maanantai 20. marraskuuta 2017

KANSANKODIN EVAKOT

Malmön taajama-alue, Burlövin kunta, joskus tulevaisuuden Ruotsissa


Niin kuin koko lounais-Skånessa oli myös pienen Burlövin kunnan Dalbyvägenillä sijaitsevalla pienkerrostaloalueella menossa Ruotsin historian suurin muutto-operaatio. Talojen pihoilla odotti suuri määrä konttirekkoja ja eräässä asunnossa 42-vuotias Kenneth Beckman, joka pakkasi tavaroitaan yhdessä 14-vuotiaan tyttärensa Sofian kanssa huomasi että juuri heidän pihalleen tullut rekka oli tullut paikalle aina Kiirunasta saakka. Niillä oli nyt tulenpalava kysyntä ja rekkakuskit ajoivat ympäripyöreitä päiviä. Kenneth otti asiakseen – ehkä lähinnä siksi, että tuntisi olevansa edes jollain lailla tilanteen hallitsija – huomauttaa tyttärelleen:

- Muistathan Sofia, että valtion järjestämään kuljetukseen saa laittaa vain kuution verran tavaraa yhtä taloutta kohti. Tilaa ei ole enempää. Omaan autoon saamme sitten mahtumaan jonkun verran lisää mutta on harkittava tarkkaan mitä ottaa mukaansa. Kun paluuta ei sitten enää ole. Jos jotain olennaista sattuu unohtumaan.

- Jaa muistanko? Anskumä mietin… joo, kai minä muistan kun sinä sen varmaan viidennen kerran sanot. Yleensä minä ymmärrän sanotun kyllä ensimmäisellä kerralla. Jos en ymmärrä, niin sitten kysyn. Joten tuo papukaijaimitaatiosi on turhaa. Ja alkaa tässä olla kaikki välttämätön jo kasassa. Tuo taulutelevisio ei siihen kuljetusboksiin kyllä mahdu. Sen voisi heittää parvekkeelta pihalle. Sitä ei viittis noille helvetin riekkujille jättää.

- Kun ei oikein voi. Kas kun muuttovalvoja kävi listaamassa tänne jäävät arvotavaraksi luokiteltavat esineet. Ne pitää jättää uusille tulijoille ja jos ne on tarkastuksen jälkeen tahallisesti hajoitettu, niin me joudumme korvaamaan ne.

Sofia kantoi kahta täyteen survottua putkikassia eteiseen, rojautti ne lattialle ja katsoi isäänsä ilmeellä jossa näkyi paljon kaikkea mutta ei tippaakaan kunnioitusta.

- Niin isä, oliskohan sinun ja sen helvetin ämmän kannattanut aikanaan vähän ajatella? Sinun ja muitten samanlaisten lapasten. Tätähän te kerjäsitte ja nyt tätä sitten saadaan. Osani saan minäkin vaikken kerjännytkään. Meidät häädetään kodistamme, suurin osa irtaimistostamme ryöstetään ja vielä laskutetaan päälle jos ryöstetyissä tavaroissa on vikaa.

- Ei meitä teknisesti ottaen häädetä. Kyllähän me voitaisiin jäädä, jos vaan haluaisimme ja…

Sitten Kenneth huomasi itsekin sanojensa onttouden ja älysi olla hiljaa. Hän muisti sanonnan jonka mukaan totuus koskee eniten ja hänen tyttärensä puhui totta. Niin Kenneth kuin Sofian helvetin ämmäksi nimittämä nainen eli hänen äitinsä ja Kennethin ex-vaimo Agnetha olivat molemmat olleet pitkäaikaisia valtiotieteitten opettajia Malmön yliopistossa. He olivat myös sosialidemokraattisen puolueen aktiivijäseniä ja kannattivat fanaattisesti ruotsalaista hyvinvoivaa kansankotia ja sen käsitteen laajentamista koko maailmaan. He uskoivat monikulttuurisuuteen ja vastustivat rasismia sen kaikissa muodoissa niin kuin kuuliaisen humanismin supervallan kansalaisen kuuluikin. He olivat olleet riemuissaan, kun ruotsidemokraatit oltiin kielletty puolueena EU:n rasismin- ja nationalisminvastaisen direktiivin perusteella. Ja he olivat myös ihmetelleet inhoa tuntien, kuinka Suomi ei ollut kieltänyt maan suurimmaksi puolueeksi nousseita perussuomalaisia.

Sofia ei ollut koskaan omaksunut heidän – välillä kieltämättä hurmoksellista – humanismiaan vaikka he olivat kyllä yrittäneet opettaa sitä hänelle. Yhdeksänvuotiaana Sofia oli kieltäytynyt jopa osallistumasta pride-marsseille joihin hän oli aikaisemmin pukenut kiltisti sateenkaarivaatteet päälleen. Koska ei tyttöä väkisin kantamaankaan voinut ruveta eikä marssilta tietenkään voinut jäädä pois, niin he olivat vieneet Sofian hoidettavaksi Kennethin sisarelle ja hänen miehelleen. Marssissa saattaisi aina sanoa, että Sofia oli kipeä. Siihen marssiin katkesivat myös Agnethan ja hänen sisarensa välit pysyvästi. Kun he hakivat Sofiaa kotiin, totesi sisar:

- Niin katsokaas, Sofia kertoi meille että hän ei halua tulla sille marssille mukaan, koska hän on alkanut jo hahmottaa tiettyjä asioita. Muun muassa sen, että hän on tyttö ja haluaa olla tyttö. Eikös se ole vähän sillä lailla, että jos pieni lapsi mieltää jonkun asian luonnottomaksi, niin silloin se todellakin on luonnoton? Vaikka sitä kuinka epistolana julistettaisiin.

Sisar muuttui Beckmanin perheessä välittömästi epähenkilöksi.

Olivathan he toki nähneet ne ongelmat mitä Malmössäkin oli vuosien varrella ilmennyt. He tiesivät että noin puolet kaupungista oli täydessä anarkiassa ja sen anarkian aikaansaaja ei puhunut ruotsia. Mutta he olivat olleet aivan varmoja että kyse oli vain siitä, että niin ruotsalainen yhteiskunta kuin ennen kaikkea perinteinen medelsvensson ei ollut vieläkään oppinut vastaamaan oikealla tavalla monikulttuurisuuden sosioekonomisiin haasteisiin ja muuttamaan haasteen hyödyksi. Ajattelua ja suoranaista itselleen valehtelua helpotti se, että he asuivat pienen Burlövin kunnan puolella vaikka se Malmön taajama-alueeseen laskettiinkin ja alue oli yksityisten vartiointifirmojen suojelema sekä tarpeeksi kaukana niistä ns. sosioekonomisesti haastavista alueista.

Hänen vaimonsa Agnetha oli pari vuotta aikaisemmin vastannut sosioekonomiseen haasteeseen ottamalla eron Kennethistä ja menemällä yksiin jonkun arabimiehen kanssa. Agnetha oli kertonut onnellisena kuinka Abdelkader oli saanut hänen tukahdutetun naiseutensa puhkeamaan sen kauneimpaan kukkaan. Kenneth puolestaan teki niin kuin perinteinen 2000-luvun ruotsalainen mies yleensä teki eli ei tehnyt mitään vaan alistui tilanteeseen. Sofia sen sijaan oli katkaissut välinsä äitiinsä kokonaan ja ilmoittanut että jos se arabijätkä tulee heidän kotinsa kynnyksen yli niin hän salvoo siltä munat. Häpeillen Kenneth oli alkanut oppia hyväksymään sen tilanteen, että Sofia oli tämän yksinhuoltajaperheen mies. Olihan Agnetha yrittänyt saada Sofian muuttamaan uuteen perheeseen mutta Abdelkader ei ollut innostunut ajatuksesta. Se taisikin olla ainoa asia missä Sofia ja äitinsä uusi mies olivat samaa mieltä. Samaa mieltä oli Kennethkin, sillä se olisi tietänyt Sofian jäämistä Alueelle.

Alueelle.

Sillä nimellä sitä kutsuttiin. Kuutta kuukautta aikaisemmin Ruotsin hallitus oli ilmoittanut, että koska ruotsalainen yhteiskunta ei ole onnistunut kotouttamaan uusruotsalaisia tarpeeksi hyvin ja sen vuoksi omilla toimillaan aiheuttanut alati laajenevaa rikollisuutta, suoranaista anarkiaa ja valtavaa taloudellista tappiota se on joutunut epäonnistumisensa vuoksi kunniavelkaan uusruotsalaisia veli- ja sisaroletettuja kansalaisiaan kohtaan.

Nyt velka maksettaisiin kaksin kallein. Ruotsiin perustettaisiin kaikkiaan neljä erillishallintoaluetta, jotka siirrettäisiin puhtaasti maahanmuuttajien – siis käytännössä islamilaisten – hallinnon alaiseksi. Uusi hallinto saisi muodostaa alueille haluamansa lait ja järjestyssäännöt sekä pitää järjestystä yllä parhaaksi katsomallaan tavalla. Alueet kuuluisivat kyllä Ruotsin Kuningaskuntaan, mutta Ruotsin hallinto ei saisi puuttua niitten toimintaan millään lailla. Ainoastaan vastuu alueitten asukkaitten elatuksesta ja infrastruktuurin ylläpitämisestä kuuluisi Ruotsin valtiolle osana solidaarisuusvelkaa jota Ruotsi ei saisi ehkä koskaan lopullisesti suoritettua.

Alueita perustettaisiin kaikkiaan neljä. Yksi Tukholman ympäristöön, toinen Göteborgin ympäristöön, kolmas Smålandin pohjoisosaan ja neljäs Lounais-Skåneen. Erillishallintoalueilla asuvia ruotsalaisia ei varsinaisesti pakotettu muuttamaan pois alueilta mutta koska alueet siirtyisivät islamilaiseen komentoon ja sitä myötä sharia-lakiin, niin noin 99% kantaruotsalaisista ja muusta ei-islamilaisesta väestöstä oli muuttamassa. Ruotsalaiset saattoivat ehkä olla hyväuskoisia hölmöjä mutta aivan idiootteja hekään eivät olleet ja he tiesivät minkälaista kantaruotsalaisen elämä tulisi näillä alueilla olemaan. Ruotsalaiselle hallinnolle kantaväestön joukkopako itse asiassa kävi paremmin kuin hyvin, sillä heidän tilalleen erillishallintoalueille olisi puolestaan muuttamassa arviolta vähintään puoli miljoonaa uusruotsalaista maan muilta alueilta. Lounais-Skånen erillishallintoalueeseen kuuluisivat Malmö, Vellinge, Burlöv, Lomma, Kävlinge, Landskrona, Helsingborg ja Höganäs.

Se tietäisi lähtöä myös Kennethille ja Sofialle. Heillä ei ollut vielä minkäänlaista tietoa siitä, minne he lopulta päätyisivät. Niin kuin kovin harvalla muullakaan. Koskihan tämä vapaaehtoinen pakkosiirto lähes miljoonaa ruotsalaista. Niin vastaanottokeskuksia kuin väliaikaisia ja  riittämättömiä tavaroitten säilytystiloja oltiin perustettu ja perustamassa pikavauhtia, tällä kertaa puhdasta riikinruotsia puhuvia pakolaisia varten. Jotkut pakolaisten huollosta käytännön vastuussa olevista henkilöistä olivat avautuneet asiasta julkisesti ja todenneet että olisi se hallituksen perkele voinut antaa sentään kaksi vuotta aikaa hoitaa asia. Ei tällaisessa ajassa mistään mitään tule. Nuo kaikki avautujat irtisanottiin välittömästi ja heidät asetettiin syyteprosessiin vihapuheesta. Avoimessa ja tasa-arvoisessa Ruotsissa ei oltu eri mieltä. Ainakaan jos kyse oli monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Kenneth ja Sofia siis lähtisivät. Agnetha jäisi. Sen verran Kennethillä oli ylpeydentynkää jäljellä, ettei hän halunnut olla ex-vaimonsa kanssa tekemisissä muuten kuin Sofiaan liittyvissä virallisissa asioissa. Niitäkään ei ollut paljoa, sillä Sofiaa ei oltu huostaanotettu ja – todennäköisesti uuden miehensä vaatimuksesta – Agnetha oli luovuttanut tytön huoltajuuden Kennethille. Tapaamisissa Agnetha oli ollut aina joko miehensä tai tämän sukulaisten valvomana, peitti uuteen kukkaan puhjenneen naiseutensa hijabilla eikä hänessä ollut merkkiäkään siitä entisestä itsevarmasta ja itseään täynnä olevasta feminististä jolle monikultturismin, miesvihan ja naisten ylivallan lisäksi LBGTQ-aate oli elämän opillinen pääsisältö. Näytti siltä, että Agnetha oli kulkenut sen äärimmäisen feministin kehityskulun ja päätynyt hellan ja nyrkin väliin vihatessaan ruotsalaista miestä jonka ansiosta hänen ei ollut tarvinnut koskaan olla hellan ja nyrkin välissä. Eikä hänen tarvitsisi enää puhua mies- ja naisoletetuista. Erillishallintoalueilla ei järjestettäisi pride-marsseja.

Erillishallintoalueitten pinta-alaa kasvatettiin hallituksen suunnitelman mukaisesti portaittain. Ensin siihen liitettiin alueen keskus ja sitten se eteni kohti reunojaan. Kenneth oli katsellut Malmön Alueeseen liittyviä uutisia suuresta taulu-tv:stään joka pian alkaisi esittää lähinnä al-Jazeeraa. Hänen oli vieläkin vaikea tunnustaa itselleen olleensa aina jotenkin – tai jopa kohtalokkaan paljon – väärässä, mutta näkihän hän itsekin, että kun uusruotsalaiset juhlivat aina uutta Alueeseen liitettyä kaupunginosaa niin se juhliminen vaikutti lähinnä väkivaltaiselta mellakalta. Näin tulisi pian käymään rauhallisessa Burlövissäkin. Uutislähetyksiä katseltuaan Kenneth huomasi aina pakottavan itsensä keskittymään muuttoon, tai pakenemiseen – sitähän se oli – liittyviin käytännön asioihin. Näin hän esti itseään ajattelemasta muuta. Erityisesti sitä, että oliko hän ollut koko aikuisikänsä idiootti julistaessaan ruotsalaista sosialidemokratian ja monikultturismin epistolaa?

Nyt se päivä oli sitten tullut. Ei sitä muuttopäiväksi voinut kutsua. Lähdön päivä. Luopumisen päivä. Paon päivä. Alistumisen päivä. Mikä hyvänsä. Ei ainakaan mitään vapaaehtoista. Paon kohde oli sentään ollut tiedossa muutaman viikon. Heidän tulisi siirtyä Taalainmaalle Rättvikin kuntaan. Kokoontumiskeskuksena toimisi Rättvikin koulu ja sieltä heidät sitten sijoitettaisiin eteenpäin. Olisiko ensimmäisenä majoituksena patja koulun liikuntasalin lattialla vai pääsisivätkö he johonkin vastaanottokeskukseen olisi vielä täysin avoin kysymys. Sofia joka tapauksessa voisi jatkaa kouluaan. Kennethille tuskin löytyisi työtä. Rättvikin kunnassa ei varmaankaan olisi välitöntä tarvetta valtiotieteitten maisterille joka oli tehnyt gradunsa aiheesta ”monikultturismi ideologiana ja sen esiintyminen sekä lisääntyminen ruotsalaisissa sarjakuvalehdissä 1965 – 2015”.

Näin ollen oli selvää, että he joutuisivat tulemaan toimeen valtion evakuointiavustuksella jota valtio nimitti komeasti solidaarisuustueksi. Burlöviin jääneestä irtaimistostaan he eivät saisi korvauksia, sillä evakuoiduille annettaisiin korvaukseksi perusavustus. Se ei kattaisi lähellekään menetettyä irtaimistoa sillä se laskettiin puhtaasti perheen henkilömäärän mukaan ja se kattaisi vain välttämättömän. Myöskään asunnosta he eivät saisi korvauksia, sillä he olivat aina asuneet vuokralla. Omistusasuntonsa menettäneille maksettiin korvaus, mutta se laskettiin sen mukaan mikä alueella oli asuntojen hintataso kolme kuukautta sen jälkeen kun tieto erillisalueista oli julkistettu. Luonnollisesti asuntojen arvo oli romahtanut. Huhuttiin, että muutamassa talossa asuneet vanhemmat pariskunnat olivat sytyttäneet talonsa tuleen ja sen jälkeen ampuneet itsensä. Uutisissa tällaisista asioista ei koskaan kerrottu ja lähinnä niissä haastateltiin niitä ihmisiä joitten mielestä erityishallintoalueitten perustaminen oli enemmän kuin kohtuullista.

Muuttomies tuli Beckmanien ovelle.

- Niin kai teitä on muistutettu että tuohon kuution häkkiin ei kannata laittaa mitään sähkötarvikkeita. Säilytys on konttisäilytys, kontit ovat ulkotiloissa ja ovat siellä herra ties kuinka kauan.

Kenneth nyökkäsi. Muutkin pienkerrostalon asukkaat olivat siirtämässä tavaroitaan ulos. Osan metallihäkeissä muuttorekkaan, osan omaan autoonsa, ahtaen ne niin täyteen kuin vain mahdollista. Kaikki tapahtui hiljaa, ilman suurempia kirosanoja ja protesteja. Jotenkin alistuneesti. Jotenkin…

- Jotenkin ruotsalaisesti?

Kas, siinähän oli yläkerran naapuri. Yli kuusikymppinen Otto Jonsson. Mukava ja rauhallinen karhumainen mies. Kenneth kysäisi:

- Taisit lukea ajatukseni.

- Juu. Kun ajattelin samaa itsekin. Onhan meinaan niin, että kun näistä ajoista aikanaan kirjoitetaan historiaa, niin Ruotsin osuus täytyy kirjoittaa lampaitten määkymisellä. Mikään muu ei kuvaa tätä äärimmäistä alennustilaa. Tää on ollut tiedäkkös viikinkien maa joskus. Pelättyjen soturien maa. Nyt tää ei käy enää edes huonosta vitsistä. No, mulla onkin viimeinen repullinen menossa. Onneksi tuli hankittua aikanaan tuo pakettiauto. Turvallista matkaa. Rättvikissä tavataan.

Beckmanienkin pakkaaminen oli saatu loppuun. Kenneth loi vielä viimeisen silmäyksen asuntoon joka oli ollut heidän kotinaan niin kauan. Sitten hän sulki oven, pudotti määräysten mukaisesti avaimet postiluukusta ja poistui kaksi kerrosta alempana pihalla odottavaan Volvoonsa jossa Sofia jo istui. Volvo liittyi surulliseen ja ankeaan karavaaniin, jossa oli henkilöautoja, pakettiautoja, suuria rekkoja ja myös poliisiautoja sekä armeijan panssariautoja. Erillisalueitten hallinto oli juhlallisesti taannut kantaruotsalaisten turvallisuuden siirtymisvaiheen aikana mutta niin poliisi kuin armeija olivat todenneet että puhe on puhetta ja teot puolestaan tekoja. Viranomaisilla oli tiedossaan, että siirtovaiheen aikana oli erilaisissa mellakoissa tapettu neljäkymmentä kantaruotsalaista. Tietoa ei vain saisi koskaan päästää uutisiin. Siirtyväthän nuo alueet sellaisen väestön haltuun, joka edusti rauhan uskontoa ja joilta takapajuisilla ja perinteettömillä kantaruotsalaisilla olisi paljon oppimista.

Kenneth ajoi Volvoaan hitaasti etenevän karavaanin mukana. Se poistui Burlövistä, siirtyi Staffanstorpin puolelle ja jatkoi siitä kohti kaukana odottavaa Taalainmaata. Kennethillä oli ilme, joka saattoi kertoa pikkuhiljaa romuttuvasta utopiasta ja häipyvistä, tyhjän päälle rakennetuista illuusioista. Hän vilkaisi sivusilmällä Sofiaa ja tajusi puolestaan hänen ilmeestään ettei hänen tyttärellään niitä illuusioita ollut koskaan ollutkaan. Toisin kuin isänsä hän oli elänyt koko ikänsä reaalimaailmassa. Kenneth ymmärsi myös, että vaikka hän oli yksinhuoltajaisä niin tuossa apukuskin puolella istui se perheen aikuinen.


Burlöv, Kronetorpsvägenin ja Burlövsbronin risteys

Evakuointisaattuetta turvanneet poliisin ja puolustusvoimien partiot saattoivat Burlövistä lähteneen saattueen Staffanstorpin puolelle josta se jatkoi matkaansa omin neuvoin ja jäivät sitten pitämään vahtia Kronetorpsvägenille josta oli tullut tänään erityishallintoalueen väliaikainen raja viikoksi kunnes se siirtyisi jälleen pohjoisemmaksi Lomman ja Kävlingen kunnan rajalle. Partioautot seurasivat sitä kuinka Alueen laajenemista juhlittiin. Juhlijana ei tosin ollut yhtään ruotsalaista. Enemmänhän se näytti mellakalta. Äkkikatsomalta Burlövissa näki parikymmentä taivaalle nousevaa savupatsasta ja varsin usein kuului myös konetuliaseitten ääntä kun uudet isännät ampuivat – toivottavasti vain – taivaalle. Lippusalkoihin oli noussut sinikeltaisia kuunsirppi-tähtilippuja. Yhdessä partioautossa istuivat vanhemmat konstaapelit Mats Ingvesgård ja Göran Liljegren. Kumpikin oli ottanut radiostaan lähetyksen pois ja pitivät sen vain kuuntelulla. Kaikki radioliikenne nauhoitettiin ja vääristä sanoista muuttui helposti työttömäksi poliisiksi ja päätyi leivättömän pöydän ääreen. Repsikan paikalla istuva Liljegren totesi tympiintyneellä äänellä:

- Niinhän ne ovat kuin hemmotellut nulikat. Ruinaavat vanhemmiltaan lahjaksi liian kallista lelua ja kun sen lopulta saavat, niin särkevät sen samantien.

- Juu. Ja sen jälkeen alkavat ruinata vielä kalliimpaa. Tietäen lopulta saavansa senkin.

- Satans. Vituttaa. Hitto kun olis konepistooli.

Ingvesgård katsoi Liljegreniä väsyneellä ilmeellä jossa oli mukana hieman voimatonta huvittuneisuutta. Varsin yleinen ilme skånelaisille poliiseille jotka olivat mukana luovuttamassa ruotsalaisten maata ja asuntoja miehittäjälle, jonka miehitetty oli vapaaehtoisesti kutsunut kotiinsa.

- No, onhan meillä konepistoolit. Tuossahan ne selkänojan takana paksissa ovat.

- Onhan ne. Mutta kun pitäis olla paljon enemmän lippaita. Ja ennen kaikkea valtuudet käyttää niitä. Ja eipä me niillä paljoa ehdittäis ampua. Meidät suolattaisiin saman tien. Tuolla on arsenaalia tarpeeksi asti ja luovutussopimuksen mukaan noilla on oikeus puolustaa aluettaan kaikin mahdollisin keinoin. Nuo ovat miehittäjiä mutta hallituksen mukaan me ollaan se uhka jota vastaan heillä on lupa varautua.

- Arsenaalia on hjuu… kattopas piruuttasi kiikareillasi noita Alueen turvajoukkoja. Noita millä on se vihreä nauha käsissään. Laita suurennus isoimmalle ja katso tarkemmin mitä ne kantavat.

Liljegren katseli hetken ja kirosi sitten:

- No voi sen helvetti! Näenkömä nyt ihan varmasti oikein?

- Kylläpä näet. Ruotsalaisia AK-nelosiahan niillä on joka jätkällä. Hallinnon niille toimittamia. Arvaapas huviksesi mistä nuo aseet ovat peräisin?

- Et kai saatana meinaa…

- Jep. Hemvärnetiltä.

Ruotsin hallitus oli lakkauttanut Ruotsin Hemvärnetin ja riisunut sen aseista kolme kuukautta ennen kuin se ilmoitti päätöksensä erityishallintoalueista. Nähtävästi hallitus – ja varsin perustellusti – oletti, että vastarintaa vallitsevalle kehitykselle voisi odottaa juuri kodinturvajoukkojen suunnasta, toisin kuin täysin politisoituneista poliisin- ja puolustusvoimien organisaatioista. Kieltämättä Hemvärnetin joukkojen keskuudessa oltiin puhuttu kaikenlaista ja oltu äärimmäisen tympiintyneitä tilanteeseen mutta kun hallituksen käsky oli käynyt, niin kaikki sitten kuitenkin luovuttivat ruotsalaisen kiltisti aseensa. Niin kuin olivat luovuttaneet siviilitkin, joilta vietiin sekä puoliautomaattikiväärit, -pistoolit, -haulikot sekä revolverit. Siviileillä oli käytössään enää pulttilukkoisia metsästyskivääreitä sekä maksimissaan kaksipiippuisia haulikoita ja niittenkin kieltäminen oli jo valiokuntakierroksella.

Liljegren ihmetteli:

- Kyllä nuo AK-nelosia ovat. Hemvärnetillä oli noita. Mutta mistä tiedät, että ne ovat juuri Hemvärnetin pyssyjä?

- Armeijalla on AK-viitosia. Ja mulla on yksi kaveri töissä armeijan logistiikassa. Kun Hemvärnetin pyssyt oltiin kerätty, niin varikolle tuli kirjallinen käsky lastata aseet kuorma-autoihin ja kuskata ne Malmöön. Paperissa oli lukenut, että kuljetus luovutetaan vastaanottajalle joka on Lounais-Skånen Erillishallintoalueen Turvallisuusjoukot. Pitäähän meidän uusruotsalaisilla veljillä olla sentään hyvät vermeet vahtia järjestystä.

- Ei saatana… tää menee vain päivä päivältä sairaammaksi. Koskahan ne alkaa luovuttaa niille tankkeja?

- En tiedä. Mutta sen tiedän, että alueluovutukset ei lopu siihen, mitä hallitus on ilmoittanut.

- Mistäs sinä SEN sitten tiedät? Älä vaan sano, että sulla on joku kaveri hallituksessa.

- Ei ole niin ensimmäistäkään. Mutta mulla on tabletti. Kattelepa luppoaikanasi joutessasi asuntojen pyyntihintoja vaikkapa Alueen ulkopuolelle jäävissä Staffanstorpissa, Svedalassa ja Trelleborgissa. Sieltä saa nykyään omakotitalon samalla hinnalla kuin yksiön jostain Luulajasta. Totta kai sieltäkin pyritään pois. Ei siellä ihmisillä mitään illuusioita ole. Ja kun alue muuttuu tyhjäksi ei-kenenkään maaksi niin…

- Niin… sitten Alue leviää sinnekin. Ja silloin hallitus toteaa tilanteen ja vahvistaa sen viralliseksi totuudeksi. Millähän ne muuten meinaa saada tuonne huoltoporukkaa? Siis sähkömiehiä, putkimiehiä ja sen semmoisia?

- Olen kuullut, että ruotsalaiset huoltomiehet saavat mennä alueelle noitten vihernauhaisten turvajoukkojen suojeluksessa. Mutta koska halukkaita ei ole paljoa, niin puhutaan että esmes sähkömiehillä olis niissä keikkahommissa viisinkertainen palkka.

- Taitaa olla niin, että alueella on pian niin sähköt poikki ja putket tukossa.

- Joo. Ja syy on meidän ruotsalaisten.

Radiosta alkoi kuulua lähetys. Oli tulossa vielä yksi evakuointisaattue. Tulossa syvemmältä Malmöstä. Liljegren kuittasi ilmoituksen, miehet ottivat kaiken varalta konepistoolit mukaansa ja alkoivat odottaa saattuetta. Se oli varsin pieni. Koostui yhdestä linja-autosta jota saattoi peräti neljä poliisin panssaroitua autoa. Paikalla odottaneet ambulanssit ajoivat koko poliisivartion eteen ja ensihoitajat avasivat valmiiksi ovet. Liljegren katsoi kiikareilla lähestyvää saattuetta.

- Onkos noi… no saatana, tossa bussissahan on luodinreikiä. Paljon. Mitähän vittua siellä on oikein tapahtunut?

Kun saattue pysähtyi ambulanssien viereen ensihoitajat ryntäsivät välittömästi bussiin ja kuljettivat ambulansseihin neljä haavoittunutta. Kaksi miestä ja kaksi naista. Poliisit nousivat omista autoistaan. Yksi heistä pani tupakan palamaan vaikka kuinka virka-ajalla olikin. Muutama muu seurasi esimerkkiä. Pari muuta työnsi nuuskamörön huulensa. Yksi totesi:

- Suomalaisilla on sanonta että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Sanoisin, että sopii tännekin ihan helvetin hyvin.

- Keitä nuo ovat? Ja miksi ne jäivät jälkeen?

- Nuo ovat koko Skånen viimeiset juutalaiset. Käytiin ne synagogasta hakemassa. Olivat siellä jumissa. Jouduttiin itse asiassa ampumaan itsekin. Oli siellä niitä vihernauhaisiakin. Niitä turvallisuusjoukkoja. Eivät ne meitä estäneet mitenkään. Mutta eivätpä estäneet huligaanejakaan. Tuolla bussissa on viidentoista elävän ihmisen lisäksi neljä ruumista. Saivat huligaanitkin tosin osansa. Me jouduttiin ampumaan tiemme läpi. Saatana, minä otan loparit ja lähden Oskarshamniin serkkuni muovitehtaan pakkaamoon hommiin. Mulle riitti.

Linja-autosta tuli hetkeksi ulos vanha, hauras ja harmaantunut nainen. Hän katseli poliiseja hiljaa ja sanoi sitten:

- Me kiitämme noita rohkeita poliiseja että he pelastivat meidät varmalta kuolemalta. Juutalaisia ei tuossa uudessa Gazassa jätetä henkiin. Mutta me emme kiitä Ruotsin valtiota. Miksi se laski natsit tänne? Natsi on natsi vaikka se puhuisi saksan sijasta arabiaa. Meillä ei ole enää paikkaa täällä. Me olemme hylkiöitä. Myös Ruotsin valtiolle. Meidän on siis lähdettävä. Vaikka emme ole tehneet kenellekään pahaa.

- Minne te lähdette?

- Israeliin tietysti. Vaikka olemme mieltäneet itsemme ruotsalaisiksi sukupolvi toisensa perään. Mutta ei meillä muutakaan paikkaa enää ole. Teidän hallituksellenne toisten ihmisten elämä on arvokkaampi kuin toisten. Kun katselen noita ruotsalaisia naisministereitä, niin näen heillä jokaisella neliöviikset. Natseja, jotka julistavat toimivansa natseja vastaan. Tämä maa ei ole enää maa. Tämä on huonosti käsikirjoitettu kauhuelokuva.

Poliisit eivät osanneet sanoa mitään. Ainakaan mitään, mikä olisi ollut tuntunut riittävältä. He painoivat päänsä häpeästä. Nainen käveli bussiin joka starttasi moottorin ja läksi kohti pohjoista.

Liljegren kysyi työpariltaan:

- Kuinka kauan tätä jaksaa?

Invesgård mietti hieman ja vastasi sitten:

- Pikkuista vajaa kuukauden.

- Hä?

- Minä irtisanouduin kolme päivää sitten. Ajattelin että olenpa tuon irtisanoutumisajan loppuun saakka hommissa. Sen verran menee asioitten järjestelyyn muutenkin. Minä muutan Suomeen. En ole tainnut sanoakaan, että minulla on suomalaiset sukujuuret. Sukuni on alunperin Svenska Österbottenin suomenruotsalaisia. Tosin isoisänikin on syntynyt Ruotsissa mutta sukuhaarojen kesken on ollut yhteyttä aina. Sitä kautta minä pääsen hommiin erääseen vartiointiliikkeeseen. Siinä kaupungissa pärjää ruotsilla. Aion kyllä opetella suomenkielenkin.

- No hemmetti. Tää oli yllätys. Jää kylläkin ikävä hyvää työparia.

- Niin minullakin sinua. Voinhan minä kuulostella vähän jos löytyis sullekin jotain hommia. Minun on tietysti helpompi muuttaa, kun olen vielä poikamies. Ajattelin, että jos löytäisin jonkun mukavan suomalaisnaisen rouvakseni. Siellä uskaltaisi vielä sentään alkaa väsätä lapsiakin. Ja siellä on vielä naisiakin. Oikeita sellaisia. Ruotsalaisnaisen arkkityyppi kun alkaa olla sellainen, että ensin se haluaa että mies ruunaa itsensä ja sen jälkeen se toteaa että ei tommosella ruunalla mitään tee. Mutta jos suunnittelet Suomeen muuttoa, niin se kannattaa tehdä melko nopeasti.

- Kuinka niin?

- Katsos kun Suomen puolella huhutaan ja se taitaa pitää paikkansa että Suomi aikoo säännöstellä myös riikinruotsalaisten maahanmuuttoa. Ainakin se tullaan rajoittamaan tiettyyn määrään.

- Miksi?

- No mietipäs ketkä ovat saaneet Ruotsin tähän tilaan? Javisst, riikinruotsalaiset. Suomalaiset varmaan pelkäävät, että ruotsalaisia vaivaava yhteiskunnallinen mielisairaus saattaa tarttua. Enkä muuten yhtään syytä heitä epäluulostaan.


Kuukautta myöhemmin, Rättvikissä

Kennethin ja Sofian pakolaiselämä oli asettunut varsin nopeasti uomiinsa. Heillä oli käynyt pakolaislotossa varsin hyvä tuuri ja heille oli osoitettu huone eräästä hotellista. Alimmasta kerroksesta. Heillä oli huone, jossa oli kaksi sänkyä, vuodesohva jonka edessä oli pieni sohvapöytä ja ikkunan vieressä isompi pöytä. Lisäksi huoneessa oli pieni wc jossa oli suihku sekä myös minikeittiö eli kaksipisteinen levy, mikroaaltouuni, baarijääkaappi sekä pieni tiskiallas. Vastaanottokeskukseksi muutetussa hotellissa oli tietysti järjestetty ruokailu joten tuo minikeittiö oli luksusta. Lisäksi Sofialle oli tarjolla kouluruoka. Kenneth ei ollut kuullut kenenkään ruotsalaispakolaisen valittaneen ruuasta mikä oli ollut aikanaan yleistä etnisesti edistyksellisten pakolaiseksi kutsuttujen ihmisten kohdalla. Kaiken hyvän lisäksi huoneen kattoon oli pultattu pieni televisio. Ei heillä sinänsä ollut valittamista, tosin ajatus lopullisesti menetetystä niin kodista kuin kotikaupungista hiersi mieltä. Ja tulevaisuus oli tietenkin pelkkää mustaa usvaa.

Sitä kattoon pultattua televisiota Kenneth katsoi tälläkin hetkellä. Yksityisyyttä pienessä huoneessa ei tietenkään ollut paljoakaan mutta se oltiin hoidettu kattoon viritetyilla naru-lakanayhdistelmillä jotka antoivat makuusoppeihin edes hieman rauhaa. Sieltä makuusopestaan Sofia raotti lakanaa ja sanoi isälleen:

- Et viittis kattoa sitä telkkaria kuulokkeet korvilla. Minun pitäis lukea läksyjä.

Kenneth pyysi anteeksi, laittoi langattomien kuulokkeitten plugin televisioon kiinni ja sanoi vielä lakananraosta katsovalle tyttärelleen:

- Kuule Sofia… se on vaan jotenkin niin hienoa että sinä jaksat opiskella noin ahkerasti. Kaiken tämän jälkeen. Sinä et ole oireillut mitenkään… niin kuin normaalin teini-ikäisen olettaisi tekevän tässä tilanteessa…

Sofia katsoi isäänsä ilmeellä joka osattaisiin tulkita vittumaiseksi kaikissa kieli- ja kulttuuriryhmissä.

- Jaa sinä meinaat että minä olen jotenkin epänormaali kun minä en ala perseilemään? Niin kuin sinä ja se yksi helvetin ämmä jonka kanssa sinä väsäsit minut perseilitte silloin kun te olitte nuoria?

- Ei, en minä sitä… jotenkin vaan ajattelin… niin kuin kannustaakseni…

- Tiedätkös isä, sinun kannustuksesi eivät merkitse minulle hevon paskaakaan. Mutta totta kai minä opiskelen. Niin paljon ja niin ahkerasti kuin vain voin. Se on minulle ainoa tie päästä pois Ruotsista.

- Pois Ruotsista… mutta minne?

- En tiedä vielä. Oikeastaan yksi lysti. Suomeen. Baltiaan. Puolaan. Unkariin. Australiaan. Uuteen Seelantiin. Vittu, minä muutan vaikka jenkkien mustimmalle raamattuvyöhykkeelle kun minä vaan pääsen eroon tästä järkensä menettäneestä täisirkuksesta nimeltään Ruotsi.

Sofia veti lakanan kiinni ja jatkoi läksyjen lukemista. Kenneth väänsi sätkän. Viisitoista vuotta kestänyt tupakkalakko oli mennyt tällä reissulla nurin. Hän meni hotellihuoneen pienelle kuistille ja pani palamaan. Pihalla ohitse ajoi pakettiauto joka hänet ohitettuaan jarrutti, peruutti, pysähtyi ja ovesta astui ulos muuan mies. Kas, sehän oli heidän yläkerran naapurinsa Otto Jonsson sieltä Burlövistä. Miehet kättelivät ja Kenneth kysyi:

- Emme ole nähneet sinua sen evakuoinnin jälkeen. Missäs sinä asustat?

Otto vastasi hymyillen sitä tuttua karhumaista hymyään:

- Minähän hommasin itselleni töitä saman tien kun tänne tultiin. Niin kuin tiedät, niin minä olen putkimies ja nykyisessä Ruotsissa ei ole pula niistä ihmisistä jotka puhuu työstä mutta niistä jotka sitä varsinaisesti osaa tehdä on kyllä pula. Paikallinen putkifirma palkkasi minut heti. Palkka ei ole sinänsä kaksinen mutta kerryttäähän se osaltaan vähän eläkettä ja siihen kuuluu lisänä se, että saamme rouvani kanssa asustaa putkifirman hallilla. Siellä kun on muitten tilojen lisäksi pieni yksiö. Ei nyt mitään luksusta millään mittakaavalla mutta kyllä me rouvan kanssa siellä pärjätään. Ja rouva kun on kirjanpitäjä niin hän tekee jonkun verran hommia koneellaan. Mutta kuinkas teillä? Sofia varmaan käy koulua mutta mites sulla?

- Niin no… ei minun osaamiselleni oikein ole käyttöä. Olen minä saanut yhden työtarjouksen. Ihan kohtuullinen palkkakin siinä olisi. Se olisi sisäministeriön nettivalvoja. Minun pitäisi etsiä ja kartoittaa vihapuhetta ja siirtää löydetyt vihapuhujat poliisiviranomaisten tietoon.

- Mutta et ole ottanut työtä vielä vastaan?

- En vielä niin… kun mietityttää vaan jotenkin.

- Jaa… onko sellainen hahmo kuin epäilyksen piru vieraillut luonasi?

- En minä sitä ehkä noin vahvasti sanoisi.

Otto Jonsson hymyili ilmeellä josta ei osannut sanoa oliko se pirullinen vai myötätuntoinen ja alkoi puhua vierasta kieltä. Kenneth ei ymmärtänyt mitä Otto puhui mutta ymmärsi kyllä kielen olevan suomea.

- Kuinka sinä osaat suomea puhua?

- Ehkä siksi, että olen suomalainen. Tosin Ruotsissa syntynyt ja elänyt mutta edelleenkin molempien maitten kansalainen.

- En tiennyt sitä. Mitä sinä sitten oikein sanoit?

- Sanoin että te svedupellet olette kyllä maailman suurimpia ääliöitä. Te saitte rakennettua ehkä maailman toimivimman ja hyvinvoivimman valtion ja kun te sen sitten saavutitte niin te menetitte järkenne ja teitte kansallisesta itsemurhasta kyseenalaistamattoman itseisarvon.

- Tuo on ehkä hieman rankasti sanottu.

- Tuskinpa. Niin kuin sanoin, niin olen suomalainen. Vaikkei siihen kukaan siinä menetetyssä kotikaupungissamme kiinnittänyt huomiota. Enkä itsekään tehnyt siitä sen kummempaa numeroa. Isoisäni oli Antti Jonsson, kotoisin Hangosta. Sukunimestään huolimatta suomenkielinen, mutta osasi toki ruotsiakin kun Hangossa asui. Isoäitini oli Saara Nevalainen, kotoisin Kivennavalta. Syttyi talvisota. Isoisä meni sotimaan ja isoäiti oli lottana. Tuli rauha, ja molemmat joutuivat pois kotoaan. Niin Karjala kuin Hankokin luovutettiin ryssille. He tapasivat talvisodan jälkeen Helsingissä, rakastuivat ja menivät naimisiin. Ja arvaatkos, minne he sitten asettuivat?

- Mistä minä voisin sen tietää?

- No tietysti Porkkalaan. Sitten syttyi jatkosota. Ja sen jälkeen heidät ajettiin kotikonnuiltaan toisen kerran. Kas kun tällä kertaa Porkkala jouduttiin luovuttamaan ryssille. He päättivät, etteivät enää kolmatta kertaa evakoksi rupea. Siksi he muuttivat Ruotsiin. Malmöön. Olivat varmaankin niitä ensimmäisiä suomalaisia jotka muuttivat Ruotsiin. He ajattelivat että ehkä siellä saisi olla, elää ja ennen kaikkea pysyä paikallaan. Kaikessa rauhassa. Eiväthän he evakoksi enää joutuneetkaan. Mutta heidän jälkeläisensä taas kertaalleen joutuivat. Johtuen teidän typerien ruotsalaisten käsittämättömästä sinisilmäisyydestä. Minä ja rouvani jouduimme lähtemään. Ja me lähdemme vielä kerran. Tulen pian siihen ikään, että saan Ruotsista täyden työeläkkeen. Vaimo saa sen vuotta myöhemmin. Muutamme Suomeen ja jätämme tämän itsemurhaa tekevän maan ja kansan taaksemme. Mutta toivotan sinulle ja ennen kaikkea tyttärellesi kaikkea hyvää. Hän on syytön siihen onnettomuuteen mitä omasi ja sinua edeltäneet sukupolvet ovat hänen päällensä langettaneet.

Otto puristi Kennethin kättä lujalla otteella. Kenneth tajusi Oton ajatelleen omasta löysästä kädenpuristuksestaan että se oli kuin olisi kuolleen mulkkua koetellut. Sellainen hänen kädenpuristuksensa oli aina ollut. Ehkä se kuvasi luonnetta. Kenneth ymmärsi Oton olevan oikeassa. Kennethin täytyisi varmaankin tehdä jotakin. Mutta mitä hän tekisi? Mihin hänestä olisi? Olisiko hän taistelija? Hän painoi päänsä alas ja ymmärsi tekevänsä sen, mitä sosialidemokraattisen Ruotsin aivopesuun vapaaehtoisesti alistunut mies olisi aina tehnyt. Eli hän ei tekisi mitään. Huomenna hän soittaisi sisäministeriöön ja ilmoittaisi vastaanottavansa netin vihapuhevalvojan paikan.

Ehkä hänessa olisi sen verran miestä, tai sen muistoa jäljellä, että hän antaisi Sofian tehdä omat ratkaisunsa eikä pyrkisi vaikuttamaan niihin. Tai oikeastaan, kuinka hän edes onnistuisi? Sofia oli tämän yksinhuoltajaperheen aikuinen. Hän itse oli pelkkä miesoletettu. Joka ymmärsi, että hän oli osa kansallista itsemurhaa. Jonka hän tunnisti, mutta hänestä ei ollut toimimaan sitä vastaan. Ei edes arvostelemaan, sillä arvostelun myötä hän kieltäisi koko aikuisiän itsensä. Hän ymmärsi, että hänen valheelle rakennettu ja valheella pönkitetty egonsa oli hänelle tärkeämpää kuin kansansa tulevaisuus.

Hän ymmärsi sen perinteisenä ruotsalaisena sosialidemokraattina. Joka upposi valtiolaivansa mukana ollen reikäisestä laivastaan ylpeä.


28 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, Ykä, ja kiitokset tyylikkäästä minieepoksesta. Kävipä mielessä, että oikeinko tieten valikoit Kennethin tytön nimeksi Sofia, Viisaus? Eipä olisi paremmin voinut nomen olla omen!
Kirjoituksestahan on aistittavissa maaotteluhenkistä sveduille riekkumistakin, mutta myös surumielistä myötätuntoa. Toivoa sopii, että isänmaamme olisi lähitulevaisuudessa onnistunut suorimaan itsestään kuvaamasi kaltaisen järjen tasavallan. Juuri nythän ainakaan minun seitarummullani luut eivät ihan semmoisessa asennossa näytä olevan.. onneksi minun ennustajankykyni ovat jokseenkin vaihtelevat ja kyseenalaiset.

Terv. Achtung

Veijo Hoikka kirjoitti...

Hieno novelli!
Noinhan se tulee menemään, siis Ruotsissa.Eikä näytä turskanorskeillakaan ihan lapasessa asiat pysyvän; puolet sossutuista menee matuille http://www.breitbart.com/london/2017/11/19/migrants-half-norwegian-welfare-recipients/

Somen todellinen teho tulee nähtäväksi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos Sofioiksi somen vaikutuksesta kouliintuu riittävästi nuorempaa ikäpolvea, Suomen muuttumisen Ruotsin kaltaiseksi kalifaatiksi voidaan ehkä estää. Me käppikset harvoja poikkeuksia lukuunottamatta olemme toivottomia tässä suhteessa (tunnen paljon noita luupäitä). Toivotaan parasta!

Vasarahammer kirjoitti...

Kyllä Ykän syyttävä sormi saisi kohdistua myös meidän sukupolveemme. Meitä ei aivopesty monikulttuuriin vaan YYA-sopimukseen ja YK:n erinomaisuuteen. Paskasta puurosta valittajia syyllistettiin nälkää näkevillä afrikkalaisilla.

70-luku oli ylipolitisoitunut ja synnytti poliittisten broilerien ammattikunnan. He olivat ihmisiä, jotka eivät koskaan olleet tehneet oikeita töitä. Heillä oli kuitenkin hyvät puhelahjat ja järjestötoiminnasta hankittu kyky saada muut puolelleen.

Meidän sukupolvi jätti politiikan broilereille ja 80-luvulla syntyneelle hörhöliikkeelle eli vihreille. Kommunismin romahdettua tämä hörhöliike sai seurakseen muita hörhöjä ml. monikultturistit ja gender-ideologit.

Neuvostoliiton läheisyys suojeli Suomea pitkään Ruotsin tielle ajautumiselta. Padot kuitenkin murtuivat Neuvostoliiton vedellessä viime henkosiaan. Sen jälkeen kehitys on ollut huomattavan nopeaa. Nykyisin erilaiset trendihömpötykset matkustavat Atlantin yli muutamassa päivässä. Suomessakin on kuntia, jotka tunnustavat, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Kommunismin romahdettua monet luulivat, että maailma oli kunnossa ja että samanlaista totalitarismia ei enää voisi syntyä. Nykypäivä osoittaa käsityksen vääräksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset Yrjölle sinne jonnekin, hieno kirjoitus, hieno blogi!

Arvon blogistin innoittamana lainasin Huovisen Rasvamaksan. Koska novellit on kirjoitettu ennen syntymääni, osa yksityiskohdista meni kieltämättä vajaan ymmärrykseni ylitse mutta siitä huolimatta pidin lukemastani. Kyllä siitä aisti että Huovisella oli näkemystä ja terävä kynä. Ehkäpä Huovinen olisi samaa mieltä kanssani että vaikka ajat muuttuu, ihminen ei. Nykyään luulemme että olemme viisaampia kuin ennen mutta oikeasti se on pintaa vain. Se että älypahkalla tarkistamme yksityiskohdan ja osaamme viisastella, ei peitä vikojamme. Kuten Ruukinmatruuna sen on sanonut, hi-tech on yhteensopiva low-lifen kanssa.

Taitaa Ykän esikuva kirjoitushommissa olla tuo Huovinen, paljon on samaa tyylissä ja ehkäpä jopa ajatuksen urissa on havaittavissa. Joka tapauksessa, teräviä havaintoja ihmisestä, elämästä ja maailmanmenosta löytyy molemmilta yllin kyllin.

-AT-

LW kirjoitti...

Ruotsalaiset ovat ehkä maailman toiseksi typerintä porukkaa. Heidän utopiansa oli alun alkaenkin hörhöilyä, mutta kesti aikansa, ennen kuin sen epäonnistumisesta saatiin kiistattomia todisteita. Siinä vaiheessa heillä ei ollut enää kivuttomia ja helppoja vaihtoehtoja. On ehkä vätysmäistä pitää silmät kiinni ja toivoa, että asiat jotenkin ratkeavat, tai eivät ainakaan räjähdä naamalle ennen kuin itsestä aika jättää, mutta se menee vielä yleisinhimillisen typeryyden piikkiin. Voin ymmärtää sitä, vaikken kunnioitakaan.

Melkein kaikki eurooppalaiset maat, jotka eivät ehtineet aloittaa omaa multikulti-showtaan ennen kuin #Unelma alkoi haiskahtaa epäilyttävältä, vetivät sen johtopäätöksen, että he eivät myöskään tule sitä käynnistämään. Yksi kansa kuitenkin valitsi toisin. Sen demokraattisesti valitut päättäjät näkivät Ruotsin tilanteen ja tulivat siihen tulokseen, että he haluavat saman. Onhan kaikilla cooleilla länsimailla sentään oma #Unelma, ja mitään tämä kaikkein typerin kansa ei ole koskaan halunnut niin paljon kuin olla oikeasti länsimaalaisia.

Ja se olikin sitten sen luokan idiotismia, että sitä on harvinaisen vaikea edes ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti...

Oskarshamnissa aseistautuneet poliisit saattavat lenkkeilijöitä.Mitä jos käy kuten Ranskassa hiljattain?(eli poliisilla "flippaa" ja ampuu muita ja itsensä)Olisiko "ullatussessio" kuitenkin pienempi riski?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kirjoitus ruotsiksi voisi kiinnostaa ruotsalaisia.

Acc

Anonyymi kirjoitti...

Tällä jutulla Ykä on ylittänyt itsensä (taas kerran). Huomionarvoinen näkökulma tässä on nuoren sukupolven asenne. Siitä ei meillä julkisuudessa puhuta, vaikka on ilmeistä, että parin vuosikymmenen sisällä nuoriso nousee tämän hetken muotiajattelua vastaan. Saattaa nousta myös teoissa eikä vain sanoissa, ja silloin se jälki, joka syntyy, voi olla hirveää. Silloin ei nettipoliisien touhuilla ole merkitystä.

Toinen professori

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Veijo Hoikalle, Vasarahammerille, AT:lle, LW:lle, Anolle, Acc:lle ja Toiselle professorille & kiitos kommenteistanne.

Achtung: Kiitokset sinullekin. Jotenkin tuo Sofia vaan tuntui sopivalta. Tunnen naapurimaatamme kohtaan jonkunlaista myötätunnon ja säälin sekoitusta sillä Ruotsi alkaa muistuttaa valtakunnan kokoista Jim Jonesin lahkoa. Itsemurhaanhan sitä päädyttiin siinäkin.

Veijo: Kiitos. Ja joo, kyllä norjalaisillakin on vielä tekemistä rikastuksen kanssa. Ja meillä ei oikeastaan ole muuta asetta kuin some, sillä valtamedia ei ole edes vallan tukija vaan vallankäyttäjä.

Vasara: Olet oikeassa. Ei meidän sukupolvella ole mitään syytä paukuttaa henkseleitään. Juuri meidän sukupolvemme tappoi valtiomiehet ja nosti valtaan ammattipoliitikot. Muistan itse sen toivon tunteen kun Neuvostoliitto kaatui. Nyt tilanne on se, että Länsi-Eurooppa on huomattavasti sairaampi kuin mitä se silloin neuvostoaikaan oli.

AT: Kiitokset. Minulla ei ole varsinaisesti esikuvia mutta Veikko Huovinen on ehdoton suosikkikirjoittajani ja varmasti häneltä on matkaan jotain tarttunut. Huovinenhan muuten oli yksi niitä harvoja jotka saivat irvailla silloisen Kekkoslovakian kuvioita. Kuvaavaa on, että nykyisin hänenkin suunsa olisi tukittu.

LW: Taidanpa tunnistaa kyseisen valtion. Juu, sillä valtiolla oli parikymmentä vuotta etsikkoaikaa nähdä, mihin tuo monikultturismin mielettömyys johtaa. Ja mitä se sitten teki? No hyppäsi tietenkin samaan karuselliin ja nosti sen kyseenalaistamattomaksi itseisarvoksi.

Ano: Tuo kuvaa erittäin hyvin Ruotsin tilannetta.

Acc: Jos joku haluaa kääntää, niin kaikin mokomin. Minulla itselläni ei ruotsinkielen taito riitä.

Toinen professori: Lämmin kiitos. Olen otettu. Ja olet oikeassa nuoremmasta sukupolvesta. Tulee muistaa myös se, että suomalaisella luonteella ei oikeastaan ole varaventtiiliä joka päästelisi höyryjä aika ajoin ulos. Kun paine on tarpeeksi suuri, niin pannu räjähtää.

Juho kirjoitti...

"valtamedia ei ole edes vallan tukija vaan vallankäyttäjä."

Naulan kantaan. Vallan kolmijako-opin sijaan pitäisi puhua nelijaosta: lainsäädäntövalta (parlamentti), tuomiovalta (oikeusistuimet), toimeenpanovalta (virkamiehet?) ja ööö... julkinen mielipidevalta?? (valtamedia). Ehdotuksia neljännen valtiomahdin nimeksi otetaan vastaan.

Kolmijako-oppi ei ole oikein koskaan toteutunut, kun eri tahoilla on ollut tapana nyysiä itselleen toisen kenttään kuuluvaa valtaa. Neljäs valtiomahti on tässä ollut aivan erityisen innokas.

Itseasiassa tilanne on jo niin nurinkurinen, että nuo perinteiset vallankäyttäjät (parlamentit, oikeusistuimet ja toimeenpanoelimet) ovat tiukasti valtamedian tossun vai pitäisikö sanoa korkokengän piikin alla. Mustamaalaus ja loanheittokampanjaa pelätessään ne eivät uskalla tehdä mitään, mistä joku riittävästi uhripääomaa omaava voisi pahoittaa mielensä ja menisi rääkymään jollekkin ison mediatalon toimittajalle. Parlamentissa ne kaikkein välttämättömimmätkin asetukset junnaavat paikoillaan, oikeudessa tuomiot varsinkin tietyistä rikoksista ovat surkuhupaisia ja toimeenpanokin on vähän sitä sun tätä.

Thatcher, Halonen ja Merkel. Kukakohan noista koitui kalleimmaksi sille kansakunnalle, joka heidät erehtyi valitsemaan hoitamaan intressejään? Ruukinmatruuna luki jo Thatcherin tilinpäätöksen, Halosen jälkiä arvioidaan vielä ja Merkelin tuhotyöt ovat vielä käynnissä olkoonkin, että Germaniasta kaikuu uutisia hallitusneuvotteluiden kariutumisesta.


Anonyymi kirjoitti...

"Te saitte rakennettua ehkä maailman toimivimman ja hyvinvoivimman valtion ja kun te sen sitten saavutitte niin te menetitte järkenne ja teitte kansallisesta itsemurhasta kyseenalaistamattoman itseisarvon."

Jaa... Mitähän tuohon nyt sitten osaisi lisätä, kun uutisvirrasta saa harva se päivä bongailla tämäntapaista:

https://pt-media.org/2017/11/20/ruotsissa-lanseerattiin-ensimmainen-kuvakirja-transseksuaalisuudesta-pikkulapsille/

"Huovinenhan muuten oli yksi niitä harvoja jotka saivat irvailla silloisen Kekkoslovakian kuvioita. Kuvaavaa on, että nykyisin hänenkin suunsa olisi tukittu."

Eiköhän vaikkapa Rasvamaksan julkaisemisesta tulisi nykyisin jo suora lento raastupaan. Vaikka mitään ihmisvihaajaa ei Veikko Huovis-vainaasta saisi tekemälläkään. Onpahan kumminkin eräs allekirjoittaneenkin suosikkikirjailijoista. Tuon 70-lukulaisen sensuurin voi vielä jotenkin ymmärtää, kun maailmantilanne oli silloin mikä oli, eikä ns. "yleisten syiden" suhteen tarvinnut kummoistakaan mielikuvitusta. Ja olihan silloin sentään nämä Karin piirrokset ym, joiden julkaisemista tuskin voisi eräistä tällä hetkellä vaikuttavista "yleisistä syistä" johtuen kuvitella. Sekä Hannu Karpon ja Veikko Ennalan tapaisia journalisteja, joita ei ainakaan kuvien kumartelusta voinut moittia.

https://m.naurunappula.com/393971/lisaa-kehitysapua

(Tuon voi omistaa vaikkapa äskettäin syrjäytetylle Mugabelle.)

Mitkäpä sitten lienevät ne tämän hetken "yleiset syyt" noin perimmältään? Jotenkin on sellainen epäilys iskostunut, että jäljet saattavat johtaa ehkä korkeammalle kuin äkkipäätä arvaisikaan, joten tuskinpa läheskään kaikkea on vielä edes nähty...

-J.Edgar-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Juholle ja J.Edgarille & kiitos kommenteistanne.

Juho: Olet oikeassa. Valtamedialla on poliitikkojen kassit kourissaan ja ne pelkäävät sitä. Jos valtamedia olisi puolueeton ja objektiivinen niin asian tolaa voisi pitää jopa hyvänä. Mutta nythän tilanne on se mikä se on.

J.Edgar: Joo, toi pikkulasten transukirja vie hulluuden aina uuten ulottuvuuksiin. Pikkulapset kun eivät ymmärrä seksistä muutenkaan mitään eikä heidän tartte ymmärtääkään. Tuosta Huovisen Rasvamaksastahan pari vuotta sitten puhuttiin mediassa että nykyisin sitä ei annettaisi julkaista. Pitänee paikkansa. Yksi niistä ns. yleisistä syistä on varmaankin liittovaltiota kohti etenevä EU ja meidän poliittinen johtommehan ei sano sille ei. Menee ehkä itsensä toistamiseksi mutta mitäs se rikoslaki ja törkeä maanpetos asiasta sanoikaan?

Anonyymi kirjoitti...

Ykä ja Acc, ehkä P. Tajukankaan ruotsinkielen taito voisi auttaa asiassa, hän voisi sitten lähettää käännöksen sopiville "pelimestoille"? Tuostahan saa jo miniromaanin aikaiseksi. Heh, P. Höglundilta tuskin kannattanee kysyä?

4chanin porukka on näköjään virittelemässä Operaatio Swedistan'ia, kommenttiosio on hauskaa luettavaa vaikka kyseessä onkin Länsinaapurin tulevaisuus.

OT:nä, Itänaapurin vallankumouksen 100-vuotisjuhlavuoden ansiosta Yle-areenassa on katseltavissa mielenkiintoinen 3-osainen historiasarja Romanovien tsaarisuvusta, Pietari Suuri, Katariina Suuri ja Nikolai II. Tässä hyvää settiä Katariina Suuresta tai kuten venäläiset häntä kutsuvat Jekaterina. Taisi se kaupunki (Jekaterinburg) olla ironisesti nimetty hänen mukaansa, jossa tsaari Nikolai II koki kohtalonsa perheineen? Kuten Jaskan blogissa jo totesinkin näin, niin suosittelen:

"Toi olikin mielenkiintoinen infopläjäys et Venäjä jakoi Itämeren laivastonsa kahtia, kun Turkki oli julistanut heille sodan 1768, ja heinäkuussa 1770 Venäjän laivasto tuhosi Turkin vastaavan Chesmen lahdella minimaalisin tappioin (kerrankin he eivät menettäneet aivan h-vetisti jengiä jossain sotilasoperaatiossa verrattuna vastapuolen tappioihin), purjehdittuaan Itämereltä asti Välimerelle ja Turkin rannikolle. Tosin, sama tyyli ei toiminut enää Japania vastaan 1904-1905 kun Itämeren laivasto lähti seilaamaan Tyynellemerelle."

#MeToo kampanjan innoittamana pitää kehua tuon britti-juontajattaren käyttämää punaista leninkiä sekä blondeja hiuksia, sopii hänelle hyvin ja korostaa hänen naiseuttansa! Taisin nyt seksuaalisesti häiritä häntä tai ainakin "silmäraiskata"?

OT2, Historia: Kriisien Krim, toi suurehko viinipullojen varastokellari olikin yllätys. Ihme et venäläiset evakuoivat n. 60.000 arvokkainta putelia pois Wehrmachtin nenän edestä ja kaatoivat loput mereen, ettei viholliselle olisi jäänyt yhtään sotasaalista. Tosin, Wehrmachtin sotureista tuskin olisi ollut mihinkään pitkiin aikoihin jos he olisivat alkaneet kaatamaan tuhansien pullojen sisältöä kurkuistansa alas! V. 1988 Masandran tilan viinikokoelman pullojen lukumääräksi oli arvioitu about 1 miljoonaa pulloa, huhheijaa! Kohta 30:00 - 32:40.


- Soomepois Eestist -

Tommi Rautiainen kirjoitti...

Tämä melkein naurattais jos ei niin paljon itkettäis. Kun se toteutuva todellisuus on tuossa muutaman sadan kilometrin päässä ja nämä meidän tallapäät kopioivat aivan kaiken suoraan ruotsista niin enpä ihmettelisi vaikka tuo todellisuuskuva on totta suomessakin aiemmin kuin arvataankaan, Tämä kaikkien virallisten instanssien tukema migraatio ei voi johtaa yhtään mihinkää muuhun kuin siihen minin se on johtanut jo ympäri eurooppaa. Mutta meillä pannaan pää pensaaseen ja toivotaan kuin jänöjussin konsanaan että kettu menee ohi. Mainio kirjoitus taas ykältä. Lisää vaan tämmöstä

Lemminkäinen kirjoitti...

"Arvoisat oletetut kusipäät". Näin (tasa-arvon nimessä) pitäisi esimerkiksi aloittaa kaikki puheet Suomen eduskunnassa ja Ruotsin valtiopäivillä. On syrjintää jos kusipäitä ei oteta mukaan termistöön ja termi "kusipää" on samalla sukupuolineutraali termi. Kusipäät ovat kansan valitsemia kusipäitä ja jos touhu kusee niin kansa on saanut sitä mitä on kuseskellut. Olkaamme iloisia kusipäitä ja virittäkäämme oodi tälle jalolle nesteelle, koska olemme siinä jo korviamme myöten.

KKi kirjoitti...

Setä- vaan ei setakäppänä minua hirvittää milloin tuo perverssioiden ihanuuden hehkutus tulee meidänkin pilteillemme.

Toisaalta on myös totta, että:
"
Siitä ei meillä julkisuudessa puhuta, vaikka on ilmeistä, että parin vuosikymmenen sisällä nuoriso nousee tämän hetken muotiajattelua vastaan. Saattaa nousta myös teoissa eikä vain sanoissa, ja silloin se jälki, joka syntyy, voi olla hirveää. Silloin ei nettipoliisien touhuilla ole merkitystä.
"

Asiahan on niin, että me kämyt ja muut nuivat ollaan asiaa paukutettu jo pitkästi toistakytä vuotta. Ja ollaan saatu aikaan ei sitten niin yhtikäs mitään.
Suomalaisen mokutuksen syvässä etelässä, Helsingissä aletaan kuulemma lisäämään etuja näille "paperittomille".

Jää nähtäväksi, saako nouseva polvi mitään aikaiseksi.

Lemminkäinen kirjoitti...

Uber muuten ostaa kymmeniätuhansia itsestään kulkevia taksiautoja Volvolta. Tilauksen arvo n. 10 miljardia kruunua. Oletettu taksikuskien tarve tulee olemaan olematon lähitulevaisuudessa. Oletettu ulkomaisen työvoiman (1,8 miljoonaa) tarve tulee olemaan huomattavasti oletettua olemattomampi myös muilla aloilla. Oleva ja tuleva digitaalinen (automaatio ja robotisaatio) kehitys tulee viemään oletettuja rutiinitöitä oletetusti enemmän. Kun vertaa Sophiaa ja oletettua Emmaa keskenään, niin Sophia hakkaa oletetun Emman mennen tullen ja palatessa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset monista mainioista kirjoituksista joita syystä tai toisesta ei ole saanut kommentoitua; Gothmogin Bensiksellä oli aivan silkkaa rautaa, mutta tämä tulevaisuuden Ruotsin kuvaus kolisuttelee häkkiä - ja kovasti!

Tässä tarinassa on puettu sanoiksi se, mitä olen itse läntisen naapurimme tulevaisuudesta itse ajatellut.
Solidaarisessa suvaitsevaisuudessaan rypevät hurrit antavat osia maastaan pois, jotta toisilla olisi hyvä mieli ja jotta kansainkodin maine säilyisi kirkkaana. Kun ruotsalaisten kaverieni kanssa olen keskusteluissa asiaa sivunnut, he ikään kuin sulkeutuvat ja juttu jää yleensä siihen. Jotkut uskalikot nostavat esimerkeiksi joitain ”positiivisia yksittäistapauksia” ja kehuvat jotakuta maahantulijaa ylitsevuotavaisesti. Viimeistään moisen juhlallisen vakuuttelun jälkeen keskustelu ohjautuu toisille urille. Kansalliseen itsemurhaan asti puhe ei koskaan pääse, se on varmaankin liian tabu aihe. On aika ällistyttävää, että jopa norjalaiset tutut - ja Norjallahan EI ole mennyt kotouttaminen ihan putkeen - nauravat itänaapurinsa mielipuolisuudelle.

Tarinassa tuon vanhan juutalaisrouvan toteamus ruotsalaisten naisministerien neliöviiksistä oli mainio. Näin kun asiaa ajattelee, niin eipä tarvitse kauheasti mielikuvitusta rassata - neliöviikset sopivat julman hyvin niin sisäministerin, yhdenvertaisuusvaltuutetun kuin vasemmistolaisen räppäävän presidenttiehdokkaankin klyyvarin alle, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Nettipolpon voimatriio taas on sen oloista sakkia, että he olisivat varmasti valmiita vaihtamaan ankean siniset haalarinsa unterstrassenbahnführerin tyylikkääseen uniformun heti, kun vain käsky käy - ja sopisivat ne neliöviikset heidänkin nokkainsa alle.

Tässä eletään mielenkiintoisia hetkiä, Saksassa ollaa suuren jännän äärellä, netissä fb, youtube, twitter & co eliminoivat väärinajattelijoiden tilejä minkä kerkiävät ja kotoSuomessa laaditaan lakeja Kaarisateen pään menoksi.

Kiitos vielä kerran että jaksat näitä kirjoituksiasi kirjoittaa, ne ovat - olen varma - aika oleellinen osa monen ihmisen elämää.
T. Riku Raunioilla

vieras kirjoitti...

Miksi Kenneth päätti ottaa sen vihapuhevalvojan paikan? Kennethin olisi kannattanut vaihtaa alaa ja mennä uuteen koulutukseen. Hän on sen ikäinen että alanvaihto olisi mahdollinen. Eläkeikään olisi vielä ainakin 20 vuotta. Siinä ehtisi tehdä muita töitä. Entä jos menisi Sofian mukana ulkomaille?

vieras kirjoitti...

LW: "Onhan kaikilla cooleilla länsimailla sentään oma #Unelma, ja mitään tämä kaikkein typerin kansa ei ole koskaan halunnut niin paljon kuin olla oikeasti länsimaalaisia."

Ykä: "Nyt tilanne on se, että Länsi-Eurooppa on huomattavasti sairaampi kuin mitä se silloin neuvostoaikaan oli."

Tässä on välillä ihmetellyt mitkä ovat "läntiset arvot" ja mikä on "läntinen arvoyhteisö". Näillä sanoilla pelataan varsinkin suvakkien ja niitä eri syistä peesaavien keskuudessa, kuten EU-federalistien ja globalistien keskuudessa. Pitäisi kysyä mitä ne pitävät sisällään. Läntisiin arvoihin ja läntiseen arvoyhteisöön vetoamista tapahtuu kun sanotaan että pitää ottaa massoittain porukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä. Ovatko afrikkalaiset ja lähi-itäläiset ja islamilaiset arvot sitten läntisiä arvoja?

1950-luvuilla läntiset arvot tarkoittivat eri asioita kuin nykyisin. Ne mitä lännessä oli 1950-luvulla, hävisivät joskus pois. Varmaan viimeistään Neuvostoliiton romahdettua. Amerikkaa pidetään läntisten arvojen tukipilarina, mutta Amerikasta on huomattavassa määrin lähtenyt liikkeelle ne mitkä ovat romuttaneet arvot ja kääntäneet ne ylösalaisin tai määritellyt niiden merkityksen ja sisällön uudestaan.

Entiset neuvostotasavallat ja entiset Varsovan liiton maat ovat pitäneet säilytyksessä ne läntisten arvojen piirteet jotka hävisivät varsinaisesta lännestä. Ne olivat piilossa kommunistiaikana mutta kommunismin romahdettua otettiin esille.

Hommassa on ketju siitä mitä "läntiset arvot" ovat:

https://hommaforum.org/index.php?topic=119130.0

Castor kirjoitti...

Ykä on optimisti Suomen suhteen, ehkä aiheesta, en tiedä. Mutta:

Näen Suomen TV yhden ja kakkosen täällä Tallinnassa.

Joka kerta kun eksyn Suomen television ohjelmiin, siellä on joku arabi, neekeri tai muu tummaihoinen. Joka helvetin kerta siellä on joku homo tai lesbo tai joku muu "sukupuoli".

Kun avaa suomalaisen sanomalehden, joka helvetin kerta siellä länkyttää joku arabi, neekeri tai muu tummaihoinen. Ja joka helvetin kertä siellä ylistetään jotakuta homoa, lesboa tai muuta "muunsukupuolista".

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Soomepoisille Eestist, Tommi Rautiaiselle, Lemminkäiselle, KKi:lle, Rikulle Raunioilla, Vieraalle ja Castorille & kiitos kommenteistanne.

Soomepois: Toi kirjoituksessa esiintynyt uusittu Ruotsin lippuhan on sieltä 4chanilta peräisin. Kiitos linkeistä. Sen brittijuontajan linkki tosin taisi unohtua.

Tommi: Jossain päin Ruotsia tilannehan on jo de facto tuollainen. Meidän nilkit painaa perässä.

Lemminkäinen:

Viesti1: Erityisesti puheen voisi aloittaa noilla termeillä Helsingin kaupunginhallituksessa joka päätti sitten mennä kaiken järjen ja ajattelun tuolle puolelle.

Viesti2: Näin tulee tapahtumaan ja tulee aina vain enemmän ihmisiä jotka eivät edes putoa työelämästä vaan eivät pääse siihen koskaan mukaan.

KKi: Ja aivan varmasti se hehkutus tulee tännekin. En tiedä, saako nouseva polvi mitään aikaiseksi mutta sen työtaakka kasvaa päivä päivältä. Se on varma, että se ei muistele meidän sukupolvea lämmöllä.

Riku: Lämmin kiitos kannustuksesta. Tuo, mitä kerroit ruotsalaisista kavereistasi on kuultu monesta lähteestä samanlaisena. Kaipa heillä on tietty käsitys siitä mielettömyydestä missä he ovat mukana mutta joku ajatuksen lukko sulkee suun. Oliskos häpeä liian suuri?

Vieras:

Viesti1: Siksi, että tällaisissa tarinoissa on harvemmin onnellista loppua.

Viesti2: Olen miettinyt noita samoja asioita itsekin. Ne ns. läntiset arvot joita nyt mainostetaan eivät kylläkään ole niitä samoja arvoja joihin uskottiin vielä joskus 1970 – 1980-luvuilla. Itä-Eurooppa toimii tällä hetkellä jonkunlaisena järkevyyden reservaattina.

Castor: Tunnustan, että kirjoituksessa ollut optimismi oli vaan puhdasta tekotaiteellista toiveajattelua. Kovin synkältä tää tilanne näyttää täälläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Tere Ykä,

tarkoitin siis tuota BBC:n dokkarin juontajatarta Lucy Worsley'ta, olisi pitänyt olla hieman selväsanaisempi, viittasin siis häneen siinä Katariina-linkissä. Ai niin unohdin vielä mainita noi hänen käyttämät korkkarit ja taitaapa hän jopa käyttää huulipunaa, kas siinä kaikille überfemmareille esimerkkiä miten tuoda sitä naiseuttansa esille.

Naisten käyttämistä meikeistä eräs venäläinen veijari teki hassunhauskan applikaation, mikä aiheutti eräissä piireissä kunnon peppukipuilua ja hiekan lisääntymistä vaginassa, etenkin Ana Kasparian lähetti asiallisen twiittauksen f-alkuisilla voimasanoilla höystettynä (To all you f*cking losers sending me pics of myself from this sexist app - F*CK YOU!!!). Kuten eräs kommentoija toteaakin, mies ansaitsisi teostansa Nobelin palkinnon, LOL. Vakavammin puhuen on myös luonnonkauniita naisia, jotka eivät todellakaan tarvitse pätkääkään meikkiä.

@Riku, heh eikös niitä sotilasarvoja ollut ainakin Unterschar-, Hauptschar-, Hauptsturm-, Sturmbann-, Standarten-, Brigade- ja Gruppenführer sekä tietysti Obergruppenführer? Mut toi käyttämäsi termi oli hyvä väännös noista edellisistä! Muuan Hugo Boss suunnitteli aikoinaan noi Waffen-SS:n uniformut eli nyt kaikki suvakit huom. laittakaa mm. Bossin hajuvedet & muotivaatteet boikottiin.[sarkasmi]

@Castor, ahhahhaa erittäin hyvin sanottu siellä luokan perällä! Tästä syystä vältän katsomasta muita kuin jotakin laatudokkareita Areenasta, urheiluruutua tai luonto-ohjelmia. Muuten alkaa verenpaineen nousu ja tekee mieli ottaa kunnon paukku vodkaa/viskiä...


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Soomepois. Nyt vaan valitettavasti on niin, että minä en pääse tuolle Age of shitlords-sivustolle. Virustorjuntaohjelma herjaa, että ”Sivulle Ageofshitlords hyökännyt sivu voi yrittää huijata sinua tekemään jotain vaarallista kuten asentamaan ohjelmia ja paljastamaan henkilötietojasi.” Aikaisemmin noille sivuille on kyllä päässyt. Lienevätkö jonkun hyökkäyksen kohteena?

DatS kirjoitti...

Pahoin pelkään nyt syntyvien suomalaisten tulevaisuudessa kiroavan meitä yhtä lailla kuin Sofia tarinassa isäänsä. Ja se on itse asiassa se hyvä vaihtoehto, koska jos he eivät tee niin, se merkitsee sitä että koululaitoksen, ylen, hesarin jne propagandamylly on onnistunut jauhamaan heidän aivonsa mössöksi. Esimerkkinä juuri tänään Helsingissä tehty päätös, jonka mielipuolisuuden aste ampuu sen välittömästi hyvin, hyvin kauas parodiahorisontin tuolle puolen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, DatS. Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Ukkeli kirjoitti...

Kun rahat loppuvat, ajattelu alkaa, Ruotsissakin. Keskiluokan ongelmana on asuntovelka. Jos olisi salaliittoteoreetikko, niin epäilisi koko velkavuoren olleen ihan tietoista politiikkaa niin Ruotsissa kuin meilläkin. Eihän ennen vanhaan saanut vuosikymmenten asuntolainoja, pisin aika oli kymmenen vuotta.

Ihmettelin, kun parikymmentä vuotta sitten lehdissä ihasteltiin Ruotsin ikuisia lainoja, joita ei tarvitse edes lyhentää. Asuntomarkkinat ovat kilpailu. Kun laina-aikoja pidennetään, niin kaikki voivat maksaa enemmän, paljon enemmän. Niinpä asuntojen hinnat kaksinkertaistuivat, ylikin, ja keskiluokka saatiin velkavankeuteen. Olisi kaikille -
paitsi pankeille- parempi, jos lainaa saisi edelleen vain kymmeneksi vuodeksi, asunnot olisivat halvempia ja riskit pienempiä.

Nythän kirjoitellaan Ruotsin asuntokuplasta. Nordea ehti sopivasti siirtää pääkonttorinsa Suomeen, joten pääsemme maksamaan pankkikriisin, jos kupla puhkeaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ukkeli. Kyllä näin varmaan on. Ruotsin talous on sinänsä niin vahva, että tuon haittamaahanmuuton elättäminen ei vielä kouraise tavallisen svenssonin lompakkoa mutta esmes tuo asuntokupla on todellisuutta ja kuplilla on tapana puhjeta.