maanantai 7. marraskuuta 2016

ETAPPIMIES

Elettiin 2020-luvun ensimmäistä puoliskoa. Suomessa oli vuosien kuluessa muuttunut hyvin moni asia ja harva niistä hyvään suuntaan, mutta täällä Porvoon Pellingissä asiat näyttivät ainakin päällisin puolin olevan samalla tolalla niin kuin aina ennenkin. Laiturilla seisoi muuan mies katsellen harmaalle syksyiselle merelle päin ja poltellen piippuaan. Hänellä oli päällään kauhtunut anorakki sekä kipparilakki. Tukka hämpsötti yli korvien, silmät olivat harmaat, kasvot olivat ahavoituneet ja niissä törrötti yli viikon mittainen harmaantunut sänki. Mies näytti kalastajan arkkityypiltä ja ammattikalastajahan hän olikin. Hänen vieressään laiturissa kiinni oleva 14-metrinen kalastusalus Gunilla kuului hänelle. Uskollinen Gunilla joka oli palvellut Ekin sukua aina 1960-luvulta lähtien. Sen sydämenä toiminut luotettava mutta vanhentunut Wickströmin moottori oltiin muutama vuosi sitten vaihdettu Ivecon uuteen koneeseen.

Tämä muuan mies oli 60-vuotias Göran Ek. Hänen sukunsa oli kalastanut ammatikseen näillä vesillä jo tsaarin ajoista alkaen ja ilokseen Göran saattoi todeta että hänen poikansa Gösta jatkoi perinnettä. Itse asiassa Göstallakin oli jo kahdeksanvuotias poika Hans joka oli jo osallistunut usealle kalastusreissulle ja tuossa nuoressa pojassa oli myös selvät kalamiehen elkeet. Se tarjosi nykyisessä monimutkaisessa ja epävarmassa maailmassa jotain pysyvyyttä ja jatkuvuuden tunnetta. Tunnetta, ettei kaikki tehty työ sentään olisi valumassa hukkaan ja unohtumaan ajan julmaan juoksuhiekkaan johon se uppoaisi ja katoaisi kaiken muistin ulkopuolelle.

Vieressä laiturissa odotteleva Gunilla oli joku vuosi sitten remontoitu turistikäyttöön ja toiminta-alojaan laajentaneella Ekin perheyrityksellä oli sen lisäksi myös muutama melko suosittu saaristomökki ja siihen liittyvää ohjelmatoimintaa. Ihmisen täytyi keksiä kaikenlaista uutta leipänsä hankkimiseksi, varsinkin vähän syrjemmässä asuvan ihmisen jolla ei ollut toimistoviran suomaa varmaa ja vähällä vaivalla hankittua elantoa. Göran hoiteli osaltaan kesät yrityksen sitä puolta ja sehän sujui  itse asiassa varsin mukavasti. Vieraita oli alkanut tulla ulkomailtakin. Erityisesti, mistä lie syystä, heitä tuli eniten Aasiasta ja saaristoristeilyillä toimi varsinaisena oppaana Göstan kielitaitoinen vaimo Anna. Göran oli enempi kuskina ja sellaisena yleismies jantusena sekä eräänlaisena ikonina sillä varsinkin japanilaiset ja korealaiset naisasiakkaat olivat toistuvasti halunneet ottaa itsestään kuvan merikarhu-Göranin kainalossa. Välillä Göran ilahdutti vieraita haitarilla säestämillään saaristoruotsinkielisillä lauluillaan joitten sisältö oli sinänsä aina huomattavan härski mutta joitten kerrottiin sisältävän vain leppoisia tarinoita saaristolaiselämästä. Varsinaista kalastusta perheessä hoiti taas uudempi ja suurempi alus Märtha jota kipparoi Gösta.

Varsinaisen leipätyön lisäksi Gunillalle oli myös muuta käyttöä. Sellaista, jota perheyrityksen nettisivuilla ei mainostettu. Monimutkainen ja koko Ekin perheen mielestä järkensä menettänyt maailma oli pakottanut heidätkin tekemään tiettyjä moraalisia valintoja ja sen vuoksi Göran tarkkaili nyt marraskuista Suomenlahden keliä. Aluksella saattoi kyllä lähteä merelle aivan hyvin mutta tottumattomalle kyyti saattaisi olla ikävän keinuttavaa. Ja niitä tottumattomia oli taas pian tulossa kyytiin. Göran oli nimittäin toiminut jo jonkun aikaa poikansa Göstan kanssa vastarintaliikkeen etappimiehenä ja salakuljettanut ihmisiä maasta pois.

Aikanaan, joskus yli sata vuotta sitten suomalaiset olivat salakuljettaneet nuoria miehiä Ruotsin puolelle ja sieltä edelleen Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Nykyisin ei maasta salakuljetettu jääkäreiksi pyrkiviä, vaan aivan tavallisia ihmisiä eikä suuntana ollut Ruotsi vaan Viro. Näitä pakoon pyrkiviä ihmisiä kutsuttiin Suomessa viha-ajattelijoiksi ja äärihumanismin ideologian myötä totalitaristiseksi itsensä muuttanut yhteiskunta oli tarttunut heitä tukasta kiinni kaikilla mahdollisilla keinoilla. Aikaisemman vuosikymmenen puolella valtio oli tajunnut, että käytettävissä olevat keinot keinot olivat aivan liian heiveröisiä ja epämääräisiä joten eduskunta oli säätänyt kolme asiantilaa korjaavaa lakia.

Ensimmäisenä säädettiin Lex Jantunen jonka perusteella kaikki avointa maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat saattoi oikeudessa tuomita toimimisesta vieraan vallan hyväksi. Lain perusteena oli se, että epäiltiin Venäjän tukevan suomalaisia kansallismielisiä ja käyttävän heitä infosotansa välikappaleina. Toisin sanoen kansallismielisyydestä tuli uuden tulkinnan mukaan maanpetturuutta ja ainoa hyväksyttävä valtiouskollisuus oli EU-uskollisuus. Varsinaisia todisteitahan vieraan vallan hyväksi toimimisesta ei ollut mutta niin sanottua poliittista tahtoa sitäkin enemmän joten Venäjä-korttia käytettiin ahkerasti, vaikkei siihen tosiasiassa ollut mitään perustetta. Olihan sen takana kumminkin säädetty ja suurella enemmistöllä hyväksytty laki.

Toinen laki oli Lex Sågbom eli ”laki erillisiin ja erikseen määriteltäviin ihmisryhmiin kohdistuvasta törkeästä kunnianloukkauksesta”. Tämän lain turvin esimerkiksi toimittajat saattoivat tehdä joukkokanteen mediaa arvostellutta ihmistä kohtaan vaikka yhdenkään toimittajan nimeä ei oltaisi henkilökohtaisesti mainittu. Lain ja sitä soveltavien tuomioitten myötä tuomituille maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset nousivat niin suuriksi että ne tuhosivat niin tuomitun kuin hänen perheensä talouden pysyvästi ja lopullisesti. Media puolestaan hoiti tuomittujen lopullisen julkisen demonisoinnin varmistaen ettei tätä tuomionsa jälkeen koskaan palkattaisi mihinkään töihin. Kolmas laki puolestaan oli Lex Saarinen jonka mukaan viha-ajattelijoiden alaikäiset lapset otettiin välittömästi huostaan jo viha-ajattelua koskevan rikosilmoituksen teon jälkeen. Ja – Luoja nähköön – niitä rikosilmoituksia tehtiin herkästi. Huostaanottoa oltiin alettu käyttää poliittisena aseena.

Kun kaikkia lakeja ja vielä niitä edellisiäkin sovellettiin, oli valtakunnassa tullut käytännöksi että vääränlaisista facebook-kirjoituksista sai varautua istumaan 1 – 3 vuotta ja erillisten blogien pitämisestä blogin suosiosta riippuen sai 3 – 8 vuoden ehdottoman tuomion plus luonnollisesti talouden tuhoavat vahingonkorvausvaatimukset. Niin MV-lehden kuin Hommaforumin toiminta suomalaisessa verkossa oltiin jo aikaa sitten saatu estettyä ja näitten julkaisujen kiinni saadut vastuuhenkilöt istuivat pitkiä tuomioita joista osalla se kärsittiin vankimielisairaalassa. Sillä egohumanistiseen totalitarismiin siirtynyt maa ylitti järkyttävän helposti sen seuraavan ylitettävän kynnyksen eli oikeuslaitoksen ja lastensuojelun politisoitumisen jälkeen oli seuraavana vuorossa mielenterveyshoito ja menestyksekkäimmille kirjoittajille oltiin kirjoitettu psykiatrien toimesta M1-lähete joka käytännössä tarkoitti siirtymistä vankimielisairaalaan ja pysymistä siellä lopun ikänsä. Suomesta oli todellakin tullut uusi DDR. Suomessakin järjestelmän kyseenalaistaminen oli rikoksista suurin ja nyt se oltiin valettu betoniin. Betonissa raudoituksena toimi diagnoosi ”väkivaltaan avoimesti piiloyllyttävä ihmisyysvastais-nationalistinen mielialahäriö ICD-10: F21.88”.

Kaikesta tästä huolimatta maassa oli vielä ihmisiä jotka uskaltautuivat kirjoittamaan nimimerkillä ulkomaalaisiin palvelimiin turvautuen. Heitä etsi virkakoneiston lisäksi SPR:n ja Suomen Pakolaisavun yhdessä perustama ja valtiorahoitteinen Feminiittajärjestö jonka 200 innokasta työntekijää etsivät vihakirjoittajia oikeaoppisuuden suomalla uskonnollisuuteen verrattavalla innolla ja varmuudella. Aika ajoin myös onnistuen. Aika ajoin puolestaan kärähtäneet kirjoittajat ehtivät paeta ennen kuin poliisi sai heidät kiinni ja sen seurauksena maassa oltiin – tavallaan – tultu siihen tilanteeseen mitä kansallismieliset olivat halunneetkin. Rajavalvonta oli palannut. Tosin vain Suomesta poistuvia kantasuomalaisia kohtaan. Ruotsin puolelle oli sinänsä turha paeta sillä sieltä palautettiin Suomeen välittömästi käsi- ja jalkaraudoissa. Venäjä oli pakopaikkana suomalaisille jotenkin vieras ja vastenmielinen vaihtoehto vaikka Venäjän viranomaiset olivat ilmoittaneet antavansa suomalaisille kansallismielisille turvapaikan. Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä Norja, jonne pakeneminen tiesi joko hankalaa tunturireissua lähinnä Näkkälän seuduilta Norjan puolelle Kautokeinoon tai sitten Tenojoen ylitystä. Molemmissa vaihtoehdoissa pakenijoilla oli apunaan Lapin etappimiehet.

Toinen vaihtoehto oli Viro. Ja sinne Göran Ek oli tehnyt etappimiehenä jo neljä reissua. Kolme kertaa hän oli vienyt turvaan kokonaisen perheen ja yhden kerran yksittäisen mieshenkilön. Ekin perhe oli ollut toiminnassa mukana nyt vuoden. Kaava tällaiseen toimintaan oli tuttu. Göran oli ollut koko elämänsä mies joka oli lähinnä kiinnostunut pitämään huolen omista asioistaan mutta kerran hän oli eräässä kuppilassa noitunut jollekin tuttavalleen tilanteen mielettömyyttä. Olihan hän kumminkin seurannut asioita. Internet antoi siihen mahdollisuuden. Tuttava puolestaan oli samaa mieltä ja hän tunsi jonkun. Joka tunsi jonkun toisen. Sitten asiat etenivät. Ja niinpä Göranista oli tullut vastarintaliikkeen etappimies. Samoin kuin vaimostaan sekä Göstasta että hänen vaimostaan. Vaikka Göran oli kyllä sanonut, että ehkä olisi paras, että vain hän itse ottaisi riskin. Tästäkään toiminnasta kun ei selviäisi ilman vähintään parin vuoden linnatuomiota. Niin Gösta kuin Anna olivat todenneet, että för helvete, emme kai me ilkeä olla sormi suussa kun sinä panet yksinäsi hanttiin.

Göran kuuli että laituria kohti oli saapumassa auto ja hän kopautti piippunsa tyhjäksi saappaanvarteensa. Hän tiesi, että laiturille tuleva auto oli ensiksi käynyt ajamassa Ekin perheen kotirakennuksen pihalla ja autossa olevat ihmiset olivat nähneet ikkunalla palavan kaksi kynttilää. Vanha jääkärien merkki turvallisesta reitistä oli tullut uudestaan käyttöön. Auto ajoi laiturin viereen ja sieltä purkautui kuskin eli paikallisen kirjanpitäjän Peter Grönstrandin lisäksi neljä ihmistä jotka Peter oli käynyt hakemassa Hämeenlinnasta. Väinö Viitamo, 48-vuotias sähköteknikko. Hänen vaimonsa Eeva, 46-vuotias pankkivirkailija. Ja heidän 16-vuotias poikansa Ville sekä 14-vuotias tyttärensä Veera. Väinö näytti jollain lailla alistuneelta ja masentuneelta. Eevan kasvot olivat itkettyneet mutta heidän lapsiensa kasvoilta näkyi lähinnä kylmä viha.

He nimittäin tiesivät että heidän isänsä Väinö oli viimeisen viiden vuoden ajan pitänyt suosittua kansallismielistä ”Ukkosen Ääni”-blogia. Väinö oli vuosi takaperin kertonut lapsilleen tästä, ottaen tietoisen riskin. Olihan käynyt pari kertaa niin, että joissain perheissä lapset olivat kulkeneet Pavlik Morozovin ylpeää tietä ja ilmiantaneet kansallismielistä viha-ajattelua levittävät vanhempansa opettajilleen ja opettajat puolestaan viranomaisille. Kummassakin tapauksessa vanhemmat oli vangittu ja ilmiannon tehneet lapset olivat päätyneet välittömästi huostaanotetuiksi ja laitoksessa kouluttaneet itsensä rappionarkomaaneiksi. Mutta olihan se virallisen näkemyksen mukaan kuitenkin suotavampi vaihtoehto kuin elää viha-ajattelijan perheessä. Tilastotappio, jonka saivat aikaan vanhempien väärät näkemykset.

Viitamon lapset olivat toimineet toisin ja todenneet isälleen, että paina perkele päälle vaan. On tätä monikultturismin hulluutta jo katseltukin eikä Hämeenlinnan kouluissakaan siltä oltu vältytty. Hoida vaan joku varasuunnitelma jos käry käy. Niin suksitaan silloin tästä maasta huitulan helvettiin. Ja Väinö oli tehnyt työtä käskettyä. Hänellä oli yhteyksiä muihin niin sanottuihin viha-ajattelijoihin jotka kaikki päivystivät internettiä, erityisesti Feminiitta-järjestön facebook-sivuja. Vaikka feminiitat olivat sinänsä palkattuja ammattilaisia, niin heidän intonsa oli puolestaan amatöörimäistä ja facebookissa kerrottiin löytyneistä vihjeistä ja oletuksista viha-ajattelijoiden henkilöllisyydestä turhan avoimesti. Feminiittoja saattoi nimittää valtiorahoitteiseksi Rasmus-järjestöksi myös kaikkine sen puutteineen. Kaikilla Väinön kaveripiiriin kuuluvilla oli prepaid-puhelimet joilla saatettiin esittää varoitus tarpeeksi ajoissa.

Lisäksi Väinö ja Eeva olivat päättäneet myydä hiljattain maksetun omakotitalonsa ja muuttaa vuokralle rivitalokolmioon. Myynnistä saadut rahat talletettiin ja osittain sijoitettiin virolaisen Ühispankin tilille. Ühispank oli irroittautunut ruotsalaisesta omistuksesta ja siirtynyt täysin virolaisiin käsiin siinä vaiheessa kun Viro oli puolestaan irroittautunut sekä EU:sta että eurosta. Viitamoitten rahat olivat Virossa paikallisina krooneina. Ja niille rahoille oli nyt käyttöä. Sillä vuorokautta aikaisemmin Väinö oli saanut tekstiviestin tuntemattomasta numerosta. Viestissä luki: ”Miten olis biljardinpeluu huomenna? H”. Viesti oli selvä. H tarkoitti sitä, että lähettäjä oli Höhlämö-blogin ylläpitäjä. Ja itse viesti tarkoitti sitä, että ”olet käryämässä näillä hetkillä”.

Tähän oltiin varauduttu. Väinö soitti puolestaan omasta prepaidistaan puhelun Peter Grönstradille jonka numeron hän oli saanut vastarintaliikkeeltä. Sovittiin, että Viitamot ajaisivat eräälle levikkeelle kymmenen kilometriä Hämeenlinnasta eteenpäin, jättäisivät autonsa sinne ja hyppäisivät Peterin kyytiin. Peter puolestaan soitti Göranille joka laittoi aluksen valmiiksi ja soitti sen jälkeen puhelun Viroon. Viitamoille oli ilmoitettu, että matkaan mahtuisi vain yhden matkalaukullisen verran tavaraa. Matkalaukut oltiinkin pakattu jo aikaa sitten.

Viitamot nousivat Peterin pakettiautosta ja kättelivät Görania. Väinö totesi:

- Kiitän sinua tästä mahdollisuudesta. Ilman sinua minä olisin muutaman päivän sisällä vankimielisairaalassa ja lapseni huostaanotettuna jossain laitoksessa. Piru tietää, mitä heille siellä tapahtuisi. Tietysti tuntuu siltä että elämä on romahtanut täysin, sillä kaikki mitä me olemme saaneet perheenä aikaiseksi jää nyt tänne lopullisesti, eikä paluuta ole. Ei ainakaan tähän maailmanaikaan.

Göran vastasi:

- Ette ole tyhjän päällä. Ymmärrän, että teillä on säästöjä Viron puolella ja vastarintaliike on siellä kyllä auttanut persaukisiakin. Samoin kuin Viron valtio. Te olette siellä tervetulleita ja teitä kohdellaan poliittisina pakolaisina. Ja mitäs muitakaan te olette. Käydäänpä läpi muutama asia. Tulkaas käymään tuolla alhaalla:

Göran johdatti Viitamot hyttiin, aukaisi sen seinässä olevan piilotetun salvan ja sen jälkeen paljasti kätketyn tilan.

- Laittakaa matkalaukkunne tuonne valmiiksi. Niitä ei saa jättää merkiksi ylimääräisistä matkustajista. Te voitte olla matkan aikana toki tässä hytin puolella. Siinä on paljon mukavampi matkustaa. Olen laittanut kaasulämmittimen päälle joten palella ei tarvitse. Mutta jos huudan hälytyksen niin menette kaikki tuonne piiloon ja olette turpa rullalla. Minulla ei ole mukanani asetta. Niin kuin tiedätte, niin virkakoneistossa käydään kovaa kissanhännänvetoa eikä Merivartiosto ole suostunut kyttäämään Suomesta poistuvia aluksia todeten että he ovat merivartijoita eivätkä poliittisia poliiseja. Sen sijaan sitä varten on perustettu Poliisin Merivalvontayksikkö ja sen jäsenet ovat puolestaan varsin liipasinherkkiä. Niillä kun on lähes joka kipossa yleensä muitakin kuin pottunokkia. Jos ne löytävät salakätkön, niin peli on silloin pelattu eikä ole muuta mahdollisuutta kuin antautua. Ampumalla me emme tästä selviä.

- Ymmärretty.

- Niin kuin huomaatte, niin minulla on tuolla hytin puolella selvästi näkyvissä viisikymmentä litraa virolaista pirtua ja sata kartonkia tupakkaa. Ne ovat hämäykseksi. Jos Poliisin Merivalvontayksikkö tulee tarkastamaan paatin, niin ne saattavat tyytyä siihen huomioon että käräyttivät salakuljettajan. Siitä saadut sakot minun perse kestää jo sinänsä ja vastarintaliike auttaa siinäkin. Vaan mitenkäs, onko teillä miten paljon kokemusta merimatkustamisesta? Siis tällaisilla pienillä paateilla?

- No ei. Täysiä maakrapuja ollaan. Me ollaan pari kertaa käyty Tallinnassa ja Tukholmassa niillä uivilla itäkeskuksilla.

Göran kaivoi taskustaan pilleriliuskan.

- Voi olla sitten viisainta että otatte tuosta jo valmiiksi matkapahoinvointilääkkeen. Merenkäynti Suomenlahdella on suhteellisen kova. Mitään vaaraa se ei aiheuta mutta tämä kippo kyllä tulee heittelehtimään melko lailla. Vaarallisin vaihe on silloin kun olemme Suomen aluevesialueella. Kun siirrymme kansainväliselle vesille niin minä laitan Viron lipun paatin salkoon. Sekään ei välttämättä estä poliiseja, on nimittäin niin että poikani ilmoitti hetki sitten tiedon että teistä kaikista on annettu etsintäkuulutus jossa kerrotaan erityisesti sinun, Väinö, olevan aseistetun ja vaarallisen. Sitten kun saavumme Viron aluevesille niin vaara on ohi. Matka tulee kestämään kaikkiaan noin viisi tuntia. Siellä hytin jääkaapissa muuten on tarjolla voileipiä ja juomaa jos sattuu nälättämään.

Ei nälättänyt. Matka alkoi, keskimoottori aloitti hitaan jyskeensä joka olisi toisissa olosuhteissa ollut varmaan unettava ja Viitamon perhe huomasi että Göranin käsitys ”suhteellisen kovasta merenkäynnistä” oli hieman erilainen kuin heillä joten perheenjäsenet lähinnä istuivat hytissä tuijottaen polviinsa. Kukaan ei kumminkaan onneksi alkanut oksennella ja tilannetta helpotti se että Göran kävi huikkaamassa hytin puolella:

- Ylitimme juuri Suomen aluevesirajan! Näkyvissä ei ole kuin yksi venäläinen öljytankkeri. Minä lyön nyt Viron lipun salkoon.

Hytissä Viitamon töyssyisästä merenkulusta kärsivä perhe puhui keskenään siitä, kuinka he saisivat uuden elämänsä Virossa alkuun. Kaikki oli vielä niin epävarmaa, eivätkä he olisi halunneet muuttaa pois Hämeenlinnasta. Mutta he ymmärsivät, että heillä ei ollut vaihtoehtoa. Suomi ei ollut enää se maalauksen Suomi-Neito joka puolusti lakikirjaansa hyökkäykseltä vaan syötti sen sille vapaaehtoisesti. Nyt hyökkääjänä ei ollut kylläkään kaksipäinen kotka vaan kahdentoista tähden hirviö jonka maakunnaksi Suomi oli vapaaehtoisesti muuttanut itsensä. Hirviö, joka määritteli toimensa fanaattisimpien egohumanistien halujen mukaan ja joka määritteli maltilliset ihmiset ääriaineksiksi. Ei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta ja odottaa parempaa tulevaisuutta. Virossa ei uhkaisi ainakaan vankila eikä myöskään politisoitunut psykiatri tai lastensuojelun työntekijä. Väinö pyysi anteeksi kaikesta niin lapsiltaan kuin vaimoltaan mutta he vastasivat, että mitä muutakaan sinä olisit voinut tehdä. Alistua sanaakaan sanomatta? Yritithän sinä sentään jotakin.

Matka kansainvälisellä merialueella sujui töyssyistä kyytiä lukuunottamatta rauhallisesti mutta sen loppuvaiheessa Göran puhui hyttiin mikrofonin kautta:

- Nyt on tilanne sellainen että ollaan melkein Viron aluevesillä. Mutta tuolta sivusuunnasta on alusta kohti tulossa Poliisin Merivalvontayksikön alus. Vähän edempänä, Viron puolelta on puolestaan tulossa Viron Merivartioston alus. Olen ottanut siihen yhteyttä radiolla ja kertonut aluksella olevan poliittisia pakolaisia. Ne painavat tänne myllyt höyryten. Ja myllyt ovat täysillä minullakin. Mutta niin on poliisillakin. Nyt on sitten vähän aikaa tosi keikkuvaa kyytiä kun tuo tuulikin on yltynyt.

Seuraavan kymmenen minuutin aikana Viitamoille hahmottui se, mitä on pelko. Loppuisiko matka kuitenkin pidätykseen ja siirtymiseen suomalaisen armottoman hallintojärjestelmän pompoteltavaksi? Kuka vankilaan, kuka laitokseen ja kuka työttömäksi? Mutta sitten kuului kaiuttimesta Göranin ääni:

- Tulkaas kattomaan tänne kajuutan puolelle. Mutta kannattaa pitää päät suhteellisen alhaalla.

Göran oli kajuutassa ja hän oli laittanut päähänsä kommandopipon. Viitamot näkivät että virolainen alus oli ajanut Gunillan ja suomalaisen poliisialuksen väliin. Aluksen kannella oli kaksi miestä ja jalustalla oleva konekivääri. Aluksen radiosta kuului keskustelu:

- Eestin merivartioston alus Lootsi 4 soomlaiselle poliisialukselle! Te ole Eestin aluevesillä. Poistuka välittömästi, tai me olla pakotettu avaaman tuli!

- Täällä Suomen Poliisin Merivalvontayksikön alus Veronika 3. Epäilemme että tuolla kalastusaluksella on etsintäkuulutettuja ja vaarallisia suomalaisia rikollisia.

- Eestin aluevesillä ei päde soomlaset etsintäkuulutukset.

- Eivät ehkä, mutta Suomi tulee esittämään heistä luovutuspyynnön.

- Luovutuspyynnöt käsitellään maissa eikä merellä. Poistukaa aluevesiltämme välittömästi!

Kajuutassa nähtiin kuinka virolainen merivartiomies veti konekivääristä liikkuvat taakse. Suomalainen poliisialus kääntyi ja alkoi kulkea kohti kansainvälisiä aluevesiä. Radiosta kuului:

- Eestin merivartioston vartioalus Lootsi 4 pakolaisalukselle. Teille on hyväksytty saapuminen turvasatamaan. Me saatamme teidät.

Väinö sanoi Göranille:

- Mutta kuinka sinun käy? Nehän varmasti valokuvasivat aluksesi? Ja eikös tässä ole se gps-tunnuskin?

Göran otti kommandopipon päästään ja vastasi:

- Noo… minä vähän teippailin alusta ennen kuin lähdettiin. Niin kuin minä olen aina ennenkin tehnyt. Minä revin ne teipit tuolla satamassa huuthemmettiin. Poliisi kuvasi virolaista kalastusalusta Dagmar 4:ää jota ei ole olemassakaan ja Suomeen päin palaa suomalainen alus Gunilla. Eikä tuo kommandopipokaan ollut ihan suotta päässä. Eivätpähän tunnistaneet minua. Ja kun minä palaan Suomeen niin minähän olen vain tavallinen salakuljettaja. Jos satun jäämään kiinni. Ja tämän aluksen gps-tunnus on sattumoisin erään virolaisen kalastusaluksen tunnus. Gunillan gps-laite on tällä hetkellä Märthassa jolla Gösta ajelee parhaillaan paskarinkiä Porvoon saaristossa. Älkää te siis minusta huoliko. Teidät täytyy nyt saada turvaan Viroon. Ja tuo virolainen merivartioalus saattaa meidät perille. Niin on tehty ennenkin. Virolaiset ymmärtävät tilanteen Suomessa ja auttavat meitä.

Niinhän se alus saattoi ja virolainen merivartiomies heilautti kättään tervehdykseksi Gunillalla matkustaville ihmisille ennen kuin Lootsi 4 kääntyi takaisin merelle. Lopulta Gunilla saapui Viinistun kylässä sijaitsevalle laiturille jossa heitä vastassa oli myös muuan mies. Hän oli Hannes Häyrinen, iältään 37-vuotta. Häyrinen oli toiminut aikanaan rajavartijana Kilpisjärvellä ja työnsä ohella osallistunut ahkerasti yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä facebookissa että omassa blogissaan. Feminiittajärjestö oli selvittänyt Häyrisen henkilöllisyyden ja hän oli paennut maasta tuntureitten kautta hiihtäen Norjan puolelle. Sieltä hän oli tullut Tanskan kautta Viroon ja alkanut toimia vastarintaliikkeen aktivistina. Hän tervehti Viitamoita lämpimästi.

- Tervetuloa tänne vapaaseen Viroon. Turvaan. Täällä teistä pidetään huolta. Minä ajan teidät Sakun kuntaan Tallinnan eteläpuolelle. Siellä on suuri suomalaisyhteisö. Osa heistä on paenneita toisinajattelijoita niin kuin te ja suurin osa on suomalaisia yrittäjiä perheineen. Yrittäminen kun on Suomen puolella tehty jo lähes mahdottomaksi mutta virolaiset ovat toivottaneet suomalaisen osaamisen tervetulleeksi. Viihdytte varmasti siellä mutta tietysti halutessanne voitte tietysti muuttaa minne haluatte. Tarjoamme teille tilapäisen majoituksen mutta ymmärtääkseni teillä on Ühispankin tilillä sen verran rahaa, että pystytte ostamaan oman asunnon nopeasti. Töitä täällä on osaavalle tarjolla mutta teidän kaikkien kannattaa osallistua ensiksi viron kielen kursseille.

Väinö vastasi:

- Ja senhän me teemme. Ei meillä ole täällä tarkoitus jäädä elintasopakolaisiksi. Mutta entäs lapset?

- Sakussa on suomalainen koulu. Tosin sen pääopetuskieli on viro sillä teidänhän täytyy sopeutua virolaiseen yhteiskuntaan. Mutta lapsillenne järjestetään aloituskurssi jonka myötä he pääsevät kyllä rullille mukaan. Samoin teille opetetaan viron kieltä. Ja te kaikki tulette saamaan Viron kansalaisuuden nopeutetulla käsittelyllä. Viro kun ottaa nämä tällaiset asiat melko vakavasti.

Kiitos, Hannes, totesi Väinö ja kääntyi sitten Görania päin:

- Kuinka voisin kiittää sinua avustasi? Meille on nyt tarjottu mahdollisuus uuteen elämään. Ja ilman sinua se ei olisi onnistunut.

- Varmaankin niin, että pidät yllä sitä vihablogiksi haukuttua sivustoasi. Minulla on kykyjä merellä mutta ei niinkään sanallisesti. Me kaikki toimimme omalla tavallamme.

Väinö perheineen kätteli Görania joka meni alukselleen, repi siitä hämäysteipit irti ja käynnisti moottorin. Viitamot katselivat Hanneksen kanssa kuinka alus katosi horisonttiin ja siirtyivät sitten Hanneksen autoon. Aloittamaan uuden ja tuntemattoman elämän. Mutta ainakin he saattoivat tehdä sen vapaina. Muistaen koko loppuikänsä muuan miestä joka odotti heitä laiturilla Porvoon Pellingissä.


27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jotain tollasta oon itekki miettiny että veneellä pakoon suomesta.

Porvoon kieppeiltä lähtiessä suorin ja nopein reitti veisi Tallinnan itäpuolelle Lahemaan kansallispuistoa kohti. Heralahti on suhteellisen suojainen paikka rantautua tai voihan rantautumisen sitten jättää johonkin muuhunkin paikkaan.
Kirkkonummen kieppeiltä lähtiessä Naissaari tai Prangli riippuen tuulen sorrosta sillä sortaako tuuli itään vai länteen on vähänlaisesti merkitystä kun pitää mennä etelään ja Viron rannikko on syvää joten karille koliseminen on epätodennäköistä.

T:labrotta

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Hieno tarina. Mutta kammottava.

WhiteHunter kirjoitti...

Niin, lait ovat niin kuin ne kirjoitetaan. Se ryhmä joka on vallassa, määrittelee sen mikä on oikein ja mikä on väärin. Turkissa laki muuttuu ja kuolemantuomio tulee takaisin rangaistus valikoimaan. Vallan kahvassa oleva määrittelee sen, milloin rikos on niin vakava että henki lähtee.

Tuossa viikonloppuna oli kahvipöytä keskustelu siitä, millaista oli elämä 1980-90. Loppujen lopuksi, se oli turvallista.
Kun vertaa sitä nykyiseen yhteiskuntaan.

Ykän tarina oli taas hieno ja hyvin kirjoitettu. Mieleen jäi kysymys, kuinka saisimme luotua tuollaisia hiljaisia organisaatioita. Niin, että kun tilanne tulee eskaloitumaan, olisi jokin turvaverkko olemassa. On sinänsä kurjaa, että tämä meidän yhteiskuntamme on luisumassa tuohon Ykän kuvaamaan suuntaan.

Teen pienen ennustuksen: Vuoden 2019 vaalien jälkeen, säädetään laki jossa tulee "Yle-veroa" vastaava maksu, jolla tuetaan nykyisiä sanomalehtiä. Siten että maksavien tilaajien lähteminen esim Hesarista, ei enää häiritse toimittajien luovaa työtä ja epistolan saarnaamista.

Tuossa aikaisemmin oli Uusi Suomi kirjoitti aika lohduttomasti. Rivien välistä tuli selväksi, että Suomeen muodostuu tulevaisuudessa samanlaisia gettoja kuin ruotsissa. Linkki juttuun

Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, mutta eniten sääliksi käy niitä, jotka ovat syntyneet tällä vuosituhannella. He joutuvat kärsimään siitä, että yhteiskuntamme horjuu maahantunkeutujien aiheuttaman turvattomuuden takia.
Tulevaisuudessa ihmiset alkavat olla yhä enenmän kotonaan tai pienissä ryhmissä niin että eivät joudu tekemisiin kaduilla notkuvien etnisten jengien kanssa.

Jos sattuu niin, että tv:stä ei tule mitään mielenkiintoista, niin tässä on aika mielenkiintoinen sarja. Tässä linkki Black market serjaan.
Viceland
Tuolla hakusanalla Viceland ja Vice, tuntuu löytyvän mielenkiintoisia dokkareita.
mm, muotia käsittelevässä sarjassa, opin että intiassa tehtävissä happoiskuissa, ei naisten päälle heitetä vain kasvoille happoa, vaan sitä kaadetaan myös sukupuolielimille. Vaikka yksi sarja käsitteli muotia ympäri maailmaa, niin tuo sarja ei todellakaan näytä pelkkää ruusuista kuvaa. Nuo sarjat kertoo asioista ja antaa ihmisille ajattelemisen aihetta, eivätkä tyrkytä suoraan mielipiteitä tai vastauksia.

Lemminkäinen kirjoitti...

Oikeastaan Göranin sivubisnes johtui Suomen muuttuneesta kielilaista, siis virkamiesruotsista. Pirullisesti rakennettu oravanpyörä "pakkoruotsi - virkamiesruotsi" oli viimeinkin saatu purettua Suomen sisukkaiden kielisoturien ansiosta. Ruotsin valta Suomen alueilla ei loppunut v. 1809, se jatkui muodossa virkamiesruotsi. Kun suomalaiset kärvistelivät tsaarin vallan alla, niin Suomen alueiden virastoissa oli virastokielenä ruotsi. Fazer, Stockmann + muut Euiroopasta tulleet, niin heistä tuli automaattisesti ns. "suomenruotsalaisia". Ruotsin vallan aikana suomenkieliset vaihtoivat nimensä (osa heistä) ruotsalaisiksi nimiksi, päästäkseen hieman ylöspäin yhteiskunnan portaissa. Mm. Anttilasta tuli aikoinaan Antell. Viime vuosisadalla kouluihin runnottu pakkoruotsi ja virastoihin runnottu virkamiesruotsi korreloivat keskenään. Jotta kaikilla Suomen kansalaisilla olisi tasavertaiset ja teoreettiset mahdollisuudet hakeutua "kaksikielisten" kuntien ja valtion virkoihin, niin kaikkien on tasavertaisuuden nimessä pakko opiskella ruotsia. Kuten sanottua, niin pirullisempaa oravanpyörää on vaikea löytää. Kun kielivaade oli uuden kielilain myötä laitettu pelkästään viranomaisen vastuulle, niin ruotsin kieli ei enää työllistänyt "suomenruotsalaisia" samassa mittakaavassa valtion ja kuntien virkoihin. Jaettaessa valtion ja kuntien virkoja, niin ruotsin osaaminen oli suurin meriitti. Vähemmistönä ja enemmistön keskellä oli suurin osa "suomenruotsalaisista" oppinut suomen ihan luonnollisesti ja kaksikielisinä he olivat etuiluasemassa työmarkkinoilla. Uuden kielilain myötä heidän työttömyytensä nousi. Ylessä heitä oli enää n. 5% henkilöstöstä ja esimerkiksi Vantaan virastoissa oli ruotsia osaavia 2,7% henkilöstöistä ja he uudelleen organisoituina palvelivat vain ruotsinkielisiä. Närpiö oli mennyt konkurssiin, kun valtio oli poistanut tomaattituet ja närpiöläiset (koska Ruotsi huseerasi aikoinaan myös Viron rannikoilla) hakivat uutta onnea Virosta, Munsalan Soutajien ja Göranin avustuksella.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Labrotalle, Yhel Turkkulaasel, WhiteHunterille ja Lemminkäiselle & kiitos kommenteistanne.

Labrotta: Omalla kohdallani tarvitsisin kyllä vaikkapa sinun apuasi tuossa paattihommassa. Minä kun olen täysi maakrapu.

Yksi Turkkulaanen: Kiitokset. Nykymeininkiä kun katselee niin voidaan todeta myös että ”mahdollinen”.

WhiteHunter: Ja nykyisten lakien pohjaideologia ainakin näitten kysymysten kohdalla määritellään egohumanistien kaikkein hörhöimmässä osastossa ja median vahvasti tukemana. Poliitikot eivät uskalla panna noille vatipäille hanttiin enää ollenkaan. Joskus 1980-luvulla elämä oli turvallisempaa ja ennen kaikkia silloin oli vielä ihan perusteltu usko tulevaisuuteen. Se ghettojen tuleminen ja yhteiskuntarauhan rapistuminen tiedetään ennalta ja hulluinta on, ettei sille silti tehdä mitään. Ja veikkaan että veikkauksesi sattuu oikeaan. Palkasta räpsäistään tietty prosentti median tukiveroa.

Lemminkäinen: Luulen tosin että tommoset tavalliset ruotsinkieliset saaristolaiskalastajat eivät siihen ankkalammen kovimpaan ytimeen kuulu. Löytyy ruotsinkielisissä ihan yhtä persaukisia kuin suomenkielisissä.

Anonyymi kirjoitti...

Veneistä
Moottoriveneen syväys on yleisesti ottaen pienempi kuin vastaavan kokoisen purjeveneen joten suomenlahden suomenpuoleisen rannikon mataluus on vähemmän ongelmallinen moottorivenettä silmällä pitäen.

Jos tarkoituksenamme on päästä nopeasti viron aluevesille se onnistuu helposti menetelmällä hanaa niin perkeleesti kaakkoon ja suunta etelään.
Normaalisti ajetaan väylää pitkin jolloin kurssi pyritään pitämään samana kuin merikorttiin merkitty väylä. Jos kuitenkin on tähdellistä lähinnä päästä nopeasti viroon otetaan kurssi etelään ja vähät välitetään sorrosta.
Sorto jos siis et tiennyt on tuulen ja merivirtojen aiheuttamaa ja vaikka alus olisi kurssissa tismalleen voi tuuli ja merivirrat liikuttaa sitä sivusuunnassa isojakin matkoja.
Normaalissa ajossa kun seurataan väyliä tällä on suuri merkitys mutta avomerellä kun syvyyttä on takuulla ihan riittävästi ja tarkoituksena on nopeasti päästä viron aluevesille ei se niin just oo.
Sit ku viron aluevesille on päästy voi hengähtää ja hakeutua väylälle ja sitämyötä satamaan tai johonkin suojaiseen paikkaan odottelemaan.
Viron rannikko toisin kuin suomen etelärannikko on suhteellisen syvää ja saaria on vähän.

T Labrotta

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina taas synkkään alkutalen iltaan, ja kyllä luulen että tuollaista lossitoimintaa nähdäänkin jossain välissä. Ensi alkuun varmasti vapaaehtoispohjalta, koska Viron puolella suorastaan metsästetään taitavia ja kokeneita suomalaisia duunareita, eritoten ICT-alalla. Eikä ne paikalliset palkatkaan ole yhtään hassumpia. En kuitenkaan voi olla nillittämättä yhdestä pienestä yksityiskohdasta: Loppua kohden oli parissa kohtaa Göranin nimi vaihtunut Gunnariksi. Pikkuvika, helppo korjata (toisin kuin suomen mukavaltion politiikka)

--Madri

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Labrotalle ja Madrille & kiitos kommenteistanne.

Labrotta: Kiitos lisäyksistä. Minä kun olen noissa meriasioissa kirjaimellisesti maallikko.

Madri: No hemmetti, kiitos asiallisesta nillittämisestä. Sitä joskus sokeutuu omiin teksteihinsä eikä rouvakaan tuota sensuuriviranomaisena toimiessaan huomannut. Virhe korjattu.

Anonyymi kirjoitti...

Mainio tarina taas kerran, mutta toisaalta pelottava. Monissa kansainvälisissä tilastoissa kärkisijoilla keikkuvan Suomen kohtaloko on muuttua Pohjois-Koreaksi? Siltä se vähän näyttää. Toistaiseksi vain hirtehishuumorin ja epäluulon sävyttämissä tunnelmissa on voinut seurata Ilja Janitsikiniin kohdistunutta vainoa ja ihmismetsästystä. Miestä syytetään rikoksista, joista voisi saada 13 vuoden tuomion! Eihän Suomessa edes murhasta saa moista. Kyllä nyt on niin kovat piipussa ja ammutaan pahasti yli. Toivoisin, että myös ulkomailla alettaisiin kiinnittää huomiota siihen, mitä täällä oikein tapahtuu. Nyt en panisi pahakseni, vaikka Suomi nostettaisiin isoihin otsikoihin negatiivisessa mielessä.

Mahtaakohan rouva Merkel olla syntyperältään hämäläisiä, kun tuntuu tuo sytytyslanka olevan tosi pitkä vai onko huoli oman jakkaran heilumisesta tullut niin suureksi, että täytyy vihdoinkin tehdä jotakin, mitä olisi pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten? Nyt hänen ministeriönsä on ilmoittanut, että EU:n tulee kääntää Välimerellä Afrikasta tulevat "alukset" takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin. Täysin käsittämätöntä on ollutkin, että EU:n suosiollisella avustuksella on sallittu ihmissalakuljettajien afäärit jopa nin pitkältä hakea ihmisiä Eurooppaan kuin 20 kilometrin päästä Libyan rannikolta. Naurettava on ryhtiliikkeen yritys; tuskin siitäkään mitään tulee, kun joidenkin bisnekset kärsii pahasti. Ihmissalakuljetuksella kun italialaiset mafiosot ovat omien sanojensakin mukaan tienanneet paremmin kuin huumeilla ja ketjussa on mukana paljon muitakin, viimeisenä lenkkinä Suomenkin SPR, Luona ym. "yleishyödylliset" ja veroja maksamattomat säätiöt ja järjestöt.

Ei taaskaan hyvältä näytä. Talvi tulee ja pakkanenkin puree, kaikkia tasapuolisesti. Etelän pojille alkaa tulla kylmä ja miesten vaatteita toivotaan lahjotettaman vastaanottokeskuksiin. Tästä huushollista ei kyllä irtoa ensimmäistäkään. En anna rahaa enkä tavaraa yhteenkään hyväntekeväisyystarkoitukseen, ellei sen kohde ole selvästi kotimaassa. Pellet saavat hyppiä punaisine nenineen jossakin muualla kuin minun olohuoneeni televisiossa.

Rouva Ano







Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Rouva Ano ja kiitokset. Sinänsä Janitskinille ei vaadita kolmeatoista vuotta vaan tuo on semmonen kooste kaikkien mahdollisten syytteitten maksimimäärästä. Selvää on joka tapauksessa että häkki heiluu vuosiksi jos mies saadaan Suomeen. Seppo Lehdon oikeudenkäynti oli hyvä ennakkotapaus. Turvan soittamisesta tuli 2 v 5 kk.

Mitä tulee Välimerellä oleviin aluksiin niin eurooppalaisilla mailla olisi kyky pommittaa siellä satamarakennukset tuhannen paskan päreiksi. Sen jälkeen ilmoitettaisiin nätisti että tässä oli pieni vinkki. Merkel itsessäänhän on DDR:n kasvatteja ja se kyllä näkyy. Mahdatko tunnistaa erään nuoren naisen tästä kuvasta?

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2013/05/21/article-2328536-19EB9CC3000005DC-960_634x391.jpg

SPR:ää ja näitä muita maahanmuuttoteollisen koneiston edustajia minä pidän lähinnä järjestäytyneen rikollisuuden edustajina.

Qroquius Kad kirjoitti...

Omaa tekstiään ei pysty oikolukemaan, tai ainakaan minä en pysty: väärin kirjoitettu sana tai sanamuoto pysyy sellaisena aivojen tulkitessa sen aina uudestaan siihen muotoon, jonka pitäisi lopulta näkyä kaikkien muiden luettavana.

Toisaalta aina oppii uutta, kuten termille "sorto" muitakin merkityksiä kuin "työnorjat sorron yöstä nouskaa!" Norjat saavat todellakin vääntää parit työtunnit noustakseen läpi kaiken maailman huulirasva-tuulirasvaisten virt(s)aviivaisuuksien maastohiihtonsa päälle langettaman yön läpi.

Mutta itse bloggauksen aiheeseen: miksi pitäisi paeta vihollisen edessä?

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun Ykä linkkasi tuon Merkelin nuoruuskuvan, niin tässä hieman vanhoja musta-valkovalokuvia, tuo on naturistiblogi joten ei kannata työmaalla kauheasti tiirailla. Se onkin toinen juttu ovatko noi aitoja Merkel-kuvia, mene ja tiedä? Jutussa myös muita tapauksia alastomista poliitikoista. Cicciolina ei esiinny noissa jutuissa, mutta hän pääsi Italian parlamenttiin nakuilemalla joskus 1980-luvulla ja hän on minulle ainakin se tunnetuin vilauttaja-poliitikko. Homma oli hyvin hallussa koska hän oli esiintynyt aikuisviihde-elokuvissa.

Janitskinista lukaisin sen verran, että hän on lähtenyt Barcelonasta Andorraan, sehän on siinä kivenheiton päässä Pyreneillä. Juju on siinä että Andorra ei ole EU-maa, joten siellä ei toi eurooppalainen pidätysmääräys päde. Tavallaan toi on keskisormen nosto Suomen oikeuslaitokselle, valtamedialle ja eräille poliitikoille.

Pohjois-Koreasta kuuluu tällaista, että noin kohdellaan vanhuksia ja sotaveteraaneja sielläpäin maailmaa. Valtiolla ei taida oikein olla varaa maksaa eläkettä vanhuksille, sama kohta edessä Suomessa? Ei olisi ainakaan mikään ihme tällä velkaantumistahdilla....

Raiskailevista "pakolaisista" vielä sananen, muistissa on ne Kölnin uudenvuodenjuhlallisuuksien taharrus-sattumukset ja niitä alastomana protestoinut sveitsiläinen artisti-taiteilija Milo Moiré. Miten se alastomuus sitten estää raiskaajaa toimimasta, se jäi minulle epäselväksi?

Tässä eräs hänen toinen tempauksensa, hän on pukeutunut jonkunlaiseen peililaatikkoon ja hän antaa uppo-outojen ihmisten kosketella hänen rintojansa ja vaginaa. Luvan kanssa toki, mutta on toi jotenkin niin sekavaa toimintaa etten vieläkään ymmärrä miten toi voisi vaikuttaa raiskauksia vähentävällä tavalla? Ei muuta kuin VOK:in lähelle pyörimään, niin siinä olisi kosketusautomaatti valmiina....

- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: ” Miksi pitäisi paeta vihollisen edessä?”. No, jos vihollinen on sillä hetkellä ylivoimainen niin kannattaa vetäytyä, kerätä voimia ja ampua sitten puskista selkään.

Soomepois: Kiitos linkeistä. Ensimmäisestä voi sanoa, että en minä kyllä Merkeliä niistä nakupelleistä välttämättä löytänyt ja toisaalta mitä hyötyä sitä jotain 1970-luvun tuheroa on sinänsä kytätäkään. Janitskinin varmaankin kannatti lähteä sinne Andorraan sillä Suomi haluaa hänet vankilaan epätoivon vimmalla. Pohjois-Koreasta: perhana, tuostahan saattaa hallituksemme saada ideoita. Hittoako niitä vanhuksia ruokkimaan kun tärkeämpiäkin, joskaan ei suomea ymmärtäviä kohteita rahoille on. Mitä tulee tuohon ns. aktivistiin niin minusta hän kuuluu siihen sarjaan joille pääasia on ekshibitionismi eikä varsinainen mielenosoitus.

Anonyymi kirjoitti...

Tere. Rouva Ano toi julki ajatukseni jo pidemmältä ajalta eli onko Italian rannikkovartiosto täysin sikäläisen mafian talutusnuorassa ellei jopa sen miehittämä. Kun se tuntuu olevan salakuljettajien taksipalvelu, joka kuskaa pakoloiset suoraan Libyan rannikolta Italiaan.
Huru-ukko

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Huru-ukko. Tämähän on täysin mahdollista. Tosin siihen kannattaa lisätä se länsimaisten humanistien totaalinen sinisilmäisyys.

Anonyymi kirjoitti...

MV vastaan taas yksi kampanja.

Kova kuume MV.

http://blogit.savonsanomat.fi/mita-sita-tyhjaa/kiima-mv-lehdesta/

Tämäkin mainittu juttu oli foliot osastolla,
kuten voisi luulla ei ollut kotimaan uutisissa.

http://yle.fi/uutiset/3-9270738

Suvakkius on myös sairautta.

Becker kirjoitti...

Minäpä olen nuorena miehenä käynyt turistiseurueen kanssa Itä-Berliinissä ja silloin ihmettelin että miten tällainen järjestelmä voi olla mahdollinen ja tuumasin että Suomesta ei sellaista voi koskaan tulla. Nytpä perkele näyttää siltä että kyllä se vaan voi olla mahdollista. Jos ei nyt ihan yksi yhteen, mutta henkisesti meininki alkaa jo sitä muistuttamaan.

Vesillä liikkumiseen ei tänä päivänä välttämättä sen kummempia taitoja tarvita, riittää että on kohtuullinen GPS-laite. Tuolla meinaan on veneilijöitä liikenteessä ja yleensä tehokkailla paateila, joilla ei ole hölpäsen käsitystä vesillä liikkumisen säännöistä ja tavoista. Navigaattoria kun tiirustelee, niin matka joutuu ja sitten kun aparaatti hajoaa, niin soitellaan hätäkeskukseen että tulkaa hakemaan meidät pois. Kartat ja kompassit saatta olla, mutta niistä ei yleensä ymmärretä sen enempää kuin hesalainen feministi kuulamoottorin käynnistämisestä.

Itsekkin joskus miettinyt, että liukaskulkuinen vene olisi poikaa, kun olen tottunut rannikolla asumaan, mutta ne eivät ole pikkuraha investointeja. Sellaisella olisi kätevä vaihtaa maisemaa kun olo alkaa tuntua ahdistavalta.

Mukava tarina kyllä muuten vaikka vähän tummansävyinen, mutta loppu hyvin. kaikki hyvin.

Qroquius Kad kirjoitti...

Tuo Pohjois-Korea -uutinen oli jotain, mikä pistää totisesti miettimään: puhutaan sotaveteraaneista, joista sikäläinen yhteiskunta haluaa päästä eroon vaikka vain perhetasolla, alkajaisiksi.

Korean sotahan oli yksi kansainvälisen kommunismin kauheimmista aikaansaannoksista: sota pyyhki Korean niemimaan kaksi kertaa melkein päästä päähän ja lopputuloksena oli silti status quo ante bellum, poislukien se tuhottu niemimaa ja miljoona surmattua ihmistä. Mutta tuo oli todella uutinen, ettei tätä sotaa pidettäisi Pohjois-Koreassa samanlaisessa arvossa kuten esim. Suurta Isänmaallista sotaa (joka alkoi vasta 1941; se talvijuttuhan oli pelkkä pikku rajakahakka...).

Onko tässä nyt nähtävissä Kylmän sodan viimeisen rintamalinjan murtumisen, tai lientymisen alku? Jos on, millaiseksi se muodostuu: onko jossain pohjoiskorealaisessa ohjussiilossa tälläkin hetkellä vanha kenraali, joka hivelee peukalollaan sitä punaista nappia joka lähettää kaiken mitä on Etelä-Koreaan ja Japaniin? Hän tietää Järjestelmän saattavan romahtaa koska tahansa, mutta ei minne tai edes miten voisi paeta, saati saada omaisiaan turvaan...onko siis parasta painaa nappia ja poistua historiaan palaen kunnian tulessa...

Onko tämä Ei siksi, että

Lemminkäinen kirjoitti...

Qroquius Kad! Niin, miksi paeta! Kuten sanottua, niin Kimin diktatuuri P-Koreassa ei pysyisi pystyssä päivääkään ilman poliisin ja armeijan tukea. Sama mekanismi pätee myös Suomen sananvapaus ja mielipidediktatuurissa. Sananvapautta rajoittavat mielipidediktaattorit saavat diktatuurimekanismikaavan mukaan apua Suomen armeijalta ja poliisilta jos diktatuuriin kyllästynyt kansa pistää Heihulinaksi ja Ranttaliksi. Ne jyrää meitin..

Lemminkäinen kirjoitti...

Asiayhteydessä kuuluisa "Se pyörii sittenkin" mielipide johti siihen, että Galileo Galilei sai olla arestissa loppuikänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Synkkää, synkkää... Riippuen miten jenkkilöissä käy ratkaistaan meidänkin tulevaisuus.
Hitleryn valinta jatkaa nykymenoa ja tuhoaa euroopan alle 10 vuodessa.
Ruotsissa ruotsalaisista tulee vähemmistöä jo 2025 vaikka matuilu lyötäisi heti poikki.
Obama on lahjoittanut ainakin 700 miljoonaa taalaa moskeijoiden rakentamiseen lähi-itään, joten ihmekös sieltä löytyy rahoitus niiden tänne rakentamiseen!

-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle, Beckerille, Qroquius Kadille, Lemminkäiselle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Ano: Tuo Kuosmanen on ihan tolkullinen mies ja selittää varsin hyvin miksi MV yritetään jyrätä. Mietin vaan että kuinkahan pitkään kaveri saa pitää blogiaan Savon Sanomissa.

Becker: Kyllä sillä Itä-Berliinin tiellä ollaan ja vauhti vaan kiihtyy. Itsehän olen suunnistanut vain maastossa enkä ole koskaan hankkinut gepsiä. Paperikartta ja kompassi rulettaa eikä niistä lopu akku ikinä.

Qroquius Kad: Näyttää siltä että viestisi jäi jotenkin kesken mutta idea selvisi kyllä. Pohjois-Korea on aiheena minulle vähän hankala, koska koko maa menee jotenkin järjen ja ymmärryksen tuolle puolelle.

Lemminkäinen: Luulen tosin, että suomalainen poliisi ja sotilas ei ihan vähällä lähde lahtaamaan kansalaisia pelkän mielipiteen vuoksi.

Tvälups: Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla. Trump on avoin kortti mutta Hillaryn kohdalla tietää jo mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa tulevaisuus näyttää synkältä. ja voi sanoa, että se ei vaan tapahtunut vaan sen annettiin tietoisesti tapahtua.

Lemminkäinen kirjoitti...

Ykä, eikös Suomen poliisi ole jo nyt lähtövalmiudessa jahtaamaan Suomen kansaa? 50 mielipidediktatuurin robottia on kohta valmis iskemään väärin laulavaa kohtaan, koska melodian sanat ja sävellys on kirjoitettu Vallan oman säveltäjän toimesta ja jos kansalainen viheltää tai laulaa nuotin vierestä ja omin sanoin, niin jury on yksimielinen päätöksessään ja on turha haaveilla tangokuninkuudesta muutamaan vuoteen. P-Korean ja Suomen poliisilla ja armeijalla ei ole periaatteessa mitään eroa, koska poliisi ja armeija on ohjelmoitu: Tottelemaan. Ilman Tottelevaisuus-ohjelmointia ei Ensimmäinen ja Toinen rytinä olisi ollut mahdollista, eikä oikestaan mikään rytinä. Robotit ovat aina valmiina.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Lemminkäinen. Ymmärrän toki pointtisi enkä itse perusasiasta ole eri mieltä. Mutta on kuitenkin selvää että suomalaisella viranomaisella kynnys ampua kanssakansalaiselleen kuulaa kalloon on sentään korkeampi kuin hänen pohjois-korealaisella kollegallaan.

Lemminkäinen kirjoitti...

Ykä, en minäkään ihan viimisen päälle ja tosissani usko että Suomen poliisi alkaisi ihan hulvattomasti ammuskelemaan Suomen kansalaisia, koska elämme eri kulttuurissa mitä pohjoiskorealaiset ja olemme mentaliteetiltämme ihan erilaisia mitä he ovat. Minulla nyt vaan on tapana hieman kärjistellä asioita ja kirjoittaa sen mukaisesti. Terkkuja.

Qroquius Kad kirjoitti...

Ei se jäänyt kesken, tuossa kävi niin että ensin kirjoitti, sitten muutti sanamuotoja ja pyyhki entisiä yli ja kun lopulta oli tyytyväinen, ei huomannut enää sitä viimeistä riviä, joka oli siis poistotavaraa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Lemminkäiselle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

Lemminkäinen: Jokainen tyylillään. Terkkuja sinnekin.

Qroquius Kad: Okke.