrälssiä asianmukaisine nimimuutoksineen. Ihan vaan siksi, että asiat selkenisivät ja olisivat ehkä niin tavallisille kansalaisille kuin uusrälssin jäsenille helpompia ja selkeämpiä.

Kirjoituksessa käsitellään lähinnä Jari Tervoa, jolla on ilmeinen halu päästä uusrälssin jäseneksi, mutta kirjoituksen loppuvaiheessa käydään läpi päri muutakin. Tervohan suoritti Seura-lehdessä ns. avautumisen, jossa hän kertoi sen, minkä on kertonut moni, moni ihminen ennen häntä, yhtä lailla kuvitellen kertovan julistuksensa ensimmäistä kertaa meidän tavallisten ihmisten karttuisan järjenjuoksun ihmeteltäväksi.

Hän muistutti, että mm. Finlayson, Gutzeit, Fazer ja Stockmann olivat maahanmuuttajia, ja hotellin respassa tätä kiitetään, sillä tämähän ei ole juolahtanut meille mieleen koskaan aikaisemmin eikä sitä meille olla muistutettu kuin noin tuhat kertaa. Melko uutena ideana Tervo muistaa sanoa, ehkä jopa keksii sen itse, että perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen olisi kutsunut fazereita ja finlaysoneita monikulttuurisiksi painajaisiksi mikä on tietysti aika mahtava veto siinä mielessä, että Tervo osaa puhua Immosen puolesta siitä, mitä Immoselta ei ole kysytty.

Lisäksi Tervo muistaa avautumisessaan mainita, että rasistien kylmyys, kovuus ja tyhmyys ovat varmin todiste siitä, että suomalainen geeniperimä kaipaa pikaista rikastamista. Myös rasistien syvä historiattomuus riipoo. Tervo ei avautumisessaan kerro sitä, kuinka tänne tulevan afrikkalaisen ja arabialaisen väestön geeniperimä muuttaa suomalaisia älykkäämmiksi, eikä hän myöskään osaa sanoa, kuinka Ruotsiin töihin aikanaan muuttaneet suomalaiset ovat hänen näkemyksensä mukaan samalla viivalla kuin tänne sosiaaliturvan elätettäväksi muuttavat etnisesti edistykselliset ja Tervoa miellyttävät siirtolaiset. Siis siirtolaisiahan he ovat, ja suomalaisten hyväksynnällä tulleet ikuisesti elätettäväksi. Suomalaiset menivät töihin, mutta aitona älykkönä Tervo ei takerru yksityiskohtiin.

Tervon avautumista voi sinänsä tylsyytensä ja mielikuvituksettomuutensa (Tervo on kirjailija, mielikuvitus on kirjailijalle tärkeä asia, kirjailijan tulisi ehkä tarjota jotain enemmän) vuoksi kuvailla sillä tavalla, että jos sitä sanoo aivopieruksi, niin se loukkaa aivopierua.

Herää siis kysymys, miksi Tervo teki tämän luokattoman huonon avautumisensa, joka ei käy edes vitsiksi. Onhan hän osoittanut syvän älykkyytensä meille jo vuosikausia kommentoimalla Uutisvuodossa käsikirjoittajien hänelle valmiiksi antamia uutisjuttuja.

Hotellin respa miettii mahdollisia vaihtoehtoja.

Ensimmäinen vaihtoehto: Hän todellakin törmäsi ensimmäistä kertaa elämässään tähän Finlayson, Gutzeit, Fazer – Stockmann-vertaukseen ja tuumi, että tottahan hänenkin täytyy. Tätä vaihtoehtoa voi pitää sinänsä epätodennäköisenä, sillä hän on kuitenkin kirjailija ja kirjailijan kuvittelisi seuraavan aikaansa. Edes jollain tavalla. Sehän on tietysti selvää, että Erkki Tuomiojalta joku hemmetin kelju kaveri pölli allakan vuonna 1972, mutta se on sen keljun kaverin vika eikä suinkaan Erkin, eikä poliitikko, ainakaan vasemmistopoliitikko niin kalenteria kaipaa. Ihan hyvin se pärjäilee ilmankin. Mutta kirjailijalta odottaisi muuta, joten ehkä hylkäämme tämän vaihtoehdon.

Toinen vaihtoehto: Hän ihan oikeasti ajattelee, että hänellä on niin valtavan suuri karisma, että kun nimenomaan hän esittää tämän noin miljoonaan kertaan esitetyn Finlayson, Gutzeit, Fazer ja Stockmann-vertauksen, niin meillä Voiman Pimeällä Puolella lurahtaa löysät pöksyyn, revimme ihokkaamme, ripottelemme tuhkaa päällemme ja suoritamme ankarat katumusharjoitukset. Tätä vaihtoehtoa ei voi sinänsä suoriltaan hylätä, sillä Tervo on kyllä lahjakkaasti antanut ihmisille kuvan itseään äärimmäisen täynnä olevasta mulkusta. Selvää on se, että Tervon ego on Rovaniemen kokoinen, mutta emme vielä kyllä kallistu tähän vaihtoehtoon. Siirrymme kolmanteen:

Kolmas vaihtoehto: Nythän viimeisen viikon ja risat ajan on puntaroitu sitä, kuinka niinquhirveen kamala ihminen Olli Immonen on ja sen myötä on päästy pitämään myös bileitä, joita rasisminvastaisiksi mielenosoituksiksi kutsutaan. Saattoi olla,  että älyn sankarimme Jari Tervo nukkui nämä bileet. Haastatteliko häntä kukaan niissä? Ei tainnut. Häiskä oli myöhässä, joten hänen oli pakko avautua, että älkäähän hei veikkoset ja varsinkaan siskokset minua unohtako. Tämä on se todennäköisin vaihtoehto, ja onhan selvää, että Jarinkin tuli avautua, käyttäen ensimmäistä kertaa niitä kliseitä, joita on käytetty ensimmäistä kertaa miljoona kertaa.

Tämähän vituttaa tietysti kaikkia. Se vituttaa täysjärkistä lukijaa ja saattaa jopa aiheuttaa vaaratilanteen, sillä kun joku täysjärkinen, mutta sydän- ja verisuonisairauksista kärsivä lukija lukee Jari Tervon hädissään tekemän avautumisen, niin on epäilemättä suuri vaara, että verisuoni katkeaa. Tilanne vituttaa myös Jaria itseään, sillä hän oli suvaitsevais-tiedostavassa mielessä myöhässä mutta tokihan hänen on pidettävä itseään esillä, ettei vaan naama pääsisi unohtumaan.

Tässä päästään siihen uusrälssiehdotukseen, mitä jo jutun alkuvaiheessa sivuttiin. Se ratkaisisi monta ongelmaa puolelta sun toiselta. Mitäs jos valtion puolelta perustettaisiin suvaitsevais-tiedostava uusaatelisto ihan nimenmuutosta myöten? Tai siis nimeen lisättävää aatelisuutta osoittavaa termiä myöten. Jari Tervohan olisi ilman muuta yksi ensimmäisistä ja luulen, että likimain jokainen tämän blogin lukija soisi hänelle tämän arvonimen. Osa lukijoista heti ja miettimättä ja osa perustelujeni jälkeen.

Mutta mennään tässä ensimmäisiksi muotoseikkoihin. Mikä olisi se suvaitsevais-tiedostavan kansanosan terävimmän kärjen aatelislisänimi?

Näitähän maailmalla on, niin kuin von ja van ja af ja di  ja mitä näitä nyt onkaan. Nämä eivät käy tähän tapaukseen, sillä nehän symbolisoivat perittyä asemaa. Ei niitä voi käyttää tässä tapauksessa, sillä täytyyhän nimestä erottua se, että ihminen on todellakin tehnyt työtä sen eteen, että hän on päässyt mukaan suvaitsevais-tiedostavaan uusaatelistoon.

Ehdotan termiksi ”vähänköehkä”.

Jari Tervo aateloitaisiin ja hän voisi käyttää nimeä Jari vähänköehkä Tervo. Tällöin hän olisi saavuttanut sen äärimmäisen suvaitsevais-tiedostavan huipun, mitä maassamme voi saavuttaa, eikä hänellä olisi enää välttämättä tarvetta kirjoittaa niitä kieltämättä amatöörimäisiä avautumisiaan ja ehkä hän voisi keskittyä kirjoittamaan kirjoja.

Luonnollisesti verorahoitteinen Yleisradiomme osallistuisi tähän hankkeeseen. Eihän se nimenmuutos riitä, vaan sen tulee myös näkyä. Niinpä hotellin respassa nähdään, että Yleisradion televisio-ohjelmien väliin tulisi ottaa aina minuutin tauko, jossa näytettäisiin kuvaa suvaitsevais-tiedostavaan rälssiin kuuluvasta henkilöstä, ja taustalla kuuluisi taputusta ja riemuhuutoja. Esimerkkinä Jari vähänköehkä Tervo joka nykyisellä tv-tekniikalla voisi laittaa tuon minuutin pätkän pyörimään kotonaan jatkuvana looppina:

Tervon kohdalla voisi ehkä lisätä sen, että hän on myös huomattavan paljon tavallista normikansalaista rohkeampi häiskä, sillä niin kuin lukija ehkä muistaa, hän on uskaltanut Uutisvuoto-lähetyksessä heittää Raamatun olkansa yli lattialle ja tätä rohkeampaa tekoa ei tässä maassa olla tehty miesmuistiin. Sitähän hotellin respasta ei kysytä, että uskaltaisitkos häiskä heittää koraanin yhtä lailla, mutta eihän aatelisilta hankalia kysytä muutenkaan ja se olisi joka tapauksessa vihakysymys, ja Jari vähänköehkä Tervo luonnollisesti toimii henkilökohtaisen turvallisesti vihaa vastaan.

Joka tapauksessa tällaisesta aateliksi ylentämisestä voisi tulla kauniita kohtaamisia. Ajatellaan tilannetta, että Jari vähänköehkä Tervo istuisi kahvilassa, sinne tulisi joku yhtä lailla suvaitsevais-tiedostavainen ihminen, joka toteaisi Jarille:

- Vähänkö sä ehkä Tervo! Vähänkö sä ehkä Tervo!

Johon tietysti ihailun kohde vastaisi myhäillen:

- Vähänkö mä ehkä Tervo, vähänkö mä ehkä Tervo…

Tästä menettelytavasta olisi luonnollisesti meille tavallisille taavitsaisille se hyöty, että Jari vähänköehkä Tervon ei tarvitsisi enää avautua. Hän olisi saavuttanut sen absoluuttisen hyvyyden ja älykkyyden tason mitä hän itsekin kuvittelee edustavansa, ja sen kauttahan me muutkin saisimme olla rauhassa hänen avautumisiltaan.

Kuluneen viikon aikana on tullut esiin pari muutakin henkilöä, jotka ovat kieltämättä saavuttaneet tämän uusrälssin tason. Ensimmäisenä voi mainita Eva Biaudetin (jonka ansiot ovat tietysti muutenkin mittamattoman suuria), joka totesi hiljattain Välimeren siirtolaisvyöryn tiimoilta, että kun me suomalaiset hyödymme näitten heppujen työpanoksesta, niin ilman muuta näillä hepuilla on oikeus tuoda tänne perheensäkin. Tässä on venytetty totuutta suvaitsevais-tiedostavalla tavalla niin esimerkillisesti, että ei muuta kuin Ylen ohjelmien väliin pyörimään:

Ilman muuta aatelisarvon ansaitsee myös Hesarin Nyt-liitteen toimittaja Maria Pettersson, joka tyynesti kirjoitti Malmön olevan likimain rauhallisempi kuin Turun saariston Velkua joten kansallismielisten propaganda alueesta on satua ja suhinaa. Tiedostavan lukijan reaktio kirjoitukseen on luonnollisesti se, että nyt pantiin rasseporukalle todella kauniisti jauhot suuhun. Vähemmän tiedostava lukija kuitenkin saattaa tarkastella ensiksi Rähmiksen kranaattikarttaa:

Joten eihän tässä voi muuhun päätyä, kuin että:

Aikaisemmassa kirjoituksessa muistelin 1970-luvun lehtiä, ja silloinhan Seura-lehti oli täysin viatonta ja mukavaa perhehömppää. Kun ottaa huomioon, mitä Seura antoi Jari vähänköehkä Tervon julkaista, niin voi todeta Seura-lehdenkin haistaneen ns. ajan hengen.