PUNAINEN VALPO JA VIHREÄ VILPO

Jos ajatellaan tilannetta, jossa Suomen suurin kaupunki nimittää nettipoliisiksi poliittisen aktiivin, niin terveemmässä yhteiskunnassa muistuteltaisiin punaisen valpon ajoista ja todettaisiin että ehkä me emme niitä aikoja enää kaipaa. Helsinki kuitenkin on tehnyt näin ja nimittänyt virkaan aktiivivihreän Teemu Hokkasen. Ehkä Helsingissä on sama linja kuin suomalaisessa poliittisessa ja virkakoneistossa eli vihreät & punavihreät ajatukset ja ideologia eivät ole varsinaisesti politiikkaa ensinkään vaan kiveen hakattuja inhimillisiä totuuksia jotka ovat politiikan yläpuolella ja näin ollen kyseenalaistamattomia. Äkkiseltään tulee mieleen tiettyjä yhteiskuntia joissa näin on ajateltu. Tuolta historian puolelta. Korean niemimaan pohjoispuolella sellainen vaikuttaa vieläkin. Miettikääpäs muuten piruuttanne minkälainen joukkorääkyminen olisi alkanut jos Hokkasen tilalle oltaisiin nimitetty persujen aktiivijäsen?

Tämä kyseinen Hokkanen on nyt avautunut blogissaan vihapuheesta, sen sisällöstä ja määrittelystä. Blogi toimii poliisin nettisivujen kautta joten sen voi sanoa edustavan poliisin virallista linjaa. Takerrutaanpas muutamiin yksityiskohtiin, niin kuin meillä viha-ajattelijoilla tuppaa ikävä tapa olla. Ensimmäiseksi:

Valtaväestö ei kaipaa yhtä vahvaa suojelua kuin vähemmistöryhmät. Tämä johtuu siitä, että vähemmistöllä ei yleensä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia syrjiä enemmistöä siten, että sillä olisi yhteiskunnan mittakaavassa vaikutusta. Toisin päin kylläkin.

Omaksi onnekseen kyseinen Hokkanen käytti lauseessaan termiä ”yleensä”. Sillä kyllähän vähemmistö voi syrjiä enemmistöä. Muistellaan esmes Irakia, josa Saddam Husseinin sunnalainen hallinto kyykytti šiialaista enemmistöä. Täällä Suomessakin vähemmistönä olleet ruotsinkieliset kartanonherrat ovat kyykyttäneet suomenkielistä enemmistöä.

Mutta täällä nykyisessä Suomessa (niin kuin monessa Länsi-Euroopan maassa) ollaan siinä paradoksaalisessa tilanteessa että osa enemmistöstä poliittisen ja virkakoneistonsa kautta kyykyttää enemmistöä vähemmistön puolesta. Mitä muutakaan on tämä ns. positiivinen erityiskohtelu eli käytäntö jossa haittamaahanmuuttajat ohittavat suomalaiset niin asuntojonoissa kuin julkisen sektorin työllistämisessä? Mitä muutakaan on se, että niin poliittiselle kuin virkakoneistolle ei ole ongelma haittamaahanmuuttajien tekemät murhat, tapot, pahoinpitelyt, ryöstöt ja raiskaukset sekä heidän aiheuttama tolkuton – enemmistöön kohdistuva – taloudellinen rasite. Sen sijaan kyseiselle koneistolle on ongelma siitä, että enemmistön edustajat avautuvat kyseisestä tilanteesta katkeraan sävyyn. No, Hokkanen jatkaa ja pistää peliin komean ja hyväksi havaitun kliseen:

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kiihottamisrikoksen säätämisen taustalla ovat Suomea sitovat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet.

Voi todeta, että kyseinen Hokkanen puhuu tässä nimenomaan poliitikkona eikä käytännön asioihin keskittyvänä virkamiehenä. Hän tietää oikein hyvin itsekin, että ei ole olemassa mitään ”sitovia kansainvälisoikeudellisia velvollisuuksia” jotka vaativat maita, mm. Suomea ottamaan vastaan maahanmuuttajia jotka tulevat maahan ainoastaan parantaakseen omaa elintasoaan ja vielä kantaväestön kustannuksella. Ei ole olemassa myöskään mitään sopimusta jonka mukaan kantaväestön tulisi sietää kyseisen maahantulijaporukan kantaväestöön kohdistamaa väkivaltaa. Ei ole myöskään olemassa sopimusta joka kieltäisi tämän asiantilan arvostelemisen. Mutta poliisin sijaan poliitikkona toimiva Hokkanen luottaa virkapuvun tuomaan arvovaltaansa ja ajattelee ihmisten uskovan että kyseiset sopimukset ovat olemassa ja Suomi on ne ratifioinut.

Hokkanen jatkaa:

Demokraattisen oikeusvaltion tehtävänä on huolehtia siitä, että vähemmistöjä suojellaan enemmistön ylivallalta. Tämä on sekä eurooppalaisten että suomalaisten arvojen mukaista.

Voi todeta, että Suomessa vähemmistöt eivät todellakaan ole enemmistön ylivallan alla, vaan tavalliset ihmiset joutuvat kumartamaan vähemmistöjen edessä ja pakkokumarruttajana toimii poliittinen ja virkakoneisto. Pakkokumarruttamisen perusteena ovat sekä äsken mainitut olemattomat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet sekä ns. eurooppalaiset arvot, jotka tosin ovat vihervasemmistolaisten aivan omin neuvoin määrittelemiä arvoja jotka pohjautuvat puhtaaseen utopistiseen ideologiaan. Hokkanen unohtaa tietoisesti sen, että demokraattisen oikeusvaltion tehtävänä on myös suojella kansalaisiaan virkakoneiston poliittiselta mielivallalta ja laittaa lisää löylyä:

Vihapuhe ja sen kylkiäisenä usein tuleva yhteydenottojen ryöpytys kaventaa myös sananvapautta ja yhteiskunnallista keskustelua. Poliitikoilla, tutkijoilla, toimittajilla ja kaikilla muillakin ihmisillä on edelleen oltava mahdollisuus toimia ja julkituoda mielipiteitään eri vähemmistöistä ilman, että eri mieltä olevat yrittävät vaientaa heitä esimerkiksi vainoamalla tai uhkailemalla, unohtamatta vähemmistöjen itsensä kohtaaman väkivallan riskin nousua.

Toteaa poliitikko Hokkanen samalla kun hän virkansa suomin valtuuksin on kaventamassa sananvapautta ja yhteiskunnallista keskustelua. Monikultturismia kannattavilla ihmisillä on kyllä erinomaiset mahdollisuudet saada sanansa julki. Kas kun eihän heidän puolellaan ole kuin koko valtamedia. Ja jos puhutaan vähemmistöihin kohdistuvasta väkivallan uhasta niin siinä Hokkanen toistaa samaa iskulausetta jota on hoettu jo noin viisitoista vuotta. Haittamaahanmuuttajien kantaväestöön kohdistama väkivalta on virkakoneiston kohdalla hyväksytty jo uudeksi normaalitilaksi, mutta se kansallismielisen poskensoiton aikaansaama väkivalta-aalto loistaa edelleenkin poissaolollaan. Mutta se ei Hokkasta haittaa, sillä hän – hyvänä poliittisena poliisina – tietää, että haittamaahanmuuttajan vihateko ei ole vaarallista. Ainoastaan kantaväestön edustajan vihapuheeksi Hokkasen tulkitsema sana on vaarallinen.

Joskus punaisen valpon aikaan sen palkkalistoille otettiin pelkästään poliittisin perustein valittuja öykkäreitä. Näköjään nykyinen poliisimme ei halua oppia historiasta vaan mieluummin toistaa sitä. Silloin punaisen valponkin aikaan sorron kohteena olivat tavalliset ihmiset jotka olivat huolissaan Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta.