UHRIKSI KELPAAMATTOMAT

Eli ymmärrysharjoitus aiheesta uhristatus ja ugristatus

Tässä matkan varrella olen kirjoittanut eräitäkin ymmärrysharjoituksia joilla olen pyrkinyt hahmottamaan kuinka suvaitsevais-tiedostava ajatusmaailma toimii ja minkä vuoksi. En ole päässyt harjoituksissani juuri alkua pidemmälle ja voi olla, etten pääsekään, sillä tällaisen tavallisen raappahousujätkän ja tiedostavan ihmisen ajattelumaailmat eivät kertakaikkiaan kohtaa. Asiaa voisi verrata siihen, että yrittäisi pyörittää pelkästään Windowsille tehtyä ohjelmaa Mäkillä taikka toisinpäin.

Sen olen kyllä hahmottanut, että suvaitsevais-tiedostava ihminen ei voi, tai lähinnä ei halua nostaa uhristatuksen asemaan (ja kyllä, juuri nimenomaan hänellä nykyisin se oikeus on, ei kenelläkään muulla) muita kuin tietynlaisia ihmisiä. Suvaitsevais-tiedostavan ihmisen sertifikoiman uhristatuksen omaavilla ihmisillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä:

1. He asuvat tai ovat sukujuuriltaan mahdollisimman kaukana Suomesta.

2. He puhuvat kieltä, joka on mahdollisimman kaukana suomen kielestä.

3. He näyttävät mahdollisimman paljon toisenlaisilta kuin kantasuomalainen.

4. Heidän kulttuurinsa on mahdollisimman kaukana kantasuomalaisesta kulttuurista.

5. He ovat sellaisten kansojen edustajia, joita maailmassa on selvästi enemmän kuin suomalaisia jotka puolestaan muodostavat maailman ihmisistä hyvin, hyvin pienen vähemmistön.

Jos mietitään suvaitsevaisen (ja sitä myötä kyseenalaistamattoman) uhristatuksen saaneita kansoja niin ensimmäisenähän sellaisen saivat somalit, joita löytyy maailmasta noin 15 – 17 miljoonaa. Tuoreimmat suosikithan ovat tietysti arabit, joita puolestaan on maailmassa tommonen vaivainen 450 miljoonaa. Lisäksi suosikkeja ovat iranilaiset sekä Afganistanista (lue: Iranista) tulevat pataanit, tadzikit sekä hazarat joita yhdessä afganistanilaisiksi kutsutaan vaikka sellaista kansaa ei varsinaisesti ole olemassakaan. Uusi aalto on tulossa Afrikasta ja sieltä on luonnollisesti luvassa uusia suosikkikansoja.

Koska itse elän tylsässä ja mielikuvituksettomassa insinööritodellisuudessa tulee mieleeni se, että olisihan tässä lähempänäkin kansoja jotka ovat suoranaisessa sukupuuton ja totaalisen tuhoutumisen vaarassa.

Lukija voi tietysti kysyä, että mitäs kansoja nämä tämmöiset ovat ja vastaus on tietenkin että suomalais-ugrilaiset kansat.

Suomalais-ugrilaisista kansoista vain unkarilaiset (yhteensä maailmassa noin 14,5 miljoonaa), suomalaiset (yhteensä maailmassa noin 6 miljoonaa) ja virolaiset (yhteensä maailmassa noin vähän päälle miljoona) ovat suhteellisen selvillä vesillä. Ne elävät omassa valtioissaan jotka keskittyvät hoitamaan oman kansansa asioita. Tai no, ainakin Unkari ja Viro tekevät niin. Suomen poliittinen eliitti puolestaan keskittyy EU:n määräämään yleisafrikkalaisuuteen ja vaatii suomalaisia nauttimaan siitä. Pääosa muista suomalais-ugrilaisista kansoista asustaa Venäjällä, jossa ne ovat häviävän pieniä sirpalekansoja. Luonnollisesti ne ovat kohdanneet niin venäläistä kuin erityisesti aikanaan neuvostoliittolaista terroria ja suoranaista kansanmurhaa eikä nykyinenkään Venäjä ole kovin kuuluisa siitä, että se kauheasti panostaisi vähemmistöjensä hyvinvointiin.

Mutta suurin syy siihen, miksi nämä kansat ovat vaarassa hävitä sukupuuttoon on yksinkertaisesti massan laki. Näitten kansojen asuma-alueilla ne ovat jääneet venäläisiin nähden pieneksi eristetyksi vähemmistöksi ja sen seurauksena kyseisten kansojen ihmiset ovat pikku hiljaa menettämässä kielensä ja vaihtamassa äidinkielekseen venäjän. Kun kansa menettää kielensä, se menettää pikku hiljaa myös kulttuurinsa ja identiteettinsä. Sen myötä kansa sulautuu suurempaan eikä sitä lopulta enää ole olemassa. On vain olemassa suurempaan kansaan sulautettuja ihmisiä ja katoava muisto jostain, joka joskus oli. Tämän hiljaisen sukupuuton myötä tuhoutuu satojen sukupolvien historia, kulttuuri ja perinne ja sitä myötä palanen sitä suvakkiemmekin suuresti mainostamaa kulttuurista monimuotoisuutta. Mikä menetetty suomalais-ugrilainen kulttuurinen monimuotoisuus ei puolestaan suvakkejamme kiinnosta. Se kun on väärän väristä, siitä ei saa moraalisäteilypisteitä eikä sen avulla voi boostata omaa egoaan.

Käydäänpä hieman läpi näitä uhanalaisia suomalais-ugrilaisia kansoja. Aloitetaan liiviläisistä.

Liiviläiset ovat (tai olivat) siinä mielessä poikkeuksellinen suomalais-ugrilainen kansa, että se ei asusta Venäjällä vaan Latvian Kuurinmaalla mutta se käy siinä mielessä esimerkiksi hyvin, että mikäli liiviläisen kansan ja kulttuurin haluaisi säilyttää, niin juna meni jo. Liiviläisiä on meinaan jäljellä enää noin kolmesataa ihmistä ja yksikään heistä ei puhu enää äidinkielenään liiviä. Viimeinen liiviä äidinkielenään puhuva ihminen eli Grizelda Kristiņa kuoli 103-vuotiaana vuonna 2013.

Sinänsä Latviassa pyritään elvyttämään liivin kieltä joten tällä hetkellä muutama kymmen ihminen on opetellut sitä, mutta äidinkielenään sitä ei puhu enää kukaan ja mitä varmimmin ei tule puhumaan enää koskaan. Liivin kielen kohdalla mitään heprean kielen elvyttämiseen verrattavaa ei tule koskaan tapahtumaan. Liiviläiset ovat tosiasiassa kuolleet sukupuuttoon.

Jos siirrytään Venäjän puolelle, niin sukupuuton partaalla olevia kansoja on paljon. Aloitetaan lista ja käydään läpi muutama:

Vepsäläiset

Vepsäläisistä asuu pääasiassa Äänisen ja Laatokan läheisyydessä Karjalan tasavallassa sekä Pietarin ja Vologdan alueilla. Vepsäläisiä on jäljellä noin kuusi tuhatta joista vepsää puhuu äidinkielenään eri lähteistä riippuen 3.600 – 5.000 ihmistä. Niin vepsän kieli kuin vepsäläiset kansana ovat sukupuuton partaalla.

Vatjalaiset

Vatjalaiset asuvat Venäjällä melko lähellä Viron rajaa. Vatjalaisia on jäljellä enää noin seitsemänkymmentä. Vatjan kieltä äidinkielenään puhuvia on noin 30 – 40 ja he ovat kaikki ikäihmisiä. Kieli ei enää periydy tuleville sukupolville. Niin vatjan kieli kuin vatjalaiset kansana ovat sukupuuton partaalla.

Inkerikot

Inkerikot asuvat Venäjällä Inkerin alueella. Inkerikkoja on jäljellä vähän toista tuhatta ihmistä. Inkeroisten kieltä puhuu nykyään hieman toista sataa ihmistä. Niin inkeroisten kieli kuin inkerikot ovat sukupuuton partaalla. Inkerikkoja ei pidä sekoittaa inkeriläisiin jotka ovat suomalaisia jotka siirtyivät Ruotsin vallan aikana Inkerinmaalle ja joita alettiin Mauno Koiviston hölmöntölväyksen myötä palauttaa Suomeen. Olen itsekin työni puolesta törmännyt ”inkeriläisiin” jotka ovat suurin piirtein joitain kirgiisejä.

Karjalaiset

Karjalaiset ovat Itä-Karjalassa asuva, hieman edellisiä suurempi kansanryhmä. Karjalaisia on noin 45.000 ihmistä. Aikaisempiin suomalais-ugrilaisiin ihmisryhmiin verrattuna heitä on melko paljon, mutta toisaalta jos maailmasta häviää 45.000 karjalaista niin jäljellä on nolla karjalaista ja jos noin 450 miljoonasta arabista häviää 45.000 arabia niin jäljellä on edelleenkin noin 450 miljoonaa arabia.

Karjalaisten väkiluku on viimeisen sadan vuoden aikana radikaalisti vähentynyt lähinnä venäläistämistoimenpiteitten johdosta. Vuonna 1926 Itä-Karjalassa oli noin 100.000 karjalaista (ja noin 154.000 venäläistä). Vuonna 2010 Itä-Karjalassa oli noin 45.000 karjalaista (ja noin puoli miljoonaa venäläistä). Myös karjalan kieli on häviämässä. Vuoden 2010 väestönlaskennassa karjalaa ilmoitti koko Venäjän federaatiossa puhuvansa enää 25 600 henkilöä. Niin karjalan kansa kuin karjalan kieli on sukupuuton ja häviämisen partaalla. Karjalaisten hidas sukupuuttoon kuoleminen ei kiinnosta suvaitsevais-tiedostavaa eliittiämme.

Ja otetaanpa sitten tähän pari hieman isompaa suomalais-ugrilaista vähemmistöä, jos kohta nekään eivät voi väkimäärällään suuressa Venäjässä elvistellä.

Udmurtit

Udmurtit ovat suomalais-ugrilainen kansa, joka asustaa pääosin Udmurtian tasavallassa Venäjällä hieman Ural-vuoriston eteläpuolella. Udmurtit ovat omassa maassaan vähemmistö, sillä heitä on Udmurtiassa vain 28 prosenttia. 62 prosenttia on venäläisiä. Udmurtteja on 642.000 mutta heistä udmurtin kieltä puhuu enää vain 340.000 ihmistä.

Marit

Marit asuvat Venäjällä noin suurin piirtein Volgan mutkan tienoilla mistä suomalaisten sanotaan aikanaan lähteneen kulkemaan Suomea kohti. Ehkä se oli alkusuomalaisilta hyvä valinta, sillä mareja on Marin tasavallassa vain 44 prosenttia väestöstä kun taas venäläisiä on 47 prosenttia. Maritkin ovat vähemmistö omassa maassaan.

Otetaan vielä esimerkkinä kaukaisempiin sukulaisiimme eli uralilaisiin kuuluvat nenetsit.

Nenetsit

Nenetsit asuvat ihan hornanperheenpohjoisessa  Jamalin- ja Taimyrin niemimailla Jäämeren rannalla. Nenetsejä on noin 40.000 ja he ovat eräänlaisia Venäjän saamelaisia. He ovat poronhoitoa harjoittava alkuperäiskansa jonka elämää haittaa alueella voimakas venäläisten öljy- ja kaasuteollisuus. Periaatteissa nenetsien elinolosuhteitten heikentymisen vastustaminen voisi olla jopa muodikasta koska sehän täyttää kaikki vihreät oletusarvot. Pieni alkuperäiskansa, jonka elinolosuhteet muuttuvat mahdottomaksi suuremman kansan teollisuuden vuoksi ja vielä sellaisen teollisuuden joka lisää sitä kuuluisaa hiilijalanjälkeä.

Mutta onko suomalainen suvaitsevais-tiedostava ihminen nostanut meteliä nenetsien vuoksi?

Ei ole. Ei hän todennäköisesti edes tiedä, että mitä helvattuja nenetsit ovat.

Puurostaan valittavan arabijätkän hyvinvointi kiinnostaa häntä paljon enemmän. Suomalais-ugrilaisten heimojen tila ei kiinnosta häntä, sillä:

1. He asuvat liian lähellä Suomea.

2. Heidän kielensä on liian läheinen suomen kielelle

3. He eivät eroa ulkonäöltään kantasuomalaisista juurikaan.

4. Heidän kulttuurinsa ei eroa merkittävällä tavalla suomalaisesta kulttuurista.

5. He edustavat epämuodikkaita kansansirpaleita, jotka eivät kiinnosta suvaitsevais-tiedostavaa ihmistä. Ennen kaikkea heistä ei saa moraalisäteilypisteitä joilla voi paistatella toisille suvaitsevais-tiedostaville ihmisille.

Suvaitsevais-tiedostavat ihmiset ovat kiinnostuneista toisenlaisten kansakuntien edustajista. Kansakuntien, joitten vaikutuksesta Eurooppaan kertoo eräs näitä kansakuntia edustava mies:

Kiitokset Junes Lokalle videon käännöksestä. Oletettavasti hän saa jälleen syytteen käännösrikoksesta. On vaan mielenkiintoista odottaa, missä muodossa ja millä perusteella syyte luetaan, sillä videollahan poskeaan soittaa kongolainen heppu.

Ja laitetaanpa vielä soimaan musiikkinäytteet likimain kaikilla suomalais-ugrilaisilla kielillä (ja tästä videosta kyseinen ymmärrysharjoitus sai itse asiassa alkunsa).