lauantai 27. tammikuuta 2018

SATA VUOTTA SITTEN

Täsmälleen sata vuotta sitten, 27. tammikuuta alkoi Suomessa sisällissota. Klo 23.00 punakaartit asetettiin liikekannalle ja vuorokauden vaihduttua suojeluskunnat puolestaan alkoivat riisua venäläisiä varuskuntia aseista Etelä-Pohjanmaalla. Sodan kulku ja lopputulos on lukijoille selvä sen kummemmin kertaamatta. Muistutetaan kuitenkin, että muutaman kuukauden aikana kuoli noin 30.000 suomalaista mikä kertoo sen, että suomalaiset osaavat olla hyvin vittumaista kansaa toisilleenkin mikäli ne ajetaan siihen pisteeseen.

Sodan tuloksena oli kuitenkin itsenäinen Suomi, ja varsin pian suomalaiset valtiomiehet K.J. Ståhlbergista alkaen oivalsivat, että vastaava murhenäytelmä on jatkossa vältettävissä vain siten, että valtiovalta on toimissaan kaikkien suomalaisten puolella. Näin jatkettiin aina 1990-luvulle ja myös tavalliset suomalaiset ymmärsivät asiantilan. Toki purnaten ja valittaen. Sekin on osa suomalaisuutta. Lienee varmasti osa kaikkia kansoja. Aina valtiomiesten päätökset eivät miellyttäneet ja joskus he epäonnistuivat surkeasti.

Mutta suomalaiset ymmärsivät, että virheellisine ratkaisuineenkin he pyrkivät toimimaan nimenomaan suomalaisten eduksi. Kommunistit kommunistien tavoin. Demarit demarien tavoin. Kepulaiset kepulaisten tavoin. Kokomus kokoomuksen tavoin. Ja niin edelleen.

Entä sata vuotta myöhemmin, 27. tammikuuta vuonna 2018?

Aina useampi suomalainen ymmärtää, että valtiovalta (valtiomiehiähän ei enää olekaan, poliittiset broilerit hävittivät heidät sukupuuttoon) ei enää edes näyttele toimivansa suomalaisten puolesta. Sillä on kaksi pääprioriteettia:

1. Federalismi eli Suomen itsenäisyyden viimeittenkin rippeitten hävittäminen. Toisin sanoen se pyrkii hävittämään juuri sen, minkä vuoksi sata vuotta sitten tartuttiin aseisiin ja minkä vuoksi parikymmentä vuotta myöhemmin niihin tartuttiin uudestaan.

2. Vasemmistoutopistinen yhteiskunnallinen etninen kokeilu, jossa Suomeen on saatava aina vain lisää kehitysmaalaisia elätettäväksi. Lisäksi valtiovalta on toimillaan suoraan osoittanut, että suomalaisen sanoma tätä etnistä kokeilua arvosteleva sana on suurempi rikos kuin kehitysmaalaisen suomalaiseen kohdistama väkivallan teko. Nykyinen valtiovalta kohtelee kantaväestöä aivan kuin miehityshallinto.

Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa. Samoin on vaikeaa sanoa, mitkä ovat valtiovaltamme pohjimmaiset tarkoitusperät toiminnalleen. Todennäköisesti se on vain mukana junassa johon se hyppäsi ja jatkaa samalla linjalla suojellen ennen kaikkea itseään jottei se joutuisi koskaan vastuuseen tekemisistään. Mutta joka tapauksessa se on unohtanut sen, minkä valtiomiehemme muistivat vielä viime vuosituhannen lopussa. Sen, että suomalaiset sietävät paljon mutta epäoikeudenmukaisuutta ne eivät loputtomiin siedä. Ja sen, että suomalaiset osaavat tarvittaessa olla hyvin vittumaisia ihmisiä.

Valtiovaltamme on palannut siihen samaan ajatteluun, mikä oli venäläisillä viime vuosisadan alussa. Hekin pitivät suomalaisia rehellisinä, tottelevaisina ja ennenkaikkea hyväuskoisina höynäytettävinä.

Tsuhnina.

Mutta jopa typerät tsuhnat tietävät, että historia ei ole loppunut. Se ei lopu koskaan. Vaikka jokainen utopistisukupolvi sen loppumista aina omalla vuorollaan julistaa.


26 kommenttia:

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Ilmeisesti Elinan ja Sofian mielestä Pekka Haavisto on paras presidenttiehdokas?

Vai olisiko heidän vanhempiensa mielestä?

https://www.youtube.com/channel/UCzg8v_9Vm5yvdHuqjV7t55g/videos

Mut hei, sentään ihan tyttöjen kesken. :D

KKi kirjoitti...

Kaikkeen leikkimiseen nooi pressaehdokkaatkin joutuvat suostumaan. Ittellä ei kyllä pinna kestäisi.

Puhutaan kovasti kansan kahtiajakautumisesta, että on niiku uhkana. No ei ole uhkana, on jo tapahtunut ja hyvin voimakkaasti.
Pilliniska kauluspaidat elävät aivan eri todellisuudessa kuin huomioliivijengiläiset.
Näiden pilliniskojen asiaahan valtiovalta ajaa verraten tehokkaasti. Tuoreimpana esmerkinä tämä aktiivimalli. Tarkoituksena saada toki huomioliivijengin palkka- eli elintaso "kilpailukykyiseksi".

Muistetaan, että takavuosina oli duunarillakin mahdollisuus hankkia omakotitalo ja kesämökki. Tänäpäivänä hiukan heikonlaisesti.

Jossain vaiheessa kävi niin, että duunarin ammattitaidosta tuli tarpeetonta, pelkkä duunarin hinta ratkaisee nykyään. Duunarin työt ovat nykyään kaikki hanttihommia. Töitä joita tekemään kelpaa kuka hyvänsä neekeri taikka kaalimaalainen.

Maahanmuuttokriitikko tuntee vastuunsa luontomme ja kansamme perusoikeuksien varjelijana ja vastustaa islamia ja rajattoman maahanmuuton elättien kippaamista rasitteeksemme kuten vieraslajeina kirjoitti...

Kyllä kyseessä oli Vapaussota 1918: Rauha tehtiin 14.10.1920 Tartossa Neuvosto-Venäjän kanssa. Samoin n. ne tuhannet jotka kommareina ja desantteina pakenivat Ryssälään, kokivat isä aurinkoisen valon niskalaukauksina 1930-luvun vainoissa = yli 37 000 suomalaista kommaria teloitettiin valkofasisteina vaikka olivat kommareita Suomesta.

Seppo Lehto historioitsija
http://tartonrauha.blogspot.fi lisää aiheesta

Maahanmuuttokriitikko tuntee vastuunsa luontomme ja kansamme perusoikeuksien varjelijana ja vastustaa islamia ja rajattoman maahanmuuton elättien kippaamista rasitteeksemme kuten vieraslajeina kirjoitti...

Päivitys vapaussodastamme 100 vuotta https://maahanmuuttokriitikko.blogspot.fi/ tuula haatainen ko desanttikapinallisten tapainen nilkki joka pyrkii mädättämään maatamme rajattomalla raajat auki massamaahanmuutolla. Seppo Lehto historioitsija Tampereen yliopisto

Olavi Koskela kirjoitti...

Blogisti Sammallahtihan kyseli taannoin (26.9.2017), että "Millaisessa pimeässä mielessä ihminen nähdään valtiovaltaa palvelevana resurssina, tuotantoeläimenä, jolle kansanedustajien enemmistö ei halua antaa oikeutta päättää omista asioistaan?" (kyse oli alkoholipolitiikasta). Tuo Ykän "Nykyinen valtiovalta kohtelee kantaväestöä aivan kuin miehityshallinto." jatkaa mainiosti tätä iskevää ja hyytävän lahjomatonta sanankäyttöä. Tämä Ykän toteamus pitäisi saada jollain tavalla joka ainoan hyväuskoisen tsuhnan pohdittavaksi juurta jaksain.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Pitäisi saada se integroituminen sujumaan. No eipä se vielä Londostanissakaan suju. Rikollisuus pahee jatkuvasti. Londostanin rauhanuskontoa tunnustava pormestarikhan tietää sen aiheutuneen poliisien määrän romahtamisesta alle yhdellä prosentilla. Poliiseja on suurin piirtein sama määrä siirretty raskaimpien rikosten selvittelyyn eli vihapuhepoliiseiksi. http://www.breitbart.com/london/2018/01/26/khan-blames-crime-wave-cuts-but-fall-police-numbers-could-be-plugged-redeploying-hate-crime-officers/
Pariisissa afrikkalaistaustaisen populaation edustajat ovat joutuneet lähtemään kotoutuskeskuksestaan pakosalle, perässään tarkka-ampujat. Odotellaan jännityksellä kriisin mahdollista eskaloitumista. https://www.express.co.uk/news/world/910472/paris-zoo-evacuated-baboon-escape-police-hunt-missing-monkeys

Pariisiin jo alkuperäisasukkaisiksi assimiloituneet rotiksi halveeratut kulttuuria rikastavat vähäosaiset ovat heittäneet toivonsa ja ovat jättämässä rotuominaiseen tapaansa uppoavan laivan. http://metro.co.uk/2018/01/25/rats-invade-notre-dame-river-seine-floods-paris-7258889/

Kuinka joku voi edes ottaa puheeksi jonkin aktiivimallin! Maailmassa on iso hätä, mutta se ei ole maapallon syy.

5 (viis) on viisauden alku.

Juho kirjoitti...

Erinomaisia pointteja jälleen kerran. Suomalainen puristaa kätensä nyrkkiin, mutta pitää sen taskussaan pitkään. Mutta jos se sieltä ulos tulee, niin jälki on rumaa.

Asiasta kukkaruukkuun: kotiani lähimpiä vaalimainoksia on pahoinpidelty. Ehdokas numero 5 on tiessään, muut voiivat hyvin ja paksusti.

Anonyymi kirjoitti...

Pakonomainen globalismin ja federalismin ajaminen seurauksista
piittaamatta on todella outoa. Pakosti tulee mieleen, että
siellä raha puhuu ja lupaamalle poliitikoille pakastevirkoja
tai muita etuja heitä ostetaan tekemään yleistä suomalaista
etua vastaan olevia päätöksiä.

Pitäisi käydä tarkalla kammalla läpi kaikkien "eurooppaan"
töihin siirtyneiden poliitikkojen tekemät päätökset ennen
heidän pakoaan poliittisesta vastuusta - rahakkaassa eurovirassa
ei tarvitse enää koskaan välittää yhdestäkään Suomessa
kytävästä vaalista...

Kansanedustajien ensisijaisena ja yksiselitteisenä tehtävänä
on ajaa Suomen ja suomalaisten etuja kaikissa tilanteissa!

*

Laitetaan tännekin:

Meillä kaikilla on todella suuri syy olla
ikuisesti kiitollisia ettei näin käynyt, joten:

Nyt voisikin sitten 15. toukokuuta järjestää
jonkinlaisen voitonpäivän vapaudenmarssin
punikkien kiusaksi.

Reitti kulkisi vaikka täällä Helsingissä valkoisen
armeijan voitonparaatin reittiä ja osallistujilla
olisi tietenkin valkoiset käsivarsinauhat
osoittamassa arvonantoa maan vapauttaneelle
valkoiselle armeijalle ja sen päällikölle
Mannerheimille!

Sitä seuraava suvakkien peppukipu luultavasti
nyrjäyttäisi kuun radaltaan 🙂


t: Wee-tuuntunut Stadilainen

Imulippo kirjoitti...

Valkoisella rodulla kesti monta sataa vuotta tajuta, että orjuus on väärin (muut rodut jatkavat sitä edelleen). Kuinka monta vuotta vielä ehtiikään kulua ennen kuin valkoiset ymmärtävät, että verotus on varkaus ja varkaus on vääryys?

Valkoiset ovat aina olleet suunnannäyttäjiä.

Ukkeli kirjoitti...

Sukulainen hiihteli sata vuotta sitten Lapualle riisumaan venäläisiä aseista. Eteni sitten valkoisessa armeijassa Tampereelle. Heille se oli vapaussotaa, venäläisistä päästiin eroon lopultakin. Svobodaa oli kestetty maaliskuun vallankumouksesta. Paljon oli hampaankolossa. Suomalaisten liittyminen venäläisten puolelle suututti, niinhän he punaiset näkivät. Punaiset edustivat Venäjän bolsevikkeja, oli totta tai ei.

Mitä he isommasta kuvasta olisivat tienneet, ei ollut Ylen uutisia tai internettiä? Tiedämmekö me nyt sen enempää, mitä poliitikkomme ovat puolestamme sopineet? Mitä isäntämaasopimus oikeasti tarkoittaa tai nämä EUn taakanjaot.

Laura Huhtasaari on kiertänyt maata ja puolustanut rohkeasti mielipiteitään. Tarvittaisiin kuitenkin miljoona lauraa, että todellinen muutos saataisiiin. Onko meillä enää isänmaallisia ihmisiä? Presidentti Risto Ryti sanoi, että isänmaata voi palvella myös vankilassa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, KKi:lle, Seppo Lehdolle, Olavi Koskelalle, Veijo Hoikalle, Juholle, Weetuuntuneelle Stadilaiselle, Imulipolle ja Ukkelille & kiitos kommenteistanne.

VNV: Hjuu… otsakkeena oli että lapset kysyy mutta näinköhän kysymykset oli tehnyt joku muu…

KKi: Totta, ja se realistinen mahdollisuus hankkia se talo ja kesämökki oli yksi niitä parhaita yhteiskuntarauhaa takaavia tekijöitä.

Seppo: Tiedossa on, kiitos.

Olavi: Tuo vertaus tuotantoeläimeen on erittäin osuva. Ja mitäs tuotantoeläimelle tehdään, kun se ei enää tuota? Lisäksi kyseiseltä eläimeltä vaaditaan pyyteetöntä ja ihailevaa rakkautta lahtariaan kohtaan.

Veijo: Vaan kun se ei suju, ja siksihän nykyinen linja onkin että tavallisia suomalaisia integroidaan hyväksymään vallitseva olotila.

Juho: Ja näistä tuhotöistä on otettu oikein videotakin. Vandalismia joo, mutta sinänsä aiheuttaa myös myötähäpeää katsella kun leikkipartisaanit taistelevat pahvisen naisenkuvan kanssa ja kovan ähellyksen jälkeen voittavat.

Weetuuntunut Stadilainen: Tuollaisia ajatuksia on mielessä minullakin. Oma suu on tärkeämpi kuin kontin suu. Siks toiseks melkoinen osa noista broilereista on todellakin ajatuksettomia ja mielipiteettömiä joten he ovat sitä mieltä mitä heidän vallitsevan näkemyksen mukaan kuuluu olla. Tuo ehdottamasi marssi olis mainio idea ja se tiedostavan peppukivun määrä olis kyllä eeppinen.

Imulippo: Mielipide julkaistu.

Ukkeli: Meillähän on kyllä suuret määrät isänmaallisia ihmisiä, mutta hiljaiseksi peloteltuja. Ja niin pitkään kuin vallitseva meno ei tunnu tarpeeksi monen ihmisen jääkaapissa niin pelin henki on ”jos se vittuilu ei nyt lopu… niin se vaan jatkuu…”.

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnittäisin Ykän ja lukijoiden huomiota Jaska Brownin uudelleen julkaisemaan kirjoitukseen tästä 1918 sodasta - ja ennen muuta sen jälkikäsittelystä. Kirjoituksessa tuodaan ansiokkaasti esiin se, miten esim. USA:n sisällissodan veteraanit pystyivät jo 50v sotansa jälkeen kokoontumaan yhteiseen muistojuhlaan; 100v kuluttua perinnejärjestöt kaiketi jo järjestivät yhteisiä paraateja, ja nyt ~150v jälkeen nämä perinnejärjestöt järjestävät jossain Gettysburgissa megaluokan larppajaisia. Miksi meillä homma menee vielä sadan vuoden jälkeen siihen, että voittajan pitää hävetä asiaansa?

En usko, kuten J.B. näyttää olettavan, että USA:ssakaan sisällissodan poliittinen ristiriita olisi tuosta vain sovittu ja laastaroitu. Olivathan osavaltiot sodan jäljiltä melkein sata vuotta jakautuneita demokraattirasistien hallitsemaan Etelään ja republikaaniseen Pohjoiseen. Rotukysymys jakoi väkeä yhä, vaikka orjuuskysymyksessä oli saavutettu yhteisymmärrys.

Itse luulen, että seuraavilla asioilla on tekemistä näiden asioiden kanssa:

1. Suomessakin olisi pitänyt pystyä viimeistään 30-luvulla muodostamaan molempien puolien epäpoliittisiksi kehittyvät veteraanijärjestöt. Aika oli vaan hiukka kortilla, kun uusi sota oli jo ovella. Nythän valkoisten järjestönä toimi edelleen tarpeellinen ja sotilaallisesti aktiivinen suojeluskuntajärjestö, ja punakaartilaisten järjestö oli joko tokoilaisten-tannerilaisten SDP tai sitten maan alla toimineet bolsevikit.

2. Jatkosodan jälkeen laillistetut ja valtaankin päässeet kommunistit - ja isäntänsä Neuvostomaa - eivät halunneetkaan haavojen arpeutuvan, vaan tekivät kaikkensa raapiakseen niitä yhä vuotamaan.

3. 1956 pressanvaali olisi - ceteris paribus - mennyt kansallisen eheyden kannalta paremmin, jos Fagerholm olisi voittanut Kekkosen. F. oli näet ns. asevelisosialisteja; Ykän terminologialla ns. kivivuorelainen. Yhtälössä on tosin myös ns. X-factor, Neuvostoliitto. Fagerholm oli Tokoin ja Tannerin linjoilla, ja siis Kuusisen verivihollinen, marxilais-leniniläisellä terminologialla revisionisti, siis aatteen petturuuden huipentuma. Neuvostoliiton ykkösinhokki, siis. Mutta kommarien kanssa siis edettiin, ja punakapinankin haavoja revittiin yhä auki.

4. 1960-luvun lopulle ja 1970-luvulle tultaessa revolutionistinen aate onnistuu vyöryttäytymään myös revisionistisen SDP:n. Sorsa, Tuomioja, Halonen, you see. Powered by KGB and StaSi. Samalla tulee vyörytettyä myös koko nouseva intlligentsija, siis yliopistonuoriso.

5. Vaikka Aate ja sitä edustanut Utopia-valtio ovat kuolleet, idea elää noiden entisten nuorten - ja heidän henkisten perillistensä - sieluissa yhä, hakien niin uusia kuin vanhoja leimautumiskohteita. Yksi niistä vanhoista on tuon punakapinan lopputulema. Yhä vaan pitäisi laillista valtaa puolustanutta voittajaa edustavan Valtion esittää anteeksipyyntöjä siitä, että sen asemaa on sata vuotta sitten puolustettu. Lautamiesjärjellä voi tähän vaan todeta, että voi vittu.

Minä asun seudulla, joka kuului punakaartien hallintaan. Väkivaltaisuuksiakin kaiketi tapahtui: yksi hiukan eksentrinen punikki oli tiettävästi tappanut muuannen syrjäkylän talollisen. Jamppa pääsi vankileiriltä kumminkin vielä vapauteen ja takaisin kotiin, mikä sillä kylällä herättikin pitkäaikaista kaunaa. Muutoin meno oli kaiketi suht. säädyllistä, ja oikean vallan takaisin otto sujui suht. nätisti.

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Achtung. Yhdysvaltain sisällissodassa oli ehkä se ero Suomen vastaavaan että niitä sodanjälkeisiä tapahtumia mitä Suomessa oli, ei Yhdysvalloissa käsittääkseni ollut. Tietysti oli esmes Andersonvillen leiri mutta ne oli kaikki silloin itse rähinän aikana. Mutta kyllä noissa kaikissa mainitsemissasi asioissa on ihan selvää pointtia. Ja – en ole varma – voisiko olla niin, että sitä kapinan aikaa on tämän uudemman ”intelligentsijan” myötä alettu tuomaan esille vielä entistä enemmän. Kun muistelen mölliaikaani 1970-luvulla niin ei sitä sisällissotaa tuotu koskaan sen kummemmin esille eikä me jätkät edes tiedetty että mikähän meidän kavereitten vanhempien poliittinen tausta oli. Eikä ketään myöskään kiinnostanut. Lienee kai myös niin, että jos joku tutkija nykyisin nostaa (noin sadannen kerran) esille Mannerheimin toiminnan ja punaisten teloitukset niin hän saa sillä itselleen ns. tieteellis-poliittista katu-uskottavuutta ja sen vuoksi näitä asiantönkijöitä aina riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Viipurissa alettiin ennakkoäänestäminen jo 18.-19.01.1918...

Vapaussota se oli kuten Seppo Lehto jo yllä kirjoittikin niin on hyvä muistaa myös mitä Työ yms punaisten lehdet muistokirjoituksissaan kaatuneistaan kertoi: "Vapauden puolesta"

"vituiksi meni koko vapaussota" lohkaisi se entinenkin punakapinallinen kaverilleen

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Pertti Rönkkö Havaintoja Saksanmaalta
1 t ·

Onko EU:n pakolaispolitiikassa sittenkin kysymys myös Euroopan uudelleen asuttamisesta eikä pelkästään vainon ja sotien uhrien auttamisesta, kysyy EU:n komission papereihin tarkasti perehtynyt tunnettu saksalainen toimittaja Matthias Matussek. Hänen mukaansa dokumenteista ilmenee mm tavoite nuorentaa Euroopan väestöä. Tähän päämäärään liittyvät hänen mukaansa myös EU:n linjaukset lähes rajoituksettomata perheiden yhdistämisestä.

http://europa.eu/rapid/press-release_IP-16-2434_de.htm

QroquiusKad kirjoitti...

En aivan ymmärrä, mitä erityisen alentavaa presidenttiehdokkaille on ollut tulla pienen Elinan ja pikku Sofian haastattelemiksi:
vaikka kysymykset eivät pikkuisten itsensä laatimia liene toki olleet, ei kai kukaan voine vakavissaan väittää heidän haastatelleen Lauraa jollain tapaa huonommin, saati epäasiallisemmin kuin hyvän valtamediamme ammattimaiset edustajat ovat tehneet?

Achtungin erinomaisiin pointteihin USAn sisällissota vs. Suomen vapaussota ottaisin esille vielä sen aspektin, ettei ensinmainittuun osallistunut ainakaan merkittävissä määrin mikään ulkopuolinen suurvalta.

Meillähän sadan vuoden takaiseen rytinään vaikuttivat todella suurelta osin punaisten luottamus bolsevikkien apuun ja valkoisten luottamus Saksan apuun, joista vain jälkimmäinen realisoitui. Kysyä voikin, olisiko vapaussotaa tullut ainakaan sen toteutuneessa muodossa, jos I maailmansota olisikin sujunut toisin:

Venäjä olisikin tehnyt Helmikuun vallankumouksen jälkeen rauhan keskusvaltojen kanssa perustellen, ettei sota ollut koskaan Venäjän kansan ja valtakunnan, vaan vain tsaarin sota. Sen jälkeen asevoimat olisi demobilisoitu pikavauhtia vieden näin bolsevikeiltä heidän suurin voimaryhmittymänsä, sotaan kyrsiintyneet sotamiehet.
Sitten olisi keskitytty sisäisten olojen rauhoittamiseen, joihin olisi kuulunut Kerenskin hallitukselle uskollisten turvallisuusjoukkojen muodostaminen mm. Suomea miehittämään.

Kuninkaallinen Preussilainen Jääkäripataljoona 27 ei olisi silloin palannut Suomeen ainakaan sellaisenaan, vaan olisi joko lähetetty länsirintaman lihamyllyyn tai maailmansodan loppuvaiheen (1918 - 19) uuden itärintaman torjuntaisteluihin uudelleen sotaan liittynyttä Kerenskin Venäjää vastaan.

USAssa ei siis ymmärtääkseni ollut mitään tällaista ulkomaista aspektia, niinpä sota käytiin ihan vaan kotimaisin voimin ja suoritettiin loppusiivous. Sehän ei ollut Suomen tapaan kahden toisistaan jyrkästi poikkeavan poliittisen voimaryhmittymän totaalinen voimanmittelö vastasyntyneen valtiomuodostelman olemuksesta, vaan vain sotaa edeltäneen vakiintuneen tilanteen palauttaminen:
Unionia vastaan kapinaan noussut Konfederaatti kukistettiin; sen jälkeen rauha maass' taas.

Nähdäkseni USAssa on osittain näistäkin syistä ollut helpompi suhtautua sisällissotaan ja sen seurauksiin kuin meillä Suomessa?

Unknown kirjoitti...

Kansa näyttäisi osoittavan aktiivista katumista ja piti nuhtelevan isähahmon valtaistuimella. Federaatio voittaa ja Suomi häviää. Sotaa voi käydä myös vuodattamatta verta. Hilppasen verenpaine sellaisissa lukemissa että päivystys kutsuu kohta. Terveys menee.

Anonyymi kirjoitti...

Qroquius Kad tuossa jo valaisi asiaa, jonka itseltäni jäi hiukan vähälle huomiolle - toki Kuusiset ja bolshevikit siinä tuli mainittua. Mutta meikäläiset jäsentenväliset oli varsin nopeasti sodittu, verrattuna USA:laisiin. Siellä niitä sotilas- ja siviilituhoja ehdittiin useamman vuoden aikana ihan kilpailukykyisiä määriä.

USA:n sisällissota loppuessaan todella päättyi, kun kapinalliset valtiot yksiselitteisesti antautuivat. Tilanne olisi ollut toinen, jos Konfederaatin johto olisi livahtanut vaikkapa Meksikoon ja operoinut sieltä käsin esim. Britannian suojeluksessa kapinallisia hankkeita.

Meillähän tilanne oli tuon kaltainen: äkkiväärempi osa punaisten johdosta oli livahtanut Lenin-sedän suojelukseen, ja oli ihan aiheellista epäillä, että ei tämä heidän puoleltaan tähän jäänyt. Voittajien oli siksi koetettava selvittää, keiden punakaartilaisten kanssa voidaan alkaa rauhanomainen rinnakkaiselo, ja ketkä kenties ovat kuusislaisten agitaattoreita, värväreitä, terroristeja.. Kaunistahan se ei ollut, mutta sinisilmäistä olisi ollut, jos kaikki punakaartilaiset olisi heti kotiutettu toivottaen: mänkäähän kotia ja olokeehan ihimisiksi.

Terv. Achtung

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Anolle, Qroquius Kadille, Unknownille ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Minä käytän siitä termiä sisällissota koska se oli kumminkin pääosin suomalaisten jäsentenvälinen. Muutkin termit kuten vapaussota kyllä käyvät enkä ala niistä kinastelemaan.

Ano: Ei tuota voi järjellä käsittää. Monet puhuvat kaikenlaisista Bilderberg-salaliitoista mutta en usko senkään haluavan sitä islamilaista kaaosta mitä tämän kehityksen myötä on tarjolla. Se kun varsinkin on pahaksi bisneksille ja siihenhän se suuri raha keskittyy.

Qroquius Kad & Achtung: Varmaankin nuo kaksi pikkutyttöä olivat tämän kierroksen puolueettomimmat haastattelijat. Ja teillä kummallakin oli hyviä huomioita sekä USA:n että Suomen sisällissodista. Qroquius Kadin ottiatuota-vaihtoehto olisi myös ollut mahdollinen. Ns. perhosefekti vaikuttaa ja ehkä se Suomen kohdalla kuitenkin päättyi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Unknown: Hjuu, kiltin itäsaksalaisestihan suomalaiset äänestivät. Istuvaa presidenttiä ei hevillä vaihdeta. Sen osoitti jo erään Tarja Halosen valinta toiselle kaudelleen.

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Nuista tyttöjen haastatteluvideoista:

Tarkoitus oli kiinnittää huomio siihen, että tuoreusjärjestykseen kun ne laittaa niin Pekka-tyttö on 3 viimeisimmän kannessa.

vieras kirjoitti...

Vaalitulos tympäisi mutta se ei ollut yllätys. Vaalit oli alusta asti pedattu Sauli Niinistölle. Niinistölle tehty brändin ja imagon rakennus, valtavirtamedian tuki, ja tätä kautta luodut mielikuvat, vaikutelmat ja tunteet tekivät selväksi kuka on vaalivoittaja.

Tiettyä pakkopullaa tämä vaali oli muille ehdokkaille. Pekka Haavisto ei varmaan nytkään halunnut oikeasti voittaa, eikä siitä kuuden vuoden takaisesta homohypetyksestä ollut enää apua.

Ei niitä vaaleja voinut kuitenkaan skipata. Parempi käydä vaalit kuin valita poikkeuslailla.

Lauran tulos eli kolmossija on hyvä kun ottaa huomioon hänen lyhyen poliittisen kokemuksen, sekä sen sekaannuksen mitä persujen eduskuntaryhmän hajoaminen sai puolueessa aikaan. Persupuoluetta ajatellen äskeiset presidentinvaalit olivat harjoittelua seuraavia eduskuntavaaleja varten. Siellä on todellinen tähtäin ja sinne pitää laittaa kaikki paukut ja puoletuet. Strategiaa ja sitä toteuttavia taktiikoita tarvis työstää.

Hyvä juttu oli se kun Paavo Väyrynen jätti Matti Vanhasen taakseen.

Paremmat vaalit oltaisiin saatu sillä jos sekä Niinistö että Haavisto eivät olisi asettuneet ehdolle.

Kävi mielessä pitäisikö presidenttien toimikaudet rajoittaa kahteen nelivuotiskauteen vai peräti yhteen kuusivuotiskauteen. Mahtoiko K.J. Ståhlberg miettiä tätä mahdollisuutta?

Anonyymi kirjoitti...

Jos Kerenskin hallitus olisi onnistunut lyömään Leninin bolshevikit, olisi QK:n visio ollut hyvinkin mahdollinen. On vaan muistettava, että kyseessä oli kuitenkin jo itse itsensä "väliaikaiseksi" nimittänyt hallitus. Keisari oli syrjäytetty ilmeisen epäpätevyytensä ja hovin skandaalien vuoksi. Minulla on semmoinen kutka, että väliaikainen hallitus valmisteli Venäjästä perustuslaillista monarkiaa, ja aikoi kenties kruunata jonkun Nikolain vanhimmista tyttäristä perustuslailliseksi keisarinnaksi - tsarevits Aleksei kun sairasti hemofiliaa, eikä hänestä olisi ollut hallitsijaksi.

Tuossa tapauksessa C.G.E. Mannerheimkin olisi luultavasti pysynyt imperiumin palveluksessa, eikä palannut kotimaahansa - paitsi yhdessä tapauksessa: onnekkain osuma olisi tuossa linjassa näet ollut, jos maailmansodan luomien olosuhteiden pakosta Suomeen olisi ollut syytä nimittää ikioma suuriruhtinas/suuriruhtinatar. Onnekkaista onnekkain sattuma olisi ollut, jos suuriruhtinattareksi olisi sattunut Romanovien perheen älykkäin tapaus, prinsessa Anastasia. Ja jos hän olisi saanut prinssipuolison Tanskan tai Ruotsin hovista, olisi ulkopolitiikkakin ollut aika hyvässä jamassa. Tuolloin Eduskunta olisi voinut vahvistaa hänen asemansa oikeana kuningattarena - siis julistaa Suomen itsenäiseksi.

Mutta nämä ovat juuri niitä perhosten siivenlyöntejä, joita koskaan ei sattunut. Meillä on nyt tämä meidän todellisuutemme. On kuitenkin hyvä pohtia vaihtoehtoisia linjoja, sillä historia ei ole mikään marxilais-hegeliläinen jatkuvasti jalommaksi edistyvä näytelmä, vaan onnekkaiden ja onnettomien sattumusten summa. Jos Leninin kuppatauti olisi edistynyt patologiseen vaiheeseen vain kolmeakin vuotta toteutunutta aiemmin, maailma voisi näyttää varsin erilaiselta.

Terv. Achtung

vieras kirjoitti...

Hommassa eräs jäsen on todennut että suomalaisilla on semmoinen päähänpinttymä että poliitikko lakkaa olemasta poliitikko kun hänet valitaan presidentiksi. Samalla hän on todennut että jatkokautta hakevan istuvan presidentin on jokseenkin mahdotonta hävitä vaalia.

Joskus mietin onko suomalainen äänestäjä ikäänkuin veikkaaja joka veikkaa ottelun tai muunlaisen kilpailun voittajaa. Sellainen joka äänestää sitä joka todennäköisimmin voittaa tai jonka arvelee voittavan? Sellainen äänestäjä voi äänestää irrationaalisesti, vastoin omaa tahtoaan tai mielipidettään.

Suomalaisten pitäisi poisoppia siitä että vaali olisi jokin veikkaus.

Vaalien tulokset olisivat erilaisia jos jokainen äänestäisi sen mukaan joka vastaa eniten omia kantoja ja käsityksiä. Tai sellaista joka on mielestään vähiten huono, jonka kanssa on vähiten erimielisyyksiä.

Minkälainen olisi vaalien tulos jos käytäisiin vanhan mallin mukaan valitsijamiesvaalit ja valitsijamiesten suorittama vaali?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.

Achtung:

Vielä edellisestä kommentistasi: Hyvin moni ihminen sortuu siihen virheeseen, että tuomitsee vuoden 1918 tapahtumat vuoden 2018 logiikalla. Silloin oltiin sodittu verinen sota joka otti kipeää valkoisellekin osapuolelle. Totta kai voittaja haluaa rauhoittaa tilanteen ja jos se ei onnistu hyvällä niin sitten se tehdään pahalla. Ja varmaankaan tilannetta ei olla silloin arvioitu siitä näkövinkkelistä että mitähän ne meistä sadan vuoden päästä mahtavat ajatella. Ei sitä muuten ajattele nykyinen punavihreä kuplakaan, sillä jos tää touhu joskus järkiintyy niin sadan vuoden päästä ajatellaan että miten ihmeessä tuollainen sakki pääsi huseeraamaan Suomessa.

Uudempi kommentti.: Tuokin ottiatuota-historia olisi ollut ihan mahdollinen ja mukavaa niitä yleensäkin on pohtia. Mullahan on paha taipumus tehdä semmosista jopa blogikirjoituksia. Mutta luulen sinänsä, että ns. valkoinen Venäjä ei olisi missään tapauksessa hyväksynyt Suomen itsenäisyyttä. Bolshevikitkin hyväksyivät sen olosuhteitten pakosta uskoen sen raukeavan ajan myötä itsestään.

VNV: Kas perhana, hoksasin hitaana vasta nyt. Niinhän toi olikin. Kukahan tuon youtube-kanavan taustana muuten mahtoi olla?

Vieras:

Viesti1: Nimenomaan vaalien petaaminen median toimesta tympäisi. Mutta menihän tuo kokemuksesta ja Laurakin sai osansa paskamyrskystä ja se kovettaa häntä mukavasti seuraaviin eduskuntavaaleihin. Ståhlbergin lienee ollut aivan mahdotonta ajatella vuotta 2018. Lähinnä hän kai halusi että Suomi säilyy itsenäisenä ja aikanaan hyvinvoinnin sekä keskinäisen sovun saavuttavana valtiona. Kehitystä vuoden 1994 jälkeen hän ei varmaankaan olisi voinut uskoa todeksi.

Viesti2: Tuota samaa minä olen toistanut kerta toisensa jälkeen. Aivan liian monella ihmisellä menee vaalit ja raviveto sekaisin. Valitsijamiesvaaleista voisin todeta, että broilerisoitunut poliittinen koneisto ne valitsijamiesehdokkaat kuitenkin valitsee, joten en uskoisi sillä saatavan aikaan kovin suuria muutoksia.

Apoliteia kirjoitti...

Terveisiä blogikollegalle ja kommentoijille, hyviä pohdintoja on täällä käyty "mitä jos" -sisälmyssodan merkeissä. Monta palikkaahan siinä tosiaan oli liikkeellä ja asiat olisivat voineet mennä kovin toisella tapaa yhhdenkin niistä liikahtaessa hiukan toisin.

Itsekin olen joskus miettinyt, että eikö me suomalaisetkin voitaisi vähän karnevalisoida sisällissotaamme ja siten pehmentää asioita, mutta kun itsekin olen (alle kolmekymppinen mies, huom.) joutunut oman ikäpolveni kaverien kanssa suorastaan riitoihin ja tilapäisiin välirikkoihin (!) aiheesta Suomen sisällissota, taitaa asia olla liian vakava edelleen jotta lekkeriksi lyöntiä voisi edes ajatella. Nipin napin voidaan vääntää vitsiä nuijasodan veteraaneista, ollaan me niin tosikkoa kansaa kuitenkin.

Mutta Yrjö, piti kysymäni että mistä tuo tekstisi lopussa oleva kuva on peräisin? Ettei vain Tyrväältä?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Apoliteia. Onhan se rähinä ollut sen tason meininkiä että ei hänestä oikein karnevaalia aikaan saa ja tuskin tarvitseekaan. Samoin minulle kelpaa se perinteisen hiljainen itsenäisyyspäivän vietto. Tai kelpaisi, jos oltaisiin vielä itsenäisiä. Tuo kuva on Tampereelta taistelun päätyttyä. Sehän oli pohjoismaitten historian (siihen mennessä) kaikkein suurin taistelu.